|
|
Jun 19, 2017 18:30:42 GMT 2
Post by Deleted on Jun 19, 2017 18:30:42 GMT 2
WEDNESDAY JULY 1ST 2015
ANISHA & DAMEER
@ IVY MARSH’S PLACE
ANISHA’S OOTD | nepa bismillah vaan sinullekin aaaaaaaaa.......................................................................................... Se oli ollut varsin tavallinen keskiviikko Anishan kohdalla. Hän oli aloittanut aamunsa peseytymällä ja rukoilemalla, sitten oli laittanut itsensä kuntoon päivää varten ja mennyt syömään aamupalaa. Silloin oli tullut sovittua Ivyn kanssa siitä, että he tapaisivat sinä päivänä ja suunnittelisivat Anishan tulevia syntymäpäiviä. Ivy halusi luonnollisesti tehdä silloin jotain kivaa yhdessä, ja sehän kävi muslimitytölle erinomaisesti. Sinä päivänä toki he viettäisivät myös perheen kesken merkkipäivää, mutta kyllä sieltä joksikin aikaa voisi irroittautua viettämään hyvän ystävän kanssa aikaa. Jonkin aikaa Anisha oli lorvinut kesäpäivää menemään Amirin ja sen kavereiden kanssa. He olivat pallotelleet koripallon kanssa paikallisessa puistossa ja kuunnelleet yhdessä hyvää musiikkia. Sitten oli ollut aika käydä kotona suorittamassa päivärukous ja syödä lounasta. Autettuaan äitiään tiskien kanssa Anisha oli ilmoittanut lähtevänsä käymään Ivyn luona Brooklynissä, mikä oli tietysti okei äidille. Kunhan tyttö palaisi kotiin ennen päivällistä. Siispä Anisha oli hypännyt metroon ja matkannut Ivyn talolle. Blondi tyttö asui toisessa kerroksessa, joten hirveän pitkää matkaa ei portaita tarvinnut kiivetä, kun se etuovi oli jo vastassa ja Anisha sai rimpauttaa ovikelloa. Vaan sitä ovea ei avannutkaan Ivy, vaan joku poika. Itseasiassa Anisha tiesi sen pojan. Se oli Dameer – yksi Amirin vanhoja kavereita, joka oli luopunut uskosta vuosi sitten. Ei Anisha ollut jotenkin yhtään sisäistänyt, että Ivyn poikaystävä oli se sama Dameer. Hetken huivipää katsoi pidempää poikaa ehkä hivenen järkyttyneestikin, ennen kuin pudisteli päätään. ”Hi… is Ivy home?” Anisha sanoi varovaisesti. Ei se tiennyt, miten tuttavallisesti sen olisi pitänyt tervehtiä poikaa. Sen lähtö piireistä oli aiheuttanut suuren haloon ja Anisha muistaa äitinsäkin voivotelleen asiaa erityisen paljon. Ivy ei kuitenkaan ollut kuulemma kotona. ”Oh… I was supposed to be meeting her. Is she coming back soon?” |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jun 19, 2017 18:59:45 GMT 2
Post by nepa on Jun 19, 2017 18:59:45 GMT 2
DAMEER'S OOTDIvyn äiti oli ollut yön poissa kotoa. Se oli totta kai tarkoittanut sitä, että Ivyn poikaystävä Dameer oli saman tien tullut yökylään. Dameer oli jo vajaan vuoden saanut viettää aikaa Ivyn kaltaisen kaunottaren kanssa ja voi Luoja, kuinka poika olikaan nauttinut parisuhteestaan sen kanssa. Ivyssä oli kaikkea, mitä Dameer etsi tytöstä. Oli oikeastaan ihme, että miten Dameerilla ylipäätään oli käynyt niin tuuri. Ei sillä, etteikö vientiä olisi ollut aikaisemminkin. Olisi sitä nimittäin ollut. Ongelma oli vain se, että Dameer ei lähtenyt seurustelemaan kenen kanssa tahansa. Se tahtoi aina hieman tunnustella tilannetta, tarkkailla, että voisiko suhteesta jonkun tietyn tytön kanssa tulla jotain. Ja Ivyn kanssa se tunne oli tullut heti. Se oli ollut suorastaan maagista, kuin kohtaloa, eikä Dameer olisi voinut olla onnellisempi. Eilisen illan ne olivat suurimmaksi osaksi vain henganneet keskenään ja sama jatkui sinä päivänä heti heräämisen jälkeen. Jotain ne olivat kuherrelleet sohvalla ja kaikkea, mutta lopulta Ivy oli lähtenyt kauppaan ruokaostoksille ja jättänyt Dameerin hetkeksi oman onnensa nojaan. Tosin ei se nuorukaista haitannut millään tavalla. Päinvastoin. Suurin piirtein heti, kun ovi oli sulkeutunut, Dameer oli mennyt olohuoneessa olevan television äärelle, avannut älytelevisiosta YouTuben ja laittanut Chase Atlanticit soimaan. Jotain pientä jammailua se siinä paraikaa tekikin itsekseen, ennen kuin kuuli ovikellon soivan. Totta kai Dameer kuvitteli sen olevan Ivy. Luultavasti tytöllä oli vain hiton paljon ostoksia eikä siksi voinut avata ovea. Mutta ei siellä oven takana ollut Ivy. Ei todellakaan, vaan siellä oli hyvinkin tuttu muslimityttö Anisha. Se oli Amirin, Dameerin entisen ystävän, pikkusisko. ”Hey!” Dameer hihkaisi innoissaan. Se olisi varmaan halannut Anishaa, jos olisi edelleen muslimi. Jotenkin sitä kuitenkin sillä hetkellä epäilytti koko ajatus – ei se ollenkaan tiennyt, mitä Anisha ja muut ajattelivat Dameerista nykypäivänä. ”No, she went to buy some food”, Dameer kertoi. Se nojasi rennosti ovenkarmiin, oli vienyt kätensäkin puuskaan ja tarkkaili katseellaan Anishan elekieltä. Sitä, että kertoisiko se jotain Anishan nykyisestä suhtautumisesta Dameeriin. ”I think she’ll be home soon”, Dameer kertoi, ”come in and wait. Come on.” Se siirtyi ovenraosta ja nyökkäsi päälläänkin vielä Ivyn porukoiden asunnon suuntaan. Sillä itsellään ei ollut mitenkään katkera olo kaikesta tapahtuneesta, eli se pystyi hyvin olemaan oma itsensä. Anishan tultua sisälle Dameer sitten sulki oven. ”I had no idea you were Ivy’s friend”, Dameer aloitti heti höpöttämisen hyväntuulisena. Sisällä pauhasi Friends ja Dameer taas teki muutaman tanssiaskeleen ihan huomaamattaan. ”So what’s up?” Se kysyi, kun siirtyi olohuoneeseen hitain askelin, että Anisha pysyisi perässä. ”How’s everyone? Amir?” Ehkä pieni haikeus oli jo huomattavissa. ”Is he still mad at me? – ”Are you?”
|
|
|
|
Jun 19, 2017 19:32:32 GMT 2
Post by Deleted on Jun 19, 2017 19:32:32 GMT 2
Oli se kieltämättä vähän vaikeaa katsoa Dameeria siinä. Viimeksi kun poika oli nähty, oli se ollut vielä uskossa. Oli Anisha ollut siihen ehkä vähän varovaisesti ihastunutkin. Olihan se ollut ehdottomasti Amirin kavereista yksi parhaimman näköinen. Ja aina niin mukavakin! Mutta sitten se oli mennyt jättämään taakseen uskon, joka Anishallekin oli niin tärkeä. Sitä tyttö ei ymmärtänyt lainkaan. Ei se ymmärtänyt, miten kukaan saattoi tuosta noin vain hylätä Allahin. Mutta ei Anishalla ollut tapana kantaa sellaisista asioista kaunaa. Ei, vaikka se nyt siinä seisoi naama varsin peruslukemilla, kun Dameer kertoi Ivyn olevan kaupassa. Tyttö nyökkäsi sille ymmärtämisen merkiksi, ja oli oikeastaan kiitollinen siitä, että poika pyysi tytön sisälle asuntoon. Ei Anisha olisi tiennyt, miten muuten tuhlaisi aikaa odottaessaan Ivyä kotiin. Ei se omaan kotiinsa olisi jaksanut tässä välissä raahautua. ”Okay”, tyttö sanoi astuessaan kynnyksen yli – oikealla jalallaan, tietenkin – ”Thanks.”
Anisha ei kerennyt kauaa tukeutua hihansa kiusaantuneeseen nypläämiseen, kun Dameer jo rupesi tuttavallisesti keskustelemaan. Sisällä soi Chase Atlantic, jonka tahtiin poika näytti edelleen jammailevan. ”Uh… yeah, we… We go way back, actually”, tyttö sanoi, keskittymisen lähes herpaannuttua sen biisivalinnan myötä. Anisha lähtikin sitten seuraamaan Dameeria sinne olohuoneen puolelle, varovaisen hymynkin ilmaantuessa huulille. ”You know Amir…” tyttö sanoi. ”He’s good. Hanging out with his friends, avoiding Friday prayers at the mosque, the usual.” Dameerille varovasti hymyiltiin, kun se puhui siitä nykytilanteesta. ”Ah, but how could I be mad when you’re listening to Chase Atlantic?” tyttö sanoi ja virnistikin jo. Joku siinä Dameerin avoimen lämpimässä vastaanotossa oli saanut Anishankin vähän rentoutumaan.
”It’s not that he’s mad”, tyttö sanoi, ”He was just… confused. I think it’s more because of mother… She, well, she said that we shouldn’t hang out with people like you.” Anisha loi vähän pahoittelevan katseen Dameeriin. ”But, I mean, the dust has settled by now. I know he misses you. You should hit him with a message, you know.” Sitten sieltä telkkarista pärähti soimaan lisää tuttua musiikkia, mikä sai leveän hymyn nousemaan muslimitytön huulille. ”I love this one” Anisha sanoi, kun ne Run Awayn alkusoitot. Ja sitten tyttö innostui tekemään jotain varovaista jammaustakin sen musiikin tahtiin, heidän seistessään olohuoneessa.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jun 19, 2017 19:56:03 GMT 2
Post by nepa on Jun 19, 2017 19:56:03 GMT 2
Siinä mielessä yhteisön jättäminen oli ollut hirveää, että Dameer oli hetkellisesti menettänyt perheensä – ja sieltä tulleet ystävänsä. Dameer oli parhaansa mukaan yrittänyt selittää kaikille päätöstään ja sitä, että se ei eronnut minkään vihan tai vastaavan takia, mutta kukaan ei ollut kuunnellut ja poikaa oltiin kohdeltu vain ilmaa. Joskus muutamaa kuukautta jälkeenpäinkin Dameer oli nähnyt Amiria, mutta se oli vain kääntänyt katsensa pois ja ollut kuin Dameeria ei olisi ollutkaan. ”Way back? Do tell”, Dameer kysäisi uteliaana. Mutta sitten ne ajatukset oli saatu taas takaisin Amirin pariin. Se oli oikeasti ollut varmaan Dameerin paras ystävä. Ehdottomasti yksi läheisimmistä. ”That does sound like Amir”, Dameer puuskahti huvittuneesti. Oli hyvin tyytyväinen siitä, että Anisha ei ainakaan ollut vihainen. ”You like Chase Atlantic?” Dameerin silmät kirkastuivat. Se oli oikeastaan varmaan Dameerin lempibändi.
Mutta sitten tunnelma taas muuttui synkäksi. she said that we shouldn’t hang out with people like you. Niinpä tietenkin. Dameerhan oli Allahin hylätessään tehnyt mitä pahimman teon. ”Maybe I will”, Dameer kohautti olkiaan. Ei se kyllä oikeasti sitä varmaan tekisi. ”Maybe you could say hello to him from me?” Dameer vielä ehdotti varoen. Ei se halunnut käyttää Anishaa minään helvetin välikätenä väkisin, vaan Anisha tekisi niin vain, jos oikeasti tahtoi. ”You don’t have to if you think it’s somehow wrong or something. I don’t want to come back uninvited, you know?” Se kertoi Anishalle. Kyseisestä tytöstä Dameer oli aina pitänyt, vaikka se olikin jäänyt oikeastaan arvoitukseksi sen kaiken vaitonaisuutensa takia. Eivät he koskaan olleet varsinaisesti paljoa puhuneet – eiväthän ne olleet edes koskaan olleet samassa tilassa kahdestaan. Ainakaan niin, että Dameer muistaisi.
”I know, it’s fucking great!” Dameer huudahti innokkaana. ” This is isn't the first time, we're running all of the red lights”, se aloittikin laulamisen, mutta tyytyi sitten vain naurahtamaan. Nosti kätensäkin ilmaan alistumisen merkiksi. ”Okay, okay, I won’t sing”, poika nauroi ja katsoi sitten ympärilleen. ”Would you like some tea?” Dameer sitten päätti kysyä. Ei se kyllä edes odottanut vastausta, kun siirtyi jo keittiöön vedenkeittimen äärelle. Anishakin sieltä saapui pian perässä, ja siihen Dameer loi ystävällisen vilkauksen ja hymyn. ”You’re still in high school, right?” Sen oli varmistettava. ”You were the one who always had big plans for the future. Still have them?” Nuorukainen hymyili leveästi.
Kunhan vesi alkoi kiehua, Dameer patisti Anishan jo istumaan olohuoneeseen ruokapöydän äärelle. Pian poika itsekin tuli perässä teekuppeineen ja niistä roikkuvine pusseineen. ”Here”, Dameer antoi teekupin Anishan eteen ja istui itse tyttöä vastapäätä. Sitten kaksikon välille laskeutuikin hiljaisuus, kun ne vain kuuntelivat musiikkia. ”No one ever listens to Chase Atlantic with me”, se aloitti huvittuneena. ”It’s a good thing you came out of the closet. Now we can listen to it together.” Nuorukainen piti toisessa kädessään teekuppia, kun nojautui paremmin selkänojaa vasten.
|
|
|
|
Jun 19, 2017 20:43:17 GMT 2
Post by Deleted on Jun 19, 2017 20:43:17 GMT 2
Se koko case Dameer oli ollut kamalaa seurattavaa Anishalle sivusta. Se oli oikeastaan ensimmäisiä kertoja, kun Anisha oli hiljaa itsekseen tuominnut muslimipiirejä. Vaikka tyttö ei itsekään ollut ymmärtänyt siitä kaikkea eikä varsinkaan sitä, miksi Dameer oli päättänyt erota uskosta, mutta ei se silti ollut tytön mielestä oikein sulkea sitä täysin yhteisön ulkopuolelle. Se muistutti Anishaa aina siitä, miten sitä syrjittiin kaikkialla. Eihän se nyt varsinaisesti tarkoittanut, että Dameer olisi mitenkään muuttunut sen päätöksensä vuoksi. Tässäkin se nyt oli ja ihan yhtä Dameer kuin mitä tyttö oli aina todistanut sivusta. ”We used to go to the same soccer practices when we were nine”, Anisha avasi lyhyesti sitä hänen ja Ivyn ystävyyttään. ”She was always very kind towards me, so we’ve been friends ever since.”
Dameer hetkeksi innostui siitä bändin mainitsemisesta. ”Umm, who doesn’t?” Anisha kysyi, ”Okay, yeah, not that many… but it’s only like, the best band ever.” Pojan säkenöivälle ilmeelle naurahdettiin vähän. Pian kuitenkin Anisha oli kertonut, ettei Amir ollut oikeastaan koskaan ollut ollut vihainen ystävälleen. Se tuntui vähän lannistavan Dameeria, tosin ei se mikään ihme ollut. ”If it makes you feel any better, I don’t agree with them”, Anisha sitten yrittikin lohduttaa. ”After all, Allah teaches us to always be kind. You were just being honest.” Kai siinä tunnettiin jotain myötätuntoa, vähän sääliäkin Dameeria kohtaan. Se oli joutunut jättämään kaiken. ”Of course”, tyttö sitten sanoikin ja nyökkäsi hymyillen, kun Dameer pyysi häntä viemään terveisiä veljelleen.
Vähän sille Dameerin innokkuudelle kavahdettiin, kun se käytti ihan voimasanojakin. Mutta se unohtui pian, kun poika rupesi laulamaan, ja niin he jammailivat siinä hetken aikaa keskenään. Dameerin hulluttelulle Anisha ei voinut kuin naurahtaa. ”Maybe that’s for the best”, tyttö sanoi, vaikka eihän siinä pojan laulussa mitään varsinaista valitettavaa ollut. Anisha nyökytteli innokkaasti, kun Dameer tarjosi sille teetä juotavaksi. Tyttö keskittyi kuitenkin hetkeksi vielä jammaamaan sen biisin loppuun, ennen kuin seurasi Dameeria keittiön puoelle. ”Yeah, I’m actually starting my sophomore year” tyttö myötäili nojautuessaan keittiön työtasoa vasten. ”Mmhm”, se sai sitten jo hymähtää, kun Dameer kyseli siitä tulevaisuudesta. ”I’m thinking of maybe studying neurobiology or microbiology… I haven’t quite decided yet. But definitely Columbia!”
Anisha sai siirtyä olohuoneen ruokapöydän ääreen istumaan, ja hetken kuluttua Dameer toi heille teekupposet. Tyttö tietysti kiitti vastaanottaessaan kupin, ja hetken keskittyi lähinnä huljuttelemaan teepussia kuumassa vedessä kuunnellessaan taustalla pauhaavaa musiikkia. ”Poor you”, Anisha sanoi myötätuntoisesti, kun Dameer kertoi, ettei kukaan kuunnellut sen kanssa sitä bändiä. ”It’s okay. I’m your music buddy now. It is obvious that others do not share our exquisite taste in music, so we have to stick together, you and I.” Jostain syystä se lausahdus sai aikaan pientä kipristelyä vatsanpohjassa. Tyttö kuitenkin viittoi sen tuntemuksen kintaalla. Nimittäin sitten Anisha virnisti leveästi ja laski sen teekupin takaisin pöydälle. ”Okay, I know this is ridiculous, but I just have to share this with you”, tyttö sanoi typerä virne kasvoillaan ja käveli hakemaan sohvapöydältä kaukosäätimen. Telkkarista pärähti seuraavaksi soimaan Darinin Step Up, ja Anisha kääntyi Dameeria kohden hihkuen. ”It’s really old, but so good! I used to dance to this so much when I was little. I actually think there is a video evidence about it…” Muutama tanssiaskelkin siinä tuli jammailtua, kun tyttö tuli hakemaan teekuppinsa takaisin kouraan. ”You know, Dameer, you’re not that bad. I mean, you were Amir’s friend, but I can forgive you for that. You are with Ivy, now, after all…”
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 7, 2017 22:53:21 GMT 2
Post by nepa on Jul 7, 2017 22:53:21 GMT 2
Dameerin huulille nousi totta kai hymy, kun Ivy otettiin puheeksi. ”That does sound like Ivy”, nuorukainen hymähti huvittuneesti. Samalla kyllä harmitteli mielessään vähän sitä, että se ei ollut saanut tavata Ivyä jo aikaisemmin. Se oli elänyt lapsuutensa Saudi-Arabiassa, tutustunut länsimaiseen kulttuuriin oikeastaan vasta silloin, kun se perheensä kanssa – veljeä lukuun ottamatta – oli muuttanut Yhdysvaltoihin. Toki se nyt oli jostain jalkapallosta ja muista kuullut, vähän pelannutkin, mutta pallopelit se oli aloittanut varsinaisesti vasta teini-ikäisenä. Nuorempana sen elämään oli kuulunut vain rukoilu ja Allah. Ei muuhun ollut ollut aikaa. Tai pikemminkin sitä aikaa olisi ollut, mutta mielenkiinto oli niihin aikoihin ollut enemmän uskonnon kuin vapaa-ajan harrastusten parissa.
Chase Atlanticista puhuminen sai Dameerinkin aivan yhtä innostuneeksi kuin Anishankin. Innostus oli kuitenkin laantunut hyvin nopeasti puheenaiheen käännyttyä Amiriin – siihen, että Dameerin kannattaisi laittaa viestiä sinne suuntaan. Toki Dameer jossain määrin oli onnellinen siitä, että Amir mahdollisesti ikävöi poikaa itseään, mutta ei se sellaista halunnut juuri sillä hetkellä ajatella. Ei, kun kaksikko olisi voinut puhua jostain muustakin. Kuten siitä Chase Atlanticistä. Unohtaakseen koko Amir-keskustelun Dameer alkoikin fiilistellä sitä musiikkia. ”We should go see them together some day”, Dameer tokaisi. Ei se oikeastaan ollut edes ehdotus, vaan Dameer oli kuin päättänyt asian. Dameer ja Anisha menisivät joskus katsomaan Chase Atlanticia. Piste.
Seuraavaksi puheenaihe kääntyi opiskeluasioihin. Dameer kuunteli kiinnostuneena Anishan vastausta esitettyyn kysymykseen siinä vedenkeittimen äärellä. Keskittyminen ei todellakaan ollut vaikeaa, vaikka keitin siinä vieressä sihisikin. Se keittimen ääni oikeastaan katosi heti, kun Dameer kuuli Columbian yliopiston nimen. ”Welcome to the club”, Dameer sanoi huvittuneeseen sävyyn, ”I’m studying early childhood education. It’s a great university. I’m sure you’ll like it too, of you like studying. If you’re lazy, well, I’ve got some bad news for you.” Nuorukainen naurahti, katsoikin Anishaa hetken aikaa hymyillen leveästi. ”You don’t seem lazy.”
Ruokapöydän luona puheenaihe oli kääntynyt taas Chase Atlanticiin. Se ei todellakaan haitannut Dameeria, itse asiassa nuorukainen oli itse nostanut kyseisen bändin pöydälle. Se nojasi rentoon, tyytyväiseen sävyyn tuolin selkänojaa vasten ja puhalsi teehensä. Pian se teekuppi oli tosin löytänyt tiensä pöydälle, ja Dameerkin paransi ryhtiään uteliaana. ”Do I even want to know?” Oli pojan kiusattava. Kun Darinin Step Up lopulta lähti soimaan, Dameer ei voinut kuin naurahtaa. ”Hell no!” Se aloitti nauraen ja taputti sormenpäillään pöytää. ”This is a classic!” Nuorukainen vakavoitui kyllä hieman, kun Anisha yhtäkkiä alkoi kehua, muistutti taas siitä tapahtuneesta. ”Does that mean you like me?” Dameer virnisti huvittuneesti.
Mutta sitten ovi kävi. ”That must be Ivy”, Dameer totesi ja nousi ylös, ”come on.” Se hymyili Anishalle, ja totesi mielessään, että musiikkihetkeä tulisi varmaan jatkaa joskus toiste.
|
|
