member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
May 17, 2017 20:33:14 GMT 2
Post by nepa on May 17, 2017 20:33:14 GMT 2
..........................................................................................
SATURDAY 23RD OF MAY 2009, EVENING
STARRING RAVEN AND ROCCO
TAKES PLACE AT JOHNSON'S FOSTER HOME
ROCCO'S OOTD / julle racco räjähtää taas.......................................................................................... Aikansa Rocco oli jaksanut olla pahoillaan siitä, mitä hänen ja Ravenin välillä oli tapahtunut. Ravenin poikaystävä Chris oli kuitenkin niille molemmille läheinen, eikä Rocco todellakaan tahtonut satuttaa sitä tahallaan. Sitä tapahtunutta ei kuitenkaan ollut voinut keskeyttää se. Ravenin ja Roccon välillä oli nimittäin aina ollut vetovoimaa. Ei Rocco ollut tosin osannut ajatella sitä seksuaalisella tavalla niin vahvaksi. Tai ehkä osittain. Se oli kuitenkin yrittänyt tehdä kaikkensa estääkseen sen, ja aluksi se olikin ollut helppoa, kun Rocco oli ollut täysin kokematon kaikessa. Poikuuden menettämisen jälkeen Ravenille kaikesta kuitenkin oli tullut vaikeampaa. Rocco oli huomannut katsovansa Ravenia ihan eri tavalla. Hitto, ne katseet olivat muuttuneet ihan naurettavan pitkiksi. Sellaisiksi, että Roccon olisi pitänyt kääntää katse pois, mutta ei se pystynyt. Onneksi Ravenin sanat kuitenkin olivat pyörineet kiharapään aivoissa aktiivisesti. But this won’t happen again – niin sen tulisi mennä. He eivät voineet ottaa riskejä. Lopulta hormonit olivat kuitenkin olleet asiasta eri mieltä. Ei Rocco edes tiennyt, miten tai kumman aloitteesta se toinen kerta oli tapahtunut. Ei varmaan muistanut – sen kerran aikana Rocco oli ollut ihan liian huumantunut Ravenista. Totta kai Rocco ja Raven sen jälkeen vannoivat, että mitään ei tulisi enää koskaan tapahtumaan, mutta kai ne olivat molemmat jossain syvällä sisimmässään tienneet valehtelevansa sillä hetkellä. Suurin piirtein seuraavana päivänä ne nimittäin eksyivät sänkyyn uudestaan. Sitten taas uudestaan ja uudestaan, ja pian kaksikon välillä saattoi jo puhua seksisuhteesta. Ei se tosin niiden välillä ollut pelkkää seksiä – se oli paljon enemmän. Roccolla ja Ravenilla oli ollut alusta asti yhteys, jonka molemmat olivat tiedostaneet. Kumpikaan ei vain ollut olettanut sen johtavan siihen pisteeseen. Pisteeseen, josta ei tuntunut olevan paluuta. Rocco oli ihastunut – ehkä jopa enemmän kuin ihastunut. Pari viikkoa sitten Raven oli kuitenkin laittanut pisteen sille suhteelle, ja tällä kertaa sen äänensävyssä oli ollut jotain paljon varmempaa. Rocco tiesi, että se olisi parhainta niin heidän kuin Chrisin kannalta, mutta silti se jälkeenpäin oli miettinyt miksi. Jokin sitä siinä koko hommassa epäilytti – ja ihan oikeutetusti. Eilen Rocco oli nimittäin juuri saanut tietää, että Raven ja Chris olivat lähtemässä. Se oli satuttanut ja paljon – eikö Raven todella aikonut hyvästellä Roccoa? Nuorukainen ajatteli aluksi antaa koko asian olla, mutta se asia tuntui ärsyttävän koko ajan vain enemmän. Se ärsytys oli vain kasvanut ja kasvanut, ja iltaa kohden se oli niin suuri, että Roccon olisi tehnyt mieli kysyä asiasta Ravenilta saman tien. Ja olisi se voinutkin tehdä niin. Johnsonien perhe oli nimittäin sinä iltana järjestänyt grillibileet, ja niistä karkaaminen olisi äärimmäisen helppoa. Ongelma oli vain se, että Rocco ei ollut nähnyt Ravenia koko iltana kuin vilaukselta. Oikeastaan se oli varma, että Raven vältteli sitä. Ei Rocco ainakaan sitä hyväksyisi. Niinpä se limsatölkki kädessään lähti varmana astelemaan pitkin pihaa, oli jättänyt Gemmankin taakseen, kun oli niin vakaasti päättänyt löytää Ravenin. Eikä siinä kauaa mennytkään. Vaikka Raven oli Chrisin kanssa, Rocco päätti silti astella siihen söpöilevän kaksikon vierelle. Rocco huomasi ärsyyntyvänsä siitä. Olikohan se mustasukkaisuutta? ”Hey”, Rocco kaikesta huolimatta avasi suunsa. ”I, uh, I heard this rumor and I’d kinda like to know if it’s true or not”, se aloitti kuin mikään ei olisi vialla. ”Are you gonna leave?” Se sitten kysyi epäröimättä. |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
May 18, 2017 10:26:36 GMT 2
Post by julle on May 18, 2017 10:26:36 GMT 2
Raven’s ootdHukassa. Siltä Ravenista oli tuntunut viime viikkojen aikana. Omatunto luonnollisesti kolkutti suhteestaan Roccoon, joka oli jo jatkunut viikko tolkulla. Ensimmäisen yhden yön jälkeen Raven oli sanonut sen surun kuuluisan lauseen; but this won’t happen again. Hän oli kuitenkin edelleen ”onnellisessa” parisuhteessa pitkäaikaisen poikaystävänsä Chrisin kanssa ja Raven ei ollut siitä noin vain valmis luopumaan. Heillä oli Chrisin kanssa niin hyvät kuin huonot hetkensä – mutta aina huonon hetken ilmentyessä Raven oli paennut Roccon syliin. Tosin ei vain siksi että Rocco oli osoittautunut hyväksi pakotieksi kaikesta mitä elämässään tapahtui, vaan siksi että Rocco tuntui ymmärtävän Ravenia. Heidän suhteensa oli alun perin ollut vain seksiä – heidän välilleen oli muodostunut valtava seksuaalinen vetovoima, mutta pohjimmiltaan sekin tunne vain vahvistui kun heidän tunteensa muuttivat muotoaan ja vetovoima muutenkin vahvistui heidän välillä. Heidän välinsä olivat muuttuneet täysin ja se näkyi niistä pitkistä katseista, joita luotiin puolin ja toisin. Raven ei voinut estää itseään katsomasta Roccoa edes silloin, vaikka kyyhötti sohvalla Chrisin kainalossa. Kaikki oli muuttunut, eikä Raven loppujen lopuksi enää kunnolla edes tiennyt, mitä hänen olisi tullut ajatella kaikesta. Ja sitä niin sanotun ”seksisuhteen” pyörittämistä oli jatkunut viikko tolkulla. Raven oli kerta toisensa jälkeen vannottanut niin Roccolle, kuin itselleen ettei se tulisi tapahtumaan uudelleen. Aluksi kaikki se oli ollut uutuuden viehätystä. Rocco ei ollut kuin Chris – kaikki tuntui huomattavasti jännittävämmältä toisen kanssa, vaikka sekin saattoi johtua täysin kiinnijäämisen vaarasta. Pohjimmiltaan se ei kuitenkaan ollut sitä, mutta Raven halusi uskotella itselleen niin. Ihastuminen Roccoon ei ollut vaihtoehto, vaikka sen kieltäminen sai hänet vain ahdistumaan. Raven oli Chrisin kanssa, joka oli onnentietämätön kaikesta siitä, mitä selän takanaan tapahtui. Hyvänä tyttöystävänä Raven olisi halunnut puhua suunsa puhtaaksi, kertoa tapahtuneesta ja toivoa, että Chris voisi joskus antaa hänelle anteeksi. Sellaista päivää ei kuitenkaan tullut viikkojen kuluessa ja lopulta Rave hyväksyi sen tosiasian, ettei tulisi kertomaan asiasta poikaystävälleen. Suhde jatkui tuon selän takana rullaamistaan ja Ravenin ei auttanut muu kuin tasapainotella niiden kahden välillä. Hän ei ollut valmis luopumaan kummastakaan – ainakaan vielä. Siihen tuli kuitenkin muutos, kun Jonhsonit kertoivat Ravenin ja Chrisin vapauteen pääsystä. Heidän aikansa perheen kanssa oli ohitse ja nuorikon oli aika kokeilla siipiään omillaan. Sen jälkeen Raven oli ilmoittanut Roccolle kaiken olevan todella ohitse ja alkanut välttelemään niin sanottua salarakastaan. Syytä sille Rave ei kertonut, koska koki lähtemisen helpommaksi, kun hänen ei tarvitsisi hyvästellä Roccoa. Sen myötä perhe halusi myös järjestää jonkunlaiset läksiäiset kaksikolle – grillijuhlat, johonka oli kutsuttu kaikki. Roccon vältteleminen juhlissa oli ollut menestys. Raven oli hykerrellyt Chrisin kanssa sivummalla kahden kesken – kunnes huomasi sivusilmällä Roccon astelevan heidän luokse. ” Hey…”, Raven nielaisi ja loi kasvoilleen hymyn, juuri ennen kuin Rocco jatkoi puhumistaan. Roccon kysyessä lähdöstään, Chris näki parhaaksi liukua paikalta muiden vieraiden seuraan. Raven katsoi poikaystävänsä perään kiitollisesti hymyillen, ennen kuin katse palautui Roccoon ja hän tarttui tuota käsivarresta. ” Come…”, seuraavaksi Raven lähti raahaamaan Roccoa läheisen leikkimökin taakse. Leikkimökin taakse turvaan päästyä, Raven päästi otteensa irti Roccosta. Katse harhaili pojan kasvoissa, eritoten tuon huulissa ja silmissä, ennen kuin hän pakotti katseensa kääntymään toisaalle raskaan huokauksen kera. ” That is true… We are leaving tomorrow.”, hän sanoi, katseen laskeutuessa nyt maahan, samalla kun kädet hakeutuvat turvaa hakemaan puuskaan eteensä. ” I didn’t want to tell you because… You know…”, Raven henkäisi vaikeana ja yritti selittää sekavia ajatuksiaan. Kasvoja hieraistiin turhautuneena ja kädet levisivät sen myötä sivuilleen. ” I didn’t want to do this. Say goodbye and so on…”
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
May 20, 2017 22:25:20 GMT 2
Post by nepa on May 20, 2017 22:25:20 GMT 2
Kaikista naurettavinta siinä touhussa oli se, että Rocco oli kuullut viimeisenä. Ei poika edes voinut tajuta miten se oli mahdollista. Se oli Gemma, joka eilen oli kertonut Roccolle niistä grillibileistä ja siitä, että ne järjestettäisiin Chrisin ja Ravenin lähtemisen takia. Sinä iltana kaikkien tulisi sanoa toisilleen hyvästit positiivisissa merkeissä, mutta Roccoa ei kieltämättä paljoa hymyilyttänyt. Se oli nimittäin Ravenille ihan oikeasti vihainen. Se olisi tahtonut totuuden, ei jotain valhetta. Raven ei nimittäin voinut väittää Roccolle, etteikö välittäisi heidän suhteestaan enää ja olettaa, että Rocco uskoisi sen. Jos Raven sen sijaan olisi kertonut lähtemisestä saman tien, Roccolle olisi ollut helpompaa hyväksyä koko asia – se, että käsitettä he ei tulisi enää olemaan. He eivät luultavasti enää koskaan tapaisi Ravenin ja Chrisin lähtemisen jälkeen, eli ei Rocco edes tulisi elättelemään mitään toiveita. Kunnon jäähyvästit kahden kesken Rocco olisi silti tahtonut jättää, ja väkisinkin Roccosta tuntui, että hän ei sellaisia ollut saanut jättää.
Sinä iltana Rocco olikin vakaasti päättänyt saavansa Ravenilta jonkinlaisen selityksen kaikkeen. Vakain askelin se siis oli astellut Chrisin ja Ravenin luo suoraan, kysynyt ihan molemmilta, että olivatko ne todella lähtemässä. Molemmille taisi tulla hieman yllätyksenä, että Rocco oli kuullut sen vain huhuna. Chris ja Raven nimittäin molemmat varmasti olivat kertoneet huhun olevan totta kaikille läheisimmilleen. Roccoa ne eivät vaikuttaneet siihen laskevan – vai olikohan Ravenin ollut tarkoitus kertoa Roccolle? Sillä ei ollut kyllä mitään väliä. Ei Rocco Chrisiin ollut pettynyt vaan Raveniin. Jostain kumman syystä Chris liukeni paikalta kokonaan, kun Raven taas päätti vetää Roccon sivummalle. Aluksi Rocco oli vain hiljaa. Se nimittäin tiesi, että se kuitenkin lausuisi jotain pahaa kaikessa vihaisuudessaan. Mutta onneksi sen ei heti täytynyt puhua. Raven nimittäin aloitti sen. ”It’s not that hard”, Rocco sanoi kylmempänä kuin tarpeellista. ”Goodbye – doesn’t seem so hard, now, does it?” Se vielä jatkoi.
Rocco kuitenkin pakotti itsensä pian rauhoittumaan. Ei se tahtonut käyttäytyä kuin mikäkin kusipää, vaikka olikin ihan syystä pettynyt ja vihainen. ”Why didn’t you really tell me?” Rocco pudisti päätään. ”I know goodbyes are hard, but I.. You’ve said goodbye to everyone else. So why not me?” Hän ihmetteli ääneen. Totta kai jäähyväiset olivat vaikeita, Rocco tajusi sen, mutta ne oli sanottava. Ei Rocco ainakaan itse lähtisi sanomatta mitään Ravenille. Rocco piti sitä äärimmäisen tärkeänä. ”I don’t want us to part ways like.. This. Do you?” Rocco kysyi puuskahtaen. Se tahtoi, että niiden välille jäisi vain hyviä muistoja. Sellaisia, joita ei tarvinnut katua tai harmitella jälkeenpäin. ”Or does everything have something to do with Chris? Do you—” Rocco aloitti, mutta hiljeni, kun kuuli askelia läheltä.
Siinä paha missä mainitaan: Chris oli saapunut sinne heidän luokseen. ”Hey you”, Chris tervehti molempia, ”we thought about going for a swim. Are you coming with or..?” Rocco oli hiljaa. Sen mielestä keskustelu Ravenin kanssa ei ollut vielä paketissa, mutta jos Raven tahtoisi lähteä, ei Rocco voisi estää. Raven ei kuitenkaan halunnut. Niinpä Raven ja Chris suukottivat toisiaan nopeasti (jolloin Rocco käänsi katseensa muualle) ja sitten Chris oli jo lähtenyt. Rocco odotti hetken, ennen kuin uskalsi puhua uudestaan. ”I was about to ask that do you think everything between us was a mistake after all?” Se kysyi. ”That it never should have happened?”
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
May 25, 2017 19:28:33 GMT 2
Post by julle on May 25, 2017 19:28:33 GMT 2
Raven olisi halunnut kertoa lähdöstään Roccolle. Se tuntui kuitenkin järkyttävän vaikealta, joten hän luonnollisesti halusi pelastaa oman perseensä tässä. Raven oli koko elämänsä oppinut selviytymään omillaan ja erityisesti Johnsonien perheeseen saapuessa, Raven oli oppinut kantapään kautta, ettei keneenkään voinut sataprosenttisesti luottaa. Kun pettymyksiä sattui kerta toisensa perään, sitä ei uskonut, että elämässä tulisi enää mitään hyvää vastaan ja ettei keneenkään voinut luottaa. Johnsonien perhe ei ollut ainakaan edes auttanut sitä, mutta loppujen lopuksi tuolta hän oli löytänyt neljä elämänsä tärkeintä ihmistä; Chrisin, Gemman, Mayan ja Roccon. Heistä Raven oli oikeastaan osannut hyvästellä Mayan ja Gemman. Luonnollisesti Gemman kanssa oli vuodatettu tuhat kyyneltä, mutta Mayan kanssa oli lähinnä vain kylmästi vedetty omasta jemmasta shotit, kätelty ja se oli siinä. Chrisiä ei luonnollisesti tarvinnut hyvästellä sillä hän oli lähdössä myös, mutta Rocco… Kyseistä poikaa oli vältelty suosiolla ja vaikka Raven yritti vakuutella itselleen ettei omistanut mitään tunteita toista kohtaan, pohjimmiltaan asia oli aivan toisin.
Rocco oli kuitenkin löytänyt Ravenin niistä grillijuhlista, joka ei ollut yllätys. Sen jälkeen Raven olikin saanut raahata pojan leikkimökin taakse. Roccosta huokui ärtymys ja loukkaantuneisuus, jonka Raven ymmärsi täysin. Olisi hän itsekin ollut, jos Rocco olisi tehnyt hänelle samoin. Pojan sanoille pyöriteltiinkin silmiä, joskin dramaattisesti ja kädet hakeutuivat turvaa hakevaan puuskaan rintakehälle. Niihin kylmiin sanoihin ei osattu sillä hetkellä sanoa mitään vastaan. Lopulta Rocco alkoi tivata sitä miksi Raven ei kertonut jolloin alas laskeutunut katse nostettiin ehkä aavistuksen kiukkuisena toiseen. “You know why.”, nainen tiuskaisi aavistuksen liian kiukkuisesti – hän ei halunnut sanoa sitä ääneen, mutta Rocco ei selvästikään antanut periksi. Ravenin ei auttanut muu kuin rauhoittaa itsensä. Sisällään velloi kaikki tuhat ja yksi tunnetta. Päällimmäisenä oli kuitenkin hämmennys ja ärtymys kaikkia niitä sekavia tunteita kohtaan. “No... Of course not. And no, this does nothing to do with him. I just -”, Raven kerkesi röyhkeästi aloittaa Roccon päälle puhumisen, ennen kuin tuo sai edes lausettaan loppuun. Hän yhtälailla kuitenkin lopetti puhumisen kun kuuli askeleiden ääniä. Kun näkökenttään astui Chris, Raven nostatti huulilleen väkinäisen hymyn. “Hey you.”, hän tervehti ja poikaystävänsä ehdotusta mietittiin hetki. Raven kuitenkin pudisteli päätään sille. “No thanks. We pass, I have to talk about Rocco. You know, like give tips how to survive here.”, Se syy onneksi riitti Chrisille ja poikaystävänsä nyökkäsikin hyväksyvästi, ennen kuin kaksikko vaihtoi pikaisen suukon ja lähti takaisin omille teilleen.
Rocco oli aloittanut puhumisen ja se kysymys sai Ravenin ilmeen suorastaan järkyttyneeksi. “Of course not! I would never think like that… I just…”, Raven takerteli niissä sanoissa. Hän oli niin huono näissä jutuissa ja lopulta Raven levitteli käsiään toivottomana. “Jesus Christ, Rocco.”, hän puhisi lähinnä itsekseen ja käänsi hetkeksi selkänsä Roccolle. Heillä ei ollut paljoa aikaa, joten Raven ei voinut kovin kauaa keräillä ajatuksiaan. Kääntyessään taas ympäri, Raven astui vuorostaan niin lähelle Roccoa että toisen oli peruutettava leikkimökin seinää vasten. Kädet hän nosti tuon kaulan ja poskien seutuville, jolloin hän peukaloillaan kevyesti silitteli Roccon leukapieliä. “What do you want me to say, huh? That I’m going to miss you and what we had?”, Raven tiedusteli nyt huomattavasti pehmeämmällä äänellä ja tapitti Roccon tummia silmiä. “I’m going to miss you Rocco. I really do.”, brunette vakuutteli aidosti ja samaan aikaan paineutui paremmin Roccoa vasten. Kasvot puolestaan vietiin niin lähelle pojan omia, että heidän huulensa hipovat hennosti toisiaan. “I’m sorry you heard about this in this way …”, Raven sanoi vaisusti hymyillen, ennen kuin painoi lohduttavan, pienen suukon pojan huulille.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
May 27, 2017 19:01:24 GMT 2
Post by nepa on May 27, 2017 19:01:24 GMT 2
Roccon kuulemma pitäisi tietää, miksi Raven ei ollut sanonut niitä jäähyväisiä ääneen. Nuorukainen ei kavahtanut sitä tytön korottunutta äänensävyä, vaan katsoi sitä edelleen suoraan silmiin. Aika eleetön se katse kyllä oli kokonaisuudessaan – ei Rocco pystynyt, halunnut, näyttää sitä oikeaa tunneskaalaa sillä hetkellä. Kai siitä murtuneesta äänensävystä kuitenkin pystyi lukemaan kaiken. Ja varsinkin siitä tavasta, jolla Rocco katsoi Chrisiä ja Raveniä yhdessä. Poika saattoi vain toivoa, että Chris ei osaisi tulkita sitä katsetta mustasukkaisuudeksi. Väkisinkin Rocco nimittäin ajatteli, että olisi tahtonut olla siinä Chrisin paikalla, vaikka se olikin väärin. Chris oli kuitenkin mitä parhain poikaystävä Ravenille ja muutenkin hieno ihminen, oikeastaan paljon parempi kuin Rocco ylipäätään. Ei se voisi koskaan olla yhtä hyvä Ravenille. Roccolla oli sellaiseen vielä ihan liian pitkä matka. Se ei ollut esimerkiksi yhtä henkisesti kypsä kuin Chris, vaan sen ajatukset olivat edelleen suhteellisen lapsellisia, eikä Raven varmastikaan kaivannut sellaista elämäänsä.
Chrisin lähdettyä Rocco sai kuitenkin esitettyä sen kysymyksensä. Aluksi nuorukainen oli itsekin ajatellut niin, että se oli jollain tavalla virhe. Mitä pidemmälle heidän suhteensa oli edennyt, sitä enemmän Rocco oli kuitenkin sitä alkanut arvostaa ja vaalia. Jos Rocco olisi saanut päättää, se olisi ottanut Ravenin tyttöystäväkseen vaikka saman tien. Rocco käänsi katseensa maahan, kun Raven yhtäkkiä kääntyi ympäri ääneen kiroten. Ehkei Roccon olisi pitänyt sanoa mitään. Poika oli henkisesti valmistautunut lähtemään paikalta, mutta sitten Raven yllätti Roccon tyystin astelemalla lähemmäs. Se totta kai sai pojan pakittamaan taaksepäin, ja lopulta se tunsi leikkimökin puisen seinän selkäänsä vasten. Pidemmälle se ei voinut paeta. Vaikka Ravenin kosketus tuntui hyvältä ja niin helvetin oikealta, sillä hetkellä poika ei osannut ottaa sitä vastaan. Toki heltyi, kun Raven yhtäkkiä alkoi lausua niin kauniita sanoja. Lopulta Raven jopa painautui lähemmäs ja painoi sen kevyen suukon Roccon huulille.
Rocco olisi tahtonut vastata, mutta ei se voinut – ei se tahtonut näyttää, että oli suurin piirtein romahtamassa. ”Yeah”, se vain vastasi siis kylmästi, työnsi Ravenin pois luotaan. ”Someone might see. And they’re waiting for us anyway, so I think it’s better if we leave”, poika vielä lisäsi. Se vilkaisi Ravenia hetken verran kostunein silmin, mutta tajusi heti kääntää katseensa pois. ”Goodbye, Raven”, poika vielä lausui oman jäähyvästinsä, ennen kuin kääntyi ympäri ja lähti vauhdilla pois koko tilanteesta. Se ei enää kestänyt sitä. Itse asiassa Roccolla oli sellainen olo, että se menisi suoraan nukkumaan – nukkuminen ainakin saisi sen unohtamaan kaiken.
|
|
