|
|
Mar 28, 2014 22:25:06 GMT 2
Post by Deleted on Mar 28, 2014 22:25:06 GMT 2
Torstai 1. toukokuuta 2014, alkuiltaPienehkö baari/pubi Queensissa Alessandra & Ilkay Samaa humalaisten örinää päivä päivän, viikko viikon ja kuukausi kuukauden jälkeen – joku voisi ehkä kysyä, eikö Ilkayaa jo kyllästytä kuunnella samaa lässytystä yhä uudestaan ja uudestan. Ilkayn sisarukset eivät esimerkiksi pysty käsittämään, miten Ilkay jaksaa työskennellä samassa pienessä baarissa yhä edelleen useamman vuoden jälkeen. Ei Ilkay itsekään pidä työtänsä erityisen hohdokkaana, mutta ainakin hän saa työstään rahaa ja pystyy pitämään katon päänsä päällä. Mies on tietää liian paljon ihmisiä, jotka asuvat kadulla, eikä hän todellakaan halua kokea samaa kohtaloa, joten on vain parempi olla valittamatta ja tehdä sitä työtä, jonka on saanut. Sitäpaitsi, ei Ilkay turhista jaksanut kitistä. Hän sai tehdä töitä ihmisten keskellä, heittää älytöntä läppää päivästä toiseen, joten se sopi hänen luonteelleen paremmin kuin hyvin – tuskin Ilkay olisi ainakaan mitään toimistotyötä voinut tehdä tai mitään sellaista, missä hänen olisi pitänyt vain istua rauhaa paikallaan ja ennen kaikkea työskennellä yksin. Sitäpaitsi, baarissa työskennellessään Ilkaylla oli myös eräs pieni hyvä puoli – hän saattoi tarpeen tullen vilkuilla kännykkäänsä työvuoron aikana. Siitä oli nyt jo useampi kuukausi, kun Ilkay oli huvin vuoksi rekisteröinyt eräällä deittisivustolle ja vaikka hän jossain vaiheessa jo suunnitellut koko profiilin poistamista, oli hän hieman päälle kuukausi sitten päätynyt seurustelemaan itseään hieman nuoremman naisen kanssa – hassua oikeastaan oli, ettei Ilkay vieläkään tiennyt naisen nimeä, vaikka keskustelua oli jo takana enemmänkin kuin sen yhden kerran. Keskusteltu oli siis useampanakin iltana, mutta tavanneet he eivät vielä olleet, vaikka asuivatkin samassa kaupungissa. Niin säälittävää kuin se olikin, Ilkay oli jo tämänkin työvuoron aikana kerennyt pari kertaa surffailla kännykällään netissä ja vilkaissutkin samalla sattuisiko tuo mysteerinainen olemaan paikalla deittisivustolla. Ei ollut, ei edes kun Ilkay kolmatta kertaa asiaa tarkisti. Siinä vaiheessa hän kyllä päätti antaa asian jo olla ja keskittyä työvuoroonsa, kyllä he kerkeäisivät jutella myöhemminkin. Alkuilta baarissa oli vain ollut niin pitkästyttävä, että Ilkay olisi mieluusti kuluttanut sen ajan juttelemalla mielenkiintoisessa seurassa... Pikkuhiljaa baari alkoi kuitenkin täyttyä, eikä Ilkaylle oikeastaan jäänyt edes aikaa seurata kännykkäänsä enää niin tarkasti. Baariin oli myös eksynyt joitakin ns vkiasiakkaita, joiden kanssa Ilkay oli päätynyt juoruilemaan töidensä lomassa. Ilta sujui varsin mallikkaasti, puhelin oli todella kerennyt jo unohtua ihan täysin. Jossain vaiheessa Ilkay kiinnitti huomiota ovelle, kun sisälle tuli muutama nuorehko nainen, joita Ilkay ei ollut heidän baarissaan aiemmin nähnyt. Toki paikalle eksyi useinkin uusia ihmisiä, mutta naiset näyttivät siltä, etteivät usein käyneet heidän baarinsa kaltaisissa paikoissa – no, ei tämäkään mikään räkälä ollut, mutta ei myöskään mikään hieno yökerho. Yksi naisista kävi tilaamassa kaikkien juomat ja sen enempää Ilkay ei porukkaan siltä erää keskittynytkään vaan hän jäi jälleen jututtamaan baaritiskillä norkoilevia tuttujaan. Välillä Ilkay kyllä vilkuili kelloaankin – vaikka ilta nyt olikin ihan ok ollut, kieltämättä Ilkay olisi mieluummin lähtenyt jo kotiinsa. Ilkay keskittyi jututtamaan tuttujaan siinä tiskillä, kun hän sitten sivusilmällä huomasi, että siinä aiemmassa naisporukassa oltiin ilmeisesti tekemässä lähtöä tiskille. Ilkay yrittikin hieman ryhdistäytyä ja pian porukan naisista yksi ilmestyikin tiskille. "No moi, mitäs sais olla?" Ilkay kysyi omaan rentoon tyyliinsä tiskille tulleelta nuorehkolta tummatukkaiselta naiselta. Aluksi Ilkay ei juurikaan kiinnittänyt naiseen huomiota, mutta naisen ladellessa tilaustaan, Ilkaylla alkoi raksuttaa hieman enemmän. Mies nyökkäsi päästään hitaasti naisen tilaukselle ja alkoi tehdä naisen pyytämiä juomia, mutta samalla hän ei voinut olla vilkuilematta naista. Voisiko..? Ei Ilkay ollut nähnyt kovin isoa kummoista kuvaa aiemmasta juttukaveristaan sillä deittisivustollaan, mutta nyt kun hän asiaa mietti, tuosta naisesta tuli aivan täysin mieleen se ale2386, jonka kanssa Ilkay oli monenakin iltana jutellut tuntikausia. "Jos mä nyt olen väärässä niin tää vaikuttaa varmaan maailman korneimmalta iskuyritykseltä, mutta ollaanko me juteltu aiemmin?" Ilkayn oli sitten ihan pakko heittää – kaikeksi onneksi tiskillä ei ollut ketään muuta juuri sillä hetkellä. Nainen muuttui sen verran hämmentyneen näköiseksi, että Ilkay oli taatusti osunut oikeaan. Pieni naurahdus karkasikin miehen huulilta. "No katos kun sattuikin.. En mä nyt arvannut, että sä ihan oikeasti näille seuduille eksyisit." mies ei voinut olla virnistämättä, sillä joku ilta sitten hän oli oikeasti kysynyt naista puoliksi tosissaan Queensiin, mutta nainen ei ollut ainakaan vielä sille idealle lämmennyt. |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 29, 2014 18:20:32 GMT 2
Post by jenni on Mar 29, 2014 18:20:32 GMT 2
Hänet oli ylipuhuttu. Oli kuulemma Melissan syntymäpäivä, eikä Alessandra voisi jättää sitä välistä, ja totta kai Alessandra sen itsekin tiesi. Eikä hän edes halunnut jättää välistä parhaan ystävänsä syntymäpäivän viettoa. Harmi vain se tarkoitti samalla sitä, ettei Melissa voinut hoitaa Oliviaa samalla. Alessandra ei kuitenkaan halunnut viedä tytärtään vanhempiensa hoiviin, joten hän pakotti itsensä ylipuhumaan Roma-sisarensa Bronxiin asunnolleen illaksi. Alessandra kuitenkin lupasi isosiskolleen tulevansa yöllä kotiin, jolloin Roma voisi lähteä taksilla kotiinsa tai jäädä yöksikin. Tosin Alessandran ja Olivian asunto oli pikkuinen yksiö, joten ehkä Roma halusikin lähteä omaan kotiinsa nukkumaan. Sitä paitsi minne muuallekaan Alessandra menisi yöksi kuin omaan kotiinsa. Hänen oli tarkoitus mennä viettämään iltaa tyttöporukalla, nauttimaan muutama drinkki ja tanssimaan tanssilattialle – siis ihan tavallista syntymäpäiväjuhlintaa, joskin Melissan oikea syntymäpäivä oli ollut jo toissapäivänä, tiistaina. Huomenna eli perjantaina koko porukalla sattui kuitenkin olemaan vapaapäivä (paitsi Tiffanylla, joka kuitenkin vetosi iltavuoroon, eli aamupäivällä saisi nukkua krapulaa pois), ja syntymäpäiväsankarilla oli muuten koko viikonloppu töitä. Eihän se nyt niin outoa ollut juhlia torstaisin, eihän? Joka tapauksessa Alessandra oli alkuillasta seitsemän aikaan jättänyt Olivian Roman hoiviin, ja lähtenyt Queensissa asuvan Melissan luo. Paikalle olivat jo kerääntyneet niin Tiffany kuin Ashleighkin, Cathy olisi tulossa aivan pian. Heidän olisi tarkoitus viettää jokunen tovi Melissan luona, ennen kuin lähtisivät johonkin baariin tai pubiin. “Noiko sä meinaat laittaa, et mitään mekkoa?” Tiffany oli tokaissut, kun Alessandra oli päässyt eteisestä vähän pidemmälle. Tummaverikkö vilkaisi takanaan olevasta eteisen peilistä itseään, mustat housut ja raidallinen pusero olivat Alessandran suosikkeja, eikä hän nähnyt asuvalinnassaan mitään vikaa. Olihan se rento, mutta ei heidän hänen ymmärtääkseen ollut tarkoituskaan mennä mihinkään pintaliito-cocktailmekko -yökerhoon. “En mä jaksa aina pukeutua mekkoon”, Alessandra naurahti pienesti ja sai pian Melissalta käteensä kuohuviinilasin. “Miehet huomaa paremmin, jos on joku säväyttävä mekko”, Tiffany huomautti tietäväisenä, ja Alessandra kyllä tiesi, että Tiffany oli heistä se, joka eniten miesten perässä juoksi. Tosiasiassa Alessandralla oli oma pieni salaisuutensa – vaikka hän tiesi, ettei nettideittailussa tänä päivänä ollut mitään hävettävää, hän ei silti kokenut tarvetta kailottaa asiaa ystävilleen ... Melissan seurassa hän olisi ehkä voinutkin, mutta, ääh. Heidän tutustumisensa sen Ily81-nimimerkin kanssa oli niin lapsenkengissä vielä, ettei Alessandra halunnut toivoa liikoja. Ja siitäkin huolimatta hän useasti päivässä huomasi vilkaisevansa puhelintaan, jos nettideittisivustolla olisi tullut uusi, yksityinen viesti. “No niin, mulle on ihan sama pukeudutaanko me vaikka jätesäkkiin – nyt otetaan minulle”, Melissa virnisti hetken päästä, kun Cathykin oli viimein saapunut paikalle ja kaikille oli kaadettu kuohuviiniä laseihin. Se niin kutsuttu aloittelu ei suinkaan jäänyt vain yhteen kuohuviinilasilliseen, ja kun Alessandra oli kolmisen lasia juonut (Melissalla oli ainakin neljä pulloa kuohuvaa kotonaan), alkoi se jo selvästi nousta päähän. Onnekseen Alessandra ehti kuitenkin toeta viimeistään siinä vaiheessa, kun he kävelivät Melissan asunnolta johonkin baariin, jota päivänsankari niin ylisti maasta taivaisiin. Vaikka Alessandra tämän paras ystävä olikin, ei hän silti ollut kyseisessä baarissa (tai mikä lie pubi olikaan) vielä kertaakaan käynyt. Alessandran silmiin paikka näytti kuitenkin ihan kivalta, ei se kuitenkaan mikään kamala räkälä ollut. Cathy päätti tarjota ensimmäisen kierroksen ylistettyään palkkapäiväänsä pienessä kuohuviinihumalassa sen verran kovaan ääneen aiemmin, joten muut naiset astelivat valtaamaan yhden vapaista pöydistä. Kuitenkin ensimmäinen kierros oli nopeasti juotu, vaikka heillä olikin juttu lentänyt, he taisivat olla yksi paikan kovaäänisimmistä pöytäseurueista... “Mä voin käydä tilaamassa”, Alessandra ilmoitti ja nousi ylös, hän olisi muutenkin käymässä naistenhuoneen puolella, joten aivan hyvin hän voisi sen jälkeen poiketa tiskilläkin. Kun kaverit olivat luetelleet, mitä halusivat, Alessandra riensi ensin naistenhuoneeseen ja hetken päästä baaritiskin luo. Tuo lävistetty, tatuoitukin baarimikko näytti jokseenkin tutulta, mutta Alessandra ei keksinyt mitään, mistä tietäisi miehen. Alessandra tervehti miestä ja alkoi sitten luetella kavereidensa tilaamia drinkkejä. “... Ja mulle valkovenäläinen.” Alessandra nojasi tiskiin ja kaivoi jo lompakon esille, hän oli saanut kavereiltaan rahat jo valmiiksi. Kuitenkin baarimikon seuraava kysymys sai Alessandran täysin hämilleen; olivatko he muka jutelleet joskus aiemmin. Olisikin toinen kysynyt, että olivatko he nähneet, mutta sanavalinta jutelleet... Ei kai tuo mies nyt voinut olla Ily81. Ily, toisin sanoen I love you yhdistettynä tuohon mieheen... “Joo, ei. Tai siis, niin”, Alessandra sanoi jouduttuaan ensin yskäisemään pienesti. Hän katseli miestä hieman hapuilevasti samalla, kun toinen valmisteli niitä äsken tilattuja drinkkejä. Alessandran teki mieli hoputtaa miestä olemaan nopeampi, jotta hän pääsisi äkkiä pois tilanteesta. Se pikkukuva nettideittisivustolla ei ollut näyttänyt kyseistä miestä noin... Tatuointien ja lävistysten fanina. Ei Alessandralla sinänsä sellaisia vastaan mitään ollut, hänelle oli vain jäänyt hieman... No, lempeämpi kuva tästä Ily81:sta. “Tulen hakemaan tuon pian. Ja maksamaan”, Alessandra ilmoitti, kun kavereiden drinkit olivat valmistuneet ja mies oli nostanut ne tarjoittimen päälle tiskille. Ilmeisesti baarimikolla ei ollut asiaan vastaansanottavaa, joten Alessandra nappasi tarjoittimen ja kävi viemässä juomat ystävilleen pöytään. Matkalla hän pyöräytti pienesti silmiään ja huokaisi syvään, voi hyvä helvetti sentään. Ei New Yorkin pitänyt näin pieni olla, oltiin kuitenkin sen metropolialueella! “Käyn maksamassa vielä”, nainen selvitti nopeasti ystävilleen, kunnes palasi takaisin tiskin luokse. “Niin... Mitä mä olen velkaa?” Alessandra mutisi, kun kaivoi maksukorttiaan esille ja syötti sen pian baarimikon tarjoamaan maksupäätteeseen. Maksamisprosessin ajan Alessandra oli melko hiljainen, mutta kun hän viimein oli laittanut korttinsa ja kuitin takaisin lompakkoon, hän vilkaisi ystäviensä suuntaan. Naiset olivat keskittyneet juttelemaan keskenään, eikä kukaan vilkuillut tiskille päin. “Tämä on nyt vähän noloa, kun en mä ole noille oikein puhunut siitä nettijutusta mitään...” Alessandra myönsi hieman nolostuneena, mutta ojensi sitten kätensä tiskin yli kohti miestä. “Mä olen Alessandra.” |
|
|
|
Mar 29, 2014 22:58:47 GMT 2
Post by Deleted on Mar 29, 2014 22:58:47 GMT 2
Nainen tuntui menevän hämilleen siitä kohtaamisesta ja olihan Ilkaykin tavallaan hieman hämmentynyt, mutta enemmän häntä huvitti koko tilanne - mikä todennäköisyys oli, että he törmäsivät toisiinsa sattumalta New Yorkin kokoisessa kaupungissa! Ilkay kuitenkin keskittyi juomien tekemiseen, kun taas nainen näytti siltä kuin ei olisi voinut odottaa enää hetkeäkään niiden juomien valmistumista. "Sä et taida saada kannettua näitä ihan omin käsin.." Ilkay huomautti hyväntuulisesti saatuaan juomat valmiiksi ja nostikin sitten lasit yksitellen tarjottimelle. Nainen ei oikein puhunut edelleenkään mitään, ilmoitti vain, että veisi juomat pöytään ja tulisi sitten maksamaan. Hieman huvittuneesti Ilkay jäi katselemaan naisen perään, pyyhkäisten sitten tiskiä, johon oli hieman valunut vettä äskeisistä laseista. Pian nainen sitten tulikin takaisin ja kun nainen oli kerta kortilla maksamassa, Ilkay otti maksupäätteen esille, näppäili siihen hinnan ja lopulta antoi päätteen naiselle. Maksu tapahtui hiljaisuuden vallitessa, mutta kuittinsa saatuaan nainen avasi sitten suunsa - ja kieltämättä ne sanat saivat Ilkayn naurahtamaan pienesti. "No ei mullakaan nyt varsinaisesti ole tapana huudella, missä mä aikaani netissä kulutan.." Ilkay sanoi pienen naurahduksen kera, nostaen sitten katseensa paremmin naisen - tai siis Alessandran - suuntaan. "No, Alessandra, hauska viimein tavata. Mä oon Ilkay." mies totesi pienen virneen noustessa huulilleen. Ei hän kyllä edes tiennyt, olisivatko he ilman tätä pientä sattumaa koskaan tavanneet toisiaan, mutta ei Ilkay ainakaan pahitteekseen tätä sattumaa pistänyt.
"Oikeestiko te meinasitte viettää iltanne täällä?" Ilkay ei malttanut olla kysymättä, kun Alessandra ei ollut vieläkään kadonnut siitä tiskiltä mihinkään. Kyllähän Ilkay tästä paikasta piti, mutta ei hän osannut kuvitella, että Alessandran ikäiset naiset viettäisivät iltansa heidän pienehkössä baarissaan, sillä porukan tytöt olivat pukeutuneetkin siihen tyyliin, että olisivat menossa ennemmin tai myöhemmin johonkin kunnon yökerhoon. "Tai eihän tässä meidänkään paikassa mitään vikaa ole - tietenkään - mutta täältä nyt tuskin löytyy ihan kamalasti vilinää ja vilskettä. Varsinkaan näin torstai-iltana." Ilkay jatkoi, pitäen kasvoillaan sen itselleen tyypillisen poikamaisen virneen. Joku saattaisi kuvitella, että Ilkay flirttaili, mutta ehei, siitä huolimatta, että Alessandra oli näyttävä nuori nainen, Ilkay halusi pitää töissä asiallisen linjan. Siitäkin huolimatta, että nettikeskustelujen perusteella hän tunsi jonkinlaista pientä vetoa Alessandraa kohtaan.. Kauhean puheliaalta Alessandra ei kylläkään vaikuttanut, eikä nainen sitten lopulta kauheasti saanut aikaa vastatakkaan, sillä naisen kaveriporukan yksi jäsenistä oli ilmestynyt tiskille. "Mihin sä nyt oikein jäit, ei maksamisessa kestä noin kauaa." nainen sanoi varsin suoraan ja Ilkay joutui tosiaan tekemään töitä sen eteen, että onnistui pitämään ilmeensä suhteellisen neutraalina. Siitä huolimatta nainen kääntyi katsomaan myös häntä. "Vai tunnetteko te jo jostain?" nainen jatkoi. Ilkay vilkaisi Alessandraa - nainen pudisteli pieneesti päätään ystävänsä huomaamatta. "Eeeihän me tunneta, mutta kai sitä small talkia saa harrastaa?" Ilkay naurahti pienesti ja ilmeisesti vastaus kelpasi naiselle. "Mä olen Tiffany." nainen jatkoi, mihin Ilkay sitten vastasi kertomalla oman nimensä. Rehellisesti sanottuna hän ei kauheasti olisi halunnut jutella kyseisen Tiffanyn kanssa, sillä hän olisi ollut paljon kiinnostuneempi Alessandran seurasta, mutta kerta he eivät Alessandran kanssa edes tunteneet...
Ilkayn harmiksi Alessandra katosikin takaisin pöytään, kun taas Tiffany jäi norkoilemaan siihen tiskille. "Tää onkin tosi kiva paikka.. Viihtyisä.. Ja onhan täällä tietysti mukavat työntekijät." Tiffany heitti niin kornia juttua, että Ilkayn olisi tehnyt mieli räjähtää nauruun. Nainen pyöritteli hiussortuvaa käsissään ja näytti niin flirttailevalta, ettei Ilkay voinut olla kuin huvittunut. Olihan se nyt imartelevaa, että joku yritti ihan oikeasti iskeä häntä, mutta come on - Ilkay ei todellakaan harrastanut mitään yhden illan juttuja ja tuo Tiffany tuskin oli tässä mitään vakavaa parisuhdetta etsimässä. "Joo, onhan tämä kiva paikka, paljon töitä ja silleen." Ilkay yritti johdatella puhetta siihen suuntaan, että nainen voisi kadota sinne mistä tulikin, mutta toinen ei ilmeisesti tajunnut vihjettä. Joku asiakaskin tuli tiskille ja Ilkay otti tilauksen vastaan, mutta Tiffany ei silti tajunnut kadota mihinkään. "Ootko sä koko illan töissä? Olisit voinut liittyä meidän seuraan." Ilkay vilkaisi nopeasti Alessandran pöydän suuntaan kuultuaan ne sanat - hah, hänkö muka tuollaisen naislauman seurassa? Ei ikinä. "Joo, kyllä mä täällä olen ihan pilkkuun asti, että kiitti vain tarjouksesta." Ilkay totesi, ojentaen samalla juoman sille uudelle asiakkaalle ja otti tältä maksun vastaan. Ilkay vilkaisi vaistomaisesti jälleen Alessandran suuntaan, mutta nainen vältteli hänen katsettaan - Tiffany sen sijaan huomasi, minne mies katseli. "Siis te ette oikeasti tunne?" Tiffany kysyi taas hieman tympiintyneenä, mutta Ilkay pudisteli päätään - no, eiväthän he nyt varsinaisesti tunteneet. Pikemminkin tiesivät toisensa.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 29, 2014 23:54:53 GMT 2
Post by jenni on Mar 29, 2014 23:54:53 GMT 2
Hyvä, ettei Alessandra yrittänyt toistaa ääneen Ilkayn nimeä, sen verran kummalliselta se oli kuulostanut. Ilkay. Il.. Ily. Alessandra katseli hetken aikaa miestä, tämän tummia piirteitä, jotka hän näki nyt paremmin kuin siitä pikkuisesta profiilikuvasta. Olihan hän itsekin tummapiirteinen italialaistaustansa vuoksi, mutta Ilkay oli eri tavalla tumma. Jostakin eri paikasta kotoisin. Mutta Alessandra ei osannut sanoa, minkämaalainen nimi tuo Ilkay mahtaisi olla. “A-ai, ai miten niin?” Alessandran kulmat kohosivat, kun Ilkay hetken päästä kyseenalaisti heidän suunnitelmaansa viettää iltaa kyseisessä baarissa. “No ei meillä nyt niin tarve ole sille vilskeelle...” Alessandra mutisi ja maistoi omaa drinkkiään juomapillillä, kun ei muutakaan tekemistä siihen hätään keksinyt. Ei se baari kummoinen ollut, mutta palvelu tuntui pelaavan, tanssilattia löytyi ja musiikki soi - eivät kai he muuta tarvinneetkaan? Kauaa hän ei kuitenkaan ehtinyt nolostella yksinään siinä Ilkayn edessä, kun joku pyyhälsi hänen viereensä. Se oli Tiffany. Alessandra ei edes ehtinyt vastaamaan ystävänsä ensimmäiseen kysymykseen, kun nainen oli jo kysynyt seuraavan. Vahva kieltoreaktio puski Alessandran sisältä ja automaattisesti hän pudisteli päätänsä; onneksi Ilkay oli ihan verbaalisestikin kieltämässä asian. Alessandra lähinnä seurasi keskustelua (ja myös esittäytymistä) sivusta ja yritti parhaansa mukaan hymyillä aina, kun Tiffany vilkaisi häntä. “Mä taidan mennä jo takaisin tyttöjen luo”, Alessandra lopulta mutisi, kunnes paineli jo takaisin muiden luo pöytään.
Tiffany tuntui jämähtäneen sinne tiskille Ilkayn juttusille, ja Alessandra huomasi vilkuilevansa vähän väliä kateellisena kaksikon suuntaan. Se oli ihan järjetön tunne - miksi hän muka tuntisi jotain ihmeen mustasukkaisuuden tunteita Ilkaysta?! Eiväthän he edes tunteneet... Ehkä se oli vain sitä, että Alessandra tiesi Tiffanyn yrittävän iskeä Ilkaytä. Siitäkin huolimatta, ettei Alessandra itse ollut kiinnostunut Ilkaysta, kai. No, ei hän ollut. He olivat vain viestitelleet sillä nettipalstalla, ei sen kummempaa. Ei Alessandra ihastunut pieniin profiilikuviin. Ei hän kyllä edes muistanut, milloin oli viimeksi ollut ihastunut. Ei ainakaan nyt. “Mitä?” Alessandra toisti, kun Ashleigh uteli, mitä hän oikein silmäili baaritiskiä. “Mietin vaan, miksi Tiffany tekee noin, vaikka sovittiin, ettei isketä tänään ketään miehiä vaan ollaan tyttöporukalla”, Alessandra mutisi, mikä sai muut tytöt huvittuneiksi siitä, eikö hän muka enää tuntenut, millainen Tiffany oli naisiaan. “No tiedän, tiedän. Ärsyttää vain. Olisi ollut kiva olla ihan vain omalla porukalla”, nainen vielä mutisi, ja muut tuntuivat uskovan sen väitteen. Tottahan se puoliksi olikin, vaikka kyllä Alessandra olisi mieluusti jutellut Ilkayn kanssa kahdenkin - kun he nyt kerrankin livenä pääsivät juttelemaan. “Ellei sua sitten ärsytä, kun et itse voinut jutella tuon baarimikon kanssa?” Melissa tökki Alessandraa käsivarteen virnuillen. “Kyllä me nähtiin, miten sä jäit sen kanssa juttelemaan, siksihän Tiffy tulikin hakemaan sua takaisin”, nainen naurahti hyväntuulisena. “Joo ja jäi sille tielleen”, Alessandra hymähti takaisin.
“Mä menen vessaan”, Alessandra mutisi, vaikka siitä ei ollut kauaakaan, kun hän oli viimeksi sinä iltana naistenhuoneen puolella vieraillut. Vessakoppiin asti nainen ei suinkaan ehtinyt, vaan hän jäi tuijottelemaan kuvajaistaan peilistä, esitti pesevänsä käsiään juoksevan veden alla. Ashleigh ilmestyi pian hänen seuraansa. “Ei ole mitään pielessä, Leigh”, Alessandra mutisi, kun ystävänsä jäi nojailemaan naistenhuoneen seinään ja uteli, oliko kaikki okei. “Äh, lopeta tuo tenttaaminen. Mä oon ihan fine. Meen katsomaan, joko se Tiffy puhui Il.. Sen baarimikon pyörryksiin”, Alessandra oli vähällä lipsauttaa Ilkayn nimen, mutta sai viime tipassa mokansa paikattua, eikä Ashleighkään tuntunut tajuavan asiaa. Niinpä naiset lähtivät peräkanaa Alessandra edellä ulos naistenhuoneesta, ja siinä missä ensimmäisenä tullut suuntasi tiskille, paineli Ashleigh takaisin pöytään. “Tiffy, tuletko sä jo takaisin meidän luo?” Alessandra kysyi päästyään tiskille ja vilkaisi siinä sivussa myös Ilkaytä, aavistuksen pidempäänkin kuin oli alun perin tarkoitus. Tiffany kiherteli jollekin jutulle, mutta Ilkay ei näyttänyt aivan yhtä huvittuneelta. “Mä tässä yritän Ilkayaa houkutella meidän seuraan, mutta se väittää, että se on työvuorossa pilkkuun asti”, Tiffany kihersi Alessandrallekin ja väläytteli Ilkayalle mitä “hurmaavampia” hymyjään. “No ehkä Ilkayalla tosiaan on työvuoro niin pitkään, mennään me vaan nyt”, Alessandra mutisi ja vilkaisi tiskin toisella puolen olevaa Ilkayaa hieman pahoittelevaisesti. Mies taatusti kuvitteli hänenkin olevan samanlainen miehennälkäinen tyhjäpää, eikä olisi enää kiinnostunut jatkamaan juttua edes netissä.
“Ellet sä sitten halua jatkaa yötä meidän seurassa sen jälkeen, kun olet töistä päässyt?” Tiffany keksi ehdottaa Ilkaylle, ja vilkaisi sitten Alessandraakin. “Mehän voidaan varmasti mennä Melille jatkamaan!” Alessandra pudisteli päätään, hänen teki mieli huutaa ystävänsä korvaan, että eikö tämä oikeasti tajunnut, ettei Ilkay ollut kiinnostunut tästä. Sitä paitsi Alessandra oli luvannut Romallekin olevansa ajoissa kotona, jotta sisko pääsisi halutessaan sopivaan aikaan omaan kotiinsa. Yhtäkkiä Ilkay asetti heidän eteensä viisi shottilasillista, kehotti viemään muillekin naisille. Alessandra nappasi omansa kuin aikoen juoda sen saman tien Tiffanyn sekoiluihin kyllästyneenä, kun taas Tiffany suostui nappaamaan tarjottimen ottaakseen sen mukaansa pöytään. “Ohhoh”, Alessandra päästi liioitellun yllättävän äänen, kun muka vahingossa huitaisi oman shottilasinsa kumoon pöydälle. Viinapaukku levisi tiskille ja valui jopa pöydän laidankin yli. “Mä tulen ihan pian perässä”, nainen huikkasi Tiffanylle ja sai kuin saikin tämän jollain ajatuksen voimalla palaamaan muiden naisten seuraan. “Voin tietysti maksaa uuden”, Alessandra sanoi Ilkaylle, kun äskeiset shotit tulivat selvästi talon tarjoamana, ja hämmentyen ehkä itsekin äskeisestä tempauksestaan. “Ja voin kyllä itse pyyhkiä tämän sotkun, jos annat jonkin rätin...” Nyt Alessandraa jo hieman nolotti - ei hän välittänyt tällaisia episodeja järjestää, ja nyt muutama muu toisella puolen tiskiä norkoillut oli kiinnittänyt heihin huomionsa.
|
|
|
|
Mar 30, 2014 13:29:34 GMT 2
Post by Deleted on Mar 30, 2014 13:29:34 GMT 2
Tiffany ei tuntunut millään ymmärtävän, ettei Ilkay ihan oikeasti ollut lähdössä mukaan niihin naisen melko älyttömiin iskuyrityksiin. Ei naisessa ulkonäöllisesti ainakaan mitään vikaa ollut, mutta Ilkay ei vain pitänyt siitä, jos naiset olivat noin päällekäyviä. Ilkay kuitenkin päätti, että hän antaisi naisen olla ja höpöttää omiaan, kai toinen jossain vaiheessa tajuaisi, ettei Ilkay ollut yhtään kiinnostunut tämän jutuista. Sivusilmällä Ilkay kuitenkin havaitsi, että myös Alessandra oli palannut tiskille ja alkoi ilmeisesti hoputtaa ystäväänsä palaamaan takaisin muiden seuraan. Kieltämättä Ilkaykin olisi enemmän kuin mielellään jo hätistellyt naisen menemään, mutta Alessandra olisi tietysti voinut jäädä hänen seuraansa edelleenkin.. Alessandran puheista huolimatta Tiffany jatkoi sitä samaa höpinää siitä, että Ilkayn pitäisi liittyä naisten seuraan. Ilkay huomasi varsin hyvin Alessandran pahoittelevan oloisen katseen, mutta mies vain pudisteli huvittuneena päätään - ei hän nyt tämmöisestä mitään traumoja vielä saanut. Yhtäkkiä Tiffany sitten keksi ehdottaa, että Ilkayhan voisi lähteä heidän luokseen jatkoille työvuoronsa jälkeen. Jopa Ilkay hämmentyi hetkeksi, mutta lopulta hän ei voinut olla naurahtamatta. "Jos nyt kuitenkin tehdään niin, että te pidätte ne jatkot keskenänne ja mä lähden tän vuoron jälkeen kotiin nukkumaan." Ilkay naurahti, lapoen samalla tiskille viisi shottilasia. Jonkun pullonkin hän nappasi tiskiltä ja kaatoi laseihin shotit koko naisporukalle. "Ottakaa vaikka nämä ja menkää tuonne kavereidenne seuraan, taitaa ne rueta kohta kaipailemaan teitä.." Ilkay jatkoi hyväntuulisesti höpisten - jospa Tiffany nyt ihan oikeasti tajuaisi, että Ilkay ei kyseisen naisen seuraa kaivannut. Ei nyt, eikä varsinkaan myöhemmin.
Hieman yllättäen Tiffany ymmärsi poistua heidän seurastaan ne shotit mukanaan, mutta Alessandra jäi vielä tiskin ääreen. Oikeastaan, nainen oli ottanut shottinsa ja nainen oli kaatanutkin sen shotin siihen tiskille - olevinaan vahingossa, mutta Ilkay hieman uskalsi epäillä.. "Äh, ei sun mitään tarvitse maksaa, mähän sen shotin sulle alunperinkin kaadoin." Ilkay sanoi vähättelevästi, alkaen samalla etsiä jotain rättiä tiskin toiselta puolelta. Nopeasti se löytyikin ja kun Alessandra totesi, että voisi pyyhkiä tiskin, Ilkay vain pudisteli päätään. "Kumpi täällä on hei töissä? Et sä nyt mitään rupea pyyhkimään." Ilkay totesi, alkaen sitten itseä pyyhkimään sitä tiskiä. Hän pyyhki tiskin jokatapauksessa niin monta kertaa illan aikana, ettei koko homma tuntunut enää missään. Sitäpaitsi, tästä hänelle maksettiin, joten ei hän nyt asiakkaitaan laittaisi mitään siivoamaan. Lopulta Ilkay sai sen tiskin pyyhittyä ja hän kävi heittämässä sen rätin pois, huuhtaisten sitten omatkin kätensä ja pyyhkäisi ne käsipyyhkeeseen, ennenkuin palasi Alessandran luokse tiskille. "Vieläkö sulle uskaltaa sen shotin antaa?" Ilkay ei voinut olla virnistämättä, mutta nappasi kuitenkin sitten sen pullon takaisin käsiinsä ja kaatoi Alessandran uuden shotin. Nainen oli selvästi jo kaivamassa lompakkoaan esille, mutta Ilkay vaan pudisteli päätään. "Mähän sanoin, talo tarjoaa." Ilkay totesi ja ilmeisesti Alessandrakin sitten ymmärsi, ettei hänen ihan oikeasti tarvitsisi maksaa juomasta. Alessandraa katsellessaan pieni idean poikanen käväisi Ilkayn mielessä, mutta hän päätti odotella, että nainen saisi ensin shottinsa juotua, sillä toinen vaikutti sen verran ujolta, että raukka varmaan vetäisi shotit väärään kurkkuun Ilkayn kysymyksen kuultuaan ...
"Nyt kun me ollaan oikeasti nähtykin, niin.. Mitä sä sanoisit, jos mä kysyisin, lähtisitkö sä mun kanssa kahville joku päivä?" Ilkay kysyi sitten, kunhan oli ensin varmistanut, ettei tiskillä ollut sillä hetkellä ketään muita, varsinkaan Alessandran ystäviä. Nainen muuttuikin vähintään hämmentyneen näköiseksi, eikä Ilkay voinut olla naurahtamatta. "No älä nyt ihan noin järkyttyneeltä näytä." Ilkay ei voinut olla naurahtamatta. Ei hän tavallaan uskonut, että Alessandra kieltäytyisi, mutta toisaalta.. Saattoihan nainen edelleen pitää häntä ties minä friikkinä, olivathan he sentään alunperin tavanneet netissä. Alessandra ei tuntunut pääsevän siitä hämmennyksestä ylitse, joten Ilkay mietti hetken vaihtoehto B:tä. "Okei, kokeillaampas sitten vähän toisella tavalla." Ilkay aloitti, nojaten sitten käsillään kevyesti baaritiskiin. "Moi, mä oon Ilkay, 33, kotoisin sieltä ihanan kamalasti Bronxista. Mulla on 6-vuotias tytär Sarah ja mä olen ollut kertaalleen naimisissa. Mun faija on kotoisin Turkista ja mutsi Yhdysvalloista, mutta mä olen asunut koko ikäni täällä Nykissä. - Joten nyt kun on nämä esittelypuolet hoidettu ja mä en toivottavasti vaikuta miltään superfriikiltä nettityypiltä niin mitäs sanoisit, saisinko mä tarjota sulle ne kahvit joku päivä?" Ilkay sitten totesi sen poikamaisen virnistyksen kera. Saattaisihan se olla, ettei Alessandra vieläkään suostuisi, mutta ainahan sitä sai yrittää ja kokeilla onneaan - ei Ilkayn maailma nyt siihen kaatuisi, jos toinen ei suostuisikaan.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 30, 2014 14:20:09 GMT 2
Post by jenni on Mar 30, 2014 14:20:09 GMT 2
Ilkay ei pahemmin antanut sitä rättiä Alessandralle, vaan halusi välttämättä itse baarin työntekijänä pyyhkiä tiskin kuivaksi. Alessandra oli istuutunut baarijakkaralle odottavaisen näköisenä ja katselikin nyt hieman nolostuneena, kun Ilkay siivosi sotkua. “Anna vaikka kaksi”, Alessandran kuitenkin onnistui naurahtaa rennohkosti, kun Ilkay rupesi kaatamaan uutta shottilasillista hänelle, tosin vain yhtä siitä heitosta huolimatta. Hän alkoi jo kaivaa lompakkoa esille laukustaan, kun Ilkay kielsikin moiset aikeet - kuulemma talo tarjoaisi tämänkin. Alessandran onnistui hymyillä pienesti, kunnes hän lopulta kiskaisi shotin kurkkuunsa ja irvisti refleksinomaisesti heti perään. Ilkay ei kuitenkaan tuntunut jäävän sanattomaksi, eikä Alessandrakaan ehtinyt nousta siitä tiskin äärestä, vaikka fiksuinta olisi varmasti ollut palata takaisin muiden tyttöjen luo. Sen sijaan Ilkayn ehdotus yllättikin Alessandran täysin; mieskö halusi vielä koko tämän Tiffany-sekoilun jälkeen lähteä hänen kanssaan kahville? Alessandra ei ollut aluksi uskoa korviaan, sillä hän ei edes muistanut, milloin oli viimeksi käynyt treffeillä... Kai sitä kahvikutsua saattoi treffeinäkin pitää? Alessandran oli vaikea uskoa, että tämä oli tapahtumassa juuri hänelle eikä esimerkiksi Tiffanylle. Yleensä kyseinen nainen olisi saanut napattua miehen matkaansa, mutta ilmeisesti Tiffanyllekin oli rajansa, kun Ilkay ei ollut siihen syöttiin tarttunut. Kun Alessandra ei saanut hetkeen vastatuksi mitään, oli Ilkay jälleen päässyt ääneen. Alessandra tunsi punastuvansa hieman, kun oli sillä tavalla jäätynyt.
Kun Ilkay hetken päästä vaihtoi selvästi taktiikkaansa, ei Alessandra voinut olla pitämättä sitä elettä ja tapaa, jolla Ilkay kertoi itsestään jokseenkin... Hellyyttävänä? Hänen kasvoilleen levisi jopa hieman huvittunut hymy, kun Ilkay jotenkin niin lennokkaasti kertoi kaikki oleellisimmat perustiedot itsestään. “Se voisi olla mukavaa”, Alessandra lopulta hymyili - ei hän ehkä olisi voinut sanoa ei tuolle vekkulimaiselle virneelle, jonka Ilkay oli kasvoilleen viritellyt. Vaikka se treffikutsu (Alessandra uskalsi jo ajatella sitä sellaisena) kuinka uskomattomalta kuulostikin, niin perusluonteeltaan hän oli kyllä ulospäinsuuntautunut ja puheliaskin, eikä tosiaan kammonnut ihmiskontakteja. Ehkä Ilkay oli osoittautunut astetta rajummaksi persoonaksi tatuointeineen ja lävistyksineen, kuin mitä Alessandra oli miehen profiilikuvasta osannut aluksi päätellä, mutta ihan tavalliselta mieheltä toinen kuitenkin nyt vaikutti. “Kaadatko vielä toisen?” Alessandra kysyi ja vilkaisi shottilasiaan tarkennukseksi. Saatuaan uuden lasin eteensä, nainen kumosi sen kurkkuunsa. “Vielä yksi. Mun täytyy jakaa taksi Tiffyn kanssa”, hän virnisti leikillään, ja kiskoi pian kolmannenkin kurkkuunsa. Niistä hieman rohkaistuneena Alessandra sai hieman uutta otetta tilaisuuteen. “Me voidaan varmasti myöhemmin sopia päivästä ja muutenkin”, nainen katsoi kysyvästi Ilkayaa ja sipaisi hiussuortuvan korvansa taakse. Hän vilkaisi pikaisesti ystäviensä suuntaan, kunnes kääntyi takaisin Ilkayan puoleen, ja hänen suupielensä kääntyivät ystävälliseen hymyyn.
Oli tosin hyvä kysymys, missä välissä Alessandra repisi aikaa sille kahvittelutuokiolle Ilkayn kanssa - minne hän esimerkiksi saisi Olivian hoitoon siksi ajaksi? Tietysti oli mahdollisuus nimeltä Melissa, mutta Alessandra ei halunnut tuudittautua siihen varmana mahdollisuutena. “Onko sulla kynää siellä?” Alessandra hetken päästä kysyi, kun tajusi, että heidän olisi ehkä parempi vaihtaa puhelinnumeroitakin. Olihan se kuitenkin nopeampi tapa pitää yhteyttä, kuin nettideittichattailu. Saatuaan kuulakärkikynän Ilkaylta, Alessandra nappasi itselleen tiskillä olevasta servettitelineestä yhden servetin ja alkoi raapustaa puhelinnumeroaan siihen. “Soittele”, Alessandra virnistikin jopa, kun ojensi sekä kynän että numerollaan varustetun servetin takaisin miehelle tiskin yli.
|
|
|
|
Mar 31, 2014 17:00:01 GMT 2
Post by Deleted on Mar 31, 2014 17:00:01 GMT 2
No, kuten Ilkay oli alunperinkin arvellut, hän tuskin saisi kieltävää vastausta kahvipyyntöönsä. Jotenkin hän oli ollut sellainen tunne koko ajan ja lopulta sitten Alessandra siihen pyyntöön sitten myöntyikin. "Siitä tulee mukavaa, sen mä voin luvata." Ilkay vain myhäili tyytyväisenä kuultuaan ne Alessandran sanat. Pian Ilkay sitten saikin olla kaatamassa taas useammankin shotin naiselle, tämän niitä pyydettyä - ilmeisesti taksin jakaminen Tiffanyn kanssa ei kuulostanut niin houkuttelevalta vaihtoehdolta, että sitä olisi selvinpäin kestänyt. "Joo, eiköhän me keretä se päivä myöhemminkin sopia." Ilkay nyökkäili päätään hetken päästä. Kyllähän he todella kerkeäisivät jutella asiasta paremmin myöhemmin ja pitäihän kummankin tietää omat aikataulunsa ennenkuin he rupeaisivat sopimaan mitään tarkempia päiviä ja aikoja. Ilkay olikin jo kysymässä, voisiko hän saada Alessandran numeron, mutta nainen oli nopeampi, sillä tämä pyysi Ilkaylta kynää lainaan ja hetkeä myöhemmin nainen oli jo kirjoittanut numeronsa jollekin servetille ja ojentanut sen Ilkaylle. "Jep, mä soittelen." Ilkay sanoi hieman vinon hymyn kera. Sen enempää he eivät siltä erää kerenneet jutellakkaan, sillä joku Alessandran kavereista tuli hakemaan naisen takaisin pöytään ja ilmeisesti tällä kertaa Alessandra ei laittanut kamalasti vastaan - ja tällä kertaa Ilkay ei saanut ketään naisen kavereista riesakseen. Ilkay toivotteli vielä naisille hyvät illanjatkot, jatkaen sitten itse omia töitään - tosin, huomattavasti aiempaakin hyväntuulisempana.
|
|
