I don't think you understand how much I want your lips

Emmet's ootd | Charlie's ootd 

Kun Emmet oli perjantaina ollut hakemassa perinteiseen tapaansa aamukahviaan FBI:n toimistoa vastapäätä sijaitsevasta pienestä kahvilasta, oli häntä kohdannut erikoislaatuinen tilanne: kahvilan barista oli kahvinvalmistuksen jälkeen pyytänyt häntä melko suorasukaisesti ulos. Oli Emmet kai naisen aiemminkin pannut merkille: se oli söpö ja ystävällinen ja heillä oli välillä tapana heittää läppää kahvin odottelemisen ohessa. Kahvia olisi saanut toimistoltakin, mutta vähintään aamuisin Emmet kaipasi jotain vähän laadukkaampaa ja makuhermoja hivelevämpää kuin byroon puoliksi pohjaanpalanut terva. Lisäksi oli kieltämättä ihan mukava vaihtaa päivässä vähintään muutama sana sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät työskennelleet samalla alalla. Kahvilatyöntekijät palvelivat tätä tarkoitusta äärimmäisen hyvin, mutta ei Emmet aivan näin pitkälle ollut tajunnut naisen kanssa edenneensä. Treffikutsu oli otettu vastaan äärimmäisen hämmästyneenä, muttei mies voinut kieltää olevansa siitä vähän otettu. Nainen oli söpön ulkonäkönsä lisäksi rento, hauska ja teki älyttömän hyvää kahvia. Luonnollisesti jälkimmäinen oli taito, jota Emmet arvosti potentiaalisissa kumppaneissa ylitse kaiken muun. Niinpä hän oli vastannut kutsuun myöntävästi. Ehkä sekunnin ajan Stella oli pyörähtänyt miehen mielessä, mutta sitten soimaavaa omaatuntoa oli muistutettu siitä, että ystävähän oli nimenomaan kehottanut Emmetiä deittailemaan ihan oman mielensä mukaan. Pennyn kanssa homma oli mennyt puihin muun muassa ajanpuutteen vuoksi ja Emmet epäili vahvasti, että samainen seikka voisi olla ongelma myös kaikissa hänen tulevaisuuden kokeiluissaan, mutta siitä huolimatta Charlieksi esittäytyneelle naiselle oli päätetty antaa mahdollisuus.

Treffit oli sovittu lauantai-illaksi. Tuntui hauskalta sattumalta, että Charliekin itseasiassa asui Brooklynissä, joten oltiin päätetty suosiolla pysytellä sillan sillä puolen. Emmet oli noukkinut naisen tämän asunnolta ennen kuutta ja he olivat suunnistaneet syömään johonkin rentoon mutta nuorekkaaseen bistroon, jota Charlien ystävät olivat kuulemma kehuneet. Emmetin oli myönnettävä itselleen, että vaikka hän ei oikeastaan ollut deittailevaa tyyppiä, Charlien seurassa oli helppo nauttia olostaan. Se oli suorapuheinen ja eläväinen, eikä Emmet itsekään kokenut tarpeelliseksi pingottaa turhaan. Aina välillä miehen mielessä kävi ajatus, että olisi ehkä pitänyt kertoa naiselle, ettei hän ollut hakemassa mitään vakavaa, mutta keskustelun soljuessa eteenpäin se pääsi aina lopulta unohtumaan. Ehkä se ei ollut tärkeää, ei ensimmäisillä treffeillä. Mistä hän edes tiesi, haluaisiko nainen tavata häntä uudestaan? Jos haluiasi, voisi olla tarpeellista keskustella siitä, mitä kukin elämäänsä kaipasi, mutta tässä vaiheessa se olisi ehkä ollut liian aikaista, eikä Emmet lopulta halunnut rikkoa heidän välillään vallitsevaa rentoa tunnelmaa. Aika kului vauhdikkaasti ja syömisen jälkeen päätettiin, että voitaisiin mennä vielä ottamaan yhdet tai muutamat johonkin muualle. Koska Emmet oli autolla, oli ensin käytävä pyörähtämässä Myrtle Avenuella, jotta mies voisi hankkiutua kulkupelistään eroon.

”At first I was waiting for you to ask me out, but then I got the feeling that you probably would never get to that point”, Charlie paljasti Emmetin kotitalon hississä ja vilkaisi vieressään seisovaa miestä huvittunut hymy huulillaan. Se ei näyttänyt olevan moksiskaan siitä, että oli joutunut itse pyytämään miestä treffeille. Emmet piti tästä piirteestä. ”I’ve sold you like 500 cups of coffee these past months, you had million chances”, se jatkoi ja sai Emmetin naurahtamaan kevyesti. Mies hieraisi niskaansa kädellään ja katsahti kengänkärkiinsä. ”Yeah…” Emmet myönsi ja puisteli päätään huvittuneena. ”To be honest I’m not very good at this whole dating thing. I’m always distracted by work and hence I tend not to pay attention to people around me. Not even the cute ones”, mies selitti ja hymyili naiselle pahoitellen. Vika ei ollut Charliessa: naisessa ei ollut mitään sellaista, mikä olisi estänyt Emmetiä pyytämästä sitä ulos. Oikeastaan siinä oli paljon ominaisuuksia, joista Emmet tajusi pitävänsä. Olkoonkin, että Stella – heidän järjestelynsä – pyöri auttamatta hänen mielessään aina vähän väliä. Naiselle ei oltu kerrottu niistä treffeistä, vaikka se oli aiemmin tiedustellut hänen lauantain aktiviteeteistaan. Ehkä se oletti hänen menevän Heightsiin tai kaljalle Mitchin kanssa, ei Emmet ihan tiennyt, mutta joka tapauksessa mies oli tyytyväinen siihen, ettei Stella ollut udellut enempää.

Asuntonsa ovella Emmet kaivoi avaimet takkinsa taskusta ja heti astuessaan sisään hän tiedosti, ettei jokin ollut kuten olisi pitänyt. Mies ei edes itse ollut varma, mistä epäilys kumpusi, ehkä se oli jokin asunnon äänimaisemassa tai ilmassa, mutta joka tapauksessa eteisen valot painettiin päälle melko nopeasti ja syy outoon tunteeseen paljastui saman tien. Esiin hyppäävät ihmiset saivat miehen hätkähtämään pienesti, mutta lähinnä kasvoille nousi epäusko. ”Oh no you didn’t”, Emmet parahti tajutessaan, että nämä olivat ilmeisesti hänen syntymäpäiväjuhlansa. Jotain sellaista kuorossa huudetusta onnentoivotuksesta ainakin saattoi päätellä. Lähimpänä eteistä, keittiön saarekkeen takana seisoivat rinnakkain Stella ja Mitchell, joita Emmet silmäili epäuskoisesti. ”I did not know about this”, mies kiirehti kertomaan seuralaiselleen, jonka kasvoilta oli luettavissa hölmistyneisyyden lisäksi pieniä järkytyksen rippeitä. Varmasti se oli säikähtänyt, eikä varmaankaan ollut osannut odottaa päätyvänsä ensitreffeillä tapamaan kaikki deittikumppaninsa ystävät, mutta ilmeisesti niin oli nyt käymässä. ”It’s your birthday and you didn’t say anything?” Charlie kysyi häkeltyneenä ja yritti selvästi päättää, mitä mieltä oli tästä illan ottamasta käänteestä. Emmetin oli myönnettävä yllättyneisyytensä, kun se ei vaikuttanut enempää vaivaantuneelta, vaan lähinnä aidon paheksuvalta siitä, ettei mies ollut kertonut syntymäpäivästään. ”Well, no, technically my birthday is tomorrow, this is just a normal saturday and it should have been that to everyone else”, Emmet vilkaisi Stellaa muka toruvasti, mutta oikeasti naisen eleestä oltiin aika otettuja. Sen tekosiahan tämän täytyi olla, Mitch nyt ainakaan ei olisi ikinä saanut päähänsä järjestää mitään sellaista. Brunette suljettiin toverilliseen halaukseen, kun se hipsi heidän luokseen onnitteluineen. ”No I’m not”, mies nauroi sen korvaan, kun se väitti häntä vanhaksi. Hän ei ollut vanha! Korkeintaan kypsynyt.

Halauksen päätteeksi Stella kääntyi Charlien puoleen ja Emmet huomasi jännittyvänsä hieman. Nainen ei ollut käyttäytynyt Pennyä kohtaan kovin hyvin, joten luonnollisesti tästäkin kohtaamisesta oltiin vähän huolissaan. Bruneten äänensävy kuitenkin pysyi ystävällisenä ja Emmet kohotti sille huomaamattomasti kulmakarvojaan. Ehkä naisen olemuksesta oli luettavissa jotain varautuneisuutta, mutta Charlie ei näyttänyt sitä huomaavan. ”I’m Charlie, nice to meet you! You’re the one behind all this? You two must be really close friends”, nainen esitteli itsensä Stellan kättä puristaessaan. Emmet ei voinut muuta kuin ihailla sen kasvoilla loistavaa vilpitöntä hymyä. Arvio heidän ystävyytensä läheisyydestä oli myös niin osuva, että Emmet tunsi pienen kuumotuksen nousevan kasvoilleen. ”She always has something up in her sleeve”, mies naurahti samalla, kun Mitch vaati häntä ottamaan oluen. Charlieta vilkaistiin nopeasti, mutta seurattiin sitten kuitenkin Mitchiä keittiöön. ”You knew she was planning this?” Emmet kysyi ystävältään vähän syyllistävästi ottaessaan jääkaapista oluen itselleen ja toisen Charlielle. Stellasta poiketen Charlie oli nainen, joka joi mieluummin olutta kuin makeita drinkkejä. Myös tästä piirteestä Emmet tavallaan piti. Hän ojensi pullon naiselle, joka oli tietenkin seurannut heitä keittiön puolelle. ”I’m really sorry about this”, Emmet henkäisi esiteltyään ensin Mitchin ja Charlien toisilleen. ”Nonsense! It’s your birthday, of course you should have a party. How old are you again?” nainen heitti takaisin ja virnisti selvästi härnäten. Emmet päästi lannistuneen naurahduksen. Selvästi hän valitsi ympärilleen vain ihmisiä, jotka rakastivat kiusata häntä ja nähdä hänen kärsivän.

Kun pahimmasta alkujärkytyksestä oli selvitty, alkoi Emmet oikeastaan nauttia olostaan juhlissa. Charlie oli tarjoutunut lähtemään, mutta moiset puheet oli tyrmätty heti alkuunsa ja lopulta nainen oli sitten jäänyt. Sillä ei tuntunut olevan mitään ongelmia joukkoon sulautumisessa, päinvastoin, Charlie oli Emmetin ystävien keskellä kuin kala vedessä, eikä Emmetin enää parin oluen jälkeen tarvinnut alkuunkaan huolehtia naisen pärjäämisestä. Siinä vaiheessa hän saattoi etsiä käsiinsä Stellan, joka oli juttelemassa heidän yhteisten ystäviensä kanssa. ”I don’t think I had the chance to thank you properly”, Emmet hymähti laskiessaan kätensä viattomasti naisen paljaalle olkapäälle. ”So. Thank you. This was really nice of you. Even though for a moment I was sure there was someone in my apartment ready to murder me and slice me up”, mies naurahti ja vilkaisi naista hymyillen. Oli outoa nähdä sillä tavalla muiden ympäröimänä oikeastaan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun heidän ystävyyssuhteensa luonne oli muuttunut. Aivan yhtä outoa oli nähdä Stella samana iltana, kun oli ollut treffeillä jonkun muun kanssa. Kun se treffikumppani vielä nojaili vähän matkan päässä keittiön saarekkeeseen ja nauratti Emmetin NYPD kavereita.

Mitchin tyrskähtely sai Emmetin leukapielet kiristymään ihan aavistuksen verran. Oli ollut helvetin huono idea kertoa sille yhtään mitään yhtään mistään, mutta jotenkin hänen ja Stellan ystävyyden tila oli vain päässyt tulemaan esiin yhtenä iltana oluttuoppien ääressä. Tarkoitus oli ollut pysyä asiasta ihan hiljaa, mutta sitten Mitch oli kysellyt asiasta ja jotenkin Emmet oli melkein kuin huomaamattaan kertonut kaiken. Ei nyt mitenkään yksityiskohtaisesti – vaikka Mitch olikin sitä vaatinut –, mutta aivan tarpeeksi selvästi kuitenkin. Mitch tiesi, että he olivat sopineet välinsä kaikilla mahdollisilla tavoilla ja ottaneet lakanoiden väliin päätymisen tavaksi. Emmetistä oli varmasti ollut helppo lukea myös se, ettei hän pannut tilannetta ollenkaan pahakseen. Mitch nyt toki oli sitä mieltä, että vain hullu olisi alunperinkään kieltäytynyt sellaisesta naisesta kuin Stella ja kieltämättä Emmet oli nyt kallistunut samalle kannalle. Stella oli ihana, kaunis ja halusi häntä – olisi ollut järjetöntä työntää naista kauemmas. Lisäksi heidän kemiansa oli täysin kiistämätöntä. Emmet nautti seksistä ja läheisyydestä ylipäätään, mutta Stellan kanssa se kaikki oli melko tajunnanräjäyttävää. Mies epäili yhteisymmärryksen ja kipinöinnin johtuvan heidän pitkästä yhteisestä historiastaan, mikä muukaan asiaan olisi voinut vaikuttaa. Joka tapauksessa kaikki nämä asiat haluttiin nyt pitää poissa Charlien tietoisuudesta, koska sellainen informaatio olisi ollut ihan liikaa ensitreffeillä. Mitchiin luotiinkin merkitsevä katse, jolla haluttiin vihjata, että se voisi mieluusti lakata naureskelemasta ja opetella käyttäytymään. Joskus Emmetistä tuntui, että hän valitsi ystävikseen pelkkiä keskenkasvuisia ipanoita.

Charlie sitten taas oli positiivinen yllätys. Emmetistä oli ilo katsella, miten hyvin se näytti tulevan toimeen ihan kaikkien kanssa ja sulautuvan keskusteluun kuin keskusteluun nöyristelemättä. Juuri siksi miestä itseään vähän hävetti myöntää, että oma huomio ajautui kerta toisensa jälkeen Stellaan. Sen kauniiseen nauruun ja pitkiin sääriin ja kaikkeen siihen, mitä se edusti. Emmet tiesi ihan liiankin hyvin, että hänen olisi ollut vaikea pitää näppejään erossa naisesta, jos he olisivat olleet asunnossa kahdestaan. Sellaista se vain nykyään heidän välillään oli ja toki Emmet olisi nytkin tavallaan halunnut kietoa kätensä omistavasti Stellan ympärille, kun se ehkä puolivillaisesti flirttaili jonkun heidän ystävänsä kanssa. Mitään sellaista ei kuitenkaan tehty, ei tietenkään. Hän oli juuri ollut treffeillä mukavan tytön kanssa, eikä Stellan olisi pitänyt mahtua hänen mielensä syrjäänkään. Itsepintaisesti se kuitenkin puski sinne muodossa tai toisessa ja kenties siksi Emmet hakeutuikin sen seuraan kiittelemään niistä juhlista. Stella taas oli kiinnostunut Charliesta, joskaan Emmet ei ehtinyt selittämään tilannetta mitenkään, kun naista jo kutsuttiin ja se pakeni paikalta. Keskustelun äkkinäinen loppu harmitti Emmetiä kevyesti: ehkä hän olisi vähän halunnut päästä kertomaan Stellalle, ettei hän itse ollut pyytänyt Charlieta ulos, vaan nainen oli tehnyt aloitteen. Hän oli toki nauttinut treffeistään sen naisolennon kanssa, mutta kyllä Stellan olisi pitänyt saada kuulla, ettei Emmet ollut itse hakenut seuraa. Juurihan hän oli reilu viikko sitten vakuutellut naiselle, ettei kaivannut mitään suhdetta elämäänsä monimutkaistamaan. Ei Stellan kanssa tai kenenkään muunkaan. Pelkkä ajatuskin parisuhteesta Stellan kanssa sai miehen melkein naurahtamaan itsekseen. Hullu ajatus.

Yksinään naureskeleminenkin sai tosin nopeasti jäädä, kun Mitchell ilmaantui täyttämään Stellan paikan niiden nenäkkäiden kommenttiensa kanssa. Emmet vilkaisi ystäväänsä kulmiaan rypistäen, kun se totesi hänen seisovan korviaan myöten paskassa. ”You are way overthinking this”, Emmet väitti ja pyöräytti Mitchille silmiään. Katse kuitenkin hakeutui väistämättä ensin Stellan ja sitten Charlien puoleen Mitchin osoittelevan sormen mukana. Emmet nosti oluen huulilleen ja joi siitä hitaasti antaessaan katseensa lipua vuorotellen molemmissa naisissa. Stellassa pitkine säärineen ja lyhyine mekkoineen, Charliessa tiukkoine farkkuineen ja vatsan paljastavine paitoineen. Mitch oli väärässä siinä, että Emmet oli vaikean valinnan edessä, mutta sitä ei voinut kiistää, etteivätkö molemmat naiset olisi olleet silmäähivelevän kauniita. ”There’s no choice to be made”, Emmet totesi yksiselitteisesti ja vilkaisi ystäväänsä. Mitä hänen muka olisi pitänyt tilanteessa päättää? Ei tässä ollut kyse mistään valinnasta. Hän ja Charlie olivat vasta tutustumassa toisiinsa ja tilanne Stellan kanssa oli ihan hallinnassa. Kun Mitchell ilmoitti, että valitsisi itse Stellan, Emmet naurahti kuivasti. ”Of course you would. You have an unhealthy obsession with her. You should seriously consider getting help to that”, mies kommentoi rentoon sävyyn ja pudisteli päätään. Hän pani merkille, miten Mitch katseli Stellaa vähän liian pitkään päästä jalkoihin, mutta siitä aiheutunut epämiellyttävä tunne pidettiin visusti itsellä. Olisi kyllä vähän tehnyt mieli kieltää Mitchiä puhumasta hänen parhaasta ystävästään ja deitistään niin esineellistävästi, mutta onnistuttiin sitten kuitenkin pysymään hiljaa. Mitch oli Mitch.

Niin paljon kuin Mitchin kuittailu häntä ärsyttikin, Emmetin oli myönnettävä, että tilanne oli kaukana ihanteellisesta. Stellan ja Charlien ei todellakaan olisi pitänyt päätyä samaan huoneeseen keskenään. Emmetille itselleen tuli siitä epämukava olo, mutta täytyi sen tuntua oudolta Stellastakin. Ihan samalla tavalla kuin Emmetistä tuntui oudolta viettää aikaa Graysonin kanssa. Vaikka tietenkään Charlien ja Emmetin välillä ei ollut omituisen suurta ikäeroa ja valta-asetelmaa, joka olisi tehnyt tilanteesta vielä kummallisemman. ”I didn’t plan this. If I knew about this party I would have rescheduled my date with Charlie. And it’s not like I asked her out anyway, she asked me”, Emmet huokaisi ja hieraisi nopeasti niskaansa. ”You know very well I didn’t plan that thing with Stella either. It just happened and as you said, who would turn that down?” mies totesi ja vilkaisi taas Stellaa. Se näytti niin hyvältä, että Emmetin suuta melkein kuivasi. Edelleen tuntui vähän sairaalta ajatella sellaisia asioita naisesta, jonka hän oli tuntenut lapsesta asti, jonka kanssa hän oli leikkinyt ja joka oli niin pitkään ollut täysin epäseksuaalinen olento hänelle. Mutta sille nyt ei voinut enää mitään, selvästi epäseksuaalisuuden aika heidän välillään oli ohi. ”But if you think there’s some decision making in front of me, you’re wrong”, hän väitti sitten melko tiukasti. ”Stella and I are just friends who happen to have sex with each other. We are supposed to date other people. She is basically in a secret realtionship with Grayson and I have to accept that. It’s not my decision to make so isn’t it better that I date other people too? Emmet kysyi ja pakottautui katsomaan Stellasta Mitchiin. Oli varmaan ihan typerää edes puhua näistä asioista juhlissa, mutta ihmiset näyttivät olevan keskittyneitä omiin juttuihinsa ja musiikkiin, eli kukaan tuskin jaksoi kuunnella heidän triviaalilta vaikuttavaa keskusteluaan.

”This is my first date with Charlie. It’s nothing serious so what you want me to do about it?” Emmet huokaisi ja haroi hiuksiaan katsoessaan Charlieta, joka elehti parhaillaan villisti käsillään selittäessään jotain hauskaa juttua keskustelukumppaneilleen. ”She’s actually pretty great, so I was thinking I’d just let her enjoy the party and figure out the rest later. Of course I’m going to tell her that I’m not looking for anything serious before we go any further. Maybe she’s not either. Maybe she doesn’t even want to see me after this, who knows.” Sillä tavalla Emmet halusi suhtautua asiaan. Ei tehdä siitä niin vaikeaa kuin Mitch antoi puheillaan ja kysymyksillään ymmärtää. Toisaalta se olikin varsinainen pahanilmanlintu mitä Emmetin elämänvalintoihin tuli. Aina moittimassa ja irvailemassa. Emmetin täytyi olla vähän sadisti, kun piti sellaisia ihmisiä ystävinään. ”Tell me the truth, are you just jealous that I have two beautiful girls in this room and you have none?” hän kysyi lopulta virnistäen ja läimäisi Mitchiä toverillisesti selkään.

”You meant today? God you’re nasty”, Emmet puuskahti, kun toinen alkoi selittää miten hänen pitäisi jotenkin hienovaraisesti houkutella Stella jäämään luokseen Charlien sijaan. Emmet ei ollut edes ajatellut koko asiaa! Hän oli jotenkin olettanut, että Charlie tietenkin menisi yöksi omaan kotiinsa ja Stella… No Stella tekisi mitä haluaisi. Ei Emmet ollut ajatellut pyytää sitä jäämään, koska eikö se olisi aika törkeää, kun hän oli juuri ollut treffeillä jonkun muun kanssa ja Stella tiesi sen vallan hyvin. Ehkä Emmet oli odottanut Mitchiltä vähän liikaa luullessaan, että se puhui siitä valitsemisesta jotenkin syvällisemmässä merkityksessä kuin vain sen illan petikumppanin verran. ”I can’t actually ask her to stay, now can I?” mies hengähti. Halusiko hän edes pyytää? Olisiko illan johdattelemalla tai anomalla päätyttävä sänkyyn jomman kumman naisen kanssa, jos tilanne ei itsestään siihen veisi? Tietenkin Emmet mielellään aloittaisi syntymäpäivänsä jotenkin muuten kuin yksin sängyssään maaten, mutta Mitchin ehdotus tuntui silti vähän likaiselta. ”She does what she wishes. It’s not my place to decide for her and make her feel like she has to stay here today, but she knows she’s always welcome.” Katse käväisi taas Stellassa. Kyllä kai se tosiaan tiesi, että voisi aina jäädä? Viimeksi oltiin puhuttu siitä, että omin lupineen omilla avaimilla saapumista voisi vähentää, mutta tämä nyt oli asia erikseen. Toki olisi aika ymmärrettävää, jos nainen haluaisi mennä kotiin, kun Emmet tosiaan oli ollut illan treffeillä toisen naisen kanssa ja nyt Stella joutui hostaamaan tätä järjestämissään juhlissa.

Oli totta, ettei Emmet juuri koskaan pyytänyt ketään ulos, mutta se johtui lähinnä siitä, ettei hänellä ollut aikaa tapailla ketään tosissaan. Ja jostain syystä naiset löysivät hänen luokseen ilmankin, se oli oikeastaan melkein huvittavaa. ”That’t not true, I don’t complain and whine. You keep on sticking your nose into my business and then you act like I force you to listen my shit”, Emmet tuhahti. Mitch oli varsinainen tekopyhyyden multihuipentuma, se oli aina utelemassa hänen naiskuvioistaan, mutta sitten aukoi päätään siitä, että hän muka valitti asioista saamatta mitään aikaan! Eihän se ollut Emmetille mikään ongelma, vaan Mitchille. Mitä hänen olisi pitänyt saada aikaan? Graysonista Mitchell sentään oli oikeassa, sen Emmet saattoi myöntää. ”Of course I don’t like it. He might be cool and funny but he’s using her and I don’t think it’s right. She deserves more than to be someone’s secret”, Emmet vastasi ja tiesi olevansa asiasta vähän liiankin intohimoinen. Stellan ja Graysonin suhteen olisi pitänyt olla hänelle se ja sama, mutta ei se ollut. Hän tiesi sen, Mitch tiesi sen ja Stellakin tasan tarkkaan tiesi sen. ”But I can’t control her. I can’t tell her to stop seeing him, it’s not my place”, mies huokaisi ja vilkaisi Mitchiä turhautuneena. Miksi sen piti muistuttaa Emmetiä ilmiselvistä asioista, jotka hän kovasti yritti unohtaa? Oli vaikeaa olla ajattelematta Stellan ja Graysonin suhdetta, oli jopa vähän vaikeaa perustella itselleen se, miksi hän edes oli ollut treffeillä Charlien kanssa, kun tiesi, ettei hänellä oikeasti ollut aikaa tai energiaa tapailla useita naisia. Ei tilanteen tajuamiseen tarvittu Mitchin muistutuksia.

Emmet päätti jättää Mitchin törkeät kommentit täysin huomiotta. Hän ei todellakaan aikonut vihjailla Stellalle yhtään mitään Charlien ollessa paikalla. Sen sijaan asia heitettiin vitsiksi, mikä kirvoitti Mitchin suunnasta ruman mulkaisun, jolle Emmet ei voinut olla nauramatta. Aivan varmasti Mitchell oli kateellinen, mutta ihan turhaan. Kyllähän sille aina riitti seuraa, jos se vain itse sitä halusi. Paljon useammin Emmet oli lähtenyt baari-illan jälkeen yksin kotiin, joskin siitä hän saattoi varmasti syyttää lähinnä itseään. Eipä sillä, että hänellä olisikaan ollut ystävänsä tarmoa mitä naisasioihin tuli. Mitch oli siinä suhteessa aivan eri sarjassa. Stellan saapuminen paikalle piti huolen siitä, ettei Emmet päässyt naljailemaan ystävälleen lisää. Katse käännettiin sen sijaan siihen upeaan brunetteen, jota oli nyt entistä vaikeampi ajatella vain toverillisesti, kun sen saamisesta punkkaan oli juuri juteltu Mitchin kanssa pitkä tovi. ”We are fine”, Emmet totesi ja selvitti kurkkuaan rykäisemällä vähän hankalasti. Hän vilkaisi Mitchin perään, kun se lähti puolityhjää pulloaan heilutellen suuntaamaan keittiötä kohti. Sitten katse käännettiin taas Stellan puoleen ja sen hymyyn vastattiin pehmeästi. ”If someone can have fun with Mitch, then yes. How about you, enjoying the party?” mies vastasi vitsikkäästi ja virnisti nostaessaan olutpullon huulilleen. Äskeiset keskustelut olivat monella tapaa kaukana hauskanpidosta, mutta juhlissa itsessään ei ollut mitään vikaa, eikä Stellan tarvinnut tietää heidän typeristä jutuistaan.

Mitch häiritsevine mielipiteineen voitiinkin sitten työntää hetkeksi pois ajatuksista, kun Stella kysäisi uudelleen Charliesta. Emmetin katse käväisi siinä keittiön saarekkeen luota löytyvässä naisessa, joka sattui juuri sopivasti myös katsomaan hänen suuntaansa ja hymyilemään leveästi ennen kuin kääntyi takaisin keskustelukumppaninsa suuntaan. Oli melkein luonnotonta, että joku osasi ottaa niin rennosti uusien ihmisten seurassa. ”She uh, she works in a cafe next to the bureau”, Emmet kertoi palauttaessaan katseensa Stellaan. Oma olemus yritettiin pitää mahdollisimman rentona, mutta oli Charliesta puhuminen ehkä sitten kuitenkin vähän outoa. ”I’ve been buying my morning coffee from her for a couple of months now. Yesterday she asked me out and I said yes because I thought it could be good for me or something”, todettiin ja katseesta ehkä näki, mitä mies tarkoitti. Muiden deittailu oli hyväksi hänelle, koska oli kuitenkin elettävä sen kanssa, että Stellakin deittaili muita. Jos he olisivat panneet vain toisiaan, olisi kaikki ollut yksinkertaisempaa, koska selvästi ystävistäkin saattoi olla mustasukkainen. ”What do you think about her?” mies kysyi varovasti, ihan kuin olisi ennemminkin kalastellut tietoa, mitä Stella ylipäätään ajatteli siitä, että hänellä oli ollut treffit jonkun kanssa.

Keskustelu Charliesta päättyi lopulta siihen, kun stereoista alkoi soida joku ilmeisesti huikeakin kappale, ja Emmetin ja Stellan vieressä seisonut Oscar onnistui heilauttamaan kättään niin innostuneena, että oli pyyhkäistä olutpullon Emmetin kädestä. Miehen ote ei aivan irronnut, mikä luojan kiitos esti suuremman sotkun syntymisen, mutta sen verran pullo ehti heilahtaa, että sen sisältö läikkyi iloisesti Stellan mekolle. ”Shit!” Emmetiltä pääsi puoliääneen. ”I’m sorry, I didn’t mean to ruin your clothes. Oscar, can you please party little more moderately?” mies torui ystäväänsä, joka tietenkin osoitti olevansa tapahtuneesta kovin pahoillaan. Mitään suurta numeroa asiata ei kuitenkaan kannattanut tehdä, joten sen sijaan Emmet huokaisi kevyesti ja vilkaisi tekemäänsä vahinkoa. ”Let me help you with that”, Emmet kiirehti tarjoutumaan ja niine hyvineen lähti tietenkin johdattamaan Stellaa kylpyhuoneeseen, ihan kuin se ei muka olisi tiennyt miten sinne pääsee. Onnekkaasti yksi juhlavieraista oli juuri poistumassa vessasta ja Emmet ja Stella pääsivät pujahtamaan sisään. Ovi suljettiin tottuneesti perässä, vaikkei se varmaan olisi ollut tarpeellista tilanteen laadun huomioon ottaen. Emmet veti seinustalla olevasta hyllystä yhden puhtaan pyyhkeen ja ojensi sitä Stellaa kohti, jotta se voisi kuivata mekkonsa. Onneksi se sentään oli musta eikä mitenkään läpikuultavaa kangasta, muuten lopputulos olisi voinut olla valitettavampi. Kylpyhuoneessa Emmet tuli hyvin tietoiseksi siitä, että he olivat jääneet kahdestaan. ”Is your dress going to be okay? I guess my t-shirts can’t really be turned into party clothes", mies sanoi kai lähinnä sanoakseen jotain ja katsoi ystäväänsä silmiin. Emmetin kylpyhuone ei ollut erityisen suuri, joten kaksikko seisoi lopulta aika lähellä toisiaan. Mieleen muistui hyvin selkeästi toinen kerta, jolloin Stella oli lainannut Emmetin t-paitaa kasteltuaan omat vaatteensa sateessa. Täysin vaistonvaraisesti Emmet liikahti vielä vähän lähemmäs Stellaa, tarttui siihen pyyhkeeseen, jota nainen piti rintaansa vasten ja toisella kädellään sen leukaan. Emmetin ei tietenkään olisi pitänyt suudella parasta ystäväänsä omissa juhlissaan, kun hänen deittinsä odotteli jossain asunnon puolella, mutta niin hän sitten kuitenkin teki. Mies kohotti naisen leukaa vaativasti ylöspäin, antoi sen pyyhkeen tippua heidän välissään maahan ja ohjasi Stellaa lähemmäs painamalla kättään sen alaselälle. Huulet koskettivat toisiaan ja Emmet tiesi olevansa täysi paskapää tehdessään näin, mutta ei oikein voinut itselleen mitään.

Emmet hymähti päätään puistellen, kun Stella väitti, että hän muka oikeasti piti Mitchellistä. ”He’s like a big brother I never had. Always giving me hard time. Acting like everything is his business”, mies naurahti kuivakasti ja otti huikan oluestaan. ”What’s not to love?” virnistettiin perään. Tietenkin hän piti Mitchistä. Paljon. Oli ihan hyvä, että joku joskus kyseenalaisti Emmetin elämänvalintoja, kun hän itse teki sitä kaikkien ystäviensä kohdalla. Etenkin Stellan. Sille jaksettiin aina valittaa sen valinnoista, joten oli varmaan reilua, että joku teki samaa hänelle. Ehkä muutama kuukausi sitten Stella olisi vielä voinut kuvailla Emmetiä samalla tavalla: kuin isoveli, joka on aina neuvomassa, vaikkei sen mielipidettä ollut edes kysytty. Nyt veljeydestä oltiin taidettu pudota aika pitkälle. Charliesta puhuminen vei miehen ajatukset pois Stellan ja hänen suhteesta ainakin pieneksi hetkeksi, mutta vähän kiusallistahan se kieltämättä oli, vaikka Stella yrittikin ainakin näytellä kiinnostunutta. Oli vaikea sanoa, oliko se sitä oikeasti, vai olisiko se vain halunnut käskea Emmetiä tukkimaan suuren suunsa. Vähän typerästi Emmet meni vielä kysymään sen mielipidettä Charliesta, mitä tietysti kaduttiin heti samalla sekunnilla, kun kysymys oli päästetty putoamaan ilmaan. ”Yeah…” mies myönsi, kai hän oli aika pitkälti samaa mieltä Stellan arvion kanssa. Charlie oli ok, varmasti paljon enemmänkin, mutta hänen kohdallaan sen fataalein vika oli siinä, ettei se ollut Stella. ”He said she’s not bad but you’re hotter”, Emmet vastasi rehellisesti ja irvisti pahoitellen, vaikka kyllä se Mitchin asenne elämään ja naisiin vähän huvittikin. He olivat näissä asioissa todella erilaisia. ”He’s such a lovable asshole isn’t he? And totally and weirdly obsessed with you. I told him he should get help” kerrottiin nauraen.

Se Stellan mekko olisi varmasti pärjännyt ihan hyvin ilman Emmetin apuakin. Varmaan paremminkin, jos totta puhuttiin, koska ainut mitä Emmet oikeasti osasi tehdä, oli ojentaa Stellalle pyyhkeen, johon se voisi kuivata vaatteensa. Paljon sen parempaan ei varmaan oltaisi pystyttykään, jos nainen aikoi jatkaa vaatteen pitämistä yllään, mikä oli hyvin todennäköistä, kun otti huomioon, että he olivat juhlissa. Stella itse ei näyttänyt olevan kovin huolissaan mekkonsa kohtalosta, mikä edesauttoi Emmetin huomion herpaantumista ja kulkeutumista tärkeämpiin aiheisiin. Esimerkiksi siihen, että Stella oli yhtä kaunis ja haluttava kuin aina ja he olivat yhtäkkiä jääneet kahden. Kaikkien edessäkin oli ollut vaikeaa käyttäytyä tavallisesti ja pitää näppinsä erossa Stellasta, nyt kun kukaan ei ollut todistamassa heidän yhteistä hetkeään, kävi tehtävä mahdottomaksi. Emmet häpesi itseään jo valmiiksi viedessään kätensä Stellan kasvoille ja vetäessään sen suudelmaan, mutta häpeä ei ollut tarpeeksi voimakasta, eikä mies todellakaan voinut estää itseään siinä vaiheessa, kun tunsi Stellan vastaavan suudelmaan. Ote irtosi naisen leukaluusta suudelman syventyessä ja sormet kulkivat kasvojen syrjää pitkin sekoittumaan sen hiuksiin. Toinen haki paikkaansa lanteilta ja hieraisi omistavasti lantioluuta. Emmet alkoi jo tuntea Stellan vartalon yksityiskohdat, eikä tuntunut yhtään väärältä palata kertaamaan niitä kosketuksillaan, ei vaikka olisi tietenkin pitänyt tuntua. ”Other people are boring”, Emmet vastasi suudelmien välistä Stellan huulille. Miksi ihmeessä he olisivat halunneet viettää aikaa muiden ihmisten kanssa, kun vain kahdestaan he saattoivat olla näin lähekkäin? Stella painautui vielä paremmin häntä vasten ja Emmet henkäisi malttamattomasti. Ehkä hän olikin koko illan halunnut vain tätä.

Oli vähän epäselvää, miten he edes onnistuivat käymään minkäänlaista keskustelua, koska Emmetistä tuntui, ettei hän juuri missään vaiheessa oikeasti vetäytynyt irti Stellan huulista, saati päästänyt otettaan irtoamaan sen ympäriltä. Joka tapauksessa jotain sanoja vaihdettiin, kai ne ujutettiin suudelmien väleihin, kuiskittiin toisen suupieliin ja hetkittäin kaulalle. ”I didn’t mean to but he kept on asking and… Well now he knows”, mies myönsi vähän häpeissään. Oli ollut aidosti huono idea kertoa Mitchille, koska tietenkin sillä oli miljoona mielipidettä siitä, miten hänen ja Stellan tilanteen olisi pitänyt edetä. Vaikka ei se tiennyt asiasta mitään, ei ainakaan läheskään tarpeeksi. Kun Stellan huulet ensimmäisen kerran kunnolla karkasivat Emmetin ulottumattomiin, joutui mies vetämään henkeä ja kohtaamaan naisen katseen. Se oli edelleen liian lähellä, jotta katsetta olisi voinut kunnolla kohdistaa ja Emmet tunsi omantunnon piston, kun Stella mainitsi Charlien. Charlie. Tosiaan. Pisto oli valtavaa vähättelyä, oikeasti Emmetin omatunto yritti puukottaa häntä sisäelimiin sellaisella raivolla, että miehen olisi vähemmälläkin pitänyt tajuta vetäytyä irti ystävänsä huulilta. Mutta Emmetissä oli jotain vikaa, eikä omalletunnolle annettu juurikaan painoarvoa. ”It’s not”, Emmet myönsi hengittäen raskaasti Stellan huulia vasten. Käsi irtautui naisen hiuksista, silitti hellästi sen takaraivoa ja laskeutui sitten selkärankaa pitkin alaspäin, kunnes löysi myös paikkansa naisen lanteilta. ”I’m such an asshole but you’re just too fucking perfect”, mies hengähti ja äänessä oli sekaisin itseinhoa ja käsittämätöntä halua sitä hänen sylissään olevaa naista kohtaan. Hän olisi voinut syyttää niitä illan aikana juomiaan oluita, mutta totuus oli, että Emmet olisi voinut tehdä tämän kaiken myös selvinpäin. Ei ehkä yhtä helposti, mutta olisi. Stellaa oli ennenkin päädytty suutelemaan sopimattomilla hetkillä, ei siinä ollut varsinaisesti mitään uutta.

Hitaasti ja aivan liian varmasti Emmet vangitsi Stellan huulet takaisin omilleen ja painoi naisen kylpyhuoneen seinää vasten. Se oli väärin ja vastuutonta, mutta suudelmiin oli niin helppo upota, ettei Emmet todellakaan ajatellut tilannetta järjellä. Mies liu’utti kätensä Stellan lanteilta alemmas ja tapailemaan mekon helman alta paljastuvaa pehmeää ihoa. Sen koskettaminen sai Emmetin sydämen hakkaamaan ja hän tiesi menevänsä hetki hetkeltä vain enemmän liian pitkälle. Ei hän voisi ottaa Stellaa siinä kylpyhuoneessa, kun ulkopuolella ihmiset juhlivat. Kun Charlie jutteli siellä hänen ystäviensä kanssa. Olisi pitänyt lopettaa, irrottaa huulensa naisen huulilta ja päästää se menemään, mutta se oli paljon helpommin sanottu kuin tehty. Lopulta tarvittiin aivan toisenlainen wake up call ennen kuin Emmet sai itsensä ryhdistäytymään. Tietenkään mies ei tajunnut jättäneensä oven lukitsematta ennen kuin kuuli kahvan kääntyvän ja juhlien hälyn voimistuvan. Ei sitä ollut tajunnut Stellakaan. Kun ovi heidän vieressään avautui, Emmet säpsähti irti suudelmasta, muttei todellakaan kavahtanut tarpeeksi kauas, jotta tilannetta olisi voinut selitellä mitenkään parhain päin. Lisäksi oli aivan liian myöhäistä: katsoessaa oven suuntaan Emmet näki ovensuussa seisomassa selvästi järkyttyneen Charlien, joka ei ilmeestä päätellen meinannut saada sanaa suustaan. ”Charlie, I…” Emmet henkäisi, vaikka tiesi, että selitykset tulisivat aivan liian myöhään. ”Oh… So… You two?” Charlie sai lopulta muotoiltua ja sen kasvoista näki, että se tunsi olonsa loukatuksi ja ehkä vähän käytetyksikin. Emmet irrotti varovasti kätensä Stellan ympäriltä, päästi sen irrottautumaan seinästä. Katse kävi nopeasti Stellassa, mutta palautui sitten ovensuussa edelleen häilyvään tummaan naiseen. ”I’m sorry, this is not.. It’s comlicated”, Emmet sai puristettua itsestään ulos ja tiesi itsekin, että se oli ehkä maailmankaikkeuden surkein selitys ikinä. Charlie naurahti vähän epäuskoisesti. ”I thought you were one of the good ones. Guess I was wrong. I don’t know if you were going to call me anyway, but please don’t. I don’t want to hear from you, ever, if that’s possible”, nainen sanoi ja kääntyessään kannoillaan se pamautti kylpyhuoneen oven takaisin kiinni. Emmet jäi tuijottamaan ovea tyrmistyneenä omasta käytöksestään, siitä, miten hän oli voinut tehdä jotain niin typerää ja loukkaavaa. ”What’s wrong with me?” se kysyi aidosti järkyttyneenä ja katsoi Stellaa tietämättä mitä olisi pitänyt tilanteesta ajatella. Mikä heissä oli vikana? Jos he eivät satuttaneet toisiaan, he satuttivat jotain muuta.

Utelias paskiainen, siinäpä tosiaan sanapari, joka kuvasi Mitchell Batesia erinomaisesti. Emmet huomasi naurahtavansa Stellan sanoille, vetävänsä henkeä sen huulia vasten ja pakottavansa itseään tiukemmin sen vartaloa vasten. Mitchistä puhumisen olisi pitänyt olla mieletön turn off, mutta siinä tilanteessa varmaan mikään ei olisi saanut Emmetin intoa lopahtamaan. Ei Mitch, ei Charlie, ei huutava omatunto. Stellaa oli aivan liian helppo haluta, aivan liian helppo. Samalla armeliaasti unohtuivat huolet siitä, mitä ihmiset ajattelisivat heidän poissaolostaan. Varmasti useampikin Emmetin ystävistä oli nähnyt heidän sujahtavan yhdessä vessaan ja vaikka Stellan mekon puhdistaminen oli ihan mukiinmenevä syy hetken viipymiselle, ei se pidempää poissaoloa kuittaisi. Minuuttien kulumisesta oli kuitenkin aivan turha yrittää pysyä kartalla, kun Stellan kädet kiirehtivät availemaan Emmetin vyönsolkea ja mies tiesi, ettei mitenkään voisi lopettaa tähän. Stella oli nyt ainut millä oli väliä, Emmet halusi vain tuntea sen ihon omaansa vasten, päästä liikkumaan sitä vasten ja sen sisällä. Hän työnsi naisen mekon helmaa aina vain ylemmäs, kartoitti ahnaasti sen reisien ihoa sormillaan huuliensa pitäessä Stellan huulia tiukasti otteessaan. Käsi oli juuri parhaillaan liukumassa röyhkeästi Stellan alushousujen sisään, kun lumous särkyi ja kylpyhuoneen oven avautuminen pakotti Emmetin palaamaan todellisuuteen.

Se oli todellisuus, jossa hän ei todellakaan olisi halunnut elää. Kaikki tapahtui nopeasti. Charlien ilmeen rekisteröiminen, sen sanat, Emmetin omat surkeat selitysyritykset. Se oven paukahdus, kun nainen poistui huoneesta ja arvatenkin samaa menoa koko asunnosta. Charlien reaktio oli oikeutettu, mutta Stellan tuntui epäreilulta. Miten helposti se saattoi vain kohauttaa olkiaan tilanteelle, vetää mekkonsa takaisin asemiin ja poistua paikalta. Emmet itse pystyi tuskin liikkumaan ja ajatus ihmisten joukkoon palaamisesta oli ihan helvetillinen. Hän oli todellakin ylittänyt rajan tällä kertaa: edellisellä kerralla Penny oli sentään ehtinyt pois hänen asunnostaan ennen kuin Emmet oli käynyt Stellan kimppuun. Charlie oli ollut ihan siinä vieressä. Se oli nähnyt kaiken, tai jos ei kaikkea, niin liikaa joka tapauksessa. Ei sillä oikeastaan edes ollut merkitystä, etteivät he tunteneet toisiaan vielä mitenkään hyvin. Emmetin teko oli joka tapauksessa aivan käsittämättömän itsekeskeinen, eikä mies todellakaan tiennyt, koska hänestä oli tullut sellainen. Milloin toisten ihmisten tunteet olivat lakanneet merkitsemästä yhtään mitään? Millaiseksi kusipääksi hän tunsikaan itsensä jäädessään yksin sinne kylpyhuoneeseen. Hän nojautui vasten seinää, naksautti viimein sen oven lukkoon ja yritti vain saada olonsa tasautumaan. Kun sydämen lyönnit ja veren tykytys ihon alla alkoivat hiljalleen laantua, sai Emmet suljettua sen vyönsä, harottua hiuksensa takaisin jonkinlaiseen muotoon ja napitettua neuleensa kiinni. Ei hän sinnekään voisi jäädä, kun asunto oli täynnä ihmisiä, jotka halusivat juhlia hänen kanssaan, häntä.

Loppujuhlien ajan Emmet vältteli niin Stellaa kuin Mitchiäkin. Mitchin ilmeestä näki jo kaukaa, että se arvasi jotain tapahtuneen, mutta Emmetillä ei ollut minkäänlaista halua selittää ystävälleen, mitä oli mennyt tekemään. Asiasta puhuminen olisi tehnyt siitä vain vielä vähän todellisempaa, eikä Emmet halunnut myöntää, että se oli sitä. Hän arvasi, että asiaan jouduttaisiin vielä palaamaan ennemmin tai myöhemmin, koska Mitch tuskin antaisi sen vain unohtua, mutta ainakin sen illan ajan Emmet voisi teeskennellä, ettei mitään puhuttavaa ollut. Onneksi paikalla oli kymmeniä muitakin ystäviä ja tuttuja, joihin Emmet saattoi kanavoida huomionsa. Niitä tyyppejä hän näki enää säälittävän harvoin, ja teki hyvää päästä kertaamaan kaikkien kuulumiset, nauraa melkein rentoutuneesti poliisikoulusta tuttujen kavereiden tarinoille niiden piirien sekoiluista tai muistella yliopistoaikaisten ystävien kanssa niitä harvoja kertoja, kun Emmet oli poistunut huoneestaan kirjojen äärestä ja tosiaan osallistunut johonkin opintomenoihin. Niiden keskustelujen ja muutaman oluen voimalla Emmet onnistui hetkittäin hiljentämään piinaavan omantuntonsa, joka vaati häntä laittamaan Charlielle viestin, pyytämään anteeksi. Kertomaan, että hän tiesi olevansa massiivinen kusipää, jolle naisen ei todellakaan tarvinnut antaa anteeksi, vaikka hänen olikin pakko pyytää. Viestiä ei laitettu, ei ainakaan juhlien aikana ja sekin oli kai jonkinlainen saavutus. Nainen oli kuitenkin tehnyt ihan selväksi, ettei todellakaan halunnut kuulla hänestä enää koskaan.

Kellon tullessa puoltayötä porukka alkoi hiljalleen valua ulos asunnosta jatkoille tai koteihinsa, kuka minnekin. Emmetiä vaadittiin tietenkin mukaan, mutta työuupumukseen, siihen asunnossa vallitsevaan sotkuun ja miljoonaan muuhun asiaan vedoten mies onnistui jättäytymään jälkeen. Mitch karkasi jonkun viime hetkillä iskemänsä naisen kanssa ja lopulta jäljellä olivat enää Emmet ja Stella. Tietenkin. Asunnon siivoaminen aloitettiin vaitonaisissa tunnelmissa, koska ei Emmet ainakaan tiennyt mitä olisi sanonut. Mikään ei voinut pyyhkiä pois sitä tosiasiaa, että hän oli halunnut Stellaa aivan saatanasti ja toiminut sen mielihalun pohjalta seurauksista välittämättä. Se oli omaa tyhmyyttä, eikä siinä oikein voinut syyttää muita kuin itseään. Stella oli ensimmäinen, joka avasi suunsa, otti asian puheeksi. Emmet huokaisi raskaasti. ”I don’t know Stella, should we?” mies kysyi ja tiesi kuulostavansa vähän passiivisaggressiiviselta. Äänensävyä kaduttiin saman tien ja Stellan anteeksipyynnön myötä mies puisteli tuskaisesti päätään. ”It wasn’t your fault”, Emmet sanoi lannistuneestia ja vilkaisi Stellaan kerätessään tyhjiä pulloja olohuoneen pöydiltä ja kantaessaan niitä keittiön lavuaarille tyhjennettäväksi. Ihmiset eivät vielä aikuisiälläkään osanneet juoda pullojaan ja lasejaan tyhjiksi, joten päästyään keittiöön Emmet alkoi yksi kerrallaan kaadella pullojen pohjia lavuaarin sisuksiin. ”It was mine. I shouldn’t have done that. But I just…” mies yritti aloittaa ja tuskastui omaan vaikeiluunsa. Miksi sen selittäminen edes oli niin hankalaa?

Pulloja aseteltiin riviin siihen saarekkeen päälle samaa tahtia kuin niitä saatiin tyhjäksi. ”It’s one thing that we’re having sex. That part is okay. I don’t regret any of that because I couldn’t. I fucking love how being with you, touching and kissing you, makes me feel. But hurting other people like that is fucked up”, Emmet huokaisi, lopetti hetkeksi pullojen tyhjentämisen, nojasi kyynärpäitään saarekkeen laitaan ja päätään käsiinsä. Charlie oli mukava tyttö, joka ei todellakaan olisi ansainnut sellaista kohtelua ja eniten Emmetiä hävetti oma toimintansa. Miten hän ei muka ollut voinut odottaa siihen asti, että nainen oli lähtenyt kotiin, että kaikki olivat lähteneet? Raskaan huokauksen myötä ryhti suoristettiin ja katse käännettiin Stellaan. Hetken aikaa Emmet vain katseli sitä, tajusi hetki hetkeltä selvemmin, että odottamalla edes tunnin tai pari siitä kylpyhuoneessa vietetystä hetkestä eteenpäin, hän olisi saanut Stellan itselleen, voinut kaikessa rauhassa olla sen kanssa huolehtimatta muista ihmisistä. Loukkaamatta ketään. ”I’ve never done anything like that, that’s not how I want to treat others. Charlie didn’t deserve that. You don’t deserve that either”, henkäistiin uupuneesti ja palattiin taas niiden pullojen pariin. Ei Emmet halunnut kohdella ketään naista sillä tavoin, ei Charlieta eikä Stellaa. Kuin ne olisivat olleet jotain käyttötavaraa, jonka hän saattoi vain ottaa halutessaan ja sysätä syrjään, kun ei enää tarvinnut tai kun tarjolla oli jotain muuta.

Oli ihan lohdullista, että Stella yritti ottaa osan vastuusta kantaakseen, mutta ei sen olisi tarvinnut. Charlie oli ollut hänen deittinsä, hänen olisi pitänyt ajatella sen tunteita ja omien toimiensa järjettömyyttä. Jos Charlie ei olisi keskeyttänyt heitä, Emmet olisi vienyt sen loppuun asti. Hän olisi antanut Stellan avata ne houssunnappinsa, kuten se oli jo ollut aikeissa tehdä ja varmaan minuuttien sisällä Emmet olisi päätynyt ottamaan naisen siinä kylpyhuoneen seinää vasten. Oli naurettavaa haluta jotain niin paljon, mutta pelkkä asian ajatteleminen sai kiihkon ja itseinhon värähtämään Emmetin sisuksissa. Stella oli tietenkin ollut siinä täysin mukana ja rohkaissut kaikkea sitä hulluutta, mutta jos kyse olisi ollut Graysonista viereisessä huoneessa, ei Emmet todellakaan olisi pitänyt miehen tunteista huolehtimista omana ongelmanaan. Tästähän heillä jo olikin hyviä kokemuksia ja silloin Emmet oli ollut naiselle todella vihainen siitä, ettei se ollut kertonut hänelle rakastajansa läsnäolosta. Ehkä Grayson olisi saanut hänen himonsa lopahtamaan, siitä mies ei voinut mennä ihan takuuseen. Selvästi 20 muun ihmisen ja Charlien läsnäolo ei ollut riittänyt sitä tekemään. Nytkin omatunto soimasi heti, kun Stellan kädet kiertyivät hänen ylävartalonsa ympärille ja Emmet tajusi sen kosketuksen rentouttavan häntä. ”I know I can’t, but I feel like I should at least try to apologise”, mies sanoi puoliääneen ja laski hellästi kätensä Stellan käsivarsien päälle. Syyllisyys olisi varmaan joskus vielä se tunne, joka ajaisi hänet hulluuteen, niin voimakkaasti sitä tunnettiin kaikista typeristä teoista, joihin ikinä sorruttiin.

Stellan huulet painuivat hellinä Emmetin niskaan ja mies sulki hetkeksi silmänsä sitä tunnetta sisäistäessään. Miksi sen otteessa oli niin helppo sulaa ja unohtaa järjellä ajattelu? Kun käsivarressa tunnettiin vaativa kosketus, suostui Emmet kääntymään ympäriä naisen otteessa. Se painoi hänet itsevarmasti saarekkeen laitaa vasten ja hymy häivähti miehen huulilla: tämä oli äärettömän tuttu tilanne, osat vain olivat vaihtuneet. ”That doesn’t mean we shouldn’t try to avoid them”, Emmet hymähti ja pyöräytti päätään varovasti. Eikai virheille voinut vain antaa valtaa, päättää, että niiden tekeminen oli ihan ok? Pahinta oli, että Stellan kanssa viettettyjä hetkiä oli niin vaikea pitää virheinä ylipäätään. Emmet sulki taas hitaasti silmänsä, kun Stellan sormet sivelivät pehmeästi hänen poskeaan. Päätä kallistettiin aivan aavistuksen verran naisen kättä vasten, koska kosketusten hakeminen vain tuli niin luonnostaan jopa silloin, kun niistä tunnettiin tajutonta syyllisyyttä. ”I’m trying okay”, mies huokaisi, tunsi kohta Stellan otsan omaansa vasten ja sitten jo sen huulet hipomassa omiaan. ”But I should feel a bit quilty, right?” hän kysyi, tavoitti vielä nopeasti Stellan huulet omiaan vasten, kosketti niitä hellästi ja hengitti sisään sen malttamattoman äännähdyksen, joka naiselta pääsi karkaamaan. Syyllisyys ja halu kulkivat näköjään käsi kädessä, eikä Emmet ollut ihan varma, mitä sille olisi pitänyt tehdä.

Ihan sama miten paljon syyllityyttä Emmet tunsi aiemmasta toiminnastaan, oli silti vaikea päästää Stella karkaamaan edes sen askeleen päähänä. ”The decent thing would be spending the night alone. Preferably all nights for so long that I stop being a irresponsible and egoistic prick”, Emmet naurahti ilottomasti. Ehkä hän otti sen liian raskaasti, kyse oli kuitenkin vain yhdestä typerästä mokasta. Ei yksi kerta tehnyt hänestä tunteetonta hirviötä, joka jatkossa vain satuttaisi kaikkia läheisiään kerta toisensa jälkeen ja aina vain pahemmin. Mutta Emmet oli tottunut olemaan ankara itselleen, se erotti hänet niistä ihmisistä, joita hän ei halunnut muisuttaa. ”But I don’t want to do that”, hän myönsi huokaisten. ”I don’t want to ask you to leave, even though I probably should concidering this is something Mitch encourages us to do and it can’t be good idea if he thinks it is”, ääni murtui taas pieneen naurahdukseen, nyt jo melkein iloiselta kuulostavaan. Mitch ja sen käsitykset oikeasta ja väärästä kun puhuttiin ihmissuhteista… Emmet ei aina ihan tiennyt, mitä niistä ajatteli. ”Do you want to stay?” Emmet kysyi vähän hiljempaa, kumartui naista kohti ja veti sitä lähemmäs itseään. Huulet hipaisivat Stellan suupieltä ja kädet silittelivät varovasti alaselän ihoa mekkokankaan läpi. ”Even though I’m fully guilt-ridden I just… I can’t stop thinking about what happened. Those things that happened before all went to shit”, hän kertoi ja lopun tarkennus tuntui aika tärkeältä. Kyllä sitä paskaakin osuutta tietenkin ajateltiin, mutta varsinkin Stellan läheisyys voimisti alkuosan elävyyttä suuresti.

”All and all, I want you to stay. I want to pick up where we left and I… Fuck. I just want you, okay?” Emmet sanoi lopulta, pakottautui katsomaan Stellaa silmiin ja hengähti malttamattomasti, kun odotti, mitä se sanoisi.