member rank Porvaristo
Discord name
|
Mar 25, 2017 11:21:26 GMT 2
Post by jenni on Mar 25, 2017 11:21:26 GMT 2
March 27th, 2017 – Monday evening Damien & Samantha @ Samantha’s place, Brooklyn Damien's ootd | julle heviosasto rokkaamaan
........................................................................................ Hirvittävä haloo yksistä hansikkaista. Damienia jokseenkin hävetti, kun hän matkasi maanalaisella kohti Brooklynia ollessaan menossa käymään Samanthan luona. Reilu viikko sitten Damien ja Katherine olivat olleet Samanthan juttusilla hääasioiden tiimoilta ja ne penteleen hansikkaat olivat unohtuneet naisen työhuoneeseen. Damienin oli ollut määrä hakea ne takaisin jo melkein heti seuraavien päivien aikana, mutta lopulta asia oli venähtänyt ihan kuukauden viimeisiin päiviin asti. Nyt he olivat kuitenkin viimeinkin saaneet sovittua päivän, joskin Damienin oli määrä saapua ihan Samanthan kotiin asti. Puoli metromatkaa mies olikin tuijotellut puhelimestaan vuoroin Samanthan tekstaamaa osoitetta ja vuoroin karttasovellukseen heitettyä osoitetta ennen kuin hän sitten lopultakin jäi pois oikealla asemalla. Kello oli jo lähemmäs kuusi, koska Damienillakin oli mennyt sinä päivänä töissä vähän yli neljään. Työpaikalta hän oli kiirehtinyt kotiinsa ja vasta sieltä oli lähdetty reissuun. Katherinelläkin oli sinä iltana jotakin hääjuttuja kaasonsa ja muutaman muun ystävänsä kanssa heidän luonaan, ja naiset olivatkin jo kokoontuneet heidän kotiinsa, kun Damien tuli töistä. Niinpä Damien ohjattiinkin lämmittämään eilispäivän pastavuokaa itsekseen. Hotkittuaan nopean päivällisen yksinään Damien sanoi heipat morsiamelleen ja tämän ystäville ennen kuin jatkoi taas matkaansa. Olo oli jokseenkin arveluttava, sillä Damien oli ajatellut noutavansa omaisuutensa Samanthan työpaikalta eikä tämän kotoa. Mutta minkäpä nainen sille mahtoi, että lapsi oli sairastunut juuri silloin eikä työpaikalle näin ollen ollut asiaa, kun piti hoivata kipeää lasta kotosalla? Oikea talo löytyi vaivattomasti. Damien kohensi hieman päällystakin alta puskevan villapaitansa kauluksia ja rykäisi pienesti kurkkuaan selvemmäksi. Hän sujautti nyt puhelimensa vihdoinkin takaisin taskuunsa ja lähti etsimään oikeaa asuntoa. Ovikellon ääni kajahteli sisäpuolelta, kun Damien vetäytyi oven taakse odottamaan sen avautumista. Varsin nopeasti sen takaa paljastuikin Samanthan kasvot. ”Hi! I came because of those gloves – finally”, Damien aloitti ja naurahtikin vähän pahoittelevan oloisena. Samantha viittoikin hänet peremmälle ja Damien veti perässään ovenkin kiinni. ”I feel a bit ashamed…” mies tunnusti vähän nolona. ”I’ve had a lot of work and then we’ve had a bit messy situation at home, huh”, hän jatkoi, mutta ei se näyttänyt Samanthaa haittaavan ollenkaan. ”So I don’t want to bother you more than this. I guess you have been tired if your daughter is sick and so on. I just want to say that Katy has been – we have been satisfied with what you’ve done for our wedding”, Damien sanoi hetken päästä, seisten yhä eteisessä kengät jalassa ja ulkotakki päällään. ”She’s actually at our home with her bridesmaids right now. I saw fit to run away as quickly as possible”, naurahdettiin leikillään, vaikka totta kai se vähän oli – eivät morsian ja morsiusneidot välttämättä kaivanneet sulhasta suunnittelurinkiinsä hölisemään.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Mar 26, 2017 22:49:54 GMT 2
Post by julle on Mar 26, 2017 22:49:54 GMT 2
SAM’S OOTDViikko ei ollut alkanut mitenkään loisteliaasti. Lily oli viime viikonloppuna valitellut huonoa oloa ja nopeasti sen jälkeen tytölle oli noussut korkea kuume, flunssineen päivineen. Silloin ei auttanut muu kuin jäädä kotiin tekemään töitä ja hoitamaan kipeää pienokaista. Sairas lapsi rajoitti elämää sen verran, ettei talon ulkopuolelle pahemmin menty. Onneksi Samantha sai kuitenkin tehtyä töitä kotoakin käsin, koska läppäri ja puhelimet oli keksitty. Tapaamiset asiakkaiden kanssa oli siirretty suosiolla seuraavalle viikolle, mutta joidenkin kanssa oli myös käyty puhelinkeskustelua, jos asia oli todella kiireellistä. Työt eivät kuitenkaan vieneet kaikkea Samanthan aikaa – vaan hän otti myös omalla tavallaan kotona olemisesta kaiken irti. Hän rentoutui ja nautti niistä hetkistä, kun mitään ei tarvinnut tehdä. Töiden keskellä Samantha oli jopa hetkellisesti unohtanut Damienin hansikkaat. Kyseiset hansikkaat olivat jääneet viime viikolla toimistolleen ja sitä mukaan ne olivat kulkeutuneet kotiinsa. Samantha ei tiennyt oliko se niin hyvä asia, sillä he olivat seuraavaksi sopineet Damienin kanssa, että mies hakisi kyseiset hansikkaat kotoaan. Jostain syystä Samantha huomasi olevansa hiukan hermostunut, kun tiedosti miehen tulevan hetkenä minä hyvänsä kotiovelleen. Siitä oli pitkä, kun joku oli saanut hänessä sellaisia tunteita aikaiseksi. Tai no, kuka tahansa sai Samanthassa aikaiseksi, vaikka mitä tunteita, sillä raskaus sekoitti naisen hormonit täysin. Luojan kiitos hänen ei tarvinnut enää salata sitä raskautta. Lehdissä oli jo jonkin verran kirjoiteltu Brendanin tulevasta isyydestä joten… Ne jotka tiesivät Samanthan olevan hänen ex-vaimonsa, tiesivät myös hänen olevan raskaana. Jos he lukivat siis lehtiä – kaikki eivät kuitenkaan lukeneet. Samantha istui tällä hetkellä läppärinsä ääressä ja ovikellon soidessa, hän säpsähti. Sen myötä Samantha sulki läppärin ja nappasi vaaleanharmaan ponchon ylleen, ennen kuin nousi koneensa ääreltä avaamaan ovea. “ Hey, come in.”, Samantha kehotti ja siirtyi oven edestä ja Damienin astuessa eteiseen, Samantha puolestaan asteli peremmälle. “ Same here. Like I said, my daughter is sick but that doesn’t prevent me to do my work at home.”, Samantha selosti hymyillen ja katseli Damienia, käsiensä hakeutuessa samaan aikaan löysähköön puuskaan rintakehälleen. “ Don’t be ashamed, I did take good care of your gloves. Come and take that jacket and shoes off.”, nainen viittoi miestä nyt tulemaan perässä olohuoneeseen. Damienin tehtyä työtä käskettyä, Samantha johdatteli miehen olohuoneeseen. Siellä odottelikin laukku, josta kaivoi miehen hansikkaat. “ Don’t stress, my baby is sleeping. She has flue and fever which makes her to sleep all day.”, Samantha pudisteli päätään ja ojensi hanskat miehelle. “ But thank you, that means lot to me. Even tho’ that is also my job.”, Samantha hymyili. “ Do you want something to drink? Can I offer you nightcap?”, nainen tiedusteli hymyillen, miettien hetken ennen kuin siirtyi läheisen kaapin luokse, josta otti yhden viskilasin. Lasi lorautettiin muutama sentti kultaista juomaa ja seuraavaksi se ojennettiin Damienille sen suurempia vastaväitteitä kuuntelematta. “ Sit. I assume you don’t want to go back yet?”, Samantha virnisti, viitaten sanoillaan siihen että miehen kotona luultavasti oli kauhea hääbuumi käynnissä, jolloin tulevan aviomiehen oli vain parasta olla poissa jaloista. “ So how life is treating you?”, nainen tiedusteli uteliaasti kulmiaan kohottaen, istuutuen nyt läheiseen nojatuoliin. Hän vältteli kaikin keinoin alkoholia, vaikka hänen oli jo pitkään tehnyt mieli kietaista pullollinen viiniä kurkusta alas. Sen sijaan hän kuitenkin tyytyi vain kurottautumaan ottaa läheiseltä olohuoneen pöydältä tuoremehulasin, josta otti varovaisen huikan. Katse pidettiin kuitenkin koko ajan puhuvassa Damienissa. Hän ei ollut aivan varma enää, että oliko se kuinka hyvä idea istua siinä ja jutustella naimisiin menevän miehen kanssa. Eihän siinä mitään väärää ollut mutta… Heidän menneisyytensä tosiaan oli erilainen kuin useimmilla hääsuunnittelija-sulhas kaksikoilla. “ Are you excited about the wedding and everything?”
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Apr 19, 2017 16:06:59 GMT 2
Post by jenni on Apr 19, 2017 16:06:59 GMT 2
”Thank God for laptops, mobile phones and wireless internet access”, Damien naurahti pienesti, kun Samantha kertoi, kuinka pystyi työskentelemään yhtä hyvin myös kotona. Damien saattoi itsekin toisinaan tehdä jonkin verran etätöitä, vaikka pääasiassa hänestä olikin mukava mennä ihan fyysiselle työpaikalle ja työhuoneeseensa paiskimaan hommia – oli mukavaa pyhittää koti kodille ja työn ulkopuoliselle ajalle.
Samantha ei näyttänyt ottavan kuuleviin korviinsa niitä puheita häiritsemisestä, sillä nyt nainen oli jo kehottanut häntä riisumaan takkinsa ja kenkänsä ja siirtymään peremmälle asuntoon. Damien oli ollut ihan valmis lähtemään sen saman oven avauksen myötä hanskoineen, mutta toisaalta olihan hän juuri mennyt mainitsemaan, kuinka ei oikeastaan voinut vielä palata takaisin kotiin. ”I could have waited here”, ehdittiin sanomaan, mutta ilmeisesti vastalauseita ei juuri kuunneltu. Niinpä muun muassa Damienin päällystakki löysikin pian tiensä naulakosta ennen kuin mies pääsi astelemaan Samanthan perässä olohuoneeseen. Pian hän jo saikin hansikkaansa käteensä – ei kirjaimellisesti käsiinsä, mutta käteensä kuitenkin. ”Thanks. Katy has bought these, actually. Last year, for my birthday. Gotta take better care from now on”, Damien kertoi, hymyili sitten hieman, kun Samantha kiitti kehuista, joskin toteamalla samalla, että teki vain työtään. ”There are a lot of bad customer service people so it’s not a self-evidence that you’ll get a good customer service.”
Nyt Samantha oli jo tarjoamassa hänelle juotavaa, tarkemmin sanottuna yömyssyä. Damien vilkaisi vähän vaistomaisesti ranteessaan olevaa kelloa, joka ei vielä ollut paljon mitään – hänhän oli vasta hieman kuuden jälkeen päässyt sinne Samanthan luokse. Ennen kuin Damien sitten ehtikään juuri mitään sanoa, oli Samantha jo tyrkännyt hänelle sohvapöydälle viskilasin ja perustellut vielä niillä innokkailla häätouhottajilla, jotka eivät kotona kuitenkaan Damienia vielä odottaisi. ”It’s not I don’t want to go back – they don’t expect me to come back yet”, vahvistettiinkin vielä Samanthalle kevyen naurahduksen kera ja istahdettiin lopulta sohvalle.
Miten elämä oli häntä kohdellut viime aikoina – sen kysymyksen myötä Damien hiljentyi hetkeksi ja katseli vähän aikaa pöydällä olevaa viskilasia, tajusi samalla, että Samantha oli tosiaan kaatanut vain yhteen lasiin viskiä. Vaistomaisesti Damienin katse lipui Samanthaan juuri parahiksi nähdäkseen, kuinka tämä otti itselleen tuoremehulasillisen. Damien muisti, kuinka Katy oli joitain päivä sitten kertonut lukeneensa lehdestä, kuinka ”heidän hääsuunnittelijansa” odotti perheenlisäystä. Se oli ollut Katysta iso uutinen, varsinkin pari päivää sen lööpin jälkeen. ”Surprisingly”, Damien vastasi lopulta jokseenkin mietteliäänä ja vei jo kätensä tapailemaan sitä viskilasia. Teki mieli huitaista sen sisältö kertakulauksella kurkkuun, mutta toisaalta se tuntui vähän turhan tahdittomalta. Samanthan seuraava kysymys oli saada Damienin karvat pystyyn ja vähän turhan nopeasti hän kysyikin: ”What do you mean by wedding and everything?”
Nyt mies lopulta kiskaisi viskipaukun huiviinsa, tosin melko hillityin elein ja liikkein. Tyhjä lasi laskettiin takaisin pöydälle, ja kun Samantha selvästi oli tarjoutumassa kaatamaan lisää, Damien pudisteli kiittäväisen oloisena päätään pienesti ja vei kätensä hetkeksi lasin ylle. ”You’re pregnant, or so I’ve heard”, miehen huulilta pääsi. Hän nojautui vähän paremmin vasten sohvan selkänojaa ja nosti hetkeksi katseensa Samanthaan. ”Sorry. I didn’t mean to be rude… I just…”, Damien jatkoi ja oikaisi taas asentoaan sohvalla irrottaen selkänsä selkänojaan nojaamasta eikä oikein tiennyt, miten päin olisi sohvalla istunut. ”I just… Well, uh, we just got to know that Katy is also pregnant”, Damien lopulta paljasti Samanthalle. Hän ei ollut vielä itse puhunut asiasta oikein kenenkään kanssa, vaikka Katy olikin jo kertonut ilo-uutisesta eteenpäin. ”So that’s how life has treated me, us, lately”, päädyttiin vielä lopuksi lisäämään hiven naurahdusta ääneen sekoittuneena.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Apr 26, 2017 8:21:36 GMT 2
Post by julle on Apr 26, 2017 8:21:36 GMT 2
Yrittäjyydessä olivat etunsa, etenkin jos lapsi sattui tulemaan kipeäksi. Töitä pystyttiin tekemään vaivattomasti kotoa käsin ja asiakastapaamiset pystyttiin useimmiten helposti siirtämään sellaiselle ajankohdalle, kun kaikille sopisi paikalle tuleminen. Joskus Samantha oli myös kohdannut sellaisia asiakkaita, jotka eivät olleet kuitenkaan hyväksyneet kielteistä vastausta. Sen myötä tapaamisia oli vain harvoissa tilanteissa sovittu kotitoimistolle. Tai lapselle oli hoidettu lapsenvahti. Onnekseen vanhempansa olivat nyt muuttaneet New Yorkiin, joten apua oli tarvittaessa saatavilla hyvin läheltä. Äitinsä erityisesti oli hyvin halukas vähentämään omia työtunteja yrityksessä, jotta voisi viettää enemmän aikaan perheensä ja lapsenlapsensa kanssa. No, ainakin Ava saisi tulevaisuudessa viettää hyvin paljon aikaa perheensä kanssa, kun jossain vaiheessa tulevaisuutta yrityksen omistajuus vaihtuisi Samanthalle.
“Those are quite nice gloves.”, Samantha virkkoi Damienin sanoille Katyn ostamista hanskoista. Samantha tiedosti olevansa ehkä liiankin kiltti, mutta hän ei voinut sille mitään. Hän oli luonnostaan rakastava, ihmisläheinen persoona, joka koki löytäneensä elämänsä työnsä siitä mitä teki. Damienin sanoille hymähdettiin jopa pienesti, mutta vienosti hymyillen. “That’s true, but with me – you’ll get every time good customer service. I can sure you, you’re in good hands.”, Samantha sanoi, samalla kun kaatoi yömyssyn Damienille ja itselle puolestaan tuoremehua. Toinen laseista laskettiin miehen eteen pöydälle, ennen kuin istuutui oman lasinsa kanssa alas. Päällään olevaa villatakkia vedettiin vaistomaisesti pyöristyneen vatsan suojaksi. Raskautta oli siinä vaiheessa ehkä turha salailla, mutta Samantha ei kuvitellut että se tulisi heillä missään vaiheessa puheeksi. Toki asiasta riepoteltiin jo parasta aikaa lehdissä – etenkin kun kyseessä oli avioeron jälkeinen lapsi, jonka isällä oli jo uusi naisystävä, kun itse äiti pyöritteli peukaloitaan rakkauden saralla.
Damien ei tuntunut tietävän mitä tarkoitti kysymyksellään, jolloin Samantha kohotti aavistuksen kulmiaan. “I mean what are your feelings? Are you excited? You know… Your wedding is going to be quite big media spectacle here in New York.”, hän tarkensi ja siemaisi tuoremehustaan, jonka jälkeen lasi laskettiin läheiselle pöydälle. Samaan aikaan Damien kajautti ilmoille sen mitä hän oli yrittänyt vältellä. Uutinen raskaudestaan oli siis kantautunut miehen korviin, jolloin – jostain kumman syystä – naisen iho nousi kirjaimellisesti kananlihalle. Samantha nieleskeli hetken kuivaksi muuttunutta kurkkuaan, ennen kuin uskaltautui avaamaan suunsa. “Umnh… Yeah, I’ pregnant.”, hän vahvisti miehen sanat yksinkertaisesti pienen nyökkäyksen kera. Hän ei ymmärtänyt, miksi asiasta puhuminen Damienin kanssa tuntui niin oudolta, mutta pien tuo olikin jo paljastanut heidänkin odottavan Katyn kanssa perheenlisäystä. Rehellisesti sanottunsa Samantha ei tiennyt mitä tuntea siinä vaiheessa. Kasvoille kuitenkin nostettiin onnitteleva hymy ja katse pidettiin miehessä. “Oh really? Well, that’s grate! Congratulation!”
Niiden onnittelujen jälkeen Samanthaa jäi vaivaamaan äskeinen keskustelu. Tai se miten Damien oli ottanut asian esille. “And it’s alright. All the tabloids have already written about this so… It’s not a secret.”, hän pudisteli päätään sanojensa jälkeen ja hieraisi sitten nopeasti kasvojaan, ennen kuin kohensi asentoaan tuolilla. “But sadly , once again I’m going to be single mother. And this was also pure accident. So to speak.”, Samantha sanoi suoraan, vaikka vahinkolapseudesta huolimatta hän ei halunnut tehdä aborttia. Brendan oli kuitenkin loppujen lopuksi hyvä isä – aina kun hänelle sopi leikkiä sellaista. Kasvatus pääasiassa oli Samanthan harteilla tässä asiassa, kun Brendan niin sanotusti veti kermat kakun päältä. Samantha kuitenkin oletti että näin ollen Damien tiedosti lapsen olevan ”yhdenillan tuotos” – joten sen suuremmin Sam ei enää jaksanut asiaa selittääkään. Vahinkolapsi puhui jo paljon puolestaan. “Its quite complicated but his is my ex-husbands, Brendan O’Shea’s baby. I couldn’t go thru abortion because this may be my only chance of getting another child. I’m already single mother of one, so…”, Samanthan olisi tehnyt mieli jatkaa sitä lausetta, mutta tajusi sillä samalla hetkellä kuinka epätoivoiselta kuulosti. “I’m sorry, I’m sounding like bitter old lady.”
Samantha tarttui nyt uudemman kerran tuoremehulapsiin ja joi puolestaan sen nyt tyhjäksi. “But can I ask you how you feel about this?baby is a big thing. Trust me, I know.”, Samantha puolestaan nyt tiedusteli Damienin tunteita. Mies vaikutti siltä, ettei ollut puhunut asiasta pahemmin kenenkään kanssa. “Don’t get me wrong – even tho’ this baby is pure accident and just few moments ago I sounded bitter old lady, I already love this child very much. Babies are happy thing.”, Samantha hymyili miehelle rohkaisevasti, laskien samalla kädessään olevan tyhjän lasin pöydälle. “But you’re also allowed to be scared. Because that baby is going to rule your world.”, vakava aihe sai pientä helpotusta naisen lämpöä huokuvista silmistä ja hymystä, jotka olivat nousseet naisen kasvoille.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
May 14, 2017 17:11:28 GMT 2
Post by jenni on May 14, 2017 17:11:28 GMT 2
Damienin kasvoille levisi pieni hymy, kun Samantha onnitteli häntä – tai siis heitä – tulevasta perheenlisäyksestä. Olihan se hieno asia. Pikkuhiljaa se alkoi valjeta toden teolla hänellekin, koska olihan se samalla myös todella iso juttu sisäistettäväksi. Nopeasti Samantha kuitenkin käänsi jutun takaisin omaan raskauteensa, mikä oli vain ja ainoastaan helpotus Damienille. Oli yleensä paljon miellyttävämpää puhua muista kuin antaa spottivalojen kohdistua itseensä. Tosin Samanthan suorasukainen tunnustus puhtaasta vahinkoraskaudesta kuulosti Damienin korvaan jokseenkin turhan yksityiskohtaiselta, ja mies tyytyikin vain nyökkäämään ymmärtäväisesti. Vahinkoja sattui. Kirjaimellisesti. Mies irvisti pienesti omille ajatuksilleen. ”It’s okay. You don’t have to explain me anything. I appreciate your choice to keep that baby by yourself.” Damien loi ystävällisen katseen Samanthaan, vaikka kieltämättä hänen olonsa alkoi olla melko kummallinen sen meneillään olevan keskustelun takia.
”Maybe I could take one more, after all”, Damien heittikin Samanthalle vähän nolosti naurahtaen, mutta sai ihan muitta mutkitta lasiinsa täydennystä. Niinpä Damien saikin vähän aikaa tuijotella sitä nestettä lasinsa pohjalla kuultuaan Samanthan vaihtavan jälleen aihetta siihen hänen ja Katyn tulevaan lapseen. ”It’s a big thing, yeah”, Damien rykäisi lopulta ja katsahti Samanthaakin nopeasti. Sitten hän pääsi vähän naurahtamaankin, kun lupa pelätä irtosi naisen huulilta myös. ”Thanks. But I’m not scared. I guess. I’m just a little bit… Well, I just don’t know yet what to think about, about everything.” Damien ei aivan tiennyt, puhuiko totta vai vain lämpimikseen. Pelkäsikö hän kuitenkin? Vai eikö vain oikeasti osannut täysin käsittää kaikkea ja näin ollen tietää, mitä ajatella kaikesta? Käsi etsiytyi viskilasin ympärille, ja mies kiskaisi lasillisen sisuksiinsa.
Nyt Damien nousi ylös sohvalta, tuntiessaan halua päästä hieman jaloittelemaan sen sijaan, että olisi vain istua pönöttänyt sohvalla Samanthan tentattavana. Ex-tyttöystävänsä tentattavana. Damien katseli ympärilleen Samanthan olohuoneessa ja pysähtyi vitriinin äärelle katselemaan sillä olevia muutamia kuvia. ”I guess she’s Lily, right?” hän kysäisi hetken päästä, kun tajusi Samanthankin nousseen ylös ja olevan muutaman metrin päässä. ”She looks a lot like you – as beautiful as her mother”, Damien jatkoi asiaansa, mutta irvisti sitten Samanthan näkymättömissä katse siihen vitriiniin pain sanojensa vuoksi. Ei hitto, miksi hän niin oli mennyt sanomaan? ”Sorry, I don’t mean to be… Or, you know. That wasn’t very appropriate thing to say. Two glass of whiskey doesn’t make good to me”, mies päätti lisätä vettä myllyyn jatkamalla anteeksipyytelyiden linjalla.
”I would like to ask a third one because I feel a bit ashamed but maybe I should go back home but I know that all the ladies are still there so I guess I feel like I’m at a dead end”, Damien selitti ja pyöritteli hieman päätään puolelta toiselle tietämättä oikein vieläkään mitä sanoisi tai miten pain olisi – kuten koko sen kyseisen illan teema nähtävästi olikin olla ihan hemmetin epämääräisenä möykkynä, norsuna posliinikaupassa. Siltä Damienista nimittäin vähän tuntui, kömpelöltä kuin miltä. ”Is he going to be a part of the baby’s life?” Damien kysyikin yllättäen, yllätti hitto vie itsensäkin. Ei hän halunnut erityisemmin keskustella koko vauva-aiheesta, mutta siinä sitä oltiin taas utelemassa Samanthan perhe-elämän järjestelyyn liittyviä asioita. ”Your ex husband, I meant. That Brendan O’Shea”, mies täsmensi ja katseltuaan parahiksi vielä vähän aikaa vitriinissä olevia kuvia, kääntyi sitten Samanthaan päin ja oli vähällä törmätä tähän. ”Oops, sorry”, Damien naurahti vähäsen, yritti sitten ohittaa Samanthaa, mutta niin yritti tämäkin, mikä näytti sopivan siihen Damienin paikoin vaivautuneeseen olotilaan muutenkin. ”Could you please stay in place for a while?” mies lopulta sanoi, kun ne muutamat sekunnit he arpoivat sitä, kumpi ohittaisi kumman kummaltakin puolelta, ja nauroikin vähän, ja jotenkin he pääsivät siitä tilanteesta eroon.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
May 16, 2017 18:20:48 GMT 2
Post by julle on May 16, 2017 18:20:48 GMT 2
Kieltämättä se selittely tuntui Samanthastakin oudolta. Liian oudolta, mutta hän ei osannut kuitenkaan lopettaa sitä selittämistä. Se oli taas niitä hetkiä, kun nainen toivoi osaavansa pitää suunsa kiinni, mutta se pieni hermostuneisuus sai hänet löpisemään liikaankin. Ei Damienia varmastikaan kiinnostanut se millainen vahinko Samille ja hänen ex-miehelleen oli käynyt. Damien ei ollut mikään juorulehti, joka olisi enemmän kuin mielellään mässäillyt sillä uutisella. Onneksi se keskustelu kuitenkin loppui ja nainen nousi ylös tuoliltaan, nappasi Damienin lasin ja kävi sen täyttämässä seinustaa vasten olevalla sivupöydällä. Sam sai sen hetken ajan koota omia ajatuksiaan. Silmät suljettiin ja nainen hengitti muutaman kerran rauhallisesti sisään ja ulos. Sitten hän kääntyi vinosti hymyillen ympäri, vei lasin takaisin Damienin käteen ja istuutui alas omalle nojatuolilleen. Keskustelu oli vaihtunut Damienin tulevaan isyyteen ja ylipäätään lapsiin. “Fatherhood is a wonderful thing”, Samantha sanoi lopulta vienosti hymyillen. Luultavasti Damien osaisi arvostaa isyyttään enemmän mitä Brendan. Oli surullista kuinka vähän aikaa Lily sai viettää aikaa isänsä kanssa. Niin luultavasti kävisi myös heidän uuden kanssa, tai siihen Samantha oli ainakin varautunut. Hän ei aikonut enää elätellä liian suuria toiveita sen suhteen, että lapset viettäisi sen enempää aika isänsä kanssa mitä nykyäänkään. Brendanilla kun oli uusi elämä, uuden naisen kanssa. Mistä sitä tiesi jos mies vaikka hankkisi lapsia hänen kanssa ja unohtaisi edellisen vaimon lapsineen.
Sitten Damien oli noussut sohvalta. Samantha katseli hetken miehen perään ennen kuin itsekin nousi ylös ja vaivihkaa asteli hänen perässään olohuoneessa olevan vitriinin luokse. Vitriinissä oli lukuisi valokuvia hänelle rakkaista ihmisistä. Erityisesti Lilystä ja no, löytyi sieltä Brandankin vielä muutamasta kuvasta. “Yes she is. My little angel.”, Samantha hymyili ja vei kätensä rennohkoon puuskaan rinnalleen. Damienin seuraavat sanat saivat naisen hiukan hämilleen. Kevyt puna nousi huomaamatta poskilleen ja hän naurahti vaimeasti. “Well… Thank you.”, hän ei osannut muuta kuin kiittää, sukiessaan nyt tummia hiuksia korvansa taakse. Damienin pahoitteluille hymähdettiin ja heilautettiin kättä vähättelevästi. “Umnh… You don’t have to apologize.”, brunette hymyili ja pudisteli päätään sanojensa painoksi. Pahoittelut olivat turhia, vaikka ne olivatkin hetkellisesti saaneet naisen kiusaantumaan. Samantha aikoi kuitenkin sivuuttaa kyseiset tuntemukset ja nopeasti hän onnistui irtaantumaan siitä kiusaantumisesta. Miehen selityksille hymähdettiin puolestaan taas huvittuneena – kunnes Damien kysyi sitä mihin ei tiennyt itsekään oikein vastausta. Hän oli selvästikin spotannut Brendanin. “Honestly?”, pieni epävarmuus kuului naisen sanoista, samalla kun hän katseli nyt Damienin olan takaa valokuvaa jossa Brendan sattui olemaan. “I don’t know. He has a new life so… I don’t live up to false hopes.”, niiden vaisujen sanojen myötä hän kohautti olkapäitään ja nielaisi vaimeasti. Samantha ei halunnut pettyä taas.
Sillä samalla hetkellä Damien kääntyi ja oli törmätä naiseen. Samanthakin naurahti ja yritti kohteliaasti väistää toista, mutta heidän ohitusyritykset menivät täysin puihin. “Sorry about that…”, Samantha naurahti, kun hän lopulta seisahtui paikalleen ja päästi Damienin ohitseen. Naisen katse jäi silloin hetkeksi vielä siihen vitriiniin, ennen kuin vilkaisi ranteessaan koreilevaa kelloa ja kääntyi Damienin puoleen. Mieskin oli nähtävästi huomannut kellon paljouden ja ilmoitti lähtevänsä kotiin. “I can call you a cab.”, nainen ilmoitti ja käveli nyt keittiön pöydällä lojuvan puhelimen luokse. Hän soitti pikaisen puhelun ja niin taksi oli tilattu. Samantha saattoikin nyt Damienin ulko-ovelle ja samalla ojensi miehen hanskat tuolle, jotka hän oli alun perin tullut hakemaan. “Thank you for your company. Have a good night.”, Samantha toivotti hyvät illan jatkot, ennen kuin Damien astui ovesta ulos ja suuntasi ulkona odottavaan taksiin. Samantha jäi hetkeksi katselemaan ikkunasta miehen perään, ennen kuin kuuli tyttärensä huutavan häntä. Sen myötä valui rauhallinen ilta kankkulan kaivoon.
|
|