|
|
Feb 5, 2017 1:07:24 GMT 2
Post by Deleted on Feb 5, 2017 1:07:24 GMT 2
Sen oli pitänyt olla aivan tavallinen päivä. Ei mitään sen kummallisempaa. Uuteen työkuvioon totuttelu oli erinomaisessa vaiheessa, pubit pyörivät lähes täysin ilman häntä ja parisuhteen ympärillä ei ollut suurempia ongelmia. Edes Samanthan raskaus ei haitannut millään tapaa Reaa, joskin se mediavillitys puudutti. Edes äkillinen yövuoron hoitaminen ei ollut saanut mitään muuttumaan sen päivän fiilisten suhteen. Joinain päivinä oli vain hankalampaa saada sijaista. Mercylla oli ollut muuta puuhaa, joten totta kai Rea oli lähtenyt lyhyellä varoitusajalla liikkeellä. Yöunet jäisivät toki lyhyiksi, mutta aina välillä niin. Kaikki se ordinary day oli kuitenkin luiskahtanut jonnekin kauas unholaan, kun aamunkoiton aikaan kotioven takana ei ollutkaan odottanut muutaman tunnin yöunet vaan täydellinen kaaos. Muistikuvat olivat utuisia, sekavia ja niitä koristi kauttaaltaan veri. Hänen omansa ja Miken, narsistisen kusipään… Rea nojasi otsaansa taksin ikkunaan silmät puoliummessa. Lippalakki oli vedetty syvälle kasvoille, hoitajalta saatu huppari oli varmaan viisi kokoa liian suuri ja jalassa olevat farkut kauttaaltaan kuivien veriläikkien peitossa – musta onneksi peitti ne hyvin. Neljä tuntia sairaalalla olivat olleet äärimmäisen stressaavat ja nyt kun tiedossa oli kotiinpaluu, ei Rea enää jaksanut. Kuulustelua, tutkimuksia, informaatiota, vammojen kuvausta… Puhumattakaan kaikesta siitä teknisestä pälpätyksestä ja tiedosta, jota oli jaettu enemmän kuin tarpeeksi. Pahimmalta oli onneksi vältytty, mutta se ei paljoa lohduttanut joka paikkaa kolottaessa ja matkan tuntuessa pidemmältä kuin nälkävuodet. Olisiko hän kohta kotona vai vieläkö menisi ikuisuus? Ikuisuudelta se ainakin tuntui, kunnes Rea viimein pääsi nousemaan taksista ja raahustamaan sisälle yllättävää kyllä ilman median rynnäkköä. Siinä missä taksimatka oli kestänyt 500 vuotta, oli hissimatka liiankin lyhyt. Nilkuttaen Rean onnistui päästä hissistä ulos melkein viidessä minuutissa ja sama aika meni saada Bn asunnon ovi auki. Avain ei vain halunnut asettua paikalleen saati kääntyä oikein. Boss kuului tepsuttavan oven takana levottomana ja vikinä voimistui entisestään oven viimein auettua. ” Boss, no. Calm down, I’m coming inside.. ” Ääni kuulosti kummalliselta omissa korvissa Rean yrittäessä työntää Bossia pois edestään. Koira ampaisi takamus vatkaten ulos eikä brunette meinannut ehtiä kiskaisemaan ovea kiinni, kun kookas karvaturri jo loikkasi syliin. Siinä taas ei mikään auttanut kropan pettäessä kokonaan ja Rean liukuessa ovea vasten istumaan lattialle. ” Bloody hell, with you… ” Kolotus paheni entisestään Bossin suukotellessa ja vikistessä huolissaan. Kaipa koira aavisti enemmän kuin uskoi, mutta Rea halusi vain päästä ylös ja saada juotua jotain. Kurkku oli kuiva, shokki taisi yhä saada kaiken tuntumaan kummalliselta – tai sitten se oli se päähän kohdistunut isku – ja vasen nilkka ei kestänyt painoa yhtään. Silti kepit oli jätetty sairaalaan heti hoitajan silmän vältyttyä. Boss osoittautui oikeastaan käteväksi. Koiran avulla hän sai kammettua itsensä taas jaloilleen, seinästä tukea ottamalla taas potkittua kengät jalasta ja jollain ilveellä loikittua keittiön puolelle nappaamaan vesipullon itselleen. Ja siinä vaiheessa jalat pettivät kokonaan. Väsyneenä Rea liukui lattialle istumaan nojaten takaraivonsa alakaappeja vasten ja oikean jalan osuessa puolestaan saarekkeen kaappeihin. Silmät painuivat kiinni lippalakin varjossa Bossin ilmaantuessa taas vikisten nuolemaan kasvoja. ” I’m okay, sweety… ” Vaan ei tainnut olla. Harvoin Rea romahti, mutta sillä hetkellä paikalla ei ollut muita kuin koira, joten hän saattoi vavahtaen vetää henkeä. Kyyneliä ei tullut mutta kiukun ja pelon sekainen tunne kyllä otti vallan brunetten vain lojuessa siinä keittiön lattialla ja vapistessa kauttaaltaan. Boss käpertyi jalkojen päälle makaamaan eikä hän jaksanut välittää mustelmien jomotuksesta yhtään. Sitä paitsi koira oli lämmin, turvallinen ja tökki kuonollaan minkä kerkesi tutkiessaan oliko hän varmasti kunnossa. |
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 5, 2017 1:43:54 GMT 2
Post by autopilot on Feb 5, 2017 1:43:54 GMT 2
OOTDSanottiin syystä, että rautaa piti takoa kun se oli kuumaa, ja fakta oli että Brendan oli juuri nyt uransa huipulla. Hype oli uskomatonta, ja kaikki halusivat osansa. Kaikki halusivat money fightin, ja kaikki halusivat sen hänen kanssaan. Hänen nimeään ja kasvojaan kaivattiin kaikkialle. Tuntui, että ainuttakaan alaan liittyvää nettisivua tai lehteä ei voinut avata ilman, että sai aimoannoksen welterweight champion of the worldia. Henkeä ei oikein oltu keretty vetää, vaan octagonista oltiin kävelty aikalailla suoraan pressitilaisuuteen, sieltä haastatteluun, kuvauksiin, taas haastatteluun… Irkku oli reissannut nonstoppina ympäri maata, istunut lukemattomissa palavereissa, neuvotellut ja vääntänyt kättä. Sen lisäksi oltiin yritetty ottaa myös salilla vähän isompi rooli, koska Brendan ei voinut mitään sille että tunsi empatiaa Joshuaa kohti ja yritti omalta osaltaan helpottaa sen elämää edes jollain tavalla. Hän tiesi paremmin kun hyvin millaista se oli, kun kaikki lähti alta. Se oli aika keskittyä myös niihin omiin bisneksiin sen varsinaisen ottelu-uran lisäksi. Seuraavasta ottelusta tietysti puhuttiin nyt jo ja sitä oltiin spekuloitu valtavasti, mutta ihan vielä ei oltu päätetty yhtään mitään. Sen sijaan oltiin markkinoitu sitä omaa treeniohjelmaa, jota oltiin käyty avaamassa myös lukuisille lehdille, oltiin esiinnytty keskusteluohjelmissa, kommentoitu ties mitä ja muuten vain poseerattu kameroiden edessä. Mies rupesi kauniisti sanottuna olemaan aika väsynyt, vaikka kuinka elikin unelmiaan. Tänään oltiin oltu ylhäällä viideltä ja salilla kuudelta, mikä oli hänen rytmillään suhteellisen epätavallista. Hän oli ensin vetänyt omat tekniikkatreenit parin läheisimmän treenikaverin ja päävalmentajan kanssa, ja sitten hypännyt ohjiin itse ja viihdyttänyt hetken niitä uusia lupauksia. Homma oltiin saatu pakettiin joskus kymmenen aikaan, minkä jälkeen oltiin otettu suunta kotiin aikeena vain heittäytyä sohvalle ja toljottaa (potentiaalisesti kiinni pysyvää) televisiota ilman minkäänlaista aivotoimintaa. Taukoa olisi se pari tuntia, ennen kun pitäisi käydä jonkun osakkaan kanssa lounaalla, ja sitten suunnata takaisin salille. Brendan ei ollut odottanut oikeastaan yhtään mitään, joten ei edes sen suuremmin skannannut asuntoa katseellaan, kun pääsi sisään. Kengät potkittiin jaloista, rekisteröitiin ohimennen se koiran puuhailu keittiössä. Treenikassista kaivettiin vesipullo, ennen kun hylättiin sekin hetkeksi sivuun. "Yo, hey! I didn't know ya were home", mies huudahti keittiön suunnille, mutta jäi eteiseen ja nappasi läpikäytäväksi lipaston päälle nostetun postinipun. " I got like two hours before I gotta run. Ya wanna get something to eat?"
|
|
|
|
Feb 5, 2017 4:33:34 GMT 2
Post by Deleted on Feb 5, 2017 4:33:34 GMT 2
Oli naurettavan helppoa vain vajota horrokseen siinä lattialla istuessa. Ei tarvinnut kuin ummistaa silmät ja antaa koiran pusutella sekä hössöttää. Kaikki tapahtunut jäi kummittelemaan vain painajaisena alitajunnassa Rean tuudittautuessa hetkeksi siihen valheelliseen hyvän olon tunteeseen. Uneen putoaminen ei olisi paljoa vaatinut enää siinä vaiheessa, mutta painajaista ei niin vain paettu. Ei, kun se oli vielä tuoreena muistissa. Oven kolahtaessa brunette havahtui hätkähtäen paniikin nostaessa päätä. Boss ampaisi jaloilleen hämmentyneenä vinkaisten ja takapää vatkasi villisti puolelta toiselle. Koira tiesi kyllä, kuka oli tullut kotiin, joten se ei voinut ymmärtää Rean pelkoa. Kookas tassu kohosi ylemmäs laskeutuen suoraan lippalakin lipalle. Karvaturri ei kuitenkaan suostunut poistumaan naisen viereltä mihinkään ja tyytyi vain sivuuttamaan kotiin tulleen Brendanin.
” What? ” Realta meni ikuisuus sisäistää mitä Brendan oli huikannut eikä se yksi ainoa tokaisukaan kuulostanut aivan vakaalta. Enemmän se kuulosti maratonin juosseen käheältä köhinältä ja älähtäen brunette painoi päänsä taas alakaappia vasten. Boss läimäisi uudestaan tassullaan ja uudemman kerran älähtäen Rea tuuppasi koiraa voimattomasti. ” I think I just came awhile ago. I guess…. ” Rea yritti hahmottaa kulunutta aikaa, mutta ei se oikein tuottanut tulosta. Vesipullo saatiin haparoiden auki brunetten huomatessa taas kurkun karheus ja kerralla kumottiin lähes puoli pulloa vettä alas. Oliko hän lojunut siinä lattialla tunnin vai vartin? Käsi kohosi hieraisemaan silmiä ja jyskyttävästä päänsärystä johtuen kaikki oli yllättävän sumeaa. Joskus ennen kymmentä hän oli kai sairaalalta päässyt lähtemään ja taksimatkaan oli mennyt… se muutama nälkävuosi.
Siinä pohdinnan lomassa hahmottui myös Brendanin huikkaama loppuosa puheesta. Brunette tuuppasi Bossia pois päältään, saaden koiran vinkuen lähtemään liikkeelle ja tepsuttamaan jonnekin puoliväliin eteisen matkaa. Se tosin palasi saman tien takaisin Rean onnistuessa vihdoin kömpiä jaloilleen. ” I’m gonna pass. I am tired as hell. I feel like I got hit by a bloody truck or army of them. ” Selkä saatiin viimein suoraksi, mutta vasemmalle jalalle ei nojattu painoa juuri ollenkaan Rean nilkuttaessa tasosta tukea ottaen hieman lähemmäs. ” How come you are up this early? What the clock is anyway? ” Ajantaju saattoi hyvinkin olla hakoteillä enemmänkin. Puhelimestakaan ei voinut mennä mitään tarkistamaan, kun se mokoma oli mukavasti näyttö säpäleinä. Täytyisi uusi hankkia. Joskus.
Siinä vaiheessa taisi Brendankin havaita, ettei kaikki ollut ihan kohdallaan. Tai ainakin huomata, ettei se huppari saatikka lippis aivan sopinut siihen kokonaiskuvaan, joka Realla oli ollut lähtiessä päällä. ” You are not gonna freak out, okay? Or at least don’t yell or anything? ” Varovaisesti brunette puri alahuultaan. ” Shit, what I’m talking… Right, okay. I kind of got into fight. No, don’t freak out. It is just some bruises and sprain. And huge headache. Mike was in my place and he was really mad. I broke his nose again so it’s not that bad situation. ” Hän taisi höpöttää ihan omiaan. Lippalakki vedettiin päästä ja sormet haroivat hiuksia peittämään paremmin ohimolla olevaa haavaa ja sitä ympäröivää mustanpuhuvaa jälkeä. ” My phone is in pieces so I couldn’t give you a call. ”
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 5, 2017 4:50:24 GMT 2
Post by autopilot on Feb 5, 2017 4:50:24 GMT 2
Posti ei ollut tuonut ovelle mitään, mikä olisi oikeasti kiinnostanut. Brendanista muutenkin tuntui, että yli puolet kaikesta postista liittyi luottokortteihin ja vakuutuksiin. Niitä roskalehtiä ja mainoksia ei jaksettu edes selailla läpi, vaan oltiin valmiita heittämään ne roskiin saman tien. Laskuja ei ollut, eikä edes shekkejä - mikä oli tietysti ihan hyvä, koska hän oli jo esittänyt virallisen vaatimuksen, että jos niitä kymmenien tuhansien shekkejä ei vain pudotettaisi postiluukusta, kuten oltiin tähän asti tehty. Shekkien puutteen takia siinä ei oikeastaan ollut mitään, mikä olisi millään muotoa vaatinut hänen huomiotaan. Niinpä koko nippu palautettiin siihen lipastolle aikeena heittää ne myöhemmin suoraa roskikseen.
Rean ääni kaikui jostain vähän peremmältä, mutta ei soittanut vielä mitenkään merkittävästi hälytyskelloja. “Awhile ago? Whatcha doing, sleeping?” naiselta kysyttiin ja kohoteltiin sille eteisestä käsin kulmia. Siitä kesti hetki päästä liikkeelle, kun tsekattiin vielä puhelin, ja sammuteltiin siitä tuhat ja yksi päälle jäänyttä sovellusta. Katse pysyi luurin näytössä vielä silloinkin, kun treenikassi napattiin mukaan ja otettiin suunta kohti portaikkoa ja yläkertaa, ja nousi vasta kun brunette sitten valitteli sitä oloaan ja jostain syystä keräsi itsensä keittiön lattialta.
“I left around five”, punapää huomautti, pysähtyi ja jäi hämmentyneenä seuraamaan sitä naisen menoa. “It’s half past ten or something”, lisättiin vielä kun sitä kerta kysyttiin. Rea näytti suhteellisen karmealta, vaikka Brendanin olikin vaikea nimetä saman tien, että mikä sen aiheutti. Varmaan se sen vaatetuksen ja yleisolemuksen yhdistelmä. Selitystäkin rupesi tulemaan, ennen kun ristikuulustelua kerettiin edes aloittamaan.
Rea puhui, Brendan kuunteli. Kiltisti ja tyynesti, jäi vielä nojailemaan keittiön tasoa vastenkin. “Why was he at your place?” oli ensimmäinen kysymys, "how'd he get there? What a fuck?" Äänensävy saatiin kuitenkin pidettyä suhteellisen rauhallisena, vaikka luonnollisesti se tilanne herätti paljon kysymyksiä ja vielä enemmän huolta. "Ya got a concussion? Did ya go to the hospital?" jatkettiin sitten melkein samaan hengenvetoon.
|
|
|
|
Feb 5, 2017 5:21:39 GMT 2
Post by Deleted on Feb 5, 2017 5:21:39 GMT 2
Olisikin ollut nukkumassa… Luoja, unettoman yön jälkeen nukkuminen kuulosti lähes taivaalliselta vaihtoehdolta, joskaan sanoja ei saatu ulos ihan heti. Oli melkein se ja sama olisiko hän nukkunut, kovin levollisena se olisi tuskin tapahtunut. Tapahtunut vainoaisi varmaan vielä monta päivää. Ei kukaan odottanut joutuvansa omassa kodissa kaikista varotoimista huolimatta kokemaan mitään. Vaikka hän olikin saanut tyydytystä siitä murtuneesta nenästä, ei se silti vastannut omaa olotilaa. Hän oli lentänyt portaat alas Miken toimesta, oli kauttaaltaan mustelmilla ja päänsärky armotonta luokkaa. Kellonajan varmistuessa joutui Rea taas kurtistamaan kulmiaan. ” I wasn’t sleeping and I came about fifteen minutes ago. ” Tai niin oli turvallisinta olettaa, kun ei alhaalla ollut näkynyt median edustajia tai paljoa muutakaan liikennettä.
Miksi ja miten olivat hyviä kysymyksiä. What a fuck vielä parempi, mutta niihin ei ollut oikein kunnollisia vastauksia. Kulmat kurtussa hän joutui hetken aikaa pohtimaan, mitä poliisit olivat sanoneet sairaalalla ottaessaan kuvia vammoista ja kirjatessa tapahtumia ylös. ” Give me a sec. Just a sec. ” Käsi kohotettiin ylemmäs ja Rea pyöritteli kuulemaansa ees taas, kunnes oli aivan varma mitä sanoisi. Tai ainakin niin varma kuin siinä tilanteessa pystyi olemaan. ” He broke into from window. Under my kitchen window are fire escapes and he got in about…. week ago? I think officer said something like that. ” Viikko tai muutama päivä olivat lähes sama asia sillä hetkellä. Mike oli sinne päässyt ja se oli sillä selvä.
” I came from hospital. Nothing serious, just bruises allover, this damn wound and sprained ankle. So don’t worry. Little rest and I am okay. ” Rean onnistui nilkuttaa lähemmäs ja molemmat kädet kohotettiin miehen poskille. Yllättävän vakaasti brunetten onnistui katsoa Brendanin silmiin ja saada jopa pienen hymynkin huulille. ” He didn’t get a chance to do anything serious and I really smashed his nose. I got downstairs, called to 911 and end of story. He is not gonna get out from jail anymore. ” Tällä kertaa siihen oli ainakin olemassa mahdollisuus. Toistuva lähestymiskiellon rikkominen ja päällekarkaus, parhaimmillaan jopa murhayritys. Siitä ei ihan hevillä selvittäisikään jo kehitteillä olevien syytteiden lisäksi. Tapahtuneesta kerrottiin nopea tiivistelmä, jättäen kaikista räikeimmät jutut pois. Ja puhelua seurannut pakoilu sekä piilottelu.
Hetken aikaa Rean täytyi miettiä miten jatkaisi. Kulmat kurtistuivat taas ja kädet laskettiin alas, toisen asettuessa nyt siihen tason päälle ottamaan tukea. Yhden jalan varassa oli hankala seistä, etenkin sen väsymyksen vallassa. ” He was there waiting for me. He think I hired someone to hurt him and wanted to revenge everything. This investigation and just everything. ” Ei Rea tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua. Olla kiukkuinen, pelätä vai vain sivuuttaa olan kohautuksella. Niin tai näin, hän ei jaksanut sillä hetkellä reagoida yhtään mitenkään.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 5, 2017 5:34:24 GMT 2
Post by autopilot on Feb 5, 2017 5:34:24 GMT 2
Ihmiseksi joka otti työkseen turpiinsa ja oli viimeksi ollut ruhjeeton joskus esiteinivuosinaan, Brendan oli suhteettoman huolestunut siitä mustelmatilanteesta. Hän ei todellakaan pitänyt siitä, että joku edes katsoi brunettea pahasti, siitä nyt puhumattakaan että koskaan nostaisi kättään sitä vastaan. Koko se tilanne oli aivan käsittämätön, ja irkun oli mahdoton ymmärtää miten kukaan olisi niin raukkamainen, että ihan oikeasti murtautuisi asuntoon ja kävisi naisen päälle. Hän ei edes tiennyt mitä sanoa, ja joutui vain nieleskelemään sitä vihaansa.
“That apartment needs to go”, mies sanoi, koska se oli ensimmäinen asia johon voitiin oikeasti sanoa jotain. “Get ya a place with proper alarms. And a doorman.” Hän olisi pitänyt sitä tarpeellisena muutoksena muutenkin, mutta erityisesti nyt. Brendankin löysi turvaa siitä että oma asunto oltiin äärettömän hyvin suojattu, ja hän sentään osasi puolustaa itseään huomattavasti Reaa paremmin, eikä ollut suututtanut ketään jonka voisi joutua kohtaamaan missään muualla kun virallisissa merkeissä. “We should’ve done it sooner. Jesus fucking christ…”
Rea oli käynyt sairaalassa. Oli haava, mustelmia ja venähtänyt nilkka. Kaikki suhteellisen harmittomia, mutta äärettömän hälyttäviä vammoja. Toisaalta myös sellaisia, joita oltiin tässä asunnossa hoidettu ennenkin. “I got a shitton of epsom salt”, Brendan muisti kun oli hetken vain tuijottanut brunettea hyvin vakavana. “Got ice too. And crutches.” Omat sormet olivat edelleen puristuneet treenikassin kahvojen ympärille, vaikka Rea tulikin lähemmäs ja nosti kädet poskille. Irkku koitti lukea sen kasvoilta jotain, mutta ei oikein itsekään tiennyt mitä etsi. Tyynestä ulkokuoresta huolimatta hän oli siinä vaiheessa myös tarpeeksi vihainen ja ärtynyt, että ei edes ajatellut selkeästi.
“I want ya to show that leg to me doc, okay?” jatkettiin nilkka-asiaan, “I don’t know which hospital ya went to, but I promise mine’s better. They know concussions too. It's no joke, Rea." Jälleen, Brendan oli suhteettoman huolissaan bruneten potentiaalisesta aivotärähdyksestä, kun otti huomioon että hän kärsi edelleen itse vertigosta ja päänsärystä.
Niihin Mikeuutisiin ei osattu kun pudistella päätä ja huokaista raskaasti. "And we're getting ya a gun. Tomorrow."
|
|
|
|
Feb 5, 2017 6:03:30 GMT 2
Post by Deleted on Feb 5, 2017 6:03:30 GMT 2
” I don’t have money to move out, so that’s not gonna happen. And no, you are not gonna buy or rent me something. I’m gonna put a line to that. And what makes you think he would not have done this in puplic then? Now I was near the phone and had chance to call help. ” Yllättävän vakaasti Rea löysi nyt jostain vastaväitteet siihen asuntoon. Mihin hittoon hän muka muuttaisi? Hänen säästöillään, olemattomilla sellaisilla, kun kaikki meni äidin elättämiseen, ainoa paikka olisi ollut Bronx. Eikä mitään kannattanut edes harkita ennen kuin visa olisi selvää kauraa. Jäljellä oli reilu kuukausi aikaa, enää ei edes kahta.
Brunette myönteli vain epämääräisesti aina niihin keppien mainitsemiseen asti. Kulmat painuivat taas kurttuun ja tuhahtaen hän nyrpisti nenäänsä moisille. Hän oli ehkä turhamainen ja ylpeä tässä asiassa, mutta nyrjähtänyt nilkka ei ollut mikään keppien arvoinen vamma. Vastaan ei kuitenkaan menty ääneen väittämään, ei edes siinä vaiheessa, kun puhuttiin jo Bn oman lääkärin tapaamisesta. ” Yeah yeah, I’m not gonna argue. But really, it is nothing serious. I just fell and scratched it to a sharp corner. Otherwise bruises are from another fall. ” Portaissa, mutta hän ei halunnut huolestuttaa miestä enempää. Hän olisi vain hemmetin jäykkä muutaman päivän ajan eikä kestäisi yhtään ylimääräistä. Joten treenaaminen ja ympäriinsä juoksentelu saisivat jäädä siinä missä koiralenkitkin.
Hetki….. ASE? Rea jähmettyi hetkeksi siihen paikkaansa ja yritti saada sitä sanaa loksahtamaan paikalleen. Oliko Brendan vakavissaan? Kulmat painuivat syvään kurttuun, joskin ele teki kipeää ohimolla ja hätkähtäen Rean oli pakko luovuttaa. ” What? No. No, I don’t wanna gun. Something like this is not gonna happen again. And I really don’t know how to use gun. ” Huulet puristuivat tiukaksi viivaksi ja päättäväisyys puski jostain väsymyksen läpi. Jotain rajaa sentään, ei hänen perässään juossut mitään armeijaa verenhimoisia kusipäitä, jotka olivat suuttuneet potkuista. New Yorkin puolella ei itse asiassa kukaan muu ollut edes saanut kengän kuviota takalistoon. ” I don’t have enemies behind every corner, so now stop right there. ”
” You don’t need to exaggerate things. He is just a one maniac and I don’t have others waiting in line to try something like this again. And now that one is gone too. ” Hetken hiljaisuuden jälkeen Rean oli pakko yrittää edes hieman rauhoitella tilannetta. Brunette ei osannut sanoa oliko siitä mitään apua saatikka löysiko mitään järkevää sanottavaa. Mieli teki vain painua takaisin siihen lattialle ja ottaa jaloissa pyörivä Boss takaisin syliin.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 5, 2017 6:22:23 GMT 2
Post by autopilot on Feb 5, 2017 6:22:23 GMT 2
“Then move here”, Brendan protestoi, elkä voinut mitään sille, että ääni vähän nousi parhaista yrityksistä huolimatta. “And stop that. We both know he wouldn’t have fucking come at ya in public! People are messed up. Ya need to watch yet back, Rea.” Hän ei edes kuulostanut syyttelevältä, vaan lähinnä vain puhtaasti huolestuneelta. Ei kai siinä tilanteessa mitään muuta voinut ollakaan.
Päätä pudisteltiin ja kulmia kohoteltiin, kun Rea jatkoi siitä kaatumis ja putoamisasiasta. Sille Brendan ei voinut tässä vaiheessa enää mitään, mutta jos johonkin halusi roudaantua sellaisen vamman jälkeen, niin hänen kotinsa oli ihan varteenotettava vaihtoehto. Jos lihaskivuille ja mustelmille oli jotain tehtävissä, sitä oltiin kokeiltu, ja siihen löytyi kaikki tarvittava. “Jesus christ…” punapää päätyi haromaan hiuksiaan ja puristi hetkeksi silmät kiinni.
“Okay… Ice. NSAIDs. Epsom salt”, mies sitten listasi sotasuunnitelmaa, “I’ll get my physiotherapist to take a look too.” Ja potentiaalisesti hieroja. Kiropraktikko. Ehkä joku joka tiesi jotain akupunktiosta. Muita potentiaalisia ammattilaisia ei enää edes keksitty. “Sit down. Get that leg up. Ya don't need that swelling”, Brendan sitten komensi, laski sen treenikassin vihdoin alas ja suuntasi sitten suoraa pakastimelle kaivamaan kylmäpussia. Se löytyi, ja sen lisäksi löytyi sitten niitä tulehduskipulääkkeitäkin, joita oli varsin vaikuttava valikoima.
Ase-ehdotus ei mennyt ihan niin hyvin läpi, mutta Brendania ei kiinnostanut. “I’m not just buying ya a gun. We’ll go to the shooting range and then get ya a gun.” Naisen protestoimiseen ei reagoitu millään tavalla, eikä se missään nimessä saanut irkkua muuttamaan mieltään, tai edes harkitsemaan uudestaan. Sitä pidettiin ehdottoman tarpeellisena. “Look - Rea. Ya need to be able to defend yerself”, Brendan kuitenkin keskeytti ja loi naiseen pitkän katseen, “fucking Victoria’s got one, and she’s fucking Canadian. And I got one, and I know how to take care of meself. The streets are full of druggies and crazy people."
|
|
|
|
Feb 5, 2017 6:54:18 GMT 2
Post by Deleted on Feb 5, 2017 6:54:18 GMT 2
Sitä hetkeä ei voinut muulla tapaa kuvata kuin jäätymisenä. Yhteen muuttaminen ei ollut käynyt mielessä millään tapaa vakituisena ratkaisuna, vaikka hän käytännössä viettikin lähes kaikki yönsä Brendanin katon alla. Satunnaisia käyntejä omalla asunnolla oli ollut entistä harvemmin eikä viime öistäkään olisi ollut ilman sitä sairastumistapausta. Ajatusten suunta tosin vaihtui jutun kääntyessä. ” I have been awake over 36 hours, working like a maniac and didn’t know he was there. And I was watching my back. If I haven’t, I would not be here. ” Hän olisi maannut asunnossa tai teho-osastolla kallo murskana tai muuta vastaavaa. Tai sitten Blle olisi soiteltu suruvalitteluja vieläkin ikävämmästä asiasta, jota ei tosin haluttu edes miettiä. Niin yksinkertaista se oli.
” Yes, sir. ” Käsi käväisi lipassa Rean yrittäessä edes hieman keventää tunnelmaa ja päätti sitten nilkuttaa suoraan sinne sohvalle. Hän ei jaksanut miettiä tuolilla istumisia, vaan halusi vain pistää pitkäkseen. Ja ne vaatteet pois päältä. Lihasten jomotus vaikeutti hieman sitä urakkaa, mutta jollain ilveellä Rean onnistui vetäistä huppari pään yli, jotta saatiin se verestä korpuksi muuttunut t-paita heitettyä lattialle. Samaan kasaan sai mennä myös farkut, kunnes huppari vedettiin taas takaisin peittämään edes ylävartalon saamia kolhuja. Huokaisten hän heittäytyi siihen sohvalle makaamaan, kiskaisten käsivarren silmien suojaksi. ” I need to burn those clothes…. ” Luoja, hän voisi vain jäädä siihen sohvalle makaamaan ja unohtaa kaiken! Bosskin ilmaantui taas tökkimään, kunnes laski takamuksensa lattialle ja kuonon sohvan reunalle jääden tuijottelemaan.
” I am not a crazy people magnet, jesus! I don’t wanna learn to use gun or got one. I don’t like those things so leave it. ” Rea mutisi epäselvästi sieltä sohvan pohjalta suostumatta ottamaan käsivartta pois silmiltä. Hän omisti ehkä pubin, työskenteli siellä välillä ja tarjoili humalaisille urpoille, mutta yhtä lailla siellä oli portsari paikalla varoiksi. Minkä lisäksi työvuorot olivat karsiutuneet ehkä muutamaan tuntiin kuukaudessa. ” I just wanna forget this shit, get into bath or something. It hurts like hell in every inch of my body. ” Vielä epäselvemmin hän sai ne mutistua, vilkaisten viimein kattoa nopeasti. Ei siellä tosin ollut mitään kiinnostavaa, joten käsivarsi nykäistiin takaisin silmien peitoksi.
” I don't have strength to argue right now.... ” Rea vilkaisi taas sieltä käsivarren alta Brendanin suuntaan. Kulmat olivat pienesti kurtussa ja epävarmana hän katseli mieheen pureskellen alahuulta. Oli vaikea sanoa mitään pelkästään katsomalla, mutta jos yhtään mentiin samassa kuin ottelun jälkeen, pystyi Rea aika hyvin kuvittelemaan edes osittain mitä kaikkea Bn mielessä liikkui. Tässä tosin oli se etu, että B saattoi ottaa ohjat käsiin. Rea saattoi vain seurata sivusta ja tukahduttaa oman huolensa. " How are you holding? "
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 5, 2017 22:11:15 GMT 2
Post by autopilot on Feb 5, 2017 22:11:15 GMT 2
Tässä vaiheessa Brendan piti niitä lääkäreitäkin täysin vastuuttomina ja ammattitaidottomina, koska ne olivat päästäneet Rean lähtemään yksikseen. Hän oli vakuuttunut siitä, että ketään ei saanut päästää yksin mihinkään potentiaalisen aivotärähdyksen kanssa. Ainakin miehelle itselleen oltiin aina alleviivattu, että jonkun oli pakko olla hyvin likellä ainakin seuraavan vuorokauden ajan, ihan vain varmuuden vuoksi. Ei toivoakaan siitä, että olisi päässyt yksin harhailemaan kaduille.
“Rest is a good place to start from”, mieskin myönsi ja seurasi, kun Rea roudasi itsensä sinne sohvalle ja nosti sen jalan ylös. Se kuoriutui niistä vaatteistakin, mikä oli varmasti ehdottoman tärkeää sen henkisen hyvinvoinnin kannalta. Naiselle ojennettiin se kylmäpussi sekä iskettiin sen käteen vesipullo ja pari niitä tulehduskipulääkkeitä, minkä jälkeen ilman eri sanaa kerättiin ne sen vaatteet lattialta ja käytiin heittämässä ne kylpyhuoneessa olevaan pyykkikoriin.
Rea ei ollut ainut joka ei halunnut riidellä. Brendan ei jäänyt väittämään vastaan, mutta ei toisaalta myöskään muuttanut mieltään, eikä myöskään aikonut niin tehdä. “I know. I’m sorry”, mies huokasi siihen kipuasiaan, kun palasi olohuoneen puolelle, ja päätyi istumaan sohvan reunalle. Hän ei jostain syystä rinnastanut Rean tilannetta omiin kokemuksiinsa millään tavalla, ja automaattisesti oletti että sillä oli asiat tuhat kertaa pahemmin kun hänellä oli koskaan ollut. Niin sen kuuluikin olla, että hän oli se, joka kärsi näistä asioista. Brendan oli todistetusti enemmän kuin kykenevä selviämään niistä morning after oloista - Rean ei tarvinnut sitä kokea. Ja tässä sitä oltiin.
“It’s gonna be even worse tomorrow. And there’s not really a lot you can do”, punapää huokasi, "I'll draw ya a bath in a second, but just... I got painkillers that are strong enough to knock ya the fuck out, ya want some?"
|
|
|
|
Feb 5, 2017 23:07:11 GMT 2
Post by Deleted on Feb 5, 2017 23:07:11 GMT 2
Silmät painuivat väkisin kiinni hänen maattuaan vain muutaman minuutin aloillaan, mutta se nosti vain muistikuvat kirkkaina pyörimään. Se oli kuin elokuva, jota ei saanut pyyhittyä mielestä ja asentoa vaihtaen Rea otti vastaan tarjotut asiat. Hetken hän puntaroi otsan ja nilkan välillä sen pussin kanssa, kunnes päätyi asettelemaan sen siihen nilkan päälle. Mukisematta hän nielaisi ne pillerit viileän pullon tuodessa idean mukanaan. Ei brunette jäänyt edes pohtimaan iskiessään sen vuorostaan otsalle. Viileä tuntui älyttömän hyvältä jomottavaa haavaa vasten ja silmät puoliummessa Rea vain jäi lojumaan siihen sohvalle. ” Rest sounds soo heavenly… ” Mutisten sanat itsekseen hän yritti uudestaan pitää silmät kiinni. Kolme minuuttia se ehkä onnistui, mutta taas hän päätyi raottamaan niitä saadakseen rauhallisempia kuvia.
” Why you are being sorry? You really don’t have to, this is not your fault and there was not argue in air yet. ” Kulmat kurtistuivat hieman lisää. Reanhan se olisi pitänyt pahoillaan olla, hän väitti vastaan ja asetti hyvin suurella todennäköisyydellä ylpeytensä terveen järjen edelle. Pullosta kieräytettiin viileämpi kohta taas otsaa vasten. ” Right now I feel like it is not enough that he got only a smashed nose. I smashed it. Twice. ” Oliko väärin hymyillä? Hetken Rea pohti moista, mutta hymyili siitä huolimatta. Hän oli jäänyt rekan alle, Mike saanut vain perunanenän riesakseen koko elämänsä ajaksi. Tai sitten pannukakkunenän. Jestas, mitä hän oikein edes ajatteli sillä hetkellä…?
Jonkinlainen tuhahduksen ja älähdyksen sekainen ääni karkasi Rean suunnalta käsivarren painuessa taas kasvoille. Tällä kertaa hän tosin iski molemmat käsivarret siihen, pidellen melko hataralla otteella pullosta kiinni. ” I don’t wanna think tomorrow yet. But I don’t wanna be knocked out. Maybe it is a shock or something else but I wanna control myself. ” Tai sitten se muistikuvien kalvava olemassaolo nakersi pinnan alla voimakkaammin kuin haluttiin myöntää. Kylmä kuono kyynärpäätä vasten sai pään kääntymään ja tukahtunut naurahdus karkasi ilmoille katseen osuessa Bossiin. Toinen käsi siirtyi koiran pään päälle lepäämään, ei hän jaksanut edes liikuttaa sitä enää. ” Does it feel like this after every fight? ” Rea veti viimein toisenkin käsivarren pois silmiltään, katsoen suoraan Brendanin puoleen.
” And were you serious about that moving here part? We haven’t been together that long and it is a big step. I don’t want it to happen just ’cause one crazy, narcissistic asshole happened to have a huge problem with everything. ” Rean oli pakko nostaa se aiemmin mainittu heitto pöydälle. Hän ei halunnut mitään väkipakolla tapahtuvaa yhteen muuttamista. Oli eri asia nukkua saman katon alla epävirallisesti kuin tehdä asiasta virallista laittamalla se mustaa valkoisella paperille. ” Don’t take this wrong, I would love to move here. But I don’t want to push you or myself. ”
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 5, 2017 23:21:43 GMT 2
Post by autopilot on Feb 5, 2017 23:21:43 GMT 2
Brendan oli pahoillaan, koska jotenkin koki, että olisi ollut hänen vastuullaan pitää Rea turvassa. Hänen olisi pitänyt tehdä sille asuntotilanteelle jotain aikaisemmin. Pakottaa nainen hankkimaan ase, tai vähintään pakottaa se ihan oikeasti opiskelemaan myös niitä ei-raamatullisia itsepuolustustaitoja, jotka sopivat akuuttiin hätätilanteeseen. Se oli selvinnyt siitä tilanteesta suhteellisen hyvin, mutta hitto - tietysti oltisiin mieluummin nähty tilanne, mistä nainen olisi kävellyt ulos täysin vahingoittumattomana.
“I’m happy ya smashed his nose”, irkku yritti hymyillä, mutta onnistui vain hymähtämään suhteellisen apaattisesti. Reaa pidettiin tarkasti silmällä, mutta ei otettu siihen kontaktia, lähinnä vain seurattiin sitä sen oloa ja olemista. “He deserved it. And a whole lot fucking more”, mies pudisteli sitten päätään ja painoi hetkeksi turhautuneena katseensa. “God fucking help him if I ever get me hands on him….” Uhkaus esitettiin hiljaa, hädintuskin kuultavasti. Juuri nyt se tuntui oikealta tavalta käsitellä se tilanne - etsiä se helvetin idiootti käsiinsä ja pitää huolta, että se ei enää koskaan tekisi kellekään mitään.
“I get that”, mies myöntyi siihen kipulääkkeistä kieltäytymiseen, mutta katsahti Reaa sitten vähän hämmentyneenä, kun se yhtäkkiä esitti kysymyksen ottelun jälkeisestä olosta. Että tuntuiko se aina juuri tältä. “I can take it. I don’t mind”, irkku kurtisti kulmiaan, eikä vastannut suoraa yhtään mitään. “That’s what I do for a living, ya know. I was hoping you’d never have to do this shit.”
Palattiin siihen yhteenmuuttoasiaan, mitä Brendan ei ollut oikeasti miettinyt, eikä halunnut miettiä nytkään. "Ya practically already live here. And this place is pretty much paid for, ya know. It makes no sense for ya to pay rent."
|
|
|
|
Feb 6, 2017 0:04:29 GMT 2
Post by Deleted on Feb 6, 2017 0:04:29 GMT 2
Ehkä se sitten oli ihan oikeutettua hymyillä sille nenän murskaamiselle. Rea ei siis tukahduttanut hymyä maatessaan siinä sohvalla, vaan salli suupielen kaartua ylemmäs. Kernaasti hän olisi murskannut jotain muutakin, mutta keskittynyt sillä hetkellä enemmän pääsemään pois paikalta. Ja sekin oli onnistunut vain ihmeen kaupalla hengissä säilyen. ” Didn’t have time to crush his nuts… I just wanted out. ” Rea mumisi sanat enemmän itsekseen hieraistessaan silmiään. Melkein kaksi vuorokautta hereillä alkoi olla jo liikaa eikä tapahtunut helpottanut lainkaan. Niinpä ei ollut ihmekään, ettei Rea kuullut kunnolla Brendanin mutinoita. Kenties parempikin niin. ” Did you say something? ” Saattoi sitä siinä vaiheessa kuulla jo omiaankin. Kaikki oli mahdollista.
Mietteliäänä Rea kurtisti kulmiaan maistellen Bn vastausta esitettyyn kysymykseen. Miehelle tappeleminen oli elämä, Realle se nyt oli vain sattunut olemaan epäonnisten sattumien yhteenlaskettu summa. Pubeissa työskennellessä aina sai kolhuja, mutta koskaan ei olo ollut tuntunut siltä kuin rekka olisi jyrännyt yli. Pieni hymy vaelsi taas Rean huulille Brendanin viimeiselle tokaisulle. Kukapa sitä olisi halunnut päätyä idiootin pieksemäksi? ” Well, looks like we both were wrong in that. Let’s just hope this is the last time ’cause this really sucks. ” Hymy vaihtui puoliksi huvittuneeksi virneeksi, puoliksi taas kärsiväksi. Särkylääkkeet olisivat todella houkutelleet, mutta kontrollin menettäminen ei. Ja jälkimmäinen vei voiton kisassa.
Jollain ilveellä Rean onnistui ponnistaa itsensä istumaan siinä sohvalla Brendanin vastatessa esitettyyn kysymykseen. Ehkä he vain jatkaisivat nykyistä järjestelyä? Ei mitään osoitteenvaihdoksia tai muuta rumbaa. ” Let’s see it later. It is not right moment to make this kind of decision. ” Rea kurkotti käteensä kylmäpussin nilkan päältä ja iski sen vuorostaan ohimolleen. Ynähtäen hiljaa hän keplotteli itsensä lähemmäs Brendania ja nojasi sitten päänsä miehen olkaa vasten. Sohvalla makoilu teki turhan raukeaksi ja hän kaipasi läheisyyttä enemmän kuin unta. Uni tietäisi painajaisia eikä niitä haluttu nähdä ihan vielä. Hän halusi vain pysytellä siinä hetken aikaa, kunnes Bn pitäisi lähteä. Ja sen jälkeen hän voisi painua peiton alle ja ottaa Bossin kainaloon. Ei koiran annettu yleensä sänkyyn tulla, mutta tällä kertaa hän aikoi tehdä ison poikkeuksen siihen sääntöön.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Feb 6, 2017 0:15:11 GMT 2
Post by autopilot on Feb 6, 2017 0:15:11 GMT 2
Otteluista toipumista helpotti huomattavasti myös se, että Brendanille ojennettiin aina hyvin avokätisesti kirjoitettu shekki. Realle ei sen sijaan ojennettu mitään muuta kun sairaalalaskuja. Se oli täysin viaton sivullinen, jolla ei ollut mitään syytä jäädä sellaisen tilanteen keskelle. Turpiinsa saaminen jossain kummallisessa tilanteessa - todennäköisesti pubi-illan yhteydessä - oli ollut realistinen mahdollisuus kotikonnuilla Irlannissa, mutta jotenkin täällä oli ollut helppo tuudittautua valheelliseen tuvallisuudentunteeseen. Nyt sitä sitten kaduttiin.
“We’ll make sure ya know how to do more than just kick someone on the nuts”, Brendan totesi, ja järjesteli jo mielessään aikatauluaan. “There’s ton of semi illegal shit ya can do to get away, ya know. I’ll find some time for it. And find someone who knows more than me.” Se oli taas sellainen asia, mille hän saattoi aktiivisesti tehdä jotain. Hänen olisi pitänyt jo aikaisemmin satsata paitsi siihen asunnon turvaamiseen, myös siihen että Rea ihan oikeasti tiesi, miten päästä sellaisista tilanteista pois. Sitä ei opetettu missään eikä koskaan, ja selkeästi irkun olisi pitänyt ottaa siitä(kin) vastuu jo aikaisemmin. Samalla hän ei voinut olla miettimättä sitä, että hitto se sama olisi pitänyt tehdä Samanthankin kanssa. Brendan tajusi, että ei tiennyt yhtään mitään senkään kyvyistä puolustaa itseään.
Sormet kurotettiin ohimennen koskettamaan bruneten puskea, ja Brendan kuiskasi “I know” siihen, miten perseestä se kaikki oli. Siitä oltiin ehdottomasti samaa mieltä. Nainen otettiin varovasti kainaloon, kun se haki itse sitä läheisyyttä. “I don’t want ya going back to that place”, mies sitten ilmoitti, kun Rea yritti siirtää asian käsittelyä. “Let’s just get rid of that whole place."
|
|
|
|
Feb 6, 2017 0:43:56 GMT 2
Post by Deleted on Feb 6, 2017 0:43:56 GMT 2
” Wait… A gun and illegal shit? What the heck you are planning? ” Rea yritti jollain tasolla pysyä perässä siinä kaikessa. Itsepuolustukseen hän voisi suostua, mutta aseen kanssa oltiin yhä ehdottoman ein linjalla. Yhtä hyvin Brendan olisi voinut ehdottaa bunkkeriin linnoittautumista eikä olisi saanut yhtään sen painokkaampaa vastaväitettä. ” You are busy already so just hire someone. I can agree to learning more self defence but it’s gonna take some time before I can even do anything beside walking. You are already running everywhere and need to be ready soon again. ” Käsi haparoi taskujen puoleen, kunnes muistettiin taas, ettei sitä puhelinta enää ollut. Tai oli, vaan ei toiminnassa.
Kaikesta jomotuksesta huolimatta oli helppo rentoutua Brendanin ottaessa kainaloon. Huokaisten hiljaa brunette paransi asentoaan siinä katseen pysytellessä kahvipöydässä. ” You really wanna do that? ” Hymy vaelsi puolittaisena naisen huulille hänen asunnostaan eroon pääsemisen jäädessä pintaan. Siinä oli tietty omat puolensa ja tapahtuneen jälkeen ei Rea varmaan koskaan voisi tuntea oloaan turvalliseksi siellä. Edes panssarilasien, kunnon hälytinten ja viidensadan lukon kanssa. ” I can talk to M if we could rent it to someone after cleaning it up. Or keep it as a rest room for night shift. ” Siihen käyttöön oli Reakin sen itselleen sijoittanut. Yön valvomisen jälkeen ei viiden tai kuuden aikaan aamulla tehnyt mieli lähteä julkisilla yhtään mihinkään.
” What time you need to get going? I think I’m not gonna get upstairs without help and this sofa is not that comfy. ” Sormet pujotettiin Bn sormien lomaan ja katse pidettiin edelleen siinä olohuoneen pöydässä. Hän kaipasi sitä suihkua tai kylpyäkin vielä. Hän tunsi vieläkin veren ihossaan eikä pitänyt siitä tunteesta. Hiuksetkin tuntuivat inhottavan tahmaisilta. ” And I need to take that shower. Or bath. I feel dirty… ” Rea vilkaisi paljaiden jalkojen suuntaan, joita koristi enemmän satunnaiset mustelmat kuin lika. Taisi olla enemmän henkisen puolen ongelma se likaisuus, mutta hän oli juuri viettänyt ikuisuuden taksissa veriset vaatteet päällä ja sitä ennen vuotanut itse kuin saanut Mikenkin verta päälleen enemmän kuin tarpeeksi. Sairaalalla oli sentään putsattu suurin osa. ” Those clothes need to really be burned. That’s not only my bood there. ” Inho paistoi naisen äänestä katseen käväistessä suunnassa, jonne B oli vaatekappaleet nakannut. Onneksi vaatteista ei ollut pulaa ja muutaman saattoi hyvin uhrata.
|
|
