Friends and manners will carry you where money won’t go

---

Martha oli saapunut perjantaina kotiin juuri sopivasti, kun pojat olivat olleet lähtemässä ulos illanviettoihinsa. Nämä olivat luonnollisesti ruinanneet häntä mukaansa, mutta aikaerorasituksen varjolla nainen oli saanut jättäydyttyä kotiin. Matkustaminen oli rankkaa – vaikka sen hoitaminen yksityiskoneella hieman helpottikin tuskaa –, tosin lähinnä hän vain kaipasi vähän aikaa ajatuksilleen, eikä ryyppääminen kavereiden kanssa todellakaan olisi sitä tarjonnut. Koko asunnon haaliminen itselleen sen sijaan kelpasi erittäin hyvin, vaikka totuuden nimissä valtaosa ajasta olikin kulunut nukkuessa. Lauantaina kun muut South 4th Streetin asunnon asukit olivat poteneet krapuloitaan, Martha oli kunnostautunut ja käynyt pitkästä aikaa juoksemassa kunnon lenkin. Päivän ja illan aikana hän oli myös ottaanut kiinni Lontoon aiheuttamia rästejään, koodannut ja uponnut kaikkeen siihen, mistä oli kolme päivää ollut lähes kokonaan poissa. Oli hyvin harvinaista saada Martha pysymään poissa koneeltaan niin pitkiä aikoja kerrallaan, joten viikonloppuna oli todella ollut kiinniotettavaa. Hän ei ollut erityisen hyvä pitämään ihmisiin yhteyttä puhelimen välityksellä, koska normaalisti se kaikki hoitui kätevämmin irc-kanavilla ja muilla netin viestinpalveluilla, joten tavallaan päivä kävi myös ihmissuhteiden hoitamisesta. Martha kertoi Alysonille reissusta kaiken paitsi ne katseet. Normaalisti hän tietenkin juorusi ystävälleen ilman rajoituksia, mutta Allie oli lakimies – Martha ei todellakaan halunnut että kukaan alkaisi syyttämään Jacobia häirinnästä, kun ei kyse mistään sellaisesta ollut. Sehän oli vain… Ei Martha tiennyt, mutta mitään pahaa ei ollut tapahtunut. Samasta syystä Travisillekaan ei voinut puhua: miehen keskiviikkoiset heitot kaikuivat vähän turhankin selvänä Martyn päässä. Eihän Jacob ollut ottanut häntä mukaan vain koska oli ajatellut että jotain tapahtuisi? No way in hell. Sellaiset ajatukset piti haudata heti kättelyssä.

Edellispäivän liikuntasuoritus tarjosi tietenkin hyvän tekosyyn viettää sunnuntai pitkälti sohvan pohjalla. Martha oli raahannut läppärinsä ja kahvikuppinsa olohuoneeseen jo aamupäivällä, avannut television ja jäänyt sitten siihen. Travis oli ilmeisesti ollut Annalla yötä koska tätä ei ollut näkynyt, ja Josh ja Aaronkin olivat aamun jälkeen kadonneet omille teilleen. Ei Marthan silti ollut ollut tarkoitus vajota ihan niin syvälle, kuin nyt oli käynyt: kun auki olevasta televisiosta oli alkanut putki edellisvuoden Shark Tank -jaksoja, Martha oli melkein varkain jäänyt katsomaan. Niitä jaksoja, joissa Jacob oli yhtenä sijoittajista. Marthaa suorastaan hävetti oma käytöksensä, koska pomon katsominen televisiosta tuntui melkein vakoilulta, vielä kaiken sen Lontoon outouden jälkeen… Mutta ei hän voinut itselleen mitään. Lähinnä muodon vuoksi nainen piti koneen sylissään ja oli keskittyvinään siihen, mutta tosiasiassa katse liimautui aina Jacobin äänen kuuluessa televisioruutuun. Oli ehkä ihan hyvä, että ovikello pakotti Martyn palaamaan todellisuuteen. Joku pojista oli varmaan taas unohtanut avaimet kotiin – ei olisi ollut ensimmäinen kerta. Vastahakoisesti Martha irrotti katseensa televisiosta, sysäsi koneensa syrjään ja tassutteli asunnon poikki eteiseen. Henkisestä hän jo valmistautui motkottamaan tulijalle siitä iänikuisesta avainasiasta, mutta joutuikin nielemään vuodatuksensa, kun oven takaa löytyi kämppisten sijasta Isaac, Joshin ystävä, johon Marthallakin oli ollut ilo parin viime vuoden aikana tutustua.

”Heyy, I didn’t know we were expecting company. Come in! You supposed to meet Josh? Because he’s not home. Actually, no one is, except for me, obviously.” Martha väisti pois oven edestä päästääkseen Isaacin sisään, kun mies kertoi että oli tosiaankin aikeissa tavata Joshin. ”Well then he will probably be here soon enough, you can hang with me as I’m at least as good if not better company than he is”, Martha vitsaili lähtiessään hipsimään eteisestä takaisin peremmälle asuntoon. Hän vilkaisi mennessään taakseen ja huikkasi: ”Ya want coffee? I was just about to make some.” Toteamus olisi sopinut oikeastaan hetkeen kuin hetkeen, koska Martha oli aina aikeissa keittää kahvia. Hän kävi tottuneesti pistämässä kahvin tippumaan ja kurkisti sitten olohuoneen puolelle, missä Isaac oli löytänyt istumaan. Mies ei todellakaan ollut ensimmäistä kertaa heillä käymässä, joten olo osattiin kyllä tehdä mukavaksi ilman komentamista. Martha vilkaisi helpottuneena televisioon, jonka huomasi siirtyneen tykittämään mainoksia. ”So what’s up? How’s work? Riley?”