|
Feb 12, 2017 15:34:51 GMT 2
jenni likes this
Post by Deleted on Feb 12, 2017 15:34:51 GMT 2
Joka vuosi, kun koulut päättyivät New York Cityssä ja niin oppilaat kuin opettajat saivat vetäytyä kesälaitumille, oli opettajien tapana rentoutua lukuvuoden päätöksen jälkeen vuokraamalla porukalla lomakoti jostain Nykin ulkopuolelta. Tänä vuonna kohteeksi oli valikoitunut Cayuga Laken rannalla sijaitseva järvenrantatalo. Se, miten Effie Darling oli päätynyt sille mökille, oli mielenkiintoisempi kysymys. Nainen oli saanut kutsun joltain Shaw’n tutun tutulta, jonka kanssa oli vietetty iltaa ja jossa oltiin varmaan osittain säälitty naisen sosiaalisen elämän vähyyttä. Ei sillä, Effie ihan mielellään otti sen pienen irtioton arjesta ja paineli sen porukan mukana luoteiseen New Yorkiin. Yhdeksi vuorokaudeksi voisi aina lähteä. Effie oli saapunut sille mökille jo päivää ennen ensimmäisen autolastillisen mukana, joka koostui lähinnä opettajien vaimoista. Ajatuksena oli ollut, että Effie sitten siirtyisi seuraavana päivänä takaisin kaupunkiin pois avioparien jaloista. Vaimot olivat kyllä kovasti olleet sitä ajatusta vastaan, mutta skotti tiesi, ettei vain pystyisi siihen – muiden avio-onnen näkeminen olisi liian kipeä paikka nyt, kun tarkoitus oli ollut mennä naimisiin runsaan kuukauden päästä. Noah’kaan ei ollut koskaan lähettänyt mitään viestiä takaisin, ja ihastunut Effie-parka oli saanut jäädä nuolemaan haavojaan. Olihan mies kuitenkin naimisissa, ja varmasti päätynyt jäämään vaimonsa luokse. Rehellisesti sanottuna, punapää ei ollut edes varma halusiko olla sen avioliiton rikkoja. Kun se loppuporukka sitten saapui keskiviikkona, oli Effie päättänyt voivansa sittenkin jäädä mökille, kun siitä autosta nousikin muiden mukana myös Noah. Se sai naisen tuntemaan olonsa äärimmäisen vaikeaksi – oliko joku niistä vaimoista Noahin vaimo? Parivaljakko oli luonut katsekontaktin toisiinsa, ja Effie oli päätynyt inahtamaan surkeasti ja pyyhältämään majoittamaansa makuuhuoneeseen, sopertanut jotain muuttuneesta mielestään. Eihän skotti voisi nyt sinne jäädä, katselemaan vierestä Noahia ja tämän vaimoa viettämässä aikaa keskenään. Se tuntui liian riskaapelilta, liian paljon vihollisen kanssa veljeilyltä. Effie oli hätäisesti viskonut tavaroita laukkuihinsa, kun mies ilmaantui oviaukkoon. ”Oh, hello”, nainen tervehti ja keskeytti touhunsa. Hetken seurasi kiusallinen hiljaisuus, Effien tuijottaessa käsissään olevaa paitaa, kunnes nainen avasi suunsa taas. ”So, um… How have you been? You never texted me, you know”, punapää sopersi, nuhtelikin vähän leikkimielisesti. Sitten puri huultaan kiusaantuneesti. ”I’m sorry, I swear I didn’t know you would be coming here. Don’t worry, I won’t be staying for much longer. I was just packing my things. Your wife seems lovely. Whoever she is from them…”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 13, 2017 0:43:11 GMT 2
jenni likes this
Post by nepa on Feb 13, 2017 0:43:11 GMT 2
NOAH'S OOTDEffien tapaaminen oli samaan aikaan parhainta ja paskinta Noahin elämässä. Se skottikaunotar oli nimittäin onnistunut avaamaan miehen silmät maailmalle. Tai toisin sanoen sille, että miten päin helvettiä ne asiat avioliitossa oikeastaan olivatkin. Koska ne olivat. Ja pahasti. Ennen Effien tapaamista oli ollut jotenkin helpompaa sulkea silmät ja ajatella, että he rakastivat Erican kanssa toisiaan yhtä palavasti kuin nuorina. Mutta ei se valitettavasti mennyt niin. Oli oikeastaan kaukana siitä. Noahin epäonneksi hän oli alkanut siihen perinteiseen vertaanpa vaimoani Effieen -kierteeseen ja voi Luoja auta, miten suuri virhe se olikaan ollut. Koska sillä hetkellä vähän liian monikin asia Effiessä oli parempaa kuin oma vaimo. Sille ainakin pystyi puhumaan ja kaikkea, sen kanssa olo oli oikeastaan aika.. Seesteinen. Melkein utopistinen - pystyikö se olo edes olemaan totta? Luojan kiitos Noah pääsi edes hetkeksi karkaamaan vaimon luota selvittämään ajatuksia. Ilman Ericaa ja Effietä ajatukset nimittäin ihan varmasti selkenisivät. Tai niin mies ainakin toivoi. Niinpä, 28. päivä kesäkuuta, Noah sai pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja lähteä mökkeilemään opettajaporukalla. Hänen ja Erican suhteen tilasta kertoi myös aika paljon jo pelkästään se, ettei Noah ollut edes pyytänyt sitä mukaan. Ei ollut tahtonut. Muut kyllä raahasivat sinne vaimojaan, oikein vaikuttivat nauttivan siitä. Noah oli vain muille kertonut tekosyyksi, ettei Ericalla ollut aikaa lähteä. Eikä sillä oikeasti varmaan olisikaan, vaikka Noah olisi kysynyt. Se olisi vaikka väkisin ahdannut lisää vuoroja jo valmiiksi täpötäyteen aikatauluunsa, ettei sen vaan tarvitsisi viettää aikaa oman aviomiehen kanssa. Sille mökille Noah saapui samaan aikaan muiden kollegoiden kanssa. Autostaan ulos astuttuaan hän loi huvittuneen hymyn sille yhdelle vaimolle, ennen kuin se hymy katosi aivan yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Siellä oli Effie - vai oliko sittenkään? Aluksi Noah nimittäin kuvitteli hallusinoivansa. Oli niin ihastunut tai sekaisin tai jotain, että teki niin. Mutta ei se voinut pitää paikkaansa. "Do you know her?" Anne-niminen nainen havahdutti hämmentyneen Noahin maanpinnalle. "Y-yes, yes.. Uh, yes. I'm just gonna--" Hän viittoi ja lähti itsekin sisälle laukkunsa kanssa. Sen laukun hän tipautti oven äärelle ja seurasi sitten Effietä huoneeseen, jonne oli kuvitellut näkevänsä tämän menevän. Ja siellä se todella oli pakkaamassa vaatteita. "H-hey", Noah tajusi vastata kaikelta hämmentyneisyydeltään. "My wife's not here", Noah heti ilmoitti, "and about that texting thing, I, uh, I kinda, I couldn't. It wouldn't have been appropriate. It wouldn't necessarily have been inappropriate either. I mean, just friends. We're friends." Olisiko siinä vaiheessa voinut karata? "You don't, you don't have to go", hän sitten aloitti, "I miss you. I mean, I don't miss you. I miss talking with you. Or no, not that either, I miss.. Sorry. Forget it." Noah pudisti päätään sekavana. Luojan kiitos Anne tuli keskeyttämään kaksikon kiusallisen sananvaihdon. Se meni halaamaan Effietä kuin olisi ollut onnensa kukkuloilla, sitten vielä kehotti kaksikkoa tulemaan muiden seuraksi heti kun kerkeäisivät. "We'll be there", Noah tokaisi reippaana kuin partiopoika konsanaan. Kun Anne sitten oli lähtenyt (sen mies tarkisti katsomalla pitkään tämän perään), hän uskaltautui taas kääntää katseensa punapäähän. "I'll go now", hän naurahti kiusaantuneena, "but think about staying, okay?"
|
|
|
Feb 13, 2017 16:38:02 GMT 2
Post by Deleted on Feb 13, 2017 16:38:02 GMT 2
Noah seurasi Effien perään sinne huoneeseen, ja kun se sitten ilmoitti ensimmäisenä, ettei vaimo ollut sillä mökillä, Effie huomasi huokaisevansa helpotuksesta. Naisen omatunnon tuskia nimittäin heti helpotti tieto siitä, että hän ei ollut veljeillyt ihastuksensa vaimon kanssa. Ei se tehnyt niistä tunteista ja tapahtumista yhtään sen oikeutetumpia, mutta ainakaan hän ei (tietämättään) ollut esittänyt kaksinaamaista naiselle. ”Yeah, yeah, I understand”, Effie nyökytteli siihen tekstausasiaan. Kyllä punapää ymmärsi, mitä mies ajoi takaa. Olivat he sitten ystäviä, tuttavia, jotain enemmän tai jotain siltä väliltä. Ne Noahin tunnustukset saivat kuitenkin hymyn nousemaan naisen kasvoille. ”It’s okay”, nainen korjasi, kun mies meni pahoittelemaan, ”I missed you, too. Your company, you know.”
Yksi niistä vaimoista tuli sinne huoneeseen, ja Effie tunsi punastuvansa pienesti siitä järkytyksestä. Olo oli kuin jollain pahaa tehneellä teinillä, joka oli narahtanut äidilleen. Mutta Anne ei ilmeisesti huomannut sitä, tai ainakaan ei osoittanut huomanneensa, vaan tuli lämpimästi halaamaan punapäätä, joka jokseenkin vaikeasti vastasi siihen halaukseen. Noah vakuutteli, että he seuraisivat pian perästä, ja Effiekin nyökytteli myöntymisen merkiksi. ”I’ll think about it”, Effie sanoi ja hymyili varovaisesti.
Ja niinhän siinä kävi, ettei Effie tietenkään voinut lähteä siltä mökiltä. Ei nyt, kun Noah oli siellä eikä varsinkaan, kun sen vaimo ei ollut paikalla. Punapään omatuntoa kyllä kolkutti se kaikki, hävettikin vähän, mutta hän yritti olla ajattelematta sitä liikaa. Siinä onneksi auttoi se illan mittaan nautittu punaviini, eikä siitä miehiltä saadusta viskistäkään haittaa ollut. Effien skotlantilaistaustat olivat yksi illan suosituimpia puheenaiheita – humalainen opettajaporukka oli ottanut asiakseen ihmetellä sitä, miten kukaan pystyi puhumaan sellaisella aksentilla, ja ne miehet olivat tosiaan auliisti tarjonneet juomiaan Effien valitellessa hyvän skotlantilaisen viskin perään. Ilta oli kääntynyt rauhoittumaan päin, ja skottikin oli vetäytynyt viskilasinsa kanssa laiturille istumaan ja uittamaan paljaita jalkojaan järvivedessä. Seurakseen hän sai pian kenetpä muunkaan kuin Noahin, johon nainen loi ystävällisen katseen ja hymyn, ennen kuin siirsi katseensa takaisin tähtitaivaaseen. ”I missed the stars”, Effie sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. ”You can’t see them in the city. Actually, it’s pretty nice to be in the nature like this. It’s just so… busy in the city, and everybody just minds their own business and are so rude… It really makes me happy to be here.” With you, olisi Effien tehnyt mieli lisätä, mutta päätti vielä hillitä itsensä.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 13, 2017 20:23:20 GMT 2
Post by nepa on Feb 13, 2017 20:23:20 GMT 2
Punapää oli kuulemma myös kaivannut Noahin seuraa. Aluksi se sai kiusaantuneen naurahduksen karkasi huuliltaan, mutta pian se miekkonen huomasi sen Effieen käännetyn katseen pehmentyneen. Pehmentyneen niin kuin ihan liikaa. Siis ihan pakenemisen tarpeen aiheuttavan pehmentymisen verran. Niinpä Noah selvitti kurkkuaan ja hymyili punapäälle, vilkaisi tätä vielä kerran, ennen kuin käänsi katseensa eteisestä kuuluvan puheensorinan suuntaan. Jotenkin Noah vielä ennen sitä lähtemistä jopa onnistui pyytämään sitä skottia jäämään. Jäämään sinne hänen kanssaan. Mitä helvettiä mies oikein ajatteli? Tosin se ongelma taisikin olla siinä ajattelun puutteessa. Siinä, että skotti onnistui saamaan miesrukan ajatukset ihan solmulle ja sekaisin. Selkeästi oli ihan helvetin vaikeaa ajatella.
Noah oli ollut satavarma, että se punapää olisi lähtenyt pyynnöstä huolimatta. Mutta ei se sitten ollutkaan tehnyt niin. Noah oli huomannut olevansa siitä ihan mielettömän iloinen, vaikka ei ollutkaan näyttänyt sitä mitenkään erityisesti ulospäin. Itse asiassa se oli enemmänkin vältellyt skottia. Ei Noah ollut uskaltanut viettää paljoa aikaa sen seurassa silloin, kun muut olivat paikalla. Hän ei nimittäin tahtonut Erican kuulevan mitään keneltäkään muulta kuin häneltä. Ei siis sillä, että mitään olisi kyllä tapahtumassa. Noahilla ei ollut mitään suunnitelmia pettää vaimoaan. Se ei ollut hänen juttunsa. Ei, vaikka se punapää näyttikin liki vastustamattomalta siinä valkoisessa mekossaan. Hitto, se mekko oikein korosti Effien puhdasta luonnetta. Täydellistä luonnetta. Sen illan aikana Noah ei ollutkaan saanut silmiä irti siitä skotista vaikka kaikkensa oli yrittänytkin.
Ilta alkoi pikkuhiljaa olemaan loppumaan päin - tai siltä se ainakin vaikutti. Porukka alkoi nimittäin olla sen oloista, että oli aika mennä nukkumaan. Noah ei kuitenkaan aikonut tehdä niin. Ei, kun näki sen kaikkia viihdyttäneen skotin kadonneen pihalle. Mies totta kai meni perässä. Se otti vastaan ihan minkä tahansa mahdollisuuden viettää aikaa Effien kanssa. Punapää tulikin sitten löydettyä laiturilta ja Noah istutti takapuolensa sen vierelle. Omien jalkojen annettiin myös upota järviveteen ja sitten oltiin hiljaa. Oikeastaan vain nautittiin siitä koko tilanteesta. Effie oli heistä kahdesta se, joka ensin avasi suunsa, joten Noah käänsi tähän varoen katseen. "Yeah", mies yhtyi siihen mielipiteeseen. "I've always lived in the city, but I've never really.. Belonged, you know?" Hän aloitti vakavana. "I'd want to live somewhere more quiet. Peaceful. Just take Tara with me and.. Leave." Ja taas se Erica oli jäänyt mainitsematta. Mutta ei Noah jaksanut edes kiinnittää asiaan huomiota. "If you could pick any place to live, where would it be? Anywhere? You can even choose the moon, if you'd like."
Sen skotin kanssa Noah tunsi olonsa niin syntisen hyväksi, että parhainta olisi varmaan ollut paeta tuli hännän alla. Koska ei se edes ollut normaalia. Se oli pelottavaa. Pelottavaa, mutta silti niin upeaa. Sellaista, jota Noah oli kaivannut. "I'm sorry I never contacted you", Noah sitten koki tarpeekseen kertoa, "because I wanted to. Probably more than anything but it's just.. I've got Tara. She always comes first." Ja ihan varmasti Effie tajusikin sen. Noahin oli vain sanottava se ääneen. Hän tahtoi sen ymmärtävän, että siinä itsessään ei ollut mitään vikaa. Päinvastoin. "I don't want to hurt her.. But I don't want to hurt you, either." Silmiin oli noussut vähän jopa surumielinen katse. "I really do like--" mies oli aloittamassa mutta hiljeni. "Nothing."
|
|
|
Feb 13, 2017 21:08:41 GMT 2
Post by Deleted on Feb 13, 2017 21:08:41 GMT 2
Effie ei oikein tiennyt miten olisi reagoinut siihen tietoon, ettei Noah viihtynyt kaupungissa. Samanaikaisesti se oli sekä yllättävää, että täysin ennalta-arvattavaa. Noah vaikutti niin avoimen sosiaaliselta tyypiltä, että kylmä ja kolkko kaupunkielämä ei tosiaan vaikuttanut sen jutulta. Samalla kuitenkin Effie oli yllättynyt siitä, että mies ylipäätään eli edelleen siinä kaupungissa. Toisaalta, amerikkalaismies myös vaikutti sellaiselta, joka juurtui tapoihinsa – ihan niin kuin Effiekin. Siispä Noahille nyökyteltiin ymmärtäväisesti, kun se kertoi, ettei kuulunut sinne. Nainen ymmärsi sen paremmin kuin hyvin. ”I don’t know, actually. Not anymore”, punapää vastasi. ”I guess I always thought I would spend the rest of my life in Tobermory, but now… I know Scotty and Penny will probably not settle down there – it’s way too small for Penny – but it just feels like the whole place is tainted forever. I can’t imagine going back.” Effie siemaisi siitä viskistään ja nosti sitten katseensa Noahiin, hymyillen varovasti. ”But somewhere peaceful sounds wonderful. Some small city, not too small, but where you know your neighbours and everyone is friendly to each other.”
Effie koki Noahin seurassa niin järjetöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta, ettei sitä voinut edes täysin käsittää. Vielä vähemmän selittää jollekin muulle. Effiestä tuntui, että Noahin seurassa hänen sydänpoloisensa vain pamppaili tuhatta ja sataa. Skotti oli valitettavasti ihan head over heels mieheen, eikä sitä ainakaan helpottanut ne puheet Tarasta ja rauhallisista asuinpaikoista. Eikä se, kuinka se mies nyt pyyteli anteeksi sitä aiempaa hiljaisuuttaan. Joskin se kaikki kuulosti siltä, että Noah ei olisi jättämässä vaimoaan. Tosin, ei Effie olisi varmaan edes halunnut Noahin jättävän vaimoaan ainakaan hänen vuokseen. Äh, ei hän tiennyt… ”I get it, I really do”, nainen sanoi vaisusti, vaikka ne sanat sattuivatkin. Effie oli nimittäin varma, että jäisi tässäkin asiassa toiseksi. Taas kerran. ”It’s important that you think of Tara.”
Hetkeksi se toivo pilkahti, kun Noah aloitti, mutta se sammui miehen hiljenemisen myötä. Effie puri alahuultaan, nosti hetkeksi katseen mieheen, mutta huomasi, ettei pystynyt katsoa pidempään. Niinpä punapää nosti jalkansa vedestä ja nousi seisomaan, horjahtaen vähän – laiturilla istuskellessa se viski oli salakavalasti päässyt nousemaan päähän. ”I just hope you know what you’re doing”, Effie sanoi hieman napakastikin. ”Children are pretty good at sensing troubles between their parents. Sometimes it might be better to let go than keep swimming upstream.” Se lievä tunteenpurkaus sai Effien nolostumaan ja punastumaan, kun siitä äänestä ehkä vähän turhankin selvästi kuuli naisen tunteiden kirvelyn. ”I should probably get back inside now… It was nice talking to you”, nainen sanoi ja kääntyi ympäri poistuakseen. Hädin tuskin askeltakaan nainen oli ehtinyt ottamaan, kun tunsi miehen käden tarttuvan omaansa, tämän älähtäessä, ettei nainen voisi lähteä. Se liikkeen äkkinäisyys sai Effien käännähtämään ympäri niillä sijoillaan, ja sitten Noahin huulet olivat osuneet naisen omiin.
Effie olisi voinut kuolla siihen paikkaan. Niin kovaa hänen sydämensä hakkasi nyt, ja hyvällä tavalla. Järkytyksestä hän ei kuitenkaan tainnut toipua riittävän nopeasti, koska seuravaksi Noah olikin jo irrottautunut perin järkyttyneenä, soperrellen anteeksipyyntöjään. Se sai Effien nostamaan sormen miehen huulille vaientamisen merkiksi ja hymyilemään varovaisesti. ”You don’t have to apologize”, nainen sanoi pehmeästi, laskien käden miehen rintakehälle ja kuroen välimatkan uudelleen kiinni, tällä kertaa huomattavasti paremmin mukana siinä suudelmassa.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 17, 2017 0:12:47 GMT 2
Post by nepa on Feb 17, 2017 0:12:47 GMT 2
Automaattisesti Noah vilkuili koko ajan taakse - tarkkaili, että kukaan ei näkisi sitä hetkeä hänen ja punapään välillä. Koska kyllä se jo paljastaisi jotain. He istuivatkin jo ihan lähellä. Mies saattoi vannoa vaikka sen skotin pehmeän ihon kutittavan hänen omaa ihoaan. Mutta se tuntui vain hyvältä. Ihan yhtä hyvältä kuin siellä baarissakin ellei paremmalta. Noah pystyi taas kerran olemaan avoin. Lopultakin joku ymmärsi sen herkkää luonnetta. Sitä, että se halusi vain rauhaa ja rakkautta ympärille. "Maybe we should go and find a place like that someday?" Ukkomies sitten huomaamattaan möläyttikin ääneen siinä mielentilassa. Virhe kuitenkin tuli tajuttua saman tien. Korjaamisen sijaan se käänsi katseensa muualle ja toivoi, ettei skotti tarttuisi kommenttiin sen suuremmin.
Tara todella tulisi aina ensimmäisenä. Mutta Tara olikin Noahin tytär, omaa verta, puolet geeneistä oli tullut hänestä itsestään. Se pieni tyttö oli yksi niistä harvoista asioista, jotka kotona saivat hymyilemään. Effie kyllä vaikutti ymmärtävän. Mutta ei se koskaan tulisi täysillä ymmärtämään. Ei kai sitä ymmärtäisi kukaan muu kuin toinen vanhempi. Siitä huolimatta Noahista tuntui pahalta, kun se punapää sillä tavalla oli pettynyt. Koska kyllähän sen huomasi. Huomasi viimeistään niistä sanoista. Niissä oli nimittäin vähän katkeraa sävyä. Mutta oli se oikeassakin niiden sanojensa kanssa. Ihan varmasti Tara huomasi jotain, ei se mukula ollut sokea. Itse asiassa vähintäänkin yhtä intuitiivinen kuin isänsä - sen siitä oli jo huomannut. "Effie, I didn't mean to--" Noah yritti aloittaa, mutta sitten Effie oli jo katoamassa. Jokin paniikki, alkukantainen vaisto, nappasi vallan Noahista. "Hey, no, don't! Don't leave! You can't, I--" Mies panikoi ääneen tarttuessaan kiinni punapään käteen.
Ja sitten Noah oli mennyt painamaan huulensa Effien omille. Se koko tilanne sai miehen pysähtymään hetkeksi, ei se edes tajunnut vetäytyä heti pois. Mutta lopulta tajusi. Adrenaliini kuohunnan saattoi kuulla korvissa asti. "Oh God, I'm so, so sorry, I shouldn't have. I don't know what I was thinking, please don't leave", Noah pyyteli anteeksi mutta näköjään turhaan. Nopeasti se punapää oli nimittäin kuronut sen heidän välimatkansa uudestaan umpeen ja voi Luoja, miten hyvältä, pehmeältä, se käsi rintakehää vasten tuntuikaan. Ja pian Noah huomasi ajattelevansa, että tahtoi sen hetken jatkuvan ikuisesti. Varoen Noah liu'utti omat kätensä Effien lanteille, veti sitä vähän lähemmäs ja antoi toisen käden lipua lanteilta selän taakse. Ei Noah sillä hetkellä edes ajatellut muiden olevan paikalla. Siinä oli kyse vain hänestä ja siitä hurmaavasta skotista.
Lopulta Noahin oli irrottauduttava Effiestä saadakseen happea. "That was", Noah puuskahti epäuskoisesti jätettyään otsansa Effien omaa vasten. Ei se edes keksinyt sopivaa sanaa sille kaikelle. Ei mitenkään. Tarjottuaan Effielle pehmeän katseen mies istui takaisin alas ja odotti Effien tulevan vierelle. Niin se tulikin ilman mitään epäilyksiä. Yllättävän varmana Noahkin uskaltautui vetämään punapään siihen hänen kainaloonsa. Se painoi jopa kevyen suukon punapään poskelle. Sitten vain oli. Nautti siitä tunteesta, siitä, että joku halusi olla lähellä vapaaehtoisesti ja vielä nautti siitä. "You really have changed my life", mies sitten aloitti, "I never thought I'd meet someone like you.. It's like I've been waiting my whole life to meet you."
|
|
|
Feb 18, 2017 1:54:13 GMT 2
Post by Deleted on Feb 18, 2017 1:54:13 GMT 2
Se heidän välinen keskustelunsa tuntui yhtäkkiä valtavan paljon merkityksellisemmältä, kuin mitä Effie oli alun perin ajatellut. Sen muutti viimeistään se ehdotus, jonka Noah kajautti ilmoille. Punapää ei tiennyt enää, mitä ajatella. Oliko Noah tosissaan sen ehdotuksen kanssa? Vai oliko se vain joku ajattelematon lausahdus? Effie oli loputtoman hämmentynyt, eikä voinut kuin tuijottaa miestä sanattomana, yrittäessään selvittää vastausta niihin kysymyksiin. Nainen päätteli, että se oli ollut vain puhdas vahinko – niin nolostuneelta Noah vaikutti. Tai ainakaan se ei tarkottanut sitä niin, että he etsisivät sellaisen paikan yhdessä. Siksi Effie päätyi naurahtamaan samalla puolustelevasti, kun siirsi katseensa pois. ”I’d like to think that we will”, nainen sanoi. Hän saattoi kuitenkin vain haaveilla siitä, että he etsisivät sellaisen paikan yhdessä. Ei niin tulisi käymään.
Mutta Noah taisi sitten kuitenkin olla enemmän tosissaan sen asian kanssa, kuin mitä he ehkä kumpikaan tajusivat sillä hetkellä. Seuraavassa hetkessä nimittäin Effie oli ollut poistumassa paikalta, kun Noah oli vetänyt tämän takaisin ja sitten he jo suutelivatkin. Ja voi luoja, miten hyvältä se tuntui. Siksi Effie uskalsikin tehdä sen uudestaan, kun ensimmäinen suudelma oli päättynyt ja Noah aloittanut sen anteeksipyytelyn. Ei punapää muuten olisi sellaista vetoa tehnyt, olihan Noah sentään naimisissa. Mutta joku siinä miehessä oli, mikä veti naista puoleensa. Jokin, mikä sai Effien varmaksi siitä, että Noah halusi tätä ihan yhtä paljon, kuin hän. Se asia varmistui viimeistään, kun Noahin kädet löysivät naisen lanteille ja hän lähti kunnolla siihen suudelmaan mukaan. Miehen huulet maistuivat nauttimaltaan oluelta, ja sen vahva, mutta hellä ote saivat perhoset lennähtelemään naisen vatsanpohjassa. Effie kietoi vapaan kätensä miehen niskan taakse, toisen vain vaivoin pidellessä sitä viskilasia, ja siihen suudelmaan oli helppo unohtua. Unohtaa kaupunki, unohtaa Noahin vaimo ja unohtaa Scotty.
Unohtaa myös hengittäminen. Noah oli ensimmäinen, joka irrottautui vetämään henkeä, ja Effie huomasi äkkiä, että häntäkin heikotti. Se saattoi tosin johtua ihan yleisesti vain Noahistakin. Niskan taakse kiedottu käsi liukui miehen poskelle ja peukalo sipaisi niitä huulia, ja nainen naurahti miehen sanoille hengästyneesti, äänettömästi. ”Yeah, it was”, punapää sanoi ja hymyili leveästi. Sitten liittyi miehen seuraan, takaisin laiturin reunalle. Noah tuntui löytäneen varmuutta itsestään, sillä hän nappasi skotin seuraavaksi kainaloonsa ja painoi suukonkin poskelle. Ja Effie oli ihan oikeasti onnellinen juuri siinä. Se tuntui hullulta ja aivan liian nopealta, mutta samalla se kävi täysin järkeen. Silti Effie ei voinut olla miettimättä sitä, mitä se kaikki merkitsi. Mitä se merkitsi heille? Varsinkin, kun Noah rupesi puhumaan. Punapää laski kätensä miehen polvelle, käänsi katseensa tähän ja tutki tarkkaan, vieno hymy kasvoillaan. ”I know. It’s not like I was expecting anything like… like this”, Effie sanoi ja hymähti epäuskoisesti, pudisti päätään ja painoi kevyen suukon miehen huulille. Koska hitto, Effie tunsi olonsa kuin joksikin hullaantuneeksi teinitytöksi. ”Did you mean what you said earlier?” naisen oli kysyttävä hymyillen, ”About finding a place some day?”
Effie tajusi, että voisi viettää kyllä yhden viikonlopun unohtaen sen, että Noah oli naimisissa. Siellä järven rannalla, kaukana kaupungista ja ennen kaikkea miehen vaimosta, oli helppo unohtaa sellaiset faktat ja elää niissä haaveissa. Harmillisesti he eivät kuitenkaan olleet ainoat sillä mökillä, vaan siellä oli muitakin ihmisiä – ihmisiä, jotka olivat tavalla tai toisella Noahin elämässä. Ihmisiä, joista yksi kompuroi parhaillaan kohti laituria. Kun Effie kuuli ne askeleet laiturilla, hän vaistomaisesti liikahti kauemmas aivan kuten Noah’kin, keskittyi siemaisemaan viskilasillisestaan huikan Annen lähestyessä. Anne oli selvästi aivan ympäripäissään, kun se tupsahti siihen parivaljakon luokse. ”Hey guys, what are you doing here?” se kysyi vihjailevaan sävyyn, ”Noah, you are, like, so nice and friendly for keeping Effie company. And here I was worried that she would be alone! Have you seen my shoes, by the way?” Anne sammalsi jokseenkin sekavasti, mikä sai punapään pamppailevan sydämen vähän rauhoittumaan. Se tuskin muistaisi tästä hetkestä mitään. ”No, sorry, we haven’t seen your shoes”, Effie sanoi ja vähän naureskelikin siihen lasiinsa, osittain hermostuksestakin.
Kun Anne sitten nousi ja toikkaroi takaisin kohti mökkiä, Effie uskalsi hengähtää syvään. ”Wow, that was close”, nainen sanoi ja naurahti kiusaantuneesti. Yhtäkkiä tuntui siltä, kuin joku loitsu olisi rikkoutunut ja todellisuuteen olisi palattu. ”Maybe we should call it a night as well?” Effie sanoi noustuaan ylös uudemman kerran. Kun Noah vastasi siihen myöntävästi, he lähtivät kävelemään takaisin taloa kohti, joka oli hiljentynyt huomattavasti. ”I had a really great time with you, you know. It’s somehow so… easy with you. It’s like we understand each other so well, right?”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 23, 2017 22:58:53 GMT 2
Post by nepa on Feb 23, 2017 22:58:53 GMT 2
Noahia odotti kotona vaimo. Vaimo, joka oli jäänyt kotiin hoitamaan heidän yhteistä lastaan, joka luotti Noahiin. Siinä Noah kuitenkin meni pettämään sen luottamuksen kertaheitolla eikä edes epäröinyt. Kun se suudelma syventyi, oli helppoa unohtaa kaikki – se, että kotona ylipäätään oli joku odottamassa ja uskomassa siihen, että aviomies pysyi uskollisena. Oli mies tehnytkin niin aina siihen hetkeen – siihen ihmiseen – asti. Koska siinä suhteessa Effieen oli jotain maagista. Sellaista, mitä ei vaan voinut selittää. Kai se skotti oli Noahin soulmate tai jotain. Sellaisiin Noah oli aina naiivisti uskonut. Alun perin uskoi Erican olevan sellainen, mutta vanhemmiten oli tajunnut, että oli ollut väärässä. Oli antanut vaaleanpunaisten lasien sokaista hänet totuudelta. Iän myötä asiat kuitenkin olivat käyneet selväksi ja Noah osasi nähdä asiat sellaisina kuin ne oikeasti olivat. Ja siksi hänellä varmaan olikin niin vahva tunne siitä punapäästä. Hän tiesi sen heidän välillään olevan jotain muutakin kuin fyysistä vetovoimaa.
Noah ei onnistunut kuin katsomaan huumaantuneena sitä punapäätä. Käsi poskella ja peukalo huulten päällä sai suurin piirtein koko kehon kihelmöimään, lopulta puuskahduksen karkaamaan huulilta. Koska olihan se koko tilanne ihan sanoinkuvailemattoman kliseinen. Mutta hyvällä tavalla – juuri sellaista suurta romanssia Noah oli aina kaivannut elämäänsä ja siinä se toinen osapuoli vaikutti olevan vieressä. Pian jo kainalossa. Well that escalated quickly pyöri Noahin päässä, mutta siitä huolimatta kaikki tuntui luonnolliselta. Kuin he olisivat aina kuuluneet yhteen. ”I don’t know”, mies vastasi esitettyyn kysymykseen todenmukaisesti. ”I’m kinda lost right now.” Sitten mies käänsi lämpimään katseen skottiin. ”The only thing I’m certain about is you. That I want you.” Pehmeä katse jätettiin siihen pidemmäksi aikaa ja oli lähellä, ettei kolmatta suudelmaa laitettu tulille.
Mutta sitten sen tilanteen taika oli ohi. Ennen kuin kumpikaan kerkesi tehdä mitään, he kuulivat askelia takaansa. Se tarkoitti instant erkaantumista ja mielentilan vaihtamiseen. Ajatukseen, ettei siinä heidän välillään ollut mitään, vaikka kieltämättä kylmä hiki oli pinnassa ja sydänkin tuntui hakkaavan vauhdikkaasti. ”We were hanging out, enjoying the view”, Noah naurahti ihan liian vaikeasti. Se saikin hänet selvittämään kurkkuaan ja venyttämään toista kättä kaljatölkin suuntaan. Siitä siemaistiin huikka ja seuraavaksi Noah sai nyökytellä. ”That’s me”, hän taas höpötti hermostuneena, ”Mr. Nice Guy. She really doesn’t know anyone here, so.. Yeah.” Annie vielä kyseli, josko he olivat nähneet sen kenkiä, ja Noah sai Effien mukana pudistella päätään kieltäväksi vastaukseksi. Thank God se nainen ei vaikuttanut tajunneen mitään.
”Yeah”, Noah vastasi lyhytsanaisesti ja hieraisi niskaansa vapaalla kädellään. Toinen nousi jälleen tarjoamaan alkoholia miehelle. Hetkessä sen tilanteen herkkyys oli kadonnut ja he saivat palata todellisuuteen. Siihen, että Noah oli naimisissa. ”Yeah, I think that’d be wise”, hän tokaisi vastaukseksi ja nousi itsekin ulos. Sen kaljatölkin hän heitti laiturin vieressä olevaan roskakoriin, se kun kaikessa ahdistuneisuudessa oli tyhjentynyt nopeasti. Käsille oli yllättävän vaikeaa löytää sopivaa paikkaa kävellessä ja niinpä Noah tunki ne shortsiensa taskuihin. Kädet niissä taskuissa puristuivat hermostuneesti yhteen, kun punapää meni lausumaan ne kauniit sanat. Koska oli se ihan oikeassa. Kaikki sen kanssa oli helppoa – vaivatonta. ”I know what you mean”, Noahin olikin sitten sanottava ääneen ja kohdistettava skottiin pikainen katse, ennen kuin ovi oli avattava. Ukkomies päästi Effien edeltä ja jäi hetkeksi odottamaan.
Sisällä oli hiljaista. ”Think Annie found her shoes?” Mies yritti keventää tunnelmaa. Koska kyllä sen huomasi, että siinä heidän välillään oli tietynlainen jännitys – odotus. Jotain olisi tapahduttava, vaikka sitä ei saisikaan tapahtua. ”Well”, Noah sitten naurahti, ”good night. I’ll, uh, I’ll see you around. Tomorrow. I’ll see you tomorrow cause you’re here and you’re not going anywhere.” Noah naureskeli hetken hermostuneesti, mutta sitten hänen katseensa kohtasi skotin kanssa. Pulssi nousi taas ja mies vilkaisi ympärilleen. Ei siellä ihan oikeasti ollut ketään. Niinpä se uskalsi ottaa muutaman askeleen Effietä päin ja lähes epätoivoisena viedä kätensä sen poskien molemmin puolin. Noahin huulet kohtasivat Effien omat ja suudelman loputtua mies antoi käsiensä liukua sen olkapäitä vasten. ”Bye”, hän tokaisi ennen kuin kääntyi kannoillaan omaa huonettaan kohti. What the fuck were you thinking, mies heti sätti itseään, someone could have seen you.
Seuraavana aamuna Noahin ehkä olisi pitänyt tuntea morkkista eilisestä. Oli siis pieni ihme, että se hyppäsi ulos sängystä innoissaan tulevasta päivästä, mitä nyt vähän väsyneenä eilisen alkoholilla läträämisen jälkeen. Eikä se innostuneisuus vaikuttanut oikeastaan katoavan koko päivänä. Se jopa uskaltautui luomaan sen mielentilan aiheuttavaan skottiin pikaisia lempeitä katseita pitkin päivää. Jossain määrin se salailu oli jopa kiinnostavaa – ihan uutta. Aiheutti Noahissa jotenkin kovin miehekkään olon. Ei se nimittäin edes muistanut, milloin olisi viimeksi luonut esimerkiksi omaan vaimoonsa sellaisia katseita, jotka oli tarkoitettu vain kahden ihmisen välille. Parasta oli se, että kukaan ei edes tajuaisi niitä. Noah oli kuitenkin sen verran kohtelias ja ystävällinen, että ne saatettiin tulkita jommaksikummaksi luonteenpiirteeksi. Mies itse kuitenkin tiesi niissä olevan ihan erilaisia tunteita takana ja niin varmaan tiesi Effiekin.
Illan saavuttua oli saunomisten aika. Miehet kävivät ensin, kun naiset tekivät ties mitä ja lopulta oli naisten vuoro mennä saunaan. Niinpä Noah oli muiden saman sukupuolen edustajien kanssa linnoittautunut tv-huoneeseen katsomaan amerikkalaista jalkapalloa. Noah ei kyllä ollut kovinkaan kiinnostunut siitä – itse asiassa kaikkea muuta. Se oli kiinnostunut moottoriurheilusta jos jostain, muu urheilu ei ollut sen heiniä. ”Jets or Giants?” Mike esitti nopean kysymyksen. Noah selitti, ettei ollut kiinnostunut juurikaan amerikkalaisesta jalkapallosta ja se keskustelu oli siinä. Kiinnostamattomuuden vuoksi Noahin katse pyöri muualla, suurimmaksi osaksi ulkona kauniiden maisemien parissa, ja hetkessä ne maisemat muuttuivat entistäkin henkeäsalpaavimmaksi. Saunovat naiset nimittäin menivät uimaan ja siellä heidän seurassaan oli Effie bikineissä. Ja Luoja, kuinka Noah ei saanut katsettaan tästä pois. Miken ehdotus ulos menemisestä naisten seuraksikin meni ihan ohi, ja lopulta Noah tajusi nousta ylös vasta muiden tehtyä niin. ”Y-yeah, let’s”, se takeltelikin myöhässä ja astui sitten muiden perässä ulos. Katseet tietenkin kohtasivat heti Effien kanssa, joskin sillä kertaa Noahin oli katsottava muualle. Skotin vartalo oli nimittäin upea ja Noahin oli pakko tehdä töitä, ettei katsoisi sitä.
|
|