Post by autopilot on Jan 24, 2017 3:50:32 GMT 2
“We used to borrow my dad’s car, drive to a bigger town where they didn’t ID you and do all that, so it was charming in a way”, Victoria koitti vähän tuoda valoa siihen pikkukaupunkinuoruuteensa, “and they did have that whole let’s drive to a field, sit on the hood of this truck and drink moonshine thing, so. Pretty much like living in a country song. Dirt roads and all..” Katse kävi taas Gracessa ja sille hymyiltiin. “Not exactly the kinda childhood she’s getting here”, todettiin vielä jopa vähän kaihoisaan sävyyn, “not like you can buy a nice big house and put a swing set in the backyard, you know.” Ei ainakaan yhden ihmisen tuloilla, vaikka sekin unelma oltiin tietysti ehditty hetkeksi täyttää.
“For a white boy”, juristi vahvisti vielä poliisille huvittuneena, eikä voinut olla hymyilemättä ja naurahtamatta sen mukana. “There’s nothing wrong with that, you know. It’s not like you’re a walking cliché or anything.” Mies oli ehdottomasti osoittautunut kiinnostavammaksi, kun olisi voinut sen itsekin tarjoaman kuvauksen perusteella olettaa. Oikeastaan se päivä oli saanut ihan mukavan päätöksen, kaikesta siitä sähläämisestä ja aikataulukriiseilystä huolimatta.
Lasku pistettiin puoliksi, jätettiin tippiä ja ruvettiin pikkuhiljaa valumaan sieltä ulos. Gracea otettiin kädestä, kun se olisi muka päättömästi vaikka juossut jonkun auton alle. Troyta silmäiltiin, kun se sytytteli tupakkaansa. Ainakin se lähetti Kayleen edeltä autoon, mikä oli ehdottomasti hyvä juttu. Siitä hajusta ei enää edes pidetty, ja samaa aikaa tunnettiin edelleen tarvetta ruveta sosiaaliseksi tupakoijaksi joka kerta kun joku muu poltti. Gracea ei viitsitty siltä mitenkään korostuneesti suojella.
"It was really nice meeting you too. And again, thank you for having my back", miestä kiiteltiin vielä viimeisen kerran, vaikka otettiin jo pari askelta vähän kohti sitä omaa autoa. "Maybe I'll see you around. When you find me a really interesting case to work on, maybe."
“For a white boy”, juristi vahvisti vielä poliisille huvittuneena, eikä voinut olla hymyilemättä ja naurahtamatta sen mukana. “There’s nothing wrong with that, you know. It’s not like you’re a walking cliché or anything.” Mies oli ehdottomasti osoittautunut kiinnostavammaksi, kun olisi voinut sen itsekin tarjoaman kuvauksen perusteella olettaa. Oikeastaan se päivä oli saanut ihan mukavan päätöksen, kaikesta siitä sähläämisestä ja aikataulukriiseilystä huolimatta.
Lasku pistettiin puoliksi, jätettiin tippiä ja ruvettiin pikkuhiljaa valumaan sieltä ulos. Gracea otettiin kädestä, kun se olisi muka päättömästi vaikka juossut jonkun auton alle. Troyta silmäiltiin, kun se sytytteli tupakkaansa. Ainakin se lähetti Kayleen edeltä autoon, mikä oli ehdottomasti hyvä juttu. Siitä hajusta ei enää edes pidetty, ja samaa aikaa tunnettiin edelleen tarvetta ruveta sosiaaliseksi tupakoijaksi joka kerta kun joku muu poltti. Gracea ei viitsitty siltä mitenkään korostuneesti suojella.
"It was really nice meeting you too. And again, thank you for having my back", miestä kiiteltiin vielä viimeisen kerran, vaikka otettiin jo pari askelta vähän kohti sitä omaa autoa. "Maybe I'll see you around. When you find me a really interesting case to work on, maybe."