The year is yours, what will you do with it?

Emmet's ootd

Jos Emmet olikin vielä marraskuun alussa valitellut Mitchille, ettei tuntunut pääsevän byroossa mielenkiintoisiin hommiin, vaan joutui uutena naamana lähinnä seurailemaan toimintaa sivusta ja täyttämään raportteja, oli tilanne joulukuun loppuun mennessä aivan toinen. Supervisory special agent Brooksin tiimi – johon Emmetkin perehtyjän roolissa kuului – oli kuun alussa saanut vastuulleen ison juttuvyyhdin, jonka selvittäminen peiteoperaatioineen kaikkineen oli täystyöllistänyt koko joukon agentteja käytännössä ympärivuorokautisesti edelliset neljä viikkoa. Vaikka jatkuva työpaikalla päivystäminen – helposti yli 12 tuntiseksi venyvät päivät seitsemänä päivänä viikossa – oli älyttömän raskasta sekä henkisesti että fyysisesti, oli Emmet myös iloinen, kun alkoi viimein tuntea itsensä tiimin täysivaltaiseksi jäseneksi. Pitkät viikot olivat antaneet hänelle mahdollisuuden todistaa kyvykkyytensä ja sen, että hän tosiaan sopi tähän työhön, vaikka eipä sen olisi hänen akatemiassa suorittamiensa näyttöjen ja kokeiden jälkeen olla mitenkään epäselvää. Koulutus ja työelämä olivat kuitenkin aina kaksi eri asiaa: olihan Emmet tiennyt, että opintomenestyksen jälkeen olisi vielä pystyttävä todistamaan kollegoilleen, että oli ansainnut paikkansa. Nyt tuntui, että hän onnistui siinä hetki hetkeltä paremmin ja paperitöiden lisäksi päästiin osallistumaan täysipainoisesti myös kenttätyöhön. Se oli kuormittavaa ja stressaavaa, mutta myös palkitsevaa ja ennen kaikkea jännittävää. Sitä varten hän oli alkujaankin päättänyt hakea FBI:iin.

Valitettavampi puoli byroolla asumisessa oli se, ettei Emmet ollut ehtinyt juurikaan nähdä Stellaa. Ei ainakaan niin, että olisi itse ollut tajuissaan tai pystynyt oikein antamaan naiselle yhtään mitään itsestään. Heidän ystävyyssuhteensa uusine etuuksineen oli loppuvuoden aikana tasaantunut jonkinlaisiin melko selkeisiin uomiin, eikä Emmet enää kokenut tarpeelliseksi kyseenalaistaa heidän järjestelynsä järkevyyttä. Se tuntui toimivan kaikilla tasoilla vallan mainiosti, vaikka yhteistä aikaa olisi voinut olla enemmänkin. Se ei kuitenkaan ollut heidän päätettävissään, eikä Emmet oikeasti voinut valittaa nykyisestäkään tilanteesta: pitkän päivän jälkeen oli aika mukavaa saada vetää joku kainaloon ja nukahtaa sen suukkoihin ja silityksiin. Kukapa olisi uskonut, että ihminen saattoi oikeasti kaivata sellaista? Emmet oli aina ajatellut, että sellainen hellyys oli jotain, mitä hän ei tarvinnut ja aiemmin se oli helposti tuntunut päälleliimatulta, oudolta. Mutta Stella osasi tehdä sen juuri oikein, se sai Emmetin tuntemaan olonsa rentoutuneeksi ja hyväksi, eikä sen hellässä otteessa ehtinyt edes tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että pystyi itse taas vain nukahtamaan, eikä olemaan millään tavalla vastavuoroinen tai kuuntelemaan edes naisen kuulumisia. Aina herätessään Stellan vierestä Emmet silti lupasi itselleen, että korvaisi sille vielä kaikki ne kerrat, kun se oli käytännössä turhaan saapunut hänen luokseen ja saanut vastaansa zombia muistuttavan olennon, joka kaipasi vain suihkun ja unta.

Korvaamisen hetki oli sitten koittamassa uudenvuodenaattona. Emmet oli kuukauden täysipainoisen työrupeaman jälkeen saanut Brooksilta yhden vapaaillan ja -päivän, jotka sopivasti sijoittuivat vuodenvaihteeseen. Luonnollisesti se aika haluttiin viettää kenenkäs muunkaan kuin Stellan kanssa, kun kotiin meneminen olisi ollut turhaa Islan ollessa töissä ja Indianan ja Wesleyn huidellessa ties missä. Mitchkin oli kuulemma saanut sopivasti työnakin, joten Emmetin ei tarvinnut edes tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että aikoi näina harvinaisina vapaahetkinään omistautua kokonaan parhaalle ystävälleen. Ylipuhuttuaan Emmetin lähtemään ulos uuden vuoden kunniaksi, oli Stella saanut hyvin itsenäisesti valita heidän päämääränsä ja miettiä kaiken muunkin valmiiksi. Emmetillä ei ollut aikaa eikä energiaa uhrattavaksi sellaisten suunnitteluun, vaikka kieltämättä päästessään lauantaina lähtemään byroolta sovitusti normaalia aiemmin hän jo melkoisella innostuksella odotti yhteistä iltaansa Stellan kanssa. Oli mukavaa saada nukahtaa ja herätä naisen vierestä, mutta luoja miten ikävä Emmetillä oli sitä, kun he olivat oikeasti voineet viettää aikaa yhdessä. Toki hän olisi mieluusti viettänyt tämän vähäisen ajan vaikka omalla sohvallaan nainen kainalossaan vain jutellen ja elokuvia katsellen, mutta oli kai ihan ymmärrettävää, että Stella kaipasi vuodenvaihteen juhlistamiseen vähän muutakin. He eivät olleet kuukauteen nähneet toisiaan käytännössä missään muualla kuin Emmetin asunnolla, joten oli ihan tervettä, että Stella halusi tehdä jotain muutakin. Sitä paitsi Emmet luotti siihen, että saisi uudenvuodenpäivänä pitää naisen visusti itsellään ja silloin heillä olisi varmasti aikaa vaihtaa kuulumisia ja tehdä kaikkea muutakin, mikä ei meluisalla klubilla olisi mahdollista. Molemmat siis saisivat sen, mitä halusivat.

Tavallisesti Emmetiä olisi pitänyt painostaa enemmänkin saadakseen sen pukeutumaan johonkin kauluspaitaa ja farkkuja ylevämpään, mutta uuden vuoden kunniaksi mies oli antanut periksi aika helposti. Oikeastaan Stellan ei ollut edes tarvinnut ylipuhua sitä siinä vaiheessa, kun mies oli saapunut töistä ja nähnyt miten upealta nainen itse näytti. Se oli tyrmäävä siinä valkoisessa mekossaan, joka korosti täydellisesti sen ruskettunutta ihoa ja kauniita piirteitä. He eivät olleet pariskunta, mutta kyllä Emmet silti halusi tehdä oikeutta naiselle, jonka kanssa tulisi viettämään illan toivottavasti kohtuullisen läheisissä tunnelmissa. Valmistautuminen oli hänen osaltaan astetta nopeampi operaatio: töistä tultuaan mies oli hypännyt suihkuun, juonut ison kupillisen kahvia ja vetänyt päälleen tummanharmaat puvunhousut, samaan pukuun kuuluvan liivin ja valkoisen kauluspaidan. Hiukset oli tuttuun tapaan harottu asentoonsa ja sitten mies olikin jo ollut käytännössä valmis iltaan. Illanvietto oli aloitettu omalla asunnolla ja koko sen ajan Emmetin oli pitänyt oikeasti aktiivisesti hillitä itseään, jottei olisi mennyt pilaamaan sitä naisen huolella tekemää meikkiä ja kauniisti laitettua hiuskuontaloa. Luonnollisesti hän olisi halunnut tärvellä sen kaiken suudelmillaan ja kosketuksillaan ja hivuttaa sen mekonkin pois naisen yltä, mutta jotenkin ihmeen kaupalla näpit oli onnistuttu pitämään kurissa ja lopulta he olivat sitten päässeet lähtemään taksilla kohti House of Yesiä. Baarivalinta oli kirvoittanut Emmetiltä hieman kummastuneen kulmienkohotuksen, mutta Stella oli vakuuttanut, että heille tulisi hauskaa ja painottanut, miten tärkeää olisi kerätä hyviä muistoja siitäkin paikasta. Mitäpä Emmet olisi siihen lähtenyt vastaanväittämään.

Baarijonossa kyhjöttelyn aikana Emmet kietoi välillä kätensä Stellan vyötäisille ja veti sitä sylinsä suojiin, jos tuuli tuntui erityisen viileältä. Näitä kosketuksia lukuunottamatta he käyttäytyivät harvinaisenkin siveellisesti. Ehkä se johtui julkisella paikalla olemisesta, ehkä jostain muusta, ei Emmet ollut itsekään aivan varma. He eivät olleet suhteensa luonteen muuttumisen jälkeen oikeastaan käyneet ulkona yhdessä, joten kosketukset ja suudelmat oli vaihdettu enimmäkseen kodin seinien sisällä. Joka tapauksessa Emmet oli ihan mielissään siitä, että he olivat päättäneet lähteä ulos, koska Stella näytti olevan aika innoissaan, kun he viimein pääsivät sisään klubille ja imeytyivät sen valoihin ja musiikin sykkeeseen. Narikassa pistäytymisen jälkeen kaksikko suuntasi heti kulkunsa baaritiskille, Emmet Stellan kädestäpitäen johdattamana. Tiskille kertyneestä ihmispaljoudesta löydettiin pian oma paikka, eikä Emmet todellakaan pistänyt pahakseen sitä, miten lähelle häntä Stella jäi. ”Yes please”, Emmet vastasi ja virnisti naiselle, kun se vilkaisi häntä olkansa yli. ”I have already laid my eyes on someone I’d like to take home tonight. She actually looks a lot like you”, mies selitti muka arvioiden, kartoitti Stellan kasvonpiirteitä pieni hymy huulillaan. Kyllä se tiesi mitä hän tarkoitti. Sitten mies siirsi katseensa pois naisesta ja osoitti vähän matkan päässä baaritiskin reunalla seisovaa brunettea, joka ei ollut yhtä kaunis kuin se hänen edessään seisova nainen, mutta oliko kukaan? ”That one also looks promising, if my first choice doesn’t go for it” Emmet vitsaili ja laski varovasti kätensä Stellan vyötäisille, liu’utti kämmentään sen vatsalle. Kosketus oli omistava, mutta kuitenkin aika viaton ja sopi ympäristöönsä. ”I hope she does though. She looks particularly good tonight and I owe her as I’ve been so busy this last month. She deserves more attention than I’ve been able to give her lately”, mies kertoili tarinanomaisesti ja hymy kareili hänen huulillaan. Tuntui tajuttoman mukavalta voida puhua naiselle ja koskettaa sitä niin, hän oli kaivannut sitä kaikkea. Kahvikin onneksi tuntui potkivan ihan hyvin, eikä Emmet ainakaan toistaiseksi tuntenut oloaan kuolemanväsyneeksi.

Pian tuli heidän vuoronsa tilata ja Emmet otti tietenkin herrasmiehen elkein maksamisen kontolleen. Stella tilasi tapansa mukaan jonkun makean drinkin, Emmet itse tyytyi pullo-olueen, koska ne nyt vain olivat hänen turvallinen valintansa. Lisäksi otettiin shotit, koska ilmeisesti se oli jonkinlainen pakollinen ele sellaisena iltana. ”To year 2017”, Emmet huikkasi musiikin yli, kilautti shottilasinsa Stellan omaa vasten ja kumosi sitten sen sisällön kurkkuunsa. Epämiellyttävä ynähdys pääsi karkaamaan huulilta ja kasvoille vääntyi pieneksi hetkeksi irvistys. Shotit eivät todellakaan olleet Emmetin juttu, eikä humalahakuisuus edes kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Yhdessä univajeen kanssa se johtaisi vielä siihen, että hän kuukahtaisi ennen kuin ilta ehtisi kunnolla alkaakaan. ”Do you want to dance?” Emmet kysyi Stellalta vetäessään sitä kohta pois baaritiskin hulinasta. Ilmeisesti vastaus oli myöntävä, sillä pian kaksikko jo löysikin itsensä iloisesti hytkyvän ihmisjoukon keskeltä heittätymästä musiikin vietäväksi. Emmetiä ei voinut parhaalla tahdollakaan kutsua miksikään bilehileeksi, mutta kyllä hän silti osasi pitää hauskaa ja etenkin Stellan seurassa se osoittautui yleensä yllättävän helpoksi. Nytkin alkoholin noste alkoi sopivasti vaikuttaa, eikä Emmetiä haitannut yhtään vetää Stellaa itseään vasten siellä tanssilattian tungoksessa. Välillä he huusivat jotain toistensa korviin ja muutaman kerran Emmetin oli pakko päästää itsensä varastamaan suudelma Stellan huulilta, mutta enimmäkseen keskityttiin tärkeimpään, eli musiikista nauttimiseen. Ainakin siihen asti, että Stella jossain vaiheessa kaivoi puhelimen esiin pienestä laukustaan ja alkoi tutkailla sen näyttöä keskittynyt ilme kasvoillaan. ”Who is it?” Emmet kysyi, kun tajusi naisen varmaan saaneen tekstiviestin.

”Thanks I guess”, Emmet naurahti huvittuneesti, kun Stella vakuutteli, ettei hänen ajanpuutteensa ollut ongelma, koska hän oli kuulemma söpö nukkuessaan. Väitteen todenperäisyyteen mies ei oikein osannut ottaa kantaa, mutta olihan se mukava kuulla, ettei hän ilmeisesti ollut mikään kuorsaava ja kuolaava hirviö nukkuessaan. Mieleen ei tullut kyseenalaistaa, oliko tämänkaltaisissa friends with benefits -suhteissa tyypillistä käytöstä katsella toisen nukkuvan. Kenenkään muiden naistensa kanssa Emmet ei ollut ainakaan harrastanut sellaista, mutta eivät ne toisaalta olleetkaan olleet hänen ystäviään. Nukkumisen ajatteleminen unohtui nopeasti niiden shottien myötä ja pelkkä Stellan iloisen äänen kuuleminen sai Emmetin mielialan kohoamaan monta astetta. Oli aika varmaa, ettei alkoholi tulisi olemaan hänen tärkein päihteensä tänään; se olisi naisen seura. Jotain muuta miestä olisi voinut hävettää, että sellainen Stellan kaltainen oljenkorsi kesti viinansa paremmin kuin hän, mutta Emmet ei jaksanut huolehtia irvistelyistään. ”That shit was nasty”, mies puolusteli itseään ja huuhteli alkoholin pistävän maun alas huikalla olutta. Se tuntui heti paljon paremmalta, eikä irvistyksestä ollut enää jälkeäkään siinä vaiheessa, kun Emmet sai luovittua Stellan kanssa tiensä sinne tanssilattialle asti.

Kaikkien niiden toimistossa istuttujen tuntien jälkeen tanssilattialla hytkyminen tuntui oikeasti aika rentouttavalta. Se oli ihan jotain muuta kuin kaikki se, mitä Emmet päivittäin teki työssään ja varmaan siksi humalalla ei edes ollut mitään tekemistä lattialle hakeutumisen kanssa. Ihmispaljous oli toki myös tekosyy saada pitää Stellaa lähellään ilman, että siinä oli mitään varsinaisesti ihmeellistä. Olivathan he jo aiemmin tavanneet tanssia melkein kiinni toisissaan, ihan jo siksikin, että muuten Stella saisi molemmin käsin hätistellä miehiä kimpustaan. Nyt Emmet oli ainut mies, josta Stellan tarvi huolehtia. Hän kuljetti välillä käsiään naisen vyötäisillä ja niiden muutamien suudelmien aikana veti sitä tiukemmin itseään vasten päästäen sen sitten taas kauemmas. Liiallisuuksiin ei menty, olivathan he julkisella paikalla, eikä Emmet halunnut olla yksi niistä miehistä, jotka suunnilleen panivat tyttöystäviään tai deittejään tanssilattialla. Stella ei sitäpaitsi ollut kumpaakaan ja siitä Emmet sai valitettavan selkeän muistutuksen, kun nainen kohta paneutui puhelimeensa. Grayson. Tietenkin se oli Grayson. Emmet tunsi mielialansa laskevan hitusen, kun katseli poissaolevasti, miten Stella näpytteli vastausta miehen viestiin. Aina kun Grayson nousi esiin, tuntui Emmetistä, että Stella lipui jonnekin kauemmas hänen otteestaan. Hän itse käänsi väkisin katseensa ympärillä vellovaan ihmispaljouteen ja siemaili sitä melkein loppuun kulunutta oluttaan ihan kuin olisi muka ollut ihan ok sen asian kanssa, että Stella käytti heidän harvinaista yhteistä aikaansa rakastajansa kanssa viestittelyyn.

Se syntynyt mielipaha oli helposti hyvitettävissä, kun Emmet kohta sai tuntea naisen kädet kasvoillaan ja pian myös huulet huulillaan. Suudelmaan antauduttiin kokonaisvaltaisesti, Emmet vei kätensä Stellan selän taakse ja veti sitä lähemmäs itseään. Mielihyvä löi läpi aaltoina ja sellaisen suudelman saattelemana niihin Stellan sanoihin oli helppo uskoa. ”Good”, mies ynähti, kun suudelmasta lopulta oltiin irtautumassa. Jos Graysonin osuus heidän iltaansa oli nyt päättynyt, voisi Emmet olla varsin tyytyväinen kokonaisuuteen. Baaritiskin kautta istumaan siirtyminen sopi myös hyvin, koska olutpullossa olivat jäljellä enää vain lämenneet pohjat, eikä Emmetillä ollut minkäänlaista mielenkiintoa niiden juomiseen. Hän hipaisi vielä huulillaan Stellan huulia ennen kuin antoi sormiensa lomittua naisen sormien kanssa ja lähti seuraamaan sitä pois tanssilattialla. Pullo sysättiin mennessä johonkin pöydälle ja kohta tilalle oli saatu uusi, jonka kanssa voitiin lähteä hakemaan istumapaikkaa. Pöydän löytämisen täpötäydeltä klubilta uudenvuodenyönä olisi voinut luulla olevan lähes mahdotonta tai vähintään rakettitiedettä, mutta Stella oli mestari sellaisissa asioissa ja jotenkin he onnistuivat löytämään tiensä juuri sen nurkkasohvan luokse, josta seurue oli siirtymässä eteenpäin. Asiaa sen enempää ajattelematta Emmet kietoi kätensä naisen harteille ja veti sen kylkeensä istuutuessaan alas. Musiikin jyske tuntui siinä vähän hiljaisempana kuin tanssilattialla, mutta ei paikkaa hiljaiseksi voinut kutsua ja sen punertava karnevalistinen valaistus oli omiaan tekemään olon omituisen levottomaksi. ”You said you wanted to go out to see the fireworks?” Emmet vastasi siihen Stellan kysymykseen kysymyksellä ja vilkaisi kyljessään istuvaa naista kysyvästi. Vuoden vaihtumiseen ei ollut enää mitenkään ihan hirveästi aikaa, vaikka baariin oltiinkin tultu hyvissä ajoin, jotta keskiyö ei ehtisi karata heiltä matkalla. ”That sounds good to me”, myötäiltiin ajatusta, koska ilotulitteiden katsomisessa olisi kuitenkin jotain mukavan perinteistä yökerhon humussa pyörimisen sijaan. Tapa jolla nainen viattoman hajamielisen oloisesti siveli sormillaan hänen reittään teki Emmetin juuri sopivan tietoiseksi siitä, että Stellan kanssa oleminen oli ainut, millä oli hänelle merkitystä juuri nyt. Kun nainen kaivoi taas puhelimensa esiin, mies rypisti kulmiaan aavistuksen, mutta jatkoi sitten kuitenkin puhumista. ”Otherwise I don’t really care where we are. The most important thing is that we’re having fun. I’ve really missed this. Spending time with you. Relaxing”, naurahdettiin ja sormien annettiin hellästi tapailla Stellan paljasta olkapäätä kuin sen huomiota itseensä hakien. Puhelin tuntui vievän valtaosan sen keskittymisestä ja Emmetin tyytymättömyys kasvoi hitaasti. Oliko hän mustasukkainen? Sitä ei ainakaan haluttu myöntää.

Naisen huomio onnistuttiin saamaan takaisin vasta, kun se laski puhelimensa pois. ”You done with that?” mies kysyi ja vilkaisi sitä pöydälle näkyville jätettyä esinettä vähän tyytymättömästi ennen kuin vei olutpullon huulilleen ja joi siitä vaitonaisesti. Koko asia oltiin valmiita unohtamaan, kunnes puhelimen näyttöön kohta taas välkähti valo. Emmet yritti pidätellä itseään, mutta lopulta tyytymätön henkäys päästettiin ilmoille. ”Do you have to do that now?” hän kysyi ihan asiallisesti. Hän saattoi sivusilmästään nähdä puhelimen näytön Stellan naputellessa viestejään ja pois katsominen kävi suorastaan työstä. Hän ei halunnut nähdä, mitä Stella keskusteli rakastajansa kanssa hänen kainalostaan käsin. Omasta mielestään Emmet oli alkanut edellisten kuukausien aikana suhtautua Graysonin ja Stellan suhteeseen jopa yllättävän välinpitämättömästi siitäkin huolimatta, että kaikki tiesivät, ettei hän varsinaisesti ollut sinut tilanteen kanssa. Hän ei ollut kommentoinut Stellalle syyttäjän tekemisiä, kysellyt sen avioliiton tilasta tai ylipäätään erityisemmin noteerannut koko miehen olemassaoloa. Se oli toiminut hyvin hänelle ja oletettavasti myös Stellalle, ei se ainakaan itse ollut tahallaan vetänyt rakastajaansa esiin. Emmet oli koko ajan tiennyt, että se niiden juttu oli edelleen voimassa ja että niinä öinä, kun Stella ei silitellyt häntä uneen se luultavasti kiemurteli Park Avenuen asunnossaan Graysonin kosketusten alla. Se ei ollut miellyttävä ajatus, mutta sen kanssa oltiin opeteltu elämään. Tänään Emmet ei kuitenkaan olisi halunnut jakaa Stellaa Graysonin kanssa edes henkisesti, ei kun heillä pitkästä aikaa oli aikaa toisilleen. ”I mean, what does he want?” huokaistiin vähän kireästi, vaikka yritettiin kuulostaa lähinnä arkisen kiinnostuneilta.

Kaikessa ristiriitaisuudessaan Stella osasi olla välillä aika raivostuttava. Sen sanat puhuivat yhtä ja teot toista. Emmetistä oli mukavaa vastaanottaa sen suudelmat ja kuulla, että sillä oli ollut ikävä yhteistä aikaa, mutta sitten nainen kuitenkin heti kääntyi takaisin puhelimensa – siis Graysonin – pariin. Emmetin kaaliin ei yksinkertaisesti uponnut, miten nämä teot kulkivat Stellan mielestä käsikädessä ilman konfliktia. Miten sillä oli ikävä häntä, mutta se ei kuitenkaan voinut omistaa yhtä iltaa vain hänelle? Emmetille sama ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa: vaikka hän olisi jotenkin ehtinytkin deittailemaan muita naisia, olisi hän omistanut sen illan Stellalle, kun kerran oli luvannut. Tämä oli tietenkin täysin hypoteettinen tilanne, koska Emmetillä ei ollut aikaa nähdä Stellaakaan, miten hänellä olisi ollut aikaa muille naisille. Nämä ajatukset saivat tyytymättömyyden kuplimaan miehen sisällä ja tietenkin se purkautui niinä vähän passiivisaggressiivisina kysymyksinä, jotka Stella otti vastaan hämmentynyt ilme kasvoillaan. Miten se ei muka tajunnut? Emmet puri poskensa sisäpintaa yrittäessään pitää lisäkommentit itsellään, kun ei Stella niihin aiempiinkaan vastannut millään tavalla, keskittyi vain näpyttämään puhelintaan poissaolevana.

Suoraan sanottuna Emmetin olisi melkein tehnyt mieli nousta ja ilmoittaa menevänsä vessaan tai ihan mitä tahansa, millä olisi saanut hetken omaa aikaa ja voinut selvitellä päätään. Mies ei ollut oikein itsekään varma, miksi tämä nyt ärsytti häntä niin paljon. Toki tuntui epäreilulta, että Stella ei voinut keskittyä häneen, kuten hän keskittyi siihen, mutta ei siinä oikeasti ollut mitään uutta tai erikoislaatuista. Mitään poistumisliikkeitä ei ehditty tehdä, kun Stella lopulta näytti sulkevan puhelimestaan virran ja survovan sen takaisin laukkuunsa. Oli myös epäreilua, miten nainen käytti fyysistä läheisyyttä hyväkseen saadakseen Emmetin unohtamaan ärtymyksensä, mutta kieltämättä tekniikka toimi hävettävän hyvin. Kaulalle ripotellut suudelmat ja yläkropan ympärille kiertyneet kädet saivat Emmetin hengittämään raskaammin ja sulkemaansa silmänsä. Omat kädet löysivät hitaasti paikkansa Stellan vyötäisiltä ja sen sanoihin vastattiin tyytymättömällä henkäyksellä ja kulmien rypistyksellä. Tiesikö hän oikeasti yhtään mitään, kun kyse oli Stellasta? Paitsi sen, että naisen fyysinen läheisyys oli omiaan pyyhkimään pois käytännössä kaikki huolet ja sen huulien tarjoamaan suudelmaan oli ihan liian helppo upota. Emmet kuljetti kätensä Stellan vyötäisiltä sen kaulalle, silitti sitä ihoa hellästi suudelman syventyessä. Ei hän koskaan suudelmien aikana epäillyt, etteikö nainen olisi ollut siinä vain hänen kanssaa, mutta muina hetkinä oli vaikea tietää, missä sen ajatukset oikein menivät. Kun huulet viimein erkanivat toisistaan, Emmet huokaisi tyytyväisenä, hipaisi nenällään naisen nenänpieltä ja hymyili pienesti. ”Yeah everything’s good”, myönnettiin pehmeästi. Suljettuna se Stellan puhelin ei häiritsisi heitä ja Emmetinkin oli helpompi uskoa, että nainen tosiaan halusi olla tänään juuri hänen kanssaan, Grayson saisi odottaa.

Tämän pienen suvantovaiheen jälkeen ilta alkoi jälleen sujua ansaitsemallaan tavalla. He palasivat siihen nauravaiseen ja rentoon olotilaan, josta olivat saaneet nauttia aiemmin. Välillä suukoteltiin ja kosketeltiin toinen toista vähän siveellisyyden rajoilla, mutta sitten pian taas naurettiin jollekin kovaan ääneen ihan samoin kuin oltiin tehty jo vuosien ajan. Se ystävyyden ja fyysisen läheisyyden yhdistelmä tuntui toimivan vaivattomasti ilman, että kumpikaan osa-alue vei toiselta liiaksi elintilaa. Emmet oli täysin uppoutunut siihen Stellan kertomukseen – naisen ilmeisiin, eleisiin, siihen miten se purskahti vähän väliä nauruun yrittäessään puhua – uusimmasta casting-kokemuksestaan, kun valitettavan tuttu ääni keskeytti naisen puheen. Emmet kääntyi vaistomaisesti katsomaan ylös ja miehen mieliala putosi silminnähden, kun äänen omistaja varmistui juuri siksi, joksi Emmet oli pelännytkin. Graysonin puheista sentään kävi heti ilmi, ettei Stella ollut mitenkään pyytänyt sitä tulemaan, vaan että nainen oli pikemminkin vältellyt miehen puheluita. Tuskinpa Stella olisi sammuttanut kännyykkänsä, jos olisi ensin käskenyt Graysonia tulemaan luokseen? ”Hello, Grayson”, Emmet vastasi siihen tervehdykseen melko ilmeettömästi ja tyytymätön ilme miehen kasvoilla vain syveni, kun hän joutui pian siirtymään kauemmas Stellasta sen rakastajan ängetessä heidän väliinsä. Jos nainen oli aiemmin ihmetellyt, miksi Emmetiä muka häiritsi sen tekstailu Graysonin kanssa, ei ihmetyksistä enää tainnut olla juuri mitään jäljellä. Emmet tavoitti naisen pahoittelevan katseen ohimennen asettuessaan istumaan vähän sivummalle ja oma ilme oli todellakin hankala pitää peruslukemilla. Olisi tehnyt mieli näyttää kaikki se ärtymys ja pettymys, joka sisällä kupli, mutta jotenkin se onnistuttiin hillitsemään. Kai Emmet oli omaksunut Stellalta sen käytännön, jossa Graysonin seurassa piti varoa tekemisiään ja puheitaan, jopa silloin, kun olisi tehnyt mieli tehdä aivan päinvastoin.

Paikalta pakeneminen kävi taas mielessä, mutta syystä tai toisesta Emmet istui paikalleen jähmettyneenä tuijottamassa niiden kahden keskustelua. Hän ei osallistunut siihen mitenkään, eikä kumpikaan niistä edes yrittänyt vetää häntä mukaan: parempi ehkä niin. Emmet haki tukea pahaenteisesti tyhjenevästä oluestaan ja yritti aina olla katsomatta, jos Graysonin käsi liikkui Stellan poskella tai hiuksissa jotenkin omistavasti tai jos sen huulet hamusivat naisen huulia edes kevyisiin suukkoihin. Vatsassa tuntui epämiellyttävä paine ja suoraan sanottuna Emmet olisi mieluummin ollut missä tahansa muualla kuin siinä. Kello lähestyi uhkaavasti puoltayötä, eikä Emmet voinut olla ajattelematta, että ilta oli mennyt aika eri tavalla kuin hän oli ajatellut. Tuskin Stellakaan oli tätä halunnut, ainakin se näytti aika kiihtyneeltä ja epämukavalta ponnahtaessaan seisomaan ja rynnätessään sitten pahemmin vastauksia odottelematta hakemaan lisää juotavaa. Emmet tuijotti hetken sanattomana sen perään, vilkaisi sitten Graysonia ja tajusi, ettei todellakaan halunnut jäädä siihen sen kanssa. ”Will you excuse me?” kysyttiin lähinnä kohteliaisuudesta ennen kuin noustiin ja lähdettiin. Ensin ajateltiin, että voitaisiin saman tien lähteä kokonaan pois, mutta sitten jalat veivätkin Stellan perässä sinne baaritiskille. Kai karkaaminen olisi ollut aika lapsellista, liian lapsellista Emmetille.

Stella löytyi baaritiskiltä kahden juuri eteen saadun tequila-shotin kanssa ja Emmet irvisti sille pienesti astuessaan sen rinnalle ja vilkaistessaan niitä shotteja. ”Is tequila going to fix this?” hän kysyi kuivasti ja tarttui sitten toiseen niistä laseista kiskaisten sen sisällön pahemmin lupia kyselemättä alas kurkustaan. Maku oli kaamea, mutta tällä kertaa mies onnistui pitämään ilmeensä tyynehkönä. Kun Stella oli napannut oman shottinsa, Emmet katsoi sitä hetken hiljaa. ”So is it going to be me, you and Grayson for now on?” mies kysyi. Takaa tungeksi ihmisiä, jotka olivat vailla uusia juomia, joten luonnollisesti kaksikko joutui liikkumaan pois siitä edestä jonnekin vähän syrjemmälle. Ehkä Stella olisi halunnut olla yksin, eikä olisi kaivannut häntä ryntäämään peräänsä, mutta Emmetin jättäminen kahden Graysonin kanssa ei myöskään ollut hyväksyttävää, olisi naisen se pitänyt tajuta. Ylipäätään miestä kiinnosti, mihin ilta nyt oli menossa. Lähtisikö hän, vai lähtisikö Grayson? Ajatus illan viettämisestä kolmistaan sai hänet hieman vihaiseksi, mikä oli yllättävää. Emmet ei pitänyt itseään mitenkään aggressiivisena tyyppinä, mutta Graysonin ilmaantuminen klubille sinä heidän ainoana yhteisenä iltanaan miesmuistiin oli omiaan saamaan veren kiehahtamaan. ”I don’t want to spend this night with him”, todettiin varsin suorasukaisesti, kun oltiin seisahduttu rauhallisempaan kohtaan baarin laitamilla. ”I can live with the knowledge of you two happening somewhere when I’m not around, but I don’t want to see this. Him.” Mies puisteli päätään ja huokaisi turhautuneena. Ei Stellakaan tietenkään ollut tätä halunnut, mutta mitä nyt tehtäisiin? ”I know you always say you can’t just ditch him or tell him you don’t want to spend your time with him, but if you can’t do it tonight I can’t be here. I’m not going to sit there watching when he kisses you and touches you, that’s too much.”

Melko paksua, että Stella edes viitsi älähtää Emmetin kumotessa toisen niistä sen shoteista, olihan nainen itse juonut hänen laskuunsa koko illan ja lukemattomia kertoja aiemminkin. Sitä paitsi Emmetillä oli inhottava tunne, ettei Stella käyttänyt ostoksiin omia rahojaan, olihan viimeisten kuukausien aikana useaankin otteeseen tullut ilmi, että Grayson huolehti Stellasta taloudellisesti aivan täysin. Normaalisti Emmet ei todellakaan olisi halunnut ottaa vastaan mitään Graysonin kustantamaa, mutta nyt ärtymys oli sen verran suurta, ettei rahojen alkuperää jääty pahemmin pohtimaan. Illan kulkua sen sijaan tiedusteltiin, kun alkoholin polttava maku oli hieman laimentunut. ”Aren’t you the one that should?” mies kysyi yhtälailla turhautuneena, kun Stella tuhisi, ettei tiennyt miten ilta tulisi menemään. Se oli ainut, joka voisi tietää, koska ei Emmet voisi tehdä päätöstä naisen puolesta. Tai voisi, lähtemällä. Mutta hän ei halunnut lähteä ja luopua Stellasta, koska se tarkoittaisi, että nainen jäisi kahden Graysonin kanssa ja sitten Grayson saisi taas sen, minkä Emmet olisi oikeasti halunnut itselleen. Turhautuminen ei päässut laantumaan sinä aikana, joka meni rauhallisemman keskustelupaikan löytämiseen, vaan heti seisahduttuaan aloilleen Emmet kertoi avoimesti, mitä tilanteesta ajatteli. Se oli ainoa keino, koska passiivisaggressiivinen mulkoilukaan ei varmaan olisi toiminut toivotulla tavalla.

Mies olisi toivonut saavansa vähän toisenlaisen reaktion: naisen oli toivottu myöntyvän. Kertovan, että aikoikin pyytää Graysonia lähtemään. Sen sijaan se tivasi, oliko mies mustasukkainen. Kysymys sai Emmetin vähän raiteiltaan ja oli varmaan ihan hyvä, ettei siihen päästy heti vastaamaan, kun Stella jo ilmoitti, ettei sillä ollut mitään väliäkään. Emmetin ilme synkkeni asteen, mutta muuten omat fiilikset lausunnosta onnistuttiin pitämään enimmäkseen sisällä. Kysymys mustasukkaisuudesta oli häivähtänyt miehen omassakin mielessä aikaisemmin, joten oliko se aiheellinen? Oliko hän rikkomassa sitä yhtä sääntöä, jonka he olivat itselleen asettaneet? Tai Stella oli asettanut ja hän oli olankohautuksin hyväksynyt. Oikeasti Emmetistä tuntui, että koko se mustasukkaisuussääntö oli pelkkää itsepetosta, koska mitä muutakaan Stella oli aiemmin ollut kuin mustasukkainen? Emmet ei ehkä tiennyt sellaisista tunteista kovinkaan paljon, mutta sen hän tiesi, että nainen oli suhtautunut Pennyyn ja Charlieen varauksella, ensimmäiseen jopa vihamielisesti ilman mitään syytä. Mies oli puhunut aiheesta Mitchinkin kanssa, mutta oli käytös muutenkin vaikuttanut oudolta. ”You think it’s easy for me?” mies kysyi ja naurahti epäuskoisesti. ”There’s nothing easy about it”, korjattiin sitä Stellan virheellistä olettamusta. Ikään kuin Emmet olisi halunnut joutua paljastamaan omia tuntojaan sillä tavalla ja pyytämään Stellaa valitsemaan hänet! Ei hän olisi halunnut joutua pyytämään sellaista, se oli alentavaa ja sai miehen tuntemaan olonsa jotenkin oudon haavoittuvaiseksi. ”I hope it’s worth it. The life he offers you”, Emmet mutisi turhautuneena ja haroi hiuksiaan. Mies ei ollut itsekään ihan varma, mitä sillä kommentillaan haki. Joka tapauksessa Stella tuli lähemmäs ja kun se tarttui hänen paitansa rintamukseen, Emmet tiesi olevansa häviämässä tämän taistelun. Oli ihan mahdotonta pysyä tiukkana, kun naisen kasvoilla häilyi sellainen anova ilme.

Emmet veti syvään henkeä, kun Stella puhui. Hän liu’utti kosketustaan hellästi sen käsivarsilla, katsoi alas eikä naisen silmiin. Ilmeisesti vitsillä heitetty ehdotus lähtemisestä mitään sanomatta sivuutettiin melko huolella, koska se ei selvästikään ollut mikään oikea vaihtoehto. ”That’s the problem isn’t it?” mies kysyi puoliääneen, kun poskea hyväilevä kosketus sai hänet viimein nostamaan katseensa ylös. Ongelma oli, että Stella saattoi koska vain pyytää häntä lähtemään, mutta se ei voinut tehdä samaa Graysonille, koska syyttäjällä oli siihen niin suuri taloudellinen valta. Emmet ei olisi halunnut sellaista valtaa itselleen, mutta vielä enemmän hän olisi halunnut sen pois Graysonilta. ”That he has the permission to be angry at you if he doesn’t get what he wants”, mies täydensi kysymystään selityksellä. Jätettiin sanomatta se itsestäänselvyys, että Emmetillä ei moiseen lupaa ollut. Hän ei saisi olla vihainen, jos Stella päättäisi jäädä Graysonin kanssa ja se jos jokin teki miehen hulluksi. Hulluksi teki myös se, miten Stella tuli vielä vähän lähemmäs, kiersi kätensä hänen niskaansa ja päätti suudelmalla pyyhkiä pois koko sen keskustelun, ja kaikki järjenrippeet joita Emmetissä vielä oli jäljellä. Emmet vastasi suudelmaan ensin heikosti ja koko hänen olemuksestaan oli varmasti luettavissa, miten epämukavaksi ja epävarmaksi Graysonin saapuminen oli hänen olonsa tehnyt. Hitaasti se tequilan makuinen suudelma kuitenkin muistutti Emmetiä siitä, miksi hän ei halunnut päästää naista otteestaan. Kukaan ei saanut hänen ihoaan kihelmöimään kuten Stella sai, se oli jumalaista ja yhdistettynä mieltä mylläävään ärtymykseen se pakotti Emmeti vetämään naisen tiukasti syliinsä.

Huulet tapailivat vastapariaan varmemmin, kädet kietoutuivat omistavasti piirtämään ääriviivat Stellan vartalolle, melkein kuin muuten olisi ollut mahdotonta sanoa, mihin hän itse loppui ja mistä nainen alkoi. Emmet ei tiennyt, että Grayson katseli heitä, mutta jos olisikin, se tuskin olisi häntä haitannut. Ehkä se olisi innostanut miestä pitämään vain tiukemmin kiinni, mutta ilman tietoa sivustaseuraajastakin Emmet halusi vain tuntea naisen itseään vasten. Sydän vaikutti jälleen kerran yrittävän hakata tiensä rintalastan läpi, kun Emmet kohta varasti hengenvedon suudelmien välistä. Vain hyvin etäisesti hän tiedosti, että musiikin pauhu oli tauonnut ja kaiuttimista kantautui nyt juonto vuoden vaihtumisen lähestymisestä. ”You want to be with me tonight, not him?” Emmet varmisti yrittäen ajatella edes jotenkuten järkevästi, vaikka se olikin haastavaa. Hän pyyhki hellästi hiuksia Stellan korvan taakse, sipaisten samalla sormellaan sen poskea. Kasvoja ei vedetty kauemmas eikä naista todellakaan päästetty yhtään mihinkään. ”You know we can’t do this if he’s here”, hengähdettiin turhautuneena, muttei sentään enää syyllistävästi. Toki olisi Stellan käsissä tehdä päätös siitä, miten ilta tulisi menemään, mutta painostaminen ei varmaan auttaisi. Emmetin käsi valui Stellan hiuksista sen kaulalle ja hipaisi leukaluuta hellästi. Ympäriltä kantautui nyt hyvin selkeästi uuteen vuoteen johdattava lähtölaskenta kymmenestä alaspäin ja Emmet puoliksi pakotti Stellan katsomaan itseään silmiin. Mieleen muistui sanonta ”the way you spend new years eve is the way you’ll spend the rest of the year” ja mies oli entistä varmempi siitä, ettei halunnut päästää naista karkaamaan otteestaan toisen miehen käsivarsille. Laskennan lähestyessä päätepistettään Emmetin sormet sekoittuivat malttamattomasti pinnallistuvan hengityksen saattelemina Stellan hiuksiin ja tukistivat niitä aivan hellästi. Enemmän vaativasti kuin niin, että olisivat oikeasti saaneet aikaan minkäänlaista kipua. Naisen kasvot painettiin lähemmäs omia ja se tavoitettiin taas suudelmaan, jossa oli vähintään yhtä paljon epätoivoa kuin kiintymystä ja himoakin. Emmet ei halunnut viettää iltaa tai seuraavaa vuotta riidellen Graysonista. Ehkä sitä ei vietettäisi myöskään tällä tavalla, ehkä se kaikki tulisi loppumaan ennemmin kuin kumpikaan heistä arvasikaan, mutta ainakin sen illan Emmet halusi vain nauttia siitä että ainakin jollain asteella Stella oli hänen vaikkei koskaan oikeasti olisikaan.

Laskenta vaihtui lasien kilinään, huutoihin ja siihen, että musiikki rävähti takaisin soimaan, mutta Emmet ei päästänyt huomiotaan herpaantumaan sylissään pitelemästään naisesta hetkeksikään. Vasta kun huudot ja suurin humu hiljalleen laantuivat, malttoi Emmetkin luottaa siihen, että he olivat turvallisesti laskeutuneet vuoden 2017 puolelle, ja vetää henkeä. ”Less confusing and busy and more happy New Year, I guess?” mies kuiskasi jokseenkin kysyvästi antaessaan otteensa heltyä. Se oli ollut vaativa ja omistava ja varmaan paljon enemmän kuin heidän asemassaan olevien ihmisten välisen suudelman ja syleilyn olisi pitänyt olla, mutta Emmet tiesi vain, että juuri sillä tavalla hän halusi Stellaa pidellä. ”You, uh, you want to get back?” hän kysyi sitten lähinnä toivoen, ettei heidän tarvisi, mutta tietäen, ettei tilanteen käsittelemistä voisi lopulta välttääkään. Grayson oli tuskin haihtunut savuna ilmaan heidän poissaollessaan, vaikka se parasta olisikin ollut.