.gif)
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 15, 2017 23:40:31 GMT 2
Post by missie on Jun 15, 2017 23:40:31 GMT 2
SATURDAY 23. - SUNDAY 24. JUNE 2016 - LATE NIGHT EMMET'S APARTMENT EMMET DIXON & STELLA JENKINS Taas yksi villi ja kostea ilta takana kaupungin kuumimmassa yökerhossa. Eikä ketään ollut lähtenyt saattamaan Stellaa. Ei sillä, etteikö yrittäjiä olisi ollut. Totta puhuen nainen ei ollut vain sillä tuulella. Hän ei kaivannut seuraa loppuyöksi, eikä hän oikeastaan olisi halunnut lähteä ulos sinä iltana. Joku oli kuitenkin onnistunut puhumaan hänet ympäri - tosin nainen ei kuollakseenkaan muistanut kuka kyseenalaisen tehtävän oli lahjakkaasti suorittanut. Mustaan mekkoon, avokkaisiin ja kultaisiin koruihin turvautunut Stella oli lopulta kiitänyt New Yorkin yöhön yhdessä ystäviensä kanssa. Tai tuttuja mallipiireistähän ne taisivat pikemminkin olla. Niin tai näin, ilta oli sujunut tutun kaavan mukaisesti: etkot Stellan luona, jonon ohitse sisälle yökerhoon, lisää juotavaa baaritiskiltä ja muutaman juoman rohkaisemana tanssilattialle. Kaikki se oli niin vapauttavaa, mutta samaan aikaan tuntui jotenkin puurouttavalta. Tylsältä kerrassaan. Sen ansiosta naisen humala oli päässyt melkoisen tuhdiksi, sillä ikävystyksissään Stella oli tehnyt selvää jälkeä yhdestä, jos toisesta ällöttävän makeasta drinkistä. Juuri tylsyyttä ja kurjuutta Stella oli paennut baarista lopulta jo ennen pilkkua. Hetken nainen oli ajatellut laittavansa viestiä Graysonille - kyllä, juuri sille varatulle ukkomiehelle, joka tuntui palvovan maata Stellan jalkojen alta kerta toisensa jälkeen entistäkin enemmän. He olivat tavanneet kesäkuun lopulla sattuneen ensitapaamisensa jälkeen vain muutaman kerran, mutta Stella ei voinut kiistää nauttivansa miehen seurasta. Toki Grayson oli melkein tuplasti naista vanhempi, silti mies oli hauska, hurmaava ja charmikas. Ei sellaista samanlaista arvokkuutta ja vetovoimaa löynyt päälle parikymppisistä pojista. Eikä Stella ollut koskaan kokenut mitään sellaista. Mies hemmotteli häntä koko ajan ja olisi taatusti hakenut vaikka kuun taivaalta, jos Stella olisi niin toivonut. Ei hän varsinaisesti rahan perässä ollut, eikä edes haikaillut rouva Rubyardin virasta, mutta olihan se pakko myöntää: jokainen tyttö rakasti saadessaan huomiota korujen, laukkujen, illallisten ja vaatteiden muodossa. Valitettavasti mielikuva miehen vaimosta nousi naisen mieleen, kun hän kaivoi puhelinta laukustaan. Niinpä humalaisen äkkipikaisen päätöksen saattelemana hän pysäytti ensimmäisen vastaantulevan taksin ja istuutui sen takapenkille ohjaten kuljettajan ajamaan Brooklyniin. Stellalla ei mennyt kovinkaan kauaa löytää tietään Emmetin oven taakse - ei vaikka askel heittikin hieman. Väsyneesti haukotellen nainen nojautui karmia vasten ja koputti sitten laiskasti ovea, mutta koska mitään ei tapahtunut riittävän nopeasti - toisin sanottuna Emmet ei raahannut takalistoaan sekunnissa ovelle - takoi Stella ovea nyrkillään kuuluvasti. Siis aina siihen saakka, kunnes mies tuli avaamaan. Stella oli juuri rummuttamassa ovea oikealla nyrkillään, kun Emmet kiskaisi oven auki. Leveä, huvittunut hymy levisi naisen kasvoille, kun nyrkin liike samaan aikaan pysähtyi ja se jäi hetkellisesti pystyyn johonkin naisen kasvojen tasolle. "Hey, rosebud!" Stella tervehti hieman liiankin ilahtuneesti. Ja sieltä se taas tuli! Yksi niistä ihastuttavista lempinimistä, joita Stella oli kehitellyt Emmetille vuosien mittaan. Lista oli päässyt kasvamaan jo melkoiseksi, eikä Stella piitannut tippaakaan, vaikka mies ei ehkä riemusta kiljunutkaan lempinimiensä johdosta. Naisen päihtynyt olotila kävi taatusti selville jo pelkästään hänen äänestään. Sanat eivät kuitenkaan sammaltaneet kovinkaan pahasti. Arvioiva katse kävi Emmetin läpi heti ensimmäisenä. Vaatetuksesta päätellen mies oli viettänyt lauantai-iltaa taas töiden parissa. "God, you're boring", Stella tuhahti päätään paheksuvasti puistaen ja huokaisi sitten raskaasti syvään, ikään kuin luovuttaen. Hieman toispuoleinen, kuivahko hymy kaartui naisen huulille, kun hän taputti miestä lohduttavasti rintaan ja tunki sitten lupia kyselemättä peremmälle asuntoon. Koska Stella ei ollut aiemminkaan erityisesti arastellut Emmetin seurassa, ei hän esittänyt turhaan vieraskoreaa tälläkään kertaa. Nainen polkaisi korkokengät jalastaan heti peremmälle päästyään. Tavoilleen uskollisena Stella ei luonnollisestikaan vaivautunut korjaamaan kenkiään siististi sivummalle, vaan ne jäivät keskelle kulkuväylää. "Please say you have a booze", nainen henkäisi dramaattisesti ja lähti astelemaan olohuoneen puolelle aikeenaan käydä Emmetin viinavarastojen kimppuun. Se, mikä oli Emmetin, oli myös Stellan - ainakin naisen itsensä mielestä. Yht'äkkiä, täysin arvaamatta Stella kuitenkin pysähtyi ja kiepsahti ympäri kannoillaan, kääntyen ystävänsä puoleen. "In fact, I'm hungry. Do you have anything to eat?" Toiveikas hymy nousi naisen kasvoille, kun hän liitti kätensä yhteen ja nosti ne rintaansa vasten. Sinivihreiden silmien vetoava katse kiinnittyi Emmetiin. Eihän se nyt voisi jättää yöjuoksulta kotiutunutta ystäväänsä ruokkimatta. Eihän? |
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 16, 2017 22:11:03 GMT 2
Post by moa on Jun 16, 2017 22:11:03 GMT 2
Emmet's ootd & apartmentEmmet havahtui aamuyöstä oveltaan kuuluvaan voimakkaaseen paukkeeseen ja joutui noin kahden sekunnin verran miettimään, oliko tosiaan omassa sängyssään vai nukahtanut johonkin kriittisempään sijaintiin, mikä selittäisi melutason yllättävän kohoamisen. Avattuja silmiä vastaan tuijotti kuitenkin tuttu kattopaneeli ja kädetkin tapasivat lakanoiden taitteet, joten nopeasti miehen onnistui paikallistaa itsensä kotiin. Niska tuntui jäykältä ja kammetessaan itsensä seisomaan Emmet tuli vahingossa pyyhkäisseeksi lattialle myös kansiollisen työpapereitaan. Ilmeisesti hän oli nukahtanut kansiota selatessaan ja nyt kuvat ja dokumentit lojuivat iloisena sotkuna makuuhuoneen lattialla. Emmet kirosi puoliääneen ja kumartui survomaan papereita kasaan, vaikka ovelta kuuluva jyskytys teki yhteen asiaan keskittymisen käytännössä mahdottomaksi. ”I’m coming!” mies huusi, joskin vaivannäkö taisi olla turhaa: tuskinpa oven ryskyttäjä pystyi pitämänsä metelin takaa kuulemaan yhtään mitään. Saatuaan ainakin suunnilleen kaikki lattialle levähtäneet paperit nippuun Emmet nakkasi ne takaisin sängylle ja lähti rahjustamaan kohti eteistä. Kesken töiden nukahtamisessa oli se hyvä puoli, ettei miehen tarvinnut vaivautua pukeutumaan, koska hänellä oli edelleen päällään samat tummat collegehousut ja valkoinen t-paita kuin edellisenä iltana. Ovelle suunnistaessaan Emmet tiesi jo valmiiksi melko varmasti, kuka sen takana odotti: joko siellä olisi joku katkeroitunut, vapauteen päässyt rikollinen valmiina päättämään hänen päivänsä, tai sitten eräs pirullinen brunette, joka baari-illan jälkeen kaipasi seuraa ja yöpaikkaa. Todennäköisyydet puhuivat puolestaan ja niin houkuttelevalta kuin pieni aamuyön action olisikin kuulostanut, oli Emmet lopulta ihan tyytyväinen löytäessään ovensa takaa verenhimoisen murhaajan sijaan Stellan. Mies venytteli oven laitaa vasten ja soi naiselle kohtuullisen huvittuneen katseen, kun ruusunnuputtelu karkasi sieltä sen huulilta. ”Good morning Jenkins”, mies vastasi, vaikka ehkä kello neljän kutsuminen aamuksi viikonloppuna oli vähän kornia ja ikäloppua. Tai vain urautunutta. Emmetin työ ei varsinaisesti ollut mikään siisti kahdeksasta neljään toimistoduuni, eikä mies sellaista olisi halunnutkaan. Pitkät päivät ja juttujen raahaaminen kotiin sopi hänelle ihan hyvin, jopa paremmin kuin olisi kehdannut myöntää. Stellan saapuminen ja arvosteleva katse kommentteineen ei sekään tuonut mitään uutta tai yllättävää pöytään, joten Emmet päästi sen mukisematta sisään. Stella oli humalassa mutta hyväntuulinen, ja lohduttava taputus rintakehälle pisti miehen naurahtamaan kuivasti. ”Sure, come into my home and judge me all you want”, se kommentoi sulkiessaan oven naisen perässä ja lähtiessään seuraamaan sitä peremmälle asuntoon. Ne pitkin eteistä potkitut kengät siistittiin siinä mennessä syrjään, mikä onneksi taisi jäädä Stellalta huomaamatta, koska varmaan naisella olisi ollut tästäkin jotain näpäkkää sanottavaa. ”Aren’t you drunk enough?” Emmet kysyi ja haukotteli vallan makeasti. Asusta ja ajankohdasta päätellen toinen oli jo ehtinyt käydä kuluttamassa jonkin kalliin ja meluisan yökerhon lattioita, mutta kyltymätönhän se tietenkin luonteeltaan olikin. Mies oli alkamassa arvioimaan asunnon alkoholitilannetta, muttei ehtinyt ihan sinne asti ennen kuin Stella jo toiveikas ilme kasvoillaan kääntyi hänen puoleensa ja pyysikin ruokaa. Emmetin ilme suli lammasmaisesti niiden suurien silmien edessä ja se pörrötti hyväntahtoisesti toisen tukkaa. Se tuntui ensin vähän lakasta tai jostain muusta muotoilutuotteesta tahmealta, mutta suostui sitten lopulta pörröttymään ihan kohtalaisesti. ”That can be arranged”, mies lupasi ja kun omia askelia ei onnistuttu sovittamaan edessä seilaavan Stellan toikkarointiin, nappasi Emmet määrätietoisesti kiinni sen vyötäisiltä ja nosti olalleen. Oikea käsi kiertyi mekon alta paljastuvien paljaiden reisien ympärille ja Stellan yläkroppa roikkui jossain Emmetin selän puolella. ”Just know that one of these day’s I’m going to move and not tell you my new address”, uhkailtiin siinä keittiöön suunnatessa, vaikka molemmat taisivat tietää, ettei Emmet sellaiseen pystyisi. Stella saattoi olla vastuuntunnoton ja käyttäytyä välillä mielihaluineen kuin pieni lapsi, mutta se oli silti hänen paras ystävänsä ja aina tervetullut. Jopa aamuyöllä ilmoittamatta. Keittiössä Emmet näpäytti valokatkaisijaa sillä kädellä, joka ei pitänyt Stellaa tiukasti otteessaan ja kun huoneen valaistus oli hoidossa, laski mies kantamuksensa tahdikkaasti omille jaloilleen. Käsien otetta sen ympäriltä ei irrotettu ennen kuin nainen onnistui pysymään mallikkaasti pystyssä. Ei se varmaan ollut juonut mitenkään liikaa ja Emmet hymyili ystävälleen kannustavasti. ”What do you want?” mies kysyi sitten siirtyessään itse jääkaapille. Sen sisältä paljastui ihan hyvä valikoima ruuan valmistukseen tarvittavia aineksia, muttei oikeastaan mitään valmista. Emmetin ruokavalio oli sen verran terveellinen, etteivät puolivalmisteet kuuluneet hänen kaappeihinsa. Kun Stellasta ei heti saatu mitään selkeää vastausta, Emmet silmäili uudelleen läpi jääkaappinsa sisukset. ”How about an omelette?” mies ehdotti ja vilkaisi ystävänsä suuntaan. Vastausta odotellessaan hän hieraisi kämmenellä silmiään saadakseen itseensä vähän lisää eloa. Sitä juttukansiota oltiin varmaan ehditty syleillä unissaan jo hyvä tovi, kun herääminen otti tällä tavalla aikansa. Hiljalleen olo alkoi kuitenkin valpastua ja Emmet kaivoi jääkaapista esiin tarvittavat ainekset. ”So where were you?” kysyttiin small talkin nimissä samalla kun alettiin valmistella toiselle sitä luvattua ruokaa.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 17, 2017 7:42:23 GMT 2
Post by missie on Jun 17, 2017 7:42:23 GMT 2
"Noo... No, no, nooo", Stella puuskahti humalaisen tärkeilevästi ja puisti kiireesti päätään. "It is still night and you should be in the bar, and not at home", siis sikäli mikäli, jos Stellalta kysyttiin - ei kysytty. Eiköhän nainen taas lähitulevaisuudessa ottaisi elämäntehtäväkseen raahata parhaan ystävänsä New Yorkin yöelämään tuulettumaan. Sitä Emmet tuntui nimittäin kipeästi kaipaavan ihan jo asukokonaisuuden perusteella. "Oh God! You're so lucky to have me", Stella heitti pilaillen ja hymyili miehelle leveästi, ennen kuin tunki sisälle asuntoon. Naapuritkin varmasti olivat teosta hyvillään. Kukapa nyt oikeasti jaksoi kuunnella humalaisen kovaäänistä keskustelua - ainakin toisen osapuolen osalta - rappukäytävässä? Stella siis teki vain palveluksen Emmetille, säästämällä miehen mahdollisilta paheksuvilta mulkaisuilta seuraavana aamuna. "It's my intention", nainen huomautti miehen kommentoinnin päätteeksi. Ihastuttavan herttainen hymy kohdistui mieheen hetkellisesti. Vaikka Stella usein tapasikin sanoa, että Emmet oli oikea onnenpekka saatuaan hänet ystäväkseen, oli Stella pohjimmiltaan kuitenkin sitä mieltä, että häntä se onni oli potkaissut.
"Maybe, but one drink doesn't hurt anyone", Stella tuumi ja kohautti olkiaan huolettomasti. Hänen äänessään oli jotain pikkulapsenomaista herttautta. Huolettomuus, joka naisesta huokui, oli monin tavoin tarttuvaa ja ehkä jopa vähän ihailtavaakin. Harva osasi suhtautua elämään samalla asenteella kuin Stella, mutta olihan siitä toki haittaakin. Esimerkiksi omiin ongelmiin ei tarttu kovinkaan vakavasti, eivätkä tulevaisuuden suunnitelmat kovinkaan pahasti vaivanneet naisen mieltä. Olisi ehkä pitänyt, sillä 25-vuotiaana oli jo ihan hyvä tietää, mitä aikoi tehdä loppuelämällään. "Maybe I will do to you for a few drinks too! And then we can both be drunk", Stella tuntui suorastaan riemastuvan ajatuksesta. Hyvin Emmet vielä ehtisi hänet saamaan kiinni, mitä tuli promillelukemiin. Muutama astetta väkevämpi drinkki ja eiköhän se niillä hoituisi. "Stop, Emmet!" Stella nauroi, kun miehen käsi kävi pörröttämään hänen ruskeita hiuksiaan. Elettäkään nainen ei tehnyt estääkseen miestä. Oikeastaan salaa Stella jopa nautti siitä hiusten pörröttämisestä, mutta sitähän ei sopinut ääneen myötää. Kaikeksi onneksi Emmet ei aikonut jättää ystäväänsä nääntymään nälkään. Eikä naisen tarvinnut sen puoleen myöskään käyttää omia jalkojaan päästäkseen keittiöön saakka. Tiukka ote tarttui ensin vyötäisiltä kiinni ja nosti naisen vaivatta ylös. "Emmet!" Stella kikatti roikkuessaan pää alaspäin miehen olalla. Pitkät, tummat hiukset valahtivat naisen kasvojen peitoksi, eikä hän nähnyt muuta kuin Emmetin takapuolen sekä miehen jalkojen alle jäävän lattian. "Yeah, yeah... I'm sure I've heard that before. At least a thousand times", nainen tyrskähti äärimmäisen huvittuneena. Hän ei jaksanut uskoa hetkeäkään, että Emmet muuttaisi ilmoittamatta hänelle. Kunhan uhosi. Sitä paitsi Stella oli päättänyt pitää Emmetin koko loppuelämänsä ajan mukana kuvioissa, joten miehen oli ihan turha edes luulla, että pelkästään muuttamalla tämä tulisi pääsemään naisesta eroon. Ehei, ei todellakaan!
Määränpäähän päästiin lopulta varsin turvallisesti ja niin mies myös laski Stellan takaisin omille jaloilleen. Tasapainoa joutui hetken hakemaan, mutta onneksi Emmetin kädet olivat tukena. "Something", nainen huokaisi ympärilleen vilkuillen, kun Emmet tiedusteli mahdollisia toiveita ruoan suhteen. Naisen katse ei kohdistunut oikeastaan mihinkään tarkasti, kunhan vain kierteli siellä täällä. "Something edible", Stella lisäsi silmiään pyöräyttäen. Vaatimukset ruoan suhteen eivät olleet erityisen korkealla, vaan Stellalle tuntui sillä hetkellä kelpaavan ihan mikä tahansa. "Sounds good", nainen myötäili siirtyessään keittiön saarekkeen eteen ja ponnauttaessaan itsensä hieman kömpelösti istumaan sen päälle. Mekkonsa helmaa oikoen Stella kiinnitti huomionsa takaisin ystäväänsä. Hän heilutteli tyttömäisesti jalkojaan ja seurasi laiskasti Emmetin liikkeitä. "Uh, we first went to The Bed. You know the place where the tables are replaced by... well, beds", Stella virnisti vinosti puhuessaan. The Bed oli nauttinut kohtuullista suosiota Stellan tuttavapiirissä, mutta hiljattain se oli alkanut tuntua hieman liian tutulta ja turvalliselta vaihtoehdolta. "And then we went... It was some new nightclub. I don't even remember its name", Stella virkkoi hitaasti, yrittäessään palauttaa yökerhon nimeä mieleensä. Mietteliäs ilme koristi naisen siroja kasvoja, jotka olivat päivettyneet kevyesti kesän aikana. "Anyway. What have you done? Work hard, obviously", Stella loi uudestaan melkoisen paheksuvan katseen Emmetin vaatekerrastoon. Ei lauantai-iltaa kuulunut viettää kotona. Varsinkaan töiden parissa, mutta Emmet oli Emmet. Hieman liian tunnollinen, mitä tuli töiden suhteen. "You should be punished for that good", nainen huomautti irvistäen miehelle pahoittelevasti, mutta huulet kääntyivät pian ilkikuriseen hymyyn, joka ulottui suupielistä silmiin saakka. Silmänräpäyksessä Stella oli ponnauttanut itsensä alas keittiönsaarekkeelta ja asettunut Emmetin selän taakse, vain suunnatakseen armottoman kutitushyökkäyksen miehen kylkiin. Hymy pysytteli tiukasti naisen kasvoilla, kun hän oma-aloitteisesti piti huolen siitä, että Emmet sai ansionsa mukaan. Mitäpä lusmusi vain kotona - ihan oma vikansa!
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 17, 2017 10:50:07 GMT 2
Post by moa on Jun 17, 2017 10:50:07 GMT 2
Itsepintainen hymy kiipesi väsymyksestä huolimatta Emmetin kasvoille, kun Stella alkoi urheasti taistella hänen hyviä huomeniaan vastaan. ”You’re not at bar either but here at my doorstep. You’d be screwed if I wasn’t home”, mies huomautti mielestään ihan asiallisesti. Humalaiselta naiselta ei varmaan voinut odottaa kovin kummoista logiikkaa, mutta pitihän sitä silti vähän kiusata. Emmet nojasi paremmin ovea vasten, kun toinen tunki sisään eteiseen. Sen sanoille pyöräytettiin kevyesti silmiä, vaikka tietenkin Emmet piti itseään onnekkaana, kun hänellä oli sellainen ystävä. Stella oli noh, Stella. Se vain kuului hänen elämäänsä ja teki hänelle hyvää kaikkine tempauksineen. ”I’m so lucky to have someone to wake me up in the middle of the night after a hard and long week of work”, Emmet myötäili selvästi sarkastinen sävy äänessään. Lisäplussaa oli sekin, että Stella halusi tyhjentää hänen juomavarastonsa. Totuuden nimissä saattoi tosin sanoa, ettei Emmet pahemmin juonut kotonaan, joten kaapeista saattaisi hyvin löytyä jotain Stellan tuhottavaksi, jos se vain jaksaisi etsiä. ”By all means go find yourself something”, Emmet siunasi ne naisen aikeet. Se oli joka tapauksessa jo turvassa hänen asunnossaan, ei sille siellä enää sattuisi mitään, vaikka humalataso vähän kohoaisikin. Mies oli silti ihan mielissään, kun Stellan mielihalut vaihtuivat juomasta ruokaan. Emmet ei voinut olla nauramatta itsekin, kun toinen mukamas kielsi häntä koskemasta tukkaansa, muttei yrittänyt mitenkään estää tapahtumaa. Aivan yhtä heikosti se pyristeli silloinkin, kun mies kaappasi sen helposti olalleen ja lähti kiikuttamaan keittiötä kohti. ”You really suck at self-defence, maybe I should sign you in for a course”. Se tapahtuisi varmaan yhtä todennäköisesti kuin Emmetin salainen muutto. Ei kovin.
Ihan hyvä, ettei Stella alkanut ladella mitään mielettömiä toiveita aamuyön ruokansa suhteen, koska Emmet ei ollut kummoinen kokki. Perusruuasta hän selvisi moitteettomasti ja sai siitä yleensä paitsi terveellistä myös maukasta, mutta mitään kovin ihmeellistä hän kokkasi harvoin. Ei sellaiseen olisi ollut aikaakaan, kun elämän tahti oli niin hektistä kuin hänellä oli. Emmetin keittiössä pääosaa näyttelivät siis tuoreet ja laadukkaat raaka-aineet kikkailun ja ajankäytön sijaan. Saatuaan munat ja vähän muitakin aineksia jääkaapista pöydälle Emmet alkoi kaivella keittiön kaapeista esiin paistinpannua, sekoituskulhoa ja vispilää. Siinä samalla kuunneltiin ne Stellan illan kuulumiset ja ystävää vilkaistiin huvittuneena, kun se kertoi niistä baareista, joissa olivat illan aikana olleet. Näköjään nainen oli saanut kammettua itsensä keittiön saarekkeen reunalle istumaan ja jotenkin se näytti siinä aika kotoisalta, vaikka tällätyt hiukset ja meikki vähän sotivatkin sen asunnon lämpimän valon kanssa. ”So basically you guys just payed to lay in bed. I can do that for free”, mies virnisti ihan tahallaan ärsyttäen ystäväänsä ja hieroen tämän naamaan sitä, että oli tosiaankin viettänyt taas yhden viikonloppuillan kotona, kun olisi voinut olla jossain muualla. ”There weren’t any coveted bachelors fighting for your attention then? Is that why you once again ended up here?” kysäistiin ihan muina miehinä ja käännyttiin takaisin ruuanlaiton pariin. Stellan deittailuelämä oli yleensä ihan vapaata riistaa analyysille, joten varmaan se olisi nytkin.
Toinen kysyi miehen omasta illanvietosta ja sen paheksuva äänensävy sai Emmetin naurahtamaan käheästi. ”Yeah. That”, mies myönsi ja sitä itseään ajatus ilahdutti. Työ oli Emmetille tärkeää, oli ollut NYPD:ssä ja oli yhtä enemmän FBI:ssä. Jokainen päivä tarkoitti oman kokemuksen ja osaamisen kartuttamista ja se sopi Emmetille paremmin kuin hyvin. Se, ettei koskaan oikeastaan ollut valmis, vaan valmentautuminen omaan työhön jatkui uran läpi. Silläkin viikolla mies oli viettänyt toimiston ja tehtävien lisäksi tuntikausia ampumaradalla ja salilla, mikä käytännössä laskettiin mukaan työpäivään. ”I brought some case files home and I spend whole evening going through them”, vihjaistiin ja vilkaistiin takana istuvaa Stellaa ilkikurinen ilme kasvoilla. Nainen ei näyttänyt uutisiin lainkaan tyytyväiseltä, vaikkei tieto varmasti yllättänytkään. Mies itse sai jotain sairasta tyydytystä siitä toisen tyytymättömästä ilmeestä ja nauroi vain, kun se ilmoitti, että häntä olisi rangaistava. Emmet nappasi munakennosta pari kananmunaa ja rikkoi ne kulhoon. ”Right, I should be punished because I enjoy protecting you and every other individual in this country more than I do partying”, tyrskähdettiin ja kuoret ehdittiin juuri sopivasti nakata jäteastiaan ennen kuin takaa kuului epäilyttävää ääntä. Ei aikaakaan kun Emmet jo tunsi Stellan käsien hyökkäävän kyljilleen säälimättömään kutitusoperaatioon. ”Hey!” mies huudahti naurunsekaisesti. ”Stop it you little - -”, Emmet manasi vaikka nauru oli aitoa, eikä ollenkaan niin tuskaista kuin olisi voinut olla. Mies kääntyi ympäri ja sai helposti tartuttua kiinni naisen käsiin ja lukittua ne omiinsa. Emmet pehmensi kaikki liikkeensä ja otteensa, mutta onnistui silti saamaan Stellan varsin kätevästi nippuun ja käsiensä lomaan rintakehäänsä vasten. ”Weak performance Jenkins, so weak”, se nauroi pitäen ystäväänsä tiukasti itseään vasten. Se ei olisi päässyt siitä mihinkään, vaikka olisi yrittänytkin, olihan Emmet heistä kahdesta selvästi se voimakasrakenteisempi. Stella oli naiseksi pitkä, mutta silti 10 senttiä Emmetiä lyhyempi ja ruumiinrakenteeltaan se muistutti lähinnä keijukaista, jonka kädet mies oli lukinnut tiukasti sen selän taakse. ”We should really talk about that self-defence thing, your strikes aren’t that good either”, Emmet analysoi ja odotti kärsivällisesti että Stella lopetti kaiken rimpuilun ennen kuin hitaasti laski sen otteestaan.
Emmet pudisteli huvittuneena päätään ystävänsä tempauksille ja astui takaisin lieden ääreen.”How about I make you that omelette now and you’ll behave yourself for 5 minutes?” mies ehdotti ja kohotti kulmiaan katsoessaan naista olkansa yli. ”Can you do that for me? I’ll need to use knives now so you can’t jump on me or I’ll accidentally slice you up and that would be unfortunate”, naurahdettiin. Se olisi ollut enemmän kuin epäonnista, se olisi ollut helvetin kamalaa, mutta Emmet uskoi Stellan osaavan pysytellä loitolla veitsiepisodin ajan ja niinpä mies alkoi luottavaisesti pilkkoa munakkaaseen tarvittavia näytteitä. ”If you still want to get something to drink there should be bottles stashed in the closet above the fridge”, kerrottiin avuliaasti, koska Emmetin oli yksinkertaisesti ihan mahdotonta pimittää Stellalta sellaista tietoa.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 18, 2017 7:37:06 GMT 2
Post by missie on Jun 18, 2017 7:37:06 GMT 2
Stella kohotti etusormensa pystyyn Emmetin nähtäville, kuin näkymätön hehkulamppu olisi syttynyt hänen päänsä päälle, kuten sarjakuvissa ja piirretyissä tapasi käydä loistoidean ponnahtaessa sankarin tai sankarittaren mieleen. "But I knew you were at home. You're always at home", nainen huomautti lempeän nenäkkäästi ja loi tietäväisen katseen Emmetiin. Hän ei voinut olla pyöräyttämättä silmiään liioitellun draamaattisesti mainitessaan, kuinka mies oli aina kotona. Ainakin naisen mielestä siis Emmet vietti kaiken vapaa-aikansa kotona. Ja mikäli mies ei ollut, oli Stella tavoittanut sen aina puhelimitse. Toisin sanottuna nainen ei ollut yleensä miettinyt sitä mahdollisuutta, ettei mies olisikaan kotona, suunnatessaan Brooklyniin keskellä yötä."And I thought you'd probably miss me. So... here I am!" Stella hihkaisi viimeiset sanansa, kuin olisi paljastanut suuremmankin luokan yllätyksen. Hän levitti käsiään ja kohotti odottavasti kulmiaan miehelle - sietäisi olla iloinen siitä, että Stella oli nimenomaan ajatellut pelkästään Emmetia. Minkään muotoisia taka-ajatuksiahan naisella ei ollut, tietenkään. "Don't complain. You like it", nainen naurahti miehen sarkastisille sanoille. Kukapa ei olisi pitänyt siitä, että usein varsin vahvasti alkoholin vaikutuksen alaisena oleva ystävä tuli kolkuttamaan ovelle keskellä yötä?
Emmetin siunaus Stellan viinanmetsästykselle, sai naisen vain hymyilemään leveästi. Mieheen saattoi aina luottaa, joskin Stella ei ollut täysin vakuuttunut siitä, että Emmetin varastot viinan suhteen olisivat kovinkaan kattavat. Vaikka Stella yhden, jos toisenkin kerran oli pakottanut Emmetin juomaan toinen toistaan kummallisempia ja makeimpia drinkkejä, ei hän oikein jaksanut uskoa miehen sekoittelevan niitä kotona yksin olessaan. Stella ei edes yrittänyt pyristellä vastaan miehen nostaessa hänet olalleen. Tai pyristeli toki, mutta vain muodon vuoksi - ei sitä oikeastaan voinut laskea minkäänmoiseksi vastaan pistämiseksi. "I do not!" Nainen nauroi miehen olalla, syöden itse omalta vakuuttavuudeltaan pohjan. Vakavia sanoja ja ponnekasta äänensävyä ei kuitenkaan tukenut heleä nauru millään tavoin.
"Sure, but half-naked man doesn't bring drinks to your bed", Stella totesi kuin ohimennen. Hitaasti vino virne kuitenkin kiipesi naisen huulille. Miehen kysymys mahdollisista kosijaehdokkaista sai Stellan hymyn kaartumaan entistäkin vinompaan ja muuttamaan muotoaan ilkikurisemmaksi. Stellalla ei ollut varsinaisesti ongelmia löytää itselleen seuraa, mutta se - kaipasiko hän seuraa - olikin sitten aivan eri asia. Joskus oli vain mukava nukkua jonkun vieressä ilman, että tarvitsi torpata jatkuvia lähentely-yrityksiä. Ja kieltämättä Emmet oli ainoa oikea vaihtoehto silloin, kun Stella halusi vain vetää peiton korvilleen hauskan illan jälkeen. "One or two", nainen myönsi huultaan tyttömäisesti puraisten ja kieritti yhden tumman hiussuortuvan etusormensa ympärille. "However, I thought it would be nicer to come here. Home sweet home", olihan Emmetin asunto melkein kuin toinen koti Stellalle. Tai ainakin nainen vietti siellä aikaansa niin paljon, että siitä oli väkisinkin muotoutunut hänelle kodinomainen paikka. Yhtä vapautuneesti Stella saattoi kuljeksia Emmetin asunnossa kuin omassa kodissaan.
Vaikka Stella ehkä antoikin ymmärtää muuta, oli hän aina tavallaan salaa ihaillut miehen työmotivaatiota. Oli hienoa, kun joku löysi uran, johon halusi panostaa. Ja Emmet tuntui enemmän tai vähemmän omistavansa elämänsä työlleen - yleensä enemmän. Stellalla ei ollut samanlaista intohimoa työnsä suhteen. Oli ihan kivaa olla puettavana, meikattavana, kammattavana ja kuvattavana, mutta siihen se jäikin. Se kaikki oli ihan kivaa, eikä herättänyt sen suurempia tuntemuksia millään tasolla. Stella painoi leukaansa alemmaksi ja katsahti Emmetiä tummien kulmiensa alta. "Some nasty pictures too, no doubt", nainen aprikoi. Hän oli joskus erehtynyt vilkaisemaan puoliksi vahingossa uteliaisuuttaan yhtä Emmetin sängyllä olevista kansioista ja oli päätynyt katumaan sitä. Veri, silvotut ruumiinosat ja kaikki muu, mitä tuntui Emmetin työhön sisältyvän, nostatti Stellassa vain inhottavan, puistattavan tunteen. Sen jälkeen Stella ei ollut tehnyt samaa virhettä. Ja ehkä myös siksi, etteivät kansion sisällöt oikeastaan kuuluneet hänelle. Ajatuskin niiden kansioiden lukemisesta tuntui yksityisyyden loukkaukselta. Naisen kutitushyökkäys oli kenties tavattoman lapsellinen, mutta sellainen Stella oli - lapsellinen ennen kaikkea. Hän tuskin tulisi koskaan kasvamaan aikuiseksi. No, ainakaan huumorintajunsa osalta. Valitettavasti kutituksella ei myöskään onnistuttu tainnuttamaan tai päihittämään miestä. Varsin nopeasti Stella sai huomata miehen jo lukinneen hänet otteeseensa. Onnettomasta kiemurtelusta huolimatta nainen tiedosti, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuutta pistää Emmetille vastaan. "This is not fair!" Stella valitti naurun sekaisella äänellä. "You have training to all of this", nainen näpäytti terävästi, viitaten siihen että Emmet oli koulutettu FBI-agentti, jolle oli opetettu liuta hallintaotteita ja itsepuolustustaitoja alusta alkaen. Miten Stella olemattomilla taidoillaan olisi pärjännyt sellaista vastustajaa vastaan? Kadulla kimppuun hyökkääviin ahdistelijoihin tehosi yleensä potku sukukalleuksille. Ei sillä, että Stellalla kokemusta olisi ollut. Muka kovinkin ikävä mulkaisu suotiin miehen suuntaan, kun se vihdoin ja viimein suostui päästämään irti. Varmuuden vuoksi Stella siirtyi kauemmaksi, palaten alkuperäiselle paikalleen. Joskin hän ei tällä kertaa ponnauttanut itseään keittiösaarekkeen päälle istumaan, vaan sen sijaan nojasi sen reunaan rennosti.
"Okay, fine" Stella myöntyi ja nosti kätensä pystyyn, kuin luovuttaen. Hän yrittäisi käyttäytyä. Paino sanalla yrittäisi. "I don't promise anything", nainen kuitenkin lisäisi varoittavasti ja soi miehelle hieman arvoituksellisen hymyn. Ehkäpä hän sopivan hetken tullen käyttäisi tilaisuuden hyväkseen ja keksisi jälleen jotakin Emmetin pään menoksi. Miehen mainitessa viinapullojen salaisen kätkön, Stella vilkaisi sen suuntaan, mutta nypristi sitten nenäänsä torjuvasti. Tarkemmin ajateltuna hänen ei enää tehnyt mieli yhtään mitään missä oli alkoholia. Olo olisi aamulla jo taatusti sen mukainen, että muutama drinkki liikaa oli tullut otettua, eivätkä uudet juomat sitä erityisesti helpottaisi. Parempi siis vain pysytellä siinä munakkaassa ja painua sen jälkeen nukkumaan. "Unfortunately, I think I'll say no thanks", Stella totesi värittömästi. Harvinaisen viisas ratkaisu. Naisen katse kulkeutui kaappeja pitkin takaisin Emmetiin. Hän työnsi itsensä irti käsillään ja asteli tottuneesti sen kaapin luokse, jonne Emmet oli piilottanut kaikki ruokalautaset. Avattuaan kaapin oven nappasi nainen yhden lautasen ja asetti sen työtasolle odottamaan. "Do you want to eat too?" Stella kysyi ja katsahti miestä. Kaipa munakkaasta riittäisi heille molemmille.
Lopulta Stella oli saanut syödäkseen. "Thanks! You're darling!" Stella kiitti Emmetia, kun hän oli syönyt. Lautasen nainen laski tiskialtaaseen, sillä senhän ehtisi hyvin pesemään seuraavana aamunakin. Muitta mutkitta nainen oli suunannut askeleensa makuuhuoneeseen. Hän oli kiertänyt sängyn oikealle puolelle. Korva- ja rannekorun nainen oli hylännyt yöpöydälle heti ensimmäisenä. Sängyllä makaavia kansioita nainen vilkaisi inhoavasti. Ne sisälsivät taatusti taas karmaisevia yksityiskohtia. "How will you be able to handle all of those nasty details?" Aiheesta oli taatusti keskusteltu aiemminkin, mutta Stella ei vain pystynyt käsittämään sitä, miten mies onnistui pysymään ammattimaisena. Kysyvä katse kohdistui mieheen, kun Stella samalla riisuutui mekostaan paljastaen sen alle piiloutuneet kirkkaan pinkit pitsialusvaatteet. Naista ei arvelluttanut esiintyä puolipukeissa Emmetin edessä. Hän ei nähnyt Emmetia komeana ja hyvännäköisenä miehenä, vaan ystävänään, jonka oli tuntenut lapsuudesta saakka. Stella pudotti mekkonsa lattialle jalkojensa juureen, ennen kuin kömpi peiton alle. "Luckily you don't have a girlfriend at this time", nainen totesi virnistäen vetäessään peittoa paremmin päälleen ja asettuessaan mukavasti omalle puolelleen makaamaan. Rehellisesti sanoen Stella oli myös omalta osaltaan häätänyt ainakin osan Emmetin potentiaalisista heilaehdokkaista. Jostain syystä naiset eivät riemastuneet naispuolisesta ystävästä, joka takertui ystäväänsä takiaisen lailla ja suolsi toinen toistaan söpömpiä lempinimiä miehelle.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 18, 2017 15:40:49 GMT 2
Post by moa on Jun 18, 2017 15:40:49 GMT 2
Emmetin mielestä oli voimakasta liitoittelua väittää, että hän muka vietti kaiken aikansa kotona. Aivan yhtä hyvin hän olisi voinut lauantaiyönä olla töissä tai vaikka sisarustensa luona, jos olisi ehtinyt sinne päivällä käymään ja ilta olisi venynyt. Emmet ei erityisen mielellään yöpynyt Islan ja Indianan luona, mutta tuli sitäkin välillä tehtyä. Vierekkäisissä kaupunginosissa asumisessa oli se hyvä puoli, että harvoin näitä erikoistapauksia ilmeni ja yleensä vanhasta kotitalosta pääsi aina nopeasti oman asunnon suojiin. ”Point taken, I don’t really go out that much”, mies suostui kuitenkin myöntämään, koska se taisi olla Stellan lausunnon kärki. Emmetin pitäisi sen mielestä käydä enemmän ulkona ja enimmäkseen mies itse oli asiasta eri mieltä. Tämä oli yksi niistä asioista, joista he eivät varmaan koskaan olisi samaa mieltä, sillä Emmetin puolesta Stella itse olisi voinut vähentää juhlimista ja etsiä muuta suuntaa elämälleen. Kumpikaan tuskin tulisi saamaan tahtoaan läpi toisen suhteen ihan lähiaikoina.
Emmet kohotti huvittuneena kulmiaan Stellan arviolle puolialastomien miesten vähyydestä hänen sänkynsä laidalla. ”I don’t really see that as a con when I can be the half-naked man and bring myself drinks whenever I want”, naurahdettiin. Olisi ollut kiusallista, jos tuntemattomat miehet olisivat alkaneet parveilla hänen makuuhuoneessaan. Sellainen taisi olla enemmän Stellan kuin Emmetin pala kakkua. Mies ei yllättynyt tippaakaan, kun Stella kertoi että pari yrittäjää oli kyllä tänäänkin löytynyt. Se mikä naista ajoi mieluummin Emmetin luo olisi voinut olla jollekin mysteeri, mutta Emmet uskoi esimerkiksi tällaisten yöllisten kokkausoperaatioiden olevan osasyy siihen, miksi Stella aina niin innoissaan oli tulossa hänen luokseen yöksi. Vasta tavatut yhdenillan hoidot eivät ilmeisesti tarjoilleet yöpalaa muuten kuin ruumiinsa muodossa. ”You made a smart move there”, Emmet kehui naista. ”Your taste in men is so questionable I’m always relieved when you don’t end up in small pieces in someone’s basement.” Liioittelua sekin oli, eikai Stellan miesmaku sentään mistään potentiaalisista murhaajista koostunut, mutta kieltämättä Emmet oli välillä huolissaan ystävästään. Sen valinnoissa oli aina jotain hullunrohkeutta, jonka Emmet olisi mielellään siitä karsinut, mutta sitten se ei varmaan enää olisi ollut oma itsensä.
Verta ja suolenpätkiä ei tosiaan Emmetin työstä puuttunut, muttei se nyt kaiken aikaa sitäkään ollut. Monet jutuista liittyivät ihan muihin aiheisiin kuin verisiin murhiin, vaikka Emmet olikin enemmän suuntautunut sinne kuin terrorismiin tai tiedusteluun. ”That’s true”, Emmet myönsi kun tiukasti rintakehää vasten niputettu Stella valitti hänen koulutuksensa tuomasta etulyöntiasemasta. ”I’ve been trained to react on vicious tickle attacks like this”, jatkettiin virnuillen. Naisen terävät mulkaisut ohitettiin hymyillen, kun siirryttiin takaisin sen omeletin kimppuun ja alettiin tuhota vihanneksia silpuksi. Stella kieltäytyi juomasta ja mies oli salaa tyytyväinen sen valintaan, vaikkei reagoinutkaan päätökseen olankohautusta kummemmin. ”Yeah I’ll make enough for the both of us”, Emmet vastasi tiedusteluun. Hän ei muistanut koska oli viimeksi syönyt jotain, mutta arvatenkin joskus päivällisaikaan, eikä nukkumaan palaaminen tyhjällä vatsalla houkutellut, vaikka sellainen yösyöminen ei tavallisesti miehen rutiineihin kuulunutkaan. Ruuan valmistuksessa ei mennyt oikeasti kauaa sitten, kun hän tosissaan pääsi sen pariin ja kohta kaksikolla olikin jo edessään lautaselliset höyryävän kuumaa munakasta täytteineen. Ne syötiin saarekkeen ääressä ja Emmet muisti juottaa Stellallekin ison lasillisen vettä ihan ennakoivana varatoimena, ettei sen pää räjähtäisi seuraavana aamuna, jos alkoholia oli sittenkin tullut nautittua vähän liikaa.
Syötyään Emmet laittoi lautasensa Stellan oman seuraksi keittiön lavuaariin, laski niiden päälle vähän vettä ja venytteli makeasti. Olo ei ollut enää pöllähtänyt kuten hetki sitten herätessä, mutta kieltämättä Emmet tunsi väsymyksen tykyttävän jossain takaraivossaan. ”I couldn’t let you starve, now could I?” mies vastasi hymyillen toisen kiitoksiin ja sekoitti taas ohimennen kädellään sen tukkaa. Ruuan valmistukseen käytetyt astiat siistittiin myös lavuaariin tai sen reunalle odottamaan aamua, koska ei Emmet kyllä nyt tiskaisi yhtään mitään, vaikka tavallisesti siisti olikin. Käytyään nopeasti pesemässä hampaansa ja huuhtomassa kasvonsa Emmet sammutti keittiön valot ja seurasi Stellaa makuuhuoneeseen. Nainen olikin jo kuoriutumassa mekostaan, mihin Emmet ei kiinnittänyt mitään erityistä huomiota. Hän oli nähnyt sen sata kertaa aiemminkin, eikä tilanteessa ollut mitään erikoista. Ei vaikka joku muu olisi varmaan siitä pinkeissä pitsihepenissä keikistelevästä näystä menettänyt kykynsä hengittää. Mies nappasi Stellan osoittaman kansion pois sängyltä ja vilkaisi naista vähän kysyvästi. ”What do you mean?” hän kysyi ja kävi sysäämässä kansion huoneen lipaston päälle. Yksityiskohdat eivät häirinneet Emmetiä, lähinnä ne laittoivat miehen miettimään sitä, miten raadollisessa maailmassa he elivät. ”You just have to if you wan’t to work in this field I guess”, todettiin sitten olkia kohauttaen ja alettiin kiskoa t-paitaa pään yli. Yksinkertainen totuus oli, että Emmet uskoi kokeneensa kaikkein kamalimmat asiat jo kauan ennen töiden aloittamista, eikä mikään mitä hän voisi työssään kohdata tulisi koskaan ylittämään niitä.
Stella ehti riisua mekkonsa lattialle ja sujahtaa peittojen alle sillä aikaa, kun Emmet viikkasi omat vaatteensa seinän vieressä odottavalle tuolille. Pian pelkkiin tummiin boksereihin sonnustautunut mieskin pääsi kuitenkin sammuttamaan huoneen valon ja hakeutumaan sänkyyn peiton alle. ”Lucky me”, Emmet hymähti hakien hyvää asentoa. Käsi taitettiin pään ja tyynyn alle ja peittoa sysättiin syrjään rintakehältä. Olisiko Emmet halunnut tyttöystävän? Tuskin. ”And lucky you. No girl would allow you crashing my bed every other night”, arvioitiin ja pyyhittiin kasvoja unisesti haukotellen. Stella oli pariin kertaan onnistunut karkottamaan Emmetin naisvieraat ilmaantumalla paikalla kysymättä tai cockblockaamalla hänet jo illanvieton aikana, mutta sekin nyt vain kuului naisen toimenkuvaan. Sen piti aina saaa huomio itselleen, eikä joku toinen tyttö sopinut sellaiseen kuvioon kovin hyvin. ”If you had a boyfriend I could sleep my nights at peace”, huokaistiin sitten ja vilkaistiin vieressä makaavaa tyttöä hämärän läpi. ”Could you maybe consider getting one?” ehdotettiin toiveikkaasti. Oikeasti Emmet piti siitä, että Stella vietti aikaansa hänen luonaan. Jopa yöseura oli miehestä ihan mukavaa, kun siihen oli vuosien aikana ehditty tottua niin totaalisesti.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 18, 2017 17:11:16 GMT 2
Post by missie on Jun 18, 2017 17:11:16 GMT 2
"Ugh!" Stella ynähti inhoavasti ja puisteli itseään, kuin olisi kuullut jotain sangen ällöttävää. "You? Half-naked?" Nainen tiedusteli ikään kuin varmistaakseen, että oli kuullut oikein ja loi ystäväänsä katseen, joko kysyi mahtoiko mies olla tosissaan. Emmet puolialasti tarjoilemassa drinkkejä itselleen, tai jollekulle muulle - Stella ei halunnut edes leikitellä ajatuksella sen pidemmälle, sillä se tuntui kovin väärältä. "It is definitely something that I don't want to see", hän totesi naurahtaen huvittuneena. Ei Emmet oikeasti kovin paha näky olisi puolialastomana. Moni nainen seuraisi miestä katseellaan taatusti kuola valuen, mutta kaikki hienoisimmatkin seksuaaliset ajatukset Emmetistä olivat Stellalle kuin punainen vaate. Hän ei nähnyt Emmetia siinä valossa, missä moni muu nainen näki. Emmet oli tuttu ja turvallinen - veli konsanaan. Ei kukaan oikeasti halunnut nähdä omaa veljeään lähes tulkoon alasti. Ja sitten se tuli sieltä! Jälleen kerran Emmet kyseenalaisti Stellan miesmaun. Nainen pyöräytti teatraalisesti silmiään ja huokaisi syvään. Miehellä oli toki pointti sanoissaan, mutta Stella oli harvinaisen sokea sille miten huonoja hänen valintansa usein olivat. Kun Emmet näki sydämiä murskaavan lurjuksen, Stella pisti merkille ainoastaan valkoisen hammasrivistön, upean hymyn ja sähköisyyden miehen kosketuksessa. Tavallaan Stella oli hyvinkin pinnallinen - no, ainakin miesten suhteen. "Emmet!" Hän kivahti naurun kuultaessa kuitenkin läpi äänestään. "There is nothing wrong with my choices about men. Usually", nainen kiisti jyrkästi ja mulkoili Emmetiä kulmiensa alta. Pienen pieni lisäys vastalauseen perään oli tietenkin paikallaan, sillä Stella oli varma että Emmet muistaisi yhden, jos toisenkin katastrofin, jota oli joko joutunut itse todistamaan tai josta Stella oli ystävälleen avautunut. Siksi olikin myös äärimmäisen näppärää kääntää huomio toisaalle. "How about your choices? Do you still remember Murderer Molly? That amateur wrestler? She kept saying all night that 'We face today!' and then she rubbed your head with her fist. Do you remember, Emmet?" Stella kohotti odottavasti kulmiaan ja antoi hymyn kaartua leveänä, leikkisänä huulilleen. Ei hän halunnut loukata, kunhan kiusoitteli. Matkiessaan Emmetin käsikynkkään tarttunutta painija-kaunotarta, Stella madalsi ääntään ja yritti kuulostaa mahdollisimman miesmäiseltä. Ei se kuulostanut ihan samalta, mutta riittävän läheltä liippasi. "I think she was really a man", Stella tuumi hitaasti ääneen. Hymy hänen kasvoillaan leveni entisestäänkin ja kävi leikkisän sävyn sijaan pirulliseksi - kaikella rakkaudella kuitenkin.
Stella puraisi huultaan katsellessaan, kuinka Emmet nosti kansiot lipaston päälle. Hän oli varma, ettei mikään järkyttänyt miestä enää. Miten mikään voisi oikeasti järkyttääkään enää sen jälkeen, kun oma isä ampui osan perheestään? Stella oli monta vuotta paininut huonon omatunnon kanssa. Miksei hän ollut kertonut vanhemmilleen Emmetin isän juomisesta? Ehkä tilanne olisi ollut vielä pelastettavissa siinä vaiheessa. Ehkä sillä olisi pystytty estämään Dixonien kauhea tragedia, joka oli vaatinut perheen äidin ja pojan hengen, ja vienyt Walter Dixonin kaltereiden taakse loppuelämän ajaksi. Stella oli kuitenkin tullut siihen tulokseen, ettei ollut mitään mitä hän olisi voinut tehdä. Luultavasti Dixonit olivat ajautuneet niin syvälle kuoppaansa, ettei täyskäännöksen tekeminen ollut enää mahdollista. Stella oli vain hyväksynyt sen, että tapahtunutta ei voinut muuttaa ja keskittynyt tukemaan Emmetia kaikessa missä tahansa saattoi. "Yeah, I guess so", nainen myötäili nyökytellen pienesti.
"I think we would have a decent drama running in that case", Stella tyrskähti huvittuneesti edes ajatellessaan, miten Emmetin kuviteltu tyttöystävä suhtautuisi miehen viereen nukkumaan änkeävään naispuoliseen ystävään. Kovinkaan moni ei taatusti lähtisi siihen leikkiin. Nainen vääntelehti paikoillaan mukavaa asentoa hakien, päätyen lopulta makaamaan kyljelleen kasvot kohti Emmetia. Hämärässä huoneessa miehen piirteet piirtyivät näkökenttään aavistuksen epäselvinä, mutta sen verran tarkasti kuitenkin, että Stella erotti yksityiskohtia helposti miehen kasvoilta. "Actually..." Stella aloitti, mutta vaikeni ennen kuin pääsi pidemmälle sanoissaan. Hän mutristi mietteliäästi huuliaan ja pohti hetken uskaltaisiko kertoa vielä tässä vaiheessa mitään Emmetille. Salaisuuksia... No, niitä Stella ei oikeastaan piilotellut Emmetiltä, vaikka olisi ollut kyse mistä. "You promise not to tell anyone what I'll tell you now, right?" Nainen varmisteli, vaikka tiesi että Emmetin saattoi aina luottaa. "I met this nice, fun, charming and incredibly handsome man. He's a bit older than me", no, jos noin kaksikymmentä vuotta oli hieman vanhempi kuin Stella, niin miten vain. "And he is... Well, he is State's Attorney. I mean Attorney General of New York. He runs New York state government's Department of Law", nainen paljasti varovaisesti, kuin tukkapöllyä peläten. Hänen oli todennäköisesti turha selittää kenestä oli kyse. "It's nothing serious. I know he has a wife and kids, but we just have fun. I have met him only a few times and I think it will end soon, because... Well it's nothing serious", nainen kohautti toista olkaansa huolettomasti. "Don't judge me, please!" Nainen pyysi. Katse hänen silmissään oli anova, vaikka hän ei ollut varma näkikö Emmet sitä. Tällä kertaa Stella jopa ymmärsi, miksi Emmet piti hänen miesvalintojaan kyseenalaisina. Varatun miehen iskeminen ei ollut ehkä siirroista fiksuin, mutta nainen ei nähnyt siinä mitään ongelmaa. Se oli yhteinen päätös ja he olivat molemmat aikuisia ihmisiä. Ei Stella ollut rikkomassa kenenkään liittoa. Luultavasti hän jopa auttoi pariskuntaa pysymään yhdessä. "We just have fun. I really didn't think about trying to take Mrs Rubyard's place", Stella teroitti ystävälleenkin huokaisten raskaasti. Hänen puolestaan rouva saisi pitää valtaistuimensa - vaimon pesti ei kuulunut naisen tavoitteisiin. Ei, vaikka rouva Rubyardin elämä vaikutti olevan mahdottoman simppeliä. Rahaa oli kuin roskaa ja tekemistä riitti, kun ei tarvinnut ajatella budjetin päälle. Nainen oli kuulemma sisustanut pariskunnan asunnon uudestaan lattiasta kattoon vain hiljattain. Edellisestä sisustuskerrasta oli kuulemma kulunut vain vuoden verran.
Ja ihan kuin Stella ei olisi juuri pudottanut suurta uutispommia, nainen kaivautui Emmetin kainaloon ja kietaisi toisen kätensä miehen rinnan ylitse. "Can we skip motivational speeches tomorrow?" Nainen ehdotti vaihtaen puheenaihetta täysin. Emmet oli tuppanut ottamaan tavaksi paasata aina silloin, kun Stellalla oli pahin mahdollinen krapula, eli heti aamusta. Eikä mies yleensä sanojaan säästellyt. No, mitäpä turhaan - olivathan ne ihan ansaittuja.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 18, 2017 19:28:54 GMT 2
Post by moa on Jun 18, 2017 19:28:54 GMT 2
”Hey! You know I could be offended by that. There’s nothing wrong with my half-naked body”, mies väitti ja oli muka kovastikin loukkaantunut naisen kommentista. Puolikas virne pyrki silti kasvoille. ”My body is a temple.” Sitä se toki olikin. Temppeli jota kohdeltiin välillä työnkuvan nimissä kuin purkupallolla ryskytettävää tönöä, mutta temppeli joka tapauksessa. Emmetin vartalossa ei ollut mitään vikaa, siitä Terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta pitivät huolen. Emmet nauroi, kun Stella myönsi, että tämän miesmaku saattoi joskus olla hieman kyseenalainen. Ystävänsä muistutuksille hänen omasta naismaustaan mies irvisti, joskin Stellan valitsema esimerkkitapaus oli vähän epäreilu. Ei Emmet ollut iskenyt sitä naista, vaan toisin päin. Jos sitä nyt saattoi iskemiseksi sanoa. ”How could I forget?” mies parahti päätään pudistellen, mutta huvittunut hymy pysyi itsepintaisesti huulilla. Emmetillä ei varsinaisesti ollut naistyyppiä, mutta vapaapainijat eivät yleensä olleet se kohderyhmä, jota hän tavoitteli. ”That wasn’t my brightest hour”, mies myönsi ja kun Stella lopulta lähti kyseenalaistamaan Mollyn sukupuolen tykkänään, Emmet selvitti kurkkuaan. ”No she wasn’t”, Emmet virnisti ja kohotti kulmakarvojaan villisti. Perään naurettiin, koska ei Emmet oikeasti tiennyt painijan sukupuolesta mitään, ei tilanne niin pitkälle ollut edennyt. Ylipäätään Emmet taisi edetä naisten kanssa pitkälle harmillisen harvoin, lähinnä koska työkavereiden kanssa sählääminen oli hänelle off the limits, eikä hän muualla ketään tavannutkaan. Quanticossa oli ollut Alice, mutta sekin oli ollut lähinnä fyysistä, eikä koko jutusta oltu kerrottu kellekään, ei edes Stellalle.
Ne pohdinnat Emmetin kauheuksien kestokyvystä lopahtivat nopeasti, mikä kävi miehelle ihan hyvin. Omaa psyykettä tai sen kestävyyttä ei mielellään tongittu vapaa-ajalla, sitä sai tehdä ihan riittävästi työnkin puolesta. Byroo piti tarkasti huolta palkollistensa mielentilan kartoittamisesta ja esimerkiksi se Walter Dixonin tekemä kaksoismurha oli käsitelty kaikista mahdollisista kulmista moneen kertaan. Emmetillä oli trauma, se oli selvää, mutta mikään siinä ei estänyt häntä tekemästä työtään. Ehkä se jopa teki hänestä paremman siinä kaikessa. Isän tekoon jaksettiin enää harvoin palata omin ehdoin, koska miksi oltaisiin? Emmetin murrosikä oli ollut helvetti, joka oli päättynyt pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta sellaista elämä nyt vain oli. Samaa näki joka päivä töissä, joten miksi mikään siinä olisi enää jaksanut yllättää.
Emmet naurahti Stellan arviolle draamasta, jonka mahdollinen tyttöystävä voisi aiheuttaa. ”I don’t have time for that so you don’t have to worry”, todettiin ihan rehellisesti. Seurustelu vei tuhottomasti aikaa ja sen yhdistäminen työhön, jossa oli oltava saatavilla kaiken aikaa oli käytännössä mahdotonta – ainakin Emmetin mielestä. Siksi omaan rakkauselämään ei oikeastaan edes jaksettu upottaa pahemmin aikaa ja ajatuksia: miehelle riitti ihan hyvin fyysinen läheisyys silloin tällöin jonkun mukavan ja nätin naisen kanssa. Ne kommentit Stellasta ja poikaystävän hankkimisestakin oli heitetty puoliksi huumorilla, joten naisen reaktio tuli vähän yllätyksenä. ”Huh?” Emmet ynähti siihen naisen epämääräiseen avaukseen, jota seurasi pyyntö salaisuuden pitämisestä. ”Who would I tell? Isla? My team?” mies kyseenalaisti ja naurahti kuivasti. Kieltämättä nyt alkoi aikalailla kiinnostaa, mitä Stella oli tunnustamassa. Oliko se tavannut jonkun ja alkanut seurustella? Emmetin oli vaikea kuvitella, että ketään hänen lähipiirissään pahemmin kiinnostaisivat Stellan suhdesotkut. ”Spill it out, I’m not gonna tell anyone”, painostettiin lupauksen muodossa ja päätä käännettiin paremmin naisen suuntaan, vaikka maattiinkin vielä selällään. Emmet asetteli käsivarttaan ja tyynyään paremmin, jottei kumpikaan niistä tullut katseen tielle.
Mukava, hauska, charmikas ja uskomattoman komea. Siihen asti kaikki kuulosti melkein liiankin hyvältä ollakseen totta, miksi Stella halusi salailla jotain sellaista? Vastaus tuli hetken päästä, kun nainen kertoi miehen olevan hieman vanhempi ja työskentelevän osavaltion syyttäjänvirastossa. Emmet kohotti kulmiaan, kun kävi yhtä vain selvemmäksi, kenestä nainen puhui. Oikeastaan siitä ei ollut epäilystäkään, koska Stella käytännössä alleviivasi miehen virkaa kaikilla mahdollisilla tavoilla. ”You’re dating Grayson Rubyard?” mies kysyi vähän epäuskoisesti. ”Isn’t he married?” rykäistiin perään ja äänestä varmaan paistoi paheksunta, jonka olisi voinut yrittää peittää, muttei viitsitty vaivautua. Stella alkoi nopeasti selitellä että tiesi kyllä kaikki faktat ja kyse oli vain hauskanpidosta ja Emmet rypisti kulmiaan vielä vähän lisää. Okei, Emmetin oli ehkä myönnettävä, että oli ollut väärässä. Islaa ja aika montaa muutakin ihmistä varmaan kiinnostaisi kuulla, että osavaltion syyttäjällä oli suhde itseään puolta nuorempaan naiseen. Ei se ehkä mikään yllätys olisi, mutta kiinnostava tieto silti. FBI toimi oikeusministeriön alaisuudessa, joten tietenkin Emmet oli jo ihan työnsä puolesta tietoinen New Yorkin syyttäjänviraston johdosta. Viraston kanssa oltiin tekemisissä käytännössä päivittäin ainakin jollain tasolla, ja vaikka Emmet ei tuntenut osavaltion syyttäjää henkilökohtaisesti, tuntui miehestä vähän vastenmieliseltä ajatella tätä yhtälöä.
Stellaa toisena naisena oleminen ei näköjään haitannut, vaikka Emmetin siunausta siinä kinuttiinkin. ”I’m not judging you or anyone”, Emmet väitti nopeasti, mutta se oli ilmiselvä vale. Hän paheksui sekä Stellaa, että Rubyardia. Mies käänsi katseensa takaisin valkoiseen kattoon, joka hämärässäkin näytti vähän hohtavalta. ”Is it fun, really?” mies kysyi oltuaan hetken hiljaa. Vapaalla kädellä pyyhkäistiin hiuksia ylös otsalta. Ei hän varsinaisesti välittänyt ajatella, mitä Rubyardin ja Stellan hauskanpito tarkoitti, vaikka se olikin aika selvää. Toinen ei halunnut uudeksi rouvaksi osavaltion syyttäjän taloon, joten ilmeisesti suhde oli lähinnä fyysinen. Emmet ei ollut ihan varma mitä ajatteli siitä, mutta moraalisesti se tuntui jotenkin väärältä. ”Just keep your head down, okay? You don’t wanna get caught in the crossfire when people start shooting him down because of this”, kehotettiin ja onnistuttiin kuulostamaan ihan rationaaliselta. Tällaiset jutut päättyivät aina skandaaliin ja niissä skandaaleissa tuhottiin ihmisiä. Emmet saattoi pitää Stellan päätöstä ryhtyä suhteeseen varatun miehen kanssa huonona, mutta erityisen heikkoa harkintakykyä toinen osoitti sillä, että oli valinnut jonkun sellaisessa virassa olevan.
Kun Stella kohta änkesi kainaloon, Emmetin huulille puski hymy ja nainen otettiin vastaan ihan mielissään. Tilanteesta ei tehnyt outoa edes se, että he olivat juuri puhuneet Stellan naimisissa olevasta rakastajasta. Emmeti veti kätensä pois pään alta ja suoristi sitä tyynyä ennen kuin kietoi tottuneesti käsivartensa Stellan ympärille. Naisen paljas iho tuntui lämpimältä omaa vasten ja Emmet nojasi leukaansa sen päälakeen. ”I can’t promise anything”, Emmet mumisi hymyillen vinosti, samalla, kun sulki silmänsä. ”You are an irresponsible human being and you deserve every pep talk you’re gonna get.” Äänestä kuului huvittuneisuus, mutta myös se, että Emmet oli tosissaan. ”But I’ll try to cut you some slack”, luvattiin sitten lopulta. Otetta naisen ympäriltä kohennettiin hieman ja käsi jäi lepäämään jonnekin sen vyötäisille. ”Now shut up and let me sleep or I’ll have to throw you out”, mies komensi leikillään ja hieraisi toisen ihoa sanojen vakuudeksi.
|
|
