.gif)
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 18, 2017 18:02:49 GMT 2
Post by missie on Jun 18, 2017 18:02:49 GMT 2
SUNDAY 25. JUNE 2017 - SOMEWHERE AROUND 12 PM 112 PROSPECT PARK WEST @ BROOKLYN BLAKE MCNABB & JULIET RHODES
Could you please take this to Juliet? Sally oli pyytänyt edellisenä viikonloppuna, kun Blake oli pitkästä aikaa vieraillut Dallasissa. Blake oli yrittänyt ensin luikerrella tehtävää karkuun vetoamalla työkiireisiin, mutta Sally Ann oli inttänyt vastaan kiivaasti. Ei siinä kuulemma menisi kuin viisi minuuttia. Blaken ei edes tarvitsisi istuutua alas kahvittelemaan Julietin kanssa - veisi vain paketin ja jatkaisi matkaansa. Lopulta Blake oli luonut inhoavan katseen Sallyn käsissä olevaan neliönmuotoiseen lahjaan, jonka nainen oli ostanut uusimmalle, parhaalle ystävälleen. Niinpä mies oli suostunut, mutta vastahakoisesti. Hän ei ollut lainkaan varma siitä, kuinka hyvä idea Julesin näkeminen viime kertaisen jälkeen mahtoi olla. Niin, mitä viime kerralla oli sitten tapahtunut? Ei mitään ihmettä kummempaa. Blake oli vain päätynyt suutelemaan jälleen kerran naista, lähtenyt tämän matkaan juhlista ja hylännyt vaimonsa New Yorkin seurapiirien kerman armoille. Rehellisesti sanoen Blakea ei edes kaduttanut, vaikka kaikella kunnioituksella hänen olisi pitänyt pyöriä omatunnon tuskissaan. Hän ei ollut edes muistanut miten hyvää seksi Julietin kanssa oli ollut. Se oli mahtavaa ja maata järisyttävää. Juuri sellaista kuin sen piti parhaimmillaan olla. Blake oli jäänyt mielellään yöksi naisen luokse, mutta oli hiipinyt sitten tiehensä aamuvarhaisella. Totta kai hän oli herättänyt Julesin ja luvannut jopa soittaakin. Se soittaminen oli sitten vähän jäänyt. Sally oli onneksi uskonut selityksen äkillisistä työkiireistä, joten Blake oli vaimonsa suhteen kuivilla vesillä. Julesista hän ei tiennyt. Naisesta ei ollut kuulunut mitään, eikä Blake ollut saanut aikaiseksi tarttua puhelimeen. Hän oli kerta toisensa jälkeen tuijottanut Julesin nimeä puhelimensa näytöllä, mutta ei ollut kuitenkaan kyennyt aloittamaan puhelua. Se oli tuntunut vaikealta, ja mitä ihmettä hän edes sanoisi? Työt olivat vieneet mukanaan ja saaneet Blaken ajatukset pysymään kurissa edes jotenkuten, mutta joka kerta, kun hän istuutui alas, palasivat ajatukset takaisin Julietiin - niin kliseistä kuin se olikin. Blake ei ollut todellakaan heti New Yorkiin palattuaan lähtenyt viemään Sallyn lähettämää lahjaa Julietille. Ei, se oli vain nököttänyt keittiönpöydällä koko viikon, ikään kuin muistutuksena siitä, että Sally ja Juliet olivat ihan vain Blaken kiusaksi ystävystyneet. Se oli oikeasti jotain sairasta pilaa, sillä Blake ei olisi koskaan uskonut naisten tulevan toimeen keskenään. Jules oli aina ollut Jules, kun taas Sally oli aivan jotain muuta. Viikonpäivät olivat vaihtuneet siihen tahtiin, että ennen kuin mies edes huomasi oli jo sunnuntai. Pakko se oli kai ottaa itseään niskasta kiinni jossain vaiheessa, joten niin Blake oli soittanut kuljettajalleen heti aamupäivästä. Iltapäivästä olisi tiedossa muutama liikepäivällinen, joten ainakin mies olisi ajoissa liikenteessä. Hän veisi vain äkkiä paketin Julietille ja suuntaisi takaisin Manhattanille. Kuulosti suunnitelmalta! Ajomatka tuntui tuhottoman pitkältä. Paidan kaulus ja kaulassa roikkuva kravattikin tuntuivat ahdistavan ikävästi. Mies pyöritteli hermostuneesti niskojaan seuratessaan kuinka maisemat vaihtuivat toisensa perään. Myös Brendan oli pistänyt työnantajansa hermostuneisuuden merkille. Kuljettaja vilkuili jatkuvasti taustapeilin kautta tyylikkään mustan Mercedes-Benzin takapenkillä istuvaa miestä. "Are you all right, sir?" Brendan kysyi hieman huolestuneena. "Yeah, everything is fine. Can you adjust the AC to a colder temperature?" Blake pyysi, kääntäen keskustelun toisaalle. Hän ei halunnut erityisesti avauta aiheesta olen-tässä-menossa-entisen-tyttöystäväni-luokse-jonka-kanssa-päädyin-sänkyyn-pari-viikkoa-sitten. Blake ei yleensä jännittänyt mitään, mutta Julesin ajatteleminenkin sai hänen sykkeensä kohoamaan ja sydämen pamppailemaan rinnassa aavistuksen lujempaa. Naisen vaikutus häneen oli hämmentävä. Huokaisten Blake vilkaisi viereensä asettamaansa lahjaa. Mies ei edes tiennyt, mitä se mahtoi sisältää. Sallyn tuntien jotain pientä, mutta kerrassaan ihastuttavaa. Blake oli aina hämmästellyt naisen taitoa valita juuri sellaiset lahjat, jotka miellyttivät saajaansa aina. Kai se oli joku naisten maaginen ominaisuus, jollaista ei oltu miehille suotu. Auto pysähtyi ja Blake huomasi tuijottavansa tuttua taloa. Tai ei se oikeastaan ollut tuttu talo. Se oli Julietin koti. "I don't stay long", Blake ilmoitti kuljettajalleen ja nousi omatoimisesti autosta ulos, napaten lahjapaketin mukaansa. Hän nousi portaat ylös ja seisahtui ulko-oven eteen. Syvään henkeä vetäen mies vielä harkitsi kahdesti, ennen kuin soitti ovikelloa. Hän kuuli veren kohisevan suonissaan vain odottaessaan, että Juliet tulisi avaamaan. Hetken ajan mies ehti jopa toivoa, että nainen oli lähtenyt puistoon poikansa kanssa, mutta sitten ovi aukesi ja Blake joutui kohtaamaan naisen. "Hi!" Mies tervehti yllättävänkin rennosti siihen nähden millainen myllerrys hänen sisällään kävi. "I don't know what this is, but Sally asked to bring it to you, so..." Blake hymyili pienesti ja kohotti kädessään olevaa lahjaa. Hän loi naiseen kysyvän katseen, mutta tyrkkäsi paketin sitten tälle hieman kömpelösti ja karaisi kurkkuaan. Mies silmäili Julietia osaamatta oikeastaan sanoa yhtään mitään. Mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Suudella naista? Sen Blake olisi ehdottomasti halunnut tehdä. Olisiko se ollut sopivaa? Ei todellakaan. He olivat tehneet hirvittävän virheen sinä eräisenä iltana, eikä Blake silti katunut mitään. Hän olisi tehnyt sen uudestaankin, jos niikseen olisi tullut. "Yeah... So I think I go now", Blake yht'äkkiä totesi hieman hämmentyneen näköisenä ja kääntyi ympäri. Askeleet veivät alas kadulle rappusia pitkin, mutta kadulle päästyään mies seisahtuikin. Hän huokaisi raskaasti, eikä voinut olla käyttämättä kättään niskassaan aavistuksen vaivautuneena. Julietin vältteleminen oli ehdottoman järkevä ja viisas veto, mikäli Blake mieli pitää avioliittonsa, mutta miksi se tuntui samalla niin väärältä ja epäoikeudenmukaiselta? Uusi huokaus pakeni miehen huulilta. Hän kiepsahti taas ympäri ja harppoi askelmat takaisin ylös. Kaikeksi onneksi nainen ei ollut ehtinyt vielä livahtamaan sisätiloihin, vaan seisoi edelleen oven raossa. "I'm sorry that I haven't called. How are you?" Mies pahoitteli, kohdistaen katseensa hymyileväisenä naiseen. Hymy kuitenkin sai väistyä vakavamman ilmeen tieltä, kun Blake huokaisi kärsimättömästi ja astui askeleen lähemmäksi Julesia. Hän ei edes antanut naiselle tilaisuutta vastata. Katse lukittautui tiiviisti naisen silmiin. Hän nuolaisi ylähuultaan, tarttuen sitten ovenkarmista oikealla kädellään kiinni kuin tukea hakien. "I can't stop thinking about you", mies myönsi ripaus turhautuneisuutta äänessään. Olihan se sietämätöntä nyt vähemmästäkin. Blake oli vannonut olevansa uskollinen vaimolleen, mutta mitä vielä - hän meni ja petti Sallya sen naisen kanssa, jota oli aikonut melkein kosia. |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jun 23, 2017 12:16:55 GMT 2
Post by julle on Jun 23, 2017 12:16:55 GMT 2
OOTDViimeisen parin viikon aikana Juliet oli keskittynyt täysin kolmeen asiaan; poikaansa, töihinsä ja omaksi yllätyksekseen myös uuteen tuttavuuteensa Kyleen. He olivat satunnaisesti nähneet New Yorkissa vierailleen Kylen kanssa ja rehellisesti sanottuna kyseinen mies oli toiminut täydellisenä harhauttajana. Julietin ajatukset olivat nimittäin aivan liian paljon vierailleet Blakessa, jonka kanssa hän oli jakanut yhteisen yön muutamaa viikkoa taaksepäin. Se mitä heidän välillään oli tapahtunut, oli jäänyt vain yhteen kertaan. Juliet oli joutunut selittelemään omaa katoamistaan niistä seurapiirijuhlista niin äidilleen, kuin Kylelle, jotka olivat onneksi uskoneet hänen valheensa huonovointisuudesta. Niinpä sen yön jälkeen Blake oli jäänyt yöksi ja seuraavana aamuna hän oli lähtenyt aikaisin, luvaten jopa soittaa. Se yö oli ollut kaikin puolin täydellinen ja seksi sitäkin parempaa mitä Juliet oli muistanut. Rehellisesti sanottuna Juliet ei kuitenkaan odottanut Blaken soittoa. Hän ei antanut itsensä odottaa, sillä tiedosti varsin hyvin miehen olevan onnellisesti naimisissa, vieläpä Julietin uuden parhaan ystävän kanssa. Julietista oli outoa, että hän oli niinkin läheiseksi tullut Sally Annin kanssa – useimpien naisten kanssa ei lähes koskaan tultu toimeen, sillä he eivät osanneet katsoa Julietin entisestä bilettäjätaustasta pidemmälle. Sally Ann ei kuitenkaan tuntunut olevan niin tietoinen Julietien räiskyvästä menneisyydestä – saati sitten epämääräisestä suhteestaan Blaken kanssa. Se ystävyys ei kuitenkaan ollut sellainen asia, joka olisi saanut Julietin ajatukset pois Blakesta. Siihen oli käytetty harhautuksena Kyleä, joka oli vieraillut New Yorkissa ja vienyt Julietin jopa illalliselle. Sunnuntaina Juliet oli päättänyt jopa esitellä Benjaminin ja Kylen toisilleen. Se tuntui hyvältä ajatukselta ja sellaiselta, joka varmasti vei Julietin ajatukset pois Blakesta. Sunnuntaina Juliet oli tosissaan vienyt niin Benjaminin kuin KYlen läheiseen leikkipuistoon. He olivat olleet siellä tuntikausia; Benjamin oli pääosin leikkinyt yksin ja muiden puistossa olevien lapsien kanssa, kun Juliet ja Kyle olivat päässeet tutustumaan toisiinsa paremmin. Kyle oli… Mukava. Valitettavasti Blaken puheet miehen tylsyydestä ja asiallisuudesta nostivat päätään. Juliet osasi kyllä keskustella miehen kanssa, mutta samaan aikaan hän vain huomasi, kuinka erilaisia he todellisuudessa olivat. Kyle järkevä, järjestelmällinen ja tasainen persoona – kaikkea mitä Juliet ei tosiaankaan ollut. Äitinsä Lily oli kuitenkin parittamassa kaksikkoa enemmän kuin innoissaan, kiitos Sally Annin, joka oli puhunut Lily Rhodesin puolelleen ajatuksessa, että Kyle ja Juliet olivat kuin toisilleen luotuja. Tai enemmänkin niin, että Kyle oli jotain sellaista mitä Juliet tarvitsi elämäänsä. Sunnuntai oli siis kaikin puolin sujunut mukavasti ja illan tullessa Kyle oli joutunut palaamaan Dallasiin. Juliet oli laittanut poikansa nukkumaan ja siirtynyt itse puolestaan takapihalle kirjoittelemaan. Ovikello oli kuitenkin soinut kahdentoista aikoihin. Juliet ensimmäiseksi ajatteli jonkun nuoremmista sisaruksistaan tulevan käymään ja kiirehtikin ovea avaamaan. Kädessä oleva itkuhälytin jätettiin sivupöydälle, kun ovi avattiin, mutta sen takaa ei kuitenkaan paljastunut kukaan Rhodesin sisaruksista, vaan Blake. Miehen näkeminen sai Julietin sydämen jo pamppailemaan nopeampaan tahtiin ja ennen kuin nainen kerkesi edes ajatella – leveä hymy oli noussut kasvoilleen. ” Hey stranger… What’s up?”, Juliet tiedusteli tahtomattaan leveä hymy huulillaan. Balekn näyttäessä kädessään olevaa pakettia, naisen kulmat kohosivat yllättyneenä. ” Gift? For me? What for?”, hän naurahti ja otti miehen ojentaman paketin, tarkasteli sitä hetken käsissään ennen kuin nosti katseensa Blakeen. Heidän välilleen laskeutunut kiusaus oli oikeastaan hyvin kiusallinen. Juliet ei osannut sanoa mitään siihen. Naisen kasvoilla koreileva hymykin hyytyi, kun Blake ilmoitti lähtevänsä. ” Oh… Okay, bye?”, nainen takerteli niissä sanoissa ja jäi vain hiljaisena tuijottamaan miehen perään. Juliet jäi typertyneenä ovelle seisomaan, katsellen kuinka mies laskeutui ne portaat alas ja oli suuntaamassa autolleen. Katse laskeutui sitten siihen kädessään olevaan lahjaan, joka oli kauniisti paketoitu ja ruusukkeella koristeltu. Sen aikana Blake oli harpponut takaisin ovelle, jolloin bruneten katse nousi mieheen ja sydämensä alkoi taas hakata tietään ulos rinnasta. Juliet henkäisi ja pudisteli päätään miehen pahoitteluille. ” That’s… That’s okay. I know you’veen busy.”, pieni hymy nousi takaisin naisen huulille ja katse palasi Blaken silmiin. Rehellisesti sanottuna hän ei ollut odottanut, että Blake soittaisi hänelle. Välttely olisi ollut parhain idea, mutta Sally Ann ei tuntunut antavan heille sellaista mahdollisuutta. Blaken astuessa lähemmäksi, Juliet katseli hiljaisena miestä. ” I've missed you”, hän vuorostaan myönsi ja hymyili vinosti. Katse kävi sen jälkeen nopeasti Blaken ohitse kadulla odottavassa autossa. ” You wanna come in?”, Juliet kysyi ja siirtyi nyt sivummalle ovelta, jotta Blake pääsi peremmälle. Ovi sulkeutui heidän takaa ja Juliet jäi muutaman metrin päähän Blakesta. Pieni etäisyys tuntui järkevältä, vaikka todellisuudessa Juliet olisi vain halunnut kiirehtiä suutelemaan miestä. Hän kuitenkin jäi oven eteen seisomaan ja laski kädessään olevan paketin eteisen sivupöydälle. ” How are you?”, hän vuorostaan kysyi. ” You want something, coffee, tea, soda?”, se kyseleminen tuntui typerältä ja täysin luonnottomalta Julietille, mikä myös näkyi hänen kasvoillaan. Juliet hieraisikin seuraavaksi kasvojaan ja huokaisi raskaasti. ” I’m sorry, this is so weird… What we are even doing?”, hän lopulta päätyi kysymään hiukan vaikeasti naurahdellen, katseen nauliutuessa Blakeen. Totuushan oli, että pallo oli täysin Blakella, eikä Juliet voinut muuta kuin olla ja odottaa, että mies avaisi suunsa ja kertoisi mitä hän halusi.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 24, 2017 14:17:58 GMT 2
Post by missie on Jun 24, 2017 14:17:58 GMT 2
Blake huokaisi. "No, Jules. That's not okay. I promised, I should have stick to that promise", Blake totesi kuulostaen siltä, kuin olisi vilpittömästi ollut pahoillaan. Ja niin hän olikin. Oikeasti. Hän oli luvannut soittaa, mutta ei ollut tehnyt sitä syystä tai toisesta. Ei hänen olisi pitänyt käyttäytyä niin, sillä hän piti aina lupauksensa. No, melkein aina, kuten oli todistettu. Jokin helpottunut, lämmin tunne kouraisi miehen rintaa, kun Juliet myönsi myös ikävöineensä vastavuoroisesti häntä. Se tuntui hyvältä. Blake vakuuttui siitä, ettei ollut tunteidensa kanssa yksin. Naisen kysymykselle tyydyttiin kuitenkin vain nyökkäämään. Pikaisesti Blake silti vilkaisi olkansa ylitse autonsa suuntaan, ennen kuin astui Julietin ohitse peremmälle asuntoon. Askeleet kävivät muutaman metrin päähän naisesta, kunnes Blake seisahtui aloilleen ja kiepsahti ympäri takaisin naisen puoleen. "I'm good", mies vastasi naiselle ja hymyili pienesti. Kädet työntyivät housujen taskuun, kun Blake silmäili naista kauempaa. Tietenkin Jules näytti aivan äärettömän hyvältä yöasussaan. Tummanharmaa paita ja vaaleat shortsit pukivat naista ihan yhtä lailla, kuin se kaunis, musta iltapukukin. "No, thanks", juotavaa mies ei kaivannut. Ei ainakaan yhtä paljon, kuin naisen huulia. Ehkä kupponen kahvia tai lasillinen virvoitusjuomaa olisi voinut tehdä ihan hyvää, tai ainakin tarjota loistavan häiriötekijän, jotta Blake ymmärtäisi pitää näppinsä erossa vaimonsa ystävästä ja entisestä nuoruuden ajan heilastaan. Tunnelma oli kuitenkin hyvin outo. Kuin he eivät olisi tienneet mitä tapahtuisi seuraavaksi. Eivätkä he kai tienneetkään. Ei Blake ainakaan tiennyt. "Yeah, this kinda is", mies myönsi häkeltyneesti naurahtaen ja vaihtoi painoa vasemmalta jalalta oikealle. "I just hope that.. We... Uh!"
Juuri muuta ei sitten tarvittukaan. Koska Blake ei edes tiennyt mitä oli oikeasti sanomassa, päätti hän tarttua siihen mielitekoon, joka oli pyörinyt hänen mielessään jo siitä saakka, kun Jules oli tullut avaamaan oven. Ripeät, pitkät askeleet toivat miehen nopeasti naisen iholle. Ihan liian vaivattomasti Blake kumartui painamaan huulensa naisen pehmeille, kutsuville huulille, ja kiersi kätensä jonnekin Julietin takareisille, kohottaen naisen syliinsä. Puolittaisen askeleen turvin Blaken onnistui painaa nainen itsensä ja oven väliin. Blaken otteet eivät olleet erityisen hienovaraisia tai helliä. Ne olivat enemmänkin vaativia ja omistushaluisia, kuin Blake olisi halunnut osoittaa koko maailmalle, että Juliet kuului ainoastaan hänelle, vaikka eihän asia ihan niin ollutkaan. Olihan se ihan helvetinmoinen virhe päätyä taas suutelemaan naista, mutta se tuntui hyvältä. Ihan niin kuin asioiden pitäisi olla juuri niin. Blake irroitti oikean kätensä Julietin reideltä ja nosti sen naisen poskelle, pyyhkäisten hiuksia syrjään jonnekin korvan taakse turvaan. "Are we alone?" Hän kysyi aavistuksen hengästyneenä suudelman lomasta. Sehän siitä kaikesta vielä puuttuisikin, kun joku saisi heidät rysän päältä kiinni. Blake tunsi olonsa ihan tarpeeksi vainoharhaiseksi jo pelkästään sen takia, että hänen autonsa kuljettaja oli päässyt todistamaan miehen omituista käytöstä Julietin ovella. Hän ei varsinaisesti innostunut ajatuksesta, että joku pääsisi todistamaan kyseenalaista asetelmaa, johon he olivat naisen kanssa päätyneet - joskin Blaken aloitteesta.
Blake irrottautui suudelmasta ja katsahti ylös, kohti naisen kasvoja. "You've always meant me so much", hän henkäisi ja suukotti hellästi naista. "Do you know that?" Blake ei ollut lainkaan varma, mitä Juliet ajatteli hänestä nykyään. "I just should have kept my head. I had already chosen diamond ring for you", miten eri tavalla asiat olisivatkaan, jos hän olisi kosinut Julietia isänsä toiveista huolimatta. He olisivat naimisissa nyt. Heidän ei tarvitsisi häpeillä tunteitaan, eikä varsinkaan varastaa salaa, suojassa katseilta, suudelmia. He voisivat kävellä avoimen onnellisesti kadulla käsi kädessä ja ennen kaikkea he saisivat olla yhdessä. Joka päivä. Julietin kasvot olisivat ensimmäiset, jotka Blake aamulla näkisi, ja viimeiset illalla - sitä mies huomasi yllättäen kaipaavansa. "I'm so sorry. I was a real fool", mies henkäisi pahoittelevasti ja hymyili naiselle, ennen kuin laski otsansa sen otsaa vasten. Hän tunsi Julietin hengityksen kasvoillaan, ja nainen tuoksui aivan mansikalta ja vaniljalta - aivan kuin kesältä. "I don't even know what to do anymore", Blake totesi puristaen silmänsä kiinni. Tuntui olevan ihan sama, mitä hän tekisi, hän loukkaisi silti jotakuta. Ikään kuin hänen pitäisi vain valita kumpaa haluaisi loukata: Sallyä vai Julesia? Kumpi naisista kestäisi tulla loukatuksi niin hirveällä tavalla? Kumpaa naisista hän oikeasti rakasti? Se tuntui ihan hölmöltä. Rakkautta, jota hän koki Julesia kohtaan, ei voinut verrata millään tavoin rakkauteen, jonka hän jakoi Sallyn kanssa. Heillä oli kaksi upeaa lasta, upea koti ja oikeastaan kaikki, mitä he halusivat, mutta silti jokin vain veti Blaken kerta toisensa jälkeen Julesin luokse. Mies ei ollut varma oliko se rakkautta vai himoa? Ja jos se oli pelkkää himoa, se haihtuisi aikoinaan. Silti hän huomasi sanovansa: "After all these years, I love you so much."
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jun 25, 2017 22:18:16 GMT 2
Post by julle on Jun 25, 2017 22:18:16 GMT 2
Oven suljeudutta heidän välilleen laskeutui se kiusallinen, epämukava hiljaisuus. Juliet ei osannut rikkoa sitä muuten kuin mitä typerimmillä kysymyksillä. Julietin olisi sen sijaan tehnyt mieli vain kuroa heidän sen välinen matka umpeen ja tuntea ne Blaken huulet taas omillaan. Hän ei kuitenkaan rohjennut tehdä niin. He olivat viettäneet yhden maagisen yön yhdessä, vanhoja muistojen vuoksi ja sen olisi pitänyt riittää. Paidan helmaa nyplättiin hermostuneena ja katse harhaili niin Blakessa kuin siinä paidan helmassa. Juliet tunsi itsensä ihan vaivautuneeksi teinitytöksi, eikä hän pitänyt siitä tunteesta. Hän ei ollut koskaan se vaivautunut teinityttö koulussaan tai missään muuallakaan. Juliet oli Queen Bee, joka otti sen minkä halusi ja teki mitä halusi. Se asenne oli jatkunut pitkälle aikuisikään saakka. Nyt tilanne oli kuitenkin toinen. ”I’m sorry, I don’t want this to be weird. I just…”, Juliet huokaisi päätään pudistellen ja viittoi kädellään heidän väliä. Juliet ei tiennyt miten jatkaa sitä lausetta. Luojan kiitos Julietin ei kuitenkaan tarvinnut sitä sen enempää miettiä, kun Blake oli astellut lähemmäksi. Juliet lopetti sen paidan nypläämisen, kun Blaken huulet koskettivat omiaan. Se suudelma oli kuin salamanisku, joka juoksi Julietin lävitse. Kätensä kierrettiin miehen niskan taakse ja tuntiessaan kuinka jalkansa irtaantuivat maasta, ne kierrettiin Blaken ylävartalon ympärille. Seuraavaksi nainen tunsi, kuinka Blake painoi hänet oven ja itsensä väliin, jolloin nainen naurahti kevyesti niiden suudelmien lomasta.
Jos Juliet olisi ajatellut selkeästi, hän olisi lopettanut sen suudelman heti. Sen sijaan hän antoi Blaken ja hänen pehmeiden huulien sumentaa naisen ajattelukyvyn täysin. Juliet antautui täysin niille mielihaluille ja vähitellen liu’utti kätensä miehen niskan takaa tuon rintakehälle ja poskelle. Siitä suudelmasta irtauduttiin hetkellisesti haukkaamaan happea. Blaken kysymys sai naisen nyökkäilemään myöntävästi. ”Yeah, we’re alone. Just us…”, Juliet henkäisi – mutta muisti poikansa, joka nukkui yläkerrassa. ”And of course Benjamin, but he’s asleep.”, hän kiirehti lisäämään leveästi hymyillen. Sen hymyn kanssa Blaken huulille painettiin uusi suudelma, joka oli täynnä intohimoa ja kaipausta, mitä Juliet oli tuntenut Blakea kohtaan kaikki nämä vuodet. Kun siitä suudelmasta lopulta vetäydyttiin, Juliet jäi katselemaan Blaken kasvoja hymyillen ja sipaisi miehen hiuksia ohimennen. ”After all these years, I didn’t even realize how much I missed you…”, Juliet hymyili, samalla kun siveli Blaken hiuksia ja liu’utti sormensa miehen leukaperiä sivelemään. Kulmia kohotettiin kysyvänä ja miehen seuraavista sanoista jopa kohotettiin yllättyneenä kulmia. ”Really? So… Why didn’t you?”, hän tiedusteli seuraavaksi ja jäi vinosti hymyillen katselemaan miehen kasvoja. Kieltämättä tieto siitä sormuksesta sai Julietin vatsan muljahtamaan ja uteliaisuus siitä miksi Blake ei ollut kosinut aikanaan, kasvattivat vain naisen uteliaisuutta. Miehen pahoitteluille pudisteltiinkin seuraavaksi vain päätä. ”Blake… You don’t have to apologize anything. We were in different life situations at that time and... You wanted family and all of that. I wasn’t able to offer that to you back then. You know that – I know that.”, Juliet sanoi nyt vinosti hymyillen ja painoi otsansa Blaken omaa vasten.
Blaken toteamukselle hymyiltiin. Se että Blake edelleen rakasti häntä, lämmitti Julietia. Hänkin rakasti Blakea ja se oli varmasti tullut jo todistetuksi niin sanoin kuin teoin. Ei hän muuten riskeeraisi sellaista ystävyyttä mitä hänellä oli Sally Annin kanssa. Karutotuus kuitenkin oli että Julietin ja Blaken välinen yhteys ei ollut edes sen ystävyyden esteenä. ”Here you don’t have to think anything. Or do.”, Juliet ilmoitti hymyillen ja painoi huulensa Blaken otsalle, samalla kun kietoi kätensä paremmin miehen niskan taakse. Päätä taivutettiin nyt taaksepäin ja se sinisten silmien tuike kohdistettiin Blaken omiin. Jalkoja miehen ylävartalolla sen sijaan tiukennettiin, reisien paineutuessa tiukemmin Blaken kylkiä vasten. ”I mean… If you want, you can always come here and spend time with me – us, I mean.”, Juliet korjaili vinosti hymyillen ja silitteli Blaken niskaa. Juliet ei ollut enää yksin, vaan hänellä oli pieni poika, joka veti parasta aikaa hirsiä yläkerrassa. Niskaa sivelevät sormet liu’utettiin nyt kiusoittelevasti Blaken kaulalle ja miehelle virnistettiin vinosti. ”I could be you secret lover… Or something like that.”, Juliet heitti – ja oli kyllä täysin vakavissaan sen asian kanssa. Hän oli niin epätoivoinen Blaken suhteen että olisi jopa suostunut rooliinsa salarakkaana. Juliet ei kuitenkaan osannut tulkita Blaken ilmeitä ja reaktioita. Juliet kuitenkin painoi hellän suukon Blaken huulille, josta huulensa lähti sitten kiusoittelevasti kapuamaan alaspäin tuon poskelle ja kaulalle. ”Sorry, that was a bad joke. But still, maybe we could have some fun, now or then? No strings attached - remembering the old times.”, Juliet mutisi maanittelevaan sävyyn niiden suukkojen lomasta, palauttaen kasvonsa lopulta takaisin miehen omien korkeudelle, kysyvän kulmien kohotuksen kera.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 27, 2017 16:12:44 GMT 2
Post by missie on Jun 27, 2017 16:12:44 GMT 2
"Thank God!" Blake henkäisi naisen huulia vasten puolittain naurahtaen. Kukaan ei siis yllättäisi heitä kyseenalaisesta asetelmasta - se oli hyvin helpottava tieto. Huulet kävivät taas huulilla, mikä sai lämpimän lepattavan tunteen sykkimään Blaken rinnassa. Suudelman päätteeksi mies tunsi naisen sormet hiuksissaan ja leukaperillään. Sormien sivelevä kosketus sai kylmät väreet juoksemaan Blaken selkärankaa pitkin. Vaikeasti nielaisten Blake liikahti paikallaan, ja kuin lohtua hakien liu'utti kättään Julesin reidellä. Vastaus naisen kysymykseen ei ollut kovinkaan monimutkainen. Se oli oikeastaan aika simppeli; Blake ei ollut vain tarpeeksi vahva taistellakseen isäänsä vastaan. Hän oli taipunut perheen pään tahtoon melko vaivattomasti. "I..." Blake aloitti, mutta laski sitten päätään puistellen katseensa hetkeksi alas. Sanojen keräilyyn meni hetki, mutta miehen katse palasi lopulta pahoittelevana Julesin silmiin. "Because of my father", hän myönsi rehellisesti, mutta ei ollut varma millaista reaktiota olisi odottanut. "He did not accept you. I was stupid, young and foolish, and I couldn't say no to him", Blake selitti. Jälkikäteen ajateltuna Blake katui päätöstään, mutta hänen oli vain elettävä sen kanssa.
Mies henkäisi tuntiessaan Julietin jalkojen tiukentavan otettaan hänen ympärillään. Sen myötä hänen oli pakko painautua lähemmäksi naista. Nainen ehdotti, että Blake voisi aina tulla viettämään aikaa naisen luokse. Ajatus nostatti hymyn miehen huulille. Se oli enemmän kuin, mitä hän osasi toivoa. Kenties Blake oli pohjimmiltaan pelännyt ainoastaan sitä, että Jules torjuisi hänet - mikä olisi toki ollut ihan ymmärrettävää. Kukapa nyt oikeasti halusi hiiviskellä salassa ukkomiehen kanssa? Tai toki se tuotti joille kuille jotain kieroa tyydytystä. Blake ei osannut kuitenkaan edes ajatella, että siitä olisi kyse Julietin kohdalla. Enemmänkin se taisi olla vain pakon sanelemaa. Naisen vitsailu sai miehen hymähtämään mietteliäästi. "Secret lover?" Hän toisti, mutta ei ehtinyt paneutua asiaan sen tarkemmin, kun Jules jo hukutti hänet suukkoihin. Huulet koskettivat ensin miehen huulia, sitten poskea, kunnes siirtyivät härnäämään kaulan herkkää ihoa. Blake antoi sen kaiken vain tapahtua. Molemmat kätensä mies oli siirtänyt naisen reisille, kannattelemaan tätä tiukasti sylissään. Miehen ote ei ollut kovakourainen, vaikka se olikin omistava. "Maybe we should try it. To give it a chance", mies totesi lopulta. Hän halusi nähdä Julesia vaikka joka päivä, mutta hän tiesi harvinaisen hyvin itsekin, ettei ollut siinä tilanteessa, että olisi voinut jättää vaimonsa. Ehkä suhde Julietiin teki hänestä pettäjän, Blake ei kuitenkaan epäröinyt. Häätääkseen jokaisen pienimmänkään orastavan epäilyksenpoikasen mielestään, Blake muistutti itseään paljon mieluummin siitä, miten paljon hän halusi Julietia, miten hän kaipasi ja tarvitsi naista enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Muistutus tuli luonnollisestikin intohimoisen suudelman muodossa, joskin se tuli keskeytetyksi nopeasti itkuhälyttimestä kuuluvan parkaisun muodossa. Blake ynähti pettyneesti, mutta irrottautui sitten suudelmasta. "Perfect timing", hän totesi hyväntuulisesti, suikaten pusunomaisen suukon naisen suupieleen. Vastentahtoisesti, kuitenkin hyvin pehmeästi, mies laski naisen sylistään ja väistyi sivuun, jotta Juliet saattoi suunnata rauhoittelemaan poikaansa. "Go. Just... go. I wait you here", mies lupasi lempeästi hymyillen ja sipaisi hiussuortuvan naisen kasvoilta korvan taakse. "Let's talk then", hän henkäisi, nyökäten sitten itkuhälyttimen puoleen, kuin kehoittaen naista sanattomasti kipaisemaan poikansa luokse. Hymyn häilyessä edelleen huulillaan Blake seurasi naisen menoa, mutta kun Juliet katosi näkökentästä, antoi hän kasvojensa valahtaa vakavaan, pohdiskelevaan ilmeeseen. Mies siirtyi istumaan sohvalle, nojautui kyynerpäillään polviin ja haroi hiuksiaan. Oliko hän todellakin ryhtymässä tähän? Suhteeseen vaimonsa selän takana? Se tuntui hullulta jo pelkkänä ajatuksenakin, mutta mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä? Jos Juliet oli myös halukas kuvioon, ei Blaken olisi pitänyt tuntea naisen houkuttelemisesta siihen niin hirveätä syyllisyyden tuskaa.
Blake istui edelleen aloillaan, kun Juliet liittyi takaisin hänen seuraansa. Kuin täydellinen herrasmies konsanaan, Blake ponnahti seisomaan naisen huomattuaan ja taittoi oikean kätensä selkänsä taakse. Hän istuutui alas vasta, kun Juliet oli päässyt istumaan sohvalle. "Is this really okay for you? I know that you have become friends with Sally", mies loi kysyvän katseen Julesiin. "I don't want to force you to do this, but if we do this, we should perhaps agree on some rules, right? We don't want this to be exposed and cause a scandal."
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jul 2, 2017 13:34:03 GMT 2
Post by julle on Jul 2, 2017 13:34:03 GMT 2
Julietille tuli aavistuksen yllätyksenä se, että Blaken isä oli osa syyllinen siihen soppaan. Olihan Juliet aina tiennyt sen, ettei Blaken perhe ollut pitänyt hänestä ja hänen taustoistaan, siitä huolimatta, että Rhodes – mutta ei hän koskaan ollut ajatellut, että mr. McNabb olisi sekaantunut siihen niinkin vahvasti. Juliet ei oikeastaan osannut sanoa siihen mitään. Eikä hänen luultavasti edes tarvinnut. Se oli menneisyyttä, hyvin kaukaista sellaista, eikä asialle voinut enää tehdä mitään. Juliet halusi enemmin nauttia siitä hetkestä ja keskittyikin nyt pyyhkimään sen juuri saamansa tiedon pois mielestään. Huulensa löysivät tiensä takaisin miehen kaulalle ja kevyt virne nousi naisen huulille, kun Blake toisti sanansa. ”Yeah, secret lover. Dirty mistress or something.”, Juliet henkäisi Blaken kaulaa vasten huvittuneeseen sävyyn, tarkoittaen jokaista sanaansa. Kasvot palautettiin takaisin Blaken omien eteen ja hymyiltiin vinosti sille myöntymykselle. ”We should try it. It would be fun. You could be my sugar daddy, buy me flowers, presents and all kind of shit. Take me with you in business trips.”, Juliet luetteli tyytyväisesti hymyillen sille idealle. Eihän Juliet oikeastaan tehnyt millään lahjoilla mitään – hän pärjäsi rahallisesti. Hän enemminkin halusi nähdä Blakea niin paljon kuin oli vain mahdollista. Edes vaikka sen rakastajan roolissa, joka odottaisi miehen soittoa ja tyydyttäisi tuon halut, kun Blakelle niin sopisi.
Se intohimoinen suudelma oli viedä mennessään – kunnes Benjamin muistutti olostaan. Itkuhälyttimestä kuuluva itku sai Julietin havahtumaan todellisuuteen ja siihen, että hänellä oli poikakin hoidettavana. ”As always…”, Juliet virkkoi huvittuneena, ennen kuin Blake laski hänet turvallisesti alas ja vastasi siihen miehen suukotukseen. ”Don’t go anywhere. I’ll be right back.”, luojan kiitos Blake ilmoitti ettei ollut menossa minnekään, joten Juliet lähti kapuamaan portaita varsin kiireesti toiseen kerrokseen, vailla huolta siitä että mies katoaisi poissa ollessaan. Poikansa huoneeseen päästyä, tuolla odotti jo pääpunaisena itkevä poika, jonka Juliet nappasi syliinsä. ”Hey baby, what’s wrong? Don’t worry, mommy’s here.”, Juliet lohdutteli itkevää poikaansa, joka onneksi rauhoittui varsin nopeasti. Ennen äidiksi tuloa pojan huuto olisi varmasti ollut raskasta kuunneltavaa. Juliet ei edes ollut tietoinen siitä, että olisi joskus halunnut lapsia. Hän oli jopa ajatellut jossain vaiheessa, ettei koskaan haluaisi lapsia, vaan hän bilettäisi koko elämänsä. Asiat olivat kuitenkin muuttuneet Benjaminin myötä, eikä häntä kaduttanut päivääkään se, että oli pitänyt soman poikansa. Hän ei tuntenut edes huoma omatuntoa siitä, ettei ollut kertonut kenellekään lapsen biologisesta isästä, Archer Blackwellistä. Juliet tiedosti jo millaisen mediakohun se saisi aikaiseksi, kun kävisi ilmi, että Benjamin oli kahden mahtisuvun jälkeläinen. Sitä suuremmalla syyllä, Juliet halusi suojella poikaansa siltä kohulta, eikä ollut kertonut asiasta kenellekään. Ei edes parhaimmille ystävilleen, eikä perheelleen.
Benjaminin rauhoituttua ja nukahdettua uudelleen, Juliet oli poistunut poikansa huoneesta vähin äänin. Leveä hymy nousi naisen huulille, kun hän näki alakertaan palatessa Blaken olevan edelleen paikalla. Juliet nappasi matkallaan olohuoneeseen yksinäisen vara-avaimen eteisen sivupöydältä. Ylös nousseelle miehelle hymyiltiin vinosti ja tuon vierelle istahdettiin sohvalle. Juliet nosti jalkansa rennosti koukkuun eteensä ja katseli hetken aikaa hymyillen Blakea. ”I know, but honestly I've never been a good friend to anyone… Except for Remy, Stella, Louisa and Rosie.”, Juliet nyökkäili sanojensa jälkeen hyväksyvästi. ”But this arrangement is really okay to me.”, nainen hymyili vinosti. Seuraavaksi hän vaivattomasti siirtyi Blaken viereltä istumaan miehen syliin haareisin ja vei kätensä Blaken niskan taakse, josta ne kuitenkin valuivat tuon rintakehälle. ”Rules? Oh yea, I understand that – we don’t want cause a scandal. Do you already have something in mind?”, Juliet tiedusteli kulmiaan kevyesti kohottaen ja vinosti hymyillen. Naisen katse oli nyt laskeutunut miehen kasvoilta tuon rintakehälle, Julietin alettua omatoimisesti availemaan Blaken kaulassa roikkuvaa kravattia. ”I assume no public places? And if we run into each other somewhere, we behave and be casual? No flirting and teasing?”, Juliet virnisti päätään herttaisesti kalistaen. Kravatin irrottua Juliet laski kyseisen vaatekappaleen heidän vierelle sohvalle ja vuorostaan ryhtyi hitaasti availemaan Blaken kauluspaidan nappeja. ”So basically, we can only see each other inside four walls? Here, hotel or some crappy motel? Can we go on trips together? I promise to behave...”, Juliet naurahti ja kurottautui painamaan huulensa hellästi Blaken omille. ”Something else? I was thinking that I could give you key here. You can come and go whenever you want.”, avaimen luovuttaminen Blakelle oli luultavasti viisasta. Se helpottaisi asian salailua. Huulet Blaken omilla siirtyivät taas hitaasti miehen poskelta tuon kaulalle, jota Juliet näykkäsi hellästi. Hän mielenkiinnolla jopa odotti, mitä vaatimuksia Blakella olisi tämän sopan suhteen.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jul 21, 2017 7:27:35 GMT 2
Post by missie on Jul 21, 2017 7:27:35 GMT 2
Blakesta tuntui hirveältä tulla sillä tavalla vaimonsa ja Julietin ystävyyden väliin, mutta Julietista erossakaan pysyminen ei varsinaisesti ollut vaihtoehto. Tavallaan mies toivoi sen olevan vain ohimenevää, tavallaan ei - ajatukset olivat vielä siinä pisteessä niin sekaisin, ettei hän kyennyt kuvittelemaan elämäänsä vielä kuin päivä kerrallaan. Ehkä tulevaisuudessa sävelet olivat selvemmät, sillä Blake tiesi itsekin, ettei kuvio voisi jatkua ikuisesti. Hän ei aikonut olla se, joka tuottaisi vanhemmilleen pettymyksen, etenkin nyt kun Hannah oli iskenyt itselleen sen kanadalaisen jääkiekkoilijan - tai olivathan ne taineet jo vuoden verran heilastella. "Nothing special really", Blake myönsi rehellisesti, sillä hän ei ollut varsinaisesti ehtinyt suunnittelemaan heitä koskevia sääntöjä, vaikka olikin yhtä ja toista pyöritellyt mielessään. Mies ei voinut olla naurahtamatta, kun hänen syliinsä kiivenneen naisen kädet tarttuivat omatoimisesti miehen kaulassa roikkuvaan kravattiin. "Jules", Blake henkäisi hieman toruen, muttei tehnyt elettäkään estääkseen naista. "Yeah, you're right. No public places. No flirting and definitely no teasing", mies loi varoittavan katseen naiseen ja antoi silti Julesin käsien siirtyä hänen kauluspaitansa nappien kimppuun. "Here or luxury hotels", Blake korjasi naista, sillä ainakaan hän ei ollut valmis lähtemään mihinkään järkyttäviin motelleihin - ei edes Julietin takia. Pitihän nyt joku taso edes yrittää säilyttää. "And sure. We can go on trips together. You can come with me for business trips. They are deadly boring, but if you wait for me in a hotel room... Well", Blake ei voinut olla naurahtamatta, ennen kuin upposi Julietin aloittamaan suudelmaan. Sormet siirtyivät sivelemään hellästi, kiusaavasti naisen käsivarsien ihoa, joskin oikea käsi karkasi nopeasti naisen niskaan hiusten sekaan, kun Julietin huulet puolestaan siirtyivät miehen kaulalle.
Blake ei voinut olla vilkaisematta ranteessaan tikittävää aikarautaa. Hieman turhautunut huokaisu karkasi miehen huulilta, kun ajan rajallisuus iski vasten kasvoja karuna ja julmana. "I only have half an hour. But it's yours if you want", mies henkäisi, mutta ei jäänyt aikailemaan, vaan tarttui Julietin reisiin ja nousi ylös kiepauttaen pakan ympäri siten, että saattoi painaa naisen alleen sohvalle. "You're so fucking perfect", Blake totesi, ennen kuin suuteli Julietia intohimoisesti ja päästi kätensä vapaasti vaeltamaan naisen vartaloa pitkin. Hän oli kaivannut naista niin paljon, ettei siinä ollut mitään järkeä. Miten kukaan saattoi vetää puoleensa sillä tavoin?
|
|
