Why can’t you want me like the other boys do?

GEMMA'S OOTD

Grace oli hankkinut kissan – siperiankissan. Gemma ei ollut saanut tietää sitä minkään merkityksettömän viestittelyn merkeissä vaan puhelun myötä. Puhelun, jossa Grace meni pyytämään Gemmaa vahtimaan sitä samaista kissaa sinä iltana. Are you serious oli Gemma melkein ensin möläyttämässä. Miksi ihmeessä se edes hankki kissan, jos heti tarvitsi sille hoitajan? Brunette huomasi jossain mielensä syvimmissä kolkissa jopa kyseenalaistavansa sitä kissan hankkimista Gracen kohdalla, mutta kilttinä tyttönä se ei tietenkään osannut tehdä mitään muuta kuin suostua. Se myös kertoi olevansa oikein innoissaan sen kissan näkemisestä, mitä oli kyllä ihan oikeastikin. Kissat olivat hauskoja – outoja, mutta hauskoja. Niitä Gemma ei oikein osannut lukea. Mutta eipä se osannut lukea mitään muutakaan eläinlajia. Hyvä, että edes ihmisiä.

Matka Brooklyniin taitettiin metron voimin ja heti, kun Grace avasi oven, oli se jo melkein lähdössä. Se sai Gemman naurahtamaan kevyesti samalla, kun tyttö riisui päällystakkinsa ja ripusti sen eteisen naulakkoon. ”Aren’t you even gonna introduce me to her?” Brunette sai kysyä, kun näki pörröisen kissan juoksevan keittiön puolelta olohuoneen suuntaan. ”Oh sorry, sorry, yeah, this here’s Isadora, or Dora, whatever you want to call her”, Grace saapui Gemman luokse se kissa sylissään ja tunki sen Gemman syliin. Se sai bruneten räpäyttämään silmiään vauhdikkaasti muutamaan kertaan, koska ei se sitä elettä ollut odottanut. Mutta se ele oli ollut mukava. Se kissa oli mukava. Gemma rapsutti sitä etusormensa kynnellä leuan alta ja kuuli, kuinka se kehräsi menemään tyytyväisenä. Ehkä se voisi itsekin hankkia kissan? Siis jos se vain sopisi Judakselle. Jokin seuralainen sinne isoon kämppään nimittäin olisi tarpeellinen. Illat kävivät toisinaan pitkiksi yksin.

Sitten Grace antoi vielä Gemmalle kirjalliset hoito-ohjeet. Se sai yllätyneen ”oh wow” lausahduksen karkaamaan Gemman huulilta, mutta lopulta se lukaisi ne läpi ja laski alas niin kissan kuin hoito-ohjeen – kissan lattialle ja paperilapun pöydälle. ”Have fun”, Gemma vielä tokaisi Gracen perään, ennen kuin istui olohuoneen nojatuolille ja jäi katsomaan Doraa, joka heitteli jotain leluhiirtä ympäriinsä. Omituinen otus sekin. Tyttö hymyili kevyesti, ennen kuin sai havahtua ovikellon soimiseen ja sitten tuttuun ääneen eteisen puolelta. What the fuck is Isaac doing here hän havahtui, alkoi haroa hiuksiaan parempaan kuosiin ja otti sillä nojatuolillakin ryhdikkäämmän asennon. Ja pian se komea nuorukainen olikin jo samassa tilassa hänen kanssaan. ”Hi”, Gemma itsekin tervehti. Pintaan nousi jännitys – sillä kertaa terve sellainen. Se kutitteli vatsanpohjaa, kai ne perhoset siellä lensivät menemään. ”I actually don’t know where she left”, brunette vastasi todenmukaisesti, ”she just told me to babysit Dora and I promised I would. So now I’m here.. And you’re here too. That’s unexpected. It’s been a while since we last saw each other.”

Se Isaacin hölmistynyt hymy sai Gemmankin hymyilemään. Bruneten oli kuitenkin käännettävä ne vihreät silmät muualle, kun katse meinasi pidentyä. ”So why are you here, exactly?” Se sitten aloitti. ”I suppose you’re not here to see me. Although it wouldn’t be anything new for a Superman like you.” Gemma paljasti Isaacille valkoisen hammasrivistönsä ja nousi sitten ylös napaten pöydältä käteensä karvakaverin hoito-ohjeet. ”Since you’re here, we could have some coffee. Or are you in the mood for something else?” Hän ehdotti kävellessään keittiön suuntaan. Isaac varmaan seuraisi perässä – jos seuraisi. Hetken kuluttua Gemma sai todistaa, että niin kävi. Siellä keittiössä sillä olikin aikaa tarkkailla nuorukaista paremmin. Todeta, että kaikki ei ollut kunnossa. ”I don’t want to seem too nosy”, se lausui pehmeään ääneen, ”but is everything fine?”

15 päivää oli kuulemma kulunut heidän viime tapaamisestaan. Gemma ei tosiaan ollut laskenut päiviä niin tarkasti. Se Isaacin yllättävä tarkkuus saikin bruneten naurahtamaan kevyesti. ”You seem to have an excellent memory”, se naurahti ja sipaisi muutaman ruskean hiussuortuvan korvansa taakse. Sitten Isaac kertoi vierailunsa syyn ja oli esittänyt brunetelle vastakysymyksen. ”I’m good”, tyttö vastasi nopeasti, ”like always. Or not always, but.. You know.” Huulet kaartuivat ylöspäin ja sitä sai miettiä, että miten olisi lausunut seuraavat ajatukset ääneen. Ei tyttö halunnut kuulostaa mitenkään liian toiveikkaalta tai onnelliselta. Tosin jälkimmäistä se oli kyllä. ”I’m happy you came”, Gemma avasi suunsa lopulta, ”I guess it would have been kinda lonely here. I mean, I’m sure the cat’s great company, but I prefer yours even more.” Ei kai Gemma ollut kuulostanut flirttailevalta tai mitään? Ei se ainakaan ollut ollut tarkoitus.

Isaac ei kyllä ollut oma itsensä. Sen Gemma tajusi viimeistään siinä vaiheessa, kun se empimättä ilmoitti haluavansa ihan jotain muuta kuin kahvia. Keittiön puolella se kolusikin kaappeja aktiivisesti ja sai Gemman muuttumaan entistä huolestuneemmaksi. Se nuorukainen tuntui suorastaan välttelevän aihetta – Gemmaa itseään. Se katsoi kaikkialle muualle kuin samassa tilassa olevaan brunetteen eikä sen silmissäkään näkynyt sitä sille tyypillistä iloista pilkettä. ”Are you sure?” Hän vielä varmisti. Sitten ei voinut peitellä pettymystä äänessään: ”You can leave if you don’t want to hang out with me. I’m not forcing you to.” Toki epävarma tyttö siitä kaikesta päätteli, että vika oli siinä itsessään, että todellisuudessa Isaac ei halunnut olla sen kanssa ja siksi käyttäytyi kuin käyttäytyi. Eipä Gemma poikaa voinut syyttää – tiesi se itsekin olevansa aika tylsää seuraa kaikessa ujoudessaan.

Pian Isaac oli kaatamassa heille viiniä laseihin. ”Yeah, it does”, Gemma naurahti. Vakavoitui kyllä saman tien – ei Gemmaa kovin paljoa naurattanut se Isaacin senhetkinen mielentila. Eikä ainakaan se ironinen kommentti. ”Isaac” Gemma vain lausui kaiken kertovalla äänensävyllä. Hän vaati siltä vastauksia, vastausta, jotain selitystä ololleen. Ja sieltä se sitten tulikin. ”She what?” Gemma avasi suunsa sen kummempia ajattelematta. Hänen silmänsä laajenivat hämmennyksestä ja huuletkin olivat tainneet raottua kevyesti. ”I-I’m sorry”, hän mutisi ja katsoi keittiön työtasoa vasten nojaavaa poikaa. Äärimmäisen varoen brunette otti muutaman askeleen Isaacia kohti. Tyttö nielaisi kevyesti ennen kuin kosketti omalla kädellään sen pojan vapaana olevaa kättä. ”You can talk to me”, Gemma pyysi, ”I might not be the best comforter but I’m a really good listener. Talking about it will make you feel better. I promise you. And, if it doesn't, you can always drink more.”

Sitten Isaac todella vuodatti aika paljonkin asioita siitä sen ja Rileyn pitkästä parisuhteesta. Aivan kuten Gemma oli luvannut, se kuunteli. Se nyökytteli ja tapitti Isaacia myötätuntoisena, myhäili hyväksyvästi joihinkin väleihin. Kun Isaac sitten piti tauon, Gemman teki mieli kietoa kätensä sen ympärille. Ei tyttö ollut koskaan nähnyt Isaacia niin surkeana. ”You need something stronger”, brunette kertoi ja kumartui Isaacin jalkojen juureen. Se vei kätensä Isaacin lantiolle ja työnsi sitä sivummalle, että se tajuaisi siirtyä. Kaapin vapauduttua Gemma avasi oven ja vetäisi esiin absinttipullon. ”This should get your mind out of it”, hän sanoi noustessaan ylös. Shottilasit hän taikoi esiin kaapista ja pian ne olivat molemmat täynnä absinttia. Gemma vetäisi omansa alas ja päätti sitten avata suunsa: ”Will you forgive her?” Olkiakin kohautettiin välissä. ”I mean, isn’t forgiveness a big deal for religious people?”

Seitsemän vuotta oli ihan mielettömän pitkä aika. Gemma ei itse voisi edes kuvitella olevansa jonkun ihmisen kanssa niin pitkään – ei se ylipäätän voinut kuvitella olevansa kenenkään kanssa. Sillä olisi aina Judas. Judas, joka ei varmaan tahtoisi Gemman muodostavan tunteita jotain poikaa kohtaan. Mutta se oli jo vähän liian myöhäistä. Brunette nimittäin tiesi tasan tarkkaan olevansa ihastunut siihen suloiseen poikaan hänen vierellään. Sillä hetkellä äärimmäisen masentuneeseen sellaiseen. Se sai kyllä ollakin sellainen. Siinä tilanteessa pojalla oli siihen kaikki oikeus. Ei Isaacin tarvinnut piilotella tunteitaan Gemmalta. ”I can’t say”, se vastasi Isaacin kysymykseen, jälkeenpäin vasta tajusi, että kysymys oli varmaankin ollut retorinen.

Isaac ei vaikuttanut pitävän sitä absintin juomista kovinkaan hyvänä ideana. Sille kommentille Gemma naurahtikin kevyesti, ei kyllä ollut aikeissa laittaa sitä pulloa poiskaan. Kurkun polttelun takia brunette ei hetkeen pystynyt sanomaan mitään. Se vihasi absinttia. Olikin siis erittäin hyvä kysymys, että miksi se oli vetänyt sen edes esille. ”We already had a bath together”, tyttö lopulta pystyi avaamaan suunsa, ”it can’t get more worse than that.” Hetkellinen hymy kyllä katosi huulilta ja tytön oli palattava aikaisempaan. Siihen, että oliko Isaac antamassa anteeksi. Poika ei kuulemma tiennyt – eikä sen silloin vielä tarvinnutkaan tietää. ”You don’t have to decide right away”, Gemma sitten lohduttikin ääneen. Seuraavaksi se käänsi epäilevän katseen jälleen täytettyyn shottilasiin, mutta kulautti sen alas kuitenkin. ”Disgusting”, tyttö puhui karhealla äänensävyllä, ”I love it.”

Totta kai Gemma meni Isaacin perässä olohuoneeseen. Ensin tyttö kyllä vain seurasi, kuinka se poika istui matolle nukkuvan kissan viereen. That’s one cute pair tyttö huomasi ajattelevansa, hymyilikin kevyesti, mutta puristi sitten huuliaan tiukasti yhteen voidakseen peittää sen idioottimaisen hymyn. Toisin kuin Isaac, Gemma ei ollut ottanut sitä viinilasia mukaansa – se tiesi absintin nousevan päähän pikapuoliin. Niinpä Gemma istui risti-istuntaan siihen Isaacin vierelle, jolloin jälkeen mainittu esitti kysymyksen. ”I have”, tyttö vastasi empimättä, ”it wasn’t a boy tho. It was a girl from the foster home I was staying at – I mean, a girl who was like a sister to me. She left me behind when we were trying to escape.” Gemma hymähti. ”I was angry for a long time. I just couldn’t understand why she did that – why she left me behind. I was asking the same questions you are right now. How could she do this to me, you know?” Gemman otsa oli rypistynyt keskittymisen takia. ”But then time passed and I did forgive her.”

Gemma nosti katseensa lopulta katseensa karvamatosta Isaaciin: ”I think you should forgive her. It doesn’t mean you have to get back to her tho. But just, just remember you don’t have to do anything if you don’t want to, okay?” Se vei kätensä varoen Isaacin polvelle lohduttavana eleenä. ”I’m sure Riley knows what she did was wrong and that she’s sorry. She obviously loves you and you love her”, tyttö tapitti Isaacia silmiin, ”but the decision’s ultimately yours to make. You control your life. You can afford to be a bit more selfish, Isaac.” Brunette yritti saada Isaacista jonkinlaista reaktiota esiin. ”You do what you want, not what others want or expect you to do.” – ”Okay?”

Miksi ihmeessä Gemma meni jakamaan omaa tarinaansa, kun Isaac oli se, jota oli tarkoitus lohduttaa? Kai se oli sillä jotenkin yrittänyt olla tukena – näyttää, että poika ei ollut tunteidensa kanssa yksin. ”No”, Gemma sitten vastasi, ”I don’t know where she is so I guess I’ll never get the chance to tell her she’s forgiven.” Se todella oli kauhea ajatus. Siis se, että ei koskaan saisi anteeksi, vaikka olisikin pahoillaan. Sitä Gemma yritti takoa myös Isaacin päähän ja sai sieltä jonkun terapeuttikommentin vastaukseksi. Se sai bruneten naurahtamaan kevyesti ja se tajusi lopulta viedä kätensä pois Isaacin polvelta. ”I’m just trying to help”, hän kohautti olkiaan, ”if you think it’s annoying I can stop. Cause, like I said, I’m not vey good at this comforting thing.” Tyttö oli aikaisemmin lohduttanut vain Judasta ja sekin muuttui joka kerta seksuaaliseksi. Ei mikään parhain tapa opetella lohduttamista, siis.

Gemma seurasi Isaacin paidan riisumista hävettävän pitkään. Tajusi se sentään lopulta kääntää katseensa muualle. Räpäytti sitten silmiäänkin muutamaan kertaan, koska se absintti todella vaikutti humahtaneen päähän. Se tilanne ei kuitenkaan tehnyt Gemmasta mitenkään sekavaa – vähän rohkeamman ja avoimemman vain. Eipä se muuten siitä omasta menneisyydestään olisi puhunut. Brunette nousi ylös, jolloin kissakin lähti painelemaan ties minne. ”I suppose not”, Gemma naurahti mukana, ”she’s lately been talking about this random guy. I’m pretty sure her trip has something to do with him.” Grace tosiaan oli lähiaikoina ollut suurin piirtein yli-innoissaan jostain jätkästä, jonka nimeä Gemma ei kuollakseenkaan muistanut. Eikä sitä varmaan Isaacille edes saisi mainita. Hitto – olisiko koko asiasta saanut puhua Isaacille?

Ei brunette viitsinyt jäädä yksin olohuoneeseen. Niinpä se seurasi Isaacia keittiöön, meinasi siinä sujahtaa pojan ohi ottaakseen vesilasillisen. Ei se loppujen lopuksi kuitenkaan onnistunut. Sen sijaan Gemma liki törmäsi Isaaciin ja se sai Isaacin tarttumaan kiinni Gemman käsivarsiin. ”Yeah, she’s a real beast”, tyttö naurahti, mutta sitten huomasi sen hymyn hyytyvän. Isaac oli jäänyt katsomaan Gemmaa ja toisinpäin. Eikä se katsekontakti vaikuttanut rikkoontuvan millään. Mitä Isaac halusi – tai pikemminkin, miksei se päästänyt irti? Tosin ei Gemma edes tahtonut sen tekevän niin. Brunette olisi tahtonut vain painaa huulensa sen omille, suudella sitä houkuttelevaa poikaa.

Ja jostain syystä se ei jäänyt vain ajatuksen tasolle. Ennen kuin Gemma edes kerkesi estää itseään, oli se noussut varpaisilleen tunteakseen ne pehmeät huulet omiaan vasten. Mutta se virhekin tuli tajuttua saman tien. Gemma pelästyi sitä tekoaan, kavahti taaksepäin ja vei toisen käden kasvojensa peitoksi. Mitä helvettiä tyttö oikein ajatteli? ”Oh God, I’m so, so sorry”, se takelteli. Haave vesilasillisesa sai jäädä, kun brunette tunsi parhaaksi vaihtoehdoksi paeta. Makuuhuone oli ainut pakenemiseen sopiva paikka ja siellä tyttö sulki silmänsä. What the fuck’s wrong with you se kerkesi syyttää itseään, ennen kuin ovi kolahti kiinni ja Isaac oli siinä samassa tilassa hänen kanssaan.

Seuraavat hetket olivat vähän sekaisia – Gemma vain huomasi suutelevansa Isaacin kanssa. Gemma usutti kätensä heidän väliinsä niin, että saattoi erkaantua edes hetkeksi. Tyttö käänsi katseensa Isaciin silmiin, antoi liki kysyvän katseen nousta esiin. Mutta sitten se erkaantui kunnolla – ei siksi, että olisi tahtonut paeta vaan siksi, että se alkoi availla paitansa nappeja. Gemma ei tiennyt, mitä Isaac tahtoi. Ehkä sille olisi riittänyt pelkkä suutelu. Gemma valitettavasti ei koskaan ollut kenenkään kanssa vain suudellut ja niinpä tyttö teki sitä, mitä parhaiten osasi. Skottiruutuinen paita tippui lattialle ja Gemma siirtyi uudestaan Isaacin huulten pariin, toisella kädellään hipelöi Isaacin paidan reunaa. Eiköhän se tajuaisi vinkin.

Sitä koko tilannetta olisi varmaan pitänyt miettiä toiseen kertaan, mutta kun Isaac oli tullut sinne huoneeseen, meni Gemman järki sumentumaan. Se oli lähes tietämättään jo pitkään odottanut tuntevansa Isaacin huulet omillaan ja kädet vartalollaan. Se janosi sitä. Sen vuoksi brunette koki tarpeekseen ottaa sen paitansa pois jo suhteellisen nopeasti. Oli kai sitä varmistettava, että se poika oli ihan tosissaan Gemman kanssa, ja ainakin siitä katseesta päätellen niin oli. Aivan samanlaisen katseen Gemmakin kyllä loi Isaacin, kun se oli heittänyt pois t-paitansa ja seisoi yläosattomissa. Jeesus se oli hyvässä kunnossa. Niin hyvässä, että Gemma jopa puraisi alahuultaan kevyesti eikä voinut estää itseään viemästä sormiaan sen rintaa vasten. Isaacin iho tuntui miellyttävältä – pehmeältä – fyysisistä hommista huolimatta.

Jalkojen irtautuessa maankamaralta Gemma henkäisi yllättyneenä. Sen henkäyksen Isaac onnistui nopeasti peittämään uudella suudelmalla ja seuraavan kerran pieni äännähdys karkasi huulilta, kun poika laski Gemman sängylle makaamaan. Automaattisesti brunette lukitsi sen siihen jalkojensa väliin ja antoi kynsiensä liukua kevyesti sen leveää selkää vasten. Jalkansa se laski alas vasta, kun Isaac alkoi painella suudelmia pitkin poikin ihoa. Vaikka Gemma oli uransa aikana kokenut kaikennäköistä- ja kokoista miestä, ei se koskaan ollut saanut ketään Isaacin kaltaista. Siinä heidän kohdallaan oli kuitenkin enemmän tunnetta mukana. Siis ihan huomattavasti enemmän – kyllä Gemma sen huomasi. Tunsi. Huokailikin siinä niiden suudelmien ohessa. Kerkesi se liu’uttaa kaikessa rintaliivittömyydessään omaa kättään niihin paikkoihin, joihin Isaac todella kaipasi sitä kosketusta.

Vaatteet tuntuivatkin häviävän nopeaa tahtia ja pian päästiin itse main eventiin. Isaacin varmisteluille Gemma oli pyörittää silmiään, mutta tyytyi vain vastaamaan epämääräisellä muminalla ja nälkäisellä suudelmalla. Ja Jeesus Kristus, miten hyvä se palomies oli. Selvästi teki fyysisiä hommia, sen otteet olivat vahvoja mutta samaan aikaan helliä, se sai Gemman kehräämään allaan ja Gemma vaikka vannoi, että poika olisi jaksanut vaikka kuinka pitkään, jos oli tarve. Ei kuitenkaan sentään loppumattomia aikoja ja lopulta Gemma sai jäädä tasoittelemaan hengitystä selälleen. Vaikka mitään maailmaa järisyttäviä orgasmeja se ei kerennyt saada, oli olo kuitenkin kokonaisvaltaisesti hyvä. Gemma käänsi katseensa Isaaciin ja kääntyi kyljelleen, kurottautui vielä painamaan suukon sen olkapäätä vasten. Tyttö jätti päänsä hetkeksi Isaacin kaulaa vasten mutta nousi sitten istumaan. ”Take a shower with me?” Brunette ehdotti.

Gemma ei tiennyt, mitä se äskeinen oli tarkoittanut – että millä tavalla se tulisi muuttamaan heidän välejään. Koska kyllä se tekisi niin. Brunette ei uskonut olleensa Isaacille mikään mitätön yhden illan juttu. Ei, vaikka siellä suihkussa Isaac ei enää ollutkaan kovin kiinnostunut jakamaan helliä kosketuksia ja suudelmia. Brunette kyllä tajusi heti vinkin ja keskittyi pesemään vain itseään. Isaac pääsi pois suihkusta ensin. Itse asiassa oli jo pukemassa päälleen, kun Gemma tuli takaisin. ”You think it was a mistake”, brunette siis sai aloittaa pettyneenä, ”don’t you?” Sitten se jatkoi jo vähän ärhäkkäämmin: ”Am I only a toy to you? A sexual object? Nothing but a slut?”