It's funny how worlds collide

# look

Hannah oli palannut Yhdysvaltoihin vain kolme viikkoa aikaisemmin, mutta se ei tarkoittanut sitä, että lomaa olisi ollut luvassa. Ei todellakaan. Päivät alkoivat kuudelta aamulla ja päättyivät usein vasta iltamyöhään. Applea Hannah oli ehtinyt käydä tapaamassa vaikka kuinka monta kertaa sen viikon aikana, mutta se nyt johtuikin vain siitä, että se tyttö oli maailman paras serkku. Oikeasti. Perhettään tai sen puoleen ketään muutakaan nainen ei ollut sitten ehtinytkään nähdä. Työkiireisiin oli hyvä vedota, sillä Hannah ei varsinaisesti ollut kovinkaan sosiaalisella tuulella. Ei ollut ollut itse asiassa viime vuoden lopun jälkeen. Pelkän ratsastamisen ja treenaamisen lisäksi Hannahin vastuulla oli nyt myös muutamien valmennustuntien pito. Oppilaat olivat yleisesti ottaen varsin taitavia, jopa lahjakkaita, joten se oli oikeastaan aika hauskaa touhua. Oli inspiroivaa nähdä kuinka valmennettavat paransivat suoritustaan ja kehittyivät naisen valvovan silmän alla.

Sinä päivänä jonkun tytön oli määrä tulla koeratsastamaan muutamaa varsin potentiaalista kilpakenttien ruusukehaita. Kaikki ne olivat toki nuoria ja Hannah oli tehnyt jo kolmessa viikossa niiden kanssa paljon töitä, mutta hän saattoi hyvillä mielin todeta, että voisi suositella mitä tahansa niistä hevosista. Hannah oli jo lämmittelemässä yhtä päivän myyntihevosista, kun tallin pihaan kaartoi massiivinen Escalade. Hannah ei kuitenkaan kiinnittänyt tulijoihin minkäänlaista huomiota. Vilkaisi vain nopeasti autoa, mutta ei rekisteröinyt sitä sen kummemmin, vaan jatkoi reipasta ravia eteenpäin uralla ja taivutti ratsunsa voltille ulkopohkeen ja sisäohjan tuella. Raippa napautti hevosta kevyesti takapäälle aktivoidakseen takajalkoja, mutta muuten kaikki tuntui hyvältä. Hyvä tahti, rento hevonen ja ratsastajalla hyvä mieli. Samson's Equestrian Centerin omistaja Maryam Whitters riensi vieraitaan vastaan. Hieman pyylevä, tummat kiharat hiukset omistava nainen oli aikoinaan kilpaillut paljonkin, mutta keskittyi nykyään vain harrastamiseen ja tallin pyöritykseen. Kilpailut hän jätti muille, kuten Hannahille. "Hello and welcome!" Nainen toivotti iloisesti, kohteliaan lämpimästi, mutta ryhtyi sitten johdattamaan paikalle saapunutta kaksikkoa kentän laitaa kohti, selittäen ensimmäisestä hevosesta kaiken sukutaulua ja kilpailutuloksia myöden. "Hannah has done a lot of work with he", Maryam totesi, pysähtyessään kentän portin viereen. Hannah vilkaisi kolmikon suuntaan nopeasti, mutta ei rekisteröinyt kasvonpiirteitä edelleenkään. Hän halusi hoitaa vain työnsä kunnolla, esitellä hevosen ja luovuttaa sen sitten koeratsastettavaksi.

Naisen vaaleat hiukset olivat koottu ponihännälle ja ne pomppivat selkää vasten kypärän alta, kun Hannah istuutui harjoitusraviin, nosti laukan ja johti ratsunsa määrätietoisin ottein kentälle kasattua estettä kohti. Ponnistuspaikka löytyi täydellisen vaivattomasti ja valtava hyppy, jolla hevonen ylitti esteen, kertoi kyllä, ettei kapasiteetti loppuisi ihan heti kesken. "He is 5 years old and as you can see he's very talented", Maryam totesi ylpeästi ja vilkaisi vuorotellen kaksikon kumpaakin osapuolta, odottaen vaikuttuneita ilmeitä. Hannah puolestaan ravasi ympäri kenttää, hevosen pärskähdellessä rennosti aika ajoin. Hän siirsi ratsunsa pehemästi käyntiin, laski ohjat pitkiksi ja silitti lempeästi sen ruunikon kaulaa. Hymyillen Hannah ratsasti lähemmäksi porttia, mutta huikkasi jo kauempaa: "He's just an incredibly good mood today!"  Tyytyväisenä nainen taputti ruunaa uudestaan kaulalle ja pysähtyi vähän matkan päähän portista, luoden nyt ensimmäistä kertaa kunnon silmäyksen ostajiin. Hannahin sisällä velloi, kun hän tunnisti keppeihin nojaavan miehen Leoksi. Häntä huimasi ja oksetti samaan aikaan. Tuntui kuin hän olisi voinut pyörtyä siihen paikkaan. Siitä oli yli puoli vuotta, kun he olivat viettäneet kaksi aivan uskomatonta viikkoa yhdessä. Hannah ei ollut Leon jälkeen tapaillut ketään, eikä hän ollut myöntynyt illan päätteeksi kenenkään mukaan, kuten oli tehnyt poikkeuksen aikanaan Leon kohdalla. Jotenkin mies oli onnistunut loukkaamaan häntä siinä määrin, ettei Hannah ollut halunnut kokea samaa uudestaan ainakaan ihan heti. Oli ollut paljon helpompi keskittyä tarmokkaasti omaan uraan ja hevosiin. Sitä kautta oli syntynyt myös päätös takaisin Yhdysvaltoihin muuttamisesta. Taitavasti nainen kuitenki piilotti tunteensa leveän hymyn taakse, jonka soi Leon seurassa olleelle tytölle. Hän jopa auttoi tytön selkään roikkumalla jalustinhihnassa satulan vastakkaiselta puolelta vastaan, kun se kapusi selkään. Maryam siirtyi keskelle kenttää tytön kanssa, kun Hannah asettui hiljaa, mitään sanomatta Leon viereen. Hän vilkuili miestä kuitenkin sivusilmällä irrottaessaan kypärän päästään ja avatessaan hupputakkinsa vetoketjun. Hannah oli aina ollut uskomattoman herkkä palelemaan, joten vaikka mittari oli plussan puolella, oli Hannah katsonut aiheelliseksi pukeutua ohueeseen tekniseen paitaan ja huppariin. Leonkin Pittsburgh Penguinsin hupparit olivat edelleen jossain Hannahilla tallessa. "I heard you won", Hannah totesi hajamielisesti, kuin ohimennen, viitaten sanoillaan tietysti Stanley Cupiin. Katseensa nainen piti edelleen tiukasti kentällä toisiinsa tutustuvassa ratsukossa - ainakin näennäisesti. Oli kieltämättä jotenkin ihan kieroutunutta huumoria universimilta lähettää Leo jonkun tytön kanssa juuri sille tallille missä Hannah työskenteli. Nainen ei voinut olla miettimättä, mikä mahtoi olla Leon ja tytön välinen suhde. Pitihän sitä tietenkin tiedustella hienovaraisesti: "Your girlfriend can ride really well. Suprising." Hannah kohotti kulmiaan muka yllättyneenä, mutta ei edelleenkään suostunut katsomaan Leon.

Hannah kieltämättä ilahtui sopimattoman paljon siitä tiedosta, että se tyttö ei ollutkaan Leon tyttöystävä, vaan miehen veljen. Totta kai hän oli helpottunut, sillä olisi tuntunut suuremman luokan loukkaukselta, jos Leo olisi ehtinyt löytämään jo jonkun siinä välissä, kun Hannah vielä märehti heidän eroaan. Hän oli monesti miettinyt oliko tehnyt elämänsä suurimman virheen? Olisiko hän ehkä voinut luopua urastaan Leon takia? Tai tyytyä kilpailemaan vain Yhdysvalloissa? Vastaus oli ollut automaattisesti ei sen jälkeen, kun osakilpailuvoitot olivat rapisseet World Cupista. Kausi oli sujunut hyvin siihen mennessä, ja sitten kesän alussa Hannah oli yllättänyt kaikki ilmoittamalla muuttavansa takaisin kotimaahansa. "Your... Your brother's?" Nainen kuitenkin toisti takellellen, hieman häkeltyneenä ja katsahti nopeasti miestä vähän epäuskoisena. Selityskin tuli melko pian, sillä ilmeisesti Leo oli nakitettu vain maksajan rooliin sillä kertaa. "How nice of you", Hannah totesi hyväntahtoisesti, mutta kuulostihan se ehkä aavistuksen kettuilulta. Katse kääntyi takaisin kentällä raviin siirtyneeseen ratsukkoon. Oikeastaan parhaalla mahdollisella hetkellä, sillä Leo päätti ilmeisesti kohteliaisuussyistä kysellä kuulumisia.

Levottomasti nainen liikahti paikoillaan ja vaihtoi painoa oikealta vasemmalle. Hän karaisi kurkkuaan saadakseen itselleen hieman lisää aikaa, voidakseen päättää mitä vastaisi. Totuus - siitä olisi hyvä lähteä. "I'm fine. I moved back to the United States three weeks ago", nainen paljasti, seuraten katseellaan portin ohitse ravaavaa ratsukkoa. Se tyttö huusi selästä jotain, mistä Hannah ei saanut selvää, mutta hymyili kuitenkin takaisin ja nyökkäsi. "And now I work here", Hannah lisäsi vielä, vilkaisi nopeasti Leoa ja pudotti sitten katseensa jalkoihinsa, polkien hiekkaa hermostuneesti saappansa kärjellä. "I sold one of my horses in the spring, so I currently have only one horse to compete, and of course Maryam's horses", suorituspaineet olivat pudonneet huomattavasti sen jälkeen, kun Hannah oli lähtenyt Euroopasta. Hän oli ihan tyytyväinen päätökseensä. Teki hyvää vetää henkeä, osallistua vähän pienempiin kilpailuihin ja hakea rutiinia kohdalleen. Viimeinen vuosi oli ollut monilla tavoin rankka, joten perusasioiden äärelle palaaminen oli ihan suotavaa. Hannah halusi taas nauttia kilpailuista, eikä tehdä sitä vain siksi, että unohtaisi yhden epäonnistuneen, kurjan ihmissuhteen.

Hannah huokaisi lannistuneesti. Hänen oli ihan turha vihoitella Leolle, vaikka ei miehen näkeminen nyt mitenkään mieltäylentävää ollut. Ennemminkin se vain repi vanhat haavat uudelleen auki, mutta kaipa nainen voisi yrittää olla ystävällinen. Ihan jo senkin vuoksi, että Maryam saisi vahvistettua kaupat ainakin yhdestä hevosesta sinä päivänä - ei pitänyt suututtaa sitä henkilöä, joka piteli shekkivihkoa. "How are you? What happened?" Hannah kysyi, viitaten miehen keppeihin. Hän oli tietoisesti vältellyt uutisia, joissa saattaisi vilahtaa Leon nimi, mutta tieto Stanley Cupin voittajasta oli ollut aika vaikea välttää, kun siitä toitotettiin siellä ja täällä.

"Good for her", Hannah hymähti ja onnistui kuulostamaan jopa ihan iloiselta Leon veljen tulevan vaimokkeen puolesta. Olihan se hienoa, että jollakulla onnisti sillä rintamalla. Ei siitä voinut oikein ottaa nokkiinsa, vaikka itse tulikin vain ryssineeksi sillä elämän osa-alueella.

Hannah kohautti olkiaan ja vilkaisi nopeasti Leoa taas, mutta ei uskaltanut antaa katseensa viipyillä miehessä yhtään ylimääräistä hetkeä pidempään, sillä pelkäsi paljastavansa kasvoiltaan todellisen syyn paluulleen. Oli Hannah toki kaivannut kotiin jo aikaisemminkin, mutta palattuaan pikaiselta vierailultaan Yhdysvalloista, oli hän hukuttanut itsensä treenaamiseen. Piiskannut itseään armottomasti eteenpäin ja se kaikki oli pikkuhiljaa alkanut käydä ylivoimaiseksi. Sitten oli iskenyt koti-ikävä. Sellainen ikävä, joka ei hellittänyt millään. Hannah oli tuntenut itsensä tavattoman yksinäiseksi, eikä enää viihtynyt pienessä kaksiossaan, jonka oli sisustanut viihtyisäksi ja kodikkaaksi. Hän oli huomannut kaipaavansa New Yorkin hektistä sykettä. Sitä, että ihan kaikkialla puhuttiin englantia, eikä mongerrettu saksaa. Lisäksi tieto siitä, että läheiset olisivat ihan vain ajomatkan päässä, oli kuulostanut niin houkuttelevalta, että Hannah ei ollut kyennyt päästämään irti ajatuksesta palata takaisin kotimaahansa. Hän pääsisi aina Saksaan takaisin sitten, kun olisi taas sen aika. "So I was, but... it all started to be quite intense. And not just in a good way, so... I don't know. I noticed that I needed to go home and my sponsors and acquaintances helped me out. Now we just focus on routines and think about our goals again", Hannah selitti, kun ei kehdannut myöntää miten asiat olivat oikeasti. Mitä hän olisi voinut sanoa? Että ikävöi Leoa kuin hullu? Jep, siitä olisikin ollut hyvä lähteä liikenteeseen reilu puolen vuoden jälkeen. Eikä Hannah tiennyt, mitkä Leon tunteet olivat häntä kohtaan.

"Yeah, I won five rounds at the World Cup. In the end we ranked fourth in the finals", nainen vastasi ja hymyili hieman ylpeänä suorituksistaan. Hän oli parantanut joka vuosi. Kenties he kokeilisivat onneaan North American Leaguessa. Sai nähdä. Sillä hetkellä Hannah oli ihan tyytyväinen niihin pikkukisoihin, joihin he tulisivat lähiaikoina ottamaan. Hannah mietti hetken, että olisiko hänen pitänyt pyytää anteeksi, ettei ollut suostunut muuttamaan Yhdysvaltoihin jo viime vuoden puolella. Ehkä tilanne olisi erilainen hänen ja Leonkin välillä, jos Hannah olisi miettinyt sitä, mutta hän oli tavattoman loukkaantunut siitä, että Leo oli vain olettanut naisen asettuvan rooliinsa jonain kiekkovaimona ja jättänyt kaiken tukiakseen miestä. Tai niin Hannah sen tilanteen näki. Leolla oli aiheesta taatusti erilainen näkemys. "I lived so many years abroad that it is nice to be at home. It wasn't just easy and quick to organize it", nainen yllättäen totesi, mutta ei loppujen lopuksi tiennyt onnistuiko vain pahentamaan tilannetta, vai valottamaan sitä, ettei muuttaminen ollut käynyt heti seuraavana päivänä Hannahin mielessä, kun he olivat jatkaneet Leon kanssa eri teille.

Lonkkaleikkaus? Se kuulosti oikeasti vakavalta. Hannah meinasi kysyä syytä sille, mutta puri kieltään estäen sanoja valumasta huuliensa välistä. Ei se oikeastaan edes kuulunut hänelle. "Right. I told you that you will become great", nainen huomautti hymyillen hieman vinosti miehelle. Hän kuitenkin kurtisti kulmiaan ja pyyhki hymyn taas kasvoiltaan."You must be pretty busy now?" Hannah tiedusteli. Kaipa se voitto oli tuonut mukanaan muutakin kuin vain mainetta. Luulisi ainakin lehtihaastatteluita ja televisioesiintymisiä löytyvän riittämiin. "When will you get back on the ice?" Hannah kysyi vilpittömästi aiheesta kiinnostuneena.

Hannah kohautti olkiaan vaatimattomasti, mutta hymyili vähän kuitenkin siihen samaan syssyyn. Melkein olisi tehnyt mieli sanoa, että kiitos vain Leon Hannah oli potkinut itseään takalistolle siinä määrin, että paikka finaaliin oli auennut ja sen myötä oli sitten neljäs sijakin tullut ratsastettua. Ei sitten sanottu, koska se olisi oikeasti ollut todella loukkaavaa. Tai ainakin Hannah olisi loukkaantunut pahemman kerran, jos Leo olisi sanonut hänelle niin. "It is pretty great. And oh yeah, like ton of money", vähemmän kuin ensimmäiselle sijalle yltänyt, mutta ei Hannahinkaan tarvinnut jäädä nuolemaan näppejään. Nainen puisti päätään hymähtäen vapautuneesti. "Maybe we'll be in first place in a couple of years", Hannah heitti hieman varautuneesti, sillä eihän sitä tulevaisuudesta koskaan tiennyt, mutta ainakaan ensi vuonna Hannah ei edes osallistuisi World Cupiin.

"You're not old, Leo", Hannah hymähti ja loi mieheen huvittuneen katseen. Hän oli varma, että Leosta ei saisi oikein vanhaa tekemälläkään. Se oli sellainen ikuinen pikkupoika, ja tulisi varmasti aina olemaan. Hannah irvisti hieman, kun Leo paljasti kuinka kauan leikkauksesta toipuminen veisi aikaa. Tokihan se oli ollut hyvä hoitaa, ennen kuin se aiheuttaisi enemmän ongelmia, mutta silti se kuulosti melko rajulta. Leo oli Hannahia vuoden vanhempi ja ennättänyt lonkkaleikkaukseen. Hannah oli ajatellut lonkkaleikkausten olevan aina vanhemman väen juttu, ei alle kolmekymppisten, mutta ilmeisesti hän oli väärässä. "It goes fine", nainen vakuutti, mitä tuli AHL:n siirtymisestä. "It is easier when you don't have terrible performance pressures", jos se toimi Hannahin kohdalla, se toimisi taatusti Leonkin kohdalla, eikö niin? Ainakin Hannah jaksoi uskoa siihen. 

"I am sorry that things went how they went", nainen henkäisi yllättäen. Oikeastaan sanat hieman lipsahtivat hänen huuliltaan, mutta ei hän niitä varsinaisesti katunutkaan. Hannah puraisi alahuultaan katsoessaan Leoa arvioivasti. "I miss you sometimes", vaimea hymähdys väritti sanoja ja Hannah kohautti vähätellen olkiaan. Juuri kun hän oli ajatellut, ettei sanoisi aiheesta mitään, jokin typerä, hölmö voima pakotti hänet raottamaan sanaista arkkuaan. Hannah käänsi katseensa kentälle ja keskittyi seuraamaan, kuinka ratsukko lähestyi estettä, vaikka huomio taisikin silti olla enemmänkin Leon läsnäolossa, kuin kentän näkymässä. 

"Yeah, we'll see", Hannah aprikoi hitaasti ja hieraisi olkapäätänsä. Hän oli taatusti nukkunut sen päällä jotenkin huonosti, sillä se vihoitteli ikävästi. Tai sitten sillä, että nuori orivarsa, oli päättänyt saada järjettömän pukkikohtauksen juoksutuksen yhteydessä ja oli tullut siinä samalla rykäisseeksi Hannahin polvilleen maahan toissa päivänä. "It may be that it takes even longer", Hannah oli tavotteineen koko ajan veitsenterällä. Jos hänen pääsääntöinen hevosensa sairastui tai loukkaantui, saattoi koko kausi olla vaarassa. Vuosi 2016 oli kuitenkin ihan omilla toimilla pilattu, joten Hannah vain toivoi, että hevoset pysyivät terveinä, kuten myös hän itsekin. Käsi paketissa tai kepeillä ympäriinsä hyppelehtien, ei paljon osallistuttu yhteen ainoaaseenkaan kilpailuun, eikä sen puoleen valmentauduttaisikaan. Lisäksi se aiheuttaisi Hannahille tavattoman paljon vaivaa, kun pitäisi miettiä, että kuka oikein hevosten kuntoa pitäisi yllä. Jos loukkaantumisia tulisi, Hannah melkein toivoi niiden osuvan hevosten kohdalle. Se olisi paljon helpompaa.

"Please don't", Hannah pyysi puolittain nauraen. "It is just life. I bet you will soon be back at the point where you left", nainen yritti vielä lohduttaa, vaikka ei tiennytkään miten paljon Leo hänen sanoilleen antoi painoarvoa. No, yrittänyttä ei laitettu, ja tärkeintä kai oli, että Hannah vilpittömästi tarkoitti sanojaan. Että hän oikeasti oli sitä mieltä, että Leo palaisi vielä huipulle. 

"We all do, but sometimes you just have to... Well, let it go. Trust me", Hannah oli ainakin huomattavasti vapautuneempi, rentoutuneempi ja tyytyväisempi, mitä oli ollut vielä kolme viikkoa sitten. Hän ei ollut varma, mikä asiaan vaikutti ratkaisevasti, enemmänkin se taisi olla usean asian summa, mutta aamulla oli paljon mukavampi herätä, kun sen viikon koitokset eivät ahdistaneet ja painaneet rintakehässä. Hannah laski leukaansa rintaansa kohden, eikä voinut olla hymyilemättä, kun Leo myönsi myös ikävöinsä naista toisinaan. Minkä takia ja millä tavoin - sitä Hannah ei tiennyt, eikä hän kysynytkään, mutta silti se tuntui mukavalta kuulla. Ei ollut ihan yksin tunteidensa kanssa. Miehen seuraavat sanat kirvoittivat huvittuneen hymähdyksen. "Sorry", Hannah vilkaisi miestä kulmiensa alta ja hymyili leveästi. "But yeah, I know that", nainen huomautti. Ei kuitenkaan näsäviisaasti tai kettuillen, vaan täysin hyväntahtoisesti, kuin se olisi ollut maailman luonnollisin asia. Sinä kohtalokkaana iltana oli käynyt harvinaisen selväksi, miten hyvin Leo käsitteli negatiivisia tunteita. Se oli saanut Hannahin miettimään jälkikäteen omaa käytöstään vastaavanlaisissa tilanteissa ja jos hän jotain katui, oli se ettei hän ollut ymmärtänyt miehen tuntemuksia. Hänen, jos jonkun, olisi pitänyt ymmärtää ja tietää miltä tuntui, kun kaikki meni omasta yrityksestä huolimatta päin helvettiä. "It was wrong that I didn't understand you. I should have. Because when I lose or fail, I always kick hay bales. So..." Hannah naurahti ja sipaisi vaaleita hiuksiaan, jotka tuuli puhalsi ikävästi kasvoille. Katse oli pyörähtänyt mieheen puheen myötä ja pysytteli siinä edelleen hiljentymisen jälkeenkin.

Samaan aikaan eräs tallityöntekijöistä taputti kimon holsteintamman portin luokse ja loi Hannahiin hieman häkeltyneen katseen. Emmy sen tytön nimi kai oli ja se oli aloittanut suunnilleen niihin aikoihin, kun Hannah oli saapunut Saksasta. Vaikka Hannah tunsi olevansa vielä hieman hukassa tallin rutiinien kanssa, oli se Emmy vielä pahemmin eksyksissä, kuin hän. Hannah veti henkeä ja pyysi tyttöä antamaan hevosen hänelle. Kyllä hän pystyisi nyt yhtä hevosta pitelemään sen aikaa, että Leon veljen tyttöystävä olisi koeratsastanut ensimmäisen vaihtoehdon. Maryam oli valinnut yhteensä kolme koeratsastettavaa hevosta, joista toivoi jonkun täyttävän ostajan toiveet. Hannah kiersi pienen ympyrän tamman kanssa, mutta asettautui sitten seisomaan suunnilleen samaan paikkaan Leon vierelle, mistä oli lähtenytkin. Lempeästi hymyillen Hannah rapsutti tamman otsaa, kun se työnsi turpaansa Leoa kohti. "She is very kind and little bit curious girl", nainen naurahti ja siirsi kätensä sivelemään hevosen kaulaa hellästi. Hän katsahti kulmiensa alta taas Leoa. Katse tutki miestä hetken, kuin tehden jonkinlaista arviota. "Do you still have my number? I just mean that if you ever want some company, it would be nice to sit down and catch up."

Hannah naurahti ja puisti päätään, kun Leo huomautti että tavoitteiden saavuttamiseen menisi totta kai kauemmin, jos niin ryhtyisi ajattelemaan. "I didn't mean it like that", Hannah kiisti. "It's not just so easy that I just decide to accomplish my goals", ei vain ollut. Se oli toisinaan oikeaa ydinfysiikkaa - no, ei ihan, mutta helppoa se ollut koskaan. "My horse can be injured or it can get ill, it can be sold elsewhere. Especially now that I don't own a horse wich I compete, but someone else does. It was a lot easier when I owned my own horses, but neither of them would have reached the level my current horse is capable of. The stakes are now much tougher and If I screwed up, I'll have to think about everything again from the beginning. If that happens, I need to find a new horse and prepare it to the level I left off. And it does not happen overnight", Hannah selitti tyynen rauhallisesti tilanteensa faktoja. Hän ei paasannut, eikä saarnannut, vaan kertoi vain miten asiat olivat. Koko sen ajan jopa hymykin kareili toisessa suupielessä. Kuten Leo jääkiekosta, Hannah puhui mielellään ratsastuksesta. Aihe nostatti aina tietynlaisen iloisen pilkkeen naisen ruskeisiin silmiin ja hymyn se saattoi väkisinkin huulille. Kai se johtui vain siitä, että Hannah todella rakasti lajiaan. Eipä siihen kai olisi muuten satsattu lukemattomia tunteja ja ilmeisesti uhrattu myös ihmissuhteita.

Hannah nyökkäsi ehkä vähän turhankin ponnekkaasti. Kyllä, hän oli onnellinen ja onnellisempi, mitä oli ollut aikoihin. Kaikki tuntui kevyeltä ja helpolta sillä hetkellä, eikä viime kausi ollut tarjonnut sellaista tunnetta. Tietysti neljäs sija World Cupin finaalista oli nostanut fiilikset kattoon hetkellisesti, mutta loppujen lopuksi Hannah oli ollut ihan vaiin tavattoman väsynyt ja kyllästynyt ruoskittuaan itseään ankarasti eteenpäin sen jälkeen, kun hän oli palannut Pittsburghista Saksaan. Hannah oli jopa yllättänyt vanhempansa varaamalla lennon aikaisemmin takaisin kotiin. Ne olivat halunneet tietää oliko Pittsburghissa tapahtunut jotain, mutta Hannah ei ollut kertonut mitään. Ei hän puhunut sydänsuruistaan vanhempiensa kanssa, eikä edes veljensä. Hannah ei ollut kyennyt kertomaan edes Applelle tapahtuneesta. "I am. It is good to be back home. I loved Germany and its culture, but that language... horrible", nainen pyöritteli päätään kuin kauhuissaan. Silmissä tuikkiva nauru kertoi, että hän yritti lyödä asiaa leikiksi, vähän keventää tunnelmaa. "Are you happy?" Hannah kysyi ihan vilpittömään sävyyn. Kyllä häntä kiinnosti edelleen Leon vointi ja kuulumiset - hän oli välittänyt siitä ihan helvetisti, varmaan rakastunutkin siihen seuraavan viikon aikana, jos asiat eivät olisi menneet niin kuin olivat.


Niinpä niin, kaipa he olivat molemmat tehneet siinä tilanteessa virheitä. Ei siitä oikein päässyt yli eikä ympäri. Leon olisi pitänyt ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä käyttäytymään aikuisen ihmisen tavoin, Hannahin olisi pitänyt yrittää vain ymmärtää ja niellä sanansa. Se oli kuitenkin paljon helpommin sanottu, kuin tehty. Nainen liikahti paikoillaan levottomasti. Jossittelu oli helppoa, mutta tosiasia vain oli, että Hannah oli ollut kurkkuaan myöten täynnä sitä odottelua, sitä että mitään suunnitelmia ei voinut tehdä 100% varmuudella ja myös niitä ilkeitä katseita, joita sai hallilla joka kerta pelaajien paremmilta puoliskoilta. Siihen naisten kerhoon pääseminen tuntui ihan mahdottomalta tehtävältä, eikä Hannah halunnut olla osa sellaista selkäänpuukottajien ja paskanjauhajien joukkoa. "It's no use crying over spilt milk", Hannah kuitenkin lopulta kuittasi olkiaan kohauttaen. "What's done is done."

Hannah huomasi kyllä, ettei Leo tuntenut oloaan kovinkaan mukavaksi sen ison, valtavan eläimen seurassa. Vaikka Hannahin mielestä se kimo tamma ei edes ollut iso. Oli niitä kookkaampiakin ratsuja tullut käsiteltyä. Naisesta oli äärimmäisen koomista seurata, kuinka Leo pakitteli kauemmaksi heistä. Olisi melkein tehnyt mieli viedä se tamma lähemmäksi miestä uudestaan, mutta Hannah ei viitsinyt kiusata, sillä hän oli varma, että Leo saisi siitä vain sydänkohtauksen. Ikävää, jos Stanley Cupin voittanut jääkiekkotähti kokisi sellaisen lopun. Hannah katsahti miestä kulmiensa alta miehen kysymyksen myötä, mutta siirsi sitten huomionsa hetkellisesti vielä vieressään seisovaan hevoseen, jonka niskaa nainen nosti kätensä rapsuttamaan. Katse liukui takaisin Leoon. "Do you want me to ask you out on a date?" Lähinnä Hannahilla oli ollut mielessään vain leppoisaa hengaillua, eikä mitään muuta, sillä hän ei oikeastaan tiennyt halusiko palata siihen, mitä heillä oli ollut. Leon tilanne tuskin oli muuttunut mihinkään, vaikka se nyt palasikin AHL:n toipuakseen leikkauksesta. Hannah ei tiennyt itse vielä tarkasti omista suunnitelmistaan, mutta luultavasti hänkin tulisi olemaan tien päällä. Ei ehkä niin paljon kuin aiemmin, tulisi kuitenkin olemaan. "I don't ask men to go out with me, but on the other hand, I did a lot of things with you that I don't usually do", jokin Leossa oli vain houkutellut Hannahin mukaansa sellaiseen tilanteeseen, joka ei ollut millään tavoin ominainen hänelle. Hannah hymyili hieman Leolle ja kohautti taas olkiaan. "We can just hang out. No expectations, no pressure. Just hanging out", hän ehdotti vaihtoehtoisesti. "Bring your brother and his girlfriend with you, if you like", nainen nyökkäsi kentällä pikkuhiljaa koeratsastusta lopettelevaan tyttöön, mutta kääntyi sitten takaisin sen kiltisti paikoillaan seisseen tamman puoleen ja rapsutti sitä korvan taakaata.