member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jan 14, 2017 12:17:22 GMT 2
Post by julle on Jan 14, 2017 12:17:22 GMT 2
MONDAY 16. JANUARY 2017 RHODES GROUP OFFICE @ MANHATTAN JACOB RHODES & MARTHA PRICE Kun nuori toimitusjohtaja oli saanut itsensä kammettua itsensä sängystä ylös, tuntia myöhemmin hän oli ilmestynyt toimistolle termosmukinsa kanssa. Sihteerineidin kanssa oli vaihdettu muutama sananen, ennen kuin toimistoon oli linnoittauduttu postin kera. Päivän lehti jätettiin suosiolla lukematta, sillä sen sai vilaistua lävitse, kun tietokone lyötiin päälle, samalla kun pöydällä koreileva kalenteri avattiin ja sen sisältöä silmäiltiin mietteliäästi. Kello 2 pm kohdalle oli sutattu epämääräinen merkintä, josta Jacobilla ei ollut sillä hetkellä mitään muistikuvaa, mitä mahdollisesti oli mennyt sopimaan. Niinpä lankapuhelimella otettiin yhteyttä huoneen ulkopuolella istuvaan sihteeriin. ” Sonya dear, what plans I have today?”, Jacob tiedusteli kalenteria tuijotellessaan, samalla kun termosmukista otettiin varovainen huikka kuumaa kahvia. Puhelimen toisessa päässä sen sijaan kuului mietteliästä hyminää ja selvästikin Sonya itsekin selasi omaa kalenteriaan. ” Today, today, today… Oh yeah, you have that job interview. With miss Price at two o'clock ” - ” Okay thanks dear.”, ja niin se puhelu lopetettiin, jolloin Jacob pääsi takaisin omien puuhiensa pariin. Hänellä oli muutama tunti aikaa. Kahvia lipitettiin rauhassa ja käsiin napattiin stressipallo, jota Jacob enemmin kutsui mietintäpalloksi. Sitä nimittäin pyöriteltiin käsissään ja heitellessään ilmaan. Maanantait olivat Jacobin mielestä viikonlopun parhaimpia päiviä. Vähiten kiirettä ja tekemistä. Sen myötä kaikki työt ja tapaamiset lappautuivat loppuviikolle, eikä nykyään viikonloppujakaan pidetty vapaana. Jacob piti työskentelystä kellonympäri. Etenkin kun kotona asiat eivät olleet niin hyvällä tolalla, joten aikaa tyhjässä kodissa ei mielellään vietetty. Ei pahemmin edes silloin kun ”armas vaimo” oli samaan aikaan New Yorkissa. Jacob oli uppoutunut ajatuksiinsa. Mielessä pyöri pääasiassa projekti vanhan asiakkaan kanssa, jonka tietoturva asioita piti päivitellä. Kello kahden tienoilla Jacobin toimistopuhelin soi, joka sai miehen havahtumaan ajatuksistaan ja kurottautumaan puhelimensa puoleen. ” Miss Price is here.” - ” Send her in.”, puhelu katkesi ja Jacob nakkasi kädessään olevan pallon työpöytänsä laatikkoon. Toimistotuolilta noustiin samalla sekunnilla ylös, kun huoneensa ovi avautui ja miehen vakaville kasvoille nousi tervetuloa toivottava hymy, samalla kun asteli lähemmäksi työhaastatteluun saapuvaa naista. ” Miss Price, thank you for coming on such short notice. Please – sit.”, Jacob pyysi, muodollisesti käteltyään ja viittoessaan istumaan alas. Itse puolestaan siirtyi takaisin työpöytänsä taakse. Korkeasta paperikasasta kaivettiin sen hetken paperit esille ja silmäiltiin ne nopeasti lävitse. Jacob ei halunnut tehdä tästä tapaamisesta sen kiusallisempaa ja virallista, mitä työhaastattelut yleensä tuppasivat olemaan. Tuolloin harvemmin vain näki hakijoiden todellista potenttiaalia. ” So… You are here to applying for the junior data security programmer place, am I correct?”, Jacob kysäisi kulmiaan kohottaen, samalla kun katseensa nousi nuoreen naiseen pöytänsätoisella puolella. ” At first, tell me a little about yourself.”
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jan 14, 2017 13:47:55 GMT 2
Post by moa on Jan 14, 2017 13:47:55 GMT 2
Martha's OOTDVuodenvaihde oli pyyhkinyt Marthan ohi melkein humisten, ja tuonut mukanaan paineet uuden elämänvaiheen aloittamisesta. Hän oli suhtautunut hieman todellisuuspakoisesti hiljalleen valmistuvan opinnäytteensä kirjoittamiseen, ja keskittynyt melkein liiaksi freelance-toimeksiantoihinsa, joita oli saanut varsin tyydyttävään tahtiin. Valmistumista normaalisti seuraava, vakaamman työn hakeminen ei ollut käynyt Marthan mielessä kuluneen puolivuotisen aikana, kuin korkeintaan leikkimielisenä ajatuksena, mutta kun Alyson oli vinkannut hänelle Rhodes Groupin etsivän uutta junior data security developeria, oli Martha lopulta päätynyt lähettämään näille ansioluettelonsa. Nopea kutsu työhaastatteluun oli silti tullut yllätyksenä, ja hetken aikaa nainen oli harkinnut jättävänsä koko homman. Mihin hän tarvitsi uutta työtä, kun opinnot olivat vielä viimeistelemättä, ja nykyinenkin työ teki hänet aivan riittävän onnelliseksi? Kun Martha oli puolustellut nykyistä työtilannettaan, Alyson oli huomauttanut hänen rakastavan verkkosivujen suunnittelua lähinnä siksi, että se oli hänelle niin helppoa. Ystävä oli tässä ehkä oikeassa, ja lopulta Martha oli kuin olikin päätynyt seisomaan Rhodes Groupin toimiston vastaanottotiskille kello 13.50 sinä maanantaina. ” Hi, I’m having an interview at two o’clok. Martha Price, it’s for the junior data security job”, Martha esitteli itsensä tiskillä istuvalle huolitellun näköiselle naiselle, joka tottuneesti tietokoneensa näyttöä vilkaistuaan tarttui toimistopuhelimeen. Martha vaihtoi hermostuneena painoa jalalta toiselle ja vilkuili ympärilleen huoneessa. Se oli hänen makuunsa melkein kliinisesti sisustettu, mutta sellaisia kai toimistot yleensä olivatkin, puhtaita ja huoliteltuja. Kun vastaanoton nainen sai luvan lähettää hänet sisään, Martha oikaisi selkänsä ja hypisteli tietokoneensa ääriviivoja laukkunsa pinnan läpi: tietenkin hän oli ottanut sen mukaan, eihän hän lähtenyt juuri minnekään ilman. Ennen sisään astumista Martha vielä suoristi bleiserinsä helmaa. Alyson oli käskenyt häntä pukeutumaan siististi, ikään kuin hän ei aina tekisi niin. Martha oli totellut ystävänsä neuvoa, mutta jättänyt kuitenkin tämän ehdottamat korkokengät kaappiin, ja vetänyt sen sijaan jalkaansa valkoiset conssit. Tuskin haastattelijaan tekisi vaikutusta se, että hän kaatuisi rähmälleen tämän päälle, eikä hän sitä paitsi ollut lakimies kuten Alyson, vaan ohjelmoija. Astuttuaan sisään hänelle osoitetusta ovesta, Martha tunnisti nopeasti häntä vastassa olevan miehen firman perustajaksi, Jacob Rhodesiksi. Hän ei ollut osannut odottaa, että mies hoitaisi haastattelut itse, mutta oli tietenkin suorittanut jonkin verran taustoitusta mahdolliseen tulevaan pomoonsa liittyen. ” Thank you for having me”, Martha sanoi esiteltyään itsensä ja puristettuaan miehen kättä jämäkästi. Sellaiset tilanteet eivät missään nimessä olleet hänen mukavuusaluettaan, ja istuutuessaan nainen tunsikin pienen hermostuneisuuden vellovan sisuskalujensa ympärillä. Hän oli hyvä ohjelmoija ja vaatimattomastikin sanottuna kohtalaisen hyvin selvillä tietoturva-asioista, mutta hän ei ollut tottunut markkinoimaan itseään tällä tavalla, ja Rhodesin katse tuntui melkein pelottavan tarkkaavaiselta. ” Yes, that’s what I’m here for”, hän varmisti kun mies tiedusteli hänen hakemastaan työpaikasta. Samalla hän laski laukkunsa nojaamaan tuolinsa jalkaan ja otti sitten hitusen mukavamman asennon. Kyllä tämä tästä. ”Well”, Martha aloitti ja pyrki parhaansa mukaan unohtamaan, että haastattelussa tosiaan oli kyse hänen tulevaisuudestaan. ” How far should I go? Umm… I’m born and bred in NYC, so I’ve done all my schooling here. Currently I’m studying at the Courant Institute, majoring in computer sciences and mathematics”, hän jatkoi ja nojasi kättään paremmin tuolin käsinojaan rentoutuakseen. Courant oli yksi maan parhaista matemaattisten aineiden tiedekunnista, joten tuskin hänen tarvitsisi selittää sitä sen enempää. ” I’m graduating this spring, so this is bit of an early bird thing.” Nainen päästi pienen, karhean naurahduksen karkaamaan huuliltaan. Mitä hänen oikeastaan olisi pitänyt kertoa, ilman että sortuisi epäammattimaisuuksiin? Itsestään kertominen tuntui yllättävän henkilökohtaiselta, eikä hän ollut ennen ollut tällaisessa tilanteessa, mikä valitettavasti juuri sillä hetkellä tuntui kivuliaan ilmiselvältä. Rhodesin kasvoilta ei kuitenkaan ollut luettavissa minkäänlaisia ärtymyksen merkkejä, joten ehkä hänen ulosantinsa ei ollut yhtä heikkoa, kuin hänestä itsestään tuntui. ” Computers and technology are something I’m always been good at. Even as a child. Lately I've been working as a web designer, and I’m writing my thesis about rendering and 3D-graphics, but data security has also been kind of an hobby of mine”, hän tunnusti. Oliko typerää myöntää, että haettu ala oli enemmän harrastus kuin varsinainen osaamisalue? Ehkä, mutta nyt oli ainakin liian myöhäistä. ” Would you like to know more about my former projects or thesis?” hän kysyi sitten ja suoristi hieman valahtanutta ryhtiään.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jan 15, 2017 1:54:35 GMT 2
Post by julle on Jan 15, 2017 1:54:35 GMT 2
Ensisilmäyksellä nuori nainen näytti varsin tavalliselta. Rehellisesti sanottuna Jacob oli nähnyt monia neiti Pricen kaltaisia hakijoita toimistossaan, mutta Jacob ei halunnut sortua niin pessimistiseen ajattelutapaan. Mieli pidettiin ehdottomasti avoimena. Neiti Price ei nimittäin ollut ainoa, joka oli käynyt haastattelussa kyseistä työpaikkaa varten. Sehän olisi ollut suorastaan naurettavaa, että Jacob olisi laittanut kaiken yhden työnhakijan varaan. Kaikille miestä miellyttävillä hakijoille oli laitettu yhtä hätäisesti viestiä mitä Marthalle. Osa oli päässyt paikalle sovittuna ajankohtana, osa ei. Valitettavasti kaikki tähän asti paikalle päässeet olivat loppujen lopuksi olleet niin sanotusti lost cause. Useimmat heistä oli kirkkaasti valehdelleet ansioluetteloissa ja hakemuksissaan, niin että jäivät kiinni siitä kesken haastattelun, tai sitten vaikutti siltä että he olivat tulleet liian itsevarmoin elkein haastatteluun, olettaen saavansa työpaikan siltä istumalta. Jacob piti itsevarmuudesta, mutta itseselvyys oli asia erikseen ja niin kaikki tähän asti haastatellut kandidaatit oli lähetetty kotiin kiitos ja näkemiin toivotuksien kera. Totta kai Jacob oli myös sanonut ilmoittavansa, jos valinta osuisi heihin mutta… Noh, Jacob odotti nyt mielenkiinnolla mitä kaikkea sen hetken haastateltavasta paljastuisi.
Kun niin sanotut muodollisuudet oli saatu tehtyä, Jacob oli tietenkin ensimmäiseksi halunnut hiukan tietää, millainen kyseinen nuori neito oli, mistä hän tuli ja sitä rataa. Jacob ei tietenkään ajatellut edes kysymyksensä olevan tunkeileva – joku olisi voinut sitä pitääkin sellaisena, mutta nähtävästi neiti Price ei laittanut kysymyksiään pahakseen vaan oli valmis vastaamaan siihen. Jacob sitten nyökkäili aidosti kiinnostuneena, kun Martha kertoi taustoistaan, koulutuksestaan ja sitä rataa. Ainakaan naisen ansioluettelo ja hakemus ei ollut valetta. Naisen mainitessa Courant Instituten, Jacobin kulmat kohosivat vaikutuksesta. Itsehän hän oli käynyt MIT:n, joten maan hyvät koulut olivat tosiaan hänellä tiedossa. Se että nainen opiskeli, ei ollut Jacobille ongelma. ”Early, maybe - I would rather think this is an early preparation for the future. You don’t need to be a graduate to find a job.”, hän hymyili sanojensa painoksi. Valmiiksi tulostetut paperit, kuten naisen cv ja hakemus pyörivät pöydällä ja Jacob välillä hypisteli paperin reunoja. Se saattoi näyttää tylsistymisen merkiltä, mutta se oli itseasiassa hyvin kaukana siitä. Sen sijaan se oli merkki siitä, että Jacob oli mietteissään ja yritti samalla jollain saralla lukea naista pintapuolisesti. Olihan se parempi, kuin se että Jacob olisi piirrellyt papereihin epämääräisiä kuvia.
Marthan kerrottua nyt enemmän siitä mitä osasi ja että hakemansa ala oli enemmänkin harrastuspohjaista, Jacob kurtisti kulmiaan mietteliäästi. ”Hobby or not, I assume that you’re interested to learn more?”, Jaco arvosti rehellisyyttä. Mitäs sitä turhaan kiertelemään ja kaartelemaan, etenkin jos ei ollut hyvä valahtelemaan. Samalla sekunnilla paperin reunan räpeltäminen unohdettiin ja Jacob vihdoin nojautui kunnolla tuolinsa selkänojaa vasten. Utelias katse pidettiin nuoressa neidissä, samalla kun hetken leukaansa mietteliäästi naputteleva sormi laskettiin toisen käden kera syliin lepäämään. ”Yes please.”, Jacob virnisti ja antoi puheenvuoron takaisin Marthalle. Naisen kertoillessa projekteistaan ja kaikesta mitä oli tehnyt, Jacob kohensi hiukan lyyhistynyttä asentoaan tuolillaan ja hiveli sitten pikaisesti leukaperiään. Marthan kokemus niin nuoreksi naiseksi oli vakuuttava ja hetki hetkeltä Jacob vain enemmän oli varmempi siitä, että Martha olisi ehkä etsimänsä datalupaus. nyt huvittuneesti. Jacobin oli valitettavasti kuitenkin kysyttävä myös ne maailman perusteellisimmat, ellei jopa tylsimmät haastattelu kysymykset mitä tässä maailmassa löytyi. Ne paljastivat yllättävän paljon itse puhujasta.
”Your experience is quite impressive.” - ”But why are you applying for this job?”, sillä samalla hetkellä Jacob laukoi sen maailman yleisimmän haastattelu kysymyksen ilmoille. Hän kohensi asentoaan ja nojautui vuorostaan kyynärillään työpöytäänsä vasten, samalla kun naiseen luotiin, joskin haastava katse. ”What makes you special? Why you would be suitable for this position?”, Jos nainen oli edes hiukan luova, hän osaisi kertoa itsestään jotain muutakin kuin sen että oli älykäs ja muiden kanssa toimeentuleva. Niitä itsekehuja Jacob oli kuullut aivan liikaa näissä haastattelutilaisuuksissa ja toivoikin, että Martha osaisi ehkä tässä tapauksessa vetää pidemmän kortin. Ajatuksensa katkaisi, sillä samalla sekunnilla kahvihampaansa kolotus. Termosmuki oli ryystetty jo aikoja sitten tyhjäksi ja luonnollisesti että tästä päivästä selvittiin hengissä, kahvia oli saatava lisää. ”I’m sorry, how rude of me...! - Do you want something to drink, like tea, coffee…?”, mies tiedusteli samaan aikaan kun avasi sisäisen puhelun sihteerinsä kanssa. Kahvikupposet pyydettyä Jacob nojautui takaisin tuolinsa selkänojaa vasten. Kaikkien keskustelujen jälkeen Martha vaikutti hyvin kiinnostavalta naiselta. Ja ehdottomasti varteenotettavalta työntekijältä. ”Where was I... Oh never mind.”
”But now, do you have any questions about the job in general, salary, working hours… Anything? ”
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jan 15, 2017 18:56:16 GMT 2
Post by moa on Jan 15, 2017 18:56:16 GMT 2
Martha nyökkäsi hyväksyvästi, kun mies totesi työnhaun olevan valmistautumista tulevaisuuteen. Jokin lähestyvässä valmistumisessa todellakin loi tarvetta suunnitella tulevaa muutamaa kuukautta pidemmälle, mikä oli suoraan sanottuna Marthalle jokseenkin harvinaista. Koko opiskeluaikansa hän oli elänyt hyvin pitkälti nykyhetkessä, tarttunut hänelle tarjottuihin tilaisuuksiin sitä mukaa kun niitä sattui eteen, mutta oliko hän koskaan kunnianhimoisesti tavoitellut mitään samalla tavalla kuin esimerkiki Josh, yksi hänen kolmesta kämppäkaveristaan? Tuskinpa. Josh tuntui aina pyrkivän kaikessa korkeammalle, ja tämän rinnalla Martha vaikutti varmaan lähinnä virtausten riepottelemalta meriheinältä. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö hän olisi ollut ylpeä osaamisestaan ja halunnut kehitty. ”I only reach for things I want, can and will learn”, nainen sanoi ja katsoi Rhodesia jokseenkin haastavasti. Haaste oli vain hädintuskin siellä, koska muuhun rohkeus tuskin olisi riittänyt, mutta tärkeintä oli että se oli heitetty. ”So it might have been only a hobby until now, but I wouldn’t dare to waste your time if I wasn’t willing to learn”, hän jatkoi lähes samaan hengenvetoon ja vilkaisi Rhodesin käsiin, jotka olivat lopettaneet paperien hypistelyn. Hän pystyisi tähän. Katse nousikin nopeasti takaisin miehen kasvoihin. Pitäisi olla itsevarma. Kaikista puutteistaan huolimatta näissä asioissa hän oli oikeasti hyvä.
Kun nainen pääsi kertomaan projekteistaan — siitä toistaiseksi hieman kitsaasti edistyvästä opinnäytteestäkin — puhuminen muuttui helpommaksi. Hän selosti joitain asioita laveasti, mutta toisissa päätyi menemään syvällekin yksityiskohtiin. Ei ollut mikään salaisuus, että Martha saattoi uppoutua näihin vesiin pitkiksikin ajoiksi, ja erityisen kiinnostavien projektien selostaminen sai hänet vieläkin innostumaan. Oli onni ettei Rhodes Groupin rekrytointia hoitanut joku erillinen henkilöstöpäällikkö: sellainen tuskin olisi jaksanut kuunnella hänen juttujaan liittyen ohjelmointiin ja verkkosuunnitteluun. Mutta tietenkin tässäkin haastattelussa tuli lopulta hetki, jolloin oli palattava takaisin epämukavuusalueille. Omista töistä puhuminen oli saanut Marthan rentoutumaan, ja tietenkin häntä hiveli se, että Rhodes piti hänen kokemustaan jossain määrin vaikuttavana. Se ei kuitenkaan estänyt häntä jännittymästä hieman uudelleen, kun palattiin häneen itseensä, siihen miksi hän haki tätä työtä. Miksi tosiaan? ”To be honest, I think the main reason is that I need the change. I love being my own boss and not to brag or anything, but web designing is something I do really well. However, you work with things I’m always been interested in. It doesn’t seem reasonable to ignore that anymore and this feels like the right time and place to take a step towards it”, nainen pohti, kurtisti kulmakarvojaan ja siveli hieman epävarmana tuolinsa käsinojaa. Oliko se täysin naurettava vastaus? Rhodesin katse tuntui haastavan häntä, mutta Martha ei ollut aivan varma miten hänen olisi pitänyt tähän haasteeseen vastata. Rhodes näytti sellaiselta ihmiseltä, joka oli aina tiennyt täsmälleen mitä haluaa, ja tehnyt kaikkensa sen saavuttamiseksi. Martha tiesi, ettei itse ollut sellainen ihminen. ”So my reasons are utterly selfish I guess. I think your company could offer me something new and interesting to wrap my head around, and I believe that I could offer you something too. That’s why I’m here.”
Se että Jacob Rhodes nojasi sillä tavalla kyynärpäihinsä ja katsoi häntä sen näköisenä, kuin pystyisi millä hetkellä tahansa lukemaan häntä kuin avointa kirjaa, tuntui omituiselta. Jos hän alkaisi ylistää omaa ainutkertaisuuttaan, mies näkisi varmasti suoraan hänen lävitseen. Onneksi tämä näytti juuri sillä sekunnilla oivaltavan jotain, ja pian mies kysyikin olisiko Martha halunnut juotavaa. ”Coffee, always coffee”, hän vastasi helpottuneena, peittäen ehkä huojennustaan hieman heikosti. Se lyhyt hetki jonka Rhodes vietti puhelimessa sihteerinsä kanssa tarjosi Marthalle tilaisuuden koota ajatuksiaan. Jonkin verran helpotti sekin, että mies nojautui kahvit tilattuaan takaisin tuolinsa perukoille, jolloin tämän kaikkitietävän näköiset silmät eivät enää porautuneet suoraan Marthan mielen synkimpiin sopukoihin. Mitä ne sitten ikinä olivatkaan. Martha rypisti taas kulmakarvojaan mietteliäänä. ”I’m not gonna tell you that I’m some super human who will solve all your problems, because that wouldn’t be true. But I do think you should hire me, because there’s so much I can give. When I decide to work on something, I always do it as well as is humanly possible. I dare to assume you’re the same”, nainen selitti ja hymyili lopuksi kevyesti. Hänellä ja Rhodesilla tuskin oli paljoa yhteisiä luonteenpiirteitä, kun otti huomioon että mies oli miljoonayrityksen johdossa ja ilmeisesti kaikin muinkin tavoin elämässään menestynyt, mutta ehkä tämä yksi asia. Martha käänsi katseensa hetkeksi pois miehestä, kun huoneen ovi avautui ja tämän sihteeri käveli työpöydän luokse heidän kahvejaan kantaen. Martha kiitti kohteliaasti omasta kupistaan, hymyili naiselle ja hengitti hetken kahvin jumalallista tuoksua.
Oli oikeastaan kummallista, miten selvästi Martha nyt halusi tämän työn. Paikalle tullessaan hän oli vielä ajatellut, että kävisi tekemässä parhaansa ja se riittäisi, oli tulos mikä tahansa. Nyt tilanne tuntui kuitenkin jo monimutkaisemmalta. ”Well obviously I have some questions”, nainen myönsi ja otti varovaisen huikan kuumasta kahvistaan. Hän ei laskenut kuppia pöydälle, vaan jäi pyörittelemään sitä käsissään. ”As I told you, I still have to write my thesis. Are you willing to give me time for that?” Martha kysyi, nojautui paremmin tuolinsa selkänojaan ja risti jalkansa ainakin näennäisen rennosti. Kysymys oli pakollinen, koska valmistumistaan Martha ei voinut enää lykätä hyvänkään työpaikan uhalla. Se tulisi kuitenkin eteen ennemmin tai myöhemmin. ”I’m willing to work hard and split my days, but after all there is only 24 hours to use”, hän naurahti. Nukkuminen ei tietenkään ollut ongelma. ”Do you have strict office hours?”, nainen kysäisi sitten vielä asiaan liittyen. Ei hän aikonut sanoa että valvoi mielellään pitkin öitä töiden tai milloin minkäkin parissa, mutta kahdeksasta neljään työpäivät voisivat olla melkoinen haaste myös sen takia, että hänen olisi ehkä vielä käytävä yliopistolla seminaari-istunnoissa. Kun työajat oli käsitelty varsin tyydyttävästi, Martha haroi vapaalla kädellään hiuksiaan. Oliko hänellä vielä kysyttävää? Tietenkin se ilmeisin. ”This might surprise you, but I would lie if I told you that the salary didn’t interest me”, hän virnisti. "So that's something I'd like to hear about."
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jan 16, 2017 18:53:05 GMT 2
Post by julle on Jan 16, 2017 18:53:05 GMT 2
“That’s good to know.”, Jacob nyökkäili niihin naisen sanoihin vakuuttuneesti. Martha ei kuulemma ollut tullut tuhlaamaan Jacobin aikaa ja se oli itse asiassa hyvä tietää. Mikään ei ollut inhottavampaa kuin palkata työhön joku sellainen, jota ei loppujen lopuksi kiinnostanut koko homma ollenkaan, eikä ollut valmis oppimaan. Jacobilla ei niin sanotusti ollut aikaa tuhlattavaksi, sillä hänelle aika oli rahaa ja oli siis hyvä tietää että neiti Price ei ollut tullut tuhlaamaan niitä rahoja. Marthassa pilkahtanut haastavuus kirvoitti pienen hymynpoikasen herra Rhodesin huulille. Neiti Price vaikutti kaikin puolin sopivalta kandidaatilta kyseiseen työhön. Aikaisemmat hakijat olivat istuneet naisen paikalla lähinnä amebamaisesti tai sitten liian ylimielisesti, mikä ei taas herättänyt mielenkiintoa Jacobissa. Ylimielisyys ei ollut koskaan Jacobin mielestä ihailtavaa. Määrätietoisuus oli taas asia erikseen, kuten myös oppimisen halu joka paistoi Marthasta. Sen jälkeen Jacobn olikin hiljennytty kuuntelemaan naisen projekteista ja opinnäytteestä. Jacob osoitti ilmeillään ja eleillään olevansa aidosti kiinnostunut niistä. Ne vahvistivat Jacobin ajatusta siitä että Martha todella vaikutti hetki hetkeltä vain paremmalta kandidaatilta hakemaansa työhön. Oppimis- ja kehityksenhaluinen nuorinainen oli tosiaan kaapannut Jacobin mielenkiinnon täysin. Siitä huolimatta ettei Jacob näyttänyt sitä vaikuttuneisuutta kasvoillaan. Haastattelutilanteissa piti olla tyyni ja rauhallinen, eikä turhaan toiveita nostattava.
Seuraavaksi Jacob oli esittänyt ne yleisimmät kysymykset mitä tällaisissa haastatteluissa kysyttiin. Miksi hänen pitäisi palkata toinen ja mitä arvoa hän toisi yritykselle. Rehellisesti sanottuna Jacob odotti sitä samaa virttä, minkä oli kuullut tuhat kertaa aikaisemmin. Kuinka Martha olisi avoin, toimeentuleva, oppimisenhaluinen ja sitä rataa. Jotkut jopa rehellisesti sanoivat haluavansa työn siksi että tarvitsisivat vain rahaa – ei muuta. Marthan pohdinnat saivat Jacobin yllättymään ja niin mies hieraisi mietteliäänä leukaperiään. Olematon sänki karisi sormien alla, jonka jälkeen kädet hakeutuivat rennohkoon puuskaan eteensä. Vastauksia siihen kysymyksiin olisi ollut monia, mutta Martha todella osasi valita niistä ne oikeat narut joita vedellä, jotta sai Jacobin vain entistä enemmän varmistumaan siitä kenet tulisi palkkaamaan hänelle töihin. Sihteeri neitokainen kerkesi jopa siinä välillä tuoda kummallekin kupposet kahvit ja Jacob nyökkäsi Sonyalle kiitokseksi, ennen kuin nainen paineli matkoihinsa. Katse palautettiin Marthaan ja kahvikupponen nostettiin huulille. ”Well you’re full with suprises, miss Price.”, Jacob lausahti joskin huvittuneeseen sävyyn, kun kippi laskettiin takaisin työpöydälle ja nojauduttiin takaisin työtuolin selkänojaa vasten. “I have to say, you’re fist candidate which really seems to want this job. And no, I don’t think you’re super human but I can see that you’re willing to learn and develop. Nowadays not so many wants to go out of their comfort zones and try something new. You, on the other hand, seems to think differently.”
Heille molemmille taisi olla jo hyvin selvää se, kuka tulisi saamaan tämän työpaikan. Jacob oli jo mielessään päättänyt Marthan saavan kyseisen työpaikan – jonka johdosta hän oli jo kaavailemaan mihinkä pieneen toimistonsopukkaan iskisi naisen työpisteen. Rhodes Groupin toimistorakennus oli valtava ja sitä suuremmalla syyllä kaikilla osastoilla oli omat kerroksensa. Joitakin tiloja, tai oikeastaan kaikki kerrokset toisesta, kolmeenkymmeneen oli tosin vuokrattu muiden yrityksien käyttöön, tai myyty asumistarkoitukseen, mutta ylimmissä kerroksissa löytyi Rhodes Groupin tiloja. Marthan paikka tulisi luultavasti olevan samassa kerroksessa Jacobin toimiston kanssa, sillä kehityspuolen, ohjelmoinnin, hallinnointi ja projekti asiat olivat kanssaan samassa kerroksessa. Jacob kurottautui ottamaan kahvikupin käsiinsä ja valmistautui ottamaan vastaan kaikki Marthan suunnalta tulevat kyselyt. “Yes. I think it is the least I can do, if I can get your full work effort and focus in here when you’re working.”, Jacob vastasi kevyen hartiankohautuksen kera. Vaihtokauppaahna se vain oli, eikä hän nähnyt siinä mitään ongelmaa, että nainen tekisi koulujuttujaan työn ohella, kunhan työpanoksensa ei kärsisi siitä. Kahvia juotiin siihen tahtiin että Jacob tarvitsi tätä menoa toisen kupin. “And no. We have four types of people; some people like to work at home, early in the morning or late at night. When the other hand, there’s also people who likes to come work here, early in the morning or late at night. Average working hours are negotiable matter ButI like to be available almost twenty-four seven. And here so… I like think that I’m a super human.”, Jacob virnisti sanojensa jälkeen huvittuneena ja hieraisi niskaansa. Kiitos onnettoman avioliiton, Jacob viihtyi huomattavasti paremmin toimistolla kuin kotona.
Palkkapuheisiin kun päästiin, Jacob laski kahvikupin hiukan sivummalle ja kaivoi paperit esiin, joihin oli hiukan ylös jo rustannut asioista. Okei, henkilöstöpuolen ja palkanlaskennan tyypit olivat kyhännyt ne laskelmat kasaan antamaan osviittaa tulevan työntekijän palkasta. “So - As you might already have guessed, I’m going to hire you. If you still want this job?”, Jacob ilmoitti hyvin kausaaliseen tapaansa niiden palkkakeskustelujen ohella ja katsasti kädessään olevat paperit lävitse. Siitä pinkasta löytyi oikeastaan kaikki työsopimukset muihin laskelmiin. Hän kuitenkin etsi nyt sitä palkkalaskelman tynkää ja sen löydettyä, Jacob kurtisti kulmiaan. “In this case salary would be something between $75 000 – 85 000 year… Depending on how much overtime you do.”, Jacob aloitti vaatimattomaan sävyyn ja samalla hetkellä nosti katseensa Marthaan – jonka ilme todella oli näkemisen arvoinen. “I know - it might suck now but you’ll get over it.”, Jacob virnisti ja seuraavaksi kaivoi sihteerinsä printtaaman työsopimuksen esille. Jacob katsahti sen lävitse nopeasti ja tarttui seuraavaksi kynämukissa olevaan kuulakärkikynään. “But I was thinking that – even tho’ you are graduating student – you would be good addition to our development group.”, kehitysryhmä tarvitsi aina uutta väkeä ja Martha vaikutti juuri sellaiselta jolla olisi tuoretta näkemystä tarjolla. Sillä samalla hetkellä Jacob suttasi työsopimuksessa olevan palkkaehdotuksen ylitse – koska pystyi – ja kirjoitti siihen uuden summan. “Of course it means more work but salary would be then around $87 000-95 000”, paperi ojennettiin nyt Marthaa kohti, joka sai kaikessa rauhassa selata työsopimuksen läpi – kaikkineen pykälineen päivineen. Valitettavasti sopimukseen oli merkitty kaikki vaitiolovelvollisuudesta puolen vuoden kilpailukieltoon, jos Martha päättäisikin että Rhodes Group ei ollut sitä mitä halusi.
“You don’t have to decide now. You can think it over and look at the contract at home or something and then get back to me.”, Jacob sanoi ja nousi sitten ylös tuoliltaan. Haastattelu oli kaikin puolin siinä, mutta sen sijaan että olisi vielä päästänyt Marthaa lähtemään, hän ehdotti seuraavaa - “But now, how about little tour around of our office?”, kysymyksen myötä Jacob viittoi naista tulemaan mukaansa ja suuntasi sen suuremmin vastaväitteitä kuuntelematta työhuoneensa ovelle. Martha pääsetettiin kohteliaasti huoneesta ensimmäiseksi ulos, jonka jälkeen Jacob seurasi perässä. Naista lähdettiinkin sitten johdattelemaan ensimmäiseksi aulaan, jossa oli jonkinmoinen kartta heidän toimistotiloistaan. “Here you can see where everything is. Accounting and financial managements are floors 59, 58, staff management and customer service are floors 57 and 56 … But I think you get the idea.”, Jacob selosti hymyn kanssa ja viittoi taulun puoleen. Missään kerroksessa ei ollut niin sanotusti avointa toimitilaa, paitsi asiakaspalvelun puolella, vaikka senkin muuttamista Jacob oli ajatellut. Hän nimittäin tiesi itsekin, ettei haluaisi työskennellä niin että muut hälisivät kaiken aikaa ympärillään, mutta sen muuttaminen oli vielä ajatuksen tasolla. “My office, conference room and most of programmers and developers are in this floor.”, sille järjestelylle olikin täysin järkevä syy; Jacob työskenteli suuren osan ajastaan heidän kanssa ja kokoushuoneessa, jossa kehittäjien kanssa palloteltiin ideoita, suunniteltiin ja tavattiin asiakkaita. Jokaisessa kerroksessa oli oma kokoushuoneensa ja ylimmässä kerroksessa eli 60 oli niistä suurin, jota käytettiin merkittävimmissä tapaamisissa. “I like to keep you people close to me… Just kidding. But do you want to see your potential office?”
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jan 16, 2017 21:50:17 GMT 2
Post by moa on Jan 16, 2017 21:50:17 GMT 2
Oikeastaan koko haastattelun ajan Martha oli odottanut, että sanoisi jotain väärää ja pilaisi mahdollisuutensa koskaan työllistyä Rhodes Groupille tai millekään muullekaan vakavasti otettavalle firmalle New Yorkissa. Niin ei kuitenkaan näyttänyt käyvän, mikä tuntui melko uskomattomalta. Martha oli parhaansa mukaan tarkkaillut haastattelijansa kasvoja omien puheidensa aikana, mutta kertaakaan Jacob Rhodesin ilme ei ollut venähtänyt tai muuttunut muutenkaan radikaalisti negatiiviseen suuntaan. Tämä oli näyttänyt korkeintaan mietteliäältä, ja sehän saattoi olla hyväkin asia. Marthan kaikki kommentit eivät olleet olleet ihan loppuun asti punnittuja, ja esimerkiksi Alysonilla olisi voinut olla pientä palautetta annettavana ystävänsä työnhakutaidoista, minkä vuoksi Rhodesin kommentit saivatkin naisen yllättymään hieman. Täynnä yllätyksiä, hänkö? Kenties vielä kummallisempaa oli ajatella, että hän oli ensimmäinen kandidaatti, joka oli onnistunut vakuuttamaan miehen siitä, että todella halusi tämän työn. Eihän hän ollut paikalle tullessaan vielä tiennyt sitä itsekään. Jokin tilanteessa oli kuitenkin tuntunut oikealta, ja nyt Martha jo tiesi, että pettyisi jos Rhodes ei antaisi hänelle mahdollisuutta. Eivät epämukavuusalueet hänellekään olleet niitä paikkoja, joissa hän mieluiten aikaansa vietti, mutta joskus muutoksen eteen oli nähtävä vaivaa. Niinpä nainen päätyi vain nyökkäämään sen merkiksi, että mies oli tosiaan osunut oikeaan.
Tuntui kieltämättä vähän nurinkuriselta, kun kysymysten asettaminen siirtyi hänen vastuulleen, mutta tietenkin tämäkin oli tehtävä. Vastaus opinnäytteen kirjoittamisesta saatiin nopeasti, ja tahaton hymy nousi Marthan huulille. ”I promise you, when I’m working I put all my concentration on it. You’ll see”, hän vastasi, eikä Rhodes tietenkään voinut tietää mikä häntä ajatuksessa huvitti. Töihin keskittyminen oli tosiaan jotain, minkä Martha teki melkein häiritsevän hyvin. Hänen kämppiksensä menettivät siihen vähän väliä hermonsa, koska oli kuulemma mahdotonta olla niin keskittynyt, ettei kuullut omaa nimeään tai nähnyt mitään ympärillään. Marthalle se oli normi. Nainen hörppäsi taas kahviaan, kun mies alkoi kertoa erilaisista työntekijöistään. Sellainen liikkuva aikataulutus ja sijainti sopisi Marthalle paremmin kuin hyvin, tietenkin koulun takia, mutta myös ihan periaatteesta. ”Well I suppose your company wouldn’t be highly successful if you didn’t hold all the reins”, nainen vastasi itsekin hieman huvittuneesti. Lausahdus ei ollut mielistelevä, vaan pikemminkin ymmärtäväinen. Ehkä Rhodes oli super human, ehkä ei, mutta selvästi tämä halusi olla hyvin perillä firmansa asioista. Ei tämä muuten olisi hoitanut rivityöntekijän haastattelua itse. Ja sen perusteella mitä Martha miehestä ja firmasta tiesi, tämä oli aloittanut hyvin nuorena. Sellainen vaati vakaata omistautumista. ”And who would need the sleep anyway”, Martha virnisti vielä loppuun. Hän rakasti nukkumista, muttei aina tiennyt missä välissä siinä onnistui.
Palkka-aiheeseen päästessä Martha pyrki vakavoitumaan hieman. Hän seuraili tarkkaavaisesti miten Rhodes kävi läpi papereitaan, joihin alustavia laskelmia oli ilmeisesti tehty. Tietenkään Martha ei yltänyt lukemaan niitä paikaltaan, joten konkreettisesti hänen oli tyydyttävä kahvinsa siemailuun sillä välin, kun mies etsi lukuja. Miehen heitto ja sen perään esitetty kysymys sysäsivät naisen hieman pois raiteiltaan. ”Really? You are?” hän kysyi aidon hämmästyneesti. Haastattelu oli mennyt yllättävän hyvin, mutta ei Martha ollut todellakaan osannut olettaa, että mies noin vain ilmoittaisi palkkaavansa hänet. Hän ei edes ehtinyt kunnolla reagoida, ennen kuin Rhodes pääsi asiaan ja alkoi puhua työn palkkauksesta. Kuullessaan arvioidut vuositulot Martha oli vähällä vetää kahvit henkitorveensa. Hän yritti paikkailla tilannetta nostamalla käden suunsa eteen ja yskimällä mahdollisimman hillitysti, mikä ei kuitenkaan peittänyt alleen toteamusta siitä, että Martha pääsisi kyllä palkasta yli. Oliko mies tosiaan sanonut niin? Martha ei ollut eläissään tienannut niin paljon rahaa! Hän olisi ollut valmis suostumaan jo ensimmäiseen tarjottuun summaan ilomielin, mutta Rhodesilla oli ilmeisesti jotain muuta mielessä. Kun mies veti yli alkuperäisen summan ja kirjoitti sen tilalle uuden samalla puhuen, Martha alkoi tosissaan uskoa, että tämä oli jonkinlaista unta. Hän tuli ensimmäistä kertaa oman alansa työhaastatteluun, sai heti paikan ja oikeastaan ylennyksenkin suoralta kädeltä? Jacob Rhodes ei voinut olla todellinen. Hän oli täysi aloittelija, ja siinä mies nyt istui tarjoamassa hänelle mieletöntä työpaikkaa ja palkkashekkiä jollaista hän ei ollut eläissään nähnyt.
”I didn’t think this was going to be that easy”, nainen myönsi ja samalla hetkellä räväkkä puna nousi hänen poskilleen. Kuka sanoi tuollaista? Idiootti. Martha laski nopeasti katseensa niihin papereihin, jotka Rhodes oli hänelle ojentanut. Työsopimus ja siihen liittyviä salassapitoasiakirjoja. Hän selasi niitä tarkasti, mutta äskeinen möläytys ja punoittavat posket kieltämättä vähän häiritsivät keskittymistä. Onneksi seuraava asia, jonka Rhodes sanoi avatessaan suunsa, oli että Martha voisi viedä paperit kotiin. Nainen nosti katseensa papereista, vilkaisi sitten niitä uudelleen nopeasti ja palautti katseensa miehen kasvoihin. ”So here’s the deal: I’m going to pretend that I need time to think, and I’m going to take these home with me. But to be candid, I’m all yours”, hän sanoi. Martha oli haastattelun alusta lähtien tiennyt, että ottaisi kaiken mitä Rhodes hänelle tarjoaisi. Ja tämä tarjosi nyt aika paljon. ”Can we also pretend that I didn’t call this easy? Because it wasn’t, it was a great interview”, hän lisäsi ja irvisti nolostuneena. Kaikkea hän typerästä suustaan päästi, Alyson läimisi häntä ympäri korvia kun kuulisi. Onneksi Rhodes ei tuntunut ottavan hänen hölmöilyjään liian vakavasti, vaan sen sijaan mies ehdotti kierrosta toimistossa. Luonnollisesti Marthaa kiinnosti nähdä, miltä hänen tulevaisuuden työpaikkansa näytti, joten hän vastasi tarjoukseen myöntävästi. ”If I was you I’d only show the good spots”, Martha vitsaili samalla kun taitteli sopimuspaperit huolellisesti kahtia, ja sujautti ne laukkuunsa tietokoneensa viereen. Siellä ne olisivat hyvässä turvassa. Hän joi vielä hetkeksi pöydälle unohtuneen, jo hiukan viilentyneen kahvinsa loppuun, ja kiirehti sitten ulos ovesta, jota Rhodes varsin kohteliaasti piti hänelle auki.
Päästyään aulaan he pysähtyivät seisomaan eräänlaisen opastaulun eteen, ja Martha silmäili sitä samalla kun mies puhui. Taulussa oli tosiaan lueteltu mitä mistäkin kerroksesta löytyi, joten se varmasti helpottaisi toimistolla navigointia huomattavasti. Syystä tai toisesta Marthan suunnistustaidot olivat aika heikot: vain omat asuinalueensa Brooklynissä hän saattoi sanoa tuntevansa hyvin. Muualla — siis myös sisätiloissa — hänen liikkumisensa oli usein melko avutonta. Jos eksymisen mahdollisuus oli, hän onnistui usein käyttämään sen. ”I do, it seems very well organized”, nainen totesi silmäillessään toimistokarttaa. Kun Rhodes selosti ylimmän kerroksen toiminnoista, Martha katsahti taulusta tämän suuntaan, ja nyökkäili kiinnostuneena. Miehen heitolle ”heidän” pitämisestään lähellä Martha naurahti. ”I know you’re not kidding, don’t try”, hän vastasi, eikä oikein ymmärtänyt itsekään mistä sellainen kummallinen, röyhkeyttä hipova luonnollisuus kumpusi. Rhodes oli hänen tuleva pomonsa, tilanteen olisi pitänyt olla kaikin puolin omituinen ja ehkä painostavakin, mutta sen sijaan Martha tunsi olonsa yllättävän rennoksi. Hän oli onnistunut tänään, ja se tuntui loistavalta. Lisäksi Rhodes oli tilanteessa niin luontevasti, että tämän seurassa olisi ollut hyvin vaikeaa olla kiusaantunut. ”I’d love to see my future office, even if it’s just a potential one. Please show me”, Martha sanoi ja kuulosti kaiketi aika innostuneelta.
Kun mies lähti johdattamaan häntä käytävää pitkin, Martha silmäili samalla ympärilleen. Koko toimiston läpi jatkui se lasia ja vaaleita pintoja yhdistelevä tyyli, jota Martha oli haastatteluun saapuessaan pitänyt melkein kliinisenä. Aulat olivat kuitenkin paljon sisäpuolta hiotumpia, ja Martha piti siitä, että toimistosta näki, että siellä tehtiin töitä. Toki ihmisetkin vaikuttivat asiaan. Kaikki pöydät eivät suinkaan olleet täynnä, mutta monissa huoneissa oli ihmisiä täydessä työn touhussa. Muut varmaan työskentelivät joko kotoa, tai vasta illemmalla. Heidän ei tarvinnut kävellä kauaa, kun he saapuivat asuttamattoman näköisen toimiston eteen, ja Rhodes ohjasi Marthan sisään. ”This could be mine?” nainen kysyi ja vilkaisi miestä vähän epäuskoisena. Toimisto oli hyvän kokoinen, ja vaikka sen pöydät ja hyllyt olivat tyhjiä, kalusteet olivat silti paikallaan. Huoneen etuseinä oli pelkkää lasia kuten muidenkin toimiston huoneiden, ja työpöydän takan avautui melkein koko seinän korkuinen ikkuna, josta valo nyt tulvi sisään. ”I’ve never had an office, so I must admit that this feels kinda crazy”, Martha myönsi kävellessään peremmälle. Ensimmäisenä hän suuntasi ikkunalle, ja osa hänestä olisi halunnut laskea kätensä sen pinnalle ihan vain kokeillakseen oliko sitä edes olemassa. Sormenjälkien pelossa hän ei kuitenkaan tehnyt niin, vaan kääntyi takaisin takanaan seisovan Rhodesin puoleen. ”I think I can see myself here. It's definitely a good spot”, hän sanoi ja istuutui naurahtaen tuoliin työpöydän taakse, kaivaen sitten kokeilevasti koneen laukustaan ja katsellen hetken miltä se näytti. ”I’m sorry, I’m acting super wierd. How embarrassing.” Ehkä hänen olisi sittenkin pitänyt jo allekirjoittaa työsopimus, ettei Rhodes tulisi toisiin aatoksiin hänen omituisuutensa vuoksi. Mutta hän vain oli jotenkin hämmentynyt siitä kaikesta.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jan 17, 2017 11:15:20 GMT 2
Post by julle on Jan 17, 2017 11:15:20 GMT 2
Sille oli syynsä, miksi Jacob halusi itse haastatella kaikki kandidaatit. Kaikki taloon tulevat työntekijät olivat käyneet tämän saman keskustelun Jacobin kanssa, sillä hän ei halunnut henkilöstöpuolen tai minkään muunkaan puolen päättää ketkä tulivat tähän taloon töihin. Jacob ei ollut ajatuksien lukija, mutta hän osasi jo pintapuolisesti nähdä olisiko siinä edessään istuva haastateltava sopiva hakemaansa työhön. Rhodes Goupilta löytyi kaikkea – kaikki postihommista haastaviin talous- ja koodaushommiin, joten luonnollisesti Jacob halusi jokaiselle osastolle sellaisen, joka otti työnsä vakavasti. Poikkeuksia tietenkin löytyi; Jacob ei esimerkiksi hoitanut Australian tai Iso-Britannian rekrytointeja. Kyseisistä toimipisteistä löytyi omat esimiehensä, jotka haastattelivat avoimiin tehtäviin kaikki sopivat kandidaatit. Onneksi tähän mennessä sen saralta ei ollut löytynyt mitään ongelmia, eikä näin ollen Jacobin tarvinnut puuttua kaukaisten toimipisteidensä toimintaan tai rekrytointeihin. Jacob kuitenkin piti Rhodes Groupia mahdollisuuksien paikkana. Hän otti mielellään töihin sellaisia, joilta löytyi uutta näkemystä asioihin ja paloa edetä omalla urallaan. Näin ollen niin opiskelijat kuin vanhat konkarit olivat tervetulleita hänelle töihin, jos vain koki Rhodes Groupin tarjoavan heille jotain sellaista jonka vuoksi Jacobin pitäisi ottaa heidät töihin.
Martha oli oikeastaan malliesimerkki hyvästä työnhakijasta. Tosin pieni jännitys ja epävarmuus loistivat hänestä, mutta sehän oli vain normaalia tällaisissa tilanteissa. Kukapa ei olisi ollut jännittynyt työhaastattelussa? Niin myös niihin naisen vakuutteluihin uskottiin. Jos Martha sanoi tekevänsä töitä täydellä panoksella, hän varmasti myös tekisi. Naisen puheille sitten hymyiltiinkin varsin huvittuneeseen, mutta lämpimään sävyyn. Selvästikin Marthassa ja hänessä oli paljon samaa. Hän vaikutti kaikin puolin hyvin kiehtovalta persoonalta. Olihan hän myös viehättävä, suorastaan silmiä hivelevä näky mutta hyvänä aviomiehenä Jacob ei edes antanut itsensä ajatella asiaa sen pidemmälle. Surkea avioliitto tai ei, Jacob halusi olla uskollinen vaimolleen, joka ei valitettavasti tehnyt samoin. Kaikki se terapia tuntui menevän hukkaan mutta… Aika näyttäisi miten heidän liittonsa kävisi. Pohjimmiltaan Jacob edelleen välitti vaimosta, mutta rakkaus oli kuitenkin hiipunut kaikkien tapahtumien myötä. Sille nukkumisasialle naurahdettiin huvittuneena, mutta tietäväiseen sävyyn. “Nobody, if you love what you do. I like to stay up late and sleep till noon.”, Jacob vastasi naisen virneeseen ja hieraisi niskaansa raukeasti. Niin, miehen työpäivät usein alkoivat vasta 12-3p.m välillä ja sitten siitä valvottiin yön pikkutunneille asti. Eikä sen unirytmin tai hereillä olon päivittämiseen ollut tarvetta.
Vaikka Jacob ei ollut opiskellut millään tavoin rahoitusta, hän tiesi että raha oli se joka motivoi ihmisiä. Raha oli draivi, joka sai ihmiset tekemään töitä ja jos työstä maksettiin hyvin, totta kai jos työstä maksettiin hyvin, motivaatio ja työnlaatu olivat myös sen mukaisia. Totta kai talouspuoli oli tehnyt omat laskelmansa, mutta Jacobilla oli ikävä tapa muutella niitä. Ainakaan yrityksensä ei ollut vielä mennyt konkurssiin hyvien palkkojen suhteen – ennemminkin se oli vain lisännyt tuloksia Rhodes Groupissa. Ehdotuksensa palkan suhteen oli nähtävästi miellyttänyt Marthaa, sillä naisen yskimisestä ei voinut erehtyä. Se kirvoitti tyytyväisen, mutta huvittuneen hymyn huulilleen. perässä sitten tulivatkin kaikki sopimukset. Ne olivat valitettavasti ikävä lisä sen sopimuksen lisäksi. Jacob halusi sillä vain turvata yrityksensä tulevaisuuden ja toivon mukaan Marthankin ymmärsi sen. Hetken hiljaisuus laskeutui kaksikon välille, joka oli täysin ymmärrettävää. Martha tutkaili sopimustaan ja muita siinä liitteitä olevia papereita, kun Jacob sen sijaan silmäili naista mietteliäänä. Hetken hän ehkä jopa kuvitteli Marthan hylkäävän tarjouksensa mutta ehei. “Well, I just try to be a nice guy and give you some time to think. But I’m glad to heart that.”, Jacob nyökkäili ennen kuin jatkoi vinuillen. “Sure, even tho’ it was easy. You don’t have to deny that.”
Sen jälkeen he olivatkin poistuneet Jacobin toimistosta ja lähteneet katselemaan toimistoa. Jokaisessa pienessä lasisessa kopissa istui joku. Joko tietokonettaan naputtaen, puhelimessa rupatellen tai sitten asiakkaan kanssa. Toki kaikkien ryhti parani heti siinä vaiheessa kun Jacob käveli heidän huoneensa ohitse Marthan kanssa. Se oli huvittavaa, mutta täysin tarpeetonta. He kävivät vilkaisemassa toimistokarttaa ja seuraavaksi Jacob lähti johdattelemaan Marthaa potentiaalisen työhuoneensa luokse. Marthan epäilyksille hymähdettiin huvittuneena, leveän virneen saattelemana. “You got me there… But don’t tell anyone.”, mies naurahti ja viittoi Marthaa jatkamaan sitten matkaansa. Kätensä saattoi jopa käväistä naisen selällä, kun hän ohjasi Marthan oikeaan suuntaan, ohi muiden lasisien toimistojen sen yhden ainokaisen luokse, joka huusi uutta asukasta itselleen. Marthan astellessa sisälle toimistoon, Jacob sen sijaan vei kätensä rentoon puskaan eteensä ja nojautui toisella kyljellään oven karmia vasten. “If you want to?”, Jacob heitti vastapallon takaisin naiselle ja vilkaisi sitten itsensä mielestä vaatimatonta toimistohuonetta pikaisesti. Omansa oli aivan eri luokkaa, isompi ja näyttävämpi. Se löytyi täysin suljettujen tilojen takaa. Ei lasi seiniä, ei lasi ovia. Jacob halusi pitää yksityisyytensä siinä asiassa, että oli kuitenkin suuren yrityksen toimitusjohtaja ja saattoi toisinaan käsitellä siellä joskin kyseenalaisia asioita, mistä ulkopuolisten ei tarvinnut olla tietoisia.
“There is a first time for everything. Okay that inappropriate but you get the point.”, Jacob hymähti huvittuneeseen sävyyn ja samaan aikaan puhelin taskussaan ilmoitti olemassa olostaan. Hopeinen Iphone kaivettiin esille ja sen vilkkuvaa näyttöä vilkaistiin nopeasti. Armaan vaimon nimi loisti siinä, mutta Jacob tyytyi sillä hetkellä vain hiljentämään puhelimensa, ennen kuin sujautti sen takaisin housujensa taskuun. Marthan höpinöille pudisteltiin päätä. “Don't beat yourself up, you’re not the first weird people here. I was.”, toivon mukaan se sutkautus lopetti sen hermoilun naisen osalta, sillä Jacob ei halunnut Marthan turhaan hermoilevan. Jacob oli jo päättänyt ottavansa naisen hänelle töihin ja sillä siisti. Asiat näytivät kuitenkin olevan nyt varisin hyvällä tolalla. Haastattelu, toimiston esittely ja kaikki oli valmista, joten seuraavaksi Jacob lähti johdattelemaan Marthaa takaisin aulaan, niin sanotuksi saattaakseen hänet ulos. “But if you don’t have any other questions, I think we are ready.” - “Now you go home, ”read” the contract and come back on Friday with signature.”, Jacob todella tehosti sanojaan ilmaan heitetyillä lainausmerkeillä, ennen kuin ojensi kätensä Marthaa kohti, kätelläkseen tuota. “It was nice to meet you miss Price.”
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jan 17, 2017 13:07:32 GMT 2
Post by moa on Jan 17, 2017 13:07:32 GMT 2
Kun Rhodes sanoi yrittävänsä vain olla ”a nice guy” antaessaan hänelle aikaa ajatella ennen työsopimuksen allekirjoittamista, Martha kallisti hieman päätään ja katsoi miestä arvioiden. Tämä oli varmasti kaikin puolin mukava mies — ja tietenkin sen lisäksi huomioonottava, älykäs, menestyvä ja äärettömän komea. Marthan oli hyvin vaikea edes hahmottaa, miten sellainen täydellinen henkilö saattoi olla olemassa, mutta siinä tämä näytti istuvan hänen edessään. Tai mistä hän tiesi, ehkä mies oli sisimmässään täysi piru, mutta ainakin tämä osasi vaikuttaa ulospäin kaikin puolin moitteettomalta, eikä hän toisaalta pienellä netin selailullakaan ollut löytänyt mitään pöyristyttäviä paljastuksia. Sillä asialla nyt kuitenkin oli turha vaivata mieltään, sillä Jacob Rhodesin syvin olemus avautuisi hänelle myöhemmin jos avautuisi.
Varsinaisen haastattelun loputtua kaikki tuntui jotenkin vaivattomalta. Se miten Rhodes esitteli hänelle toimistoa, ja miten he onnistuivat heittämään muutaman melkein vitsistä menevän jutunkin. Martha oli aina tullut helposti toimeen uusien ihmisten kanssa, mutta ehkä uusi pomo ei ollut sellainen jonka kanssa yleensä vitsailtiin heti työhaastattelun loputtua. Rhodes ilmeisesti kuitenkin oli, koska tämä vastasi Marthan typerään heittoon kieltämällä häntä kertomasta kellekään. Martha vakuutteli miehelle että hänen huulensa olisivat sinetöidyt. Tilanteen vaivattomuutta ei oltu osattu odottaa, mutta lopulta Martha ei erityisesti edes kiinnittänyt huomiota pieniin yksityiskohtiin, kuten siihen että Rhodes kosketti kevyesti hänen selkäänsä ohjatessaan häntä eteenpäin toimistossa. Tietenkin hän oli tuntenut sen, ja ehkä jossain toisessa tilanteessa jonkun toisen ihmisen kanssa se olisi tuntunut kaikessa diskreetiydessäänkin oudolta eleeltä, mutta ei nyt.
Tyhjässä toimistohuoneessa Marthan huomio kiinnittyi aluksi kaikkiin muihin asioihin paitsi Jacob Rhodesiin, ja hetken hän tuntui unohtavan, että tilanteessa voisi vielä yrittää pitää kiinni joistain ammattimaisuuden rippeistä. ”Inappropriate or not, you’re right. There really is a first time for everything”, nainen myönsi katsellessaan ympärilleen. Hän huomasi kyllä miehen vilkaisevan puhelintaan ja työntävän sen sitten pois, muttei ajatellut tästä mitään sen kummempaa. Rhodesin täytyi pakostikin olla kiireinen mies, ihme ettei tämän puhelin soinut taukoamatta. Mies onnistui karistamaan sen pienen nolostumisen Marthan kasvoilta toteamalla, että oli itse ollut ensimmäinen outo ihminen toimistossaan. Nainen kohotti tälle kulmakarvojaan jokseenkin epäuskoisesti, ja katsoi sitten miestä tutkivasti. Hän ei nähnyt tässä mitään outouteen viittaavaa. Rhodes oli kaikin puolin hyvin hallitun oloinen mies. ”I’ll believe you if you say so”, Martha sanoi lopulta ja hymyili vain hitusen vinoon. Varmasti mies tunsi itsensä paremmin kuin kukaan muu.
Kun Martha oli saanut katsella ympärilleen tarpeeksi, ja haastattelu kaikkine lisäosineen alkoi olla lopussa, Rhodes ohjasi hänet takaisin toimiston aulaan. Siellä tämä varmisti vielä, ettei naisella ollut mitään lisäkysymyksiä, ja huvittavasti elehtien viittasi sopimukseen, sen lukemiseen ja siihen koska Marthan tulisi tuoda se toimistolle allekirjoitettuna. ”I’ll read it, for real”, nainen vastasi ja pyyhkäisi ärsyttävästi kasvoille tunkevia hiuksiaan korvansa taakse. ”Just to make sure I didn’t miss anything. But I don’t think I did. I’ll bring it back on Friday”, hän jatkoi, kuulosten varsin varmalta päätöksestään. Hän oli katsonut sopimuksen jo päällipuolisesti läpi, eikä ollut huomannut siinä mitään vikaa. Ehkä hän näyttäisi sen vielä Alysonille ihan vain varmuudeksi, mutta tuskinpa tämäkään löytäisi siitä mitään epäilyttävää. Tarttuessaan miehen ojennettuun käteen ja puristaessaan sitä jämäkästi Martha hymyili. ”The pleasure was all mine, mr Rhodes”, hän vakuutti ennen kuin veti kätensä takaisin, ja nyökkäsi miehelle hyvästiksi. Vasta hissin ovien sulkeutuessa takanaan Martha tunsi kuinka kiivasti hänen sydämensä tosiaan hakkasi. Matka kuusikymmentä kerrosta alaspäin oli pitkä, eikä Martha vielä aivan täysin ymmärtänyt, että tulisi pian taittamaan sen päivittäin. Ajatus kuitenkin tuntui jännittävän lisäksi rohkaisevalta.
|
|