She stole my heart so I am planning revenge

“I know – and I thought I’m the weird one… Mom’s been like this since… Yesterday. ”, Apple pyöritteli dramaattiseen sävyyn silmiään ja huokaisi raskaasti. Äitinsä joskus – tai siis aina – kävivät hermoille, Hazel sillä hössöttämiselle ja Elizabeth sillä painostuksella. Toisinaan tyttö ihmetteli, miten äitinsä olivat oikein löytäneet toisensa, he olivat keskenään aivan eri maata. Hannah oli selviytynyt siitä Applen äidin tenttaukselta, ennen kuin nainen oli joutunut sipsutella takaisin keittiöön katsomaan ruuan perään. Apple seurasi äitinsä menoa, ennen kuin serkkunsa nappasi häntä käsivarresta ja lähti hiljalleen valumaan tytön huonetta kohti. Serkun puhuessa tuohon luotiin kysyvä vilkaisu ja suosiolla siirryttiin makuuhuoneensa suojiin puhumaan. Apple istahti sänkynsä reunalle ja risti jalkansa, kurtistaen nyt kulmiaan, kun Hannah alkoi puhua veljestään. Siitä täydellisestä veljestä, jolla oli täydellinen vaimo, täydelliset lapset ja kaikki. Sellaisesta Applekin haaveili.

“Why you think that?”, tyttö tiedusteli joskin yllättyneenä Hannahin huolenaiheesta ja nojautui taaksepäin käsiään vasten. Vasta kun serkku pääsi pidemmälle siinä kertauksessa, Apple alkoi hahmottaa sitä huolenaihetta. “Okay, that’s weird. Weirder what is happening over here.”, Apple viittoi etusormellaan nyt huoneensa ovea kohti ja sen takana tapahtuvaan häslinkiin. Hazel luultavasti kattoi jo illallispöytää, kun Elizabeth hoiti yläkerrassa viimeisiä työpuheluitaan ennen kuin laittaisi sen tältä illalta kiinni. ”We shloud defenetly do that! But not with my car – Blake knows very well my pink Nissan so… It’s not very unnoticeable, you know?”, Apple muistutti pienestä Nissanistaan, joka seisoi kadunvarrella. Hannah oli varmasti myös sitä mieltä, ettei hänen vaaleanpunainen kulkuneuvonsa ollut maailman huomaamattomin ja sekös aiheutti huvittuneisuutta ihmisissä.

“Have you any idea why he’s acting like that? I mean, he has perfect wife, kids and all… What it would be?”, Apple ei osannut edes ajatella, että serkkupojalla voisi olla joku salasuhteen tynkä menossa, joten hän ei edes sellaiselle ajatukselle antanut sijaa. Mietteliäästi mutristettiin huulia ja käytiin hetkeksi selälleen pötkölle sängylle. Hannahin tehdessä samoin, Apple vilkaisi serkkuaan huvittuneena. “So – I met you boyfriend last week. How’s things with him? Why you haven’t introduced him before? He’s funny.”, tyttö virnisti serkulleen ja siristi silmiään hiukan syyttävästi, samalla kun kääntyi kyljelleen makaamaan ja painoi päänsä kämmentään vasten. Leo oli vaikuttanut ihan mukavalta kaverilta – Apple oli jopa saanut hyvät naurut, kun hän oli erehtynyt kysymään, milloin he olivat menossa naimisiin. Ai että, Apple pystyi vieläkin muistamaan sen ilmeen toisen kasvoilla…

“I’m telling you, it’s going to happen any minute now…”, Apple pyöritteli päätään huvittuneena. Äitinsä olivat melkoisia persoonia ja vaikka Apple rakasti heitä suuresti, niin valitettavan usein Applella meni hermo heihin. Kaikki se hössötys Hazelin puolelta ja painostus Elizabethin toimesta. Hän toisinaan mietti, miten oli selviytynyt hengissä heidän kanssaan kaikki nämä vuodet.

Hannahin puheet serkkupojasta saivat tytön kuitenkin kurtistamaan kulmiaan. Oli vaikeaa kuvitella, että Blakella oli jotain hämärätouhuja menossa, etenkin kun miehellä oli kaikki. Luonnollisesti Apple oletti sen keskustelun jäävän heidän väliseksi, joten hänellä ei ollut aikomustakaan puhua asiasta kenellekään. Kenelle hän edes kertoisi? Willalle? Vanhemmilleen? Ei todellakaan, Elizabeth kävisi luultavasti siskon poikaansa vetämässä ympäri korvia, jos kuulisi vähänkin epäilyksiä jostain hämärähommista. Apple oli aina ollut luotettava ystävä ja hän aikoi pitää siitä maineesta myös kiinni. Vuokra-auton vuokraaminen kuulosti blondin korvaan hyvältä ja seuraavaksi Apple jo nyökkäilikin serkkunsa ehdotukselle. “That sounds like a plan. We’re renting a car – we need to get to the bottom of this!”, Apple sanoi sen varsin päättäväiseen sävyyn ja nyökkäsi sanojensa painoksi. Kaikista vaihtoehdoista Hannah ehdotti salasuhdetta, jolloin Apple kurtisti otsaansa ja kulmiaan mietteliääseen sävyyn. Se ei ollut mahdoton ajatus – mutta Blaken kohdalla se tuntui jopa uskomattoman mahdottomalta. “I just can’t believe Blake would do something like that to Sally. Sally’s like… Perfect. Who would cheat on her?”, tytön äänestä paistoi epäusko sitä ajatusta kohtaan.

Sitten keskustelu oli urautunut Hannahiin ja hänen poikaystäväänsä, Apple kierähti kyljelleen ja katseli serkkuaan hiukan huvittuneena. Tavallaan Apple oli kateellinen siitä mitä Hannahilla ja Leolla oli – vaikka ti tiennytkään suhteen varjopuolia. Päällisin puolin kaksikko vaikutti täydellisiltä yhdessä ja hyvin rakastuneilta. Sellaisesta Applekin haaveili. Tällä hetkellä elämänsä kutienkin pyöri luistelun ympärillä. “You two will figure it out”, Apple tokaisi varsin poliittiseen sävyyn. Ikäisekseen tytöksi hän käyttäytyi ikästään huomattavasti vanhempi. Seuraavaksi hän kuitenkin naurahti serkkunsa luettelemalle listalle mitä Leo oli. “He was kind a hot. Hot, but old. Like you…”, Apple ei voinut olla kiusoittelematta ja kevyesti pukkasi kyynärällään vieressään makaavaa serkkua kylkeen. Hyvännäköinenhän se Leo oli, hiljainen, mutta komea. Siitä huolimatta Leo ei kuitenkaan Appleen kolahtanut samalla tavalla kuin Hannahiin – huolestuttavaahan se olisi ollut, jos olisi. Joku olisi voinut vielä kuvitella Applen kärsivän isäsyndroomasta.

Apple kääntyi kyljeltään takaisin selälleen makaamaan ja veti jalkansa koukkuun, samalla kun vei kätensä niskan taakse pään tueksi. Huoneen kattoa tuijoteltiin hetken aikaa hiljaa ja jopa hiukan mietteliäs ilme kasvoillaan. Ajatukset olivat harhautuneet Colbyyn ja niille ajatuksille mutristeltiin huulia. Heidän tilanteensa oli weird as fuck ja normaalisti hyvinkin omista asioistaan kärryllä oleva Apple oli ensimmäistä kertaa täysin hukassa jonkun pojan takia. Applea oikeastaan suututti se, ettei osannut hallita sitä tilannetta tai tunteitaan. Niin ajatuksissa Apple jopa oli, ettei huomannut kuinka serkkunsa oli kääntynyt häntä kohti. Vasta siinä vaiheessa, kun tuo vuorostaan tiedusteli hänen mies tilanteesta, Apple hätkähti hätäisesti ja loi hämmentyneen katseen serkkuunsa. “No!”, sen hätäisen kieltämisen myötä Apple tajusi kuinka typerältä oli kuulostanut. Aivan kun hän olisi ollut joku 12 kesäinen pikkulikka. Blondi hieraisi kasvojaan huokaisten. “I mean… No, no I haven’t”, hän korjaili epävarmaan sävyyn ja kääntyi myös kyljelleen serkkuaan kohti. “Okay there is this one guy…”, Apple aloitti ja puraisi mietteliäästi huultaan. “He’s nice. Funny, damn good looking but... I don’t know? He’s clearly common fuckboy and I don’t do fuckboys”, Apple pyöräytti silmiään teatralisoidakseen sitä turhautunutta reaktiotaan. Hannahille ei kuitenkaan kehdattu sanoa, että kyseessä sattui olemaan juuri Leon poikaystävä – paras ystävä.

“I don’t have time for boys… They just mess up you head and if I'm going to take part of U.S Championships in December, I have to focus on that. One hundred per cent. Without distractions or anything”, niiden puheiden myötä Apple oli vakavoitunut. Luisteluharrastuksensa oli hänen koko elämänsä. Se melkeinpä jopa määritteli Applen sellaiseksi mitä hän oli. Jos elämään olisi joku mies tai poika tullut, sen olisi pitänyt olla sellainen joka olisi tukenut Applea siinä. Päivittäiset harjoitukset veivät hyvin paljon Applen ajasta tällä hetkellä, eikä hän aikonut uhrata tulevaisuuttaan tai uraansa miehen vuoksi. Helpointahan olisi ollut löytää mies jolla oli yhtä kiireinen elämä kuin Applella – sellainen tosin Colby oli mutta… Niin. Tilanne oli hankala kaikin puolin ja Apple ei edes itselleen osannut myöntää olevansa ihastunut tavalliseen fuckboyihin.

Apple ajatteli jättävänsä sen aiheen siihen ja niin hän nousi istumaan sängylle. “We should probably go check that my mom hasn’t burned all the food.”

Se oli sitten sovittu. He todella aikoisivat Hannahin kanssa seurata Blakea ja selvittää, mitä ihmettä tuo oikein touhusi. Apple ei voinut uskoa, että kyseessä olisi mikään pettäjä/salasuhde skenaario. Hän halusi ajatella serkkunsa omituisen käyttäytymisen johtuvan jostain aivan muusta. Kuten töistä tai jostain muusta vastaavasta. Sallyn pettäminen tuntui vain kaikin puolin järjettömältä ajatukselta. Hannahin piti enää selvittää Blaken aikataulu, jotta he voisivat seurata serkkupoikaa.

Apple oli tarkoituksella kiusoitellut serkkuaan vanhaksi ja repesi nyt nauramaan kovana ääneen, kun tuo parahti huvittuneena. Nipistys kyljessä sen sijaan sai Applen kiemurtelemaan ja suomaan serkulleen nopean pahansuopaisen katseen, ennen kuin leveä virne palasi taas kasvoilleen. ”That’s old. Your brother and my mothers are more than the old…”, tyttö kikatti kiusoitellen. Vuorostaan hän pukkasi vuorostaan serkkuaan kevyesti kylkeen ja näytti Hannahille yhtälailla lapsellisesti kieltä. Kaikkiin heihin verrattuna oli vielä varsinainen penska. Täysi-ikäisyyteen oli vielä ruhtinaalliset kolme vuotta, mutta Apple koki olevansa henkisesti jo sillä tasolla, jos ei muuten. Kun puheeksi oli tullut Applen miesasiat, tyttö tunsi olonsa joskin vaikeaksi. Hän ihastui harvoin, siis hyvin harvoin ja kun ihastuttiin, niiden kanssa soudettiin ja huovattiin oman pään sisällä lähes loputtomiin. Apple oli huono tekemään itse aloitetta ja usein hänen hankala, ristiriitainen käyttäytymisensä karkotti kaikki ehdokkaat karkuun. Tavallaan se oli vain Applen tapa selvittää, oliko toinen todella jäädäkseen. Äideillekään ei oltu vielä koskaan esitelty ketään. Hazel oli useasti yrittänyt kysellä tyttärensä rakkauselämästä mutta silloinkin Apple oli ollut yhtä vähä puheinen mitä muidenkin asioidensa kanssa. Sydänsurut olivat viimeinen asia, jota Apple tällä hetkellä tarvitsi elämäänsä, eikä hän halunnut esitellä vanhemmilleen ketään, joka ei ollut jäädäkseen. Hän ei jaksanut sitä jälkipuintia harrastaa heidän kanssaan.

”Two days?!”, Apple sivuutti serkkunsa kysymyksen täysin, kun tuo oli kertonut hänestä ja Leosta. Epäuskoinen naurahdus pääsi tytön kurkusta ja pudisteli sitten päätään. ”I haven’t even kissed this guy and now you’re telling me that you had sex with Leo after two days…”, tyttö ilmoitti naureskellen, mutta vakavoitui nopeasti Hannahin puheiden myötä ja muuttui mietteliääksi. Otsaa ja nenää nyrpistettiin, kun sekavat ajatukset sinkoilivat puolin ja toisin tytön päässä. ”And this guy is like opposite of Leo. I’ve seen him mostly at parties and when I’m drunk -”, Apple aloitti selostuksen katsellessaan huoneensa kattoa, mutta seuraavaksi hän olikin lopettanut lauseensa kesken ja osoittanut Hannahia merkittävä katse silmissään. ”- I swear, if you tell my mom’s I do underage drinking, I’m gonna kill you”, hän siristi silmiään ja nousi istumaan. ”Anyway – I don’t know. Maybe I just watch and see what happens”

Keskustelu oli jätetty siihen ja Apple oli poistunut Hannahin kanssa huoneestaan ja suunnannut keittiöön. Keittiössä oli Hazelin lisäksi nyt Elizabethin, jonka normaalin kylmän perusilmeen sijaan kasvoilleen oli levinnyt aidosti iloinen hymy kun hän näki Hannahin. ”Hannah! Darling it’s so good to see you!”, Elizabeth ilakoi ja kietoi lopulta kummityttönsä tiukkaan halaukseen. Hazel puolestaan vei heidän illallisensa viimeisen elementin, salaattikulhon ruokailuhuoneeseen, Applen lähinnä vain norkoillessa oven keittiön oviaukolla ja odotellessa että kummitäti-tyttö momentti olisi ohitse. ”I missed you too, I’m glad you made it”, Elizabeth virkkoi tyytyväisenä kun irrottautui halauksesta ja samaan aikaan Hazel palasi keittiöön. ”Oh yes, yes – come! Let’s go to the table”, hän vittoi muita mukaansa leveä hymy kasvoillaan. Apple teki työtä käskettyä ja seurasi äitiään ruokailuhuoneeseen. Hazel oli selvästikin nähnyt hurjasti vaivaa sen ruokamäärän suhteen. Pöydästä löytyi kaikkea kasvispiirakasta kalaan ja kanaan – punaista lihaa McCanley-Prescottien pöytä ei ollutkaan koskaan nähnyt. Kiitos semivegaanisuuden, johonka Applekin oli kasvatettu. Onneksi siellä oli kuitenkin juuri sitä kalaa ja kanaa – useimmiten ihmiset söivät niitä sitten, eikä heidän tarvineet tyytyä pelkkään kasviksien rouskuttamiseen.

Nelikko istui pöytään ja Apple kokosi lautaselleen hiukan kaikkea. Hazelin polttamista sämpylöistä oli jopa muutama selviytynyt pöytään. Leivännurkkaa nakerrettiin, juuri kun Elizabeth avasi suunsa; ”So, we have something to tell you guys - ” ”- something wonderful -” ”Yes something wonderful. Hazel, honey, calm down” Elizabeth toppuutteli armasta avopuolisoaan – Hazelin hihkuessa innoissaan Elizabethin puheen päälle, jolloin nainen laski kätensä rauhoittavasti tuon käden päälle. Siinä vaiheessa Apple loi joskin kummastuneen ilmeen Hannahiin, sen palautuessa takaisin äiteihinsä. Elizabeth katsahti Hazelia merkittävästi ja kohotti kulmiaan kysyvästi – Hazelin puolestaan nyökkäillessä ponnekkaasti päätään. ”We decided to get married next year”, Elizabeth oli paljastanut leveän hymyn saattelemana. ”and we would be honored, if you two would be our bridesmaids ”, Hazel oli innosta hihkuen jatkanut.

Appellla meni tovi, jos toinenkin sisäistää se tosiasia, että äitinsä olivat juuri ilmoittaneet menevänsä naimisiin. Hän ei ollut koskaan oikein edes miettinyt sitä asiaa, etteivät vanhempansa olleet naimisissa. Sen sisäistäessään, tytön kasvoille oli noussut aidosti onnellinen hymy. ”Oh my god, really? That’s… That’s… That’s wonderful!”, Apple oli kiljaissut onnellisena äitiensä puolesta ja noussut tuoliltaan, kiirehtiessään halaamaan pöydän toisella puolella istuvaa Hazelia. ”And we would be honored, if we get to be your bridesmaids – right Hannah? ”