.gif)
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jul 18, 2017 12:00:14 GMT 2
Post by missie on Jul 18, 2017 12:00:14 GMT 2
SATURDAY 5. NOVEMBER 2016 SOME BAR @ BROOKLYN MITCHELL BATES & EMMET DIXON
MITCH'S LOOK TODAY / moa micthin uteluiden uhriksi empulan kanssa................................................................... Mitchin ei ollut oikeastaan tarvinnut tehdä juurikaan töitä, etttä oli saanut Emmetin lähtemään ulos oluelle tai parille sinä lauantai-iltana. Tosin nyt hän joutui odottelemaan Emmetin kotitalon alaoven edessä, että arvon herra saisi raahattua takalistonsa seitsemännestä kerroksesta. Hieman tuohtunut katse heitettiinkin sen puoleen, kun se vihdoin suvaitsi saapua paikalle. "How long can it take to come down from the seventh floor?" Mitch tiedusteli herttaisesti, hieman vinoilevaan sävyyn, mutta lähti sitten astelemaan tuttua vakiobaaria kohti, jossa he aina istuivat Emmetin kanssa silloin, kun eivät jaksaneet lähteä mihinkään pintaliitopyrkyrien suosimalle klubille. Baari ei ollut ehkä hieno, mutta sen televisioruuduilta näkyi aina poikkeuksetta urheilua ja tiskillä oli vain harvoin ruuhkaa - kaksi hyvää, erittäin perusteltua syytä valinnalle. Niillä klubeilla jaksoi pyöriä yleensä siinä vaiheessa, kun illan ainoa tarkoitus oli metsästää seuraa jatkoille, mutta tänään Mitch halusi viettää aikaa vain miesten kesken. Toki jos baarista tarttuisi mukaan joku, niin ei sitäkään pahaksi pistetttäisi, mutta harvemmin siellä varsinaisesti mitään potentiaalisia ehdokkaita edes oli. Vaikka moni olikin eri mieltä aiheesta, ei Mitch ihan jokaista vastaantulijaa mukaansa kelpuuttanut. Pitihän sitä nyt joku taso olla! Tuttavallisesti baarimikko tervehti tiskin takaata, kun Emmet ja Mitch astuivat sisälle baariin. Luonnollisestikin he asettautuivat istumaan tiskin eteen, jotta juomatarjoilu olisi mahdollisimman helposti saatavilla. Kuka nyt oikeasti jaksoi raahautua mihinkään pöytään ja kulkea sieltä asti hakemaan täydennystä lasiinsa joka kerta? Ei Mitch ainakaan. Oli paljon mukavampi istua siinä baarijakkaralla ja heilauttaa lasiaan aina merkitsevästi baarimikolle, kun juoma alkoi loppua. Oluet saapuivat melko nopeasti miesten eteen, kuten aina. "Well, what's up?" Mitch kysyi. Siitä tuntui olevan pieni ikuisuus, kun he olivat tavanneet toisensa viimeksi kunnolla. Toki viestejä tuli vaihdettua monta kertaa viikossa, mutta eihän se nyt koskaan ollut sama, kuin naamatusten kuulumisten vaihto. Yleensä Mitch keskittyi vain suurimmassa osassa viesteistään valittamaan työstään Emmetille, sillä hän tiesi sen ymmärtävän häntä harvinaisen hyvin - olihan se itsekin joskus paiskinut niissä hommissa. Loput 20-30 prosenttia viesteistä käsittelivätkin sitten yleisesti Mitchin naisseikkailuita. Missään kovinkaan tähdellisissä aiheissa miesten viestittely ei siis tavanomaisesti pyörinyt. "How about Stella? Have you got your fight settled? Or whatever it is", Mitch kohotti äärimmäisen kysyvästi kulmiaan Emmetin puoleen. Hän ei ollut ihan varma siitä, mitä kaksikon välillä oli meneillään, mutta jonkinlainen riita sen täytyi olla. Viimeksi kun ne oli nähty yhdessä, olivat ne tuntuneet kilpailevan siitä kumpi onnistuisi loukkaamaan toistaan pahemmin. Mitchistä se oli ihan naurettavaa. Toisaalta hän oli aikoinaan tainut sortua samaan. Tavallaan hän ymmärsi Emmetiä paremmin kuin hyvin, mutta samaan aikaan hän toivoi ettei se tekisi samoja virheitä kuin hän. Hänen ei olisi pitänyt koskaan sotkea ystävyyttään sillä tavoin Amandan kanssa. Se oli ihan typerää, ja lopulta Mitch oli itse vain polttanut näppinsä siinä. Se pirun timanttisormuskin kummitteli vielä hänen sukkalaatikossaan kotona. Oli mies ajatellut hankkiutuvansa siitä eroon vaikka kuinka monta kertaa, mutta jotenkin hän ei vain koskaan pystynyt siihen. "I don't understand you at all. How does any man choose such a woman as her best friend and not have sex with her? Are you gay or something?" Mitch rypisti kulmiaan mietteliäänä ja loi tarkkaavaisen, tutkivan katseen Emmetiin. Jotain vikaahan siinä oli pakko olla, kun se ei ollut kaikkien niiden vuosien aikana edes ajatellut Stellaa minään muuna kuin ystävänään. Ne nyt olivat Mitchin käsityksen mukaan tunteneet toisensa jo melkein parikymmentä vuotta. Luulisi että ajatus mahdollisuudesta olisi käynyt mielessä edes jossain vaiheessa, mutta ei ilmeisesti. "Is there something wrong with you?" |
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jul 18, 2017 15:52:29 GMT 2
Post by moa on Jul 18, 2017 15:52:29 GMT 2
Emmet’s ootd + black jeans + leather jacket when outside Kun Emmet ilmaantui ulos asuintalonsa alaovesta Myrtle Avenuelle, sai hän heti osakseen ilahduttavaa naljailua kadunvarressa odottelevalta ystävältään. ”Oh, I’m sorry. Am I wasting your precious time?” Emmet lohkaisi takaisin tunkien kätensä takkinsa taskuihin ja lähtiessään tallustelemaan Mitchin kanssa rinnatusten kohti sitä tuttua baaria, jossa he yleensäkin istuivat. Yleensä tarkoitti siis niin usein kuin he nyt oluella ylipäätään kävivät. Edellisestä kerrasta taisi olla jo ihan säädyllisesti aikaa, mikä oli Emmetin mielestä siinä mielessä hyvä, ettei kaljan lipittämisestä kannattanut kehittää mitään viikottaista rituaalia. Siihen kapakkaan oli kuitenkin aina hyvä tulla, koska juomia ei joutunut odottamaan pitkään, tiskillä ei tungeksittu ja paikan habitus oli kaukana niistä pintaliitomestoista, joissa erään toisen ystävän kanssa jouduttiin aina käymään. Silläkin kertaa Emmet ja Mitch löysivät tottuneesti paikknsa baaritiskin edustalla olevilta jakkaroilta ja hetken päästä heillä oli kädessään ensimmäiset oluet. Emmet riisui nahkatakkinsa vähän matkan päässä tönöttävään naulakkoon ja istui sitten alas juuri sopivasti, kun Mitchell kyseli hänen kuulumisiaan. Kasvoilla käväisi pieni irvistys, kun alettiin selittää viikon työkuvioista, siitä miten NYPD:ssä oli ehkä sittenkin ollut puolensa siitä huolimatta, että Mitch jaksoikin aina piirin toiminnasta valittaa. Tietenkin Emmet oikeasti oli ihan tyytyväinen valintaansa siirtyä paikallisista poliisivoimista liittovaltiotasolle, mutta kyllä se tarkoitti pidempiä päiviä ja valitettavasti myös kankeita rakenteita. Emmet oli byroossa auttamattomasti keltanokka, vasta keväällä Quanticosta valmistuneena hän sai kontolleen paljon kaikenlaista mukavaa hommaa muiden paperitöistä lähtien. ”So I’m basically swamped with work”, Emmet totesi selvityksensä loppuun ja hieraisi nenänsä vartta väsyneesti. ”And it’s not exactly Criminal Minds stuff either. Someone else gets to do all the exciting things and I’m just there, learning.” Emmet ei tavallisesti ollut se, joka pyörittelisi silmiään oppimiselle, mutta kieltämättä mies olisi välillä jo kaivannut enemmän kentälle, pois toimiston sisuksista. Välillä sinnekin päästiin, mutta oli hän edelleen enemmän sivussa, luonnollisesti. Luonnollisesti Emmetin olisi puolestaan pitänyt päästä arkisesti tiedustelemaan ystävänsä kuulumisia, jolloin hän olisi seuraavat 30 minuuttia kuunnellut sen vuodatusta NYPD:stä, entisestä piiristään ja ehkä siitä, millainen natsi Isla osasi toisinaan olla. Valitettavasti Emmet ei kuitenkaan ehtinyt sinne asti ennen kuin Mitch oli heittänyt ilmoille sen kysymyksen Stellasta. Emmetin kasvoilla käväisi hämmentynyt ilme ja kulmat rypistyivät vähän. ”What about Stella?” mies kysyi vähän turhankin nopeasti. Mitch mainitsi sen miljoona vuotta vanhan riidan, joka Emmetillä ja Stellalla oli ollut meneillään ja mies kohautti välinpitämättömästi olkapäitään. ”Yeah, we’re fine. No fighting, everything is good”, hän kertoi ja yritti luonnollisesti vältellä menemästä yksityiskohtiin yhtään mistään. Mitch oli hänen hyvä ystävänsä, mutta se oli aina suhtautunut Emmetin ja Stellan ystävyyteen vähän oudosti, joten asian ruotiminen ei voisi olla mitään muuta kuin huono idea. Siitä oli sitä paitsi jo ihan älyttömän kauan, kun hän ja Mitch olivat törmänneet Stellaan ja Graysoniin siellä klubilla. Tai siitä, kun Emmet oli noukkinut parhaan ystävänsä Mitchin huostasta poliisiasemalta ja kiikuttanut kiukuttelevan neidin sänkyynsä nukkumaan. Oikeasti siitä kaikesta oli toki vain joitain kuukausia, mutta kaikki oli muuttunut hänen ja Stellan välillä. Kaikki, paitsi se, että he olivat edelleen parhaita ystäviä. Emmet olisi ihan hyvin voinut haudata sen aiheen vaikka saman tien, mutta Mitchin ilmeestä näki, ettei se ollut antamassa periksi. ”Jesus, what is it with you people thinking I’m gay?” Emmet puuskahti ja pyöräytti silmiään. Olutpullo nostettiin huulille ja päätä puisteltiin hitaasti puolelta toiselle. Ihan uskomaton juttu. ”You know that whole fucking mess started with Stella insisting that I’m gay? I’m not. It should be pretty obvious by now”, mies totesi ja väkisinkin ääneen pääsi karkaamaan kuivakka sävy. Oli käynyt aika selväksi, että Emmet oli kaukana homosta. Oli myös käynyt ilmi, ettei ollutkaan ihan niin helppoa olla paras ystävä Stellan kaltaisen naisen kanssa ilman, että jatkuvasti ajatteli sen jumalaista vartaloa ja pehmeitä huulia. Mitch oli jo silloin House of Yesissä saanut ongittua ärtyneestä Emmetistä tiedon, että ystävykset olivat päätyneet punkkaan, mutta asiasta ei oltu pahemmin puhuttu sen jälkeen. Ei sittenkään, kun sen luontoisista tapaamisista Stellan kanssa oli tullut, noh, säännöllisempiä. ”There’s nothing wrong with me. I’m well aware that Stella is a beautiful woman. Incredibly sexy, if you will. But she’s my best friend. I didn’t choose her, we just… We’ve known each other forever. It’s not that easy seeing your childhood friend as a woman”, Emmet tuhahti. Toki Emmet nykyään näki, että Stella oli kaikkea muuta kuin joku vähän rasittava rillipäinen pikkutyttö. Mutta haluttiinko Mitchille paljastaa, että suhde Stellan kanssa oli muuttunut kaikkea muuta kuin platoniseksi? Tosiasiahan oli, että Emmet saattoi tuskin pitää käsiään erossa Stellasta naista nähdessään ja ilmeisesti sama toimi melko hyvin myös toiseen suuntaan. ”I know what you’re going to say. I should have tapped her when we were teenagers or something, but I wasn’t really thinking about that kind of things back then”, Emmet huokaisi ja hieraisi otsaansa kuin olisi kärsinyt päänsärystä. Hiuksia harottiin samalla paremmin pois kasvoilta ja Mitchiin luotiin merkitsevä katse. Jostain syystä perhesurma oli ollut omiaan viemään 16-vuotiaan pojan ajatukset pois seksistä, puhumattakaan siitä, että hän olisi halunnut silloin päästä itseään 3 vuotta nuoremmat Stellan lakanoihin. Se oli ollut liian nuori ja toisaalta myös hänen läheisin ystävänsä, se, johon saattoi luottaa vaikeinakin aikoina. Kun siihen ajatukseen oli kasvettu, ei seksi oikeasti ollut pahemmin edes käynyt Emmetin mielessä. ”We wouldn’t be friends if something would’ve happened back then. I’m happy it didn’t”, mies koki sitten tarpeelliseksi alleviivata. Ei hän osannut edes kuvitella, millaista olisi elää ilman Stellaa ystävänään. Puhumattakaan siitä, mistä kaikesta hän olisi sittemmin voinut jäädä paitsi, jos he olisivat pilanneet välinsä joskus nuorempina.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jul 18, 2017 18:18:29 GMT 2
Post by missie on Jul 18, 2017 18:18:29 GMT 2
Mitch ei olisi koskaan uskonut myöntävänsä sitä, mutta niin vain hän sai huomata, että NYPD:n tarjoamat hommat olivat huomattavasti mielenkiintoisempia, kuin mitä uransa alussa oleva FBI:n erikoisagentti sai kontolleen. Luojan kiitos, Mitch ei ollut koskaan innostunut seuraamaan ystävänsä jalan jäljissä Quanticoon. Varmaan fiksuin veto, mitä hän oli koskaan elämässään tehnyt. "Sounds like a dream", Mitch murjaisi huvittuneesti hymähtäen ja käytti olutpullon huulillaan vinon virneen keikkuessa suupielessään. Emmet eli ihan varmasti omaa unelmaansa, mutta Mitch ei olisi lähtenyt moiseen höykytykseen mukaan. Ei enää nyt, kun oli saanut jalkansa mukavasti oven väliin. Toki Isla jaksoi ajoittain muistuttaa jostain nokkimisjärjestyksen kaltaisesta, mutta Mitch yleensä ohitti huomautuksen huolettomalla olan kohautuksella. Eikä Isla ollut ainakaan vielä katsonut aiheelliseksi kyykyttää Mitchiä - vaikka se olisi voinut tehdä ihan hyvääkin toisinaan.
Mitch loi Emmetiin katseen, joka viestitti että hän piti ystäväänsä vähintäänkin vähä-älyisenä. Miten se ei muka tajunnut mistä he puhuivat? Idiootti. "What about Stella?" Hän toisti kevyesti turhautuneena ja pyöräytti silmiään, muksauttaen Emmetiä käsivarteen. "You know what", hän puuskahti viitsimättä esittää tarkentavia kysymyksiä. Lopulta Emmet kuitenkin suostui myöntämään kaiken olevan hyvin, mikä herätti luonnollisestikin Mitchin kiinnostuksen entisestäänkin. Kaikki oli kuulemma hyvin, mutta juuri muuta tietoa Emmetiltä ei sitten herunutkaan. Mikä siinä olikaan, että Emmetistä sai aina puoliksi väkisin kiskoa jokaisen tiedonmurun? Se ei koskaan vapaaehtoisesti suostunut jakamaan mitään. Stella varmasti kunnioitti sitä ominaisuutta, mutta Mitch ei juurikaan. Hän halusi kuulla juoruja, jakoihan hän niitä itsekin, joten oli vähintäänkin epäreilua, että Emmet yritti leikkiä kovinkin salamyhkäistä ja arvoituksellista. Raivostuttavaa suorastaan.
Mitch ei todellakaan ollut antamassa periksi. Siksi hän varmaan iskikin sinne, mikä ärsytti Emmetiä eniten - sillä Mitch sattui tietämään harvinaisen hyvin, kuinka siitä sai puristettua lisäinformaatiota. Avainsana oli ärsyttäminen. Mitä pidemmälle jutun vei, sitä enemmän Emmet yleensä lipsautteli pikkuisia yksityiskohtia, joita Mitch halusi nimenomaan kuulla. Taktiikka toimi tälläkin kertaa ihan vallan mainiosti. "That's a good question. Should you think about it maybe?" Mitch härnäsi leveästi virnuillen. Ei hän oikeasti olettanut Emmetin olevan homo – kyllähän sillä oli naisia ollut aiemminkin kainalossaan ihan todistetusti. Se ei kuitenkaan estänyt Mitchiä käyttämästä sitä hyväkseen. Emmetin härnääminen oli viihdearvollisesti äärimmäisen laadukasta. Halvat olivat huvit, mutta… No, Mitch oli aina ollut hieman omaperäisempi, mitä huumorin suhteen tuli. Ja muutenkin. Mies ei voinut olla nyökyttelemättä päätään, kun Emmet kertoi tiedostavansa kyllä miltä Stella näytti. Mitch oli aina ollut heikkona sen naisen pitkiin sääriin ja sen hymyyn – niissä nyt vain oli jotakin, mikä vetosi vahvasti. ”She is”, mies mumisi, ottaen jälleen huikan oluestaan. ”And she has takers, too”, Mitch huomautti. Hän vilkaisi Emmetiä. He molemmat tiesivät sen faktan, että Stellalla oli vientiä sinkkumarkkinoilla. Yksi suurin uhka oli nimenomaan Grayson, jonka taka-ajatuksista he eivät voineet olla varmoja. Näytti ehkä siltä, että Stella oli tällä hetkellä vain miehen rakastajatar – likainen pikkusalaisuus – mutta mistä sitä koskaan tiesi. Se olisi täysin muutettavissa silmänräpäyksessä.
”No, not when you were teenagers”, mies korjasi päätään kiivaasti puistaen. Irvistys, joka nousi miehen kasvoille, kertoi varmasti selkeästi mitä mieltä hän asiasta oli. Kukaan ei halunnut palata niihin aikoihin, kun otteet olivat olleet hapuilevia, eikä kumpikaan osapuoli ollut tiennyt, mitä helvettiä oli oikein tekemässä. Mitch vilkaisi nopeasti Emmetiä vieressään ja loi siihen arvioivan katseen – kaipa se nykyään tiesi mistä naruista vedellä. Toivottavasti. ”Everything was then so fumbling and uncomfortable... but you should have taken her and sleep with her at least a couple of years ago”, Mitch totesi olkiaan kohauttaen ja huuliaan mietteliäästi mutristaen. Hän ei ainakaan haluaisi kokea teini-ikäänsä uusiksi, joskin monesta syystä, eikä pelkästään sen takia, että silloin oli vasta harjoiteltu sitä, miten tyttöjen kanssa toimittiin. Muutamakin nolostuttava tilanne nousi oitis mieleen, mutta Mitch työnsi ne mielestään, ennen kuin ne ehtivät nostattaa kevyen punan miehen kasvoille. ”So what’s between you two? Like for real. Are you still just best friends forever, or are you lovers, or something else?” Mies uteli vinosti hymyillen ja nojautui kyynerpäillään tiskiä vasten, kääntyen kuitenkin puolittain Emmetin puoleen. ”Come on! You can tell me. It’s just us, and him. What was your name again?” Mitch läimäisi Emmetiä toverillisesti selkään ja naurahti rennosti. Vasta viimeisen lausahduksensa yhteydessä hän tuli osoittaneeksi baarimikkoa ja kääntyneeksi sen puoleen. Nimi nyt vain oli vuotanut jostain syystä Mitchin seulan ohitse, vaikka hän tavanomaisesti poimikin vähäpätöisten vastaantulijoidenkin nimen mieleensä ihan tuosta noin vain. Eikä Mitch jäänyt nytkään kuuntelemaan baarimikon nimeä, vaan hän käänsi katseensa nopeasti takaisin Emmetiin. ”If you’re not fucking her, then I promise to try to hit on her the next time I see her. She'll probably reject me again, but… Oh, well!” Mitch naurahti hyväntuulisesti. Hän ei tuntunut ottavan pakeista juurikana minkäänlaisia paineita. Väsytystaktiikka toimisi jossain kohtaa, eikö?
Huokaisten Mitch nojautui baarijakkarallaan hieman taaksepäin ja otti uuden siemauksen oluestaan. Hän maiskutteli hetken sen jälkimakua, mutta siirsi huomionsa sitten Emmetiin. ”Are you seeing that Penny girl?” Mitch kysyi vaihtaen hetkellisesti puheenaiheen pois Stellasta, mutta palasi naiseen takaisin aika nopeasti: ”Stella probably likes it. I can imagine how she slams you around the ears of that good.” Ei sillä, että Mitch olisi ollut vahingoniloinen, tai olihan hän. Sekin paistoi sarkastisesta äänestä harvinaisen hyvin läpi. ”You can’t be just friends anymore. Or are you?” Mitch loi äärimmäisen epäilevän katseen Emmetiin, sillä hän ei uskonut hetkeäkään, että ne voisivat palata Stellan kanssa siihen pisteeseen, mistä ne lähtivät liikenteeseen aikoinaan. Se nyt oli vain mahdotonta. Niiden välillä oli tapahtunut ihan liikaa, jotta pelkkä ystävyys olisi onnistunut. Ei siinä ollut oikein muuta vaihtoehtoja, kuin yrittää olla jotain muuta – jos ei nyt ihan pariskunta, niin jotain sinne päin – tai sitten vaihtoehtoisesti lopettaa koko suhde. Ilmeisestikin ne olivat päätyneet ensimmäiseen vaihtoehtoon, kerta kaikki kaksikon välillä oli hyvin.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jul 18, 2017 19:36:23 GMT 2
Post by moa on Jul 18, 2017 19:36:23 GMT 2
Ei sille Mitchellin irvailulle voinut muuta kuin irvistää vähän kiusaantuneesti. Tokihan Emmet ymmärsi, että sitä varmaan ärsytti saada vastaukseksi sellaista ympäripyöreää välttelyä, kun se itse aina jakoi naisasiansa viimeistä piirtoa myöten ja täysin pyytämättä. Siitä se tietysti saattoi syyttää vain itseään, mitäs vuodatti kaikki asiansa, vaikkei niistä olisi edes kysytty. Välillä Emmet tosin kysyikin, oli se myönnettävä. Hän saattoi toisinaan pitää ystäväänsä vähän karkeana ja turhan graafisena, mutta eipä sitä oltu toisaalta koskaan kielletty niitä tarinoitaan jakamasta. Kaikesta huolimatta hänkin oli mies, eikä hän ihan niin korkealla moraalisen ratsunsa selässä ollut, etteikö olisi vähän kiinnostunut ystäviensä naisseikkailuista. Etenkin sellaisina kausina, kun omalla rintamalla oli vähän hiljaisempaa. ”I know that”, Emmet totesi hieman happamasti, kun Mitchellin oli päästävä huomauttamaan, että Stellalle riittäisi kyllä muitakin ottajia, jos Emmet ei kävisi sen kimppuun. Emmet oli erittäin tietoinen kaikista niistä miehistä, jotka Stellan ympärillä pörräsivät kaiken aikaa, mutta vain yksi onnistui tosissaan ottamaan häntä päähän välillä. Kaikki tiesivät sanomattakin kuka. Viikontakainen vierailu Stellan asunnolle oli edelleen tuoreessa muistissa ja Emmetin leukapielet varmaan kiristyivät aavistuksen sen hiljaisuuden aikana.
Mitchin ilme oli kieltämättä näkemisen arvoinen, kun se nopeasti tyrmäsi Emmetin puheet teini-iästä. ”You have some unsolved sexual traumas in the closet?” Emmet virnisti vieden pullon huulilleen. Hän oli heittänyt teini-iän esimerkkinä siksi, että silloin kai poikasten olisi kuulunut olla seksinnälkäisimmillään. Aina haluamassa kaikkia ja kaikkea, mitä vain käsiinsä saivat. Ei Emmet itsekään täysin aseksuaali ollut ollut, mutta aika lähellä. Epätoivo ja ahdistus olivat omiaan pitämään jopa hormoonit ojossa ja nyt Emmetistä oikeastaan välillä tuntui kuin hän olisi elänyt sitä aikaa uudelleen Stellan kanssa. Ottanut kiinni jotain silloin menettämäänsä. He käyttäytyivät kuin pahaiset teinit, lääppivät toisiaan aina tilaisuuden tullen ja erossa ollessaankin kaipasivat toistensa ihoille tasolla tai toisella. Emmet ei muistanut, että olisi koskaan ollut niin voimakkaasti kenenkään lumoissa kuin nyt oli Stellan. Mutta se seksi olikin niin hyvää ja helppoa, että kuka siitä ei olisi lumoutunut? Emmet olisi helposti voinut uppoutua niihin ajatuksiinsa seksin täydellisyydestä, mutta onneksi Mitch keskeytti hänet törttöilyillään. ”Jeez Mitchell, do you always have to be so coarse? She’s not some piece of meat you can just take and have sex with”, Emmet ärähti melkein loukkaantuneena. Kyllä Emmet tiesi, että Mitch oli oikeasti hyvä elämänsä naisille, mutta välillä se kyllä puhui ihmisistä kuin ne olisivat olleet jotain käyttötavaraa. ”I just didn’t see her like that. You know how it was between us. She was kinda like little sister to me. Little annoying, always doing stupid shit and making poor decisions…” Emmet naurahti ja pyöritteli pulloa käsissään. Enää Stellasta ei ajateltu mitään sisarellista, vaikka muut kohdat kai pätivät monella tasolla edelleen.
Emmet vilkaisi ystäväänsä vähän turhautuneena, kun se palasi utelemaan heidän suhteensa nykytilasta. ”We’re friends, for real”, hän vastasi kärsivällisesti ja puisteli päätään, kun Mitch yritti vedota hänen luottamukseensa. Veti se sen baarimikonkin mukaan ja Emmet olisi huokaissut syvään, ellei se läimäys selkään olisi katkaissut yritystä puolitiehen . Baarin takana seisova Steve näytti vähän kyllästyneeltä, vaikkei sitä varmaan oikeasti ollutkaan, ei ainakaan suoranaisesti heihin, koska olivat he kuitenkin maksavia asiakkaita. Emmet imi oluensa tyhjäksi ja kohotti pulloa sen merkiksi, että ottaisi samantien toisen samanlaisen. Mitchin uteliaisuus kävi yleensä alkoholin myötä vähemmän raskaaksi ja siihen Emmet luotti tälläkin kertaa. ”Sure, you can try. But she’s never going to give into you, you know that, right?” mies hymähti, kun Mitch uhosi yrittävänsä taas iskeä Stellaa itse. Jos Emmet johonkin maailmassa luotti niin siihen, ettei Stella olisi koskaan päätymään sänkyyn Mitchin kanssa. Se ei vain ollut mahdollista. Ensinnäkin nainen ei tekisi sitä hänelle ja toisekseen se ei tekisi sitä itselleen. Emmet vastaanotti kiitollisena toisen oluen ja nappasi siitä heti pitkän huikan ennen kuin nojasi kyynärpäänsä tiskiin ja vilkaisi itsekseen maiskuttelevan Mitchin suuntaan.
”Nah”, Emmet vastasi välinpitämättömästi päätään puistellen, kun keskustelu kääntyi Pennyyn. Ihmiset olivat oudon pakkomielteisiä siitä hänen ja Pennyn jutusta. Ensin Stella ja sitten Mitch. Toki Mitchin kohdalla kyse oli näköjään pikemminkin siitä, että sitä kiinnosti kuulla, miten Stella asiaan suhtautui. ”We did have something for couple of months but it was just basically hooking up now and then, nothing serious. Stella did not like her though, sen viimeisen toteamuksen kohdalla ei voitu olla virnistämättä ja kohottamatta kulmakarvoja vähän. Penny oli onnistunut painelemaan Stellan nappeja ihan kunnolla, se oli ollut ihan älytöntä. ”She did not like her at all”, naurahdettiin vielä uudemman kerran kun asiaa oikein muisteltiin. Penny oli tippunut kyydistä vasta pari viikkoa sitten, mutta sekin tuntui ikuisuudelta. Eipä Emmet oikein voinut väittää kaipaavansa sitä blondia mitenkään erityisesti, vaikka se ihan mukava olikin ollut. Niin moni asia hänen elämässään oli muuttunut, että luonnollisesti juttuja oli pitänyt uudelleenjärjestellä. Mitch epäilikin, voisivatko he muka enää olla pelkkiä ystäviä ja Emmet kohotti sille kulmakarvojaan tutkivasti. ”Why is this so freaking important to you? I thought you got fucked in a similar situation. Shouldn’t you be telling me to stay away from Stella or something? Instead you act like you’re dying to hear that we are some kinda thing now”, Emmet huokaisi, kulmat kävivät rypyssä ja palasivat sitten taas perusasentoonsa. Mitch oli helvetin hankala ihminen, tai siltä se ainakin välillä tuntui.
”Sure you’re right, we can probably never again be friends just as we used to be. Once you’ve been with someone like Stella you can’t just wipe it off of your mind and decide you’re going to be all civilized and platonic again”, mies myönsi lopulta ja hieraisi mietteliäästi huultaan. Oli hän itsekin miettinyt, mitä tulisi tapahtumaan sitten, kun jompikumpi heistä oikeasti löytäisi jonkun. Stella luultavammin, kun sillä oli oikeasti aikaa tapailla ihmisiä. Kun Stella löytäisi jonkun, jonka kanssa oikeasti haluaisi olla, miten heidän ystävyytensä kävisi? He eivät voisi enää harrastaa seksiä, mutta miten sen muka vain pyyhkisi pois? Emmetistä tuntui, että hän tunsi jo jokaisen sopukaan naisen kehossa ja edelleen hän vain janosi lisää. Mitä kun siitä joskus tulisi kiellettyä? Emmet tiedosti, että oli tainnut jo puhua ohi suunsa selittäessään siitä, ettei seksiä ollut mahdollista unohtaa, ettei menneeseen oikein voinut palata. ”So I guess we aren’t just best friends anymore, not in the traditional sense”, mies myönsi ja oli vaikea päättää, oliko kertominen enemmän virhe vai tuntuiko se hyvältä. Tavallaan asiasta puhuminen jonkun kanssa teki siitä todellisempaa. Ja kyllä Emmet halusikin sen olevan totta. ”We ended up kissing couple of times and decided we shouldn’t. But later we had sex in spite of that and it was mind-blowig, just like it was at the first time, so we did it again. I mean… She’s definitely still my best friend. But she’s also someone I really enjoy having sex with”, Emmet kai kerrottua ja päätti lauseen vähän kiusaantuneeseen rykäisyyn. Olutpullo oli hyvä viedä välittömästi huulille, melkein kuin sen taakse oltaisiin paettu sitä faktaa, että oli juuri tultu kertoneeksi Mitchille kaikki, mitä ei ollut ehkä pitänyt kertoa.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jul 18, 2017 21:00:51 GMT 2
Post by missie on Jul 18, 2017 21:00:51 GMT 2
”Nooo”, Mitch kielsi hieman paheksuvan katseen kohdistuessa Emmetiin, mutta virnisti sitten leveästi ja puisti huvittuneesti naurahtaen päätään. Ei nyt mistään varsinaisista traumoista voitu puhua, mutta olisi ne tilanteet voitu tietysti paremminkin hoitaa. Kuten esimerkiksi se seuraava kommentti, jottei Emmet olisi vedellyt siitä herneitä hengityselimiinsä. ”But she is. Like some piece of meat. Very hot one, too!” Mies puolustautui herttaisen viattomasti, kuin ei olisi lainkaan ymmärtänyt Emmetin reaktiota. Hölmistynyt ilmekin miehen kasvoilla kertoi sen paremmin kuin hyvin. Lähinnä hän vain yritti härnätä Emmetiä, sillä todellisuudessa hän kohteli naisia aina suurella kunnioituksella - sen tiesivät niin Emmet, kuin hän itsekin. Mitch ei voinut olla irvistämättä inhoten, kun Emmet muistutti siitä, miten Stella oli ollut pitkään miehelle pelkästään sisko. Mitchin mielestä väite oli ihan naurettava. Miten kukaan mies saattoi pitää sen näköistä naista pikkusiskonaan? Ellei sitten oikeasti omannut verisidettä naiseen, silloin se oli ihan ymmärrettävää – jopa suotavaa. ”My little sister doesn’t look like that. If I had any, whatsoever”, Mitch totesi kulmiaan kummaksuen rypistäen. Hän otti taas kerran huikan oluestaan, mutta pyöräytti sitten niskojaan ja loi Emmetiin hämmentyneen katseen. ”And how can you really say something like that? She has been sleeping half naked next to you for years. You've never really thought that ’Wow, she’s actually pretty sexy’?” Ajatus tuntui ihan älyttömältä, koska se olisi tarkoittanut vähintäänkin sitä, että Emmet oli sokea tai todella typerä, ja Mitch tiesi ettei se ollut kumpaakaan.
Emmet ei ollut selkeästikään niin innostunut keskustelemaan suhteestaan Stellaan, kuin mitä Mitch oli. Hyvin epäluuloinen katse kohdistui vierustoveriin, kun se pokkana väitti, etteivät ne kaksi olleet ihan oikeasti muuta kuin ystäviä. Jep, jep – lehmätkin lensivät. Emmet ei myöskään uskonut Mitchin mahdollisuuksiin Stellan suhteen, missä se varmasti olikin ihan oikeassa, mutta ainahan sitä sai yrittää. Ei sitä koskaan tiennyt, vaikka nainen olisi muuttanut mielensä. ”You’re just mean”, Mitch ilmoitti hieman lapselliseen sävyyn ja näytti vielä kieltäkin Emmetille. Hän hörppäsi mielenosoituksellisesti viimeiset tipat olutpullonsa pohjalta ja kohotti sitä Emmetin tavoin baarimikolle. Uusi pullo lipui taas nopeasti eteen ja Mitch sieppasi sen tyytyväisenä käteensä, mutta ei vielä kuitenkaan ottanut ensimmäistä huikkaa. ”I can always try”, Mitch perusteli sitä, miksi olisi koittanut onneaan taas uudestaan Stellan kanssa. Hän kuitenkin arveli sen päättyvän jälleen kerran siihen, että Stella antaisi miehen panna parastaan, tarjota jopa illan juomat, mutta loppujen lopuksi nainen suunnistaisi vain Emmetin luokse nukkumaan. Ihan kuten oli viime kerrallakin käynyt.
Uteliaana Mitch kuunteli, kun Emmet kertaili tapahtunutta Pennyn kanssa. Nainen ei selkeästikään ollut enää kuvioissa mukana ja Mitch saattoi vain arvailla syytä sille – luultavasti se olisi vahvasti yhteyksissä Stellaan. ”I believe you”, Mitch tyrskähti huvittuneena. Hän näki sielunsa silmin millaisen kaaoksen Stella oli saanut aikaiseksi Pennyn suhteen. Se olisi ollut luultavasti ihan viihdyttävää katsella. ”She has never liked any of the women you've been dating. Or why do you think she chose you always so hopeless cases, whenever we were out together?” Mitch oli ensin ajatellut Stellalla olevan vain maailman huonoin naismaku, mutta varsin nopeasti kaava oli selvinnyt miehellekin, vaikka he eivät olleet käyneet ulkona edes kovin usein yhteisellä porukalla. Sitä ei vain voinut sivuuttaa. Oli selvää, ettei Stella ollut edes halunnut Emmetin lähtevän kotiin kenenkään kanssa. Ja sitten keskustelu hyppäsi siihen, mistä Mitch ei todellakaan halunnut puhua. Amandasta, nimittäin. Mies rykäisi nyrkkiinsä hieman vaivautuneena ja siirsi katseensa suoraan eteenpäin. Hän suoristi hieman ryhtiään, kun jonkinlainen kiusaantunut vivahde ilmestyi miehen olemukseen. Kenelläkään muulla naisella ei ollut sellaista otetta häneen. Tuskin tulisi koskaan olemaankaan. Vain Amanda sai Mitchin ajatukset edelleen sekaisin – ei sillä, että hän olisi naista kaivannut, mutta asiat olivat päättyneet niin ikävällä tavalla heidän välillään, ettei ollut ihmekään, että se sai Mitchin olon epämukavaksi vieläkin. ”Yeah”, Mitch hymähti kuivahkosti ja kohotti kulmiaan olutpullolleen, jonka jälkeen hän käytti sen nopeasti huulillaan. Ei ollut kovinkaan vaikea todeta, että aihe oli miehelle arka. ”But I fell in love with her. And I almost proposed to her”, mies paljasti ja puraisi mietteliäästi alahuultaan. Hän ei ollut varma miten paljon haluaisi kertoa Emmetille siitä ainoasta naisesta, jota hän oli rakastanut. Oikeastaan Mitch oli rakastanut Amandaa aivan helvetin paljon. Toisaalta kai Emmet ansaitsi kuulla totuuden. Niinpä Mitch veti syvään henkeä ja otti vielä viimeisen rohkaisuryypyn, ennen kuin päätti raottaa verhoa ainoan vakavan parisuhteensa osalta. ”Should’ve known better, though. She had a serious and long relationship. There was no way she would just leave it. So then she finally chose the man she had been with for a long time. And I was left with only a diamond ring, which can still be found in my sock drawer”, sanojensa päätteeksi Mitch kohautti olkiaan kuin millään ei olisi ollut mitään väliä, kuin hän olisi puhun jostain täysin vähäpätöisestä aiheesta. Eihän se ihan niin mennyt, mutta totta puhuen mies ei halunnut ääneen myöntää, miten pahasti oli polttanut näppinsä. Hän tiesi sen ihan hyvin itsekin. Ei sitä tarvinnut varsinaisesti korostaa. ”It was quite different to what you have with Stella”, Mitch lisäsi vielä vilkaistessaan Emmetiä merkitsevästi. Se tuskin oli ryntäämässä sormusostoksille ihan heti, eikä se luultavasti ollut edes rakastunut Stellaan. Ainakaan romanttisella tavalla, jollain kieroutuneella sisarellisella tavalla ehkä.
Ja vihdoin Mitch sai kuulla sen, mitä hän oli odottanut! Emmetin hermojen venyttäminen oli pettämätön taktiikka. Se pitäisi pitää mielessä jatkossakin. Mitch ei kuitenkaan sanonut mitään kuunteli vain, sillä Emmet tuntui avautuvan tilanteesta kuin avoin kirja ihan omin nokkineensakin. Leveä virne levisi miehen kasvoille sitä mukaa mitä pidemmälle Emmet sanoissaan pääsi. Hän oli arvannut ihan oikein! Ne olivat suudelleet uudestaan ja päätyneet lakanoihinkin ilmeisesti useammankin kerran. ”You're the man!” Mitch riemuitsi voitonriemuisesti ystävänsä puolesta ja pörrötti isovelimäisellä ylpeydellä sen vaaleaa hiuskuontaloa. Pulloa tuli kilautetuksi Emmetin omaa vasten, vain jotta sen saattoi viedä huulille. ”Okay, tell me everything! Is she good in bed?” Mitch ei tullut edes ajatelleeksi, että Stella tuskin olisi arvostanut yksityiskohtien jakamista varsinkaan hänen kanssaan. ”How did you end up in bed again? I thought you agreed that it would not happen again”, mies kurtisti mietteliäästi kulmiaan. Hän oli ajatellut, että Emmet ja Stella pitäisivät kiinni siitä, etteivät ne enää päätyisi uudestaan sänkyyn – siitäkin huolimatta, että Mitch ystäväänsä siihen suuntaan potki. Tai toki hän olisi ehkä odottanut Stellalta jonkinlaista uutta yritystä asian suhteen, mutta Emmet oli kiltti ja kunnollinen, ettei hän olisi uskonut sen lankeavan siihen. Ilmeisestikään se ei ollut niin kunnollinen, kun hän ajatteli. ”You two have some sort of arrangement now? You stay as friends, but you have sex? What about Grayson? You accept it? That's okay for you?” Kyselyikä ja kaikki.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jul 19, 2017 16:16:03 GMT 2
Post by moa on Jul 19, 2017 16:16:03 GMT 2
Jos Emmet ei olisi tiennyt, että Mitchell yritti vain ärsyttää häntä tahallaan, olisi hän ottanut kovemmin kantaa siihen, miten se oikein tahallisesti kutsui Stellaa lihakimpaleeksi. Kuumaksi sellaiseksi, mutta yhtäkaikki. Emmetin oli myönnettävä, että hän oli itsekin viime aikoina ajatellut naisen lihallista puolta vähintään yhtä paljon kuin persoonaa, mutta tietenkin se oli se kokonaisuus, johon Emmet tunsi vetoa. Niin seksuaalisesti kuin toverillisestikin. ”I get the feeling you don’t really understand how boy–girl-friendships work”, Emmet huokaisi. Hänen ja Stellan ystävyyden selittäminen Mitchille oli kuin olisi yrittänyt opettaa koiraa puhumaan. Siitä ei vain tullut mitään. ”It’s not like I was blind or so ignorant that I didn’t notice Stella being hot. Sure I noticed, but she just meant too much to me as a friend so I brushed it off. Subconsciosly I knew I didn’t want to fuck that up with sex. Plus I always thought she didn’t even really see me in that light.” Se kaikki kävi Emmetille täydellisesti järkeen, tai oli ainakin käynyt joskus. Kun hän oli ensimmäisen kerran suudellut Stellaa tai kuljettanut käsiään sen paljaalla iholla, oli hän toki alkanut kyseenalaistaa oman järkensä. Ei hän ollut ihan varma, miten naisesta erossa pysyminen oli kaikki ne vuodet ollut niin helppoa, kun se ei enää ollut sitä millään muotoa. Jos Emmetin olisi nyt pitänyt viettää yönsä kiinni Stellan puolialastomassa vartalossa, eikä hän olisi saanut katsoa sitä tai koskea siihen, olisi hän ollut aika tukalissa oloissa. Ei hänellä nyt mikään jatkuva seisokki ystävänsä seurassa ollut, mutta sanotaanko vaikka niin, että nykyään ystävyyssuhteen mahdollisuuksista oltiin hyvin tietoisia.
Emmet soi ystävälleen pienen irvistyksen, kun se kuulemma halusi kuitenkin yrittää Stellaa. Siinäpä yrittäisi, ei Stellakaan tainnut sitä laittaa varsinaisesti pahakseen, sehän kuitenkin yleensä nautti saamastaan huomiosta. Ja mitä Emmetiin itseensä tuli niin noh, ei Stella ollut hänen tyttöystävänsä. Saivat sitä muutkin miehet iskeä. Onnekasta oli, ettei hänen itse tarvinnut. ”She’s never met anyone I’ve been dating. Just Penny. And it’s not like I was actually dating her either”, Emmet huomautti olkiaan kohauttaen. ”But you’re right. She has been choosing my company very poorly, I kinda confronted her about it once. Then we ended up in bed so that went well.” Eipä voinut varsinaisesti väittää, että se sänkyyn päätyminen olisi näin pidemmällä tähtäimellä Emmetiä harmittanut, mutta silloin oltiin hetken aikaa oltu vähän hajalla tapahtuneesta, kun oltiin jouduttu pelkäämään heidän ystävyytensä puolesta ja kaikki oli tuntunut menevän oikein kuninkaallisesti paskaksi. Ei selvästikään niin kuninkaallisesti kuin Mitchin kohdalla. Emmet ei ollut ihan osannut odottaa saavansa sellaisen selvityksen, kun oli mennyt kysymään siitä miehen omasta ystävyydestä suhteeksi äityneestä jutusta tai mikä se sitten ikinä olikaan ollut. Kävi ilmi, että Mitchell oli ollut rakastunut siihen tyttöön. ”To be honest I can’t imagine you proposing to anyone”, Emmet myönsi epäuskoisesti, mutta antoi sitten Mitchin kertoa loputkin jutustaan. Koko sen ajan Emmetin oli vaikea yrittää hahmottaa, että Mitch oli josus ollut rakastunut. Se oli ihan oikeasti halunnut mennä naimisiin sen tyttönsä kanssa ja hautoi vielä sormusta jossain sukkiensa seassa. ”Man… I’m sorry. That’s fucked up”, mies henkäisi ja hieraisi leukaansa sanattomana. Mitch oli kova puhumaan naisjutuistaan, muttei tällaisista, joten Emmet ei ollut osannut edes aavistaa, että joskus oli ollut joku nainen, joka oli saanut Mitchin niin polvilleen.
Kun Mitch totesi, että sen ja tyttösensä juttu oli ollut ihan erilainen kuin hänen ja Stellan nyt, Emmet meni vähän hiljaiseksi. Niin se kai olikin. Emmet rakasti Stellaa, muttei ollut rakastunut siihen. Hän ei halunnut mennä Stellan kanssa naimisiin. Emmet ei ylipäätään tiennyt, tulisiko hän koskaan menemään kenenkään kanssa naimisiin, niin kaukaiselta ajatus pelkästä parisuhteestakin tuntui. Kenties Mitchin tarina oli kuitenkin osasyyllinen siihen, että Emmet tuli lopulta paljastaneeksi sille, että hän ja Stella ylipäätään olivat yhtään mikään juttu. Ainakin avioliittotoiveiden maininta oli ollut tehokkaampaa kuin se raivostuttava ärsytystekniikka, jota mies oli aiemmin yrittänyt. Paljastuksensa johdosta Emmet sitten ansaitsikin hiusten pörrötystä ja Mitchin vilpittömän ihailun. Se sai hänet naurahtamaan vähän kiusaantuneesti, mutta kyllä huulilla pyöri pieni virneenpoikanenkin. Mitchin annettiin skoolata hänen pulloaan ihan kaikessa rauhassa ja olut vietiin kuin vietiinkin sitten huulille tarjoamaan huikkaa. ”What do you think?” Emmet yskähti varsin diskreetisti uteluihin Stellan sänkytaidoista. ”It’s the best sex I’ve ever had”, hän myönsi ja oli ihan aktiivisesti oltava ajattelematta miten hyvältä seksi Stellan kanssa tuntui, koska liiaksi mielikuviin uppoaminen aiheuttaisi kiusallisia tilanteita. Seksistä oltiin aina osattu nauttia, mutta Stellan kanssa se nyt vain oli jotenkin erilaista. Parempaa. Luontevampaa.
Baarimikkoon luotiin vähän epäileväinen ja samaan aikaan pahoitteleva silmäys, kun Mitch vaati yksityiskohtia kaikkeen liittyen. ”Try to remember that she’s my best friend, not some random chick I picked from bar. I don’t want to spread her private matters all over the place, I know you can’t keep your mouth shut when you next see her”, hengähdettiin varoittavasti. ”You can’t tell about this to anyone, you hear me?” mies kysyi ja loi ystäväänsä vakavan katseen. Oikeasti hän ei voinut väittää luottavansa Mitchin vaiteliaisuuteen kovin syvästi, joten kaipa halu kertoa sitten tavallaan olikin olemassa. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, että tilanteen purkaminen ääneen voisi tehdä hyvääkin. ”We did decide that sleeping with each other wasnt’ a smart move and that we souldn’t do it again, but then one night I was a bit drunk and sad and she came to my rescue. It got out of control and I don’t think either of us really regreted it afterwards so we just… We just kept doing it”, Emmet kertoi ja omiinkin korviin se kuulosti aika uskomattomalta. Miten päätöksestä oltiin lipsahdettu niin pitkälle ja miten vähän sitä tajuttiin edes katua? Ei yhtään oikeastaan. Toki oli myös melkoinen paljastus kertoa olleensa kännissä ja surullinen, koska sekään ei kuulostanut Emmetiltä.
”You sure do have a lot of questions”, naurahdettiin ja nojauduttiin vähän taaksepäin siinä baarijakkaralla, jotta selkä saatiin kunnolla suoraksi. Mitchiin luotiin mietteliäs katse. Ei sitä kai voinut kyselemisestä syyttää: oli harvinaista, että Emmet teki jotain tällaista, että hänen elämässään oli mitään kyselemisen arvoista. Ainakan Mitchin mittapuulla. ”I guess you could say that we have an arrangement, yeah”, myönnettiin päätä kevyesti kallistellen ja vietiin olut huulille. Sen siemaileminen antoi mukavasti taukoja, joiden aikana saattoi yrittää hahmotella sitä heidän kuviotaan edes jotenkuten ääneenlausuttavaan muotoon. ”We did sort out some rules for this. No jealousy, no falling in love yada yada, you know”, selitettiin ja jalkoja hyttyytettiin vähän levottomasti baarijakkaran poikkipuuta vasten. ”In emotional level we are where we used to be, friends. We care for each other, now we just do it physically too.” Se kuulosti ihan riittävän simppeliltä, mutta järjestelyssä piili varmaan montakin sudenkuoppaa. Siksi ne säännöt, olihan kumpikin tainnut jo sortua mustasukkaisuuteen tai ainakin johonkin siihen rinnastettavaan vaikeiluun. Ei sitä kuitenkaan voinut kiistää, että Emmet välitti Stellasta miellään myös fyysisesti.
Sitten päästiin siihen vaikeaan aiheeseen. Stellan toiseen mieheen. Tai siihen ensimmäiseen, jos ihan tarkkoja oltiin. Emmet päästi hankalan henkäyksen ja piti pienen tauon. ”I’m not her boyfriend – I don’t want to be, it’s not like that – so I don’t have the power to approve or disapprove her relationships with other men. Grayson Rubyard included”, mies totesi melko diplomaattisesti, mutta ehkä ilmeestä näki, ettei hän ihan sitä hyväksynytkään. Tietenkään. Emmet nappasi yhden lasinalusen tiskillä olevasta telineestä ja pyöritteli sitä hajamielisesti sormissaan. ”If you were in this situation, what’d you think about it?” hän kysyi sitten ja katoi Mitchiä. ”You do think it’s okay that we are fucking, right? That’s what you’ve been pushing me towards this whole time!” vaadittiin sitten saada kuulla ennen kuin upottiin taas niihin omiin pohdintoihin. Taisi siinä tulla puhuttua ääneen kysymyksiä, joita oltiin vähän salaa mietitty itsekseenkin, mutta Mitchin mielipide myös merkitsi. ”She’s an amazing girl, you wouldn’t stop sleeping with her just because she’s sleeping with someone else too, now would you? Even though you wouldn’t approve the other relationship. It's bit fucked up because somehow I know their thing can't end well, but.. It's not really my place to say anything.”
|
|
