.gif)
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
May 23, 2017 23:07:52 GMT 2
Post by missie on May 23, 2017 23:07:52 GMT 2
MONDAY 3. JULY 2017 - LATE MORNING JULIET'S APARTMENT @ BROOKLYN Remy istui taksin takapenkillä ja katseli ohitse vilahtavia maisemia. Matka Brooklyniin oli puolessa välissä. Huokaisten nainen vilkaisi vieressään penkillä lepäävää jättimäistä pehmonallea. Ei hän ollut muutakaan keksinyt, mutta ei oikein tyhjinkään käsin viitsinyt vanhan ystävän oven taakse ilmestyä. Niin, minne Remy nyt oikein oli edes matkalla? Visiitti Brooklyniin olisi pitänyt tehdä jo aika päiviä sitten, mutta työkiireet - ja eräs nimeltä mainitsematon kaksilahkeinen - olivat pitäneet Remyn siinä määrin kiireisenä, ettei nainen ollut juuri ehtinyt ajatellakaan kuinka käyttäisi olemattoman vapaa-aikansa. Nukkumiseen se nimittäin oli kulunut. Joka tapauksessa, Remy oli yrittänyt sysätä tilanteen Jerryn kanssa jonnekin mielensä perukoille. Hän oli kyllä matkalla tapaamaan Rhodesia, mutta tällä kertaa huomattavasti miellyttävämpää yksilöä - Jerry kun onnistui sillä hetkellä nostattamaan enemmänkin vain negatiivisia ja hämmentyneitä tunteita Remyssä. Juliet Rhodesta oli vuosien mittaan tullut kuin pikkusisko naiselle. He olivat ehkä alun alkaen tutustuneet vain, koska Remy oli pelannut Jerryn kanssa tennistä, mutta viiden vuoden ikäerosta huolimatta yhteydenpito oli jatkunut epäsäännöllisen säännöllisenä senkin jälkeen, kun tenniskaveri oli ottanut ja lähtenyt. Julietilla ja Remyllä oli aina ollut omat, sisäpiirin vitsinsä, joita kukaan ei tajunnut - paitsi he tietenkin. Remy muisti useammankin kerran kuinka he olivat puhuneet puhelimessa kolmisen tuntia ja puolet ajasta vain nauraneet. Tieto Julietin raskaudesta oli toki kantautunut D.C:hinkin, mutta ennen tätä päivää Remy ei ollut ystävänsä poikaa nähnyt. Oli siis korkea aikakin tehdä tuttavuutta Julietin pikkumiehen kanssa. Tiedä vaikka Remy vanhoilla päivillään innostuisi iskemään kiinni nuoreen herra Rhodesiin. Ajatus huvitti naista ja sai hymyn levenemään hänen kasvoillaan. Kenties - tai pikemminkin toivottavasti - hänellä olisi kuitenkin siihen mennessä jo aviomies ja omat lapsensa, kultainennoutaja sekä farmari-volvo. Remy ei paljoakaan vaatinut omasta mielestään, mutta taustalla häilyvä uhka vainoavasta ex-sulhasesta ja teini-iän romanssin perään haikailu eivät ainakaan parantaneet mahdollisuuksia sen oikean löytämiseen. Ehkäpä Se Oikea seisoi hänen edessään, tai sitten ei. Remy ei ollut enää edes varma oliko rakkautta olemassa, vai perustuivatko ihmissuhteet puhtaasti riippuvuuteen toisesta ihmisestä. Auto kaarsi oikean talon eteen. Nainen nousi ylös takapenkiltä maksettuaan matkansa ensin. Hän sieppasi jättimäisen pehmoeläimen kainaloonsa ja lähti astelemaan määränpäätään kohti. Kevyesti, mutta kuuluvasti Remy koputti oveen. Hän riisui auringolta suojaavan hattunsa, haroen hiuksiaan parempaan järjestykseen. Vasemmassa kainalossa keikkui edelleen se nallekarhu ja oikea käsi kannatteli jossain vatsan tasolla olkimaista hattua. Aurinkolasinsa Remy oli riisunut jo taksista noustuaan ja sujauttanut ne laukkunsa pohjalle. Vain hetkeä myöhemmin ovi narahti ja sen takaata paljastuivat kasvot, joita Remy ei ollut kohdannut pitkään, pitkään aikaan. Ikävä syöksähti jostain takavasemmalta naisen lävitse, eikä hänelle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin astua askeleen verran lähemmäksi oven avannutta naista ja kietoa kätensä tiukasti tämän ympärille. "God, I miss you!" Remy parahti ja oli purskahtaa itkuun kuin heikkopäinen. Silmät kostuivat jo, mutta kyyneleet eivät sentään valuneet naisen poskille. Hän suukotti Julietia jonnekin hiusten sekaan ja vetäytyi sitten kauemmaksi, jotta saattoi nähdä ystävänsä kasvot. Kädet pysyivät kuitenkin edelleen Julietin ympärillä ja lempeä hymy väreili Remyn punaamattomilla huulilla. "You haven't changed at all! Except that... You're a mother now", Remy hymähti ja puisti hivenen epäuskoisena päätään. Kuulosti jotenkin niin uskomattomalta, että Juliet todella oli pienen pojan äiti. Vastahan Remy oli toivottanut tytölle hyvää 18-vuotissyntymäpäivää. "Where's that cute little man?" Tottuneesti nainen astui Julietin ohitse peremmälle asuntoon. Hän työnsi kainalossaan olleen nallen naiselle. "I brought this to him", eikö jokainen lapsi halunnut itselleen jättimäisen pehmonallen? Remy olisi ainakin halunnut, mikäli olisi ollut kolmevuotias. |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
May 26, 2017 14:38:07 GMT 2
Post by julle on May 26, 2017 14:38:07 GMT 2
“I love to be mom, I love to be mom, I love to be mom…”, Juliet mantrasi itsekseen, kun keräsi poikansa leluja ympäri talon lattioita. Yksinhuoltajan arki ei ollut mistään helpoimmasta päästä – sen Juliet pystyi sanomaan hyvistä tukijoukoista huolimatta. Leluja ja muuta roinaa tuntui löytyvän talon jokaisesta nurkasta, joka sai Julietin myös vakaasti harkitsemaan pienenpään asuntoon muuttamista. He olivat vasta vuosi sitten muuttaneet uuteen ”omakotitaloon” Brooklyniin, sillä Juliet ei halunnut kasvattaa poikaansa sukunsa hotellissa. Julietista toisinaan tuntui että hotellissa asuvat sisaruksensa olivat vain laiskoja ja mukavuuden haluisia, kun eivät vaivautuneet edes etsimään omaa asuntoaan. Jacob, Astor ja Jerry – jumalauta aikuiset miehet luuhasivat perheen hotellissa. Theon ja Tempestin hän vielä ymmärsi, sillä heidän nyt ei kuulunutkaan vielä asua omillaan. Tai sitä mieltä Juliet ainakin oli. Vuosia taaksepäin hän olisi voinut olla toista mieltä, mutta nyt äidinvaistojen herättyä Juliet vain halusi huolehtia kaikista sisaruksistaan. Niitä Benjaminin leluja keräillessä, oma poikarakas onneksi istui nyt kiltisti olohuoneen nojatuolissa ja katseli televisiosta pyöriviä piirrettyjä. Jonkun silmään Julietin nykyinen arki saattoi näyttää sivustakatsottuna todella tylsältä – mutta Juliet puolestaan rakasti sitä. Juliet nakkasi nyt viimeisen lelun laatikkoon, juuri ennen kuin joku koputti oveen. “Charlie, sit tight. Mommy comes right back.”, katse oli käynyt siinä vaiheessa pienessä pojassa joka tuntui olevan liian lamautunut television katsomisesta, ettei osannut edes nyökätä äitinsä sanoille. Jalat veivät sen jälkeen kerrosta alemmas asunnon ovelle ja oven avatessaan Juliet ei voinut uskoa silmiään.
Remy. Kaikkien näiden vuosien jälkeen he olivat pääosin pitäneet yhteyttä puhelimitse, joten hyvän ystävän näkeminen pitkästä aikaa sai valtavan ilontunteen syttymään naisen sisällä ja se nostatti myös leveän hymyn naisen kasvoille. Silmätkin saattoivat aavistuksen kostua siitä jälleennäkemisen ilosta. “Jesus Christ, Remy, it’s really you!”, Juliet kiljaisi pelkästä ilosta ja kietoi yhtälailla kätensä ystävänsä ympärille. Remy rutistettiin tiukkaan halaukseen, ennen kuin tuosta hellitettiin otetta niin että pystyttiin katsomaan paremmin ystävänsä kasvoja. Toisella kädellä nopeasti pyyhkäistiin niitä ilon kyyneleitä jotka vierähtivät poskelle – Julietin naurahtaessa seuraavaksi ystävänsä sanoille. Niin, sitähän hän oli nykyään. “You’ve either! I just cant believe you’re here. Come on in! And yeah, fun twist, huh?”, niiden kehotuksien myötä Juliet irrottautui Remystä ja päästi ystävänsä peremmälle. Ovi vedettiin perässä kiinni ja Juliet viittoi olohuoneen suuntaan. “Charlie is in the living room.”, hän sanoi ja seuraavaksi käsiinsä jo tuupattiinkin valtavan kokoinen nalle, jolle hän naurahti huvittuneena. “Oh my god - he’s gonna love this! Come, I introduce you to each other. Or better yet, you go in the kitchen. I’ll go get him and then I’ll me some coffee for us.”, Juliet ohjasi nyt Remyn keittiöön odottelemaan, jonka jälkeen hän kävi nopeasti kaappaamassa poikansa toisen kerroksen olohuoneesta mukaansa. Sitä ennen kolmivuotiaalle pojalle annettiin näpisteltäväksi nalle, jonka jälkeen Juliet oli nostanut poikansa tukevasti syliinsä ja kantanut mukanaan keittiöön.
Poika sylissä astuessa keittiöön, Juliet virnisti leveästi, kun asteli lähemmäksi Remyä. “Charlie, here is Remy. Mommy’s good friend - and Remy, this is my handsome son, Charles - but we call him Charlie or Benjamin.”, brunette esitteli kaksikon toisilleen, jolloin Benjaminkin soi nopean, joskin ujohkon vilkaisun Remyyn, ennen kuin tyytyväisenä jatkoi nallen rutistelua. Mitä kolmevuotiaalta lapselta saattoi odottaa, kun hänelle annettiin itseäänkin suurempi nalle. Juliet lopulta laski Benjaminin Remyn viereiselle tuolille istumaan ja siirtyi itse vuorostaan lataamaan kahvinkeitintä. Juliet luotti siihen että Remy katsoisi sen hetken pienen pojan perään, vaikka Benjamin oli onneksi luonnostaan varsin helppohoitoinen lapsi – jos oli sellaisella tuulella ja etenkin vieraiden ihmisten keskellä. Kahvinkeitintä laitellessa Benjamin puolestaan mutristeli huuliaan ja katseli nallea, katseen käydessä Remyssäkin. Hän jopa hetken tuijotti naista ennen kuin käänsi katseen selin olevaan äitiinsä. “Mommy, can I go watch tv?”, Benjamin huokaisi tylsistyneen oloisena ja liukui osittain makaamaan tuolille. Benjaminin kärsivällisyys ja hermot olivat yhtä huonot kuin äidillään, mutta luojan kiitos kyseinen 3 vuotias osasi esittää asiansa toisinaan kauniistikin. Poikansa kysymyksen myötä Juliet vilkaisi olkansa ylitse kaksikkoa. “Sure, but before that – what do you say to Remy? Remember, she brought that teddy bear for you.”, Juliet muistutti ja samaan aikaan luvan saanut Benjamin omatoimisesti liukui tuolilta alas ja nappasi nallen paremmin kainaloonsa, ennen kuin lähti raahaamaan sitä kanssaan olohuoneeseen. “Thanks nice lady Remy.”
“Sorry – he’s t three. What else you can expect from three year old kid…”, Juliet pahoitteli joskin huvittuneesti naurahtaen, samalla kun sai vihdoin ja viimein ladattua kahvinkeittimen toimintavalmiuteen ja napsautti sen päälle. Huomio saatiin nyt onneksi käännettyä takaisin Remyyn, jäädessään kuitenkin nojailemaan työtasoa vasten – odotellessaan heidän kahvien valmistumista. “So, how’s life? When did you move here, like New York?”, Juliet vuorostaan tiedusteli. Ennen kuitenkaan kun Remy ehti vastata kysymykseensä, Juliet nosti huvittuneena toisen kätensä varottavasti ylös. ”And dear lord, don’t say you moved here ‘a while ago’ because that will lead to another question – why didn’t you call me earlier?”
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
May 26, 2017 18:28:42 GMT 2
Post by missie on May 26, 2017 18:28:42 GMT 2
Remyn olisi ehkä pitänyt ilmoittaa tulostaan etukäteen, mutta yllätysvierailuthan olivat luonnollisesti paljon hauskempia. Hymy naisen kasvoilla oli leveä, hyväntuulinen ja ylettyi silmiin asti, kun hän halasi ystäväänsä. Julietin näkeminen tuntui niin hyvältä. Ihan kuin olisi palannut kotiin pitkästä aikaa. Onneksi naisen reaktio oli varsin iloisesti yllättynyt. Päästyään peremmälle asuntoon Remy siirtyi keittiöön Julietin ohjeistuksen mukaan ja istuutui alas pöydän ääreen. Katse kiersi ympäri asuntoa. Kieltämättä Jules oli rakentanut itselleen varsin mukavan kotipesän.
Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun Juliet asteli keittiöön pieni, vaalea poika sylissään. Remyn kasvoille syttyi oitis leveä hymyä. Tietysti hän rakasti lapsia, vaikka olikin päätynyt ratkaisuunsa tultuaan raskaaksi. Siinä ei ollut kyse siitä, että hän ei olisi halunnut lapsia. Hän ei vain halunnut niitä Markin kanssa. Sitä paitsi ajoitus oli ollut totaalisen väärä. Jules esitteli Charlien ja Remyn keskenään. Nainen soi pojalle lempeän hymyn. "Hey there!" Hän hymähti pehmeästi ja tarkasteli poikaa. Luoja miten paljon äiti ja poika saattoivat näyttää keskenään samoilta. Charliesta tulisi taatusti aikanaan melkoinen hurmuri, kunhan varttuisi. Remy jäi nopeasti kahden pojan kanssa pöydän ääreen, kun Juliet siirtyi lataamaan kahvinkeitintä. Luonnollisestikin nainen piti silmällä, ettei Charlie innostuisi keikkumaan tuolillaan tai muuten satuttaisi itseään. Tutkiva katse kävi ystävällisenä ja avoimena poikaa läpi. Aina kun he jakoivat katsekontaktin hymyili Remy pikkuisen leveämmin. Televisio tuntui kuitenkin kiinnostavan poikaa enemmän kuin vieraan naisen seurassa istuminen, minkä Remy kyllä ymmärsi täysin. "You are welcome", Remy hymähti pojan perään, kun tämä poistui paikalta nalle kainalossaan. Mikä suloinen parivaljakko!
"Don't worry! I fully understand", Remy naurahti huolettomasti, kun Jules pahoitteli poikansa puolesta. "Teddy and TV are certainly more interesting than a mother's friend", hän lisäsi hymähtäen. Vaikka Remy olisi mielellään tutustunut poikaan, ei hän olettanut sen käyvän tuosta noin vain. Nyt kun hän asui taas New Yorkissa, olisi Remyllä mahdollisuus korjata tilanne. Nainen kääntyi tuolillaan ystävätärtään kohti ja kurtisti kulmiaan hivenen kuunnellessaan naisen sanoja. Julesin kysymys sai hänet irvistämään tukalasti. Niin... Remyhän oli muuttanut takaisin jo tammikuussa ja nyt oli jo heinäkuu. Liki pitäen puoli vuotta oli kulunut, ennen kuin Remy oli saanut aikaiseksi ottaa yhteyttä ystäväänsä. "Don't get mad now", Remy aloitti pohjustellen. Hänen äänessään ja olemuksessaan paistoi anteeksipyytävä vivahde. "I actually moved back in January. However, all arrangements are fully take my attention. I've been looking an apartment and brought the rest of my stuff from D.C." Siinä vasta olikin ollut hommaa! Loppujen tavaroiden rahtaaminen New Yorkiin Washingtonista oli ollut melkoinen kokemus. "I'm sorry that I didn't come for a visit until now", nainen loi Julesiin vetoavan katseen. Ei hän ollut tarkoittanut pahaa. Hän ei ollut vain ehtinyt töiltään ja muilta takaisinmuuton myötä tulleilta velvollisuuksilta. Lisäksi hän oli saanut Rhodesin perheestä tarpeekseen Jerryn temppuilun myötä. "I must admit that I met your brother back in May", Remy irvisti taas tuskallisesti. Sehän oli mennyt täysin nappiin. Hän oli päästänyt Jerryn jälleen elämäänsä vain, jotta mies voisi tehdä hänelle saman tempun kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Remy ei kuitenkaan paljastanut tapaamistaan Jerryn kanssa voidakseen puhua siitä Julesin kanssa. Hän halusi vain mainita asiasta, siltä varalta että Jules kuulisi siitä muualta.
"How about you? Other than just being a mom. When did you move here?" Remy suorastaan toivoi, että Julesilla olisi ollut kerrottavanaan meheviä juoruja elämästään, sillä hänellä itsellään ei ollut. Ellei Julesia sitten kiinnostanut kuulla leikkauksista, joita Remy oli päässyt suorittamaan. "By the way, do you need any help? I'm sitting here just rudely."
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jun 15, 2017 19:30:33 GMT 2
Post by julle on Jun 15, 2017 19:30:33 GMT 2
Olisihan se ollut mukavaa, jos Benjamin olisi viihtynyt heidän seurassaan pidempään. Se olisi ollut kuitenkin ihme, jos Benjamin olisi jaksanut yhtään pidempään viihtyä paikallaan. Oli siis vain parempi antaa pienen pojan mennä menojaan, sillä niin vältettiin ne suurimmat, draamasammat kohtaukset, kun vieraita oli paikalla. Onneksi Remy kuitenkin ymmärsi sen tilanten, eikä suinkaan ottanut nokkiinsa Benjaminin poistumista paikalta. Ystävänsä sanoille naurahdettiinkin huvittuneena ja samalla napsautettiin kahvin keitin päälle. Remyn alkava pohjustus sai Julietin kuitenkin kurtistamaan kulmiaan ja siristämään silmiään epäilevästi. Jotain ystävänsä jätti kertomatta. ”What? Why?”, hän kysyi epäilevään sävyyn ja sieltähän se tuli. Remy oli asunut kaupungissa jo pidemmän aikaa. ”January? You’re joking me right?”, Juliet lausahti epäusekoisesti, mutta kuitenkin huvittuneena hymyillen. Ei hän osannut sellaisesta asiasta olla edes vihainen – hän ymmärsi täysin että Remyllä oli omat kiireensä, jolloin vanhojen ystävien näkeminen helposti unohtui. Mainitessaan kuitenkin Julietin veljen, hän kohotti kulmiaan yllättyneenä. ”Jerry? Why the hell he hasn’t said anything about this – just saw him, like yesterday?”, Juliet hymähti ja pyöritteli silmiään. Ei sillä, Jerry puhui vähän eikä pahemmin puuttunut muiden asioihin. Eikä selvästikään toinen ollut ajatellut että Julietin tarvitsisi tietää ystävänsä oleskelusta kaupungissa. Kai sille kaikelle oli syy, mutta toisaalta ei Juliet edes jaksanut asialla sen suuremmin edes rassata päätään.
”No, no, I can handle this.”, Juliet pudisteli päätään. Kahvin valmistuttua, Juliet otti kupit kaapista ja kaatoi niihin kahvia. Samalla hän nappasi maidon ja sokeripurkin pöytään, ennen kuin laski Remyn mukillisen naisen eteen. ”Few years back. And I’m just fine. I write and now and then lecture about sexuality in schools.”, hän selosti elämänsä pääkohdat ja samalla kaatoi maitoa kahviinsa. Jopa muutaman sokerilusikallisen hän laittoi kahviinsa, pyöritellen lusikkaa sen jälkeen kahvikupissaan kupissa. Remyn kuulumisien kyselyn myötä Juliet muisti myös tavanneensa Blaken. ”I do have something to tell you about. But you have to swear don’t tell anyone and I mean anyone. Not even Jerry.”, Juliet vannotti, pohjustaessaan sitä juorua jonka aikoi kertoa Remylle. Viime aikaiset tapahtumat olivat tosiaan edenneet vauhdilla; he olivat kuukautta taaksepäin tavanneet Blaken kanssa pitkästä aikaa ja yksi asia oli johtanut toiseen, jonka myötä heille oli jonkinlainen salasuhde kehkeytynyt. Julietin katse oli laskeutunut Remystä kahvikuppiinsa, jossa pyöritteli edelleen lusikkaansa. ”I think I’m the other woman… Like, I’m having affair with married man.”, hän täräytti ilmoille ja puri kevyesti alahuultaan, kun katse palasi Remyyn ja hän odotti ystävänsä reaktiota. ”You remember Blake McNabb? My big love and some sort of “boyfriend” back in days – the one who got married after year our brake up?”, Juliet nielaisi. Kukapa ei olisi muistanut heidän epämääräistä suhdettaan Julietin nuoruuaikoina. Ja kukapa ei olisi tiennyt Blake McNabbia – hyvätuloisen pohatta perheen poikaa, unelmavävyä, joka oli onnellisesti naimisissa kuvan kauniin naisen kanssa ja parin lapsen unelma isä. Remyn kasvoilta Juliet pystyi jo näkemään, että ystävänsä oli osannut yhdistää kyseisen suhteen ja nimen toisiinsa. ”Yeaah, that’s the one.”
Julietista tuntui jo tarpeeksi pahalta että oli antanut asioiden mennä siihen pisteeseen. Hän ei kuitenkaan osannut lopettaa sitä suhdetta noin vain, joten hän antoi täyden vapauden Remylle ripittää häntä, jos ystävänsä tunsi sen tarpeelliseksi. ”His wife is good friend of mine and Benji gets along them very well … I'm a horrible person, aren't I? This is first time I feel even little bit guilty and bad.”, hän myönsi vielä, ennen kuin nosti kahvi kupin huulilleen ja otti varovaisen huikan siitä. ”But the sex is good so...”, olkapäitä kohautettiin kun kuppi laskeutui takaisin pöydälle ja kasvoilla kävi hetkellisesti myös huvittuneen tyytyväinen hymy, joka kuitenkin pyyhittiin varsin nopeasti kasvoilta pois. ”So how’s your life?”
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 16, 2017 12:01:30 GMT 2
Post by missie on Jun 16, 2017 12:01:30 GMT 2
Remy ymmärsi kyllä, että hänen olisi pitänyt ottaa aikaisemmin yhteyttä, mutta kaikki oli vain ollut niin hektistä. Sopeutuminen takaisin New Yorkiin oli ollut helppoa, siihen oli kuitenkin liittynyt niin paljon kaikkea muuta, ettei sosiaalinen elämä ja vanhojen tuttujen tapaaminen yksinkertaisesti vain ollut mahtunut kaiken sen keskelle. "No, I'm not", Remy totesi hitaasti ja pyöritteli päätään sanojensa painoksi. Hän oli toden totta muuttanut takaisin jo tammikuussa. Uusi vuosi, uudet kujeet - jos niin saattoi nyt sanoa. Remy ei oikeastaan edes yllättynyt kuullessaan, ettei Jerry ollut maininnut hänen paluustaan edes Julietille. Kaikki oli heidän välillään niin sekavaa, eikä nainen edes tiennyt, mistä oli kyse. Viimeksi viikonloppuna Remy oli toivottanut Jerryn alimpaan helvettiin ja silti päätynyt suutelemaan miestä. Siinä oli jo soppaa kerrakseen.
Juliet kieltäytyi ystävänsä tarjoamasta avusta, mikä sai Remyn vain hymähtämään hyväksyvästi. Hän odotti pöydän ääressä, kun Juliet laski kahvikupin hänen eteensä ja toi pöytään samalla maidon sekä sokeripurkin. "That sounds good", Remy myhäili, kun Juliet selosti elämästään. Kahviaan juoden nainen tarkasteli ystäväänsä. Juliet tuntui aikuistuneen muutamassa vuodessa uskomattoman paljon. Remy ei edes kyennyt kunnolla käsittämään muutosta. Naisen seuraavat sanat saivat kuitenkin Remyn hieman varpailleen. Hän kohotti uteliaasti kulmiaan. Jules vannotti hänet lupaamaan, ettei hän kertoisi kenellekään. Ei edes Jerrylle. Se sai Remyn pyöräyttämään silmiään. He olivat hädin tuskin puheväleissä, joten hän tuskin jakaisi Julesin salaisuuksia miehen kanssa. "I swear", nainen kuitenkin lupasi vakuuttavasti. Ei ollut hänen tehtävänsä jakaa todellakaan Julietin salaisuuksia pitkin kaupunkia. Remy ei voinut olla kokematta hienoista huolta, kun Jules keskittyi kahvikuppinsa tuijotteluun ja pyöritteli lusikkaa hajamielisenä. Paljastus suhteesta varattuun mieheen seurasi nopeasti perässä. Remyn leuka loksahti silkasta järkytyksestä auki. Hän ei kyennyt kuin nyökyttelemään päätään, kun Jules tiedusteli mahtoiko hän edelleen muistaa Blake McNabbin. Kukapa ei olisi muistanut? McNabbit tuntuivat olevan koko ajan otsikoissa, jos yhtään seurasi bisnesmaailmaa, mutta vilahteli suvun edustajien nimiä juorulehtienkin otsikoissa toisinaan. "Oh, shit", Remy henkäisi saadessaan loppujen lopuksi joten kuten ajatuksensa kasaan. Silmiään pyöräyttäen nainen käytti katseensa toisaalta tietämättä oikein mitä ajatella Julesin paljastuksesta. Tuomitseva Remy ei kuitenkaan pohjimmiltaan ollut, joten hänellä ei edes käynyt mielessä paheksua ystäväänsä. Enemmänkin hän oli vain järkyttynyt tiedosta. Ihan kuten kuka tahansa muukin olisi ollut kuullessaan ystävänsä suhteesta ukkomieheen. Remy nojautui kyynerpäillään pöydän reunaan ja kohdisti katseensa takaisin Julesiin. "Like... for real?" Hän varmisti päätään kallistaen ja kohotti kysyvästi vaaleita kulmakarvojaan. Tuskinpa Jules olisi leikkiä laskenut, mutta jotenkin asian varmistus tuntui tarpeelliselta - kenties siksi, että Remy saisi iskostettua sen kalloonsa.
"Noooo", Remy kiisti lempeästi, hyväntuulinen hymy kasvoillaan väreillen. Ei hän osannut pitää Julietia mitenkään erityisen hirveänä ihmisenä, vaikka ehkä olisi pitänyt. Hän tiesi miten ailahtelevainen Julesin ja Blaken suhde oli ollut, joten kaiketi se oli vain ajankysymys milloin kaksikko päätyisi taas läheisempiin väleihin. Kyse ei ollut enää kuitenkaan vain kaksikosta itsestään, vaan siihen liittyivät myös vaimo ja lapset. Remy vain toivoi, ettei Juliet olisi se, joka polttaisi näppinsä. "Sometimes things just happen. And if sex is good, then you should definitely enjoy it", nainen vakuutti virnistäen hieman ilkikurisesti, mutta vakavoitui sitten. Hän huokaisi syvään ja pyyhkäisi kasvoilleen karanneita hiussuortuvia takaisin korvansa taakse. "Just be careful. Remember that if you get caught... It probably destroys Blake's marriage. It destroys his wife. I don't judge you, but don't let it go too deep. Don't fall in love with him, or if you fall in love, be sure you want to spend the rest of your life with Blake", isosiskomaisella huolella Remy varoitti Julesia. Hän halusi, että Jules ymmärsi kuinka tarkkaa tiettyjen rajojen piirtäminen oli. Ilman niitä seuraisi vain turhaa draamaa, joka ei ollut oikein ketään kohtaan.
Keskustelu kääntyi kuitenkin Remyyn itseensä. Nainen oli jo kuittaamassa koko keskustelun lyhyellä vastauksella, joka vakuuttaisi Julesin siitä, että hänen elämässään ei tapahtunut yhtään mitään. Nimenomaan siis oli. Jostain syystä Remy tuli kuitenkin toisiin aatoksiin. Hän ei ollut kertonut kenellekään siitä mitä hänen ja Jerryn välillä oli tapahtunut viime aikoina. Ei työkavereilleen, eikä varsinkaan vanhemmilleen. Remy oli ehkä läheinen niin isänsä kanssa, mutta hän ei puhunut koskaan miesasioista Kelseyn kanssa. "I kissed your brother", Remy lopulta vain möläytti ja pyöräytti silmiään turhautuneesti. Se oli typerää ja hän leikki yhtä lailla tulella, kuin Julietkin. Aiempaan kokemukseen verraten Remyn olisi pitänyt tietää, että Jeremiah tiesi ainoastaan ongelmia. "In fact, twice", nainen lisäsi huokaisten, mutta muisti sitten edellisen viikonlopun episodin. "No, actually three times", Remy korjasi ynähtäen tuskastuneesti. "I really don't know what I'm doing. I really shouldn't... Well, have nothing to do with your brother. I probably wouldn't even met Jerry again, but I did part of the FBI health checks this year. So I invited him to eat with my parents. And when my parents went to pick up a pie from the bakery, we left alone with Jerry. Then we just kissed. It was nice, easy and addictive. After that evening we just sent texts to each other every day. Until Jerry suddenly took distance. I don't know what happened, but he just disappeared. Just in the same way as ten years ago", Remy tunsi olonsa pelkästään loukatuksi jo puhuessaan Jerryn tempauksesta. Naisen olemus myös heijasti tunnetta varsin selvästi. "I saw your brother at the bar last saturday. A month later after I heard about him last. He had some pretty girl with him. I don't know... It was just enough for me. I decided to leave, but Jerry followed me. We fought, but then we ended up kissing. Again. It was so silly. I know Jerry knows only problems, but... He can also be nice and sweet, until he's the perfect dick again", Remy puuskahti. Oli melkein uskomatonta, miten nopeasti mies vaihtoi mielipidettään. Remyn ajatukset olivat oikea sekamelska, mitä tuli Jeremiahiin. Toisaalta nainen halusi vihata miestä sydämensä pohjasta, toisaalta ei. "And I hate myself that I let him in my life every time. He doesn't understand how much it offends me when he just disappears", eikä ollut kyse siitä, etteikö Remy olisi yrittänyt kertoa tunteistaan miehelle. Hän oli - montakin kertaa! Jerryyn oli kuitenkin mahdotonta tarttua. Mies oli kuin teflonia. "So besides that, there isn't much else", draamailua Jerryn kanssa, töitä, nukkumista ja niin pois päin. Remy hymähti ivallisesti ja kohautti olkiaan, kuin ei olisi voinut tilanteelle mitään. Olisihan hän voinut katkaista välinsä Jerryyn, mutta jostain syystä se ei tuntunut mahdolliselta. Ei vaikka mies juoksi karkuun kerta toisensa jälkeen. "What will I do, Jules?" Remy loi apua anoavan katseen Julietiin. Hän ei ollut varma pystyisikö nainen auttamaan häntä yhtään sen enempää, mutta ainakin hän oli saanut purkaa tuntojaan. Se tuntui helpottavan pahinta ahdistusta. Muki kävi naisen huulilla uudestaan, kun hän jäi odottamaan ystävältään jonkinlaista ratkaisua tilanteeseen. Jos sellaista nyt edes oli olemassa.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jun 17, 2017 20:12:17 GMT 2
Post by julle on Jun 17, 2017 20:12:17 GMT 2
Juliet nyökkäili myötäilevään sävyyn ystävänsä varmisteluille. Kahvista hörpättiin taas pieni huikka ja kupin laskettua pöydälle, Juliet hieraisi kasvojaan. ”For real.”, hän huokaisi niiden kasvojen takaa ja nähdessään ystävänsä reaktion, se varmisti tuntemuksiaan siitä että hän oli huono ihminen. Remy oli ensimmäinen jolle Juliet oli uskaltautunut puhua asiasta. Häntä ei kuitenkaan kaduttanut se että oli mennyt paljastamaan asian ystävälleen – hei, sen sijaan Juliet tunsi enemmän helpottuneisuutta, kun sai niin ison asian pois sydämeltään. Hänen suhteensa Blake McNabbiin oli iso asia, sellainen josta ei puhuttu muualla kuin suljettujen seinien sisäpuolella. He eivät nähneet miehen kanssa edes julkisilla paikoilla, vaan pääosin piilottelivat ja elivät omaa sairasta parisuhde elämäänsä Julietin kotona Brooklynissä. Kodin- ja lastenhoitaja Helena oli myös tietoinen tästä suhdesotkusta, mutta luojan kiitos hänen työnkuvaansa ei kuulunut Julietin moralisoiminen. Helena kuului perheeseen ja osasi myös onneksi pitää kyseisen asian omana tietonaan. Asiasta tiesivät nyt siis Julietin ja Blaken lisäksi niin Remy kuin Helena. Remyn kieltäessä että Juliet olisi huono ihminen, sai naisen naurahtamaan kuivasti ja luomaan ystäväänsä epäilevän katseen. ”I do enjoy it, but I still feel guilty about this. Even tho’ I don’t have anything to lose…”, kasvoillaan käväsi se samaninen ilkikurinen virne kuin aikaisemmin, mutta yhtälailla Julietkin vakavoitui nopeasti. Remyn isosiskollinen huoli oli se mitä Juliet tarvitsi – jonkun, jolle pystyi puhumaan ja jonkun, joka osasi sanoa suoraan myös asioita. Astorille – saati sitten Jerrylle Juliet ei voinut näistä asioista puhua. Puhumattakaan Jacobista, perheen siveydensipulista.
”I know, I know…”, hän huokaisi, ei suinkaan kuitenkaan tympääntyneeseen sävyyn. ”So basically, if we get caught – it destroys everything what Blake have. And I don’t know if want it to happen. He’s just so…”, wonderful, handsome, caring, loving - everything I want from a man – Julietin olisi pitänyt sanoa se ääneen, mutta jostain syystä hän ei vain saanut niitä sanoja suustaan ulos. Luultavasti Juliet halunnut vaikuttaa liian epätoivoiselta – liian ripustautuneelta ja rakastuneelta mieheen, jonka oli naimisissa. Siitä seikasta huolimatta Blake oli se joka toi turvaa Julietille. Siihen rakastumiseen Juliet naurahti kuivasti ja haroi ruskeita hiuksia pois kasvoiltaan. ”I think it’s little bit late for that… That don’t fall in love stuff.”, Juliet pyöräytti silmiään turhautuneena siihen omaan tilanteeseensa ja nojautui kyynärpäillään pöytä vasten. Kahvista otettiin taas rauhoittava siemaisu. Juliet tavallaan tiedosti sen kaiken mitä Remy sanoi, mutta hän ei ollut tähän mennessä edes halunnut ajatella asiaa. Oli vian helpompaa sulkeutua siihen kuplaan ja olla kuin muuta maailmaa ei ollut. Todellisuus oli huomattavasti karumpi ja seuraamukset luultavasti siitä kaikesta olisi tuhoisat, jos heidän suhteensa Blaken kanssa joskus paljastuisi.
Keskustelu onneksi kuitenkin kääntynyt Remyn kuulumisiin ja Juliet odotteli nyt suorastaan innosta puhkuen mitä ystävällään oli kerrottavana. Oli kuitenkin hänen vuoronsa loksauttaa leuka auki, kun Remy paljasti suudelleensa Jerryn kanssa. ”No you didn’t…”, Juliet ähkäisi epäuskoisena kun Remy oli paljastanut suudelleensa Jerryn kanssa. Se suudelma ei ollut kuitenkaan jäänyt yhteen kertaan vaan kaksikko oli nähtävästi peräti kolme kertaa vaihtaneet eritteitä. ”Jesus Christ, Remy…”, brunette huokaisi vaikeasti naurahtaen. Juliet osannutkaan sen jälkeen sanoa mitään järkevää. Hän vain kuunteli rauhassa Remyn kertomusta mitä oli tapahtunut ja keskittyi hörppimään kahvistaan. ”Jerry is… Jerry. He hates everything and everyone. He just… Honestly I don’t even know what to say to defend him.”, Juliet ei osannut paremmin kuvailla veljeään. Jerry oli hankala, jopa Julietin mielestä. Remyn tiedustellessa ystävän neuvoa, Juliet nielaisi. ”Honestly?”, hän huokaisi kulmiaan kurtistaen. ”Don’t fall for him.”, neuvo ei ollut mistään parhaimmasta päästä – mutta luultavasti tällä hetkellä parhain mitä Juliet osasi ystävälleen antaa. ”Don’t make same mistakes than ten years ago. Take your distance, let him be. Let him… Be Jerry. Don’t get involved him if you are not ready to put up to him as he is.”, Juliet lisäsi ja kohautti päätään pudistellen olkapäitään. ”I don’t know what else to say. He’s my brother, but I don’t even know does he even care about any of us. He’s so distant.”
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 27, 2017 12:18:00 GMT 2
Post by missie on Jun 27, 2017 12:18:00 GMT 2
"Perfect?" Remy täydensi hymähtäen ystävänsä kesken jäänyttä lausetta. Hän sipaisi hiuksiaan ja mutristi mietteliäästi huuliaan. Blakella tuntui olevan paljon enemmän menetettävää, kuin Julietilla, ja siksi panokset suhteen osalta olivat korkealla. Remy ei ollut lainkaan varma, mitä olisi tehnyt Julietin kengissä. Kai se oli ulkopuolisen muutenkin mahdotonta sanoa, mitä naisen olisi pitänyt tehdä - tai ei oikeastaan, olihan neuvominen loppujen lopuksi melko helppoa. Remy olisi voinut ihan hyvin kehoittaa ystäväänsä lopettamaan suhteen, tekemään oikein miehen vaimoa kohtaan ja toimimaan muutenkin kunniallisesti, mutta hän tiesi että ihmissuhteet - varsinkin romanttiset - olivat vain harvoin niin mustavalkoisia, kuin mitä olisi luullut. Henkilökohtainen kokemus puhui ihan jo puolestaan; hän oli elänyt ihan liian pitkään omistushaluisen ja sairaanoloisen mustasukkaisen miehen kanssa, vain palatakseen takaisin kotiin New Yorkiin ryhtyäkseen leikkimään kylmää ja kuuma kymmenen vuoden takaisen heilansa kanssa. Joku olisi sanonut, ettei nainen ollut ottanut lainkaan opikseen, ja ehkä asia oli juurikin niin, mutta oli siinä muutakin taustalla - sitä ei vain yksinkertaisesti ollut mahdollista selittää kenellekään sivulliselle. "You're in deep shit right down to your ears", Remy huokaisi lannistuneesti, mutta loihti kasvoilleen sitten kannustavan hymyn. Jos Juliet oli ehtinyt jo rakastumaan mieheen uudelleen, ei paluuta ollut.
Remy oli varma, että Juliet olisi antanut hänelle korvilleen. Naisen reaktio oli enemmänkin epäuskoinen, eikä tuomitseva. "Yes, I did", Remy puuskahti vakuuttavasti hälventääkseen Julietin epäilyksiä. Hän pyöräytti silmiään, kuin tietäen että oli tehnyt typerästi. Tunnetta oli kuitenkin vaikea pyyhkiä mielestä. Hän saattoi vain kuvitella, mitä hänen vanhempansakin olisivat sanoneet, jos olisivat tienneet Jerryn kanssa vaihdetuissa suudelmista. Tai kun asiaa oikeastaan tarkemmin olisi ajatellut, olisivat Alice ja Kelsey luultavasti vain riemuinneet tiedosta, ja ryhtyneet suunnittelemaan häitä, lapsenlapsia ja kaikkea sitä, jota odottivat ainoan tyttärensä heille antavan vielä jonain päivänä. Edes koettelemus Markin kanssa ei ollut saanut ainakaan Alicea luopumaan toivosta. Remy joutui jatkuvasti äitinsä kuulusteluiden kohteeksi siitä mahtoiko hänen elämässään olla vielä uutta miestä? Eikö joku naisen työtovereista olisi ollut otollinen miesystäväkanditaatti? Ja eikö Remy kaivannut pientä, suloisesti tuhisevaa kääröä käsivarsilleen? Kaikkeen muuhun hän osasi vastata, mutta mitä tuli lapsiin ja perheeseen... No, Remy ei vain ollut enää varma halusiko hän sitä. "I haven't fall for him. Well, at least not yet", Remy totesi olkiaan vähättelevästi kohauttaen. "Truth be told, I don't really know what I feel for him", nainen lisäsi tunnustaen ensimmäistä kertaa ääneen jollekulle tunteensa miestä kohtaan. Ja kyllä, ne olivat erittäin monimutkaiset ja ristiriitaiset. "Like you say... Jerry is Jerry. Sometimes I hate him with all my heart, sometimes I... Everything feels just so natural with him. It's all so easy", ehkä se oli kuitenkin enemmän voimakasta ihastusta, ehkä orastavaa rakkautta, tai sitten kaikkien niiden vuosien aikana Remyn tunteet Jerryä kohtaan eivät olleet kuolleet mihinkään. Hän oli ollut jo lähestulkoon rakastunut Jerryyn, kun poika oli yhtäkkiä vain pakannut laukkunsa ja häipynyt New Yorkista. "That's it. He's so distant. I can handle him as he is, but he will not get me close to him. He thinks I'm trying to save and fix him. And I'm not trying to do anything like that. I only would like him to know that I'm there for him, if he wants to. I don't even know myself, what I want of him. So it feels bit ridiculous, that he assumes he is ruining my life", nainen selitti. Epäreilulta se tuntui myös. Remy halusi itse olla vastuussa siitä, kenet päästi elämäänsä, joten hän ei pitänyt tavasta, jolla Jerry piti hänet etäällä itsestään.
Remy huokaisi jälleen kerran, nyt raskaasti ja syvään. Hän nojautui toisella kyynerpäällään pöydän reunaa vasten ja puisti Julietille päätään. "We really know how to choose our men, right?" Remy naurahti kuivahkosti. "Hopefully Benjamin is wiser", hän lisäsi hymähtäen. Ehkä jälkipolvet osaisivat valita kerralla oikein, ettei tarvitsisi sitten suodata ja huovat edes takaisin. "You know, we should go shopping some day! It's the best therapy. And you need some lingerie, if you're that dirty mistress. Something like that is not found in his wife's closet", Remy ei voinut olla nauramatta huvittunutta ja hersyvää naurua ajatukselle. "For goodness sake! Your brother probably would kill me, if he knew that I encourage you. Then he would go after you", hymy nyki naisen kasvoilla. Tuskin kummankaan heidän tarvitsi pelätä henkensä puolesta, mutta jonkinlainen helvetti siitä repeäisi.
|
|
