Every girl needs a boybest friend

Emmet's ootd

Sen viikon aikana Emmet oli kirjaimellisesti yrittänyt hukuttaa itsensä työhön ihan vain pyyhkiäkseen mielestään muistikuvat erään tietyn bruneten kanssa vietetystä yöstä. Hän oli viettänyt asemalla jopa tavallistakin enemmän aikaa ja saanut kiinni kaikki edellisviikoilta rästiin jääneet paperityöt. Helvetti, hän oli jopa tehnyt osan tiimiläistensä töistä vältelläkseen kotiin menemistä ja sitä, että lakanoiden vaihdosta huolimatta hänen sänkynsä tuoksui itsepintaisesti Stellalta. Se oli varmasti ennenkin tuoksunut, mutta silloin Emmet ei vielä ollut ajatellut asiaa: se ei ollut ollut hänelle mikään ongelma. Nyt oli ja unohtamiseksi laadittu suunnitelma oli toiminut heikosti, eikä Emmet ollut lopulta unohtanut yhtään mitään, ei kosketuksia, ei sitä miltä Stella oli tuoksunut, maistunut tai kuulostanut. Miltä se oli tuntunut ja näyttänyt. Kaikki oli edelleen mielessä aivan yhtä kirkkaana kuin sunnuntaiaamuna henkeäahdistavaan todellisuuteen herätessä, eikä edes FBI:n training centressä järjestetty vapaaehtoinen kertausrääkkäys ollut puhdistanut Emmetin sielunmaisemaa. Hän pystyi kyllä ihan hyvin keskittymään työhönsä, mutta heti vapaalle jäädessä ajatukset laukkasivat takaisin siihen faktaan, että jokin oli ehkä muuttunut pysyvästi hänen ja Stellan välillä, eikä hän ollut varma mitä siitä ajatteli.

Se, että Stella halusi viettää lauantai-illan sohvalla Netflixin ja noutoruuan kanssa, oli harvinaista. Emmet tulkitsi sen väkisinkin niin, että Stellalla oli jotain todistettavaa – heillä molemmilla oli. Sunnuntaina oli todettu kaiken olevan ihan hyvin, jopa Emmet itse oli saanut kutsuttua sitä öistä hairahdusta juuri siksi: kertaluontoiseksi pikkuvirheeksi, joka ei toistuisi, eikä muuttaisi mitään. Viikonlopun jälkeen kaikki oli silti ollut jotenkin tahmeaa, kumpikaan ei ollut edes ehdottanut lounaalla käymistä tai mitään muutakaan ja viestejäkin oli kulkenut normaalia vähemmän. Emmet tiesi mistä se hänen omalla kohdallaan johtui, mutta Stellasta ei oltu aivan varmoja. Sitähän saattoi kaduttaa paljon enemmän, ehkä jälkikäteen ajateltuna nainen olisi mieluummin ottanut sen kaiken takaisin. Emmet ei voinut sanoa itsestään ihan samaa. Tietenkin miestä harmitti, että heidän suhteensa näytti nyt monimutkaistuneen, mutta pystyikö se oikeasti katumaan jotain, mikä edelleen sai ihon nousemaan spontaanisti kananlihalle. Ei oikeastaan, ei aivan rehellisesti ja juuri siksi ajan viettäminen Stellan kanssa tuntui juuri nyt omituiselta. Emmet ei uskonut sen olevan mitään peruuttamatonta. He palautuisivat vielä, ihan varmasti. Ei yksi yö voinut muuttaa vuosikymmenten ystävyyttä, ei sellainen vain ollut mahdollista. Mutta juuri sillä hetkellä se yksi yö oli muuttanut aivan tarpeeksi, eikä Emmet siksi ollut varma mitä odotti, kun launtai-iltana avasi asuntonsa oven ja löysi Stellan sovitusti sen takaa.

Pinkkiin t-paitamekkoon ja korkokenkiin sonnustautunut nainen näytti ihan joltain muulta kuin rentoon koti-iltaan valmistautuneelta, mutta Emmet pakottautui työntämään tämän havainnon syrjään. Ehkä sille olikin ilmaantunut jotain menoa myöhemmäksi, mistä hän tiesi. ”Hey stranger”, mies tokaisi melkein tekopirteästi, peitti halunsa halata Stellaa kuten olisi normaalisti tehnyt ja siirtyi sen sijaan pois oven edestä päästäen ystävänsä peremmälle asuntoon. Syystä tai toisesta keskustelu ei lähtenyt siitä soljumaan aivan toivotulla tavalla, vaan Emmet ehti helposti sulkea oven ja kääntyä takaisin Stellan puoleen hiljaisuuden vallitessa ennen kuin se löi kätensä yhteen. Mies naurahti epävarmasti ja koitti pitää kasvonsa peruslukemilla. Eivät Emmet ja Stella tavallisestikaan nähneet toisiaan joka päivä, eivät välttämättä edes joka viikko. Silti se kuusi päivää kestänyt erossa pysyttely oli tuntunut luonnottomalta, keinotekoiselta, joltain oudolta ihmiskokeelta jossa testattiin, miten kauan menisi, ennen kuin uskallettaisiin taas samaan huoneeseen ja onnistuttaisiin olemaan edes jotenkuten normaalisti. Jälkimmäisessä oltiin nyt epäonnistumassa aika täydellisesti, joten oli hyvä, että Stella rikkoi hiljaisuuden ja ehdotti sitä ruuan tilaamista. Emmet ei ehtinyt edes avaamaan suutaan, kun Stella oli jo luikahtanut keittiöön ja alkanut selvästi omin avuin etsiä niitä ruokalistoja. ”I was about to tell you, but it seems like you can handle things on your own now”, mies naurahti astellessaan itsekin keittiöön. Stella oli onnistunut avaamaan juuri oikean laatikon, kuinkas muutenkaan.

Keittiö muistutti Emmetiä kivuliaan selvästi muutamistakin erinäisistä tuntemuksista, joiden olisi luullut siinä viikon aikana hiipuneen. Jotenkin huone vain tuntui erilaiselta nyt, kun Emmet ei enää ollut siellä yksin. Vaikka miestä ei varsinaisesti kaduttanut, hän tiesi ihan hyvin, ettei kuvio voisi toistua. Se tuhoaisi hitaasti heidän ysävyytensä, eikä mies sitä halunnut, ei todellakaan. Niinpä oli äärimmäisen tärkeää keskittyä Stellan tarkkailun sijaan ruokaan. Emmet oli kevyesti varuillaan astuessaan siihen saarekkeen ääreen ja vilkaistessaan Stellan selaamia listoja. Naisen ehdotukselle irvistettiin melkein huomaamattomasti. Pizza tai kiinalainen ei pahemmin innostanut, koska niistä tuli jo valmiiksi tunkkainen, ylensyönyt olo, jollaista Emmet ei varsinaisesti arvostanut. Ei hän ollut mikään hullu terveysintoilija, mutta noutoruokaa syödessäkin arvostettiin enemmän makuja ja raaka-aineita kuin rasvaa ja suolaa. Valitettavasti Emmetin lähistöltä ei löytynyt kiinalaisen tai pizzan suhteen kovin kummoisia ravintolavaihtoehtoja, tai siis ainakaan miehellä ei ollut niiden listoja ummehtumassa keittiönsä laatikostossa. ”Sushi, maybe?” Emmet vastasi vähän hajamielisesti ja otti yhden niistä Stellan selailemista menuista käteensä. Sen alta paljastui vielä lisää vaihtoehtoja ja Emmet kallisti päätään mietteliäänä. Vilkaistessaan naista mies huomasi sen kasvoille lehahtaneen punan, mistä vähän yllätyttiin. ”Or thai, is that better?” se kysyi silmiään pariin otteeseen räpäyttäen ja katsoi niitä ruokalistoja vähän eksyneenä. Mikähän vika sushissa oli?

Ruuan laadusta päästiin lopulta yhteisymmärrykseen ja Emmet sai hoitaa tilaamisen puhelimitse. Jotenkin tuntui, että mitä nopeammin he saisivat ruokaa eteensä, sen parempi. Odottavan aika oli kuitenkin pitkä ja saatuaan ravintolalta alustavan toimitusaika-arvion Emmet hymyili ystävälleen lauhkeasti. ”They were talking about 40 minutes or so, seems to be the rush hour”, Emmet informoi laskiessaan puhelimen takaisin keittiön pöydälle. 40 vitun minuuttia, se oli käytännössä ikuisuus, vaikkei Emmet edes tuntenut oloaan erityisen nälkäiseksi. ”You wanna start watching something already?” ehdotettiin vähän toiveikkaasti, mutta onnistuttiin kyllä kuulostamaan lähinnä rennoilta ja kasuaaleilta. Netflix tarkoittaisi vähemmän jutustelua ja enemmän ruudun tuijottamista, mikä olisi varmaan molemmista hyvä, kun ilmapiiri pysyi edelleen selvästi kevyen kiusaantuneena ja ihan liian muodollisena heille kahdelle. ”What have you been watching? I think I’m feeling more like series than movies today”, Emmet pohdiskeli napatessaan läppärinsä ruokapöydältä ja lähtiessään sen kanssa olohuoneen sohvaa kohti. Sohvapöydän viereen oli laskettu hdmi-kaapeli, jonka Emmet kiinnitti tottuneesti koneeseen ja käynnistettyyään television sai valintaikkunan näkymään isommalla ruudulla. Oikeasti Emmet itse ehti katsoa yhtään mitään lähinnä viikonloppuisin ja silloinkin vain iltaisin. Hänellä oli paljon muutakin tekemistä kuin maata kotona katsomassa sarjoja tunti tunnin perään ja siihen tilanne aina eskaloitui, jos hän sattui avaamaan suoratoistopalvelun.

Kun televisiosta viimein saatiin jotain pyörimään, Emmet kävi tottuneesti sammuttamassa olohuoneen valon ja palasi sitten sohvalle. Huoneessa ei ollut pimeää, vaan juuri sopivan hämärää televisioon keskittymiseen ja mies istui tuttuun tapaansa sohvan oikeaan kulmaan eli lähemmäs ikkunaa. ”Would you have wanted something to drink? I think I have something terribly sugary and alcoholic in the fridge. Left by you for sure” mies naurahti vaimeasti, kun hetken päästä oivalsi, ettei ollut tarjonnut Stellalle yhtään mitään. Hänen puolustuksekseen oli kuitenkin sanottava, että tavallisesti Stella olisi kyllä auttanut itse itselleen juotavaa, eikä Emmetin olisi tarvinnut edes miettiä sellaista.

Thai kävi Emmetille ihan yhtä hyvin kuin sushi ja selvästi se miellytti Stellaakin huomattavasti enemmän. Oli vähän outoa, että nainen oli itse ehdottanut sushia ja antoi sitten varsin ponnekkaasti ymmärtää, ettei sitä halunnutkaan. Emmet ei kuitenkaan viitsinyt lähteä analysoimaan toisen ruokamielihaluja liikaa, koska eihän tämä nyt niin vakava asia ollut. ”I was thinking about red coconut curry with chicken”, mies vastasi vilkuillessaan sitä Stellan pitelemää menua. Curryt olivat miehen ehdoton suosikki mitä thairuokaan tuli, eikä hänen näin ollen tarvinnut juuri miettiä omaa valintaansa. Stella käytti ruuan valitsemiseen paljon enemmän aikaa ja energiaa, mutta lopulta päätökset kuitenkin tehtiin ja Emmet sai hoitaa tilauksen Stellan siirtyessä jo sohvalle. Mies ehkä vilkuili ystäväänsä ohimennen siinä puhelua hoitaessaan, mutta se oli ihan täysin viatonta. Emmetin onnistui tuudittautua valheelliseen rentouden tunteeseen siinä, kun he keskustelivat sarjan valinnasta ja päätyivät varsin kiehtovalta kuulostavan englantilaisen pukudraaman sijaan iZombien pariin. Kun sarja laitettiin pyörimään, kävi huoneen hämäryys ja sen sohvan pienuus jo paljon ilmiselvemmäksi, vaikka Emmet edelleenkin uskotteli itselleen, ettei tuntenut tilanteessa mitään kiusaantunutta väreilyä.

Ei Emmet rehellisesti ollut ajatellut sitä juomatarjoustaan kovin pitkälle. Stellan ilme ja sanat saivat miehen kuitenkin harkitsemaan uudelleen, olisiko alkoholipitoisten juomien nauttiminen ollut millään muotoa fiksua. Ei se varmaan olisi, ei sen jälkeen mihin päihteet olivat heidät viimeksi vieneet ja mitä asiaan suhtautumisesta oli sittemmin päätetty. ”Oh, yeah. You might be right”, Emmet naurahti ja hieraisi nolona kasvojaan viitsimättä edes katsoa Stellaan päin. Televisiossa pyörivä sarja onneksi tarjosi pakokeinon todellisuudesta: sitä vartenhan ohjelma oli alkujaankin laitettu päälle. Emmet painautui paremmin sohvaa vasten ja nojasi rennosti käsinojaan katseensa porautuessa tiukasti televisioruutuun. Jostain syystä aivoja syömällä rikoksia ratkova päähenkilö ei sillä kertaa onnistunut pitämään miestä kovin tiukasti otteessaan, vaan tämä huomasi vilkuilevansa välillä ystävänsä suuntaan. Ensin silloin, kun sen kengät kopsahtelivat lattiaan ja kohta uudelleen, kun oltiin tuntevinaan naisen katse omilla kasvoilla. Katseet kohtasivatkin ehkä ihan lyhyen hetken, mikä oli ehdottomasti huono asia. Emmet palautti omansa nopeasti television suuntaan pienen, kiusaantuneen hymyn saattelemana. Voi vittu.

Hetken aikaa Emmet yritti itsepintaisesti pidättäytyä television katselemisessa, mutta lopulta hänen oli pakko kääntää katseensa Stellan suuntaan, kun tunsi sen liikahtelevan paikallaan levottomasti. Nainen nojautui selvästi Emmetin puoleen ja tuli huolestuttavalla tavalla lähemmäs. Emmet tiesi, että olisi pitänyt sanoa jotain. Olisi pitänyt kysyä Stellalta, eikö se muistanut, että he olivat nimenomaan päättäneet olla tekemättä mitään tällaista. Asiaa ei kuitenkaan saatu kajautettua ilmoille. Emmet tuijotti hiljaisuudessa Stellan silmiin, keskittyi hengittämään mahdollisimman rauhallisesti ja ummisti silmänsä hieman tavallista räpäytystä pidemmäksi hetkeksi Stellan sormien sipaistessa pehmeästi poskeaan. ”Stella, what are you doing?” se kysyi lopulta hiljaa, kuulostaen vähän epätoivoiselta. Stellan ei olisi pitänyt tehdä mitään sellaista, se oli väärin ja helvetin epäreilua, eikä Emmet tiennyt mitä hänen olisi pitänyt sen kanssa tehdä. Kovin kauaa mies ei ehtinyt piinaamaan itseään niillä ajatuksilla, kun Stellan pehmeät huulet jo koskettivat hänen omiaan ja naisen yläkroppa painui kokeilevasti häntä vasten. Ensin Emmet jähmettyi paikoilleen, mutta huokaisi sitten lannistuneena liikauttaessaan varovasti huuliaan toisen omia vasten. Miten se edes saattoi tuntua niin oikealta, kun se selvästi oli niin väärin? Stellan suuteleminen sai Emmetin sydämen lyöntitiheyden kohoamaan eksponentiaalisesti ja olisi tehnyt mieli heittää ikkunasta kaikki aiemmin tehdyt päätökset. Miksi he eivät voisi tehdä uudelleen kaikkea, mikä oli sunnuntaiyönä räjäyttänyt miehen tajunnan?

Suudelma pysyi herkkänä ja kokeilevana, mutta sai Emmetin muistamaan ihan liiankin hyvin mihin siitä oltiin viimeksi lipsahdettu. Vaati älyttömästi tahdonlujuutta pysytellä jotenkuten paikallaan, kun olisi tehnyt mieli kietoa kädet Stellan täydellisen vartalon ympärille ja painautua mukaan suudelmaan kaikella sen ansaitsemalla intohimolla. Kun Stellan huulet varovasti irrottautuivat Emmetin omilta, mies avasi silmänsä hitaasti ja hengähti tukahdutetusti. Läheisyydestä ei pyritty eroon, vaikka varmasti olisi pitänyt: nyt roikuttiin painostavassa limbossa, jossa Emmet häilyi omien mielihalujensa ja järkensä välillä. Stellan sanat saivat sen rypistämään kulmiaan tyytymättömänä, mitä nainen ei voinut nähdä, mutta ehkä tunsi. Emmet ei voinut myöntää, että sen jälkeen, kun Stella oli edellisenä sunnuntaina poistunut asunnosta, hän oli tuskin mitään muuta ajatellutkaan. Emmet häpesi itseään ajatellessaan, miten oli sittemmin antanut mielensä harhailla Stellaan täysin epäsopivissa yhteyksissä. Se ei kuulunut ystävyyteen, mutta Emmet ei myöskään ollut voinut hillitä itseään ja nytkin Stella teki hyvin käyttäytymisestä ihan helvetin vaikeaa. ”What do you think?”, mies kysyi hiljaa ja tiedosti sormiensa hipaisevan varovasti Stellan vyötärölinjaa, vaikka käsien ei olisi koskaan pitänyt karata sinne. ”Do you really think it’s possible not to?” hän jatkoi sitten ja pakotti Stellan katsomaan itseään silmiin, vaikka oltiinkin melkein liian lähekkäin sellaiseen. Stellan huulet tuntuivat kutsuvan Emmetiä luokseen aivan tajuttomalla voimalla ja mies hipaisi niitä pehmeästi. Niin ei olisi pitänyt tehdä ja Emmet tiesi sen, sanoi jopa ääneen: ”We really shouldn’t.”

Emmet tarkoitti sanojaan koko sydämestään ja olisi halunnut elää niiden mukaan, mutta se nyt vain oli aivan mahdotonta. Stella oli liian kaunis ja lähellä: edellisviikon muistoja vastaan taisteleminen osoittautui aivan liian raskaaksi ja pian Emmet oli napannut Stellan kasvot hellästi otteeseensa ja ohjannut sen huulet takaisin omilleen. Äskeistä herkkää suudelmaa mukailtiin hetki, mutta nopeasti epävarmuus alkoi karista kaikista eleistä. Emmetin käsi siirtyi Stellan poskelta hiusten sekaan niskaan ja toinen matkasi reittä pitkin vyötäisille ja alaselälle, asettuen sinne vetämään naista vaativasti miestä kohti. Samalla huulet raottuivat enemmän ja Stellaa suorastaan vaadittiin antamaan samalla mitalla takaisin. Sekin varmaan tiesi, että tämä oli typerää ja he leikkivät monessakin mielessä tulella, mutta naisen olemuksesta ei olisi sillä hetkellä voinut tulkita mitään sellaista yhtään sen paremmin kuin Emmetinkään. Miehen onnistui vetää Stella vierestään sohvalta syliinsä, mikä tuntui pakahduttavan hyvältä ja palautti mieleen kaikki ajatukset, joita naisesta oli viikon aikana kehitelty. Häpeän aalto ehkä pyyhkäisi uudelleen yli, mutta se sekoittui paljon voimakkaampaan himoon ja jäi selväksi kakkoseksi. Jos edes pieni osa Stellasta olisi antanut ymmärtää, ettei se halunnut tätä, olisi Emmetin ollut helpompi laittaa sille kaikelle piste. Nyt saatiin pisteen sijaan aikaan kaikkea muuta. Kädet hyväilivät samaan aikaan hellästi ja vaativasti Stellan vartaloa mekkokankaan läpi, eikä Emmet voinut kiistää, etteikö tämä olisi toiminut jälleen aivan yhtä hyvin kuin viimeksi. Humala oli ehkä saanut asiat tapahtumaan, mutta se ei ollut vastuussa heidän välisestään kemiasta, eikä sen puute estänyt Emmetiä hakeutumasta Stellan mekon vetoketjua kohti. Hän halusi päästä kuljettamaan ahnaat huulensa Stellan huulilta kaulaa pitkin alas solisluille ja rinnoille, mutta se helvetin mekko oli tiellä.

I think about you all the time. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti – liian nopeasti. Katse muuttui helposti suudelmaksi ja suudelmat toisen vartalolla vaeltaviksi käsiksi, jotka hakeutuivat vaatteiden alle iholle ja piirsivät päämäärätietoisesti karttaansa juuri niihin oikeisiin kohtiin. Emmet ynähti Stellan huulia vasten, kun sen kädet kävivät hänen alavatsallaan ja alkoivat kiskoa hänen paitaansa pois. Sitä ei pyritty estämään, päinvastoin, Emmet auttoi naista toimissaan kaikilla mahdollisilla tavoilla ja toivotti sitten tämän huulet jälleen tervetulleiksi omilleen. Jos edes mahdollista, ne tuntuivat vielä pehmeämmiltä ja kutsuvammilta kuin aiemmin. Hetki hetkeltä Emmet tuli varmemmaksi siitä, ettei ollut koskaan himoinnut ketään niin paljon, kuin himoitsi Stellaa juuri nyt tai oli himoinnut edellisen lauantain aamuyön tunteina. Emmet hengitti raskaasti Stellan hiuksiin, kun naisen huulet laskeutuivat hyväilemään hänen kaulaansa. ”God…” mies voihkaisi, kun nainen samalla liikahti hänen sylissään juuri oikein ja sai mielihyvän aallon iskemään tajunnan läpi. Omat kädet hamusivat auki Stellan mekon vetoketjun ja hyvin oma-aloitteisesti nainen kipusi ylös hänen sylistään päästäkseen riisumaan sen ihan turhaksi käyneen vaatekappaleen.

Emmet pystyi tiedostamaan naisen ulkonäöstä vain sen, että se näytti järkyttävän hyvältä: hänelle olisi varmaan ollut ihan sama olivatko Stellan alusvaatteet tehty pitsistä ja silkistä vai käytetyistä muovipusseista. Stellan kroppa oli kaikin tavoin täydellinen, eivätkä sitä voineet mitkään vaatteet turmella. Saadessaan naisen pelkissä alusvaatteissaan takaisin syliinsä Emmet huokaisi raskaasti ja toivoi, että olisi saanut kaikki vaatekappaleet heidän väliltään katoamaan sillä samalla sekunnilla. Hän olisi mielellään painanut Stellan alastoman vartalon omaansa vasten ja kuljettanut sen määrätietoisin ottein kaikkien rajojen yli. Aivan yhtä mielellään hän tosin myös päästi huulensa tekemään sitä löytöretkeä, jonka mekkokangas oli äsken julmasti keskeyttänyt. Emmetin kädet tukivat Stellan selkää, kun hän painoi naista nojautumaan taakse päästäkseen kuljettamaan suudelmat kaulalta selvästi esiin piirtyville solisluille ja siitä mustien rintaliivien alta paljastuvalle pehmeälle iholle.

Takaisin suudelmiin uponnut Emmet ei ensin tiedostanut tai halunnut tiedostaa eteisestä kuuluvaa tuttua kilahdusta. Hän ei halunnut irrottaa otettaan Stellan ympäriltä ja päästää sitä menemään, ei vaikka ovikello soi jo toistamiseen, nyt jotenkin kärsimättömämmin. Miehen kädet pysyivät itsepintaisesti naisen iholla, vaikka huulet erkanivat toisistaan. Emmet katsahti turhautuneena oven suuntaan, kun Stella hautasi kasvonsa hänen kaulalleen ja tasaili siinä hengitystään. Ilmavirran tuntu kaulan herkällä iholla oli melkein sietämätöntä etenkin, kun Stellan paino tuntui vielä kiusaavana hänen lanteillaan. Hengitykseen yhdistyvien sanojen myötä Emmet yritti itsekin vetää henkeä tasaisemmin. ”Yeah I should”, mies mumisi ja kaikesta kävi ilmi, ettei hän olisi oikeasti yhtään halunnut tehdä niin. Ylös nouseminen tuntui siinä vaiheessa äärettömän epämiellyttävältä vaihtoehdolta, mutta Emmet tiedosti, ettei ruokatilausta voisi jättää noutamatta ja maksamatta. Se olisi törkeää. ”Fuck”, Emmet ähkäisi ja vei turhautuneena kädet kasvoilleen, kun Stella karkasi hänen sylistään. Ilmeisesti – Stellan ilmeestä päätellen – heidän hetkensä oli muutenkin lipunut ohi. Emmet tiedosti hyvin, ettei olisi vastuullista jatkaa siitä yhtään mihinkään nyt, kun he kerran olivat onnistuneet pudottautumaan takaisin todellisuuteen. Ymmärrys ei vain tehnyt todellisuudesta faktoineen yhtään vähemmän epämiellyttävää.

Vastentahtoisesti Emmet punnersi itsensä ylös sohvalta ja otti kopin paidasta, jonka Stella nakkasi häntä kohden. Miehen silmät hakivat kysyvinä Stellan katsetta, koska oltaisi haluttu varmistaa, että kaikki oli hyvin, vaikkei tietenkään ollut. Varmistuksen saavuttaminen katseesta jäi pelkäksi haaveeksi ja Emmet tunsi sekavaa huimausta poistuessaan tilanteesta. Helvetti miten typeriä he osasivatkaan olla. Kävellessään eteiseen Emmet kiskoi paidan päälleen ja yritti saada itsensä muutenkin edes suurinpiirtein säädyllisen näköiseksi. Kiihtyneen hengityksen tasaamisessa oli oma hommansa ja avatessaan viimein ovikellon kolmannen helähdyksen jälkeen asunnon ulko-oven Emmet tiesi näyttävänsä edelleen kaikkea muuta kuin edustuskelpoiselta. ”Sorry about that, I didn’t mean to keep you waiting”, Emmet rykäisi pahoittelevasti käytävässä odottavalle lähetille ennen kuin he alkoivat käydä läpi tilausta ja maksupuolta.

Tilanne eteisessä oli onneksi kohtuullisen nopeasti ohi ja pian Emmet pääsi palaamaan ostosten kanssa keittiön kulmalle. Juuri samaan aikaan Stella, joka oli myös saanut mekon takaisin päälleen, kampesi itseään ylös sohvalta ja mutisi jotain lähtemisestä. Ja Graysonista. Epäilemättä Emmetin ilmeen saattoi nähdä venähtävän hienoisesti sen Stellan ilmoituksen myötä. Oliko se tosissaan? ”You’re still seeing him?” mies kysyi, eikä onnistunut kovin hyvin peittämään sitä, ettei pitänyt sitä minään hyvänä juttuna. Yrityskin taisi oikeastaan olla aika vähäistä. Stellan suhde New Yorkin osavaltion syyttäjään Grayson Rubyardiin oli alkujaankin tullut hänelle epämieluisana yllätyksenä, mutta nyt asian ajatteleminen tuntui melkein vastenmieliseltä. Emmet laski ruuat keittiön saarekkeen kulmalle ja haroi hiuksiaan neuvottomana. Mitä hänen oikein olisi pitänyt tehdä tai ajatella? Viisi minuuttia sitten hän oli pidellyt puolialastonta Stellaa sylissään ja nyt nainen oli karkaamassa toisen miehen luokse. Emmet saattoi edelleen tuntea kohonneen sykkeensä aivan liian selvänä kaikkialla kehossaan, mutta nyt siihen yhdistyi pieni pala ahdistusta. ”Don’t go”, Emmet pyysi, vaikka Stella kiskoi jo kenkiä jalkaansa ”Please, Stella… We can just hang, we don’t have to – – ” lause jätettiin kesken, koska ei hän ollut oikeasti itsekään varma, voisivatko he oikeasti vain hengailla. Osaisivatko he, kun tämäkin yritys oli mennyt niin kuninkaallisesti päin helvettiä? Mieluummin Emmet silti yrittäisi kuin päästäisi Stellan noin vain lähtemään Rubyardin luo. Se asia ei kuitenkaan ilmeisesti ollut hänen päätettävissään. Kun Stella oli saanut kengät jalkaansa ja lähti päättäväisesti ohittamaan Emmetiä, mies tarttui tätä ranteesta. Ei mitenkään lujaa, ei pakottaen, mutta tarttui kuitenkin.

”Are you really leaving?” Emmet kysyi ja vaati katseellaan Stellaa katsomaan itseään. Kai se nyt ymmärsi, ettei paikalta pakeneminen toisen miehen luokse auttaisi mitään. Tai ehkä Stellalle auttaisikin, ehkä se oli tarvinnut häntä vain lämmittelemään itseään. Emmet nielaisi epämiellyttävän tunteen alas kurkustaan ja päästi irti naisen ranteesta. Kasvoilla häilyi pettymys ja epätoivo, mutta myös ärtymys ja ahdistuneisuus. ”What am I to you, some kind of fluffer?” Emmet melkein sylkäisi, eikä voinut itsekään ymmärtää, miksi oli asiasta niin vihainen. Tai ehkä se oli ihan ymmärrettävää, ei hän tiennyt. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän oli jonkun kanssa tällaisessa tilanteessa, eikä hän pitänyt siitä yhtään tippaa. Hän ei halunnut ajatella Stellaa toisen miehen kanssa, ei etenkään sen jälkeen, mitä juuri oli tapahtunut. Ja silti se oli lähdössä. ”You can’t just come here and kiss me and then leave for some other man. Even if his wife is conveniently out of town”, Emmet ilmoitti kuulostaen vähintäänkin kitkerältä, mutta enimmäkseen kuitenkin viileältä. Stellan käytös tuntui epäreilulta, aivan kuten oli ollut epäreilua että se oli ylipäätään kumartunut suutelemaan häntä. Koko sotku oli naisen omaa syytä, miksei se voinut edes jäädä paikalle ja yrittää korjata asioita?