It hurts, but it's ok

Emmet's ootd

Lauantaiyönä Emmet havahtui sohvaltaan puhelimen itsepintaiseen pirinään. Häneltä meni hetki paikallistaa itsensä ja intensiivisesti sohvaa värisyttävä puhelimensa, mutta hetken kuluttua Emmet oli onnistunut kaivamaan luurin esiin ja vilkuili epäillen sen näyttöä. Soittaja oli Mitch, eikä Emmet kiintoisasta ajankohdasta huolimatta oikeastaan edes harkinnut jättävänsä vastaamatta ystävälleen: jos se soitti tähän aikaan, sillä täytyi olla jotain oikeata asiaa. ”Hey, Mitch. What’s up?” Emmet kähisi puhelimeen hieman unisesti. Hän oli ilmeisesti ehtinyt torkahtaa siihen jotain kakkosluokan elokuvaa katsoessaan. Heti vastattuaan ja kuultuaan Mitchin asian Emmet katui päätöstään ottaa puhelu, mutta ainakin hän oli nyt täysin hereillä. Stella oli poliisilaitoksella siellä Brooklynissä ja Mitchell halusi hänet naista noutamaan. Hänet. ”Isn’t there anyone else you can call?” mies kysyi ja irvisti itsekin omalle reaktiolleen. Torstaisen episodin jälkeen hänen ja Stellan välit olivat jokseenkin kohmeessa, eikä Emmet ollut varma oliko tämä oikea aika alkaa niitä selvittelemään. He olivat molemmat sanoneet paskamaisia asioita toisilleen, eikä Emmet ollut varma oliko vielä antanut niitä anteeksi. Muutaman hassun sekunnin Emmet harkitsi käskevänsä Mitchiä soittamaan Graysonille, mutta söi sitten sanansa ennen kuin ehti tehdä moista. Se nyt olisi pikkumaista riidanhaastamista. Ei hän silti voisi jättää ystäväänsä putkaankaan, se nyt oli ihan selvää. Vaikka he kuinka riitelisivät, Stella oli kuitenkin Stella. ”Shit…” Emmet mutisi ja hieroi kasvojaan turhautuneena. ”Okay okay, I’ll pick her up”, hän myöntyi lopulta ja suljettuaan puhelimen kampeutui lähes välittömästi ylös sohvalta. Mitä nopeammin tämän hoitaisi, sen parempi.

Varsin tutulle asemalle selviytyminen ei onneksi vienyt Emmetiltä varttia kauempaa ja pian hän marssikin määrätietoisesti kohti ovella odottavaa Mitchelliä. Mies tiedosti näyttävänsä varmaan enemmän poliisin asiakkaalta kuin entiseltä työntekijältä hiukset sekaisin, silmät kevyesti punoittaen se armeijanvihreä huppari päällään, mutta keskeytyneet unet nyt vain tekivät tehtävänsä. Sitä paitsi takana oli rankka viikko, eikä Emmet ollut sattuneesta syystä nukkunut parina edellisenä yönä kovin hyvin. Eräällä tuittupäisellä brunetella ja sen riidan päätteeksi lipsauttamilla sanoilla saattoi olla jonkinlainen myötävaikutus tähän tilaan päätymiseen. ”I imagine this is not your fault, you didn’t dare her to fight with some random chick in a nightclub, did you?” Emmet heitti vastaukseksi siihen anteeksipyyntöön. Juttu oli varmasti ihan Stellan oma vika, joten Mitchille siitä oli turha kiukutella. Olisi se tosin voinut soittaa jollekin muullekin, vaikka Stellan vanhemmille tai miesystävälle, mutta kaipa Emmet sitten vain oli ollut looginen vaihtoehto. Ei tämä ollut enismmäinen kerta, kun mies noukki humalaista ystäväänsä jostain, putkalta tätä ei tosin ollut kai koskaan aiemmin täytynyt pelastaa. Emmetin ei tarvinnut pahemmin vilkuilla ympärilleen seuratessaan Mitchiä niiden tuttujen käytävien läpi – hän oli viettänyt asemalla kolme kokonaista vuotta ja olisi helposti osannut taittaa matkan itsenäisestikin.

Mitchin kysymys sai Emmetin ilmeen synkkenemään. ”She told you that?” hän huokaisi syvään ja hieraisi nenänsä vartta. Tietenkin Stella oli kertonut Mitchille heidän sanaharkastaan ja ilmeisesti Emmet siitä hyvästä ansaitsi läimäyksen takaraivolle. Mies huitaisi ystävänsä käden pois kimpustaan ja irvisti. ”I didn’t call her a whore. I just pointed out that Grayson has given her a really expensive apartment and she is sleeping with him in exchange. It’s not the same as calling someone a whore”, Emmet väitti ja hieraisi koko asiaan kyllästyneenä kasvojaan. Käytännössähän se kai nimenomaan juuri oli sama kuin huoraksi kutsuminen, mutta Emmet ei aikonut antaa periksi tässä asiassa. Stella oli ihan itse tehnyt moraalittoman valinnan alkaessaan suhteeseen varatun miehen kanssa ja ottaessaan vastaan tämän lahjuksia, Emmet ei tuntisi huonoa omaatuntoa totuuksien ääneen lausumisesta. Ei vaikka olikin Mitchin mielestä idiootti ja vaikka omatunto tosiasiassa vähän soimasikin. ”She’s just… We got into a fight. I imagine you know all about it because she just can’t shut up when she’s drunk”, tuhahdettiin perään ja pyöräytettiin silmiä mielenosoituksellisesti. Kaikki moiset eleet kuitenkin siistittiin pois kasvoilta siinä vaiheessa, kun äkättiin Mitchellin työpöydän edessä istuva Stella. Se näytti humalaiselta ja jotenkin surkealta, eikä Emmet voinut olla tuntematta vähän myötätuntoa sitä kohtaan. Mitch oli näköjään jopa lukinnut sen kiinni tuoliinsa, mistä hyvästä Emmet loi ystäväänsä paheksuvan katseen.

Myötätunto tosin karisi aika nopeasti, kun Stella teki sanoillaan ja eleillään hyvin selväksi, ettei halunnut lähteä minnekään Emmetin kanssa. Mies katsoi Mitchiä vähän neuvottomana, kun tuo työnsi Stellan käsirautojen avaimen hänen käteensä ja poistui paikalta. Selvästi siltä ei heruisi apuja. ”Come on Stella, I’m just here to pick you up. You wanna spend your night in jail instead?” mies hengähti kärsivällisesti ja kumartui tuolin eteen pakottaen hellästi Stellan käden sellaiseen asentoon, että voisi irrottaa ne raudat. ”Can we please drop that subject already? I’m sorry if I hurt you, it wasn’t my intention”, Emmet jatkoi samalla rauhallisella äänensävyllä sovitellessaan avainta lukkoon ja saadessaan raudat pian naksahtamaan auki. Stellan satuttaminen oli nimenomaan ollut Emmetin tarkoitus, ainakin jollain alitajuisella tasolla, mutta se oli täysin irrelevanttia. Nyt hänen oli pakko käyttäytyä kuin aikuiset, vaikka olisi tehnyt mieli mennä siihen kiukutteluun mukaan. Tietenkin häntä ärsytti, että hän oli raahautunut keskellä yötä noukkimaan ystäväänsä poliisiasemalta ja se käyttäytyi kuin mikäkin kiittämätön kakara ja yritti tehdä hänen tehtävänsä mahdollisimman vaikeaksi, mutta sellaista elämä nyt vain välillä Stellan kanssa oli.

Emmet kohottautui takaisin seisomaan ja suoristi selkänsä. Sekä käsiraudat että niiden avain aseteltiin huolellisesti Mitchin työpöydälle ennen kuin taas käännyttiin edelleen istualtaan odottelevan Stellan puoleen. ”Are you gonna come or are you gonna stay?” mies kysyi ja ensimmäistä kertaa pieni kärsimättömyys pääsi karkaamaan ääneen. Sitä kuitenkin paikattiin nopeasti ojentamalla kättä naista kohti. ”I’ll help you if you need it”, hän sanoi ja ääni oli heti paljon pehmeämpi. Kyllä hänen oikeasti kävi Stellaa sääliksi: pienessä mustassa mekossaan, korkeissa koroissaan ja nätisti meikatuissa kasvoissaan se ei näyttänyt lainkaan sopivalta sinne poliisiaseman kelmeisiin valoihin. Sellaisena siitä ei tullut mieleen Park Avenuella asuva koppava salarakas, vaan paljon nuorempi ja epävarmempi versio itsestään. Emmet muisti miten paljon helpompaa oli ollut pitää siitä Graysonia edeltävästä Stellasta, jonka kanssa kyllä saatettiin toisinaan kiistellä asioista, mutta tärkeistä asioista oltiin kuitenkin samaa mieltä. Nyt he olivat yhtäkkiä eri puolilla kaikessa millä oli väliä. Melkein kaikessa. Ilmeisesti he molemmat ajattelivat toisiaan vähän liikaa, mutta siihen ei todellakaan haluttu mennä nyt. Emmet halusi vain saada Stellan jaloilleen ja turvallisesti autoonsa, jotta päästäisiin helvettiin sieltä asemalta.

”Can we just drop this? I don’t think she is a whore”, Emmet parahti turhautuneena ja katsoi ystäväänsä melkein anovasti. Hän oli väsynyt, ihan helvetin väsynyt, eikä hän olisi alkuunkaan halunnut olla siellä. Oliko Mitchin vielä pakko hieroa hänen heikkoja sanavalintojaan hänen naamaansa? ”What do you want me to say? That I’m a fucking idiot? Okay then, I am. I’m a fucking idiot and I should have never gone to that stupid apartment of hers in the first placce. I thought everything was fine between us but it obvioisly isn’t. You happy?” Emmet tilitti. Hän oli pysähtynyt paikalleen käytävässä ja sanoja vain tulvi jostain, ei mies ollut edes aivan varma mistä. Mitchellkin pysähtyi ja kääntyi hänen puoleensa, jolloin Emmetin leukapielet kiristyivät hieman. Varmaan sieltä tulisi taas joku saarna siitä, mikä ääliö hän oli ja sellaista mies ei oikeastaan nyt olisi jaksanut kuunnella. Hienoiseksi yllätykseksi Mitchell päätyikin vain sanomaan, että tiesi mitä Emmet kävi läpi. Se kielsi häntä pilaamasta ystävyyttään Stellaan ja Emmet rypisti kulmiaan. Ei hän pahemmin tiennyt Mitchin seuraelämästä ainakaan ennen kuin he olivat päätyneet töihin samalle asemalla: miehet eivät yleensä puineet vanhoja suhteitaan ja ehkä Emmet ei muutenkaan olisi ollut se, jolle Mitch olisi tunteitaan avannut, kun Emmet kerran oli sen mielestä täysi idiootti mitä naisiin tuli. Sitä väitettä Emmet ei itse suostunut allekirjoittamaan, koska hänellä oli aina käynyt hyvä flaksi naisten kanssa. Stella vain oli joku saatanallinen poikkeus jokaiseen sääntöön. ”I have no idea what you’re talking about, but I’m not here to ruin anything. I’ve been trying to fix this shit but it just keeps hitting the fan over and over again”, mies sanoi kuulostaen vähintäänkin turhautuneelta. Mitchin salaperäiset neuvot eivät nyt paljoa auttaneet ja kello oli muutenkin ihan liikaa niille. Ehkä Emmet kysyisi aiheesta lisää joskus myöhemmin, joskus kun he eivät olisi asemalla eikä kello olisi ihan vitusti liikaa. Nyt hän halusi vain napata Stellan mukaansa ja päästä mahdollisimman nopeasti pois paikalta.

Stella ei tehnyt sen suunnitelman toteuttamisesta mitenkään liian helppoa ja Emmet tunsi selvästi hermojensa kiristyvän joka kerta, kun nainen nakkeli hänelle niskojaan ja heitteli niitä kipakoita kommenttejaan. Oli sillä otsaa. Emmetin avuntarjouksenkin se ohitti lapsellisesti, vaikka oli ihan selvää, ettei se siitä mihinkään omin jaloin selviäisi. ”It seems like she doesn’t want to leave with me. Maybe you should go make the drunk tank ready”, Emmet totesi ilottomasti, kun Mitchell saapui siihen virnuilemaan kahvikuppinsa kanssa. Oikeastaan Mitch olisi voinut itse ottaa Stellan huostaansa, kyllähän sekin naisen ihan tarpeeksi hyvin tunsi. Syystä tai toisesta Mitchell oli kuitenkin päättänyt, että oli Emmetin eikä NYPD:n tai sen itsensä tehtävä huolehtia Stellasta sinä yönä ja Emmetin oli vain alistuttava kohtaloonsa, kun Mitch kaappasi kiukuttelevan naisen syliinsä ja lähti kantamaan sitä ulos asemalta. Emmet jopa piti niille ulko-ovia auki ja avasi vielä autonsa pelkääjänpuolen ovenkin, jotta Mitch sai aseteltua Stellan mukavasti istumaan ja köytettyä sen tyrvavöillä kiinni penkkiin. Tietenkin oli Mitchiltä helvetin kieroa kertoa vasta tässä vaiheessa, ettei Stellalla ollut sen paremmin laukkuaan, avaimiaan kuin puhelintaankaan. Emmet tuijotti ystäväänsä epäuskoisesti ja vilkaisi etupenkillä nuokkuvaa naista nopeasti. Ovi työnnettiin kiinni, ettei se kuulisi ihan kaikkea heidän keskustelustaan. ”What do you want me to do with her then, huh? I can’t take her home if she doesn’t have her keys!” mies sähähti ja hieroi turhautuneena ohimoaan. Helvetin Mitch. ”I’m supposed to take her to my place? She didn’t even want to come with me, you had to force her. How do you thinks it’s going to go at my flat? Hope there wont be any people awake because they’ll think I’m trying to force myself on her or something”, tuskailtiin silmiä pyöritellen, vaikka tiedettiin, ettei tästä enää pääsisi kiemurtelemaan pois mitenkään. Jonnekin Stella olisi vietävä ja lopulta Emmet hyväksyi varsin olemattomasti nyökäten jopa ne ohjeet sen haavan puhdistamisesta. Mitch vahingoniloisine virneineen ei kuitenkaan saanut häneltä osakseen mukavia hyvänyöntoivotuksia vaan inhottavan mulkaisun. Se kuulisi tästä vielä.

Emmet kieltäytyi katsomasta enää Stellan suuntaan, koska säälin ja ärtymyksen kombo oli tehdä hänet hulluksi. Sen sijaan mies vain kiersi kuljettajan puolelle ja kipusi kaikessa hiljaisuudessa autoon. ”Cool”, Emmet vastasi kuivasti siihen Stellan ilmoitukseen. Siinäpä ihan rauhassa vihaisi, niistä tuntemuksista huolimatta nainen oli nyt ilmeisesti joutumassa hänen luokseen yöksi, vaikka se ei selvästi ollut mitään, mitä kumpikaan heistä olisi halunnut. ”You should think about that the next time you decide to get into fight with someone and be picked up by cops”, kommentoitiin sitten avuliaasti, kun auto käynnistettiin ja ohjattiin pois poliisilaitoksen pihalta. Stellan käytös oli välillä muutenkin holtitonta, mutta tämä taisi olla jonkinlainen uusi aallonpohja. ”Can you please just act like and adult for a moment? It’s not like I asked to be waken up in the middle of the night to come and get you. This was not my choice by any means. You can call Mitch tomorrow and tell him what you think about his way of solving this, but don’t take it out on me.” Jotenkin tämä Emmetin saarna ilmeisesti sai Stellan vaikenemaan, eikä nainen enää automatkan aikana jaksanut kertoa, miten paljon inhosi Emmetiä ja kuinka se ei halunnut tulla hänen mukaansa. Mies toivotti hiljaisuuden kiitollisena vastaan, vaikka aavisteli, ettei illan suhteen vielä oltu selvillä vesillä.

Parkkipaikalta asunnolle onnistuttiin pääsemään kohtalaisella kunnialla, vaikka Emmet seurasikin ystävänsä etenemistä vähän huolestuneena sivusta. Sen nilkat näyttivät siltä, että napsahtaisivat poikki hetkellä millä hyvänsä, mutta ainakin hississä se saattoi nojailla huoleti seiniin ja pitää itsensä sillä tavoin pystyssä. Sisälle asuntoon päästessä onni kuitenkin kääntyi – varmaan koska eteisessä ei ollut käytävän kapeita seiniä joista ottaa tukea kävellessä – ja Stella lävähti naamalleen lattialle ennen kuin Emmet ehti reagoida tapahtumaan yhtään millään tavalla. Mies kirosi hiljaa, mutta sulki kuitenkin ulko-oven perässään ja veti sitten vastustelevan naisen jaloilleen. Olisi varmaan ollut helpompaa vain napata se syliin, mutta ihan periaatteesta Emmet vältteli sellaista läheisyyttä ja päätyi sen sijaan taluttamaan naisen kylpyhuoneeseen ja istuttamaan suljetulle vessanpöntönkannelle. ”Try not to fall off”, mies neuvoi päästäessään otteensä sen vyötäisiltä ja kumartuessaan kaivamaan lavuaarin alla olevasta kaapista puhdistusainetta ja vanutuppoja. Tarvikkeet nostettiin lavuaarin reunalle ja Emmet pesi kätensä huolellisesti ennen kuin alko valmistella pudistusainetta. ”Are you hurt in any other places?” Emmet kysyi tyynesti, kun kumartui ottamaan Stellan kasvot käsiinsä ja pyyhkimään pehmeästi sitä poskessa olevaa veristä nirhaumaa. Ärtyneenäkin Emmet ymmärsi, että nainen oli humalassa, eikä sitä oikein voinut pitää vastuullisena käytöksensä naurettavuudesta. Ja oli hän itse ihan oikeasti huolissaankin naisesta. Ei kuitenkaan ollut sen tapaista joutua fyysisesti tappeluihin ja juoda itseään siihen kuntoon. Jollain tapaa Emmet tunsi itsensä hieman vastuulliseksi tilanteesta, vaikka miten hän olisi sen muka voinut estää? Asiat olivat torstaina karanneet ihan käsistä, eikä Emmet ollut voinut jäädä paikalle, Stellahan oli itse pyytänyt häntä lähtemään! Ei siis ollut varsinaisesti hänen vikansa, että asiat olivat jääneet selvittämättä ja nyt oltiin tässä.

Saatuaan haavan puhdistettua Emmet heitti vanutupon roskiin ja kaivoi kaapista myös kosteuspyyhkeitä, joita Stella säilytti hänen asunnollaan. Ne ojennettii naiselle jotta se saisi pyyhittyä meikit kasvoiltaan ja kun homma ei näytttänyt oikein sujuvan, auttoi Emmet siinäkin tehtävässä tunnollisesti. Ihan sama jos Stella ei halunnut hänen apuaan, siinä nyt kuitenkin oltiin, eikä Emmet halunnut jättää hommaa puolitiehen. Hellästi hän pyyhki meikinrippeet naisen kasvoilta, auttoi sitä riisumaan korkokenkänsä ja veti sen sitten ylös, jotta se voisi huuhtoa kasvonsa. ”We should get you to bed”, Emmet totesi rauhallisesti, kun Stella oli saanut kuivattua kasvonsa pyyhkeeseen, jota Emmet oli sille tarjonnut. Se näytti paljon nuoremmalta ilman meikkikerrostaan ja sen typerästä käytöksestä huolimatta Emmet tunsi taas huonoa omaatuntoa siitä, että nainen oli siinä jamassa. Että hän oli selvästi satuttanut sitä.

Luonnollisesti oli turhauttavaa joutua taistelemaan Stellan kanssa jopa siitä, saisiko Emmet auttaa sen ylös lattialta. ”Be quiet, Stella, please”, Emmet pyysi rauhallisesti, joskin turhautuminen paistoi hiukkasen läpi. Hän ei todellakaan halunnut herättää naapureitaan mihinkään epämääräisiin huutoihin, kohta NYPD olisi muuten hänen ovellaan syyttämässä häntä ties mistä. Pakkohan hänen oli kuitenkin naista auttaa, koska ei se selvästikään ollut pääsemässä yhtään mihinkään omin voimin. Sen jalat eivät tuntuneet oikein kunnolla kantavan silloinkaan, kun Emmet oli saanut sen pystyyn ja lähtenyt taluttamaan kylpyhuonetta kohti, joten miehen oli kannateltava suurin osa sen painosta käsivarsillaan ja pyrittävä vain ohjaamaan sitä oikeaan suuntaan. Toivottava, että sen jalat suunnilleen pysyisivät menossa mukana, eikä hän joutuisi vain koppaamaan sitä kokonaan ilmaan tai pahimmassa tapauksessa kompastuisi itse sen pitkiin kinttuihin.

Kylpyhuoneessa haavojen tarkistaminen sujui oikeastaan yllättävänkin hyvin illan muuhun suoritustasoon nähden. Stella ei onnistunut tiputtautumaan rähmälleen lattialle ja ensimmäisen kipakan väistöliikkeen jälkeen se lopulta antoi Emmetin hakea kasvonsa otteeseensa ja käydä töihin. Emmet ei ollut mikään sairaanhoidon ammattilainen, mutta uravalinnastaan johtuen hänellä oli ensiapu hyvin hallussa, siispä isommankin haaverin paikkaaminen olisi onnistunut ongelmitta. Stellan kasvot sentään vaativat vain hieman puhdistusainetta ja ehkä aamulla särkylääke olisi paikallaan. ”That’s good”, Emmet vastasi rauhoitellen, kun Stella arvioi, ettei ollut satuttanut itseään mistään muualta. Emmetillä ei varsinaisesti ollut intoa ryhtyä tekemään mitään kokovartalokartoitusta naiselle, joten hän vain uskoi sen sanaan. Päällisin puolin se ainakin näytti olevan ihan kunnossa. Humalassa ja vähän raivostuttava, mutta yhtenä kappaleena. Pienellä avustuksella se onnistui jopa saamaan meikit pois kasvoiltaan ja Emmet vain seurasi hiljaisena vierestä, kun se huuhtoi kasvonsa vedellä ja taputteli ne sitten kuivaksi ojennetulla pyyhkeellä. ”Let’s go then”, mies mutisi kannustavasti, kun Stella myönsi, että sänkyyn hakeutuminen voisi olla hyväkin idea. Emmet seurasi naisen menoa vähän huolestuneesti, mutta tutki kuitenkin, että se onnistuisi varmaan kannattelemaan itsensä pystyssä makuuhuoneeseen asti. Ihan oman onnensa nojaan sitä ei kuitenkaan voitu jättää, vaan Emmet seurasi tunnollisesti aivan sen kannoilla siltä varalta, jos se vaikka taas kaatuisi. Nyt hän ehkä onnistuisi jopa saamaan sen kiinni ennen lattiaan iskeytymistä.

Emmetin tarkoitus oli vain saattaa Stella makuuhuoneeseen, katsoa että se pääsisi turvallisesti maaten ja siirtyä itse sitten olohuoneen sohvalle. Naisen vieressä nukkuminen ei oikeastaan käynyt mielen syrjässäkään, vaikka aina aiemmin he olivatkin viettäneet yönsä saman peiton alla. Nyt Emmet ei halunnut, eikä olisi mitenkään pystynytkään. Ehkä jos torstain riitaa ja niitä Stellan tunnustuksia ei olisi ollut, ehkä he sitten olisivat kohta voineet olla taas siinä pisteessä, jossa sängyn jakaminen kävisi päinsä, mutta nyt ei oltu. Oltiin helvetin kaukana siitä ja oikeastaan Emmet arvostaisikin yön koettelemusten jälkeen omaa rauhaa. Näiden ajatusten saattelemana hän ei ollut alkuunkaan varautunut siihen, että eteenpäin kaatumisen sijaan Stella yhtäkkiä käännähtikin ympäri ja horjahti hänen syliinsä. Miehen kädet tarttuivat automaattisesti kiinni naisen honteloon varteen, jotta sen tasapaino saatiin palautettua, mutta nopeasta reagoinnista huolimatta tapahtuma yllätti hänet, sai vähän hämilleen. Siitä hämmästyksestä johtuen ei ensin oikein osattu reagoida naisen katseeseen, joka haki hänen silmänsä otteeseensa ja varmaan siksi Stella ennätti kuromaan matkan heidän välillään umpeen ja painamaan pehmeät huulensa Emmetin huulille. Emmet ehti haistaa häivähdyksen puhdistusainetta naisen kasvoilta ja sekunnin sadasosaksi hänen silmänsä painuivat umpeen kuin ottamaan sitä suudelmaa vastaan.

Osa Emmetistä olisi tietenkin halunnut vain kietoa kätensä naisen ympärille ja vetää sen tiukemmin syliinsä. Suudella niitä huulia hellästi, mutta kuitenkin rohkeasti ja lopulta kumota Stellan kanssaan edessä odottavalle sängylle. Mutta toinen, se järjen äänenä toimiva osa Emmetin aivoista oli tänään paljon voimakkaampi. Niinpä suudelmaan vastaamisen sijaan Emmet veti kätensä pois Stellan vyötäisiltä niiden hänen niskaansa vietyjen käsien päälle ja ohjasi kädet rauhallisesti irti iholtaan takaisin Stellan kylkien tuntumaan. Kasvoja vedettiin sen verran kauemmas, että naisen huulet irtosivat hänen huuliltaa. Pelkästään sen tekeminen oli aika helvetin vaikeaa siitäkin huolimatta, että mies oli edelleen ärsyyntynyt ja turhautunut koko ihmiseen. Oli naurettavaa, että hän silti olisi jollain tasolla halunnut suudella sitä takaisin. ”Stella”, mies sanoi hiljaa, mutta kuulostaen varsin jämäkältä. ”That’s not gonna happen”, hän jatkoi ja astui puolikkaan askeleen kauemmas, irrottaen otteensa sen ranteista. Ehkä jonain muuna hetkenä Emmet olisikin antautunut siihen hetkeen, mutta Stella oli juuri käyttänyt edelliset 40 minuuttia kiukutellen hänelle kaikin mahdollisin tavoin, sanonut vihaavansa häntä ja kieltänyt koskemasta itseensä. Suudelma oli tilanteessa aivan väärässä paikassa, aivan järjetön ja Stellan impulsiivinen seurauksista välittämätön toiminta sai Emmetin turhautumaan tähän entistä pahemmin. ”You’re acting crazy and I’m not gonna go along with it. Go to bed, I’m going to sleep on the couch”, Emmet selitti ja onnistui pitämään negatiiviset tunteet piilossa äänestään. Kaikesta huolimatta hän ei halunnut satuttaa Stellaa lisää olemalla ilkeä, ei vaikka nainen olikin sitä ollut koko illan. Makuuhuoneen hämärässä oli vaikea nähdä, mitä kaikkea Stellan kasvoilla oikeastaan liikkui, mutta siitä huolimatta Emmet pakottautui astumaan vielä kauemmas ja katsahtamaan ovelle päin. ”You gonna be okay?” kysyttiin, vaikka se tuntui jotenkin päälleliimatulta ja tilanne itsessään ahdisti Emmetiä aika paljon. Ahdisti ettei Stella tajunnut, miten paskamaista sen käytös oikeastaan oli ja miten paljon Emmet jossain sisimmässään halusi sitä.