.gif)
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 26, 2017 11:59:26 GMT 2
Post by missie on Jun 26, 2017 11:59:26 GMT 2
SATURDAY 30. JULY 2016 - NIGHT STELLA JENKINS & EMMET DIXON + GRAYSON RUBYARD AND EMMET'S OLD FRIEND STELLA'S LOOK & GRAYSON'S LOOK TODAY / moa ........................................................ Vaikka Grayson ja Stella harvoin näyttäytyivät yhdessä julkisesti, olivat he sinä iltana lähteneet New Yorkin yöhön yhdessä. He olivat kuitenkin poistuneet Manhattanilta Brooklyniin, sillä Grayson uskoi herättävänsä vähemmän huomiota siellä, kuin Manhattanilla. Stella ei ollut siitä niinkään varma, mutta hän ei oikeastaan jaksanut välittää. Viimeiset kolme viikkoa hän oli viettänyt enemmän tai vähemmän Graysonin seurassa, vältellen Emmetiä. Ei siksi, että hän olisi ollut vihainen miehelle, vaan siksi, että Stella pelkäsi homman taas ryöstäytyvän käsistä. Tilanne oli outo ja uusi, eikä Stella tiennyt miten olisi sitä käsitellyt. Hän oli kyllä laittanut silloin tällöin viestiä miehelle, ihan vain kuulumisia kyselläkseen, mutta niistä oli puuttunut se iloinen, hauska ja leikkisä sävy, joka yleensä väritti heidän välistään keskustelua. Se muodollinen, välttelevä vivahde, joka nyt oli ottanut paikkansa, sai Stellan enemmänkin vain hämilleen. Hän tunsi itsensä kerrassaan aivan hirveäksi, edes ajatellessaan sitä miten Emmetin suudelmat olivat tuntuneet taivaallisilta ilman alkoholin avustustakin. Se suunnaton määrä kemiaa, joka heidän välillään kyti, poltteli edelleen Stellan sisuskaluja. Nainen oli epätoivoisesti yrittänyt tukahduttaa sitä Graysoniin - huonolla menestyksellä. Grayson oli kuitenkin tyytyväinen. He olivat viettäneet aikaansa lähinnä Stellan luona, hulppeissa hotelleissa Manhattanilla ja pariin otteeseen Rubyardien ylellisessä kodissa, kun rouva Rubyard oli lapsien kanssa poissa maisemista. Mies oli hukuttanut Stellan lahjoihin ja tehnyt kaikkensa hemmotellakseen nuorikkonsa piloille. Stella yritti nauttia siitä, mutta ajatukset karkasivat ihan liian helposti Emmetiin, jonka Stella alkoi nähdä muunakin kuin parhaana ystävänään. Hän ei ollut tajunnut edes, miten komea hymy miehellä oli, miten vahvat sen käsivarret olivat, eikä sitä, miten houkuttelevalta tuntui antaa kaikki valta Emmetille ja mukailla itse vain mukana. Hän ei ollut nähnyt aiemmin Emmetissä sellaista maskuliinista latausta, jota hän oli päässyt nyt kahdesti todistamaan. Ajatustensa Stella ei ollut kuitenkaan antanut näkyä ulospäin. Hän oli keskittynyt kuvauskeikkoihin, joita oli ollut tavallista enemmän tarjolla, ja tietenkin Graysonin viihdyttämiseen. Ne eivät pitäneet ajatuksia täysin kurissa, mutta antoivat ainakin joksikin aikaa muuta tekemistä. Kunnes Stellan mielikuvitus sitten taas nosti epäonnisesti naisen mieleen kuvan siitä, miten hän oli riisunut Emmetin paidan sohvalla ja sen jälkeen oman mekkonsa, vain palatakseen takaisin Emmetin syleilyyn. Kun Grayson oli ehdottanut iltaa ulkona sinä lauantai-aamuna, ei Stella ollut epäröinyt hetkeäkään. Ehkä hän voisi hukuttautua makeisiin drinkkeihin ja unohtaa ne saamarin suudelmat - sekä sen hemmetin Emmetin. Suunnitelma kuulosti pettämättömältä, mutta eihän se sitä sitten loppujen lopuksi ollutkaan, kuten Stella joutui myöhemmin toteamaan. Heti House of Yesin saavuttuaan Graysonin kanssa, oli Stella hakenut tiskiltä ensimmäisen drinkkinsä. Se oli tullut tuhotuksi melko nopeaan tahtiin. Grayson siemaili edelleen viskiään, kun Stella oli suunannut hakemaan jo toista juomaa. Ilta oli sujunut varsin mukavasti kuitenkin. Kaksikko oli löytänyt itselleen syrjäisen sohvaryhmän, jonka he olivat vallanneet. Stella oli hakeutunut Graysonin kainaloon luonnollisestikin, eikä estänyt miestä painamasta niitä pieniä suukon omaisia kosketuksia kaulalleen ja niskalleen. Ne tuntuivat oikeastaan aika kivalta, kutittivat hieman. Hetken keskeytti kuitenkin Graysonin puhelin, joka ilmoitti olemassaolostaan. Stella näki, kuinka miehen vaimon nimi vilkkui näytöllä ja Grayson ilmoitti käyvänsä vastaamassa puheluun ulkona. Muitta mutkitta Stella oli päästänyt menemään. Hän ei ollut ottanut erityisesti sitä mustasukkaisen rakastajattaren roolia, vaan oli omainnut enemmänkin rennon ja hyväntuulisen otteen heidän suhdettaan kohtaan. Perässä seuraamisen tai paikoille jäämisen sijaan Stella oli kuitenkin ilmoittanut miehelle lähtevänsä käymään baaritiskillä. Millaiseksi suunnattomaksi virheeksi se osoittautuikaan. Väenpaljoudessa luoviminen vaati paljon kärsivällisyyttä, mutta Stella selviytyi lopulta baaritiskille saakka. Hän ehti juuri ja juuri nojautua tiskiä vasten, kun hänen näkökenttäänsä osui erityisen tuttu vaalea mies. Sydän jätti ainakin lyönnin, jos toisenkin välistä - sen Stella saattoi vaikka vannoa. Heidän välissään seisoi ainoastaan kaksi kikattavaa, nuorta naista, joiden taakse Stellan onnistui piiloutua varsin näppärästi. Miten oli mahdollista, että he sattuivat juuri tänä iltana samaan yökerhoon? Eihän Emmet käynyt edes ulkona! Stella vilkaisi varovasti naisten takaata Emmetin seurassa olevaa miestä. Hän oli varmasti nähnyt sen joskus. Se oli kai joku Emmetin vanha ystävä NYPD:n ajoilta. Stella ei ehkä muistanut miehen nimeä, mutta hän muisti kyllä harvinaisen elävästi miten se oli yrittänyt iskeä häntä sen jälkeen, kun sille oli selvinnyt etteivät he seurustelleet Emmetin kanssa. Mitäänhän siitä ei ollut kehkeytynyt, ja lopulta Stella oli lähtenyt nukkumaan Emmetin luokse. Hetken Stella harkitsi paikalta poistumista vähin äänin. Hän ei ollut todellakaan valmis kohtaamaan Emmetiä, eikä välttämättä halunnut esitellä Graysonia ja parasta ystäväänsä keskenään. Ihan vain siksi, että Emmetin suhtautuminen Stellan suhteeseen New Yorkin osavaltion syyttäjän kanssa oli ollut alusta asti hyvin negatiivinen. Emmet ei nähnyt sitä samalla tavalla hauskanpitona, kuin Stella. Naisen ajatukset pakenemisesta tehtiin kuitenkin tyhjiksi, kun ne kaksi kikattavaa nuorta neitoa poistuivat paikalta ja toinen niistä tönäisi vahingossa Emmetiä. Kuin hidastetussa elokuvassa Stella tajusi, kuinka Emmet kääntyi ympäri ja katseet kohtasivat hetkeksi. Pakokauhusta huolimatta Stella pakottautui pysymään aloillaan, mutta koska olisi ollut vähintäänkin epäkohteliasta vain leikkiä, etteivät he olisi nähneet toisiaan, astui Stella lopulta pari askelta lähemmäksi Emmetiä. "Hey, you!" Hän tervehti naurahtaen ja onnistui kuullostamaan jopa kohtalaisen rennolta. "I didn't know that you're here", nainen totesi hymyillen vinosti, silmäillen Emmetiä samalla vaivihkaa. Voi Luoja, miten hyvältä se näytti! Stellan valtasi suunnaton kaipuu. Hänellä oli niin ikävä Emmetiä. Stella vihasi sitä pistettä, mihin he olivat ajautuneet. Se oli täysin luonnotonta heille. Ikään kuin Emmetin yllättävä kohtaaminen ei olisi tarjonnut jo sinäällään tarpeeksi draamaa, pelmahti Grayson aivan yhtäkkiä paikalle. Mies kietoi kätensä takaapäin Stellan hoikan vartalon ympärille ja painoi naista itseään vasten, suukottaessaan Stellan poskea leveästi hymyillen. Stella väännähti miehen otteessa vaivautuneena, vilkaisi Graysonia olkansa ylitse ja katsahti sitten Emmetiä. Pahoitteleva ilme nousi väkisinkin naisen kasvoille. "Grayson, here is Emmet", Stella esitteli miehet keskenään. Grayson kohotti katseensa Emmetiin, irrottautui Stellasta, vaikkakin jäi seisomaan naisen lähelle ja ojensi kätensä sitten rentoon kättelyyn naisen ystävää kohti. "Oh, that Emmet. Stella has told you a lot", mies hymähti hyväntuulisesti. Epäilemättä Stella ei ollut kuitenkaan maininnut sanallakaan niistä suudelmista, joita he olivat vaihtaneet keskenään. "You work for the FBI, right?" Grayson tiedusteli keskustelevaan sävyyn. Stella ei voinut muuta kuin seurata tilannetta sivusta ja toivoa, että Emmet ystävineen osaisi käyttäytyä. Hän seurasi tarkkaavaisesti jokaista Emmetin ilmettä ja elettä, kuin valmiina puuttumaan tilanteeseen, jos olisi tarve. |
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 28, 2017 21:46:15 GMT 2
Post by moa on Jun 28, 2017 21:46:15 GMT 2
Emmet’s ootd | Mitchell’s ootdEmmetillä oli House of Yesin kiemurtelevaan jonoon saavuttaessa ollut alla jo useampi rauhallisessa pubissa juotu olut. Tämä tosiasia oli varmaan tehnyt hänen klubille raahaamisestaan huomattavasti helpomman tehtävän kuin se olisi muussa tapauksessa ollut. Hän oli tavannut ystävänsä Mitchell Batesin sovitusti alkuillasta ja ollut sen jälkeen kohtuullisen helposti vietävissä: kun Mitch oli illan taittuessa yöksi ehdottanut klubille siirtymistä, ei Emmet ollut oikeastaan edes pyristellyt. Kunnolla ulos lähteminen tuntui siinäkin mielessä houkuttelevalta, että klubilta voisi löytyä mukaan joku nätti tyttö lakanoita lämmittämään. Siihen hommaan Mitchellistä ei nimittäin ollut, vaikka Emmet olikin ilmeisesti viime aikoina ottanut tavakseen panna ystäviään. Jotenkin miehestä tuntui, ettei Mitch olisi ymmärtänyt tilannetta, jos hän olisi alkanut lähennellä sitä ja kuten Stellakin oli päässyt hyvin konkreettisesti toteamaan, Emmet oli kaukana homosta. Hommasta ei siis varmaan olisi kuitenkaan tullut mitään. Illan jatkaminen johonkin lähipubia otollisempaan sijaintiin oli tosiaan tavallaan käynyt järkeenkin. Klubin jonossa Emmet oli muutamaan otteeseen ollut vähällä muuttaa mielensä, mutta Mitch oli puhunut hänet ympäri kerta toisensa jälkeen. Tai ehkä se oli enemmänkin komentanut häntä lopettamaan ruikuttamisen ja olemaan mies – jotain sellaista joka tapauksessa. Toimintatapa oli tuottanut tulosta, eikä Emmet ollut karannut paikalta minnekään. Osansa oli näytellyt myös jonossa sopivasti takana odotellut naisjoukkio, jonka kanssa kaksikko oli päätynyt juttusille. Oluet olivat heikentäneet Emmetin terää hieman, ja ohuen humalan läpi hän saattoi kuin varkain huomata ajattelevansa, ettei kukaan niistä ollut yhtä kaunis tai haluttava kuin Stella. Ajatus oli monellakin tavalla sairas – viimeksi kun Emmet oli nähnyt parhaan ystävänsä, se oli julistanut rakastavansa häntä kuin veljeä, mutta Emmetin omat ajatukset ja halut olivat kaukana sisarellisista. Ei toverillinen kiintymys tietenkään ollut mihinkään hävinnyt, mutta Stella oli kyllä ihan kaikkea muuta kuin sisko hänelle, sen oli pakko olla kaiken tapahtuneen jälkeen. Ajoittain Emmet onnistui väittämään itselleen, ettei mikään ollut muuttunut, mutta muistot kuukauden takaisesta luikertelivat sitten aina takaisin mieleen ja tekivät valheet aika turhiksi. Sisälle päästyään Emmet oli tällaiset aatokset karistaakseen päätynyt tarjoamaan yhdelle söpölle blondille juotavaa ja juttu olikin sitten alkanut luistaa ihan hyvin. Stella lävistävine vihreine silmineen ja täydellisine suppusuineen valui aina vain kauemmas miehen mielen perukoille. Kauemmas ja kauemmes, kunnes yhtäkkiä lävähtikin kertaheitolla takaisin kaiken huomion keskukseen. Se söpö blondi oli hetkeä aiemmin karannut ystävineen vessaan ja Emmet oli suunnannut kahdestaan Mitchin kanssa klubin baaritiskille. Edellinen olut oli juotu loppuun jo hyvä tovi sitten ja vaikkei Emmet varsinaisesti kaivannut uutta, tuntui se kuuluvan asiaan, jos samalla ostettaisiin seuralaisellekin lisää juotavaa. Siinä omaa vuoroa odottaessa jauhettiin Mitchin kanssa jostain työhön liittyvästä, eikä Emmet aluksi pannut lainkaan merkille sitä suunnilleen metrin päässä seisovaa brunettea, jota koskevia ajatuksiaan hän oli klubille tullut pakoon. Vasta kun vieressä kovaan ääneen kikatellut nuori nainen ilmeisesti juomansa saatuaan vahingossa tönäisi Emmetiä ja veti miehen huomion itseensä, tuli mies paikantaneeksi myös parhaan ystävänsä. Kikattelija katosi nopeasti näköpiiristä, mutta Mitchellin puheet kaikuivat melko tehokkaasti kuuroille korville, kun Emmet jäi häkeltyneenä tuijottamaan ystäväänsä. Ei Stellan kuulunut käydä Brooklynin klubeilla, Emmetinkin se aina raahasi Manhattanille. Ilmeestä päätellen bruneten mielessä pyöri hetken aikaa jotain saman suuntaista, mutta pian se oli jo astunut lähemmäs ja tervehtinyt. ”Well, hi”, mies vastasi ja tuntui, ettei hän onnistunut kuulostamaan yhtään niin reippaalta kuin Stella juuri hetki sitten. Hymy vedettiin kuitenkin kasvoille ja rintamasuuntaa käännettiin paremmin toisen puoleen. Mitchell sai nyt unohtua hetkeksi, vaikka selvästi se liikehtikin hieman levottomasti jossain Emmetin takana. ”What are you doing in Brooklyn?” mies kysyi naurahtaen ja pyyhkäisi hiuksiaan ohimolta taakse. Sattumus oli tosiaan melkein liiankin omituinen. Kysymykseen saatiin vastaus aika nopeasti ja melko epämiellyttävästi. Emmet ei ollut koskaan tavannut Grayson Rubyardia, mutta miehen kasvot olivat hänelle tutut. Niinpä charmikkaasti nelikymppisenä harmaantunut mies tunnistettiin jo hetkeä ennen kuin se ehti astua aivan kiinni Stellan selkään ja kietoa kätensä omistavasti naisen ympärille. Emmetin leukapielet jännittyivät aavistuksen, mutta ilme onnistuttiin pitämään pääosin peruslukemilla jopa silloin, kun Graysonin huulet painautuivat Stellan poskea vasten. Ohut huonovointisuus puski jostain esiin yhdessä ärtymyksen kanssa, mutta kun Stella pahoittelevan hymyn kera esitteli miehet toisilleen, pakotti Emmet itsensä pysymään asiallisena ja tarttumaan häntä kohti ojennettuun käteen. Mies katsoi Rubyardia päästä jalkoihin ja huomasi sen sanat kuullessaan pohtivansa, mitä kaikkea Stella oli hänestä rakastajalleen kertonut. Syyttäjän itseriittoisesta ilmeestä olisi melkein voinut kuvitella sen tietävän, että Stella oli kertaalleen vaihtanut Emmetin lennosta siihen itseensä, mutta ei kai Stella sellaista olisi mennyt kertomaan. ”The one and only”, Emmet varmisti, vaikka ’that Emmet’ kuulosti omiin korviin oudolta. ”I’ve heard a lot about you too”, hän totesi sitten vetäessään kätensä takaisin itselleen. Graysonin kädenpuristuksessa ei valitettavasti ollut mitään vikaa: se oli juuri oikealla tavalla jämäkkä ja varma. Sekin onnistui vähän ärsyttämään Emmetiä hänen oman valheensa kanssa: oikeastihan Graysonista ei oltu kuultu juuri mitään, lähinnä koska ei oltu haluttu kuulla. FBI:n puheeksi ottaminen laittoi Emmetin vaihtamaan painoa jalalta toiselle ja vilkaisemaan huomaamattomasti Stellaa. Ilmeessä oli ripaus tyytymättömyyttä. Emmetille oli aivan sama, vaikka Grayson työskenteli syyttäjänvirastolle: hän ei silti luottanut mieheen, joka petti vaimoaan itseään puolta nuoremman tytön kanssa. Syyttäjänviraston olisi pitänyt edustaa moraalista ylemmyyttä ja Emmetille Grayson Rubyard edusti sillä hetkellä kaikkea muuta. Hän ei ihan jo pelkän hienovaraisuuden nimissä yleensä levitellyt tietoa työnantajastaan ihmisille, joihin ei luottanut. ”Yes sir, I do”, mies vastasi vähän turhankin muodollisesti. Liiallinen muodollisuus tuntui huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta kuin se, että olisi antanut kaikkien tunteidensa ja mielipiteidensä paistaa kilometrien päähän. Emmet ei kaivannut kaunaa syyttäjänviraston kanssa ja jotenkin hänestä tuntui, että Rubyard oli mies, jolle yksityiselämän ja työn erottaminen voisi tietyssä pisteessä olla hankalaa. ”When talking with DA I normally prefer special agent Dixon, but it seems like thanks to Stella we’re already on first-name basis”, hän totesi ja näennäisestä kohteliaisuudesta huolimatta jostain rivien välistä saattoi varmasti lukea, ettei hän pitänyt sitä erityisen hyvänä asiana. Emmet katsoi Graysonia silmiin melkein röyhkeästi, mutta tunsi sitten käden laskeutuvan olkapäälleen ja vilkaisi taakseen. Mitch oli ilmeisesti kyllästynyt varjoissa seisoskeluun. Emmet rypisti hieman kulmakarvojaan katsoessaan ystävänsä suuntaan, mutta normalisoi ilmeensä ennen kuin palasi Stellan ja Graysonin puoleen. ”This is my former colleague from NYPD. Mitchell Bates”, Emmet esitteli vaalean miehen, joka nyt astui esiin hänen takaansa. Mitch ja Grayson kättelivät toisiaan aivan yhtä jämäkästi kuin he olivat tehneet hetki sitten, mutta Stellan kohdalla tilanteen lataus väähn muuttui. Emmet avasi uudelleen suunsa, vilkaisi nopeasti Mitchiä ja sitten taas Stellaa. Mitchell oli joskus pokaillut Stellaa melko urakalla ja asian ajatteleminen ei tehnyt Emmetin oloa erityisen mukavaksi. Hän ja Stella olivat harrastaneet seksiä yhden kerran. Grayson oli aivan varmasti pannut Stellaa ainakin sata kertaa ja Mitchellkin oli yrittänyt parhaansa. Ei helvetti mikä tilanne. ”You two have obviously met before”, Emmet totesi kuivasti ja sanojensa päätteeksi vilkaisi Graysonia nopeasti. Huomasikohan se tilanteessa mitään outoa. Mitch ainakin tuntui huomaavan. Emmet oli työskennellyt Mitchellin kanssa kolme vuotta NYPD:n riveissä. Aluksi heitä oli yhdistänyt lähinnä ikä ja keltanokkaisuus, sitten aika moni muukin asia. He tunsivat toisensa hyvin, joskus tuntui että liiankin hyvin. ”So. I didn’t get the answer before: what brings you to Brooklyn?” Kysymys oli itsetarkoituksellisen osoitteleva. Tietenkin ne olivat poistuneet armaalta saareltaan siksi, että saisivat kuherrella rauhassa, tarvitsiko hänen oikein kaivella saadakseen ne sanomaan sen ääneen? Baaritiskiltä kuuluva vaativa rykäisy pakotti Emmetin suuntaamaan huomionsa hetkeksi pois tilanteesta ja kohta hän olikin tilannut itselleen uuden oluen ja Pennylle – sille söpölle blondille – valkoviini spritzerin, jota se oli pyytänyt. Juomat tilattuaan Emmet katsoi Stellaa merkitsevästi silmiin, muttei ehtinyt sanoa mitään, kun Mitchell vieressä oli jo ehtinyt avata suunsa ja osoittaa sanansa kaksikolle: ”Are you here alone? We’ve got some company, but you should join us to our table.”
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 29, 2017 13:35:58 GMT 2
Post by missie on Jun 29, 2017 13:35:58 GMT 2
Emmet kuulosti omituiselta tervehtiessään naista, mutta Stella yritti sivuuttaa sen. He olivat edelleen ystäviä, he kykenisivät kyllä käyttäytymään kuten aina ennenkin. Ennen kuin mitään oli tapahtunut heidän välillään. Ei 20 vuoden ajan kestänyt ystävyys voinut katketa yhteen - hyvä on, kahteen - virheeseen. Totta kai mies halusi tietää, mitä nainen teki Brooklynissa. Stella eksyi Manhattanin ulkopuolelle oikeastaan vain silloin, kun hän vieraili Emmetin luona. Muuten nainen pysytteli tiukasti Manhattanilla, joten olihan kysymys tavallaan ihan oikeutettu. Stella puraisi huultaan ja liikahti hieman jännittyneesti paikoillaan. Kai hän voisi myöntää olevansa juhlimassa ystävän kanssa, eihän se nyt kauhean kauas totuudesta eksyisi. "I am..." Juuri muuta Stella ei sitten ehtinyt sanomaan, kun Grayson oli löytänyt tiensä baaritiskille.
Stella yritti vältellä Emmetin katsetta, kun Grayson kurottautui painamaan huulensa naisen poskea vasten. Hän ei ollut täysin varma siitä, mitä olisi odottanut näkevänsä Emmetin silmissä. Pettymystä? Ärsyyntyneisyyttä? Paheksuntaa? Stella ei oikeasti tiennyt, eikä hän halunnut ottaa selvää. Vältteleminen oli paljon, paljon helpompaa. Emmet oli tehnyt mielipiteensä Graysonista jo harvinaisen selväksi. Nainen ei halunnut varsinaisesti muistutusta siitä, vaikka Emmetin sanat nousivatkin heti hänen mieleensä. Jatkuvassa hälytystilassa oleminen oli silti ahdistavaa, myös aivan luonnotonta. Stella ei kuitenkaan halunnut antaa Emmetille mahdollisuutta puhua ohi suunsa. Siksi miehen eleiden ja sanojen seuraaminen tuntui niin tärkeältä, jotta Stella saattaisi estää katastrofin, mikäli se olisi tarpeen.
Stella vilkaisi Emmetiä kulmiensa alta, kun Grayson mainitsi FBI:n. Miehen ilmeessä oli haivattavissa tyytymättömyyttä, eikä Stella kyennyt paikantamaan johtuiko se siitä, että hän oli kertonut Emmetin työskentelevän virastolle, vai Graysonista itsestään. Muodollisuus Emmetin puheessa oli niin vierasta ja hämmentävää, että Stellan olisi tehnyt mieli vain huokaista syvään, pyöräyttää silmiään ja pyytää miestä lopettamaan - käyttäytymään, kuten he olivat aikoinaan käyttäytyneet. Siis ennen kuin he olivat harrastaneet seksiä - sitä upeaa, tajunnanräjäyttävää ja taivaallisen hyvää seksiä. Stella tunsi kevyen punan kohoavan poskipäilleen ajatustensa myötä. Hän kiitti onneaan siitä, että he olivat yökerhon hämärässä valaistuksessa, joten kukaan tuskin huomasi naisen muistuttavan lähinnä paloautoa. Jostain syystä Emmetin sanat kuulostivat kovasti melkoiselta kettuilulta, minkä vuoksi Stella kallisti päätään tuhahtaen hieman paheksuvasti, kun katse nauliintui samalla miehen silmiin. Grayson ei puolestaan kuitenkaan tuntunut ottavan tilannetta ihan samalla tavalla kuin Stella. Hyvä niin, tietysti. Leveä, aavistuksen toispuoleinen hymy kohosi Graysonin kasvoille, miehen nyökätessä laiskasti. Hän katsahti Stellaa ja nosti toisen kätensä hieromaan hellästi naisen niskaa. "I guess so", Grayson totesi täydellisen hyväntuuliseen sävyyn, eikä edes hätkähtänyt Emmetin röyhkeän suoraa katsetta. Aihetta ei kuitenkaan päästy jatkamaan, kun Emmetin takana seissyt vaalea mies halusi huomiota myös itselleen.
Micthell Bates. Niin tietenkin. Mitchän se oli ollut! Stella muisti vaalean ja jonkun mielestä komeankin miehen nimen yhtäkkiä kuin tyhjästä. Toki Stellakin piti miestä komeana, mutta sen ylitse huokuvassa itsevarmuudessa oli jotain, mikä ei naiseen pahemmin vedonnut. Grayson kätteli Mitchelliä yhtä rennosti, mutta jämäkästi kuin oli kätellyt Emmetiä. Stella loi kiusaantuneen silmäyksen Emmetiin tajutessaan, että kaikilla miehillä oli jotain yhteistä; Stella, nimittäin. Hän oli maannut niin Emmetin kuin Graysonin kanssa, Mitchellkin oli tehnyt parhaansa yrittäessään luikerrella naisen sänkyyn. Oliko se sitten enemmänkin surkuhupaisaa vai traagista? Riippui mistä näkökulmasta sitä halusi katsoa. Kiusallista se nyt ainakin oli. Stellan huomio hakeutui pakon edessä Mitchelliin. Kättelyn sijaan Stella astui askeleen lähemmäksi miestä, kosketti kevyesti sen olkapäätä ja hipaisi ystävällisesti huulillaan miehen poskea. "It has been a while, Mitch. Still have that big crush on me?" Nainen härnäsi Mitchiä ilkikurisesti virnistäen, peruuttaessaan takaisin alkuperäiselle paikalleen ja kohottaessaan haastavasti kulmiaan miehelle. "Yes, ma'am", Mitch vastasi vinosti hymyillen ja nyökkäsi päällään, vilkaisten sitten Graysonia ennen kuin katse hakeutui vieressä seisovaan Emmetiin. Selvästikin Mitch yritti tapailla ystävänsä muodollista sävyä. Kiusallaan tietenkin - ainakin, jos vihjailevasta kulmien kohotuksesta saattoi mitään päätellä. Stella katsahti Graysonia olkansa yli, mutta miehen kasvoilla ei näkynyt merkkiäkään siitä, että se olisi osannut laskea 1 + 1 = 2. Kenties se peitti vain ajatuksensa harvinaisen hyvin, eikä viitsinyt aiheuttaa turhaa draamaa - mitä Stella tavallaan arvosti. Draamaa kuvioon kätkeytyi jo niin monella tavalla, että sitä ei kaivattu lisää. Emmet ei kuitenkaan ollut samalla linjalla, vaan mies halusi väen vängällä tietää, mikä oli saanut kaksikon poistumaan Manhattanilta. Grayson ehkä naurahtikin hyväntuulisesti, mutta Stella sen sijaan loi Emmetiin pistävän katseen. Oliko sen ihan pakko? Se ei vain ollut voinut malttaa mieltään? "Well, Brooklyn is the new Manhattan", Grayson perusteli hymyillen edelleenkin, saaden Stellan ihailun osakseen. Toisaalta rauhallisuus ja sopeutuminen tulivat enemmänkin varmasti selkärangasta, sillä olivathan ne elinehto hyvälle syyttäjälle. Esikuvan tavoin käyttäytyminen sen sijaan ei vaikuttanut olevan Graysonin vahvuuksia, mutta onneksi vain harva tiesi siitä.
Tilanne raukesi hetkeksi, kun baarimikko vaati huomiota. Samalla kertaa tilauksensa antoivat myös Stella ja Grayson. Emmetin tilauksessa Stellan huomion kiinnitti kuitenkin valkoviini spritzer, jonka mies mainitsi oluen yhteydessä. Oliko Emmet oikeasti ehtinyt löytämään seuraa itselleen? Jonkun, jonka se veisi kotiinsa sinä iltana? Tieto vihlaisi ikävästi Stellaa rinnasta, vaikka sen ei todellakaan olisi pitänyt aiheuttaa sellaista tuntemusta. Stella ei ollut edes varma, miksi se teki niin. Ei hän ollut ihastunut Emmetiin. Hän ei suostunut edes myöntämään tuntevansa minkäänlaista vetoa parhaaseen ystäväänsä. Se, että hän oli harrastanut kerran seksiä Emmetin kanssa ja kerran päätynyt muhinoimaan miehen sohvalle lauantai-illan kunniaksi, oli ollut vain pelkkä hetkellinen mielenhäiriö. Nainen saattoi kuitenkin henkäistä jo helpotuksesta, sillä saatuaan juoman käteensä, hän kiskoisi vaikka väkisin Graysonin jonnekin muualle, mahdollisimman kauas Emmetistä ja Mitchistä. Kiitos Mitchellin, Stellan suunnitelma romuttui täysin. Ehdotus samaan pöytään liittymisestä sai pakokauhun nousemaan naisen mieleen. Voisiko ilta oikeasti tästä enää ahdistavammaksi muuttua? Graysonille Mitchin ja Emmetin seuraan liittyminen ei ollut mikään ongelma. Stella tunsi kuinka miehen käsi laskeutui hänen selälleen, kiertyi mekon kangasta hipoen vyötärölle ja veti sitten naista vaativasti lähemmäksi. "Sounds good", mies hymähti myöntyvästi ja nyökkäsi päällään vakuuttaakseen olevansa tosissaan. "More the merrier, huh?" Grayson vielä naurahti ja vilkaisi Stellaa vieressään. "You have nothing against it?" Mies kysyi vielä. Stella oli kuitenkin varma, että Grayson ei juuri piitannut hänen vastauksestaan - he liittyisivät Mitchellin ja Emmetin seuraan, halusi Stella sitä tai ei. "No. Of course not" Stella vakuutti ja onnistui nostattamaan huulilleen jopa melko vakuuttavan hymyn, ikään kuin hän olisi hyvinkin mielissään liittynyt parhaan ystävänsä pöytäseurueeseen. Ja ehkä hän olisikin, jos heidän välinsä olivat olleet erilaiset. Hän olisi saattanut jopa esitellä Graysoninkin Emmetille riemuissaan, eikä niin vaivaantuneena. Hänestä olisi ollut ehkä mainio idea viettää ilta yhdessä, jotta Emmet näkisi sen, miten hyvä Grayson hänelle oli. Nyt Stella kuitenkin koki olonsa vain erityisen kiusaantuneeksi. Hän olisi halunnut unohtaa edes tavanneensa Emmetin baaritiskillä, mikäli se olisi ollut vain mahdollista, mutta eihän se ollut - valitettavasti.
Juomat käsissään nelikko oli suunnistanut siihen pöytään, jossa paikkaansa pitivät jo vaalea nainen ja sen brunette ystävä. Stella ei voinut sille mitään, mutta hän loi blondiin, jonka viereen Emmet asettautui istumaan, varsin arvioivan katseen. Mitä ihmettä Emmet oikein näki siinä? Tai siis olihan se söpö ja naapurintyttömäisen herttainen, mutta ei juuri muuta. Siinä ei ollut mitään mieleenpainuvaa, eikä Stella luultavasti muistaisi sen kasvonpiirteitä enää huomenna. Grayson ja Stella olivat laskeutuneet istumaan Emmetiin nähden vastakkaiselle sohvalle. Mitch oli tyytyväisesti istuuntunut pöydän päähän asetettuun leveään nojatuoliin ja nostanut molemmat kätensä käsinojille lepäämään. Keskustelu soljui esittäytymisen jälkeen varsin pinnallisissa ja merkittömissä aiheissa. Sellaista tyhjänpäiväistä rupattelua, jossa ei ollut oikeastaan mitään elämää suurempaa pointtia. Grayson oli aina silloin tällöin suonut huomionsa Stellalle, suukottamalla naisen huulia, kaulaa, kuiskuttelemalla hiljaa naisen korvaan, ja ujuttamalla kättään puolittain mekon helman alle naisen reidellä. Miehen käytös sai Stellan vakuuttuneeksi siitä, ettei Grayson ollut osannut yhdistellä erinäisiä vihjeitä, jotka olisivat paljastaneet, että Stellan ja Emmetin välillä oli meneillään jotain määrittelemätöntä, jotain mitä kumpikaan heistä ei hallinnut. Stella oli antanut itsensä uppoutua niihin hetkiin sen enempää ajattelematta, jolloin Grayson tarjosi hänelle jakamattoman huomionsa, mutta kun hän tuli nähneeksi, kuinka se blondi siirtyi lähemmäksi Emmetiä ja ohjasi miehen käden hartioidensa ylitse, nousi naisen kasvoille ihan omia aikojaan ilme, josta saattoi tulkita niin happaman kuin ärsyyntyneen sävyn. Stellasta se vaalea hupakko ei vain yksinkertaisesti ollut parasta, mitä Emmet saattoi löytää. Emmet ansaitsi parempaa - toisin sanottuna Stellan - eikä jotain ärsyttävän kanamaisesti kikattavaa tytteliä, joka kävi hetki hetkeltä entistäkin pahemmin Stellan hermoille. Mitch seurasi tilannetta huvittuneena vierestä, ja kun Stella erehtyi vilkaisemaan siihen, loi se hänelle varsin vihjailevan katseen - kuin se olisi tiennyt, mitä oli tapahtunut. Ehkä se tiesikin. Eihän mikään ollut estänyt Emmetiä valottamasta tilannetta ystävälleen NYPD:stä. Stella oli pitänyt kaiken aivan omana tietonaan. Miten jostain sellaisesta pystyisi puhumaan kenenkään kanssa, jos ei itsekään ollut täysin perillä siitä, mitä se oli?
Kuten aina yleensäkin, Grayson oli pakotettu vastaamaan puheluihinsa oli tilanne mikä hyvänsä. Ei ollut kerta eikä ensimmäinenkään, kun mies oli jättänyt Stellan yksinään makaamaan sänkyyn lakanoiden keskelle ja poistunut puhelimeen seuraavan puolen tunnin ajaksi. Joku olisi ehkä pahastunut siitä, mutta Stella oli oppinut ottamaan sen välttämättömyytenä, josta ei päässyt eroon. Tälläkin kertaa Grayson ilmoitti siirtyvänsä hieman hiljaisempaan paikkaan puhumaan, jätti Stellan Mitchin, Emmetin ja niiden sietämättömien tyttösten seuraan yksinään, ja lupasi kuitenkin palata mahdollisimman pian. Huokaisten raskaasti Stella nojautui syvälle sohvan selkänojaan. Happamana katse siirtyi Emmetiin, joka tyytyväisesti keskusteli sen blondinsa kanssa. Se otti Stellaa päähän. Hän oli lukemattomia kertoja yrittänyt metsästää Emmetille potentiaalista tyttöystäväkanditaattia, ja nyt se kummasti Mitchin seurassa löysi ihan itse varsin mukiinmenevän naisen. Sen oli pakko olla jonkinlainen huijaus, tai todella huono pila. Toki hänen olisi pitänyt olla iloinen miehen puolesta. Olihan se vain hyvä, jos Emmet kerrankin löytäisi yökerhosta kotiinviemistä. Stellan olisi pitänyt pitää sitä ehdottomasti ihan positiivisena juttuna, mutta hän ei kyennyt siihen. Kenties siitä syystä sanat vain tipahtelivat naisen huulilta kitkerän vivahteen värittämänä: "Did you handle that thing, Emmet? Down there?" Se oli julmasti tehty, ja niin väärin, mutta Stella ei kyennyt hillitsemään itseään. Hänen kasvoilleen kohosi aidosti huolestunut ilme ja hän nyökkäsi miehen haaraväliin, nojautuessaan eteenpäin sohvalla. "Em-Em had a little problem", Stella valotti ystävällisesti sille blondillekin, joka kiehnäsi miehen kainalossa. Myötätuntoinen hymy kaartui naisen kasvoille, kun hänen katseensa siirtyi takaisin Emmetiin. "I hope he's just handled it properly", Stella totesi ivallisesti, mutta hörppäsi sitten loputkin juomastaan ja nousi ylös. "I'll go pick up another drink", nainen murahti vaivautumatta peittelemään happamuuttaan. Katse ei kuitenkaan käynyt kenessäkään, vaan Stella antoi askeltensa kuljettaa hänet päämäärätietoisesti takaisin baaritiskille, josta koko katastrofi oli saanut alkunsa. Turhautuneesti huokaisten nainen nojautui tiskiä vasten. Luoja, miten paljon hän toivoikaan voivansa päättää illan siihen. Ehkä hänen pitäisi mennä etsimään Grayson jostain ja suostutella mies lähtemään. Se saattaisi olla luultavasti järkevin vaihtoehto.
Stella oli juuri ja juuri ennättänyt lähtemään, kun Mitch tyrskähti pohjattoman huvittuneesti. Hän vilkaisi Emmetiä, mutta miehen ei tarvinnut edes sanoa mitään, kun Mitch oli päässyt jo kärryille sen suhteen, mitä hänen ystävänsä ja sen kuuman parhaan ystävän välillä oli tapahtunut. "You two had sex, didn't you?" Mitch kysyi hymy nykien, vaikka ei oikeastaan edes tarvinnut vastausta. "Well, that was just a matter of time", mies lisäsi hajamielisesti, puhuen lähinnä itsekseen. Naurahtaen hän puisti päätään ja kohotti Emmetille sitten oluttuopiaan, kuin onnitellen miestä teostaan, vain nostaakseen sen sitten huulilleen ottaakseen pitkän kulauksen. "Perhaps I should also become her best friend, or State's Attorney, so that I could get her into my bed", Mitch vitsaili, piinaten aivan tarkoituksellaan Emmetia. Pakkohan se oli ottaa ilo irti, kun kerrankin aina niin järkevä Emmet teki jotain... No, harvinaisen typerää. "Did you know she's sleeping with him? Grayson Rubyard?" herttaisesti tiedusteleva Mitch tuskin oli omiaan ainakaan parantamaan Emmetin tunnelmia, mutta olihan käänne ollut melko yllättävä - ei täysin odottamaton kuitenkaan, ainakin jos Mitchiltä kysyttiin. Mies ei vain uskonut naisen ja miehen välisen ystävyyden toimivan, kuten se oli juuri tullut todistettuakin.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 29, 2017 19:31:31 GMT 2
Post by moa on Jun 29, 2017 19:31:31 GMT 2
Grayson oli kaikin puolin kohtelias, eikä edes sen pieni luonteenomainen röyhkeys päässyt paistamaan liikaa läpi. Sellainen, jota kaikkien syyttäjien kai oli täytynyt imeä äidinmaidosta, että niistä tuli hyviä työssään. Emmet arvosti syyttäjänvirastoa ja sen työntekijöitä, ja jossain toisessa maailmassa hän olisi varmaan tullut Graysoninkin kanssa erinomaisesti toimeen. Esimerkiksi jos he olisivat tavanneet työn merkeissä, ilman Stellaa. Valitettavasti tänään ja tässä niin positiivinen suhtautuminen ei vaikuttanut mahdolliselta, vaan Emmet keskittyi tuntemaan olonsa ärsyyntyneeksi ja epämukavaksi. Stellan kiusaantunut ilme ei paljon helpottanut tilannetta, eikä edes niiden Mitchellin kanssa heittämä läppä riittänyt puhdistamaan ilmaa, ei ainakaan Emmetin mielestä. Jostain syystä itsekin vielä yritettiin provosoida kyselemällä siitä sijainnista, mutta Graysonilta saatiin melkein raivostuttavan asiallinen vastaus. Emmet piti kiinnostuneen hymyn huulillaan ja nyökkäsi ymmärtäväisesti, ikään kuin hän olisi juuri tätä hakenutkin. Hän oli näkevinään Stellan ilmeessä häivähdyksen ihailua, ja sisuksissa muljahti ikävästi. Mitä siinä olisi haluttu nähdä? Totuuden nimissä Emmet olisi katsellut mieluummin mitä tahansa kuin niitä kahta lähekkäin seisovaa ja toisiaan jumaloivaa ihmistä.
Hän oli ehtinyt arvella, että juomien tilaamisen jälkeen voitaisiin lähteä onnellisesti eri teille ja pyrkiä sitten itse kukin hukuttamaan se kiusaannuttava kohtaaminen alkoholiin. Mitch – helvetin draamanhaluinen paska – oli kuitenkin asiasta eri mieltä ja Emmet joutui taistelemaan mielihalujaan vastaan kaikella tahdonvoimallaan, ettei olisi sohaissut ystäväänsä kipeästi kyynärpäällä kylkeen. ”That would be nice”, mies pakottautui sanomaan, vaikka olisi oikeasti halunnut töksäyttää, että kutsu ei todellakaan ollut voimassa. Sellainen ei sitten kuitenkaan ihan kuulunut hänen tyyliinsä, ei tosin se kyräilykään, mutta mitä muutakaan tilanteessa olisi voinut tehdä. Ajatus Stellan ja Graysonin liittymisestä heidän seurueeseensa sai Emmetin voimaan fyysisesti pahoin, mutta juotuaan ensimmäisen kulauksen uudesta oluestaan se päätti, että nyt olisi vain skarpattava. Nelikko siirtyikin siitä sitten takaisin Pennyn ja sen bruneten ystävän seuraksi pöytään ja monensuuntaisten esittelyjen jälkeen keskustelu alkoi virrata ihan kiitettävällä vauhdilla. Emmet joi ensin vaiteliaana oluttaan, mutta onnistui sitten hiljalleen itsekin rentoutumaan vähän. Asiaa auttoi kummasti se, kun vain kieltäytyi katsomasta vastapäätä istuvaa pariskuntaa. Jos Emmet olisi katseellaan seurannut sitä, miten Graysonin kädet ja huulet omistavasti kävivät Stellan kaulalla ja vartalolla, olisi mies varmaan tullut hulluksi. Niinpä se kieltäytyi katsomasta ja jos jotain näkikin, niin kieltäytyi rekisteröimästä mitään. Oma huomio pyrittiin viimeiseen asti pitämään Pennyssä, Mitchellissä ja sen seuralaisessa. Ulospäin se saattoi näyttäytyä puhtaana välinpitämättömyytenä, mutta oikeasti Emmet oli kaikkea muuta. Kun sivusilmällä nähtiin, miten Graysonin käsi ujuttautui Stellan mekon helman alle, kuristi kurkkua oudosti ja naisen katse ehkä kohdattiin sekunnin sadanosan ajan. Pidempään sitä olisi ollut mahdotont katsoakaan, niin huonovointiseksi Emmet itsensä tunsi.
Emmet oli oikeastaan mielissään, kun Penny siinä keskustelujen ohessa hivuttautui hänen kainaloonsa. Häntä ei vaivannut sen kikattelu tai läheisyys: nainen oli söpö ja mukava ja kaiken lisäksi siinä. Tilanteessa ei siltä osin ollut mitään valittamista. Ei ennen kuin Grayson joutui jättämään seurueen puhelimensa soidessa ja Stellan oli sitten ilmeisesti pakko purkaa turhautumistaan Emmetiin. Mies ei ensin sisäistänyt sen sanoja kunnolla, vaan kääntyi Penny yhä kainalossaan katsomaan ystäväänsä kysyvästi. ”Handle what?” se kysyi, eikä tajunnut edes kuulostaa mitenkään epäluuloiselta. Ei yksinkertaisesti olisi voitu uskoa, että Stella tekisi jotain niin naurettavan pikkumaista. Kun nainen jatkoi leikkiään ja kumartui selittämään tilannetta Pennylle, Emmetin kulmat rypistyivät ja ilme kokonaisuudessaan venähti. ”Really, Stella?” Emmet kysyi ja katsoi parasta ystäväänsä helvetin epäuskoisena. Kyllästyneenä. ”You don’t have anything else to do than make up shit like that?” puoliksi huudettiin naisen perään, kun se jo nousi pystyyn ja lähti purjehtimaan kohti baaritiskiä. Jotenkin ei tullut yllätyksenä, kun Penny ystävineen samaan liittoon ilmoitti lähtevänsä käymään taas nenän puuterointireissulla. Joko ne vetivät kokaa tai kyseessä oli pelkkä tekosyy, eikä Emmet ollut varma kumpi olisi pahempaa. Eivät hänen aikeensa illan suhteen olleet erityisen kunnianhimoisia. Tarkoitus oli ollut ehkä pyytää Penny yöksi, pitää vähän hauskaa ja luultavasti molemminpuolisesti unohtaa asia sen viikonlopun jälkeen. Tämän skenaarion toteutumatta jääminen ei varsinaisesti kirpaisisi, mutta Stellan käytös oli helvetin naurettavaa. Miten se edes kehtasi kiehnätä siinä Graysoninsa kainalossa ja käyttäytyä silti kuin joku mustasukkainen hullu? Oli vain parempi, että sekin karkasi hakemaan uutta juomaa, koska hetken aikaa Emmetistä tuntui, ettei hän olisi vastuussa omista teoistaan.
Mitchin tyrskähdys sai Emmetin kääntämään happaman katseensa väkijoukkoon katoavista naisista tuohon. ”That shit was my biggest fucking mistake ever”, Emmet väitti tuskastuneena ja nosti oluen huulilleen, ottaen siitä ison kulauksen. Väite ei se ollut ihan totta. Tai objektiivisesti saattoi ollakin, mutta jollain tasolla mies itse vielä ajatteli, että tapahtunutta oli mahdotonta katua mitenkään sydänjuuriaan myöten, kun sen ajatteleminen edelleen sai veren kuohumaan ja vähän muutakin. ”Shut up, you’re such an asshole”, Emmet puuskahti, mutta ei hän Mitchiin ollut ärsyyntynyt, vaan Stellaan. Ja itseensä. Mitchin huomiot olivat oikeastaan ihan tarkkanäköisiä ja se tiesi mistä puhui, kai. Moni muukin oli tainnut ajatella, että oli vain ajan kysymys ennen kuin Emmet ja Stella päätyisivät toistensa lakanoihin. Emmet itse oli aina ajatellut, ettei niin koskaan kävisi. ”Can you fucking believe her?” mies kysyi ja nojautui turhautuneena sohvan selkänojaa vasten, vilkaisten Mitchellia kysyvästi. ”If I have an STD then she and her delightful lover have it too”, tuhahdettiin ja hieraistiin kasvoja turhautuneena. Mitchell uteli oliko hän tiennyt niiden kahden suhteesta ja Emmet kohautti olkapäitään välinpitämättömsti. ”Yeah I knew, she told me over a month ago, so it’s not a new thing either”, myönnettiin, koska Stellan ja Graysonin salaisuuden varjeleminen ei oikeastaan kuulunut kovin korkealle Emmetin sen hetken tärkeysjärjestyksessä, vaikka yleensä oltiinkin kaikkea juoruilua vastaan. ”But maybe it’s good news for you. If she fucked me and she’s fucking him you might have an actual shot too”, lisättiin ja teksti alkoi kieltämättä mennä jo ilkeäksi. Emmet ei tiennyt itsekään, mikä häntä vaivasi, mutta Stellan käytös tuntui vain osuvan pahemman kerran hermoon.
”I need to talk to her. Don’t leave”, Emmet ilmoitti ja komensi samalla, kun hyppäsi ylös sohvalta ja lähti marssimaan kohti baaritiskiä. Melkein loppuun juotu olutkin oli jäänyt sinne sohvapöydälle, mutta ei Emmetiä oikeastaan pahemmin kiinnostanut. Hän oli juonut ihan tarpeeksi, kohta olo alkaisi varmaan käydä sumeaksi, eikä hän sellaista kaivannut. Kun Stella paikannettiin notkumasta baaritiskin läheisyydestä, Emmet käveli päämäärätietoisesti sen luo ja tarttui sitä napakasti käsivarresta kääntäen sen katsomaan itseään. Hetken aikaa naisen sinivihreät silmät näyttivät peuralta ajovaloissa. ”What the fuck was that?” mies tivasi siltä. ”You just can’t stand me having fun, can you? Everything must always be about you”, se syytti seuraavaksi, eikä väite kyllä pätenyt vain siihen iltaan. Stella rakasti olla huomion keskipisteenä. Se ehkä yritti välillä hankkia Emmetille seuraa, mutta jo aiemmin oli todettu, että ne naiset olivat aina ihan naurettavia. Oikeasti Stella varmaan nautti siitä, että sai tulla Emmetin kainaloon nukkumaan ja nyt siitäkin, että voisi itse mennä Graysonin mukaan, kun Emmet mieluusti viettäisi yönsä yksin. Ajatus sai miehen päästämään viimein irti siitä Stellan käsivarresta ja pyyhkimään hiuksiaan turhautuneena taakse. Helvetin helvetti. Emmet tuli hetki hetkeltä varmemmaksi siitä, ettei Stella voinut sietää ajatusta hänestä olemassa onnellinen ilman sitä. Tai sen kanssa. Tai ylipäätään.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 30, 2017 18:51:09 GMT 2
Post by missie on Jun 30, 2017 18:51:09 GMT 2
Stella kuuli kyllä Emmetin sanat, jotka mies huusi hänen peräänsä, mutta päätti olla reagoimatta niihin. Huoleton välinpitämättömyys oli linja, jolla nainen halusi pysyä, sillä hän uskoi sen olevan vakuuttavampaa. Ja niinhän se oli. Tarpeeksi ainakin vakuuttaakseen Pennyn ystävineen siitä, että pieni mietintätauko oli paikoillaan. Niin väärin kuin se olikin, Stella tunsi itsensä erittäin tyytyväiseksi. Omatunto ehkä soimasi, mutta nainen vaiensi sen hyvinkin äkäisesti. Oli se väärin tai ei, Emmet oli ehdottomasti ansainnut sen - Stellan mielestä siis. Jos nainen olisi vaivautunut harrastamaan itsetutkiskelua, olisi hän ymmärtänyt miten paljon hänen tekonsa kertoi hänen tunteistaan Emmetiä kohtaan. Se oli kuitenkin aivan liian vaativaa ja raskasta, eikä Stella siten halunnut vaivata päätään aiheellaan yhtään sen enempää kuin oli tarpeen. Olisihan se nimittäin tarkoittanut, että Stellan olisi pitänyt myöntää itselleen, etteivät hänen tunteensa ehkä alkujaankaan olleet pelkästään ystävyyden piikkiin laitettavissa. Ehkä se lapsuuden ihastus oli seurannut kaikki nämä vuodet mukana, kuin takiainen konsanaan. Sen kieltäminen ja ennen kaikkea tukahduttaminen aiheutti sen, että nyt ne pirun ikävät asiat, joita tunteiksikin kutsuttiin, vain purkautuivat väärään aikaan, aivan väärässä paikassa. Mitä enemmän Stella yritti niitä hallita, sitä hallitsemattomammaksi ne muuttuivat.
"Yeah, maybe", Mitch myötäili huvittuneena, mutta silmäili ystäväänsä tarkkaavaisesti. Jostain syystä Emmetin ei vakuuttanut häntä. Se, miten Emmet otti Stellan pikkumaisen tempauksen, kertoi tilanteesta kaksikon välillä paljon enemmän, kuin mitä Emmet olisi koskaan suostunut myöntämään entiselle työtoverilleen. Mitchistä oli äärimmäisen hupaisaa seurata, kun Emmetin orastava mustasukkaisuus purkautui, miehen sitä edes tajuamatta. Hän ei ensin vastannut mitään Emmetille, vaan odotti siihen saakka, kunnes mies oli päättänyt turhautuneen tuhahduksensa. "But you don't have?" Hän varmisti Emmetin oletettujen sukupuolitautien suhteen, kohottaen molempia kulmiaan kysyvästi. Ei hän oikeasti uskonut Emmetillä olevan minkään sortin ongelmaa sillä saralla, mutta pakkohan sitä oli kuitenkin härnätä. Miten julmaa! Emmetin olisi ollut syytä miettiä valintojaan ystävien suhteen monestakin syystä. Aikaa vastata mies ei kuitenkaan antanut ystävälleen, vaan jatkoi välittömästi: "She's just jealous. You know... women!" Mies pyöräytti dramaattisesti silmiään ja hymyili osaaottavasti. Niin se vain meni. Naiset olivat oikukkaita, ailahtelevia ja itsepäisiä olentoja. Sen kanssa piti vain oppia elämään, sillä sitä ei voinut oikein muuttaakaan. "Give her time. It will pass", harvinaisen järkevä neuvo. Mitch ei ehkä ollut mikään ihmissuhdeasiantuntija - Luoja ties, omatkin suhteet olivat yksi helvetin sirkus - mutta hän tiesi kyllä yhden, jos toisenkin faktan siitä, kuinka elämästä naisten kanssa teki helpompaa. Oluttaan hörppien Mitchell kuunteli ystäväänsä myötätuntoinen ilme kasvoillaan. Hän ei varsinaisesti viitsinyt ottaa kantaa, vaikka olisikin voinut heittää bensaa liekkeihin, niin halutessaan. Sen sijaan Mitch keskittyi vain oluensa tuhoamiseen ja kuuntelijan rooliin, kun hän kippasi viimeiset pisarat hetkeä ennen kuin Emmet päätti tehdä äärimmäisen typerän vedon.
Mitch kurotti juuri pöytää kohden tuoppi kädessään ja oli jo laskemassa sitä alas, kun Emmet ilmoitti haluavansa jutella Stellan kanssa ja komensi Mitchiä pysymään visusti aloillaan. Ajatus oli Mitchistä ihan tuhoon tuomittu, mutta hän ei ehtinyt edes protestoida, Emmetin jo marssiessa matkoihinsa. Katse kääntyi seuraamaan väkijoukkoon katoavaa Emmetia, kunnes Mitch lopulta suoristautui tuolissaan ja haroi neuvottomana hiuksiaan. "Shit", mies huokaisi pettyneesti, kohautti sitten kuitenkin vain olkiaan ja tarttui Emmetin pöydälle jättämään melkein loppuun juotuun olueeseen. Tuskinpa se sitä kaipaisi, ja olisihan se nyt suurta haaskuuta jättää hyvä olut lämpenemään! Päätään toivottomasti puistellen Mitch otti paremman asennon tuolillaan, jääden odottamaan niin Emmetin, kuin seureen kauniimpien osapuolten mahdollista paluuta - milloin se sitten ikinä tapahtuisikaan. Sillä välin Stella oli autuaan tietämätön siitä, että Emmet lähestyi häntä. Hyvä niin, sillä nainen olisi luultavasti karannut paikalta, mikäli olisi tiedostanut parhaan ystävänsä seuraavan perässään baaritiskille. Hän ei ollut hakenut sitä edes poistuessaan paikalta - no, korkeintaan alitajuisesti. Sinivihreiden silmien katse seurasi baarimikon perässä, eikä Stella totta puhuen ollut osannut varautua mihinkään, mikä häntä odotti vain muutaman askeleen päässä. Ote tarttui tiukasti naisen käsivarteen ja pakotti hänet kääntymään ympäri. Katse seurasi hämmentyneenä perässä. Entistäkin hämmentyneemmäksi ilme naisen kasvoilla kävi, kun hän tajusi että vastassa olivat Emmetin turhautuneisuudesta kiristyneet kasvot. "It was a joke!" Stella sai naurahdetuksi vaikeasti ja väännähti Emmetin otteessa. Sen, kuinka Emmet oli häntä retuuttanut, olisi taatusti pitänyt herättää voimakkaita, negatiivisia tunteita, mutta naisen käsivarren ympärille kietoutuneet sormet onnistuivat lähettämään vain sähköisen aallon ympäri kehoa. "Jesus Christ!" Nainen tuhahti miehen väitteelle kyllästyneesti ja veti kädet puuskaan kuin korostaakseen, miten naurettava se tilanne oli, mutta ei vaivautunut kommentoimaan muuten. Musiikin ylitse huutaminen oli jo itsessään kohtalaisen ärsyttävää, joten kokonaisen keskustelun - tai tappelun - käyminen olisi ajanut naisen pelkästään sellaisenaan hulluuden partaalle. Eikä ajatus siitä, että Grayson keskeyttäisi heidän keskustelunsa, myöskään tuntunut kovin houkuttelevalta. Perustelut olivat ihan riittävät siihen, että Stella antoi itselleen luvan tarttua Emmetin ranteeseen ja veti miehen mukanaan yökerhon läpi naisten- ja miestenhuoneiden läheisyyteen. Pitkän käytävän päässä sijaitseville oville kulki jatkuvasti väkeä, mutta ainakin musiikki kantautui salin puolelta astetta vaimeampana ja puhuakin saattoi kohtalaisen normaalilla äänenvoimakkuudella. Huutaa voisi tietysti, jos siltä tuntuisi, mutta ainakaan sillä hetkellä Stella ei kokenut sille tarvetta.
"I was just joking. Sorry, Emmet! It was stupid", nainen myönsi ja hymyili jopa anteeksipyytävästi. Hän seisoi siveellisen välimatkan päässä miehestä, mutta jätti kuitenkin reilusti tilaa käytävälle heidät ohittaville juhlijoille. "It's not my fault if that Penny-girl didn't take it with humor", Stella lisäsi, tuhoten edellisten sanojensa pahoittelevan sävyn vain silmänräpäyksessä. Hän nosti kätensä pystyyn kuin syytöntä esittäen, päästäen samalla otteensa irti Emmetin ranteesta. "She was so boring! So goody two shoes!" Stella henkäisi teatraalisesti ja irvisti Emmetille hassusti kieltään näyttäen. Huumori tuskin osui ja upposi mieheen sillä hetkellä, mutta Stellan se sai virnistämään leveästi. Tajutessaan virheensä Stella laski leukaansa rintaansa kohti, veti kasvoilleen pahoittelevan ilmeen ja yritti pyyhkiä melko heikolla menestyksellä virneen huuliltaan. Ihan peruslukemille naamataulua ei saatu, yrittänyttä ei kuitenkaan laitettu. Ja Stella yritti todella, todella kovasti. Tai oikeastaan ei nyt niin kovasti. Melko olemattomaksi se yritys jäi, jos suoraan puhuttiin. "Sorry. Do you want that I go to speak to her? I tell her that you are the most wonderful, kind and gentle man in the world. And, of course, great in bed", mikä lipsahdus! Sekunnin ajan Stellan katseesta oli nähtävissä, ettei hän ollut todellakaan tarkoittanut kehua Emmetin taitoja... krhm, makuuhuoneen puolella. Hän oli vain lasketellut sen suuremmin ajattelematta ja ajautunut sanoineen typerään ansaan. Hätäisesti nainen veti kasvoilleen lempeän hymyn ja kallisti päätään silmäillen ystäväänsä, mutta varoi tarkoin kohdistamasta katsettaan suoraan sen silmiin. Say something! Tunsi koko kroppa huutavan. Siksi Stella jatkoi varsin nopeaan tahtiin, kuin yrittäen vältellä aiheeseen sen tarkemmin uppoamista. Emmetin miehisyydestä keskustelun voisi jättää tuonnemmaksi. Jonnekin miljoonan vuoden päähän mielellään. "Of course I want you to have fun. You are my best friend forever", varkain vino virne kaarsi naisen oikea suupieltä ylös, mutta se sai väistyä yllättyneen ilmeen tieltä, kun joku ohikulkijoista tönäisi naista tahallaan tai tahattomasti - väliäkös sillä. Vaistomaisesti hän tarrasi ensimmäisestä tukevasta kohteesta kiinni. Ikävä kyllä se kohde nyt sattui olemaan Emmet, tai tarkemmin ottaen miehen paidan rinnus, josta oli hyvä ottaa tukea. Horjahdus vei naisen oikeasti täysin vahingossa suoraan Emmetin syliin. Se pienen, pieni fakta ei vain uponnut tajuntaan ensimmäisenä, kun Stella halusi antaa mokoman, käytöstavattoman moukan kuulla kunniansa. "Hey! Watch out, dude!" Stella huusi käärmeissään pitkän, kookkaan miehen loittonevalle selälle, joka tuskin otti kuuleviin korviinsa naisen kitkerää huomautusta. Päätään raivokkaasti puistaen ja yhtä lailla raivoissaan tuhahtaen Stella käänsi kasvonsa Emmetin puoleen. Välimatka - tai sen puute - upposi tajuntaan tosin sillä samaisella sekunnilla ihan liian selvästi. Stella ei voinut kiistää, etteikö sillä olisi ollut pakahduttava ja sykettä nostava vaikutus - aivan kuten kahdella edelliselläkin kerralla. Jähmettyneenä niille sijoilleen Stella ei osannut muuta kuin raottaa huuliaan, saamatta kuitenkaan yhtään ainoaa sanaa kulkemaan niiden välistä. Katse lukittui tiiviisti miehen silmiin. Turhautunut, malttamaton huokaus rikkoi ilmassa väreilevän sähkön, joka oli suorastaan käsin kosketeltava, ja Stella oli aikeissa kuroa välimatkan umpeen, mutta ei ehtinyt viemään ajatustaan toiminnan tasolle, kun heidän vierestä kuului vaativa rykäisy. Äänestä päätellen se kuului ilmiselvästi naiselle. Säpsähtäen Stella otti hivenen etäisyyttä Emmetiin. Vieressä tuijottavan Pennyn ilme oli niin myrkyllinen, että jos katse olisi voinut tappaa, olisi Stella kuollut hyvän aikaa sitten. "I just suddenly started to feel soooooo dizzy. Em-Em was so kind to just holding me a bit", Stella selitti naurahtaen vaivautuneesti ja tuuletti kädellään ilmaa kasvoilleen. Penny kohotti liioitellun yllättyneesti kulmiaan ja kallisti päätään tapittaessan hetki sitten Emmetin sylissä varsin mukavasti viihtynyttä naista. Selitys ei ehkä uponnut Pennyyn, mutta kenties Stellan kiusaksi, se siirsi katseensa Emmetiin sädehtivä hymy huulillaan. Hän kuuli vain kuinka Penny pyysi Emmetiä lähtemään mukaansa jatkamaan johonkin rauhallisempaan paikkaan. Mielikuva sai Stellan puremaan hammasta, mutta hän katsahti silti ystäväänsä hymyillen kannustavasti. Emmetin pitäisi ehdottomasti tarttua kiinni tarjoukseen - piti Stella siitä tai ei. Hänhän oli juuri vakuuttanut haluavansa Emmetillä olevan myös hauskaa. Sitä vastaan olisi sotinut ankarasti se, jos hän olisi keksinyt jonkin lapsellisen tempauksen estääkseen miehen lähdön. Stella halusi pitää kiinni edelleen siitä ajatuksesta, että he olivat vain ystäviä. Vilkaistessaan edessään seisoviin naisiin, ei Stella voinut olla huomaamatta sitä tuomitsevaa katsetta, jonka Pennyn armas ystävä häneen loi. Se sai naisen melkein perumaan hetki sitten tekemänsä aikuismaisen, hyvin järkevän päätöksen, mutta hän pakottautui pysymään kannassaan. Jep, vain ystäviä. Ainoastaan ystäviä. Silti Stella olisi ollut enemmän kuin mielissään, jos Emmet olisi torjunut naisen tarjouksen. "It's so hot in here", nainen hymähti väkinäisesti, yrittäen keventää tunnelmiaan - tai lähinnä omia tunnelmiaan. Muiden tunnelmista viis!
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 30, 2017 20:47:47 GMT 2
Post by moa on Jun 30, 2017 20:47:47 GMT 2
Emmet pyöräytti silmiään Mitchellin kommentille. ”Ha ha, very funny”, se sanoi sarkastisesti ja kävi varmaan selväksi, ettei Emmet ollut minkään valitettavan taudin saastuttama. Paitsi jos Stella oli itse antanut hänelle jotain Graysonin muiden rakastajien terveisiä, sitähän ei voisi tietää ennen kuin kävisi testeissä. Emmet kohautti muka välinpitämättömänä olkiaan sille kateellisuuskommentille: hän ei ollut ihan varma, miksi Stella olisi ollut kateellinen, kun se oli itse siellä Graysonin kanssa. Joka tapauksessa tuntui ihan mukavalta saada Mitchiltä ymmärrystä tilanteeseen, eikä Emmet ollut ihan varma, miksi ei ollut kertonut asiasta sille itse. Ei hän ollut kertonut kenellekään, kai puhuminen olisi tehnyt tapahtuneesta enemmän totta ja se oli pelottavaa, koska vieläkään ei tiedetty mihin tämä kaikki johtaisi. Valitettavasti niihin Mitchin hyviin neuvoihin ei pystytty tarttumaan. Emmet istui hetken aikaa paikallaan sen sanoja miettien, mutta päätti sitten kuitenkin kuunnella omia mielihalujaan ja säntäsi Stellan perään. Naisten perässä juokseminen oli jo lähtökohtaisesti huono idea, aivan erityisen huono nyt, kun kyse oli Stellasta, mutta eihän Emmet voinut ajatella asiaa järjellä, vaan paras ystävä metsästettiin nopeasti baaritiskiltä ja siltä alettiin vaatia vastauksia.
Stellan reaktio ei ollut ollenkaan toivotun kaltainen, mutta Emmet antoi sen kiskoa itsensä pois siitä ihmisten keskeltä, ennen kuin alkoi purkaa turhautumistaan. Rauhallisempi soppi vessoille vievällä käytävällä ei ehkä ollut se miellyttävin miljöö, mutta Emmet ei jaksanut pahemmin välittää siitä, missä he olivat. Tilanne raivostutti häntä ja siihen haluttiin vain saada jotain vastauksia. Oli aika valitettavaa, että Stella teki rauhoittumisesta ihan helvetin vaikeaa sillä asenteellaan. ”Is my life a joke to you?” Emmet tivasi, eikä todellakaan aikonut mennä siihen ansaan. Stella ei voinut aina vain kuitata sekoilujaan vitseinä, ei maailma niin pyörinyt. Ei ainakaan enää. ”You’re so fucking selfish I can’t even - -”, mies yritti jatkaa, muttei pystynyt lopettamaan lausettaan, vaan pyyhki molemmin käsin kasvojaan. Stellan käytös, oikeastaan koko se ihminen, turhautti häntä sillä hetkellä niin paljon, että asiaa oli turha edes yrittää selittää. Se ei tajunnut, ei se koskaan tajunnut mitään sellaista. ”It shouldn’t matter to you if she’s boring. You can’t go around playing with other people’s lives like that. What if I atually liked her, did you think about that?” Emmet tilitti ja tuijotti Stellaa tiiviisti. Ei hän pitänyt Pennystä, ei sillä tavalla, mutta sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Stellalla ei ollut oikeutta leikkiä ihmisillä, oli kyse sitten oikeista tunteista tai pelkästä hauskanpidosta.
Emmet veti syvään henkeä, kun Stella lateli miten upea ja hellä hän oli. Miten hyvä sängyssä. Hetken aikaa kaksikon välillä vallitsi syvä hiljaisuus. Oliko se tosissaan, oikeastiko se otti asian esiin nyt? Emmet hieraisi kulmakarvojaan ja sulki silmänsä hetkeksi. ”No I don’t want you to say anything to her. Not even that. Especially not that”, mies vastasi. Hän peitti mielestään aika hyvin sen, että kaikesta huolimatta Stellan kehut tuntuivat hyvältä ja herättelivät jotain. Emmet voisi väittää itselleen vaikka maailman tappiin saakka, ettei heidän välillään tapahtunut merkinnyt mitään, mutta oli se silti tapahtunut. Ja se oli silti ollut helvetin upeaa, selvästi he molemmat tiedostivat sen tosiasian. Tilanteeseen sopi jotenkin naurettavan hyvin se, että seuraavassa hetkessä Stella oli horjahtanut eteenpäin ja Emmet tietenkin vaistonvaraisesti kopannut sen kiinni – kuinkas muutenkaan. Naisen raivoamista ehdittiin tuskin rekisteröidä ennen kuin se oli jo lopettanut ja kääntänyt katseensa takaisin mieheen. Sen Emmet rekisteröi paremmin kuin hyvin: katseiden kohdatessa oli mahdotonta olla huomaamatta, että Stella oli lähellä, todella lähellä. Hän oli edelleen vihainen ja turhautunut, mutta oli sillä katseella vaikutuksensa, samoin Stellan käsillä, jotka olivat tarttuneet hänen paitansa rintamukseen. Emmet avasi suunsa, muttei sanonut mitään. Ei sanonut Stellakaan, tuijotti vain ja hengitti jotenkin latautuneesti. Tiedostettiin ihan hyvin, ettei tämä todellakaan saisi mennä taas tähän, mutta onneksi se ei ehtinytkään, kun vierestä kuului terävä rykäisy ja Stella säpsähti kauemmas. Omat kädet irtosivat automaattisesti naisen ympäriltä.
Emmet kääntyi katsomaan äänen suuntaan ja löysi Pennyn ystävineen siitä heidän vierestään. ”Done with the powdering already?” Emmet kysyi vähän typerästi, kun ei muutakaan osannut. Ei se Stellankaan selitys tosin kovin hääppöinen ollut, ei edes niiden suureleisten tuuletusliikkeiden kera. Emmet irvisti pienesti. Hän oli oikeasti yllättynyt, ettei Penny ollut vain karannut tiehensä, mutta selvästi Stellan puheet sukupuolitaudeista eivät riittäneet säikäyttämään sitä tai ehkä se oli tajunnut naisen vain herjaavan tahallaan. ”All done”, Penny varmisti säteillen ja Emmetin ilme vähän suli sen hymyn edessä, vaikka olo olikin edelleen sekava äskeisestä. ”You wanna go somewhere else? Somewhere more peacefull maybe?” blondi kysyi ja puri huultaan merkisevästi. Emmet nielaisi vähän vaivalloisesti, mutta yökerhon jytkeessä mitään sellaisia pieniä eleitä ei onneksi pystynyt huomaamaan. Äskeisen jälkeen Emmetin oli ihan turha yrittää unohtaa Stellaa, mutta hän aikoi kuitenkin unohtaa. Mies vilkaisi ystäväänsä nopeasti ja sen kasvoilla häilyvä rohkaiseva ilme oli samaan aikaan helvetin ärsyttävä ja syyllistävä, vaikkei sitä varmaan oltu kummaksikaan tarkoitettu. ”Yeah, sure”, Emmet vastasi pienen hiljaisuuden jälkeen, käänsi katseensa takaisin Pennyyn ja hymyili sille lämpimästi. Se oli söpö ja se oli siinä. Se oli ihan riittävästi Emmetille. ”We should go find Mitchell though”, hän järkeili. Ehkä Mitch ja Pennyn ystävä lähtisivät omille teilleen tai ehkä he menisivät siitä vielä yhdessä jonnekin, ei Emmet ollut aivan varma. Yö alkoi olla jo kohtalaisen pitkällä ja Pennyn kutsu kuulosti siltä, että he voisivat suunnata vain suoraan kotiin. ”You think Grayson is done with his calls already?” Emmet kysyi katsahtaen taas Stellan suuntaan. Ehkä siitä olisi pitänyt tulla huono omatuntoa; siitä miten hän oli ihan naisen nenän edessä lähdössä toisen mukaan, mutta ei siitä tullut. Stella oli tehnyt aivan saman ja paljon pahempaakin, miksi Emmetin olisi pitänyt potea huonoa omaatuntoa yhtään mistään?
Nelikko taiteili tiensä takaisin pöydän luokse ja löysi sieltä Mitchin ja Graysonin. Ilmeisesti ne osasivat jutella kahdestaankin, mutta joukkion palaaminen otettiin silti innostuneesti vastaan. ”Sorry about that, I didn’t mean to steal all our girls”, Emmet naurahti onnistuen kuulostamaan jopa kohtalaisen rennolta. Hän vilkaisi Graysoniakin ja piti ilmeensä kepeänä. Käsi kiertyi paremmin Pennyn ympärille, se oli jonkinlainen kiintopiste siinä kaiken keskellä. Silläkin oli pehmeä iho ja varmasti aivan yhtä pehmeät huulet. ”I think we’ll be heading out about now. Are you going to stay here or?”, mies kysyi, vilkaisten kysyvästi sekä Mitchelliä ja sen brunettea että Graysonia ja Stellaa. Jälkimmäisten suunnitelmat kiinnostivat häntä vähän sairaalla tavalla, vaikka vastaus voisi tehdä olon huonovointiseksi hyvin nopeasti. Penny supatti jotain hänen korvaansa ja kun Emmet kumartui sitä kohti, blondin huulet hipoivat hänen huuliaan. Emmet hymyili, naurahti matalasti ja antoi kuin antoikin sen suudella itseään. Pennyn huulet tosiaan olivat pehmeät ja sen iho tuoksui hyvältä – Emmet saattoi melkein työntää pois mielestään ajatuksen siitä, että Stellan kanssa sama oli tuntunut paljon sähköisemmältä. Suudelmasta irtautuessa mies hymyili, katsahti melkein pahoittelevasti muuhun seurueeseen ja rykäisi. ”So…” se sanoi odottavasti. Lähtisivätkö he kahdestaan vai poistuisivatko muut paikalta niin sanotusti samalla ovenavauksella. Stellan katse kohdattiin pieneksi hetkeksi ja Emmet yritti hymyillä sillekin, vaikka se tuntui oudolta, kun Penny kiehnäsi siinä kainalossa.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 30, 2017 22:28:33 GMT 2
Post by missie on Jun 30, 2017 22:28:33 GMT 2
"Sor-ry", Stella totesi painokkaasti ja nojasi aavistuksen taaksepäin, kallistaen samalla päätään katsellessaan ystäväänsä hämillään. Mikä ihme Emmetiä oikein riepoi? Kyllä se nyt yleensä ymmärsi, että sen paras ystävä heitti harvinaisen huonoa huumoria vähän joka väliin. Ihan täysin sopimattomissakin tilanteissa. Ei tämä nyt edes ollut pahin mahdollinen niistä, kai. Ja sieltä se sitten tuli. Hän oli itsekäs - kaiken pahan alku ja juuri, tai niin Stella sen otti. Naisen olemukseen ilmestyi hitunen loukkaantuneisuuttakin. Ei hän ollut itsekäs, ei taatusti ollut! Emmet oli täysi kusipää edes väittäessään jotain sellaista. "Of course it matters to me!" Stella totesi, korottaen ääntään enemmän kuin oli alkujaan ajatellut. Se, mistä varsin kipakka reaktio kumpusi, oli naiselle melkoinen arvoitus. Tietysti hän välitti siitä millaisessa seurassa Emmet liikkui - kukaan ei saisi satuttaa sitä niin kuin, kun sen isä oli satuttanut sitä. Stella ei vain halunnut nähdä ystäväänsä niin musertuneena enää koskaan. Tavallaan Stella kai yritti vain suojella Emmetia valitsemalla sille sellaisia tyttöystäväehdokkaita, joita ei ikinä voinut ottaa tosissaan. Siis todella sairasta ja epänormaalia, mutta hyväähän Stella pohjimmiltaan vain tarkoitti. Hän veti terävästi syvään henkeä, nielaisi kurkkuunsa nousseen palan ja nuolaisi huuliaan. "You don't like her", nainen kiisti epävarmasti ja silmäili miestä, kuin yrittäen selvittää oliko Emmet tosissaan. Hän huokaisi, liikahtaen paikoillaan kärsimättömästi ja lisäsi sitten nopeasti: "My only wish is that no one will never ever hurt you. I'm just worried about you. Can you even blame me for it? If I..." Oli selvää mihin Stellan sanat olivat viemässä; Dixonien perhetradegiaan. Siitä oli tarpeetonta mainita, sillä mitään ei voinut enää muuttaa. Stella painoi katseensa hetkellisesti lattiaan ja yritti kovettaa itsensä. Hän ei voinut asettua Emmetin saappaisiin, mutta se ei estänyt naista katumasta sitä, että hän oli lupautunut pitämään suunsa kiinni, vaikka se oli ollut viimeinen asia, joka hänen olisi pitänyt siinä tilanteessa tehdä.
Emmetin silmät tuntuivat vetävän Stellaa puoleen kuin kärpäspaperi kärpäsiä. Se vellova tunne, joka heräili hitaasti hänen sisällään, oli huumaava. Stella unohti tyystin kaiken mistä he olivat keskustelleet vain hetki sitten. Hän unohti Graysonin, Mitchin, Pennyn ja sen bruneten ystävän, jonka nimi ei ollut takertunut ikävästi Stellan mieleen ihan niin selkeästi, kuin Emmetin kainaloon kaivautuneen blondin. Oliko se sitten ihan puhdasta sattumaa vai kohtalon ivaa, että juuri Penny ystävineen sattui keskeyttämään sen, mitä oli taas tapahtumassa Emmetin ja Stellan välillä - sitä Stella ei todellakaan tiennyt. Hän oli kuitenkin melko varma siitä, että Penny olisi suunannut muille vesille kalastelemaan sen illan saalista, ellei olisi sattunut todistamaan epämääräistä tilannetta, jossa Stella ja Emmet olivat varsin kyseenalaisessa asetelmassa. Miehestä tuli aina paljon kiinnostavampi, kun joku muukin kanssasisar oli siitä kiinnostunut - Stella tiesi sen kokemuksesta vähän turhankin hyvin. Nainen vilkaisi viereensä jäänyttä ystäväänsä ja siristi silmiään, eikä voinut olla tuhahtamatta tympääntyneesti. Mikä helvetin kysymys se nyt oli oikein olevinaan? Stella ei oikein voinut muuta kuin esittää selittelynsä ja toivoa Pennyn uskovan ne. Hän ei olisi itse uskonut, mutta hän ei ollutkaan kuten useimmat naiset. Miehen myöntävä vastaus Pennyn tarjoukseen käänsi Stellan sisuskaluja inhottavasti. Hetken ajan Stella harkitsi pyytävänsä miestä unohtamaan Pennyn, mutta onneksi alahuuleen pureutuvat hampaat estivät sanoja karkaamasta kaikkien kuultavaksi. Stella loi katseen kattoon ja yritti rentoutua. Olemukseen alkoi ilmestyä kireähkö sävy, mikä oli omiaan paljastamaan Stellan mielipiteet Emmetin ja Pennyn yhteisistä jatkoista; hän ei pitänyt siitä, ei vaan yksinkertaisesti pitänyt. Miten kovasti Stella olisikaan halunnut tuntea Emmetin huulet kartoittamassa ihoaan ympäri kehoaan. Pelkästään miehen kosketuksen ajatteleminen sai naisen hengen salpaantumaan. Lapsellisesti nainen tunsi kiukkua siitä, että Penny saisi tänä yönä olla se, joka pääsisi niistä nauttimaan. Emmetin ääni veti naisen takaisin maan pinnalle. Pikaisesti hän loihti hymyn kasvoilleen ja kohautti olkiaan. "Maybe, maybe not. I don't really know for sure", hän vastasi hieman epämääräisesti, mutta oli sisimmässään liian turhautunut edes välittämään moisesta. Lisäksi hän oli liian kiireinen leikittelemään ajatuksella, jossa työntäisi Pennyn johonkin lähimpään komeroon ja lukitsisi naisen sinne. Sen jälkeen hän voisi suunnata itse Emmetin luokse yöksi. Varsin iloisia ajatuksia siis pyöri Stellan mielessä.
Pöydän luokse paluun myötä Stella sai yllättyä jälleen kerran. Mitch ja Grayson istuivat sohvaryhmän ympärillä leppoisasti rupatellen, kuin vanhat ystävykset konsanaan. Stella kiersi suorinta tietä Graysonin viereen ja kosketti hellästi miehen olkaa, laskeutuessaan istumaan. Graysonin käsi laskeutui puolestaan omistavasti naisen reidelle lepäämään, mutta katse siirtyi Emmetiin, joka sai vastaukseksi ymmärtäväisen hymyn. "No problem", mies lausui rennosti. Stellan ilmeessä vilahti järkytystäkin, kun Emmet ilmoitti lähtevänsä - Pennyn kanssa, kuinkas muutenkaan. Naisen kasvoilta oli oikeastaan ohi kiitävän hetken ajan mahdollista lukea joka ikinen mahdollinen tunne, mitä hän sillä hetkellä koki; epätoivoa, pettymystä, kiukkua ja lista jatkui loputtomiin. Löytyi sieltä tietynlaista ilahtuneisuuttakin, mutta melko vähäisissä määrissä. Se kaikki muuttui kuitenkin suoranaiseksi mustasukkaisuudeksi, kun Stella yhtäkkiä sai todistaa miten Penny suuteli Emmetiä. Stella hieraisi otsaansa kiusaantuneesti ja käänsi katseensa pois, mutta ei huomannut kuinka Mitch vilkaisi häneen sivusilmällään. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että Mitch saattoi arvata, mikä naisen reaktion aiheutti. "We should start to go too, right Stella?" nainen kuuli Graysonin hymähtävän vieressään. Mies tarttui hänen käteensä tiukasti puristaen ja suukotti naisen rystysiä vihjailevasti virnistäen. Stella käänsi väkisin katseensa Emmetin kautta Graysoniin. Kohdatessaan ystävänsä silmät, nainen ei kyennyt vastaamaan sen hymyyn, vaan näytti kerta kaikkiaan totaalisen loukkaantuneelta. Hänen ei olisi pitänyt, koska hän oli tehnyt vielä sikamaisemmin Emmetille, mutta omien tunteiden hallinta pienessä humalassa ei vain ollut ihan niin helppoa. Hän nojasi ikään kuin hieman väsyneesti Graysonin olkaa vasten ja nyökkäsi vain miehelle. Sanoja ei vain löytynyt - ainakaan sellaisia, jotka Grayson olisi halunnut kuulla, mutta eihän Stella voinut Emmetin ja Pennyn edessä todeta haluavansa kotiin, voidakseen hautautua peiton alle rypemään ajatuksissaan.
Ilmeisestikään Mitch ja se brunette eivät olleet suuntaamassa samaan osoitteeseen, mutta lähtivät kuitenkin yhtä matkaa muun seurueen kanssa. Grayson läimäytti Stellaa leikkisästi takapuolelle, kun nainen nousi sohvalta ylös. Mitch kohotti Emmetille samaan aikaan kysyvästi kulmiaan. "You couldn't help yourself?" Hän henkäisi, viitaten sanoillaan suudelmaan, jonka Emmet oli vaihtanut Stellan nenän edessä Pennyn kanssa. "Grow up, both of you", Mitch totesi vielä ponnekkaasti, tosin vain Emmetille, ennen kuin lähti astelemaan rennosti uloskäyntiä kohden. Stella ja Grayson seurasivat seurueen hännillä. Mies kuiskutteli vaimeasti Stellan korvaan pikkutuhmia, mutta suurin osa niistä meni naiselta ohitse, kun hän tuijotti happamasti Pennyn niskaa. Miksi juuri sen oli pitänyt eksyä Emmetin seuraan? Stella ei kyennyt ymmärtämään mikä Pennyssä kiukutti häntä niin paljon, vaikka kyllähän oikeasti ymmärsi, hän ei vain halunnut tuijottaa sitä silmästä silmään ja myöntää, että kaikki oli muuttunut hänen ja Emmetin välillä. He eivät olleet enää vain ystäviä. He olivat ihan jotain muuta, mutta mitä? Siihen Stellalla ei ollut suoraa vastausta. Kun sekalainen seurakunta pääsi vilpoiseen loppukesän yöhön kadulle, oli Grayson jättäytynyt vielä Mitchin ja Emmetin seuraan hetkeksi, kun Stella puolestaan ennätti astelemaan jo kadulla odottavan mustan, uudenkarhean Mersun luokse, jonka oli määrä kyyditä heidät takaisin Manhattanille. Kuljettaja oli noussut avaamaan takapenkin oven, mutta sisälle pujahtamisen sijaan Stella oli jäänyt seisomaan aloilleen ja tarkkaili miehiä odottavasti. "It was really nice to meet you two. We have to take it again sometime", Grayson kuulosti olevan tosissaan, minkä vuoksi Stella pyöräytti epäuskoisesti silmiään. He eivät todellakaan ottaisi iltaa uusiksi. Ikinä. Ei koskaan! Jopa kaverillisesti Grayson paiskasi kättä Mitchin kanssa ja oli jo kääntymässä Emmetin puoleen, kun Stella puuttui tilanteeseen. Hän tarttui syyttäjän toiseen käteen ja nykäisi miehen lähemmäksi itseään, kuljettaen huulensa miehen kaulalle leukapieliä pitkin. "Come on now!" Nainen naurahti, kohottaen kasvonsa Graysonin omien tasalle, pakottaen miehen samalla peruuttamaan autoa kohden. Grayson ei kyennyt estämään mielitekoaan, vaan painoi Stellan huulille intohimoisen suudelman, vilkuttaen samalla hyvästi niin Mitchille, kuin Emmetillekin. Vain hetkeä myöhemmin pari oli kadonnut takapenkin ja tummennettujen ikkunalasien suojiin. Mitch katsahti Emmetiä. "What? He was nice. And funny. And he likes Stella. A lot", kenties Mitch oli suorittanut hieman tiedustelua ihan vain ystävänsä puolesta, ehkä hieman myös omaksi huvikseen. "Maybe she will become the next Mrs. Rubyard!" Mies liikautti arvoituksellisesti olkiaan, mutta läimäytti Emmetiä sitten veljellisesti hartiaan. "Good night!" Mitch vielä huikkasi laiskasti, mutta hyväntuulisesti, lähtiessään suuntaamaan kotiaan kohden, joka oli aivan vastakkaisessa suunnassa sen suhteen, minne Emmet ja Penny olivat lähdössä.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jul 1, 2017 13:48:53 GMT 2
Post by moa on Jul 1, 2017 13:48:53 GMT 2
”Stella…” Emmet sanoi puoliääneen ja pelkässä nimessä oli selkeä pyyntö. Pyyntö ettei mentäisi sinne, ei nyt, miellään ei koskaan. Emmet nimittäin tiesi, mitä Stella ajoi takaa, tästä oli puhuttu aiemminkin. ”No one is going to hurt me”, mies jatkoi ja lisäsi mielessään, että kaikkein vähiten joku Pennyn kaltainen. Stella oli varmasti itse tämän episodin aikana loukannut Emmetiä paljon pahemmin, kuin kukaan baarista poimittu hempukka voisi. Mutta ei mies tietenkään voinut sanoa ääneen, että hän tarvitsi Pennyä tai jotain muuta naista pyyhkiäkseen Stellan pois mielestään. Olisi parempi heille molemmille, jos kumpikin onnistuisi unohtamaan toinen toisensa, ilmeisesti Stella oli siinä jo aika hyvin onnistunut Graysonin kanssa, joten miksi Emmetkin ei olisi saanut yrittää? Ne seuraavaksi jaetut katseen puhuivat vain entistä kovemmin puolestaan ja kai Emmet oli melkein huojentunut, kun Penny saapui keskeyttämään heidät. Tuosta ei olisi voinut seurata mitään hyvää kenellekään.
Se kaikkien edessä jaettu suudelma oli ehkä liikaa, mutta Emmet ei suostunut ajattelemaan asiaa niin. Sitä paitsi Penny oli suudellut häntä! Miten hän muka olisi kiemurrellut tilanteesta irti pilaamatta mahdollisuuksia naisen kanssa? Niitä ei todellakaan haluttu pilata, koska Emmet tiesi, että hänen olisi mentävä kotiin jonkun kanssa sinä iltana, muuten Stellan ja Graysonin ajattelemisesta yhdessä ei tulisi loppua ja se oli viimeinen asia, jota hän halusi ajatella. Ikinä. Silti se Stellan loukkaantunut katse sai pienen piston aikaan miehen sydämessä. Käsi liikahti Pennyn ympärillä epävarmana, mutta blondi ei varmaan huomannut mitään. Tunnontuskat helpottivat nopeasti, kun Grayson ylös noustessaan läimäytti Stellaa takamukselle niin, että varmaan kaikki paikalla olivat todistivat tilannetta. Emmetin kulmat rypistyivät aavistuksen, mutta muuten ilme onnistuttiin pitämään tyynenä. Miksi asia edes vaivasi häntä? Ei sen olisi pitänyt. Jos Stella halusi olla Graysonin kanssa, niin tokihan se sai tehdä ihan mitä itse halusi, mikä hän oli asiaan puuttumaan. Emmet irvisti Mitchin kommentille lähes huomaamattomasti. Hän ei suostunut myöntämään, että ystävän puheissa saattoi olla perääkin. Että he olivat lapsellisia, molemmat. ”I don’t know what you’re talking about”, Emmet väitti. Hän ja Stella olivat ystäviä, miksi hän ei olisi voinut lähteä kotiin toisen tytön kanssa? Stella oli sitä paitsi tekemässä ihan samaa.
Ulos siirtyessä Emmet piti Pennyn tiukasti kainalossaan, mutta kuunteli sen juttuja korkeintaan puolella korvalla. Ajatukset olivat muualla – ehkä siinä takana seuraavassa kaksikossa, jonka Emmet saattoi viimeistään ulko-ovella kuulla kuiskailevan toisilleen arvatenkin jotain hävyttömyyksiä. Sellaisestakohan Stella piti? Emmet ei ollut kuiskinut sen korvaan yhtään mitään, mutta ei nainen kyllä ollut valittanutkaan. Oikeastaan se oli vaikuttanut äärettömän tyytyväiseltä, mutta ehkä kyseessä oli joku poikkeustapaus, ehkä Grayson oli sitä, mitä Stella oikeasti halusi ja tarvitsi. Ihan kuin asialla olisi edes pitänyt olla Emmetille mitään väliä? Pihalla Stella suuntasi ilman hyvästejä suoraan ovien edessä odottavalle autolle, joka ilmeisesti kuului tämän miesystävän kuljettajalle. Emmet seurasi sitä katseellaan vähän tyytymättömänä, mutta käänsi sitten kasvonsa Graysonin suuntaan, kun mies alkoi jättää hyvästejä. Mitchin kanssa se paiskasi kättä kuin vanhan ystävän, mutta Emmet ei valitettavasti päässyt kokemaan samaa kohtelua. Hänen kätensä jäi ilmaan roikkumaan, kun Stella tuli ja varasti rakastajansa huomion juoksuttamalla huuliaan sen leukapieleltä kaulalle. Varasti se siinä samalla monen muunkin katseet omikseen, koska Emmet ei yksinkertaisesti voinut katsoa muualle, ei edes silloin, kun Grayson röyhkeästi omi Stellan huulet omilleen. Emmetin kurkkua kuristi, mutta onnistuttiin sitten kuitenkin viittaamaan kädellä jonkinlainen tervehdys ennen kuin kaksikko sujahti sinne auton takapenkille ja jatkoi arvatenkin tismalleen siitä, mihin olivat ulkona jääneet.
Emmet veti terävästi henkeä ja vilkaisi Mitchiä sanomatta kuitenkaan mitään. Mies ymmärsi selvästi yskän ja meni kehaisemaan Graysonin mukavaa luonnetta. Emmet naurahti epäuskoisesti. Näyttikö hän siltä, että halusi kuulla miten paljon Grayson piti Stellasta? ”So much that he is keeping her on the side of his marriage?” kysyttiin kuivasti. Jos Grayson oikesti piti Stellasta, niin hyvä juttu niille kahdelle. Emmetin oli kuitenkin vaikea uskoa, että avioliiton ulkopuolinen suhde oli merkki mistään syvemmistä tunteista. Mitch näytti olevan eri mieltä. Se seuraava rouva Rubyard heitto heitti Emmetin lyhyesti pois raiteiltaan. ”What?” hän kysyi nopeasti ja vähän hämillään. Tietenkään Mitch ei enää suostunut vastaamaan, läimäytti vain olalle ja toivotti hyvät yöt. Emmet jäi hetkeksi paikalleen ennen kuin muisti, että Penny kyhnäsi edelleen hänen kyljessään. Mitähän sekin äsken käydystä keskustelusta ajatteli? ”Should we go?” Emmet kysyi poissaolevasti ja yritti fokusoida huomionsa takaisin blondiin. Saadessaan huomiota sen kasvot sulivat hymyyn ja Emmet sai taas tuntea sen huulet omillaan. Ilmeisesti epämääräiset keskustelut eivät olleet riittäneet hälventämään sen halua viettää yönsä hänen kanssaa ja Emmet oli tähän tietenkin erittäin tyytyväinen.
|
|
