member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jun 15, 2017 20:25:15 GMT 2
Post by jenni on Jun 15, 2017 20:25:15 GMT 2
Häät. Juliette piti häistä. Eikä yksin sen vuoksi, että ne olivat tuottoisa rahanlähde, vaan muutenkin. Niiden lämmin ja iloinen tunnelma. Säteilevät morsiamet, parhaimpiinsa pukeutuneet sulhaset. Koristelut. Vieraiden jälleennäkemisen riemu, jos tapasi pitkästä aikaa jonkun sukulaisen tai ystävän. Toki Juliette tiedosti sukujuhlien varjopuolen, koska suku ei todellakaan aina ollut paras. Hyvät tarjoilut. Häävalssi ja tanssiminen muutenkin. Tänään ei ollut kuitenkaan sellainen päivä, että Juliette olisi toimittanut häiden kukka-asetelmat Alma-rouvan putiikista, vaan tällä kertaa hän oli tullut paikalle vieraana. Sinänsä hassua, että itse morsian, Stephanie, oli hänelle vain tuttuusasteella, ja kaasona toimiva Jackie oli hänelle parempi ystävä. Yhtä kaikki, polttareissa he olivat kuitenkin kaikki olleet – Juliette muiden mukana kuin vanha hyväkin ystävä. Olivat he Stephanien kanssa tunteneet jo kuusi vuotta eli kaipa hänenkin kutsunsa oli siis ihan oikeutettu. Juliette oli juossut aina edeltävään päivään eli perjantaihin asti ostoksilla, sillä pahemman luokan asukriisi oli kytenyt viimeisten neljän viikon ajan. Lopulta hän oli sitten löytänyt päivää ennen juhlapäivää sen vaalean beigen, kiiltäväpintaisen kukkamekon. Kengät ja pienen kirjekuorilaukun hänen oli sentään onnistunut spotata jo aiemmin, mutta se mekko tai pikemminkin sen löytämättömyys olivat aiheuttaneet hänelle hienoista stressiä ja hikikarpaloita otsalle. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin. Asioillahan oli tapana järjestyä. Siltä ei kuitenkaan ollut vielä muutama päivä sitten tuntunut, ei ennen kuin Juliette oli saanut mekkonsa vaateliikkeen paperikassissa käteensä maksun jälkeen. Mekon hinnasta ei puhuttaisi, mutta ainakin kyseinen kolttu oli miellyttänyt häntä paljon – sitä voisi jatkossa käyttää varmasti muuallakin. Kun lauantai sitten koitti, Juliette oli aloittanut laittautumisen jo hyvissä ajoin aamupäivän puolella. Hän oli Jackielle luvannut tulla hääpaikalle jo paria tuntia aiemmin auttamaan viime hetken valmisteluissa. Sekä vihkiminen että itse hääjuhla tapahtuisivat samassa tilassa, Juliette ei oikein muistanut miksi – oliko kyseessä jokin uskonnollinen seikka vai mikä, mutta samassa paikassa he siis koko päivän tulisivat viettämään. Niinpä kun itse vihkimisen oli tarkoitus alkaa kello yhdeltä, Juliette asteli takaisin maanpinnalle läheisellä metroasemalla hieman ennen yhtätoista. Oikea juhlapaikaksi vuokrattu tila löytyi nopeasti (vain muutama tsekkaus puhelimella avattuun karttasovellukseen) ja pian Juliette olikin jo astelemassa sisätiloihin. ”JULES, thank God you came. We’ve a crisis!” Jackie oli bongannut hänet jo kaukaa ja nyt ystävätär kiiruhtikin sinne hänen luokseen, aavistuksen hengästyneenä ja kampaus pikkuista viilaamista vailla. ”We’ve a fucking crisis, there isn’t a single flower in this god damn building and I don’t know what I’m doing”, Jackie avasi hänelle tilanteen luonnetta, kun Juliette oli luonut tähän vähintäänkin kysyvän katseen. Juliette loi silmäyksen ympärilleen, aivan kuin olisi odottanut, että jo siellä aulatiloissa olisi näkynyt paljon kukka-asetelmia. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Sen sijaan siihen oli tullut muutama muukin ihminen: Angie oli toinen kaaso, sitten oli Angien mies Thomas ja joku toinenkin mies, jota Juliette ei tuntenut. Kaikille hän kuitenkin soi kohteliaan, tervehtivän nyökkäyksen ennen kuin kääntyi takaisin Jackien puoleen. ”Calm down, Jackie. What do you mean by that there isn’t any flowers here?” Etukäteen varatusta kukkaliikkeestä ei ollut kuulemma ilmestynyt ketään toimittamaan tilattuja kukka-asetelmia. Juliette juoksutti toisen kätensä hiustensa sekaan ja irvisti tahtomattaankin. Vilkaisu ranteessa olevaan siroon kullansävyiseen kelloon riitti kertomaan, että Jackien paniikki oli aiheellinen. Ne muutkin tyypit ympärillä olivat jokseenkin kireän oloisia – Angie naisena ehkä miehiä vähän enemmän. ”Okay. We can fix this. We totally can. I can rustle up the flowers before the guests start arriving. But I didn’t come here by car—“ Juliette oli viittä vaille lopettamassa lauseensa, kun Jackie jo kiilasi väliin. ”That’s not a problem! Elijah did. He’ll drive you back and forth as long as you leave now.”Seuraavat pari minuuttia menivät ohitse täydessä sumussa. Kun Juliette seuraavan kerran ehti kunnolla tajuta sijaintinsa, hän huomasi istuvansa sen pitkähkön miehen vieressä auton etupenkillä. Juliette vilkaisi sylissään kirjekuorilaukun päällä lepääviä käsiään, kunnes sitten käänsi katseensa mieheen. Etäisesti tajuttiin, että toinen oli kysynyt jotain, mutta sitä ei selvästikään ollut rekisteröity sitten lainkaan omaan mieleen. |
|
|
|
Jun 18, 2017 13:54:56 GMT 2
Post by Deleted on Jun 18, 2017 13:54:56 GMT 2
”Elijah? Could you come to the wedding a bit earlier – we could really use some extra pair of hands. Angie and Jackie are having mental breakdowns already and it’s not even 9 AM, for fuck’s sake… You can? Oh my god, I’m so relieved. I really appreciate this, bro – see ya soon.” Aamulla oltiin herätty Thomasin hätäiseen puheluun, eikä Elijah oikein keksinyt mitään syytäkään kieltäytyä tarjoamasta apua, kun niihin häihin oltiin joka tapauksessa menossa. Tänään juhlittaisiin nimittäin Johnin ja Stephanien saapumista avioliiton auvoiseen satamaan. Johniin Elijah oli tutustunut aikoinaan armeijan palveluksessa, jonka aikana he olivat myös ystävystyneet ja pitäneet yhteyttä vielä kaikkien niiden vuosienkin jälkeen. Thomas oli tullut tutuksi sitten myöhemmin Johnin kautta, kun Elijah oli muuttanut New Yorkiin töiden perässä. Niinpä vanhaa toveria päätettiin auttaa hädässä, ja sängystä noustiin välittömästi sen soiton jälkeen valmistautumaan isoon päivään, joka alkaisikin Elijahin osalta odotettua aiemmin. Tunnin päästä oltiinkin jo hääpaikalla valmiina. Elijah oli tullut paikalle omalla autollaan, sillä hän oli tulkinnut Thomasin puhelusta, ettei aikaa kannattanut uhrata julkisten kulkuneuvojen arvaamattomuuteen. Juhlapaikalla olikin jo täysi tohina käynnissä ja koko orkesteria näytti johtavan erittäin stressaantuneen näköinen kaasokaksikko, josta Thomas olikin maininnut puhelimessa. Siinä ei paljoa nokka tuhissut, kun Jackie ja Angie käskyttivät miehiä suoraan hommiin – ensin soittelemaan pitopalvelun aikatauluja läpi, sitten varmistamaan, että vihkijä olisi todellakin tulossa paikalle, ja sitten laskemaan vihkipaikan penkit vielä kahdesti läpi, että luku todellakin täsmäsi vieraiden kanssa. Sehän olisi noloa, jos vieraita jäisi ilman istumapaikkaa ja tuoleja joutuisi kanniskelemaan saliin ennen seremonian alkua. Elijah ja Thomas tekivät parhaansa, mutta sitten tapahtui jotain, mihin hekään eivät voineet vaikuttaa. Kukka-asetelmien toimittaja ei saapunut paikalle, eikä tällä ollut aikomusta tulla ollenkaan. Siinä miehet saivat sitten seistä huulet pyöreinä, kun kaasot suunnilleen repivät hiuksia päästään ja yrittivät uskomattomalla tahdilla soitella viime hetken tilauksia kaikista läheisistä kukkaliikkeistä. Muutaman tunnin toimituksiin kukaan ei valitettavasti suostunut – ainakaan sen budjetin rajoissa, missä ne häät liikkuivat. Sitten Jackie huudahti jotain ja säntäsi sisäänkäyntiä kohden. Elijah katsoi siihen suuntaan ja näki sisään astelevan bruneten, joka näytti olevan nyt yhtä hämillään, kuin ne miehet siinä huoneessa. Julesiksi kutsuttu nainen kuunteli Jackien nopean tilannekatsauksen ja näytti sitten keksivän ratkaisun sille kukkapulmalle. Ainoa ongelma oli enää vain se, ettei toinen ollut autolla liikenteessä. Ennen kuin Elijah ehti tilannetta edes itse hoksata, niin Jackie oli jo miltei huudahtanut, että Elijah voisi toimittaa kuskin tehtävää. Jackie ja Angie hätyyttelivät Elijahia ja tätä äsken paikalle saapunutta naista lähtemään heti, eikä heille jäänyt siihen paljoa sanomista. Mies ehti ensimmäisen kerran rekisteröimään kaiken sen ympärillään tapahtuneen vasta siinä vaiheessa, kun he olivat istuutuneet hänen autoonsa. ”So, where we’re exactly headed?” Elijah kysyi sitten kääntäessään autoa parkista. Vierustoveri vaikutti kuitenkin uppoutuneen omiin maailmoihinsa, kun vastausta ei kuulunut, ja toiseen luotiin hieman huvittunut katse. Selkeästi se tapahtumien nopeus oli saanut jonkun toisenkin hämilleen. ”Earth to Jules – where am I driving?” Kysymys toistettiin ja se kirvoittikin naiselta pikaisen vastauksen. Elijah nyökkäsi ja lähti navigoimaan kohti osoitetta. ”Right. What’s Jules short from, by the way? Julia?” Mies päätti sitten kysyä uteliaisuuttaan. Virallisille esittelyille ei ollut jäänyt aikaa, kun Stephanie oli marssittanut kaksikon suoraa päätä matkoihinsa. Tämän Julesin oikeaksi nimeksi paljastui sitten Juliette. Jotenkin se tuntui istuvan sen kukkaprinttiseen kotelomekkoon sonnustautuneen naisen olemukseen osuvasti. Elegantti ja kaunis. ”Ah – with the French tone. Love it”, Elijah hymyili vinosti ja antoi katseensa käväistä toisessa nopeasti, ennen kuin se palautettiin taas liikennevaloihin. ”A pleasure to meet you, Juliette. I’m Elijah. You probably already figured that out since Jackie mentioned it. Gosh, she seemed like she could really strangle someone, didn’t she?” Virnistettiin sitten leikkisästi. Tietenkään se ei ollut leikin asia, että häistä puuttuivat kokonaan kukat. Varmasti ne olivat hääparille – tai ainakin morsiamelle – yksi palanen niistä tärkeistä yksityiskohdista, jotka loivat yhdessä sen täydellisen päivän. Ja siitähän seurasi täysi katastrofi, jos jokin ei mennyt nappiin. Tosin Elijahin mielestä puuttuvat kukka-asetelmat olivat kuitenkin kaikista mahdollisista vastoinkäymisistä se kaikista pienin, joten hän ei osannut samalla tavalla ottaa asiasta kierroksia, kuin Jackie oli ottanut. Mutta kyllä hän sen a fucking crisisin tavallaan ymmärsi. Onneksi matka hääpaikalta siihen kukkaliikkeeseen ei ollut kamalan pitkä, joten toivoa vielä oli. Lopulta auto saapui määränpäähänsä ja mies sai sen vieläpä parkkeerattua kadulle kaupan eteen, ettei niitä asetelmia tarvitsisi raahata ympäri korttelia kyytiin. Elijah seurasi Juliettea kukkakauppaan ja pälyili hetken ympäristöään. Se oli täysin vieras miehelle, joka tuskin koskaan muisteli asioineensa kukkien takia kivijalkaliikkeessä. Kukat oli haettu aina jostain kioskista nopeasti matkan varrella, jos niitä oltiin tarvittu. ”Just tell me if you need anything. I have literally no experience of those – flowery-things – but I’m always happy to help”, hän tajusi sitten tarjota apuaan, kun toinen näytti jo aloittavan urakoinnin. Olisi tuntunut jotenkin hölmöltä jäädä tumput suorina odottamaan, kun Juliette tekisi kaiken työn kamalassa kiireessä. ”It’s nice of you to do this for Stephanie and John.” Elijah oli todellakin vakuuttunut siitä, että naisen oli pakko olla joko erityisen hyvä ystävä hääpariskunnalle – tai vähintäänkin hyväsydäminen ihminen, sillä harva häävieras olisi ollut halukas ottamaan vastuun niin lyhyellä varoitusajalla niinkin suuresta asiasta.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jul 3, 2017 20:04:37 GMT 2
Post by jenni on Jul 3, 2017 20:04:37 GMT 2
Se toinen veivasi auton pois parkista, jotta he pääsivät lähtemään. Kun se mainitsi Julietten lempinimeltä, brunette havahtui vihdoin täysillä takaisin nykyhetkeen. Tai, nykyhetkessähän hän oli koko ajan ollutkin, mutta ei vain ollut tajunnut sen nykyhetken senhetkistä olemusta koko komeudessaan. ”39 Bergen Street”, tokaistiin kuin apteekin hyllyltä, vähän turhankin vikkelään sävyyn. ”It is Brooklyn. About 20 minutes from here”, Juliette jatkoi vielä täsmennyksen lailla. Seuraavaksi se mies – mikä hitto sen nimi oli, Jackiehan oli maininnut sen nimeltä aiemmin – kyseli hänen nimensä perään. ”Juliette. But feel free to call me Juliette or Jules or whatever you prefer”, nainen sanoi, sillä oli tottunut kaikenlaisiin väännöksiin nimestään. Oli Julesia, Julieta, Julietia, J:tä, jopa Ju-Ju:ta. Juliette tuntui olevan monelle turhan pitkä ja liian ranskalainen – aivan kuten mieskin nyt ilmaisi pitävänsä sen ranskahtavasta sävystä. ”Yes, it’s nice to meet you. Elijah. That’s what Jackie said”, Juliette tajusi lausuvansa ajatuksensa osin ääneen ja nojasi hivenen kiusaantuneena kättään vasten ovea ja ujutti sormet hiuksiinsa nojatessaan päätään kevyesti käteensä. ”Jackie is Jackie. Always making a mountain out of a molehill”, nainen totesi lopulta pienen hiljaisuuden jälkeen ja naurahtikin vähäsen. Oli nimittäin ehtinyt siinä sivussa vilkaisemaankin sitä hovikuskiksi värvättyä miestä ja toteamaan, ettei se ollut yhtään hullumman näköinen. Itse asiassa toinen oli varsin mukavannäköinen, mikä sai Julietten aavistuksen kiusaantuneeksi, kun hän edes mietti sitä asiaa siltä kannalta, vaikka heillä oli paljon tärkeämpääkin asiaa ratkottavanaan.
Matka kukkakaupalle ei loppujen lopuksi ollut pitkä, ja tiesihän Juliette sen, sillä vasta hetki sittenhän hän oli sen taittanut tultuaan hääpaikalle. Niinpä kun Elijah oli varsinaisen onnenpotkun siivittämänä saanut parkkeerattua auton suoraan kaupan eteen jalkakäytävän varteen, Juliette kiitti kohteliaasti kyydistä ja nousi ulos autosta. ”I’m actually living here, too. That one, you see?” brunette kertoi Elijahille, kun mieskin oli kiertänyt kadun puolelta jalkakäytävälle, ja nainen itse kaiveli avainta laukustaan. Siinä samalla hän sanojensa vahvistukseksi osoitti yhtä yläkerrosten ikkunoista ennen kuin vilkaisi Elijahia pieni hymynkare huulillaan ja suuntasi sitten löytyneen avaimen kanssa kivijalkaliikkeen pääsisäänkäynnille. Hän piti ovea perässään auki Elijahille ja pujahti sitten peremmälle, kun tämä oli saanut kiinni ovesta. Pidettyään kahden sekunnin pituisen mietintätauon, jonka aikana Juliette pälyili ympärilleen kuin miettien, mitä alkaisi ensimmäisenä tehdä, nainen suuntasi askeleensa tiskin taakse. Hän nappasi esille kukkiensidontatarpeita ja lähti sitten astelemaan kohti vitriinejä, joiden takana oli kukkia niille suotuisiin olosuhteisiin laitettuna.
Julietten huulilta karkasi huvittunut naurahdus, kun hän kuuli Elijahin sanat. ”Flowery-things. That’s so cute. They are only flowers. So, no stress. Do you want some coffee? Or… I have to ask you to make your own coffee because I have my hands full with all these flowers but coffee could be good. The kitchen is on the right”, selostettiin Elijahille. Samalla tultiin vilkuiltua tämän eleitä ja ilmeitä, että kehdattiin nakittaa tämä kahvinkeittipuuhiin. Koska toinen ei vaikuttanut kovin vastahakoisen oloiselta sen kahvin suhteen, oli turvallista heittää ehdotus asiasta ilmoille. Sitten Juliette hymyili pienesti vastauksena Elijahin toteamukseen Stephanien ja Johnin häissä auttamisesta. ”You woudn’t have said no to Jackie, would you?” sanottiin ensin kasvot peruslukemilla, mutta väläytettiin sitten vähän hymyä peliin. ”This is okay. I like to help if I’m able to it”, Juliette jatkoi hetken päästä ja hymyili perään, nosteli sitten vitriineistä kukkia tiskille jäädessään yksin, kun Elijah siirtyi lopulta sinne keittiön puolelle. Juliette huikkaili vielä perään ohjeita, mistä mitäkin löytyisi. Onneksi keittiön suunnalta ei kuitenkaan kovin montaa kertaa kuulunut avunhuutoja, joten Juliette pystyi alkaa toteuttaa jo automatkalla päässään visualisoimia kukka-asetelmia, kunnes Elijah sitten hetken päästä tuli takaisin – kahvi oli kuulemma saatu onnistuneesti tippumaan.
Hetken he olivat vaiti siinä puljun puolella: Juliette tehtaili ensimmäisen asetelman kanssa – jos hän nyt kymmenenkin saisi tehtyä, niin eivätköhän ne yhdet häät kukkien osalta pelastaisi – ja vilkuili välillä ystävällisesti hymyillen Elijahin suuntaan, joka kyllä kieltämättä näytti juuri siltä, ettei ollut mikään kukkaihminen. ”Take a seat, please”, brunette kehotti vähän naurahtaenkin ja nyökkäsi lähellä ovea olevaa pientä sohvaryhmää pöytineen päivineen. Vaikka se olikin siellä oven lähellä, ei se silti olisi vienyt Elijahia kummallisen kauas hänestä – kukkapuoti oli varsin pieni ja idyllinen. ”Or maybe not… I may need your help soon. Soon, as in now”, Juliette kuitenkin huomasi ja viittoi toisella kädellään Elijahin luokseen samalla, kun piti toisella kiinni kukka-asetelmasta. ”Could you put your finger here – yeah, just like that – oh, here we go… And yes, thank you very much, see, now you have a bit more experience of these flowery things, right?” hymyiltiin lempeästi Elijahille, kun oltiin pyydetty tätä painamaan hetken aikaa yhtä solmukohtaa sormella ennen kuin oltiin itse saatu kiristettyä se solmu paikoilleen. Juliette katsahti miestä hetken ajan silmiinkin lempeästi, kunnes keskittyi viimeistelemään asetelman ja laittamaan sen sitten sivuun odottamaan autoon kantamista. ”How do you know the bride and groom?”
|
|
