member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 18, 2017 21:22:37 GMT 2
Post by missie on Jun 18, 2017 21:22:37 GMT 2
SATURDAY 2. - SUNDAY 3. JULY 2016 - NIGHT BACK SEAT OF TAXI & EMMET'S APARTMENT EMMET DIXON & STELLA JENKINS Stella oli kiskonut sinä iltana päälleen väljän, mutta kuitenkin hyvin istuvan paljettimekon, sujauttanut jalkaansa hopeiset sandaletit ja ripustanut korviinsa mekon kanssa kilpaa kimaltelevat korvakorut. Melko pitkälti samalla kokoonpanolla, kuin aina ennenkin, Stella oli suunannut New Yorkin yöelämään. Mihinkäs muuallekaan kuin The Bediin. He olivat olleet liikenteessä jo hyvissä ajoin - vähän turhankin - sillä naiset olivat saapuneet yökerhoon vähän jälkeen kymmenen. Tunnelma ei ollut niin sanotusti katossa ja nopeasti Stella oli kyllästynyt vain istuskelemaan drinkkiään siemaillen. Hän oli kaivanut mustasta iltalaukustaan esiin puhelimensa ja laittanut Emmetille viestiä. Siitä olikin alkanut pitkä taivuttelu-urakka, kun Stella oli päättänyt piristää ystävänsä elämää. Emmetille teki ihan hyvää välillä vähän tuulettua. Ihan vain silloin tällöin. Elämää oli muuallakin kuin työpöydän ja juttukansioiden äärellä. Ja sen puolen elämästä nainen halusi ystävälleen aina silloin tällöin näyttää. Emmet kasvattaisi muuten taatusti juuret työpöytänsä ääreen, jos sitä ei joku silloin tällöin kiskoisi lähtemään muuallekin. Se tehtävä nyt vain oli sattunut lankeamaan Stellan harteille. Ei sillä, että hän olisi pistänyt pahakseen. Onneksi Stellan kerrassaan mahtavat suostuttelutaidot olivat jälleen kerran kääntyneet hänelle eduksi. - eli toisin sanottuna nainen oli pommittanut miestä niin kauan viesteillä, kunnes se oli viimein suostunut. Vaihtoehtoja Emmetillä ei siis ollut todellisuudessa muuta kuin taipua Stellan tahtoon. Tietysti mies olisi voinut jättää vastaamatta hänen viesteihin, mutta Stella luotti siihen, että Emmet ei tekisi hänelle sellaista koskaan. Kello oli jo hieman yli kaksitoista, kun Emmet oli suvainnut saapua paikalle. Mies oli kuitenkin tullut, joten vain sillä oli väliä. Stella oli riemuissaan rynnännyt halaamaan miestä heti, kun se oli ilmestynyt hänen näköpiiriinsä ja ohjannut sitten melko pahasti aikataulusta jäljessä olevan ystävänsä baaritiskille. Koska luonnollisestikin Stella ajatteli vain miehen parasta, oli hän tilannut heille heti alkuun muutaman shotin ja sen jälkeen vielä parit juomat. Siinä sivussa Stella oli yrittänyt löytää Emmetille naista kotiinviemisiksi - ikään kuin palkinnoksi siitä, että mies oli saanut aikaiseksi lähteä vielä ulos sinä iltana. Jostain syystä Emmet oli kuitenkin torjunut kaikki Stellan tarjoamat ehdokkaat. Kenties eläinkuosiset mekot ja lattialla konttaus olivat seikkoja, jotka olivat syinä torjunnan taustalla. Mene ja tiedä sitten. Harvemmin Stella hylkäsi ystäväänsä, jos he olivat yhdessä ulkona. Se nyt olisi ollut kaiken huippu. Eivätkä miehet yleensä lähestyneet Stellaa, kun hän oli Emmetin seurassa, mistä nainen tosin oli ihan tyytyväinen. Välillä oli enemmän kuin mukavaa ottaa ihan rennosti ja keskittyä oikeasti hauskanpitoon. Ja hauskaa heillä yleensä Emmetin kanssa olikin. Stellan amorin elkeistä huolimatta Emmetille ei ollut löytynyt ketään koristamaan miehen käsipuolta. Se ei haitannut naista, sillä hän saattoi aina tunkea miehen luokse yöksi. Kaipa se nyt jonkinlainen lohtu oli, vaikkakin laiha sellainen. Kaksikko oli luovinut tiensä taksitolpalle hieman ennen pilkkua, sillä muun juhlakansan seassa ulos tunkeminen oli aina yhtä hermoja raastavaa. Oli paljon helpompaa lähteä ajoissa. Säästyipä ainakin saamasta kyynerpään kylkiluihinsa, eikä kukaan tallonut varpaille. Heinäkuinen yö oli lämmin ja vain pieni tuulenvire tuiversi katuja pitkin. Se tuntui oikeastaan aika hyvältä, kun otti huomioon, että pari viimeistä tuntia oli vietetty tupaten täyteen ängetyssä yökerhossa, jossa sisälämpötila oli varmasti enemmän kuin ulkona. Stella vilkaisi heidän edellään jonottavia ihmisiä. Pariskuntia, kaveriporukoita, yksinäisiä känniääliöitä ja sitten olivat he. Nainen ei tuntenut oloaan kovinkaan humalaiseksi. Ajatukset kävivät kuitenkin hieman hitaalla, vaikka sanat olivat selviä, eikä meno muutenkaan ollut kovinkaan hoipertelevaa. Huokaisten Stella käänsi katseensa takaisin Emmetin puoleen. "Well, did you even have fun?" Nainen kysyi virnistäen vinosti. Hänestä ilta ainakin oli onnistunut. Emmet oli ehkä hankala saada lähtemään mihinkään, mutta mies oli kuitenkin aina hyvää seuraa. Saattoi jopa sanoa, että Emmet tasapainotti Stellaa sopivassa määrin. Ilman miestä Stella eksyi vähän liiankin helposti typerien valintojen ääreen, miehen kanssa ei niinkään. "It was nice that you came", lempeästi hymyillen Stella nyppäsi Emmetin paidan rintamusta kevyesti. "It's been at least a million years since we've been together somewhere", ei ehkä ihan miljoonaa vuotta, mutta muutama viikko. Se oli jo tarpeeksi pitkä aika ollakseen Stellalle vähintäänkin ikuisuus. Nainen loi mieheen muka tuiman ilmeen, mutta purskahti heleään nauruun varsin nopeasti. Hän puisti päätään leveästi hymyillen niin, että vapaana olkapäiden ylitse valuvat tummat, laineille kiharretut kutrit heilahtelivat puolelta toiselle. "Why did you reject all of those women? Think you could be on your way to some lovely girl. Think Emmet, think!"
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 18, 2017 22:11:26 GMT 2
Post by moa on Jun 18, 2017 22:11:26 GMT 2
Emmet's ootdThe Bed oli mahdollisesti typerin klubi, jossa Emmet oli koskaan käynyt. Pöytien korvaaminen sängyillä oli varmaan joskus jonkun mielestä ollut hauska ja trendikäs idea, mutta 2010-luvulla se tuntui Emmetistä väsyneeltä ja jotenkin kiusalliselta. Saapuessaan klubille lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kellon lyödessä kahtatoista Emmet oli ollut paitsi aivan liian selvä, myös yleiseltä asennoitumiseltaan valmiiksi skeptinen illan suhteen. Hän oli antanut puhua itsensä lähtemään aika helposti, ei vähiten siksi, että oli kieltäytynyt ystävänsä kutsuista toistuvasti viimeisen kuukauden aikana. Paikalle saapuessa oma helppous kevyesti harmitti. Häntä iloisesti tervehtineen Stellan saaminen käsivarsille oli kuitenkin helpottanut tilannetta hieman, samoin ne baaritiskillä heti alkuun vedetyt shotit ja muutamat pidemmät juomat. Emmet ei juurikaan juonut alkoholia, koska kävi ulkona niin harvoin. Kotona tissuttelusta olisi tullut väin epämiellyttävä olo, joten sellaistakaan tapaa mies ei ollut itselleen kehittänyt. Niinpä ne kovalla tahdilla kiskotut juomat alkoivat nopeasti vaikuttaa miehen fiilikseen ja kai hän vain jossain vaiheessa huomasi, että musiikin jyske oli muuttunut ahdistavasta houkuttelevaksi ja hartioihin työstressistä kertynyt jännitys lauennut. Olisi voinut jopa väittää, että Emmetilla oli hauskaa. Lisämaustetta iltaan toi se, että Stella oli ilmeisesti päättänyt palkita ystävänsä saapumisesta ja järjestää hänelle kotiinviemiseksi sellaisen seuralaisen, joka ei haluaisi vain saada ruokaa ja päästä nukkumaan. Toisin sanoen kenet tahansa muun naisen sieltä baarista kuin Stellan itsensä. Emmet ei ollut laittanut vastaan itse idealle: nyt kun hän kerran oli lähtenyt ulos, voisi tilannetta yhtä hyvin käyttää hyväkseen. Kaikki Stellan illan aikana ehdottelemat naiset tuntuivat kuitenkin olevan toinen toistaan hirveämpiä ja Emmet päättyi torjumaan niistä jokaisen yksi toisensa jälkeen. Mikä naisissa sitten oli vikana? Pitkälti kaikki. Baarissa ei ylipäätään ollut paljoa sellaisia naisia, joihin Emmet olisi suoralta kädeltä kiinnittänyt huomiotaan. Hän oli ihan hyvä saamaan vastakkaisen sukupuolen huomion itseensä ja jopa löytämään yöseuraa, jos niin halusi, mutta Stellan investoituminen tehtävään teki itse valitsemisesta käytännössä mahdotonta. Ja Stellalla oli aivan järkyttävän huono naismaku, niin huono, ettei Emmet yhtäkkiä enää ihmetellyt yhtään, miten nainen tuli aina valinneeksi niin heikkoja miehiäkin. Kaikki sopiviksi ehdotetut naiset olivat kyllä olleet ihan nättejä, mutta yksikään näistä ei vaikuttanut siltä, että Emmetillä olisi ollut näiden kanssa sen veraa yhteistä, että oltaisiin selvitty taksimatkasta tukehtumatta painostavaan hiljaisuuteen. Lisäksi Stellaa tuntuivat viehättävän omituiset tyylivalinnat ja kova humala. Muutamista aloitetuista keskusteluista huolimatta ketään sopivaa ei siis lopulta löytynyt ja ilta näytti olevan hyvää vauhtia päättymässä, kun Stella ja Emmet ennen pilkkua poistuivat klubilta lämpimään kesäyöhön ja luovivat tiensä muiden yön eläjien perään taksijonoon. Emmet piti käsiä housuntaskuissaan katsellessaan ohi ajavia autoja ja jonosta hiljalleen kyytiin nousevia ihmisiä. Stellan kysymys sai miehen kiinnittämään huomionsa tähän ja naiselle suotiin lammasmainen hymy. ”I did”, Emmet myönsi. Epäonnekkaan naisten pokailun lisäksi he olivat ehtineet myös pitää hauskaa, eikä Emmetillä ollut siitä mitään valitettavaa. Stella oli hyvää seuraa, ellei jopa parasta. Se sai hänet väkisinkin rentoutumaan ja irrottamaan kaikista niistä asioista, joita normaalisti pyöritteli päässään jatkuvalla syötöllä. ”Thanks for making me”, mies sanoi ja kosketti kädellään kevyen toverillisesti Stellan yläselkää. ”Just don’t get any ideas, I’m not gonna start doing this every weekend, I wouldn’t survive it”, henkäistiin siihen samaan syssyyn ja virnistettiin leveästi. Jatkuva juhliminen olisi varmuudella vienyt Emmetiltä hengen, nytkin saattoi jo aavistella seuraavan päivän väsymystasojen olevan aivan uusissa ulottuvuuksissa, vaikka krapulalta ehkä vältyttäisiin. Ainakin sillä hetkellä Emmetin olo oli lähinnä rento ja iloinen, ajatukset eivät tuntuneet liian sameilta eikä paikallaan seisominenkaan tuottanut vaikeuksia. Jono liikkui ihan hyvää tahtia ja heidän edellään oli enää muutama seurue. Stella nauroi heleästi ja se sai Emmetinkin entistä paremmalle tuulelle. New York oli kesäöinä aivan erilainen kaupunki, jotenkin kutsuva. Myös hienoisella humalalla saattoi olla osansa sen ihmeellisyyteen, koska normaalisti Manhattan ei ollut Emmetin lempipaikkoja, aamuyön taksijonoista puhumattakaan. ”You have an absolutely horrible taste in women”, mies kertoi avuliaasti ja puisteli päätään huvittuneena. Kieltämättä olisi voinut olla hivelevää odottaa sitä taksia jonkun muun kanssa, jonkun joka olisi ollut ihan muuta kuin ystävä, mutta toisaalta Stellan seura kelpasi Emmetille paremmin kuin hyvin. Jos nainen olisi hylätty sinne kaupunkiin, olisi Emmet kuitenkin päätynyt olemaan huolissaan. Sellainen hän oli. Kun Stella ilmeisesti kaipasi lisäselvitystä Emmetin väitteeseen, mies työnsi taas kätensä housuntaskuihinsa ja keinahteli hienoisesti kengän kannoilta kärjille. ”The first one could hardly speak any English”, Emmet aloitti ja katsoi ystäväänsä merkitsevästi. Se tyttö oli ollut joku itä-eurooppalainen mallikokelas, jonka englanti oli optimistisestikin ajateltuna hädintuskin välttävää. ”The second was wearing so small dress I could see both her bra and underpants at the same time.” Jollekin muulle se olisi voinut olla plussakin, mutta mikään siinä asetelmassa ei ollut hivellyt Emmetiä vähimmässäkään määrin. ”Third one had just given a blowjob to someone in the bathroom and her friend told you about that before you tried to make me hook up with her”, mies jatkoi listaansa ja tuijotti Stellaa intensiivisesti. ”Which is kinda thoughtful if you look at it the right way, but I wouldn’t wanna be blown by girl who already did it to someone else right before me”, naurahdettiin kuivasti. Viimeinenkin seurue heidän edeltään sai napattua itselleen taksin ja kaksikko siirtyi jonon kärkeen. ”It almost feels like you only try to make me go out with girls you know I wont like”, arvioitiin ja siristettiin silmiä syyttävästi. ”Are you? Do you want me to be unhappy? And get an STD?” mies jatkoi, eikä ollut itsekään ihan varma arveliko Stellan toimivan näin. Ainakin tuo oli valinnut hänelle ihan hirvittäviä naisia koko illan. Seuraavaksi taksi kaartoi juuri sopivasti kaksikon eteen jalkakäytävän viereen ja Emmet avasi Stellalle takaoven, kiertäen sitten itse toiselta puolelta sisään, kun nainen oli päässyt mukavasti istumaan. ”150 Myrtle Avenue, Downtown Brooklyn”, mies ohjeisti kuljettajaa, joka lähti sitten suorinta tietä suunnistamaan pois Manhattanin sykkeestä ja kohti Brooklyniä.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 18, 2017 23:04:23 GMT 2
Post by missie on Jun 18, 2017 23:04:23 GMT 2
"I have not!" Stella kivahti naurahtaen. "What do you mean? Horrible taste in my ass", Stella ei voinut olla läimäyttämättä Emmetia rintaan kevyesti ja leikkisästi. Hän loi mieheen silmäyksen kulmiensa alta, puistaen sitten päätään. Hänhän oli yrittänyt vain olla avulias ja valita miehelle sellaisia kedon kukkia, joiden poimimiseen ei tarvinnut nähdä kovinkaan paljon vaivaa. Selkeästikään Stella ei pitänyt miehen taitoja naisten iskemisen suhteen kovinkaan suuressa arvossa. "She was exotic", nainen puolusteli ensimmäistä valintaansa. Tyttöhän oli ollut nätti kuin mikä. Ja pitkä. Puhumattakaan niistä kilometrikintuista. Ei sillä, että Stella olisi itsekään ollut lyhyimmästä päästä, mutta se itä-eurooppalainen kaunotar oli ollut ainakin 5 senttiä häntäkin pidempi. Kahden seuraavan kohdalla nainen ei kuitenkaan vaivautunut pitämään puolustuspuheita. Miksi olisi? Emmetin sanat osoittivat melko räikeät epäkohdat naisissa. Tarkemmin ajateltuna naiset eivät olleet ehkä aivan Emmetin tyylisiä. Sanojen sijaan Stella vain pyöritteli silmiään ja tuhahteli huvittuneena. Ei mitään arvostusta, ei alkuunkaan.
"Don't be silly", nainen hymähti ja veti kädet puuskaan rintansa korkeudelle. Ehkä kaikki hänen valintansa eivät olleet menneet täysin nappiin, mutta pääosin hän kuitenkin ajatteli miehen parasta - aina, ja kaikessa. "That would be horrible", Stella myötäili vakuuttuneena, tosin hienoinen huvittunut vivahde naisen olemukseen kätkeytyi kuitenkin. Pään hidas nyökyttely toi lisää uskottavuutta sanoille, vaikka huulilla väreilevä hymynhäive sitä hieman söikin. Ikävät jälkiseuraamukset olivat viimeinen asia, jota Stella ystävälleen toivoi. Puhumattakaan siitä, että Emmet olisi onneton. Jos Stella halusi jonkun olevan oikeasti onnellinen, se joku oli juuri Emmet. He olivat kokeneet yhdessä niin paljon, ettei Stella voisi ikinä edes suutuspäissään ajatella manaavansa Emmetille mitään pahaa. Keskustelun lomassa myös muut kotiinpaluuta tekevät juhlijat olivat saaneet taksinsa ja niin kaksikko oli päätynyt jonon kärkeen. Seuraava taksi pysähtyi heidän eteensä. Herrasmiesmäisesti Emmet avasi oven naiselle, mistä Stella kiitti miestä kiitollisella hymyllä ennen kuin sujahti takapenkille istumaan. Nainen asettui mukavasti istumaan omalle puolelleen nahkaista penkkiä, jääden odottamaan, että Emmet pääsisi myös kyytiin. Kuljettajan puoleinen takapenkin ovi avautui ja vain silmänräpäystä myöhemmin Emmet istui hänen vieressään. Stella huokaisi raskaasti, jopa hieman helpottuneena, nojautuen sitten syvälle selkänojaa vasten. Mies ohjeisti kuljettajan matkaan, vaikka toki olisi Stellakin sen voinut tehdä. Emmetin osoitetta oli tullut hoettua taksikuskeille enemmän kuin oman kodin.
"You know... This is totally crazy, but -" Stella naurahti sipaisten hiuksiaan ja piti lyhyen tauon, kunnes puhkesi puhumaan uudestaan. Sinivihreiden silmien katse harhaili sillä välin jossain kuljettajassa, kuin tarkastellen kuunteliko etupenkillä ratin takana istuva noin nelikymppinen, pyylevä mies heidän keskusteluaan. "- I begin to think that you are gay", nainen käänsi kasvon Emmetia kohden. Hän kohotti kulmiaan kysyvästi, mutta ei oikeastaan odottanut vastausta. Siksi kai hän jatkoikin niin nopeasti: "I just mean that you let me sleep next to you. I don't remember you ever had girlfriends. Maybe you didn't tell me about them, or you haven't had any girlfriends. Or dates. Ooor both." Stella katsoi Emmetiä tietäväisesti. Hän ei ollut koskaan saanut kunniaa tavata miehen tyttöystäviä, mutta toisaalta se taisikin olla enemmän naisensa itsensä vika. "Whatever. I just try to say that there is nothing wrong with it", Stella kallisti päätään hivenen katsoessaan Emmetia vetoavasti. Ei hän hylkäisi miestä seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Maailmassa ei ollut mitään sellaista, mikä saisi hänet jättämään miehen taakse menneisyyteensä. Sitä kuinka tosissaan Stella oli heittonsa kanssa, saattoi kukin omassa mielessään pohtia. Sillä naisen huulille pyrki varsin ilkikurinen hymy, kun hän siirtyi aavistuksen lähemmäksi miestä. Aavistuksen oli melko kaunistellen ilmaistu, sillä Stellan polvi painautui Emmetin polvea vasten ja naisen käsivarsi hipoi miehen omaa jokaisen hengenvedon yhteydessä. Nainen vilkaisi kuljettajaa, mutta mies tuntui keskittyneen vain pelkkään ajamiseen. Arvioiva katse palasi siis Emmetiin. Stella veti kasvoilleen hyvin, hyvin ymmärtäväisen hymyn ja tutkaili ystäväänsä tarkkaavaisesti, kuin yrittäen selvittää oliko Emmet salannut jotain häneltä. "Have you ever kissed anyone? Like a woman. I just mean that if you're not gay, you can kiss me", vuosisadan idea. Sillähän sitä miehen suuntautumista selvitettiin - suutelemalla. Oli erittäin vaikeaa sanoa pilailiko nainen miehen kustannuksella. Hymy kertoi yhtä ja silmien haastava katse toista. "If you're gay, you don't want to do it. Or rather you don't know how to do it", Stella liikautti toista olkaansa tavalla, joka oli tulkittavissa kohautukseksi. Hänen sanoissaan piili kyllä totuuden siemen. Mikäli Emmet todellakin oli kallellaan niin sanotusti toiseen joukkueeseen, ei mies haluaisi suudella ystäväänsä edes pakon edessä.
"Hey, I don't judge! It's okay, if you like men", Stella huomautti ymmärtäväiseen sävyyn ja nosti kätensä pystyyn osoittaakseen, ettei ollut uhka. "So, tell me the truth or kiss me and let me make my decision", nainen laski hieman leukaansa silmäillessään Emmetia. Oikeastaan hänen uteliaisuutensa oli herännyt henkiin. Hän todella halusi ratkaista sen, miksi Emmetillä ei ollut koskaan naista. Ainakaan kovin pitkäaikaista, saatika mitään vakavaa. "Are you gay, Emmet?" Stella vielä kysyi hävyttömän suoraan. Mietteliään ilmeen noustessa naisen kasvoille, pureutuivat hampaat myös kevyesti alahuuleen.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 19, 2017 21:59:18 GMT 2
Post by moa on Jun 19, 2017 21:59:18 GMT 2
Pieni läimäys ei Emmetiä hätkähdyttänyt, vaan naisen reaktiolle vain virnistettiin. Vaikka Stella ei koskaan suostuisi myöntämään, ettei tajunnut mitään niistä ominaisuuksista, jotka tekivät naisesta potentiaalisen kumppanin, Emmet tiesi silti totuuden ja se riitti hänelle. Kielitaidotonta kandidattiaan Stella vielä jaksoi puolustaa, mutta muiden kohdalla se jo joutui tyytymään hiljaiseen kyräilyyn. Emmet tiesi voittaneensa tämän sananvaihdon ja se tuntui hyvältä, vaikka Stellalle voitiin ihan mielellään välillä hävitäkin. Toinen ei kuulemma halunnut Emmetin saavan sukupuolitautia tai olevan onneton, mutta sen olemus viesti, ettei asiaan aivan osattu suhtautua sen vaatimalla vakavuudella. ”Try to wipe that stupid grin from your face and I’ll believe you”, mies ehdotti ennen kuin Stella sujahti sulavasti taksin takapenkille. Nainen oli ihan mahdoton, eikä se enää koskaan saisi osallistua Emmetin seuralaisen etsintään, jos mies voisi siihen itse vaikuttaa.
Auton lähdettyä liikkeelle Emmet päästi ryhtinsä rentoutumaan penkin selkänojaa vasten ja mietti kevyt hymy huulillaan illan tapahtumia. Hän oli ehkä tarvinnut tätä, vaikkei sitä mentäisikään ääneen myöntämään. Kun Stella kohta avasi suunsa epäröivään lausahdukseen, mies kääntyi katsomaan naista odottavasti. Se vilkuili oudosti kuljettajan suuntaan ja hetken aikaa Emmet kuvitteli, että kuljettajassa oli jotain vikaa. Miehen valmiustila nousi pariksi sekunniksi, mutta lamaantui sitten melko täysin, kun Stella lopulta sai kakistettua asiansa ulos. Emmet tuijotti naista silmiään räpäyttämättä, oli purskahtamassa nauruun ja vakavoitui sitten, kun Stellan ilmeessä ei näkynyt viitteitä samasta reaktiosta. Koko ajatus oli ihan kummallinen ja Emmetillä meni hetki tajuta, että toinen oli ihan tosissaan. ”You’re serious?” mies kysyi hämmentyneenä ja vilkaisi nyt itsekin kiusaantuneena taksikuskin suuntaan. Se ei ainakaan antanut näkyä, jos kuuntelikin keskustelua, mutta Emmet tiesi, ettei näennäisyys vielä mitään tarkoittanut. Mies käänsi vastentahtoisesti katseensa pois taustapeilistä ja takaisin vieressään istuvaan naiseen, joka oli ilmeisesti seonnut ihan täysin. Emmetille ei oikein jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella sen hatarilta tuntuvat perustelut, vaikka hetki hetkeltä oma olo kävin epämiellyttävämmäksi. Homoudessa ei ollut mitään vikaa, mutta Emmet ei tajunnut, mistä nämä epäilykset yhtäkkiä kumpusivat. He olivat tunteneet toisensa käytännössä koko elämänsä, eiköhän miehen seksuaalinen suuntautuminen olisi jossain vaiheessa käynyt ilmi? Miksi hän olisi sitä salaillut?
Kun Stella viimein vaikeni, Emmet puisteli päätään häkeltyneenä. Naisen sanoissa oli toki jotain perääkin – Emmet ei ollut kertonut tälle deiteistään tai esimerkiksi Alicesta –, mutta oli ajatus silti kaukaa haettu. ”Jeez, Stella. I’m not gay. What ever made you think that I would be? Have you even once seen me with a guy?”, Emmet järkeili ja katsoi toista kuin odottaen että siitä ilmenisi jotain ymmärryksen merkkejä. ”No you haven’t, because I’ve never been with one. I’m not even slightly bi-curious”, lisättiin perään, kun selvää vastausta ei tullut. Seksi miesten kanssa oli kirjaimellisesti yksi niistä asioista, joita Emmet ei ajatellut koskaan. Ei ainakaan seksuaalisessa mielessä, toki jokainen varmaan joskus oli ajatellut millaista seksi saman sukupuolen edustajan kanssa olisi, mutta pointti oli, ettei kokeileminen kiinnostanut Emmetiä. Ajatus alastomasta miesvartalosta ei väräyttänyt hänen viisariaan yhtään mihinkään suuntaan ja se oli fakta. ”I know there’s nothing wrong with being gay, I just am not”, väännettiin käytännössä rautalangasta, mutta mikään ei nyt tuntunut pystyvän pysäyttämään Stellan ajatuskulkuja. Se oli jotenkin päättänyt, että koska Emmet ei riepottanut jokaista yksityiselämänsä aluetta kaikkien nähtävillä, hänen täytyi olla joko syvällä kaapissa tai täysi aseksuaali.
Nainen hivuttautui lähemmäs penkillä ja Emmet loi siihen epäilevän katseen. Sen ehdotus meni vähän ohi, kun miehellä oli niin kiire kiistämään sen arvauksia. Kosketukset rekisteröitiin jotenkin epämääräisesti, mutta oikeastaan Emmet ei yhtään tiennyt mihin olisi pitänyt keskittyä, koska Stellan kysymys tuntui suorastaan loukkaavalta. ”Of course I have, what are you thinking, that I’m a virgin?” Emmet puuskahti ja vilkaisi taas kuljettajan suuntaan. Hän oli melkein lukevinaan sen silmistä jonkinlaista huvittuneisuutta, muttei voinut sanoa ihan varmasti. ”I’m almost 30 years old, I have kissed a lot of people”, mies intti sinnikkäästi ja oli ihan naurettavaa, ettei Stella tuntunut uskovan häntä. Kiusasiko se vain? Humala teki päättelemisestä ihan mahdotonta. Emmetin seuraelämä saattoi olla toisinaan hiljaista, mutta hän oli kaukana homosta tai neitsyestä. Ohimennen heitetty suudelmaehdotus nousi uudelleen esiin, tällä kertaa ihan selvänä haasteena – ainakin Emmetin mielestä. Mies tuijotti ystäväänsä mykkänä, kunnes lopulta sai avattua suunsa. ”I can’t kiss you, it’d be weird”, hän väitti ja katsoi naista vähän oudosti. Niin kuin se olisi ehdottanut jotain ihan käsittämätöntä, kuten kyllä ehdottikin. ”Not because I’m gay!” se huudahti sitten ihan tarpeettoman kovaa ja häpesi heti omaa reaktiotaan. Nyt taksikuski ainakin kuunteli heitä olosuhteiden pakostakin. ”But because you’re my best friends and we’ve known each other forever. It’d be like kissing my sister or something”, selvitettiin nyt huomattavasti matalammalla äänenvoimakkuudella kulmia rypistäen. Pelkkä ajatuskin Stellan suutelemisesta kuulosti älyttömältä ja oudolta.
Paitsi ei Stellan itsensä mielestä. Emmetin kurkkua kuivasi kummasti, kun Stellan katse lukittui sen silmiin ja kaikki naisessa tuntui jotenkin omituisen viettelevältä. Se sanoi, että miehen pitäisi kertoa sille totuus tai antaa sen päätellä itse ja Emmet avasi suunsa, muttei alkuun osannut sanoa mitään. Eihän nainen uskonut kuitenkaan, vai oliko kaikki oikeasti yhtä suurta vitsiä, jota Emmet ei jostain syystä pystynyt sisäistämään. ”You want me to kiss you?” mies kysyi lopulta ja haroi epävarmasti hiuksiaan taakse. Se nuolaisi huuliaan, mutta suuta kuivasi, eikä yrityksellä varmaan ollut kovin kummoista vaikutusta. ”Right here and now? To prove you I’m not gay”, esitettyä vaatimusta pilkottiin paloihin ja kun Stella ei ottanut vaadettaan takaisin vaan vastasi katseeseen ihan yhtä haastavasti kuin hetkeä aiemminkin, Emmet lopulta päätti tehdä sen. Mitä siinä häviäisikään? He nukkuivat jo toinen toistensa ihoilla, mitä yksi suudelma voisi muuttaaa? ”Okay then”, mies varmisti vielä ja katsoi Stellan leikkisiin sinivihreisiin silmiin. Oma ilme oli jotain hämmentyneen, epäuskoisen ja huvitunneen välillä, tunteesta oli ihan mahdotonta saada kiinni. Kaksikon välille jäänyt lyhyt välimatka oli helppo kuroa kiinni ja Emmet pyyhkäisi hellästi Stellan poskea sujauttaessaan kätensä naisen hiusrajan kautta niskaan. Niitä hiuksia oli pörrötetty miljoona kertaa, mutta nyt kaikki oli jotenkin erilaista. Silti käsi sopi toisen niskaan aivan liian hyvin ja Stellan kasvoja oli helppo vetää lähemmäs, kun Emmetin huulet viimein löysivät paikkansa toisen huulia vasten. Sen olisi pitänyt tuntua väärältä ja kiusalliselta, mutta yllättäen Emmet ei tuntenut mitään sellaista. Stellan huulet olivat kutsuvat ja pehmeät ja kevyt kosketus muuttui hyvin nopeasti vaativammaksi, ikään kuin Emmet olisi tosissaan halunnut todistaa naiselle jotain. Koko suudelman alkuperäinen motiivi tosin pyyhkiytyi pian miehen mielestä ja Emmet huomasi kumartuvansa paremmin naisen puoleen, vetävänsä sitä itseään vasten ja antavansa toisen kätensä etsiytyä sen vyötäisille.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 20, 2017 10:57:52 GMT 2
Post by missie on Jun 20, 2017 10:57:52 GMT 2
"Yeah, quite", Stella totesi irvistäen pahoitellen. Valitettavasti hän oli melko tosissaan epäilyksiensä kanssa, sillä Stellan logiikalla se oli ihan täysin mahdollinen vaihtoehto. Luonnollisestikin Emmet kiisti kaiken - kuten Stella oli olettanutkin. Miehen tiedustelu oliko Stella koskaan edes nähnyt sitä miehen kanssa. Nainen kallisteli päätään hitaasti puolelta toiselle ja mutristi mietteliäästi huuliaan. Niin, totta. Hän ei ollut koskaan nähnyt Emmetiä miehen kanssa, mutta kerrat jolloin hän oli nähnyt miehen naisen seurassa olivat myös jääneet vuosien varrella vähäisiksi. Mies kiisti uudestaan olevansa homo, mikä sai Stellan kohottamaan kysyvästi kulmiaan ja luomaan pitkän katseen Emmetiin. Hän ei olisi siitä niin varma...
"It is possible, you know", Stella totesi hieman härnäävästi, voimatta estää kiusaavaa hymyä leviämästä kasvoilleen. Ei 30-vuotias neitsyt nyt vielä mikään sen suurempi ihme olisi. Naisen hymy nyki hieman, kun Emmet vakuutteli suudelleensa joukkoa ihmisiä. "People? Not women?" Stella väänsi tahallaan miehen sanoista aivan jotain muuta kuin mitä ne olivat. Huvittuneena nainen puisti päätään, vilkaisten samalla nopeasti kuljettajan puoleen. Hän ei ollut edelleenkään varma kuunteliko mies takapenkillä istuvan kaksikon keskustelua, mutta väliäkö sillä. Eiväthän he loppujen lopuksi mistään kovin salaisesta keskustelleet. Sinivihreät silmät kiinnittyivät Emmetiin uudestaan. "Do you know what that sounds like?" Stella tiedusteli heti perään, kun mies ilmoitti naisen suutelemisen olevan outoa. Tarpeettoman kova huudahdus aiheutti Stellassa naurahduksen. Hän tuntui järkyttäneen Emmetin sisäistä rauhaa epäilyksillään. Itse asiassa koko tilanne oli varsin hupaisa. Stella myös aikoi ottaa siitä kaiken ilon irti - kuinkas muutenkaan. "Your sister?" Hän toisti kulmiaan muka loukkaantuneesti rypistäen. "That's pretty offensive. Like I would be terribly ugly", ilkikurisen sävyn värittämät sanat oli selkeästi tarkoitettu Emmetin kiusaksi. Stella joutui puraisemaan huultaan, ettei olisi purskahtanut nauruun.
Stella nyökkäsi, mutta ei sanonut mitään. Emmet yritti selkeästikin sisäistää naisen vaatimusta jakamalla sitä osiin. Stella seurasi sitä huvittuneena, tuijottaen miestä päättäväisen vaativasti. Tosiasiassa nainen oletti vain vääntävänsä aiheesta miehen kanssa koko matkan, ehkä vielä Emmetin asunnollakin, kunnes he menisivät nukkumaan. Siksi Stellalle tuli hieman yllätyksenä, kun Emmet taipui hänen tahtoonsa. Stella ei ehtinyt estämään miestä niin teoin kuin sanoinkaan. Hän tunsi kevyen kosketuksen poskellaan miehen käden sujahtaessan hänen niskaansa. Käsi veti hänen kasvojaan lähemmäksi miehen omia, eikä Stella ehtinyt kuin henkäisemään syvään, kun miehen huulet jo koskettivat hänen huuliaan. Stella oli aina ajatellut Emmetin tavoin, että miehen suuteleminen olisi ollut outoa ja ehkä jopa epämiellyttävää. Ihan vain siksi, että he olivat olleet niin pitkään ystäviä. Heidän välillään ei ollut koskaan kipinöinyt, vaikka Stella viettikin öitään puolialasti miehen vieressä. Hellä suudelma sai nopeasti vaativamman sävyn. Kuin itsestään Stella heittäytyi leikkiin mukaan. Suudelman aiheuttama hurmio vain tarttui häneen tiukasti ja vei mukanaan. Siinä ei ollut järjellä sijaa. Hän ei tuntenut oloaan tippaakaan kiusaantuneeksi, vaan sen sijaan suloinen kihelmöinti levisi hitaasti huulilta muualle vartaloon aaltomaisesti. Tuntui siltä kuin naisen huulet olisivat asettuneet täydellisen vaivattomasti vastaparilleen, kuin ne olisivat luodut toisilleen. Stellan oikea käsi kohosi jonnekin Emmetin posken ja kaulan liittymäkohtaan, kun vasen puolestaan laskeutui miehen reidelle Stellan kääntäessä ylävartaloaan paremmin miehen puoleen. Suudelma syveni entisestäänkin, käyden koko ajan vain vaativammaksi. Huomaamattaan Stella oli siirtänyt oikean kätensä miehen rinnalle ja rutistanut Emmetin paidan kangasta nyrkkinsä sisään, vetäen miestä lähemmäksi itseään. Nainen oli täysin unohtanut, että mies, jota hän suuteli, oli Emmet - hänen paras ystävänsä lapsuudesta saakka. Sillä hetkellä Emmet olisi saattanut olla kuka tahansa yökerhosta mukaan tarttunut ventovieras.
Ajatukset kävivät sitä sumeammiksi, mitä ahnaammaksi suudelma yltyi. Edes omatunto ei soimannut naista siitä, että hän oli tekemässä elämänsä suurinta virhettä. Toisaalta Stellan omatunto muutenkaan muistutti harvemmin olemassaolostaan. Taksikuskin tahaton tai tahallinen aavistuksen turhan kovaääninen rykäisy kantautui etupenkiltä taakse Stellan korviin. Se muistutti siitä, että he eivät olleet Emmetin kanssa kahden. Ennen kaikkea se muistutti siitä, miten väärin suudelma heidän välillään oli. Sitä ei olisi pitänyt tapahtua lainkaan, mutta sen ei olisi myöskään pitänyt tuntua niin hyvältä kuin se tuntui. Häkeltyneenä, osittain myös vastahakoisena Stella irrottautui suudelmasta. Hän ei kuitenkaan ensin vetänyt kasvojaan kovinkaan kauas, eikä irroittanut otettaan Emmetin paidasta tai siirtänyt kättään lepäämästä miehen reiden päältä. Mietteliäs, epäluuloinen katse tutki Emmetin silmiä, kun Stella karaisi kurkkuaan saadakseen sanotuksi edes jotain. "You're definitely not gay", hän henkäisi epävarmasti tuskin kuiskausta lujempaa. Nainen painiskeli kahden vaihtoehdon välillä. Hän voisi joko suudella miestä uudestaan, tai hän voisi ottaa etäisyyttä. Ensimmäinen vaihtoehto houkutteli pelkästään jo sen tunteen takia, jonka suudelma oli saanut aikaan Stellan takia, mutta nainen tiedosti harvinaisen hyvin, että jälkimmäinen vaihtoehto olisi viisain siirto. He olivat ystäviä - olivat olleet jo vuosia. Eikä suudelmien, saatika seksin sekoittaminen siihen yhtälöön ollut järkevää. Ainakaan, jos nainen mieli pitää Emmetin ystävänään. Stella henkäisi värisevin vedoin syvään, mutta siirtyi sitten hiljaisuuden vallitessa takaisin omalle puolelleen penkkiä. Nahka narahti naisen alla, kun hän liikahti mukavaa asentoa hakien. Katse pakeni Emmetistä ja kohdistui ikkunalasin takana vaihtuvaan maisemaan. Stella nojasi kyynerpäällään käsinojaan ja tuki poskensa kämmeneensä. Hän saattoi edelleen tuntea miehen huulet omillaan. Jokin lämmin, viehättävä tunne nosti päätään hänen sisällään, kun hän edes ajatteli vain hetki sitten vaihdettuja suudelmia. Samalla se sai naisen kiusaantuneeksi. Hän ei ollut osannut odottaa sellaista. Emmetin suutelemisen ei olisi pitänyt aiheuttaa sellaisia tuntemuksia. Stella ei pitänyt siitä miten epävarmaksi tunsi olonsa.
Koko loppumatka oli mennyt hiljaisuuden keskellä. Vain vaimea musiikki, joka kantautui radiosta, rikkoi sen. Stella ei ollut edes uskaltautunut vilkaisemaan Emmetiin, vaan oli keskittynyt tiiviisti tarkastelemaan kadulla kulkevia ihmisiä ja ohitse ajavia autoja, mutta mitään niistä ei oikeastaan tallentunut naisen mieleen. Ajatukset laukkasivat villisti, kun hän kelasi varsin kiihkeäksi yltynyttä hetkeä Emmetin kanssa kuin filminauhaa mielessään. Taksi oli kaartanut tutuksi käyneen rakennuksen eteen, jättäen kaksikon oman onnensa nojaan heti, kun maksu matkasta oli suoritettu. Stella oli tosin noussut autosta ulos ensimmäisenä ja jättänyt Emmetin huolehtimaan maksamisesta. Pää painuksissa nainen oli seurannut miehen perässä sisälle ala-aulaan ja noussut hissiin sitten sen kanssa. Matka seitsemänteen kerrokseen tuntui kohtuuttoman pitkältä. Stella oli vilkuillut vuorotellen ovien yläpuolelle asetetulla näytöllä vaihtuvia kerroksia ja vuorotellen Emmetia. Jostain syystä naisesta tuntui, että hänen olisi pitänyt sanoa jotain, mutta ainoatakaan järkevää lausetta ei noussut hänen mieleensä. Mitä hän olisi voinut edes sanoa? Pahoitella suudelmaa? Tiedustella ehkä oliko mies tuntenut saman kuin hän? Ei suudelma ollut varmaankaan tuntunut kaikesta päätellen epämiellyttävältä miehestäkään. Kun heleä kilahdus ilmoitti heidän saapuneen oikeaan kerrokseen, Stella olisi halunnut huokaista helpotuksesta, mutta hän kuitenkin vain päätyi tukahduttamaan sen. Hän vain pyöräytti silmiään ja seurasi jälleen Emmetin jäljessä. Turhaan nainen ei kainostellut, vaan sujahti tottuneesti peremmälle asuntoon Emmetin edeltä heti, kun mies sai oven auki. Korot kopisivat lattiaa vasten, kun Stella suuntasi kulkunsa keittiöön eteisen poikki. Naisen oli kuitenkin pakko vilkaista miestä olkansa ylitse. Katse ei venynyt silti kovinkaan pitkäksi, vaan oli enemmänkin hieman hätäinen ja nopea silmäys. Aivan kuin Stella olisi vain halunnut varmistaa, että myös Emmet oli päässyt käytävästä asunnon puolelle. Ehkä lasillinen vettä tai jotakin pientä purtavaa olisi paikallaan. Se saattaisi jopa selkeyttää yhdeksi suureksi palloksi kasaantuneita ajatuksia hieman. Stella asettautui jääkaapin eteen ja avasi sen oven, jääden tarkastelemaan hetkeksi kaapin sisältöä. Miksi ihmeessä Emmet ei voinut ostaa kaappinsa tälläisiä tilanteita varten jotain helppoa ja nopeaa? Jotain puolivalmista, joka vaatisi korkeintaan vain lämmityksen. Aavistuksen verran turhautuneisuutta sisältävä huokaisu pakeni naisen huulilta, jotka oli maalattu kevyesti vaaleanpunaisella huulikiillolla. Tosin suurin osa siitä taisi olla tarttunut taksin takapenkillä Emmetin huulille.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 20, 2017 20:23:45 GMT 2
Post by moa on Jun 20, 2017 20:23:45 GMT 2
Stellan lisäkysymykseen ei ensin meinattu edes vaivautua vastaamaan millään muulla kuin mielenosoituksellisella irivistyksellä, mutta lopulta Emmet kuitenkin sortui avaamaan suunsa: ”Of course women.” Äänensävyn annettiin selvästi viestittää, että Stellan läpänheittoa pidettiin heikkotasoisena. ”I’m not sure if you’re serious or just trying to mess with my head but it’s working”, Emmet ähkäisi. Hän pystyi pitämään päänsä kylmänä hengenvaarallisissa tilanteissa, mutta Stellan naurettavat epäilyt saivat hänet ihan raiteiltaan? Naisen oli pakko vitsailla ainakin joistain asioista, esimerkiksi se kujeileva siskokommentti pisti Emmetin rypistämään kulmakarvojaan. ”Are you calling my sisters ugly?” se kysyi kiusallaankin kuin Stella olisi ollut tosissaan. Omia siskoja oli todella vaikeaa ja epämukavaa arvioida yhtään millään asteikolla, mutta jotenkin Emmet oli ymmärtänyt, että sekä Isla että Indiana olivat varsin mukavan näköisiä. Tai mukava oli ehkä väärä termi kuvaamaan kumpaakaan yhtään missään kontekstissa, mutta viehättäviä kuitenkin. ”First you call me gay and then you call my sisters ugly, Stella, this is getting out of hand”, mies naurahti, vaikka siihen kaikkeen oli todella hankala suhtautua huumorilla. Ehkä Emmet ei vain ollut sillä tavalla hauska. Sitten kaikki vasta lähtikin käsistä. Se suudelma oli alusta asti järkyttävän huono idea, mutta Stellan nyökkäykset ja haastava katse tekivät tehtävänsä, eikä Emmet osannut lopettaa ajoissa. Kun huulet oli viety toisen huulille ja päästy maistamaan niitä tahmeine huulikiiltoineen kaikkineen, ei Emmet enää muistanut, että oli aikonut vain näyttää naiselle. Näpäyttää sitä vähän. Kun Stella likistyi siihen häntä vasten ja sen käsi laskeutui melkein kiusaavaasti Emmetin reidelle, ei mies pystynyt ajattelemaan juuri mitään muuta kuin miten toivoi, että se hivuttaisi kättään vielä vähän ylöspäin. Tulisi vielä vähän lähemmäs. Oma ote naisen ympärillä tiukentui, eikä se todellakaan ollut mikään 10-vuotias silmälasein ja hammasraudoin koristettu pikkutyttö, jonka Emmet näki edessään ja tunsi käsiensä alla. Stella oli kaikkea muuta kuin sitä, vaikka kai se oli oikeasti ollut jo vuosia. Aiemmin Emmetin oli ollut vaikea tajuta sitä, mutta nyt kaikki tuntui järisyttävällä tavalla muuttuneelta. Tai ehkä se melkein unohti, ketä tosissaan veti syliinsä ja yhä vain ahnaampaan suudelmaan. Sormet olivat sotkeutuneet jonnekin naisen niskavilloihin ja sitä oltiin jo suunnilleen kiskomassa syliin istumaan siinä vaiheessa, kun etupenkiltä kuulunut äänekäs rykäisy särki lumouksen ja sai Stellan ensimmäisenä irrottautumaan suudelmasta. Emmet veti syvään ja katkonaisesti henkeään, sormet pureutuivat edelleen Stellan vyötärölle ja niskaan. Se oli edelleen ihan käsittämättömän lähellä ja vaikka taksin todellisuus alkoi hiljalleen palautua miehen mieleen, ei omasta maailmasta olisi haluttu päästää irti. Stella tuntui ihan käsittämättömän hyvältä siinä häntä vasten ja avatessaan silmänsä Emmet kohtasi sen tumman katseen eikä ihan tiennyt miten päin olisi pitänyt olla. Oltiin vähällä kurottautua varastamaan sen huulet takaisin omille, mutta liike keskeytettiin ajoissa ja onnistuttiin vain vilkaisemaan alas niihin käsiin, joista toinen oli takertunut paidan rinnuksiin ja toinen lepäsi edelleen kiduttavasti Emmetin reidellä. Olo alkoi käydä tukalaksi ja Emmet tiedosti sen ihan liian hyvin. Kun Stellan kauniit huulet avautuivat antamaan arvionsa siitä suudelmasta – Emmetistä –, mies naurahti tukahdutetusti. ”I told you”, onnistuttiin sanomaan, joskin ääni kuulosti oudon karhealta. Nainen oltaisiin edelleen voitu vetää uuteen suudelmaan, mutta Emmet oli jotenkin jähmettynyt paikalleen, ja kun Stella sitten hitaasti siirtyi kauemmas, joutui mies irrottamaan otteensä siitä vastentahtoisesti. Heti kun nainen oli siirtynyt takaisin omalle puolelleen penkkiä, Emmet tiedosti, ettei tämä ollut hyvä. Stella näytti tiedostavan ihan saman. Mies pyyhkäisi kädellä suutaan ja käänsi väkisin katseensa pois naisesta. Voi luoja. Voi luoja.Loppumatka kului syvässä hiljaisuudessa, jonka aikana Emmet yritti vain käsittää, mitä oli juuri tehnyt. Miten hän oli tehnyt jotain sellaista ja miten se oli voinut tuntua niin juovuttavan täydelliseltä? Sitten yritettiin erittäin aktiivisesti olla ajattelematta sitä, miten hyvältä se tosiaan olikaan tuntunut, koska moiset ajatukset tekivät olon välittömästi heikkohappiseksi ja ahtaaksi. Saivat maalaamaan skenaarioita siitä, mitä seuraavaksi olisi voinut tapahtua, eikä Emmet olisi saanut ajatella sellaista Stellasta. Stellasta, joka oli hänen paras ystävänsä, oli ollut jo kohta kaksikymmentä vuotta. Se oli helvetin pitkä aika olla jonkun paras ystävä, eikä Emmet voinut käsittää, miten siitä ystävästä oli yhtäkkiä 20 vuoden jälkeen sen parinkymmenen minuutin automatkan aikana tullut hänelle nainen ja jotain ihan muuta kuin koskaan aiemmin. Kädet pidettiin tiukasti omalla puolella ja katse joko kuljettajan niskatuessa tai ikkunan takana ohi virtaavassa maisemassa. Ihan missä tahansa muualla kuin siinä vieressä istuvassa kauniissa, pehmeähuulisessa ja hyvältä tuoksuvassa nuoressa naisessa, jonka vyötäisille Emmetin käsi oli istunut täydellisesti. Sitä kaikkea oli entistä vaikeampi olla ajattelematta siinä vaiheessa, kun kiusaantuneena suoritetun maksamisen jälkeen jätettiin taksin kuumottavat sisukset ja jäätiin kahdestaan ulkoilmaan. Suunnattiin ala-aulan läpi hissiin ja seisottiin luonnottoman kaukana toisista koko sen 7 kerroksen nousun ajan. Emmet laski mielessään sekunteja hissin pysähtymiseen, ja ylhäällä Stella päästettiin luikahtamaan ensimmäisenä asuntoon. Sisään seuraaminen tuntui vaaralliselta ja hetken Emmet harkitsi, että olisikin vain jäänyt sinne käytävään. Varmaan sielläkin olisi voinut yönsä viettää, jossain kaukana siitä pitkäsäärisestä kaunottaresta, joka hänen parhaasta ystävästään oli kuoriutunut. Lopulta ulko-ovesta kuitenkin astuttiin eteiseen ja ehdittiin nähdä, miten Stella livahti keittiöön. Vilkaisi vielä nopeasti taakseen ja Emmet kohtasi sen katseen noin puolikkaan sekunnin ajaksi ensimmäistä kertaa taksiepisodin jälkeen ja heti kaikki palasi mieleen entistä voimakkaammin. Emmet seisoi hetken paikallaan eteisessä yrittäen miettiä, miten pitäisi toimia, mutta lopulta jalat kuljettivat hänet keittiöön, josta Stella löytyi silmäilemästä jääkaapin sisältöä. Vaikeasti nielaisten Emmet päätti napata jääkaapin toiselta puolelta löytyvästä kaapista vesilasin, koska veden juominen varmaan ratkaisisi kaikki ne ongelmat. Stellan ohi kulkeminen osoittautui kuitenkin lopulta mahdottomaksi, kun Emmet pani jo sivuprofiilista merkille, miten se mutristi huuliaan tyytymättömänä ja huokaisi, ja näytti tietenkin niin tehdessään jotenkin aivan tajuttoman hyvältä. Se oli väärin, joka helvetin hetki oli väärin, mutta Emmet huomasi astuvansa lähemmäs naista, vievänsä kätensä hengitystään pidellen sen vyötäisille ja painavansa huulensa hitaasti sen niskaan. Oikea käsi liukui vyötäröltä alavatsalle ja vasemmalla siirrettiin kiharoita pois peittämästä kaulaa. Stella ei vastustellut ja Emmet tiesi, että olisi pitänyt itse lopettaa, mutta siihenkään ei pystytty. Huulet koskettivat toisen kaulan ihoa ja Emmet tiesi oman hengityksensä muuttuvan jo nyt pinnallisemmaksi. Hitaasti Stella saatiin kääntymään siinä otteessa ympäri ja Emmetin huulet hakeutuivat sen kaulalta takaisin huulille ja sitten kaikki oli taas menetetty. Ennen kuin Emmet oikein tajusikaan, oli hän unohtanut veden juomisen ja sen sijaa tarttunut Stellaa vyötäisiltä ja nostanut naisen istumaan sen takaa löytyvän saarekkeen reunalle. Emmetin kädet jäivät ensin alaselälle vetämään naista lähemmäs ja hänen onnistui tehdä itselleen tilaa Stellan sopivasti levitettyjen reisien väliin. Suudelman syventyessä Emmet huomasi vievänsä vasemman kätensä Stellan reidelle ja liu’uttavansa naisen mekon helmaa ylemmäs. Mekon alta paljastuva iho tuntui käsittämättömän sileältä ja Emmet oli kauan sitten unohtanut ajatukset siitä, että Stella oli kuin sisko hänelle. Mikään tässä ei tuntunut sisarelliselta, Stellan huulet maistuivat jumalaisilta ja Emmet painoi lanteitaan toista vasten kumartuessaan uudelleen hamuamaan huulillaan tämän kaulaa. Se saattoi olla humalainen virhearvio, mutta sillä hetkellä Emmet tiesi vain että halusi Stellan. Jokaisen sentin naisesta, kaiken. Omia röyhkeitä otteita ei tajuttu edes hävetä, ei sitä miten törkeästi kädet paljastivat sentti sentiltä lisää toisen ihoa ja huulet kartoittivat kaulaa, kun kaikki järjelliset ajatukset olivat haihtuneet mielestä aikapäiviä sitten.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 20, 2017 22:04:31 GMT 2
Post by missie on Jun 20, 2017 22:04:31 GMT 2
"Really?" Stella jatkoi härnäämistä, kun Emmet korjasi suudelleensa nimenomaan naisia. Silmissä tuikki ilkikurinen nauru, vaikka muuten nainen yrittikin pitää vakavan ilmeen kasvoillaan. Miehen pähkäilylle siitä, oliko nainen tosissaan vai vitsaili ainoastaan, tyydyttiin vain kohauttamaan olkia harvinaisen epämääräisesti. Stella ei ollut oikein varma itsekään. Toki asia ehkä hieman mietitytti häntä, mutta ei niin paljon, että nainen olisi kokenut siitä aitoa huolta. Joten kai hän sitten enemmänkin vitsaili. Silti Stella ei ollut antamassa periksi ihan heti. Hän halusi selvittää miksi Emmet piilotteli potentiaalisia tyttöystäviään parhaalta ystävältään. Stella itse oli kuin avoin kirja seuraelämänsä suhteen, mutta Emmet piti jokaisen yksityiskohdan aina visusti itsellään. Suuri vääryyshän se oli. "Nooo, your sisters are beautiful", Stella vakuutteli naurahtaen hyväntuulisesti, kun Emmet puolestaan yritti ottaa ilon irti naisen kiusaamisesta. Ei hän tuntenut Emmetin siskoja niin hyvin, että olisi voinut edes alkaa arvostelemaan naisten ulkonäköä kovinkaan jyrkin sanoin. Ventovieraat olivat tietysti asia erikseen, mutta Emmetin siskot eivät olleetkaan ventovieraita. Eivätkä kyllä edes hädin tuskin hyvänpäiväntuttujakaan, mutta silti suojassa kaikilta ilkeiltä ajatuksilta - kiitoksia Stellan suhteen Emmetiin.
Jokin tuntui muuttuneen. Merkittävästi. Ilmassa väreili jotain uutta, ja pelkästään jo Stellan luoma nopea vilkaisu mieheen paljasti sen. Siinä oli jotain sähköistä ja jotain lumoavaa. Stellan oli jopa vaikea irroittaa katsettaan miehestä, mutta hän pakottautui kuitenkin tekemään sen. Ihan vain estääkseen itseään tekemästä jotain typerää. Jotain mikä olisi omiaan tuhoamaan heidän ystävyytensä. Jo lapsuudesta lähtien Stella oli pitänyt Emmetia komeana, mutta lapsellisen ihastuksen jälkeen nainen ei ollut nähnyt ystäväänsä miehenä. Ei potentiaalisena kumppanina, tai edes sängynlämmittäjänä. Emmet oli ollut vain Emmet - hänen ystävänsä, sekä tukensa ja turvansa joka tilanteessa. Nyt Stella janosi vain uuttaa suudelmaa ja halusi tuntea miehen kosketuksen. Se oli paitsi hämmentävää, myös varsin värisyttävä ajatus. Hengitys pakahtui pelkästään siitä ajatuksesta, miten tavattoman hyvältä suudelmat olivat tuntuneet. Niin kielletyn hyvältä. Miten uskomattomalta Emmet oli tuntunut vasten hänen vartaloaan. Se oli ollut jotain aivan taianomaista, eikä nainen ollut kokenut sellaista koskaan aiemmin. Yleensä yhden illan suhteet eivät aiheuttaneet niin voimakkaita tunteita. Ne olivat enemmänkin vain mukiinmeneviä, ihan kivoja - eivät oikeastaan juuri muuta. Jääkaapin sisällön tarkastelu antoi hetken aikaa vetää henkeä ja mahdollisuuden yrittää rauhoittaa hullun lailla rinnassa hakkaavaa sydäntä. Helpommin sanottu, kuin tehty. Ajatukset harhautuivat aivan liian helposti väärille poluille. Mielikuvat nousivat kirkkaina mieleen taksin takapenkillä vietetystä hetkestä. Jostain kaukaa Stella rekisteröi miehen lähestyvät askeleet, mutta piti katseensa tiukasti jääkaapissa. Hän oletti miehen vain astelevan hänen ohitseen, mutta mitä vielä! Siksi nainen ehkä yllättyikin, kun hän kuuli kuinka mies pysähtyi hänen taakseen. Stella huomasi pidättävänsä hengitystään ja sulkevansa silmänsä. Nainen vain seisoi jähmettyneenä paikoillaan, kuunnellen miehen hengitystä ja liikkeitä. Tilanne oli kutkuttava, niin väärin ja koukuttava, eikä Stella osannut kieltää ystäväänsä. Olisi tietenkin pitänyt osata, mutta minkäs teit. Vain hetkeä myöhemmin Stella tunsi miehen käsien ottavan paikkansa hänen vyötäisiltään ja sitten huulet painautuivat niskaan. Se sai Stellan ynähtämään vaimeasti, tukahdetusti. Hän painautui selällään miestä vasten ja käänsi kasvojaan hieman Emmetia kohden, kun se siirsi syrjään hänen tummia hiuksiaan. Mekkon paljetit rapisivat, kun mies liu'utti kättään naisen vyötäröltä alavatsalle. Huulet raottuivat hieman Emmetin suudellessa naisen kaulaa, jotta niiden välistä pääsi kulkemaan malttamaton henkäisy. Kuin itsestään, vailla minkäänlaista kontrollia, nainen painoi jääkaapin oven kiinni, kääntyen Emmetin puoleen. Jos sydän ei ollut jo aikaisemmin yrittänyt laukata karkuun rinnasta, niin nyt se viimeistään hakkasi äärimmäisen kiivaasti. Stella soi Emmetin huulille intohimon täyteisen suudelman. Hän ei pistänyt vastaan edes siinä vaiheessa, kun Emmet nosti hänet keittiön saarekkeen reunalle istumaan. Se tasoitti kaksikon välistä pituuseroa, vaikka eihän 10 senttiä ollut juuri mitään. Siitä huolimatta Stella sai paremman asetelman miehen kasvoihin nähden. Molemmat kätensä nainen asetti miehen rinnalle lepäämään. Hän päästi hetkeäkään empimättä miehen asettautumaan jalkojensa väliin ja kietaisi vielä vasemman jalkansa sen selän taakse. Vaativasti jalka painoi miestä lähemmäksi. Suudelmat tuntuivat taivaallisilta, suorastaan huumaavilta. Mikään voima maailmassa ei olisi saanut Stella lopettamaan - ei enää. Paluuta ei vain yksinkertaisesti ollut. Kuin sähköisku olisi lävistänyt naisen kehon, kun Emmetin käsi laskeutui naisen reidelle ja työnsi mekon helmaa syrjään. Kaikki naisessa keskittyi vain seuraamaan miten miehen kosketus eteni. Sen pidempään Stella ei kyennyt enää estämään itseään, kun kädet hakeutuivat jonnekin miehen housujen rajalle. Melko kiivain liikkein ne kiskoivat paidan housujen alta ja niin Stella siirsi kätensä takaisin miehen rintakehälle, napittamaan paidan nappeja auki. Naisen sisällä kytevästä intohimosta johtuen otteet olivat aavistuksen hapuilevia, joten niinkin yksinkertainen tehtävä, kuin nappien avaaminen, tuntui olevan mahdotonta. Eikä Emmet ainakaan helpottanut tilannetta yhtään siirtämällä huulensa hamuamaan naisen kaulaa. Oikea käsi siirtyi hetkellisesti miehen takaraivolle, jättäen vasemman käden tuskailemaan yksinään nappien kanssa. Sormet takertuivat kevyesti tukistaen miehen hiuksiin. Naisen hengitys oli kovin katkonaista, pinnallista ja kiihtynyttä. Jokainen Emmetin kosketus tuntui järisyttävältä, ja Stella halusi hetki hetkeltä miestä vain enemmän. Se oli niin järjetöntä ja absurdia, että ajoittain Stella ajatteli sen kaiken olevan vain unta. Todellisuudessa hän siis vain oli sammunut taksin takapenkille ja Emmet oli joutunut kantamaan hänet sänkyyn. Suudelmat, kosketus ja lähes huohotukseksi hiljalleen käyvä hengitys kuitenkin muistuttivat kerta toisensa jälkeen, ettei Stella vain kuvitellut, vaan hän oli ajautunut siihen tilanteeseen Emmetin kanssa aivan oikeasti. "Are these buttons some kind of child-proof model?" Stella henkäisi puoliksi tukahtuneesti naurahtaen, vetäen oikean kätensä Emmetin niskasta palauttaakseen sen takaisin miehen rinnan tietämille. Hän katsahti alas käsiinsä, mikä helpotti nappien avaamista jostain syystä merkittävästi. "God!" Nainen huokaisi tyytyväisesti saatuaan ensimmäisen napin selätettyä. Muutama vielä jäljellä.
Stella ei juuri jäänyt aikailemaan, kun hän sai operaationsa suoritetuksi miehen paidan suhteen. Ripein liikkein hän hankkiutui eroon paidasta ja antoi sen tippua huolettomasti lattialle. Naisen jalka painoi Emmetiä vieläkin lähemmäksi, jos se nyt enää oli edes mahdollista. Oikea käsi tarttui miehen leukaan, vain kohottaakseen Emmetin kasvot naisen omien tasolle. Ahnas suudelma sulki huulet suudelmaan, kun Stella samalla liu'utti kätensä sen leualta niskaan. Toinen, vapaaksi jäänyt käsi puolestaan siirtyi jonnekin hartian ja selän tiennoille hyväilemään miehen paljasta ylävartaloa. Stella oli ehkä useasti maannut Emmetin vieressä iho vasten ihoa, mutta hän ei ollut koskaan koskettanut miestä sillä tavoin. Se oli paitsi uutta, myös vähän hämmentävää. Stella oli kuitenkin utelias. Hän halusi lisää ja enemmän, kuin vuosien ajan tukahdetut tunteet olisivat purkautuneet yhdellä kertaa. Niiden voima oli musertava. Ne ottivat vallan lupaa kyselemättä. Sanaakaan sanomatta Stella tiputtautui alas saarekkeen päältä ja kääntyi ympäri selkä kohden Emmetia. Hän veti tummat, pitkät kiharansa syrjään, paljastaen mekon selkäpuolelle jäävän vetoketjun. Katse kääntyi olan ylitse tarkastelemaan miestä, eikä Stella voinut olla varastamatta suudelmaa. Käsi kävi miehen niskassa kuin tukea hakien, kun nainen kurottautui painamaan huulensa niiden vastaparia vasten. Naisen huulikiillosta ei ollut enää tietoakaan, sillä se kaikki tuntui tarttuneen enemmän tai vähemmän Emmetin huuliin ja suupieliin, mutta siihen Stella ei ehtinyt kiinnittämään edes huomiota. Hän tunsi kuinka mekko hänen yllään löystyi, kun vetoketju avautui. Stella vei kätensä molemmin puolin mekon kaula-aukkoa ja veti sitä sitten kiusoittelevan hitaasti olkapäiltään. Arvoituksellinen, mutta vaimea naurahdus karkasi ilmoille, kun hän tuli vilkaisseeksi uudestaan Emmetiin. Liikettään nainen ei vienyt loppuun saakka, vaan kääntyi sen sijaan Emmetin puoleen. Hän vei kasvonsa lähelle Emmetin kasvoja. Suudelmaa tai edes suukkoa nainen ei miehelle suonut, vaan kallisteli hitaasti puolelta toiselle päätään huulten hipoessa härnäävästi toisiaan. Omatunnon olisi ehkä ollut syytä ilmoittaa läsnäolostaan tässä välissä, mutta se pysytteli vain hiljaa varmistaen, että Stella ei hetkeäkään miettinyt tekevänsä loppua siitä, mitä he olivat Emmetin kanssa tekemässä. Samaan aikaan naisen kädet kiertyivät miehen selän puolelle, kynsien upotessa kevyesti miehen ihoon.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 21, 2017 18:15:45 GMT 2
Post by moa on Jun 21, 2017 18:15:45 GMT 2
Ensimmäinen myöntyvä merkki oli se, miten Stella ynähti tuskin kuuluvasti Emmetin huulten tapaillessa tämän niskaa. Stella painautui häntä vasten ja kallisti päätään, ja viimeistään sen huulilta karanneen henkäyksen myötä Emmet tiesi, että tämä halusi sitä aivan yhtä paljon kuin mies itsekin. Tieto sai tukahdutetun kuumeen taas nousemaan Emmetin sisällä ja yhtäkkiä naisen suloisen pehmeä iho maistui entistäkin makeammalta. Niin tekivät myös sen huulet. Stellan eleiden myötä paita nousi vaivattomasti housuista ja Emmet ynähti sen kaulalle, kun sormet alkoivat tapailla paidan nappeja. Huulet kulkivat leukapieltä pitkin korvanlehdelle ja siitä taas alas, eikä Emmet ollut edes tiennyt, että tukistaminen voisi tuntua niin hyvältä. Oli ilmeisesti aivan sama, missä Stellan kädet olivat ja mitä tekivät, jotenkin jokainen naisen kosketus onnistui sähköistämään Emmetin olotilaa. ”Yes”, Emmet henkäisi virnistäen, kun naisen toinenkin käsi palasi nappien kimppuun. Se oli selvästi hyvä ratkaisu, koska pian ne pikku pirulaiset alkoivat aueta yksi toisensa jälkeen ja hetken kuluttua Emmet jo sai tuntea ilman ja Stellan kädet paljaalla ihollaan. Ryhtiä suoristettiin sopivasti, jotta paita saatiin ravistettua kokonaan pois päältä, eikä Emmet olisi voinut olla onnellisempi vaatteiden hitaasta vähentymisestä. Suudelmien tiputtelu naisen kaulalle oli jo tehnyt tehtävänsä, ja Emmet antautui täysin Stellan tahtoon, kun se kohotti hänen kasvojaan ylöspäin. Katseet kohtasivat hetkeksi ja Emmetkin siirsi kätensä hipaisemaan Stellan kasvoja: karannut hiussuortuva pyyhittiin turvaan korvan taakse ja vaikka kosketus oli hellä, oli sitä seurannut suudelma kaikkea muuta. Emmet tunsi Stellan jalallaan tuottaman paineen entistä vaativampana alaselällään ja painautui vielä paremmin liki. Oli aivan varmaa, ettei Emmet enää voisi päästä senttiäkään lähemmäs Stellaa ilman, että olisi kirjaimellisesti tämän sisällä. Missä mies toki halusikin olla: pelkästään asian ajatteleminen sai tukahdutetun huokauksen karkaamaan toisen huulia vasten. Ei helvetti, jos suuteleminen tuntui näin hyvältä, Emmet ei voinut edes kuvitella miltä kaikki muu voisi tuntua.
Se avunpyyntö sai viimeisetkin järjen rippeet kaikkoamaan Emmetin mielestä, mikäli mitään sellaisia oli enää jäljellä ollutkaan. Mies astui vähän kauemmas päästäen Stellan liukumaan alas pöydältä hänen eteensä lattialle. Kun otti sillä tavalla etäisyyttä, saattoi ihan selkeästi nähdä, että se nainen hänen otteessaan todella oli Stella, eikä kukaan muu, mutta jotenkin se ei laittanut Emmetiä perääntymään vaan teki tilanteesta entistä sähköisemmän. Emmetin kädet hipoivat naisen kylkiä sen kääntyessä selin häneen päin. Oli ihan selvää, mitä ajettiin takaa ja Emmetin sormet tapailivat jo niskasta löytyvää vetoketjua, kun Stella kääntyi katsomaan häntä olkansa yli. Emmet kumartui epäröimättä lahjoittamaan naisen huulille niiden kaipaaman suudelman ja painautui samalla entistä kokonaisvaltaisemmin naisen selkää vasten. Oikea käsi kulki röyhkeästi siihen, missä mekon helma loppui ja hivuttautui hitaasti sisäreittä kohti. Stella oli kaikin tavoin täydellinen juuri siinä, eikä Emmet enää osannut sanoa, mikä häntä oli estänyt tekemästä tätä jo kauan sitten. Kaikki ne kerrat, kun Stella oli käpertynyt hänen kainaloonsa nukkumaan… Se tuntui nyt käsittämättömältä. Kun Emmet viimein sai vetoketjun avattua ja Stella kiduttavan hitaasti pudotti mekon pois harteiltaan, muttei yhtään alemmas, Emmetin hengitys tuntui salpautuvan. Teki melkein fyysisesti kipeää irrottaa huulet naisen huulilta ja katsoa, kun se kääntyi ympäri hänen edessää, eikä yhtäkkiä suostunut suudelmaan asti. Emmet hengitti raskaasti niille kiusaaville huulille, virnisti kosketuksista humaltuneena ja katsoi naista syvälle silmiin, kun päästi sormensa jatkamaan siitä, mihin Stella itse oli jäänyt. ”Such a tease”, Emmet mumisi hellästi. Naisen kynsien painautuminen selän ihoon sai miehen henkäisemään terävästi. Miten helvetissä sekin saattoi tuntua niin täydelliseltä? Paljetein koristettua mekkoa hivutettiin tajuttoman hitaasti alas Stellan vartta – Emmetin täytyi ihmetellä omaa itsehillintäänsä – ja kun se viimein rapsahti lattiaa vasten, miehen kädet hakeutuivat röyhkeästi vaatteen alta paljastuneelle iholla. Piirsivät reitin käsivarsia pitkin kyljille, siitä alaselälle ja tapailivat selkärangan notkelmaa. ”You’re so fucking beautiful, I want you like crazy”, mies henkäisi karheasti ja melkein hengästyneesti painaessaan naisen itsensä ja pöydän väliin. Kädet suojasivat sen selkää pöydän terävältä reunalta, mutta enimmäishuomio kiinnittyi siihen, miten siltä melkein pakolla haettiin se kiusallaan pihdattu suudelma. Emmetin kieli tapasi naisen oman ja kohta käsiä jo hivutettiin selän takana alemmas takareisille asti, jolloin nainen onnistuttiin naurettavan helposti nappaamaan syliin ja painamaan omaa paljasta yläkroppaa vasten.
Rehellisesti Emmetin olisi tehnyt mieli painaa se heti vasten sitä saarekkeen reunaa ja ottaa se siinä mitään sen enempää harkitsematta. Jotenkin mies sai kuitenkin hillittyä itsensä. Oma olo oli jo kauan sitten käynyt painostavaksi ja ahtaaksi, ja kantaessaan Stellan makuuhuoneeseen Emmet ei hetkeäkään miettinyt, oliko tämä virhe. Mikään, mikä tuntui näin jumalaiselta ei voinut olla ja jos olikin, hän ei enää pahemmin välittänyt. Makuuhuoneen hämärässä Stella laskettiin pehmeästi sängylle ja hitaasti Emmet auttoi sitä riisumaan jalkoihin jääneet korkokengät. Vaaleissa alusvaatteissaan nainen näytti valkeita lakanoita vasten taivaalliselta, eikä Emmet yksinkertaisesti voinut tehdä muuta kuin kumartua sen ylle ja lukita tiiviisti patjaa vasten. Naisen kädet onnistuttiin niputtamaan nätisti pään päälle ja etulyöntiasemastaan käsin Emmet saattoi aivan hitaasti liu’uttaa toista kättään pitsin peittämien rintojen yli vatsalle ja vielä vähän alemmas kohti alushousujen reunaa. Emmet nautti valta-asemastaan ja jo Stellan ilmeiden seuraaminen oli tehdä miehen hulluksi, niin upealta se näytti ja jopa hengityksen kuunteleminen sai miehen oman sydämen hakkaamaan lujempaa.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 21, 2017 20:23:37 GMT 2
Post by missie on Jun 21, 2017 20:23:37 GMT 2
Jos joku olisi väittänyt, että ilta veisi tähän pisteeseen, olisi Stella mitä luultavammin vain nauranut äärimmäisen huvittuneena ja kuitannut moiset väitteet aivan mahdottomina. He olivat ystäviä. Parhaita ystäviä. Sillä hetkellä sillä ei kuitenkaan tuntunut olevan minkään sortin väliä, sillä siinä hän kuitenkin vain seisoi hämärässä keittiössä niin likellä Emmetia kuin suinkin mahdollista, kiusoitellen miestä ja vieläpä nautti siitä aivan helvetin paljon. Sähköinen kipinöintin kiersi ympäri naisen kehoa, eikä hän voinut kuin virnistää Emmetin muminalle. Samaan aikaan mies hivutti vähä vähältä naisen mekkoa alemmas ja alemmas. Paljetit rapisivat lattiaa vasten, kun mekko lopulta saavutti määränpäänsä ja Stella polkaisi sen jaloistaan kauemmaksi. Nainen upotti kyntensä syvemmälle Emmettin ihoon, painautuen sisällään pauhaavan himon vallassa tiiviisti miehen vartaloa vasten. Se, miltä Emmetin iho tuntui, oli sanoinkuvaamattoman järisyttävä tunne. Se aiheutti voimakasta kipinöintiä - tai oikeastaan suoranaista ilotulitusten rummutusta, jos totta puhuttiin - naisen sisällä. Hän oli melkein painamaisillaan huulensa miehen huulille, sillä kiusaus alkoi käydä mahdottomaksi vastustaa. Hän halusi maistaa miehen huulet, tuntea kuinka ne tapailivat hänen omiaan ja hukuttautua niihin niin täydellisesti, että muu maailma lakkaisi olemasta, eikä siinä olisi enää kuin he kaksi - hän ja Emmet. "God, I want you too. So much... Here and now", nainen vastasi lähes tulkoon huohottaen. Kokonaisten lauseiden muodostaminen tuntui oikeasti vaikealta, kun ainoa asia, mitä Stella todella kykeni ajattelemaan, oli se miten paljon hän halusi Emmetia. Jokainen kosketus vain vahvisti sitä täysin järjetöntä himoa, jota Stella koki Emmetia kohtaan. Hyökyaallon tavoin se veti naisen pinnan alle ja piti otteessaan siihen asti, kunnes Stella oli valmis luovuttamaan. Ja Stella todellakin oli menettänyt otteensa itsehillinnästään jo aikaa sitten. Hän ei jaksanut enää edes härnätä miestä, vaan soi tälle suudelman, jonka mies oli ehdottomasti ansainnut. Kun Emmetin kädet liu'ukuivat naisen takareisille ja nostivat hänet miehen syliin, hymyili Stella sen huulia vasten. Oikeastaan hänelle oli aivan sama olisiko Emmet laskenut hänet takaisin saarekkeelle ja ottanut hänet heti siinä, vai kantaisiko mies hänet makuuhuoneen puolelle - Stella ei välittänyt, hän vain halusi tuntea miehen kehon lämmön, kosketukset ihollaan ja suudelmat huulillaan. Intohimo oli suorastaan pakahduttavaa. Matka makuuhuoneeseen meni kuitenkin naiselta täysin ohitse, sillä hän oli siirtynyt huulineen Emmetin kaulalle. Toinen naisen käsistä oli noussut jonnekin hiusten sekaan, kun toinen taas oli löytänyt paikkansa miehen niskan takaata. Stella yllättyi siitä miten pehmeästi Emmet onnistui laskemaan hänet sängylle. Kenties siksi, että nainen oli tottunut tavallisesti paljon kovakouraisempiin otteisiin. Emmetin otteet olivat ehkä vaativia ja suudelmat ahnaita, mutta yhtä kaikki ne olivat myös helliä. Epävarmuutta niissä ei kuitenkaan ollut lainkaan. Piti kuitenkin muistaa, ettei kyse ollut kenestä tahansa ventovieraasta miehestä, jonka matkaan Stella oli lähtenyt, vaan Emmetistä. Siitä miehestä, jonka Stella oli tuntenut melkein 20 vuotta. Niiden vuosien varrella Stella oli lukemattomia kertoja nukkunut Emmetin kanssa samassa sängyssä, eikä hän ollut edes uskaltanut villeimmissäkään kuvitelmissaan ajatella, että miehen kosketus olisi voinut tuntua niin yksinkertaisen täydelliseltä ja harvinaisen koukuttavalta. Stella kallisti päätään maatessaan sängyllä, kun Emmet avitti hopeiset korkokengät naisen jalasta. Ilkikurinen virne koristi naisen siroja kasvoja, kun hän silmäili puolipukeista miestä. Emmet näytti aivan erilaiselta. Miehekkäämmältä - jos niin saattoi sanoa. Se oli hyvin vetovoimaista ja teki miehestä uskomattoman seksikkään. Tarkkaavainen katse seurasi jokaista liikettä miehen kavutessa naisen ylle. Huvittunut naurahdus halkoi ilmaa, kun mies vangitsi kädet naisen pään yläpuolelle. Vastarintaa ei kuitenkaan näkynyt mailla eikä halmein, vaan Stella taipui miehen valtaan varsin mielellään. Voihkaisun saattelemana Stella myötäili miehen käden kulkua taivuttamalla vartaloaan sitä kohti, sen liukuessa alemmaksi naisen iholla. Värisyttävä tunne kupli iloisesti ihon alla, työntäen naista yhä vain syvemmälle siihen hurmioon, joka vangitsi hänet omakseen. Stella puraisi alahuultaan tukahduttaakseen huokaisun ja pyöräytti silmiään hivenen turhautuneena. Halu miestä kohtaan kävi jo niin valtavaksi, ettei Stella kyennyt kantamaan sellaista painetta. Hän halusi Emmetin juuri siinä, ja mielellään heti. Houkutus oli ajaa naisen hulluksi. Se teki paikoillaan pysymisestä mahdotonta, sai naisen hengittämään kiihtynyttäkin kiihtyneemmin, mutta samaan aikaan se myös tuntui salpaavan hengityksen. Jokin pakahduttava tunne kouraisi aina uudestaan ja uudestaan naisen rintaa. "Just take me, Emmet", Stella pyysi, tai oikeastaan lähes tulkoon aneli. "You're driving me fucking crazy", hän lisäsi vielä huokaisten. Oli se sitten virhe tai ei, Stella ei ollut aikeissa perääntyä. Hän halusi tuntea miehen sisällään ja antautua täysin Emmetin armoille vailla pienintäkään epäilystä.
...................................................................................................................................................... Olisi pitänyt ehkä miettiä kahdesti, ennen kuin alkoi epäilemään kenenkään seksuaalista suuntausta. Pilkka osui hyvinkin nopeasti omaan nilkkaan, ja tulella leikittely oli yleisesti ottaen hyvin vaarallista. Stella heräsi voimakkaasti ohimoillaan hakkaavaan päänsärkyyn. Se kivisti päätä siinä määrin, että Stella olisi voinut vannoa päänsä halkeavan milloin tahansa. Muistikuvat eivät antaneet kuitenkaan armoa, vaan ne iskeytyivät julmasti tajuntaan heti, kun Stella raotti silmiään. Naisen vatsaa kouraisi epämiellyttävästi, kun kauhu valtasi hänet. Hän saattoi edelleen tuntea Emmetin kädet tapailemassa paljasta vartaloaan, maistaa suudelmat huuliltaan ja haistaa miehen tuoksun sormenpäistään. Hätäisesti hän vilkaisi Emmetia olkansa ylitse. Väkisinkin Stellan huulilta pakeni raskas huokaisu. "Oh, shit", Stella manasi vaimeasti kääntäessään katseensa suoraan eteensä. Mikä ihme oli saanut heidät käyttäytymään niin typerästi? He olivat pysyneet ystävinä juuri siksi niin pitkään, etteivät he olleet sotkeneet ystävyyteensä mitään ylimääräisiä etuuksia tai palveluita. Silmät puristuivat kiinni, mutta Stellan oli pakko avata ne vain sekuntia myöhemmin, sillä kuvat yön tapahtumista piinasivat oitis naista. Hän kuuli korvissaan Emmetin raskaan hengityksen ja omat voihkaisunsa, jotka olivat tuntuneet vain innostavan miestä. Se kiihkeys, joka oli hallinnut tilannetta, tuntui edelleen musertavalta. Kuin peläten antautuvansa uudestaan sen valtaan, Stella kohottautui istumaan ja siirtyi sängyn reunalle. Hän yritti varoa, ettei päästäisi ääntäkään, sillä Emmetin herättäminen ei erityisesti houkuttanut. Peittoa tiukasti rintaansa vasten puristaen Stella hivuttautui lähemmäksi reunaa. Suihkussa käynti olisi ollut enemmän kuin paikoillaan. Kylmällä vedellä oli yleensä varsin rauhoittava vaikutus, tai ainakin se tuppasi selkeyttämään ajatukset tehokkaasti. Eikä Stella oikeastaan nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa sen parempana, kuin huuhdella ne kiduttavat muistikuvat alas lattiakaivoon. Tai ainakin sen kiihkeimmän terän niistä, joka halusi syöstä Stellan takaisin Emmetin iholle. Se tuntui erittäin väärältä, vaikka Stella toisaalta muisti myös harvinaisen hyvin miten jumalaisen hyvältä se oli tuntunut. Laskiessaan painoaan päkiöilleen ja aikeenaan juuri nousta sängyltä, narahtivat jouset äänekkäästi. Stella kirosi hiljaa mielessään ja puristi silmänsä kiinni, toivoen ettei Emmet heräisi, mutta totta kai se heräsi. Sängyn toiselta puolelta kuului liikehdintää, minkä vuoksi Stella käänsi vaistomaisesti katseensa takaisin Emmetiin olkansa ylitse. Hän yritti vaikuttaa mahdollisimman normaalilta ja rennolta, mutta naisen hymystä paistoi kiusaantunut vivahde siitäkin huolimatta. Eikä hän onnistunut peittämään olemuksestaan vaivaantuneisuutta. "Morning", toivotusta säesti pieni rykäisy, kun Stella ei meinannut millään saada ääntä kulkemaan. Olisiko se nyt sitten aina tälläistä? Kiusaantunutta, epämukavaa, kuin tulisilla hiilillä kävelyä? Toivottavasti ei. Stella ei kuitenkaan voinut täysin sivuuttaa sitä faktaa, että jonkinlainen uusi jännite oli ilmestynyt heidän välilleen. Sen laatu jäi kuitenkin hieman hämärän peittoon, mutta mitäpä sillä oli väliä - Stella ei pitänyt siitä. Hetken hän toivoi, että olisi voinut viedä heidät takaisin taksin takapenkille ja vetää typerän haasteensa takaisin. Senhän takia he olivat tässä. Ilman sitä he eivät olisi koskaan suudelleet tai päätyneet harrastamaan seksiä. Tavattoman hyvää sellaista, mutta sehän ei ollutkaan pointtina tässä.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 22, 2017 17:01:05 GMT 2
Post by moa on Jun 22, 2017 17:01:05 GMT 2
Keittiöstä makuuhuoneeseen siirtyminen teki kaikesta kovin lopullista, sinetöi viimeistään sen päätöksen, joka oli oikeasti tehty paljon aiemmin. Ehkä Emmet oli jo taksin takapenkillä aavistanut, että päädyttäisiin tähän tai ehkä ei. Tärkeintä kuitenkin oli, että sillä hetkellä hän hyväksyi sen täysin, seurauksista viis. Miehen olisi saanut lopettamaan enää Stellan pyyntö, mutta nainen pyysi kaikkea muuta niin eleillään, ilmeillään kuin sanoillaankin. Emmetin oli melkein vaikea saada nainen makuuhuoneeseen asti, kun sen huulet liikkuivat niin ihanan häiritsevästi hänen kaulallaan ja kädet tarrautuivat niskaan ja hiuksiin. Tavallisesti saattoi olla niin, että Stella oli heistä se, joka enimmäkseen määräsi kaikesta mitä kaksikko yhdessä teki. Emmetin osaksi jäi yleensä vain myötäillä ystäväänsä tai vaihtoehtoisesti seurata tämän toimia paheksuvasti sivusta. Tänään osat olivat kuitenkin tietyllä tapaa kääntyneet ja Emmetin oli myönnettävä, että hän nautti ihan jo siitäkin, miltä tuntui olla vallassa Stellan kanssa. Tietenkin tilanteessa oltiin pohjimmiltaan tasaveroisina, mutta kieltämättä tapa, jolla Stella taipui hänen tahtoonsa tuntui huumaavalta. Oli vanhoja uutisia, että kyseinen nainen viihtyi hyvin hänen lakanoissaan, mutta uutta informaatiota tarjosi se, miten hyvin tämä sopi sinne Emmetin ja patjan väliin. Stella eli Emmetin kosketusten alla ja lopulta suorastaan aneli, että mies jo etenisi. Sanat saivat leveän virneen leviämään Emmetin huulille. Käsi siirrettiin sipaisemaan kevyesti naisen poskea, huulet kävivät huulilla. ”I just needed to hear you ask for it”, Emmet vastasi käheästi, eikä huulille noussutta virnettä saatu enää pyyhityksi millään.
.....................................................
Seuraavana aamuna tekojen seurauksista ei voitu enää viisveisata samalla tavalla kuin yön hämärissä oli voitu. Emmet havahtui sängyn toiselta laidalta kantautuviin ääniin ja liikkeeseen joskus paljon aiemmin, kuin olisi oikeasti ollut valmis heräämään. Päätä pakotti kevyesti, mutta liikkuja tunnistettiin – muistettiin – Stellaksi jo ennen kuin katse oli käännetty naisen suuntaan. Hetken olisi tehnyt mieli jättää kääntymättä kokonaan: mieleen tulvi välittömästi hyvin eläviä, graafisia ja sisuskaluja pakottavia kuvia siitä, mitä klubilta lähtemisen jälkeen oli tapahtunut. He olivat harrastaneet seksiä. He kaksi. Mieletöntä, tajunnanräjäyttävää ja ihanaa vieläpä. Kevyesti humalaista sellaista selvästikin, kun mitään ylipäätään oli päässyt tapahtumaan ja olo tuntui nyt hiukan huteralta, mutta silti. Ja ihan kuin Emmetin olo ei olisi ollut jo valmiiksi epämukava, lisäsi jokainen mielikuva veren tykytystä väärään osoitteeseen. Stella oli selvästi huomannut hänen heränneen, joten miehelle ei jäänyt paljon muita vaihtoehtoja kuin kääntyä toiselle kyljelleen ja kohdata edellisiltana tehdyt päätökset. Sängyn reunalla istuva nainen näytti pöllähtäneeltä, mutta vielä aamun valossakin ihan yhtä hyvältä kuin Emmetin hengästyttävissä muistikuvissa. ”Morning..” Emmet hengähti vastaukseksi tervehdykseen ja hieraisi vähän hämmentyneenä kasvojaan. Stellan olemuksessa häilyi selkeä kiusaantuneisuus ja se teki miehen omankin olon vähän kärsiväksi. Mitä helvettiä nyt muka tapahtuisi? Osittain hän olisi halunnut vain vetää Stellan takaisin makuulleen ja toverillisesti kainaloon, sanoa, että kaikki oli ihan ok. Osittain sitten taas... Noh. Sänkyyn ei yksinkertaisesti olisi mahdollista jäädä makaamaan niiden ajatusten kanssa, mutta hetki Emmetin oli kuitenkin odotettava, ennen kuin kehtaisi nousta.
Mies selvitti kurkkuaan ja hivuttautui istumaan pitäen huolen siitä, että alakroppa jäi turvallisesti peiton alle piiloon. Alasti hän ei yleensä Stellan kanssa nukkunut ja siinä tilanteessa aamustondiksen esittely olisi ollut muutenkin kiusallista. ”Uh... What's up?” saatiin lopulta kysyttyä. Se oli typerä kysymys, mutta Emmet hieroi kiusaantuneena rintakehäänsä ja yritti vain ajattella kaikkea muuta kuin korvissaan kaikuvia edellisiltaisia voihkauksia ja sitä, miten kuumalta Stella oli näyttänyt niitä ääniä päästäessään. Ei sitä tietenkään voitu olla ajattelematta: Emmet pystyi tuskin nytkään hengittämään normaalisti, kun muisti miltä oli tuntunut liikkua naisen sisällä ja saada se värisemään himosta. Tahaton hymy käväisi Emmetin huulilla. Ei helvetti, kaduttiko häntä edes? ”You should go take that shower, I can make you something to eat”, ehdotettiin ihan jo senkin takia, että saataisiin Stella toiseen huoneeseen. Emmetin pitäisi käydä itsensä kanssa vakava keskustelu siitä, mitä ajatteli tästä kaikesta. Oli huolestuttavaa, ettei edellisiltaa pystytty kuittaamaan pelkkänä humalaisena sekoiluna, jota ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Sitähän se tietenkin oli ollut, mutta jotenkin Emmetin rintalastan alla rutisi huolestuttavasti asiaa ajatellessa. Stella oli muuttunut täysin epäseksuaalisesta parhaasta ystävästä helvetin haluttavaksi melkein silmänräpäyksessä, mutta jostain syystä ne nukutut tunnit eivät olleet ihan onnistuneet muuttamaan sitä takaisin ensimmäiseksi. ”Is there… Is there anything spesific you’d want?” Emmet yskähti siirtyessään sängyn reunalle ja vetäessään peittoa tiukemmin syliinsä. Katseella etsittiin boksereita, jotka oli riisuttu aika kiireellä sen jälkeen, kun Stella oli anellut häntä ottamaan sen mahdollisimman pian. Emmet nielaisi, vaikka kurkku tuntui kuivalta. ”Like coffee or something?” tarkennettiin ja harottiin hiuksia jotta käsillä olisi edes jotain tekemistä.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 22, 2017 22:58:18 GMT 2
Post by missie on Jun 22, 2017 22:58:18 GMT 2
Stella ei ollut koskaan ennen ujostellut Emmetin edessä, mutta nyt nainen hieman arasteli. Hän veti tiukemmin peittoa rintaansa vasten kuin vaistomaisesti. Voi pyhä isä sentään! Hän oli kekkaloinut milloin missäkin pitsihepeneissä Emmetin edessä. Ne eivät olleet jättäneet juuri mitään arvailun varaan, mutta nyt kun Emmet oli ollut se, joka ne oli riisunut, tunsi nainen yhtäkkiä tarvetta kainostelulle. Oli tämäkin! Yökyläilyä voisi ainakin hetkellisesti rajoittaa siinä määrin, että tilanne normalisoituisi. Mikä tapahtuisi tietysti mahdollisimman pian. "Nothing at all. Just... Well, it really doesn't matter", nainen hymähti, yrittäen kuulostaa mahdollisimman rennolta, mutta ei ollut lainkaan varma kuinka siinä onnistui. "How are you doing? I mean, do you have a hangover? We drank quite a lot", eikä Stella toisin sanottuna luottanut Emmetin viinapään vahvuuteen. Mies ehdotti naiselle suihkussa käymistä, mikä sai Stellan puraisemaan huultaan. Se olisi taatusti ollut mukavampaa yhdessä miehen kanssa. Nainen häpesi ajatuksiaan heti. Hän ei saanut ajatella Emmetistä niin. Se ei vain ollut... no, normaalia. Ei ystäviä kuulunut ajatella alasti suihkuun, mutta toisaalta eipä ystäviä kuulunut suudellakaan sillä tavoin, miten Stella oli Emmetiä viime yönä suudellut. Henkinen facepalm tasoitti rauhoitti naista hieman, kun hän kiskaisi yön aikana lattialle valahtaneen lakanan rintaansa vasten ja nousi ylös kietoen sitä ympärille. Paljasta pintaa vilahti väkisinkin näkyviin, mutta se nyt vain oli välttämätön paha ja Stella toivoi, ettei Emmet ehtinyt nähdä nopeaa vilahdusta naisen ihosta. "No, everything is fine for me", Stella vastasi miehen tiedusteluihin aamiaisen suhteen. Toiveita naisella ei ollut, koska hän söi yleisesti ottaen kaikkea, mitä nenän eteen työnnettiin. Lattialla viistävää lakanaa keräiltiin sen verran käsiin, ettei siihen kompastuttaisi. Se vasta olisikin ollut noloa. Askeleet kiersivät sängyn jalkopäädyn ohitse ovea kohti, mutta Stella pysähtyi kuullessaan Emmetin äänen ja kääntyi puolittain miehen puoleen. "Yeah. Coffee is a good start. Start with it", hän kehoitti lempeästi. Nainen onnistui jopa hymyilemään kohtuullisen vapautuneesti olosuhteisiin nähden, mutta jatkoi sitten matkaansa. Hän halusi saada vain hetken itselleen, sillä Emmetin läsnäolo oli äärimmäisen häiritsevää. Mennessään nainen nappasi mukaansa alusvaatteensa.
Kylmästä, eikä sen puoleen kuumastakaan suihkusta ollut mitään hyöytyä. Oli yhtä tyhjän kanssa seistä valuvan veden alla ja yrittää unohtaa edellisen yön tapahtumat, sillä mitä kovemmin Stella yritti, sitä voimakkaammin ajatukset hakeutuivat niihin. Nainen tunsi olonsa vain turhautuneeksi, kun hän viimein katkaisi vedentulon ja siirtyi kuivaamaan hiuksiaan pehmoiseen pyyhkeeseen. Tajutessaan, että hänen mekkonsa lojui edelleen jossain päin asuntoa, teki naisen mieli kirota ääneen. Tavallisesti siinä, että hän esiintyi alusvaattesillaan Emmetin edessä, ei olisi ollut mitään ongelmaa, mutta kyse ei ollutkaan enää ihan tavallisesta tilanteesta. Kiroamista, huutamista ja raivoamista olisi toki voinut harrastaa mielin määrin. Niistä ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä, joten Stellan ei auttanut muuta kuin astella takaisin asunnon puolelle. Mekko löytyi keittiöstä, kuten löytyi Emmetkin. Pikainen vilkaisu käväisi miehessä, kun Stella kiskoi mahdollisimman nopeasti paljetein koristettua vaatekappaletta päälleen. Sillä hetkellä nainen toivoi, että helma olisi yltänyt hieman pidemmälle, vaikka polviin saakka, mutta ei hän ollut osannut varautua tälläiseen edellisenä iltana pukeutuessaan hauskaa, alkoholin täytteistä iltaa varten. Mekon selkäpuolelle jäävä vetoketju tuotti ongelmia, kun se päätti harata vastaan kuin uhmaikäinen kakara. "Could you..." Stella aloitti arastellen, mutta käänsi miehelle sitten selkänsä ja veti hiuksensa sivuun vetoketjun tieltä. Asetelma oli suurin piirtein sama, kuin yöllä. Nyt Stella vain pyysi miestä sulkemaan vetoketjun avaamisen sijaan. Tilanne tuntui tuskalliselta ja vaivaannuttavalta, mutta siitä selvittiin hengissä. Nainen astui hieman kauemmaksi, jääden kuitenkin Emmetin seuraan keittiöön. Hän puraisi mietteliäästi huultaan. Pitäisikö tässä nyt viritellä aikuismaista keskustelua, vai antaa olla? Kumpikaan vaihtoehdoista ei tuntunut yhtään sen oikeammalta.
Keskustelu oli kuitenkin yleensä se viisain vaihtoehto. Se kuulemma puhdisti ilmaa ja jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen pääseminen oli kenties ihan suotavaa. "So, Emmet", Stella virkkoi, kuin varmistaen miehen olevan varmasti kuulolla. Oli se, valitettavasti. "We don't have to make this more difficult than this really is. We had sex. That's just it. I don't remember the last time it was so ridiculously good, but..." Tajuttuaan mitä hän viimeisen lauseen yhteydessä oli mennyt tunnustamaan, vaikeni nainen nopeasti. Kevyt puna kohosi hänen poskipäilleen ja naisen oli pakko kääntää katseensa pois miehestä. Se ei ollut paitsi hyvää, se oli täydellistä. Sellaista yhteenkuuluvuutta Stella ei ollut tuntenut kenenkään kanssa. Heidän rytminsä oli ollut täydellinen ja kemia heidän välillään oli ollut kiistämätön. "It was good. Like really good. That is the fact. But we have been too long friends to let this ruin everything. We just agreed that it was... Well, something. It just can't happen again", Stella loi vetoavan katseen Emmetiin, naputtaen hieman hermostuneesti jalallaan lattiaa. Hän ei osannut kuvitellakaan elämäänsä ilman Emmetiä. Miehen menetys olisi ollut jotain sanoinkuvaamattoman kauheaa. "Can we just forget it? And continue to be friends? You mean so much to me, Emmet."
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 25, 2017 13:01:48 GMT 2
Post by moa on Jun 25, 2017 13:01:48 GMT 2
Stellan vastauksessa oli selvää haparointia, mutta Emmet pakotti hymyn pysymään kasvoillaan siitä huolimatta. Katso nyt heitä; yhdessä vietetyn yön jälkeen yrittämässä keskustella asioista jotenkin normaalisti. Sehän sujui ihan yllättävän hyvin, vaikka vähän tuskaisaa olikin. ”Yeah we did…” Emmet myönsi naurahtaen kuivasti ja ihan huomaamatta katse valahti Stellan kasvoista kaulaa pitkin paljaille harteille ja yläselälle, joka jäi ansiokkaasta peittoon kääriytymisestä huolimatta näkyviin. Ei helvetti. ”But I’m fine. Not hangover or anything, just feeling like I could use some water and avoid sunlight today”, mies analysoi tilaansa, yritti katsoa muualle, mutta onnistui siinä säälittävän heikosti. Etenkin sitten, kun Stella nousi sängyn reunalta seisomaan ja onnistui vilauttamaan paljasta vartaloaan yrittäessään vaihtaa peittoa lakanaan. Emmet nielaisi. Hän olisi voinut vältellä aurinkoa esimerkiksi viettämällä päivän lakanoiden välissä Stellan kanssa, mutta sitä ei ehdotettu. Sen sijaan kehotettiin toista menemään suihkuun ja sitten käytettiin tolkuttomasti energiaa siihen, että yritettiin olla ajattelematta naista tekemässä juuri niin. ”Coffee and something to eat it is then”, Emmet mumisi hajamielisesti, kun lopulta onnistui paikantamaan bokserinsa huoneen lattialta. Ehkä tämä tästä järjestyisi.
Stellan poistuttua lakanan turvin kylpyhuoneen puolelle Emmet huokaisi syvään, hieroi turhautuneena kasvojaan ja vietti hyvän tovin siihen, että yritti selvitellä olojaan pukeutumisen ohessa. Lopulta päädyttiin ainoaan järjelliseltä vakuttavaan ratkaisuun: edellisiltainen ei saisi koskaan tapahtua uudestaan, ei vaikka se oli tuntunut ihan naurettavan hyvältä. Mikään ystävyyssuhde ei voisi kestää toistuvaa koettelemista, eikä Emmet halunnut, että mikään pilaisi heidän välejään. Päätös tuntui jopa yllättävän helpolta siinä hetkessä, kun oltiin huoneessa yksinään, mutta oli huomattavasti vaikeampaa muistaa silloin, kun Stella suihkun jälkeen ilmaantui keittiöön pelkissä alusvaatteissa Emmetin ollessa valmistamassa kaksikolle aamupalaa. Emmet tunsi itsensä täydeksi idiootiksi, kun ei ollut tarjonnut Stellalle jotain muuta päällepantavaa, tai edes vienyt sitä mekkoa kylpyhuoneen ovelle. Tuntui ihan helvetin huonolta idealta, että Stella juuri sillä hetkellä keikisteli keittiössä alusvaatteisillaan yrittäen mahdollisimman hienovaraisesti ja nopeasti ujuttautua vaatekappaleen sisään. Emmet keskittyi käsittämättömällä intensiteetillä aamiaisen valmistamiseen ja suostui katsomaan ylös vasta, kun kuuli Stellan pyynnön. Silloinkin kyllä käännyttiin vähän vastentahtoisesti, vaikka rennohko ilme onnistuttiinkin taikomaan jostain kasvoille. Stella esitteli hänelle mekkonsa selkäpuolta ja Emmetin piti oikeasti taistella pitääkseen assosiaatiot edelliseen iltaan edes jotenkuten poissa mielestään. Huonosti onnistui. ”Sure”, mies vastasi kurottautuessaan auttamaan sen auki jumittuneen vetoketjun kiinni. Olisi ollut ihan liian helppoa vain kumartua naista vasten ihan kuten oli eilen tehty, mutta jotenkin siitä onnistuttiin pidättäytymään. Emmet ei ollut enää humalassa, hänellä ei ollut lupa käyttäytyä vastuuttomasti ja typerästi.
Kun Stella oli saatu vaatetettua, Emmet kaivoi keittiön kaapista kaksi kahvikuppia ja kaatoi juuri valmistunutta mustaa nestettä molempiin. Kesken operaation Stella avasi suunsa, eikä Emmetin tarvinnut sanoa mitään, pelkkä kohotettu katse riitti kertomaan, että hän kuunteli. Olisi ollut ihan mukavaa vain jättää kaikki keskustelut käymättä, mutta selvästi Stella aikoi – harvinaista kyllä – olla heistä se kypsempi ja nostaa kissan pöydälle. Emmet pyrki pitämään ilmeensä peruslukemilla, mutta se oli vaikeaa, etenkin kun Stella meni tunnustamaan, että seksi oli tämän mielestä ollut poikkeuksellisen hyvää. Mies laski kahvipannun takaisin pöydälle ja rykäisi hankalasti. Sanojen muodostaminen tuntui haastavalta, eikä mitään lopulta ehditty saada ulos ennen kuin Stella riensi täydentämään lausuntoaan. Naisen kasvoilla väreili nolostunut puna, mitä Emmet piti tajuttoman söpönä, olkoonkin että tilanne itsessään oli kiusallinen. ”It was really good”, Emmet myönsi lopulta, vaikka seksikokemuksen miettiminen ei varmaan helpottanut tilannetta yhtään. ”But you’re right. It was kinda dumb and we should never do it again.” Jotenkin oma ääni saatiin kuulostamaan yllättävänkin päättäväiseltä ja vakuuttavalta. Ei Emmetistä tuntunut yhtään niin varmalta, vaikka lausunnon kanssa pääosin samaa mieltä oltiinkin. Kyse ei millään muotoa ollut siitä, etteikö Emmet olisi halunnut tehdä sitä uudelleen. Hän olisi voinut tehdä sen uudelleen vaikka heti, jos kyse olisi ollut jostain muusta tytöstä kuin Stellasta, mutta Stella oli liian tärkeä sellaiseen.
Emmetin kasvot sulivat hymyyn, kun se näki Stellan ilmeessä aitoa huolta. ”Of course we’re going to continue being friends. You’re my best one”, mies sanoi melkein hellästi ja tönäisi naista rennosti käsivarteen. Kosketus onnistuttiin jopa pitämään ihan toverillisena. Kai tämä olisi vain asennoitumiskysymys. ”You’re crazy if you think this is something you can get rid of me with”, Emmet virnisti. Ei hänestä ihan niin helpolla päässyt eroon. ”Let’s forget all about it, okay? It happened, it was really nice and now we know we should never ever try it again”, järkeiltiin ja kahvikuppi sekä ruokalautanen työnnettiin naisen eteen. Asiasta keskusteleminen oli varmaan fiksua, mutta näennäisestä rentoudesta huolimatta se sai Emmetin olon epämukavaksi. Ihan kuin hän ei olisi halunnut ajatella, miten pystyisi olemaan palaamatta eiliseen enää koskaan. Miten fyysinen läheisyys Stellan kanssa olisi mahdollista ilman, että kaikki toistuisi? Puhuminen oli helppoa, toteutus saattaisi olla haastavampaa. Joka tapauksessa asia olisi parempi työntää mahdollisimman kauas mielestä mahdollisimman nopeasti. ”Now, eat your breakfast or I’ll eat it myself”, käskettiin vain hitusen tekopirteästi ja niillä sanoilla jätettiin yön tapahtumat virallisesti taakse.
|
|