Darling, it wouldn’t be a party without you

Martha tiedosti, etteivät hänen höpinänsä kakusta ja Jeremyn jäähyväispuheesta varmaan olleet sieltä viihdyttävimmästä päästä, mutta Jacobin poissaoleva suhtautuminen pääsi silti yllättämään. Ensinnäkin koska mies yleensä oli kaikkea muuta kuin poissaoleva, ja toisekseen koska useimmiten tämä oli vähintään säälistä hymähdellyt hänen typerille jutuilleen. Se etäinen hajamielisyys sai Marthan tuntemaan olonsa hieman epämukavaksi ja lopulta vaikenemaan. Oliko hän tähän asti kuvitellut kaiken sen helppouden heidän välilleen ja totuus olikin tätä? Katsekin taisi valua jonnekin kakkulautasen suuntaan, mutta kauaa hiljaisuus ei ehtinyt heidän välillään vallita, ennen kuin Jacob ehdotti juttutuokiota. Martha ei saanut sanottua asiaan juuta tai jaata kun mies jo painotti, että tämän todella pitäisi saada jutella hänen kanssaan. Äänenpaino pisti naisen rypistämään kulmiaan hermostuneena. ”Yeah, sure, okay”, hän myöntyi miehen viedessä lautasen ja lasin hänen käsistään. Miten sellaisesta olisi kieltäytynytkään? Omille pahoille aavistuksilleen hän ei silti voinut mitään, ja hitaasti mitä moninaisimmat epäilykset alkoivat ryömiä koloistaan siinä Jacobin perässä pois juhlien vilskeestä luoviessa. Mennessään Martha vilkaisi vielä ympärilleen, mutta kukaan ei näyttänyt kiinnittävän heihin mitään huomiota.

Sellainen vakava ja poissaoleva olemus ei voinut kieliä mistään hyvästä, ja Martha tunsi olonsa kovin hermostuneeksi astuessaan Jacobin edellä tämän työhuoneeseen. Mies sulki oven heidän perässään, muttei ihme ja kumma kyllä siirtynyt työpöytänsä ääreen, vaan jäi Marthan tapaan seisomaan huoneen etuosaan. Pahat aavistukset vain voimistuivat Marthan mielessä, mutta hän yritti pitää ilmeensä edes jotenkuten aisoissa. Vaikeaa se oli, kun Jacobkin käyttäytyi niin oudosti. ”So what did you want to talk about?” Martha pakottautui kysymään, kun Jacob ei heti rikkonut sitä outoa jännittynyttä hiljaisuutta heidän välillään. Miehen kädenliikkeet ja se miten tämä lopulta päätyi viemään kätensä niskaansa, kääntämään katseensa Marthaan ja myöntämään, ettei tiennyt mistä aloittaa sinetöivät jo hyvän tovin Marthan päässä pyörineen päättelyketjun. He’s gonna fire me. He’s gonna fire me because of those looks and that stupid stunt I almost pulled in London. Fuck! Oliko hän oikeasti onnistunut tyrimään kaiken näin nopeasti? Martha kykeni lähinnä hipelöimään housuntaskujaan hermostuneesti ja odottamaan, koska ei tiennyt mitä olisi muka voinut sanoa. Ei hän voinut itse erottaa itseään, vaikka se olisi varmaan ollut helpompaa.

Jacobin seuraava veto pisti pakan taas aivan sekaisin ja pian Martha löysi itsensä seisomasta tämän käsien välistä selkä melkein huoneen ovea hipoen. What the hell? Jos Jacob olisi halunnut erottaa hänet, ei mies varmaan olisi tehnyt sitä sillä tavalla lähietäisyydeltä, mutta Marthan aivot eivät näyttäneet enää toimivan halutulla tavalla. Hän valmistautui pahimpaan ja sitten – mitä Jacob oli sanonut? Puheen rekisteröinti tapahtui viiveellä, mutta ihan kuin mies olisi juuri kertonut ajatelleensa häntä Lontoon jälkeen. Ei voinut olla. ”W-what?” Martha hengähti. Silmät kohtasivat Jacobin katseen ja ilma kävi jotenkin vaikeaksi hengittää. Tätä hän ei ollut osannut odottaa, ei vaikka omat tunteet olivatkin mitä olivat, ja kai tällaisesta oltiin salaa elätelty toiveita. Olihan hän kertonut Isaacillekin melkein toivovansa, että Jacob olisi mitä tahansa muuta kuin oli, jotta hänellä voisi olla mahdollisuuksia tämän suhteen. ”So you –”, yritettiin aloittaa, mutta lausetta ei saatu vietyä juuri pidemmälle. Martha naurahti ohuesti Jacobin heitolle purkkamiehestä. Kummallinen lämmin tunne levisi sisuksiin yhtä matkaa epäuskon kanssa. ”I’m sorry, it was never my intention to distract you from your work”, nainen sanoi ja se kokoushuoneesta tuttu itsepintainen hymy pyrki takaisin huulille, vaikka Martha koittikin estellä. Travisin ja Isaacin sanat kaikuivat yhä jossain tietoisuuden perukoilla, mutta samalla Martha yritti järkeillä tilanteen parhain päin. Jos Jacob olisi halunnut vain käyttää häntä hyväkseen tai jotain sen suuntaista, tämä tuskin olisi hoitanut tilannetta ihan näin. Ja miksi mies edes olisi halunnut sellaista, kun tälle varmaan oli tarjolla naisia vaikka joka sormelle?

Martha oli melkein huomaamattaan vetänyt kädet pois taskuista ja alkanut hermostuneesti hypistellä valkoisen kauluspaitansa helmaa. Tilanne oli epätodellinen. Katse oli karannut miehen läpitunkevista silmistä tämän huuliin, mutta Martha tiesi että hänen olisi ryhdistäydyttävä. ”I shouldn’t tell you this because you’re my boss and you’re not supposed to tell your boss if you’re distracted at work, but you have been doing the same for me. Distracting me”, nainen kertoi ja katsoi nyt taas miestä silmiin. Vasen käsi nostettiin varovasti pyyhkäisemään hiuksia korvan taakse, mistä se sitten valui hitaasti kaulan viertä pitkin rintakehälle. ”I’ve been thinking about you too. A lot.” Viimeistään ne tunnustukset saivat Marthan sydämen hakkaamaan epätodellisen kovaa, mutta Jacobin tavoin hänkin tunsi olonsa epävarmaksi. ”That’s about all I know”, nainen lisäsi ja puhe taisi taittua lähemmäksi mutinaa. Uhkarohkeasti Martha nosti rintakehäänsä vasten nojanneen kätensä kohti Jacobin kasvoja ja hipaisi varovasti tämän leukapieltä ja alahuulta. Jacob näytti melkein liian hyvältä seisoessaan siinä hänen edessään, ja tuntui epätodelliselta koskettaa tätä sillä tavalla. Parransänki raapi sormenpäitä pehmeästi. ”Well I also know that I would like to kiss you now. Like I wanted to kiss you in London too, but at least I was kinda drunk then and maybe you would have forgiven me. Now I’m not sure if that would totally cross the line and give you a reason to fire me or something.” Sanat valuivat huulilta kevyinä ja samaan aikaan epävarmuudesta tai odotuksesta raskaina, ja Jacobin ilmeistä etsittiin vastauksia joita ei siellä vielä ollut. ”Would you fire me?”

Olihan se ihmeellistä miten Marthan sanat saivat Jacobin hämmentyneen ilmeen pehmenemään, sulamaan ensin hädintuskin tunnistettavaksi ja sitten jo aivan selkeäksi hymyksi. Ajatus siitä että hänellä oli voima saada sellaista aikaan oli ihan käsittämätön ja voi luoja sen miehen hymy – hyvä ettei Marthan hengitys salpaantunut siihen paikkaan. Tilanne – tai ainakin Martha – olisi kaivannut selityksiä, mutta Jacob pysyi vaiteliaana, kun nainen itse puhui varmaan kaikin tavoin ohi suunsa. Se toisen koskettaminenkin oli vähän uhkarohkeaa, mutta ei Martha voinut itselleen mitään ja oikeasti hän olisi halunnut tehdä paljon enemmänkin kuin vain hipoa varovasti toisen leukapieltä.

Onneksi Jacob teki. Mies sanoi viimein jotain täytymisestä ja tarvitsemisesta, jolloin Martha kuuli lähinnä oman hengityksensä, mutta ehti tajuta tuon kumartuvan itseään kohti. Väistämisen tai muun yhtä hullun vedon sijaan Martha nosti toisenkin kätensä miehen kasvoille ja veti tuota lähemmäs. Ehkä se oli jotain mitä hän oli nähnyt vain elokuvissa, tai ehkä ihmiset tekivät niin oikeassakin elämässä, ei sillä oikeastaan ollut väliä. Suudelma oli pehmeä ja varovainen, ja Jacobin huulet maistuivat skumpan lisäksi juuri siltä, miltä Martha oli kuvitellutkin niiden maistuvan. Ainakin kielletyiltä ja jumalaisilta. Jos Jacob ei olisi hoitanut järjellisen osapuolen tehtäviä tilanteessa, olisi Martha varmaan antanut suudelman jatkua koko loppuillan. Nyt se kuitenkin tuli päätökseensä ihan liian pian ja pieni häkeltynyt henkäys karkasi Marthan huulilta. Hän avasi vaistomaisesti silmänsä ja kohtasi Jacobin katseen, joka kuin ihmeen kaupalla oli edelleen jotenkin hellä. Koko kroppa tuntui tärisevän juuri ja juuri tunnistettavasti. Kornia, mutta muutaman sekunnin tuntui, että siitä hyvästä olisi melkein voinut hyväksyä potkutkin.

Säälittävä naurahdus taiottiin ilmoille, kun Martha yritti kasata persoonallisuutensa rippeet. ”Yes, that’s exactly what I’ll do the second I walk out of this door”, hän vitsaili, kunnes tajusi, ettei se ehkä ollut kovin hauskaa. Ei varsinkaan kun he edelleen seisoivat melkein kiinni toisissaan. ”Not really. I would never. That’s not something you’d have to be worried about”, hän tarkensi nopeasti vakavammalla äänensävyllä. Oli tietenkin naiivia luvata työnantajalleen, ettei tulisi haastamaan tuota oikeuteen, mutta Martha vain jotenkin tiesi, ettei tämä ollut sellaista. Hän, Jacob Rhodes ja seksuaalinen häirintä eivät mahtuneet samaan lauseeseen, koska kaikesta päätellen hän halusi miehen häiritsevän itseään. Seuraavaksi Jacob suoristi selkänsä ja astui hieman taaemmas, jolloin Marthan oli mietittävä uudelleen omaakin olemassaoloaan. Hetken aikaa hän harkitsi nojautuvansa vain ovea vasten, mutta pakottautui sitten pitämään tasapainonsa, pyyhki taas hiuksia korvansa taakse ja puri huultaan. What now? Valitettavasti etäisyys heidän välillään palautti Marthan ainakin hatarasti maan pinnalle. Mitä hän oikein oli tekemässä ja mitä hyvää tästä voisi koskaan seurata kenellekään?

Mikään ei tuntunut todelliselta, ei etenkään se Jacobin esittämä kysymys. Martha oli jo suunnilleen ehtinyt valmistautua siihen, että mies pyytäisi häntä allekirjoittamaan vaitiolovelvollisuuslomakkeen tai jotain, mutta sen sijaan mies pyysi häntä ulos. Martha räpytteli silmiään epäuskoisesti. ”You mean like… Like properly go out with you? On a date?” kysyttiin epäuskoisesti ja kun se silmiin tuijottelu alkoi tuntua liian omituiselta, Martha yritti selvittää ajatuksiaan kävelemällä ovelta huoneen massiiviselle ikkunalle. ”What about your umm.. Situation?” hän lisäsi hienovaraisesti, työntäen taas kädet taskuihinsa ja kääntyen vilkaisemaan vähän matkan päässä seisovaa miestä. Hän ei sanonut vaimo, koska ei oikeastaan halunnut ajatella koko asiaa. Jacob oli kertonut kaiken vaimonsa pettämisestä ja siitä, missä jamassa noiden avioliitto oli, joten siltä kantilta sen selittäminen ei ollut tarpeellista, mutta asiassa oli niin monia puolia. Esimerkiksi se, että jos he vain kävelisivät New Yorkissa ravintolaan ja käyttäytyisivät kuten treffeillä käyttäydytään, siitä olisi kohta kaikissa juorulehdissä. Tokihan he olivat melkein kaikilla mittapuilla jo olleet treffeillä. He olivat syöneet yhdessä, jutelleet elämästä, perheistään ja vähän vastoinkäymisistäänkin. Sitten oli London Eye, puistokävelyt ja Nightjar. He olivat jopa menneet samaan osoitteeseen yöksi. Teknisesti se kaikki oli tehty työasioiden varjolla, vaikka eihän niillä nyt tosiasiassa ollut mitään tekemistä työn kanssa. Mutta Lontoo oli Lontoo, eivät he täällä voisi teeskennellä, ettei Jacobin vaimoa ollut olemassa. Ja entä hänen työpaikkansa sitten?

”I obviously want to say yes, because you’re… Well, basically perfect”, Martha totesi lopulta. Sehän oli itsestään selvää. ”And not just that, but I really like you and for some incomprehensible reason you seem to like me too”, jatkettiin ja äänensävy muuttui nyt jokseenkin kysyväksi, koska sitä osaa Martha ei oikein osannut ymmärtää. Tajusikohan Jacob edes itse miten hullu tämä tilanne oli? He eivät varsinaisesti olleet samassa sarjassa, no, millään asteikolla. Silläkin hetkellä Jacob näytti suoraan jostain muotilehdestä repäistyltä. Luoja. ”But how is this going to work?” Martha kysyi äänensävyllä, joka paljasti kaiken hänen ihmetyksensä ja ehkä pelkonsakin. Tietenkin hän halusi mennä Jacobin kanssa ulos, hän halusi oppia tuntemaan tuon ja päästä suutelemaan tuota uudelleen ja tehdä kaikkia niitä asioita, joita treffit voisivat tarkoittaa. Mutta mitä se sitten tarkoittaisi?

Joku olisi voinut olla eri mieltä siitä, oliko Jacobin vaimo Marthan päänvaiva vai ei. Joku olisi jopa voinut sanoa, että olisi täysin moraalitonta edes harkita deittailevansa naimisissa olevaa miestä, mutta kaikki sellainen tuntui Marthasta juuri nyt aika toisarvoiselta. Hänellä ei ollut juurikaan sympatioita Cara Rhodesia kohtaan kaiken lukemansa ja kuulemansa jälkeen, mikä helpotti tilannetta. Olisiko hän harkinnut Jacobin ehdotusta, jos tuon avioliiton tila olisi ollut toinen? Hän halusi ajatella, ettei olisi, mutta se oli varmaan itsepetosta. Miten hän olisi muka voinut olla harkitsematta, kun yksi suudelma sai ihon kananlihalle ja perhoset lepattamaan vatsanpohjassa? Ei ollut hänen tapaistaan ihastua sillä tavalla: aiemmissa tapauksissa hullaantumisen tunteet oli niiden vähättelemisen sijaan pikemminkin pitänyt kaivaa esiin. Martha pisti merkille, että Jacob risti kädet rinnalleen tarttuessaan aiheeseen. Mies puhui vaimostaan aina tietyillä tavoilla, mutta ele oli puolustautuva ja Marthasta tuntui, ettei Jacob mielellään verrannut itseään vaimoonsa. Jos mies veisi hänet treffeille vaimonsa selän takana, se olisi lieventävistä asianhaaroista huolimatta yhtälailla petos kuin kaikki mitä Cara oli tehnyt. Halusiko hän olla petos? Pieni osa Marthasta huusi, että hän olisi mitä tahansa, jos sen varjolla saisi viettää miehen kanssa aikaa toimiston ulkopuolella.

Jacob seurasi häntä ikkunalle ja Martha tunsi taas pientä kihelmöintiä ihonsa alla. Miten joku saattoikin näyttää niin hyvältä nojaillessaan ikkunanpieleen? Miehen sanat saivat hänet tuhahtamaan ja pyörittelemään päätään tuskin huomattavasti, mutta hänen oli vakavoiduttava, kun se asteli aivan lähelle ja alkoi luetella hänen hyviä puoliaan. Martha ei ollut varma johtuiko poskilla kuumottava puna kuohuviinistä, miehen läheisyydestä vai niistä sanoista, mutta hän piti katseensa tiukasti ikkunassa ja heidän hämärässä heijastuksessaan. Vasta kun Jacob käänsi puheen itseensä Martha pystyi vilkaisemaan sen suuntaan. ”Don’t flatter yourself, I’m not dazzled by you because you’re famous or rich or the Jacob Rhodes”, hän tuhahti huvittuneena ja katsoi Jacobia toinen kulma sarkastisesti kohollaan alkaen viimein saada takaisin toimintakykyään. ”I don’t even care about those things”, nainen vahvisti vielä pointtiaan. Ei hän oikeasti välittänytkään. ”And believe it or not, I’m aware that I’m smart and funny, maybe even cute like you said. I just didn’t believe this would happen as you are wildly intelligent and handsome and not to mention my boss”, jatkettiin vielä perään. Totuuden nimissä Martha oli häikäistynyt miehestä kaiken sen takia mitä tuo oli, ei pelkästään nimen tai tittelin, mutta olihan se niinkin, että huomiota oli paljon helpompi hyväksyä opiskelijapojilta kuin joltain sellaiselta, joka olisi voinut saada kenet tahansa. Ei Jacob ollut ensimmäinen mies, joka oli sanonut häntä fiksuksi, hauskaksi ja kauniiksi, mutta Martha tiedosti että hänen aiemmilla deiteillään oli ollut huomattavasti rajallisempi pääsy naismarkkinoille ylipäätään.

Se mahtipontinen puhe kaikesta mitä Jacob haluaisi tehdä hänen kanssaan sai Marthan suupielet nykimään. Vaikka oli edelleen vaikea kuvitella mitä tapahtuisi, jos he alkaisivat tapailla toisiaan kirkkaassa päivänvalossa, oli silti ilahduttavaa kuulla, ettei Jacob välittänyt siitä. Se halusi oikeasti viedä hänet ulos silläkin uhalla, että se todella tarkoittaisi avioliiton loppua. Eihän sellaista pystynyt edes käsittämään. Martha seurasi katseellaan, kuinka Jacob asteli työpöytänsä luo ja asettui nojaamaan sitä vasten. ”I would never gamble with someone else’s marriage, but you’re right, that doesn’t even sound like one anymore”, Martha myönsi, kun Jacob analysoi avioliittonsa tilaa. Jacobin aiempienkin puheiden perusteella oli oikeastaan ihme, että Rhodesit edelleen olivat naimisissa, mutta Martha saattoi aavistella, että avioero tulisi olemaan raskas prosessi, joka sisältäisi paljon soutamista ja huopaamista asianajajien ja omaisuuden jaon kanssa. Se oli jotain, mihin kukaan täysjärkinen ei olisi halunnut sotkeutua, mutta valitettavasti Martha oli jo pitkään epäillyt omaa mielenterveyttään. Oikeastaan siitä asti, kun oli aloittanut Rhodes Groupille työskentelyn. Se miten Jacob sanoi alkaneensa hänet tavattuaan oivaltaa tahtovansa siirtyä elämässä eteenpäin oli viimeinen pisara. Martha räpäytti silmiään muutaman kerran ja sai hädintuskin hengitettyä syvään. Hän harkitsi ehkä sekunnin ennen kuin käveli määrätietoisesti ikkunalta työpöydän reunaan nojailevan Jacobin luo, kietoi kätensä miehen niskaan ja veti tuon kasvot lähemmäs omiaan. Jacobin silmät olivat lähietäisyydeltä täydelliset. ”You know you can’t say something like that and then wait for a rational answer, right?” Martha mutisi melkein syyllistävästi ennen kuin antoi itselleen luvan painaa huulensa miehen huulille.

Ehkä Jacob ei halunnut hänen olevan rationaalinen ja ehkä hänen ei tarvitsisi olla. Mitä sen oli väliä oliko tässä mitään järkeä, kun hän kuitenkin halusi sitä niin paljon? Se suudelma oli joka tapauksessa paljon aiempaa itsevarmempi: siinä kiteytyivät kaikki ne kerrat, kun Martha oli arvuutellut millaista olisi, jos ne Jacobin kanssa jaetut hetket olisivatkin jotain muuta kuin mitä ne olivat olleet. Jos kyse ei olisi työstä ja jos jotain tällaista voisi tapahtua. Hän etsi käsilleen täydellisen paikan siitä, missä miehen kaula ja niska kohtasivat ja jatkoi suudelmaa vielä kun se olisi helposti voinut jo loppua. Tuntui melkein liian helpolta sulaa siihen miehen otteeseen ja kaikki se sai Marthan sydämen hakkaamaan tahdittoman kovaa ja ihon kipunoimaan. Kun hän viimein irrotti huulensa Jacobin huulilta, oli kovin kauas perääntyminen ihan mahdotonta. ”I want you too”, Martha sanoi samaan aikaan itsevarmasti ja hiljaa. ”I want to go on a date with you or just have whatever this is”, hän täsmensi ja siveli sormenpäillään pehmeästi Jacobin niskaa. Se oli hullua: miten todennäköistä oikeasti olisi, että Jacob eroaisi vaimostaan ja heistä tulisi jotain pidempiaikaista? Ei varmaan kovin. Martha oli kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä valmis ottamaan sen riskin, vaikka se todennäköisesti johtaisi vain särkyneeseen sydämeen ja koko elämän uudelleen järjestämiseen.

Elämää ja etenkin työtä oli tosiaan myös pakko miettiä vähän, vaikka Martha olisikin halunnut vain heittäytyä tilanteeseen. Hän selvitti hieman kurkkuaan ja yritti miettiä mitä voisi sanoa. ”This job means a lot to me”, Martha aloitti ja rypisti kulmiaan mietteliäänä. Pomon deittaileminen ei varmaan ollut koskaan auttanut yhdenkään nuoren naisen uraa ainakaan pitkällä tähtäimellä, mutta se ei saanut häntä perääntymään. ”People are not going to think highly of me if we start seeing each other”, todettiin varsin realistisesti. Se asia ei kaunistelemalla muuttuisi. Jos tietämättöminä Jeremyä juhlivat työkaverit olisivat tienneet tästä keskustelusta, olisi monien mielipide Marthasta muuttunut melko nopeasti. ”I still want to do that though. I’m just worried that everyone’s going to think that I only got this job because you found me attractive or because something was already going on between us. And that’s not it, is it? I mean… You hired me because I’m qualified, not because you thought something might happen, right?” Martha kysyi ja katsoi Jacobia odottavasti. Omiin korviin kuulosti täysin naurettavalta, että Jacob olisi palkannut hänet pelkän ulkonäön takia, mutta jotain sen suuntaista kaikki hänen ystävänsä olivat heidän työsuhteestaan jauhaneet, joten Marthan oli pakko nostaa asia esiin. Hän halusi silti mennä ulos miehen kanssa, eikä hän oikeasti olisi halunnut salaillakaan jos tilanne olisi ollut toinen.

Jacobin käsivarsien kiertyminen Marthan vyötärölle ja se tapa, jolla mies veti häntä lähemmäs itseään saivat Marthan ajatukset sumentumaan hetkeksi täysin. Onneksi hänen ei mistään muusta tarvinnutkaan siinä hetkessä huolehtia kuin huulistaan Jacobin huulilla ja ehkä vähän hengittämisestä – se kun meinasi melkein päästä unohtumaan. Suudelman päätteeksi sanat tulvahtivat esiin ihan miettimättä. ”I’m not selling my soul here, right?” Marthan oli pakko vitsailla, kun Jacob teki niin ison numeron siitä, että hän voisi suudelmasta huolimatta edelleen kieltäytyä treffeistä. ”Even if I was I’d want to check this card”, lisättiin huvittuneesti, mutta vielä varsin itsevarmasti. Jos Jacob jatkaisi inttämistä, voisi hän kohta jänistää ja jättää ne kortit kääntämättä, mutta miten sellaisen kanssa sitten eläisi.

Työpaikan menettäminen ei huolestuttanut Marthaa läheskään yhtä paljon kuin se, miten muut häneen suhtautuisivat, jos tästä tulisi totta ja tietoa leviäisi. Hän lepuutti käsiään Jacobin harteilla ja sai vain vaivoin ilmeensä pysymään tyynenä, kun miehen käsi siveli hellästi hänen kylkeään. Pieni hymy kareili huulilla vakavasta aiheesta huolimatta, mutta olo helpottui, kun Jacob itse ehdotti, että he voisivat pitää töissä matalaa profiilia. ”I’d like that”, vastattiin nyökkäyksen kera. Mies oli juuri hetki sitten sanonut, ettei tahtonut salailla, mutta ilmeisesti Marthan vuoksi vähän voisi. Hän itse oli sitä mieltä, että olisi sulaa hulluutta kailottaa treffeistä töissä. Tai suhteestakaan, jos tästä nyt jotain tulisi. Jos kuvat heistä päätyisivät heti jonkun juorulehden kanteen, ei puheita tietenkään voisi estää ja siitä Martha oli edelleen vähän huolissaan, muttei halunnut paljastaa sitä, ettei Jacob peruisi koko kutsua. Ilmeisesti hänen oma varmistelunsa meni kuitenkin vähän överiksi, koska Jacob näytti epäuskoiselta ja vakavalta hänen kysymyksensä edessä. ”Maybe that sounded worse than intended. I just… I’m glad we talked this through now and not when someone else asks the same question.” Martha oli varma, että joku vielä kysyisi. Jos hänen ystävänsä olivat tajunneet kysyä, kyllä tajuaisivat toimittajat ja työkaveritkin. Mikäli Jacob kuvitteli muuta, täytyi tuon olla vähän sinisilmäinen asian suhteen ja sitä oli hankala uskoa.

Oli melkein sääli tuntea miehen otteen heltyvän hieman, mutta pakoon Jacob ei häntä vielä päästänyt, eikä Martha olisi halunnut mihinkään karatakaan. Hän hipaisi melkein huomaamattomasti Jacobin kaulansyrjää, kun mies vaihtoi puheenaiheen takaisin mieluisampaan. ”Tomorrow is good”, nainen vastasi toisen silmiin katsellen. Oli vaikea ennustaa mitä tämä oikeastaan tarkoittaisi, mihin sotkuun hän oli itseään sekoittamassa, mutta kai sen vuoksi voisi yhdet kaveriporukan illanistujaiset jättää väliin. ”I’ll be having a shorter day because of my research seminar, but you can pick me up in the evening. You’re driver probably knows where I live by now”, lause pääteltiin virnistykseen ja siitä toisen käsien otteesta poistuttiin varsin vastahakoisesti. ”I better go now, but I’ll see you tomorrow”, Martha sanoi, liu’utti kätensä alas miehen harteilta tuon käsivarsia pitkin ja hymyili vielä vähän hämmentyneesti ennen kuin lähti astelemaan pöydän luota ovea kohti. Sulkiessaan Jacobin työhuoneen oven perässään Martha tuskin ymmärsi, että hänellä tosiaan olisi seuraavana iltana treffit Jacob Rhodesin kanssa.