member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 21, 2017 10:22:26 GMT 2
Post by nepa on Jul 21, 2017 10:22:26 GMT 2
..........................................................................................
SATURDAY 16TH OF JUNE 2017, MORNING/MIDDAY
STARRING CONNIE AND ALEX
TAKES PLACE ON THE ROAD
OOTD OF ALEX | @elmia run forrest run.......................................................................................... Vähän päälle tunti sitten Connie oli lähtenyt tien päälle Alexin kanssa. Se vaaleaverikkö oli lopultakin tullut järkiinsä ja tajunnut, että sillä ei ollut minkäänlaista – tai ei ainakaan onnellista – tulevaisuutta Oliverin kanssa. Connie oli mennyt valehtelemaan kaasolleenkin, että kävisi vain ulkona, vaikka siinä olikin painellut menemään Alexin kanssa käsi kädessä. Siis ei Rosemary sitä varmaan loppujen lopuksi ollut uskonut, mutta kai oli vain halunnut uskoa. Mutta ei sillä ollut mitään väliä. Oli ihan sama, vaikka Rosemary olisi tajunnut ja yrittänyt estää niitä – Alex ei olisi antanut Connien enää muuttaa mieltään. Alex olisi vaikka väkipakolla raahannut sen ulos siitä helvetin rakennuksesta ja pakottanut mukaan sinne Länsirannikolle. Sinne meneminen oli ollut Connien idea, johon Alex tietenkin oli suostunut. Se oli Connien reissu, eli tyttö saisi päättää, mitä he tekisivät ja minne menisivät. Ensimmäinen looginen etappi oli ollut Connien äidin asunto. Ensitöikseen ne olivat tietenkin vaihtaneet auton: sojottavat kaapelit ihan varmasti herättäisivät epäilyksiä ja Alex ja Connie saataisiin kiinni nopeasti. Se siis oli molemmille ihan selvää, että jos Connien vanhemmat eivät lähteneet perään, niin sitten poliisit. Laittomastihan se auto oltiin otettu, eikä sekään kovin laillista ollut, että Connie ja Alex kävivät nyysimässä mukaan Connien äidin ja isäpuolen käteiskassan. Kortteja ei tietenkään voinut ottaa, kun ne jäädytettäisiin kuitenkin ensimmäisenä. Käteiselle niin ei taas voisi tehdä. Connien omaatuntoa oli siis kolkuttanut varmaan siitä asti, kun ne olivat astuneet siihen autoon ja lähteneet hotellilta. Toistaiseksi Alex oli kuitenkin onnistunut pitämään Connien pään kasassa. Jossain vaiheessa blondi kyllä tulisi vielä romahtamaan. Se oli varmaa. Se oli oikeastaan vain ajan kysymys. Hetki sitten Alex ja Connie olivatkin kurvanneet Alexin kotipihaan. Vielä kertaakaan Connie ei ollut päässyt käymään Alexin luona, mutta nyt pääsisi. ”No one should be home”, Alex kertoi, ”it’s safe for us to go in.” Niinpä se astui ulos autosta ja katsoi, pääsikö Connie ulos autosta omin avuin. ”So”, Alex aloitti ja alkoi avata ulko-ovea avaimellaan, ”I’m gonna get some clothes and money, and then we’ll go change the license plate. Okay?” Rekisterikilpi siihen autoon tosiaan oli vaihdettava, koska Connien äiti varmaan ilmoittaisi sen varastetuksi hetkellä millä hyvänsä. Ellei ollut jo tehnyt niin. Alex vilkaisi vielä viimeisen kerran Connieta rohkaisevasti, ennen kuin avasi oven hänen kotiinsa ja ei vittu. Suoran näköyhteyden päässä istuskeli Alexin isosisko Ally, jonka ilme oli näkemisen arvoinen. ”Alex? What have you done this time?” Ally aloitti ja nousi ylös. Se katsoi harvinaisen pitkään edelleen häämekko päällä olevaa Connieta ja vei kätensä puuskaan. ”Who’s this?” Ally aloitti lähes syyllistävästi. Se ei koskaan ollut arvostanut Alexin pelleilyä. |
|
|
|
Jul 21, 2017 11:29:51 GMT 2
Post by Deleted on Jul 21, 2017 11:29:51 GMT 2
CONNIE'S WEDDING DRESS & OOTDConnie oli tehnyt elämänsä ehdottomasti hurjimman teon ikinä. Se oli sinä aamuna ottanut ja karannut omista häistään, jättäen Oliverin alttarille. Heillä oli rajallisesti aikaa, ennen kuin ensinnäkin Connien katoaminen tajuttaisiin, ja sen jälkeen ruvettaisiin metsästämään jotain varastettuja autojakin. Siispä Alex – Connien pakokuski ja matkaseuralainen – oli ajanut heidät heti ensimmäiseksi Connien äidin luokse, josta he kävisivät hakemassa vähän turvallisemman auton matkaansa varten. Alex oli nimittäin ilmoittanut, että he menisivät ihan minne tahansa Connie halusi mennäkään, ja Conniehan oli aina halunnut lähteä käymään Länsirannikolle. Se olisi ollut itseasiassa blondin ykköstoive häämatkakohteeksi, mutta eihän sellainen ollut riittänyt hänen vanhemmilleen – nyt nimittäin olisi pitänyt matkustaa mahdollisimman kauas ja pitkälle viettämään kuherruskuukautta. Connie oli ollut ihan älyttömän levoton siitä lähtien, kun he olivat lähteneet hänen äitinsä luota. Nyt kuitenkin he eivät olleet syyllistyneet enää vain häistä karkaamiseen, vaan myös varkauteen – äidin luota oli tarttunut mukaan paitsi perheen käteisvarat, myös äidin ja isäpuolen kakkosauto. Nainen oli rummutellut syliään ja väännellyt käsiään ja muutenkin ollut on edge, joka oli varmasti koetellut Alexin kärsivällisyyttä. Ainakin tähän asti se oli kuitenkin jaksanut psyykata tyttöä pysymään jotenkuten rauhallisena ja kontrollissa. He pysähtyivät Alexin kotipihaan, mitä Connie ei ollutkaan koskaan ennen nähnyt. ”Is this okay?” tyttö kysyi huolestuneena, jolloin Alex vakuutteli sen olevan turvallista. Autosta kammettiin ulos melko kömpelösti, mutta siitä kuitenkin selviydyttiin. ”Yeah, that’s fine. We’ll keep the old plates and put them back afterwards, right?”Ovi aukesi, ja eiväthän he sitten tietenkään olleet vain keskenään. Siellä oli joku nuorehko nainen, jonka kesken vaihdettiin enemmän tai vähemmän järkyttyneitä katseita. Huvittavinta kuitenkin oli, että se kysyi saman tien siitä, mitä Alex nyt tällä kertaa oli tehnyt. Connie oli ihan helvetin itsetietoinen siinä häämekossaan eikä oikein tiennyt miten päin olisi ollut tai mitä olisi tehnyt käsillään, jotka nyt lähinnä orpona hapuilivat mekon tyllihelmaa. ”Connie”, blondi sanoi, ”I’m Connie.” – ”Hi”, sanottiin kiusaantuneesti ja heilautettiin sitten kättäkin. Alex rupesi siinä sepittämään jotain stooria, itseasiassa oikein erityisen sarkastiseen sävyyn samalla, kun lähti peremmälle taloon. Connie jäi kuitenkin seisomaan siihen eteiseen. Ally ei ollutkaan yksin siinä talossa. Pian sieltä nimittäin tuli Alexin isä, Abe, sekä joku poika, joka ei voinut olla mitään muuta kuin Alexin veli. Se näytti hälyttävän samalta, mutta vain blondilta versiolta Alexista. Connie vilkutteli taas varovaisesti ja hymyili harvinaisen epämukavasti. ”Connie? I thought you guys broke up?” sanoi Abe. ”Wait, this is her?” Ally kysyi puolestaan. Connie pälyili ympärilleen hermostuneesti. ”Alex? Are you coming?” tyttö huhuili. Se ei oikeastaan halunnut kertoa mitään sille Alexin perheelle ilman Alexia. Se kun oli viimeksi melkein pahoittanut mielensä siitä Connien vedätyksestä.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 21, 2017 12:06:07 GMT 2
Post by nepa on Jul 21, 2017 12:06:07 GMT 2
Connien hermoilu kyllä koetteli Alexin kärsivällisyyttä. Varmaan jollekulle muulle se olisikin voinut sanoa jotain ärhäkkäämpään sävyyn, mutta ei se voinut tehdä niin Connielle. Conniella nimittäin oli ihan oikeastikin syytä hermoilla. Ja niin olisi ollut kyllä Alexillakin. Sen pakoreissun takia se nimittäin voisi joutua jälleen kerran tekemisiin virkavallan kanssa, eikä se kyllä kaivannut rikosrekisteriinsä yhtään lisää merkintää. Ei sillä, että niitä olisi kovin paljoa – muutama vain. Pikkurikoksiakin, vielä, mutta niiden takia Alexia voitaisiin alkaa yhdistää isompiinkin rikoksiin. Alex ei todellakaan halunnut telkien taakse niin nuorena, eikä kyllä ollenkaan. Autovarkauksia tehdessä se oli kyllä ihan oikea vaara, mutta ei nuorukainen kuvitellut jäävänsä niistä kiinni. Ei se vielä mitään rikkaiden ihmisten ökyautoja varastanut. Paitsi tänään se olikin jo mennyt tekemään niin. Oops.
”Right”, Alex vastasi Connielle nopeasti. Kai sen rekisterikilven voisi laittaa jonnekin takakonttiin, jos se lämmittäisi Connien mieltä. Alex ei juurikaan jaksanut ajatella sitä rekisterikilpeä eikä mitään muutakaan, ja ehkä sen takia siltä jäikin huomaamatta, ettei se ovi edes ollut lukossa alun perinkään. Ikävän selväksi se kuitenkin kävi katseiden kohdatessa siskon kanssa. Eikä Ally todellakaan ollut iloinen. Totta kai se ihan kohteliaasti esitteli itsensä Connielle, mutta pikkuveli sai osakseen vain tappavan mulkaisun. Ennen kuin Ally edes kerkesi toistaa what have you done –kysymystään, Alex vei sormen sen suun eteen leikillään. Se sai Allyn edes hieman naurahtamaan, mutta sitten se jo läimäisi kevyesti sen käden pois ja vaati vastauksia. ”I obviously kidnapped a bride”, se aloitti, ”I’ll sell her for a good price.” Ally ei tietenkään pitänyt sitä totuutena, kuten ei kuulunutkaan. ”Well what the hell do you think happened? That I got married?” Se vielä jatkoi. Alex puhui oikeastaan siskolleen liikkuessaan niin paljon, että ei edes tajunnut Connien jäävän taakse.
Connien se muisti vasta ollessaan omassa huoneessaan. No, eiköhän Connie pärjäisi siellä hetken aikaa yksinään. Alex ei nimittäin jaksanut nähdä perhettään juuri sillä hetkellä. Oli nimittäin ihan hiton vaikeaa miettiä, mitä edes kertoisi niille. Alex oli juuri saanut repun heitettyä sängylleen, kun Connie alkoi jo huhuilla Alexia takaisin. ”In a minute, okay? Talk to her about, I don’t know, boys. She loves boys.” Nuorukaisella ei todella ollut mitään tietoa, että isä ja kaksoisvelikin olivat paikalla. Alexilla totta kai meni enemmän kuin minuutti siinä pakkaamisessa, mutta lopulta sillä oli tarpeeksi vaatetta kasassa. Rahapussi sillä olikin jo niiden sileiden housujen taskussa, ja hieman Alex mietti, olisiko se vielä vaihtanut vaatteet rennompaan. Ei se kuitenkaan vaivautunut tekemään niin.
Kun Alex sitten palasi eteiseen, ei Connie enää ollutkaan siellä. Olohuoneesta onneksi kuului puheensorinaa, eli sinne Alex suuntasi, ja näkikin Connien istumassa nojatuolilla kahviikuppi kädessä. Ja siellä vitun huoneessa olivat Allyn lisäksi myös Abe ja Alan. ”Oh, how splendid”, Alex aloitti sarkastisesti, ”you all met my wife.” Sitten se kuitenkin jo pyöräytti silmiään, kun totta kai siltä alettiin udella, että minne kaksikko oli lähtemässä. ”On our honeymoon”, Alex vain vastasi nopeasti ja alkoi viittoa Connieta jo mukaansa. Yllättävän helposti ne pääsivätkin pois sieltä olohuoneesta, mutta Alan vielä pysäytti heidät ovensuussa. ”Alex, hey”, se aloitti ja katsoi veljeään huolestuneella ilmeellä. ”Are you in trouble?” Alan vielä kysyi. ”I’m always in trouble”, Alex vastasi vitsikkäästi, ”don’t you worry about me.” Tosin sillä kertaa Alex saattoi oikeasti olla pulassa.
Ulkona Alex ja Connie saivat sitten taas hypätä autoon. Alex nakkasi reppunsa takapenkille, ennen kuin laittoi kiinni turvavyönsä ja lähti ajamaan. ”Our headquarters are not far”, Alex naurahti, ”we’ll change the plate there.” – ”Just so you know, there will be other people there, too. If you don’t want to come in, you don’t have to.”
|
|
|
|
Jul 21, 2017 18:49:55 GMT 2
Post by Deleted on Jul 21, 2017 18:49:55 GMT 2
Alex rupesi vastaamaan siinä Allylle tietysti siihen sarkastiseen tapaansa, jota nainen ei tietenkään uskonut. Kerrankin oli kuitenkin vastassa tilanne, jossa Connie ei osannut toimia millään tavalla. Alex paineli hakemaan tavaroitaan, jättäen blondin yksin sen ventovieraan naisen kanssa. Tilanteessa ei olisi ollut normaalisti mitään ongelmaa, mutta Conniella oli vielä hääpuku päällään. Ei se keksinyt, miten olisi voinut selittää sitä tilannetta. Tavallaan onni, että siihen sitten tuli myös se Alexin veli ja isä. Sentään sen isän Connie oli tavannut ennenkin. Tosin ottaen huomioon sen edellisen tapaamisen, Connie tiesi, ettei tämänhetkinen näyttänyt yhtään hyvältä. ”I know this looks bad, but you don’t have to worry”, blondi ilmoitti. ”This has actually very little to nothing to do with Alex, believe me.”
Abe siinä sitten tarjosi kahviakin ja sen sellaista, eikä Connie tietenkään osannut kieltäytyä. Sen sijaan se ahtautui massiivisen mekkonsa kanssa pikkuruiseen nojatuoliin ja sen käteen työnnettiin kupillinen kahvia. Connie vilkuili kaiken aikaa suuntaan, minne Alex oli aiemmin kadonnut. Odottaen, koska se ilmaantuisi sieltä takaisin. Jotain pientä smalltalkiakin siinä yritettiin heittää, vaikka kyllähän nyt kaikkia kiinnosti ennemmin se, miksi helvetissä heidän olohuoneessaan istui kahvilla valtavaan hääpukuun sonnustettu nuori nainen. Luojan kiitos Alex sitten saapui huoneeseen tavaroidensa kanssa, joskaan ei vaikuttanut erityisen ilahtuneelta siitä perheensä näkemisestä. Connie tyhjensi ripeästi kahvikuppinsa, kun poika heitti siinä sitä läppäänsä ja puhui häämatkoistakin ja kaikkea. Sitten morsian saikin kiivetä siitä nojatuolista kömpelösti pois ja seurata Alexia sinne ulko-ovelle.
Vaikka parivaljakko oli varsin sukkelasti ilmoittanut kaikille, ettei mitään hätää ollut eikä kukaan ollut pulassa, ei sitä tainnut kukaan uskoa. Päästettiin heidät kuitenkin lähtemään siitäkin huolimatta, että Alexin veli kävi vielä pysäyttämässä heidät. Alex ja Connie pääsivät lopulta autoon asti, ja seuraavana etappina olisi sitten se rekisterikilpien vaihto. ”Okay, yeah”, tyttö vastasi. Sitten Alex kertoi, että siellä seuraavassa kohteessa he eivät myöskään olisi yksin. ”Crap”, tyttö kirosi varmaan ensimmäistä kertaa ikinä Alexin kuullen, mikä saikin sen sitten nauramaan. ”Stop laughing”, Connie nillitti. ”Anyways, I suppose I’ll come with you. People might be looking for me already, I don’t know, so I just… feel iffy about staying alone in the car.” Toisaalta sekin oli riski, että poistui sieltä autosta muiden ihmisten luokse koska se tarkoitti vain lisää silminnäkijöitä.
Automatka ei tosiaan ollut pitkä, vaan ihan muutaman korttelin jälkeen he olivat perillä. Se alue oli ehdottomasti hämärää seutua, mikä sai Connien asettamaan kulmansa syvään kurttuun. Alex varmistelikin vielä, halusiko Connie varmasti tulla ja tyttö nyökkäsi, jonka jälkeen Alex ajoi sen auton rakennuksen takakautta sisälle pajaan. He nousivat molemmat autosta ja poika käytti hetken aikaa tervehtiäkseen kaikkia. Esitteli Connien jopa sen tyttöystävänä, mikä meinasi saada blondin hämmentymään entisestään. Se oli kaikki ihan täysin uutta puolta Alexista, jollaista tyttö ei ollut osannut odottaa lainkaan. Smoothisti kuitenkin Connie esitteli itsensä ja leikki mukana, naureskeli niiden muiden kanssa sille asuvalinnalleen. ”We’ve actually been boyfriend and girlfriend for about an hour or so after Alex stole me from my wedding”, Connie perusteli, mikä sai tietysti useimmat niistä nauramaan.
Onneksi kauaa ei mennyt myöskään siinä, kun Alex vaihtoi ne kilvet toisiin. Ja kuten Connie oli pyytänytkin, otettiin ne vanhat kilvet talteen ja laitettiin sitten takakonttiin. Sen jälkeen matka saattoi jatkua kohti Connien asuntolaa, mikä olisi viimeinen pysähdys ennen tien päälle lähtöä. ”I can see there’s a lot that you have never mentioned to me”, blondi pohti ääneen, kun he seisoivat joissain liikennevaloissa. ”Like, you never told me you had a brother. A twin brother. Or about that place either. Okay, the latter I can easily understand. But your brother... Why didn't you tell me about him?”
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 23, 2017 16:17:33 GMT 2
Post by nepa on Jul 23, 2017 16:17:33 GMT 2
Alexin perhe ei oikeastaan koskaan ollut udellut mitään kyseisen pojan naisseikkailuista. Kai kaikki perheenjäsenet jossain määrin tiesivät, että Alex oli vähän liian boheemi sielu alkaakseen parisuhteeseen jonkun kanssa. Oikeastaan vasta Connien ilmaannuttua kuvioihin niitä oli alkanut kiinnostaa. Connien kanssa Alex toki olikin läheisempi kuin kenenkään muun tytön kanssa aikaisemmin, mutta ei se silti tarkoittanut sitä, että Alex olisi heti seurustelemassa sen kanssa. Sellainen olisi ihan helvetin outoa – varsinkin, kun Nick oli kuvioissa. Alex ja Nick olivat kuitenkin olleet parhaita ystäviä siitä asti, kun Nick oli saapunut kuvioihin, eikä Alex tahtonut satuttaa sitä. Vaikka olihan se jo ihan helvetin myöhäistä. Seksisuhde bestiksen siskoon oli nimittäin ihan hiton paha asia. Varmaan vielä pahempi kuin seurustelusuhde.
Biologisen perheen jälkeen Alexin oli kuitenkin esiteltävä Connie vielä toisellekin perheelleen moottoripyöräkerholle. Ei Alex ollut sen jäsen, ei kukaan muukaan niiden jengistä ollut, mutta ne jakoivat saman pajan ja olivat auttamattakin tulleet läheisimmiksi. Niistä Alex yrittikin kertoa Connielle epäsuorasti, mutta joutui lopulta vain nauramaan Connien kiroamiselle. ”Sorry”, Alex yritti pidätellä huvittuneisuuttaan, ”you’re just so cute when you swear.” Lopulta Alex pystyi kuuntelemaan Connien vastauksen, eikä oikein tiennyt, olisiko iloinnut vai ei. Pajalaisille Alexin olisi nimittäin sitten valehdeltava. Kyseinen porukka oli jokseenkin kyseenalaista eikä Alex oikein luottanut niihin. Mutta kunhan Alex valehtelisi Connien olevan hänen tyttöystävänsä, ei kukaan koskisi Connieen. Eivät ne varmaan muutenkaan koskisi, mutta Alexin oli oltava varma Connien kohdalla.
Sinne kaksikko sitten saapui lyhyen ajomatkan jälkeen. Saatuaan Connielta varmistuksen vielä uudestaan, Alex lopulta ajoi auton sisään pajaan ja saikin nähdä tuttuja kasvoja siellä täällä. Kuusi kappaletta tuttuja naamoja siellä taisi olla kaiken kaikkiaan. Alex kiersi tervehti ne läpi suurin piirtein systemaattisesti ja kääntyi sitten Connien suuntaan. ”Everyone, meet my girlfriend, Connie”, Alex sitten sanoi ja varmaan järkytti Connien sillä. Itsensäkin, kyllä. Ei se pajalaisten mielestä vaikuttanut oudolta, ne vaan nauroivat, taisivat olla enemmän keskittyneitä siihen Connien asuvalintaan kuin itse asiaan. Vaaleaverikkö vitsaili siitä asiasta vielä enemmän sillä välin, kun Alex otti esiin oman työkalupakkinsa ja oli napannut uuden rekisterikilvenkin. ”You’re a lucky fella”, joku niistä miehistä tokaisi, ”I’m actually pretty surprised you have a girl like that.” Se sai auton parissa puuhastelevan Alexin puuskahtamaan huvittuneesti. ”I’m just too dam charming for my own good”, Alex vastasi ja vilkaisi pikaisesti Connieta.
Auton rekisterikilpi vaihdettiin suhteellisen nopeasti, eikä kukaan kysellyt lisäkysymyksiä. Kai ne tajusivat olla kysymättä. Kunhan vanha rekisterikilpikin oli takankontissa, pystyi kaksikko jatkamaan matkaa kohti Columbian yliopiston kampusaluetta. Aika hiljaisissa merkeissä se matka jatkui, mutta liikennevaloissa Connie sitten alkoi puhua. ”Cause you never asked?” Alex vastasi kuin se olisi ollut itsestäänselvyys. Connien ilme sai kuitenkin Alexin puhumaan lisää: ”I thought you wouldn’t care, I guess.” Ei Alexille ollut edes tullut mieleen, että Connie olisi halunnut tietää enemmän. ”If you want to know something about me, now’s the time to ask. I’m an open book.” Sitten se vielä jatkoi virnettä huulillaan: ”I’ll answer every question.”
Asuntolalle kaksikko lopulta pääsi, mutta sillä kertaa Alex odotti autossa. Matkalaukun kanssa Connie kuitenkin lopulta palasi ja sitten ne saivat ihan oikeasti aloittaa sen pakoreissunsa – tai roadtripinsä, miten sitä asiaa nyt ikinä katsoikaan. Ajaessaan Alex oli suhteellisen hiljaa siksi, että sen ajatukset kävivät kuumana. Se nimittäin mietti sitä, miten oli esitellyt Connien tyttöystävänään, ja kuinka Connie ei ollut korjannut. ”Connie”, Alex sitten aloitti, ”I know I told you my girlfriend, but you do realise I didn’t mean it, right?” Vaaleaverikköä tuli vilkaistuakin nopeasti. ”I’m not looking for a girlfriend.” Alex puristi rattia sormiensa alla hieman kovemmin, koska hermoili, miten Connie tulisi reagoimaan. ”Does that bother you?” Alex jatkoi vielä hienotunteisesti.
Kaksikko kerkesi ajaa eteenpäin vielä hyvän matkaa ennen kuin Connien tunteet lopulta nousivat pintaan. ”Connie, hey, breathe”, nuorukainen yritti rauhoitella tyttöä, joka ei kyllä vaikuttanut siltä, että rauhoittuisi heti. Niinpä Alexin oli pysäytettävä auto rauhallisen tien varteen ja heti, kun auto oli sammunut, Connie hyppäsi siitä ulos. Hetken Alex kuvitteli vaaleaverikön lähtevän takaisin tai jotain, eli totta kai sekin nousi ulos autosta. Pelkoon ei kuitenkaan ollut syytä: tyttö oli vain jäänyt nojaamaan konepeltiä vasten. Alex meni sen viereen, vei toisen kätensä sen ympärille ja silitti käsivartta lohduttavasti. ”Talk to me”, Alex pyysi.
|
|
|
|
Jul 23, 2017 18:05:50 GMT 2
Post by Deleted on Jul 23, 2017 18:05:50 GMT 2
Alex oli ristiriitainen tyyppi, eikä Connie ollut pysyä sen ajatuksen kulussa mukana. Yhdessä hetkessä se vaikutti kaikin puolin siltä, että he eivät olleet yhtään mitään muuta toisilleen kuin satunnaiset petikumppanit. Samalla se kuitenkin imarteli tyttöä kehumalla sitä suloiseksi ja vaikka ja mitä – kaikkea sellaista, mitä siis normaalisti sanottiin, kun oli tunteita toista kohtaan. Connielle oli kaikkea muuta kuin selvää, mitä Alex oli loppujen lopuksi mieltä siitä tai mitä Alex halusi siltä. Toisaalta, ei Conniekaan tiennyt, mitä se halusi tällä hetkellä elämässään. Se oli täysin tuuliajolla henkisesti, ja ehkä siksi tukeutuikin niin vahvasti Alexiin. Poika oli suunnattoman vahva ja vakuuttava psyykkisellä tasolla, joten siihen oli helppo tukeutua ja hakea turvaa.
Yllättävän hyvin Connie siitä jäykästä kasvatuksestaan huolimatta sulautui sekaan sen Alexin jengin kanssa. Ne viihdyttivät toinen toisiaan sillä välin, kun Alex vaihtoi kilpiä Connien äidin autoon. Ilmeisesti blondi hienostotyttö onnistui tekemään niihin vaikutuksenkin, kun Alexia niin kehuttiin onnekkaaksi. Katseita vaihdettiin suuntaan jos toiseenkin Alexin kesken, ja jonkun poikkeuksellisen vihjailevan sellaisen jälkeen Connie painoi katseensa hymyillen maahan. Ottaen huomioon, miten pitkään he olivat joutuneet salailemaan ihan kaikkea, tuntui oudolta olla päivän valossa sen heidän juttunsa kanssa. Mikä ikinä se sitten olikaan.
Alex vastasi tietysti varsin nenäkkäästi Connien kysymyksiin, saaden tytön luomaan the lookin pojan suuntaan. Se saikin toivotun tuloksen aikaan, kun Alex jatkoi vähän vakavammin puheenvuoroaan. ”Why wouldn’t I care?” Connie kysyi hämmentyneestikin. Se kommentti sai blondin tuntemaan itsensä äärimmäisen itsekeskeiseksi, ottaen huomioon miten paljon he olivat päätyneet jauhamaan hänestä ja hänen kriiseistään kuluneiden kuukausien aikana. ”You know you can tell me anything? Just because I’m going through some sort of crisis doesn’t mean that’s all we have to talk about. You are just as entitled to talk about stuff, too. I want you to.” – ”Every question? Is it just for now or does this extend over our entire trip? Do you promise to answer me truthfully instead of all that sarcastic nonsense you so enjoy doing?”
Asuntolallaan Connie sai käydä yksin, mikä oli ehkä parempi niin. Oman huoneen rauhassa he olisivat saattaneet päätyä tekemään asioita, mitkä olisivat viivästyttäneet reissuun lähtöä entisestään. Nyt blondi suoriutui yllättävän nopeasti asun vaihtamisesta ja laukkunsa pakkaamisesta. Normaalisti tyttö olisi huolella laittanut jokaisen tavaran laukkuun, mutta nyt niitä melko hätäisesti vain viskottiin paikalleen ja laukku sullottiin kiinni. Kihlasormus otettiin pois sormesta, mutta pakattiin kuitenkin mukaan. Asuntolasta selviydyttiin niin kiireessä, ettei siellä edes juurikaan ajateltu mitään muuta kuin käytännön asioita, mutta autoon palattuaan ja heidän lähdettyään ajatukset kuitenkin valtasivat mielen. Se ei voinut nimittäin uskoa, että oli oikeasti tekemässä tämän Alexin kanssa.
Alex oli kuitenkin huolissaan ihan eri asioista. Hetken hiljaisuuden jälkeen se nimittäin alotti sen tyttöystäväsaarnansa, mikä ei tavallaan yllättänyt Connieta. Blondi antoi Alexin rauhassa puhua, vaikka se hiljaisuus taisi hermostuttaa Alexia entisestään. Poika taisi olla lopulta itsekin ihan yhtä hukassa kuin Conniekin. ”It’s fine”, tyttö sanoi lopulta. ”Nothing has to change between us just because I’m no longer with Oliver. We’ve been having fun together so far and I want to keep having fun with you.” – ”But Alex, what are you looking for, then?”
Ei Connieta ahdistanut lopulta se, että Alex ei halunnut seurustella. Se oli itseasiassa Connienkin mielestä viisaampi ratkaisu tähän hätään, kun hän oli ainakin itse niin täysin hukassa elämässään. Se ahdistus tuli kuitenkin, ja se johtui ihan puhtaasti siitä kaikesta muusta. ”I can’t believe I actually did this”, blondi aloitti. ”What have I done, Alex? I could have talked about everything with my mom, with Oliver. But I was a coward because I chose to run away.” Yhtäkkiä se auto ahdisti, se reissu ahdisti, ja Connie tunsi painon rintakehällään. He olivat menneet ja ryöstäneet hänen äitinsä. Alexin rauhoittelevat sanat menivätkin kuin kuuroille korville. ”We stole a car, Alex! Not one, but two. And we took all of my mom’s cash, too. Oh my god, we’re going to be in so much trouble after this. I really screwed up with everything. Stop the car, Alex. Please.”
Alex teki työtä käskettyä ja veti auton sivuun. Hädin tuskin se oli edes pysähtynyt, kun Connie oli jo avannut turvavyönsä ja hypännyt autosta. Se tapahtui niin vauhdilla, että ilmeisesti Alex’kin ehti säikähtää, mutta ei kai siinä syytä huoleen ollut. He olivat enemmän tai vähemmän keskellä ei mitään, ja Connien olo oli niin musertava, ettei se edes olisi selvinnyt mihinkään. Sen sijaan tyttö jäi nojaamaan konepeltiä vasten, vuodattaen jo kyyneleitäkin, kun Alex sitten onneksi tuli siihen viereen. Poika vei toisen kätensä Connien ympärille, joka sai tytön käännähtämään nopeasti ympäri ja rutistamaan pojan tiukkaan halaukseen. ”I’m just so lost, you know? I’ve always been told what to do, what to feel. I’ve never been allowed to doubt anything and now that I do, I doubt everything and it’s driving me nuts. It’s like I can’t stop thinking once I started and I don’t have a clue about what I want to do now. It was so much easier to just do what I was told to do.”
Jos Alex jossain oli taitava, niin puhumisessa. Jälleen kerran se osasi psyykata Connien ulos siitä hysteriasta – vakuutella, että kaikki kääntyisi vielä parhain päin. Sen voimin blondi malttoikin istuutua takaisin autoon ja he saattoivat jatkaa matkaa. Oli Alexilla myös tilannetajua, sillä he suuntasivat seuraavaksi ensimmäiseen vastaan tulevaan motelliin ja päättivät jäädä sinne ensimmäiseksi yöksi. ”Why did you take me on this trip, Alex?” Connien oli kysyttävä, kun he astuivat tavaroineen sisään siihen yllättävän hyväkuntoiseen pikkuasuntoon. ”You didn’t have to do it, risk everything, so why did you?” Sitäkin blondi oli ehtinyt itsekseen miettiä autossa etenkin sen jälkeen, kun poika oli toitottanut sitä, kuinka ei halunnut tyttöystävää tai mitään sellaista.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 23, 2017 18:44:13 GMT 2
Post by nepa on Jul 23, 2017 18:44:13 GMT 2
Alex oli yllättävän tarkkaavainen ympäristöstään. Sen vuoksi se huomasikin suurin piirtein heti Connien riisuneen pois sormuksensa. Se taisi nyt todella olla lopullista. Alex vilkaisi autoon istuutunutta vaaleaverikköä nopeasti, ennen kuin ne sitten taas alkoivat jatkaa matkaansa Länsirannikolle – siis jos ne edes sinne päin olivat ajamassa. Jos totta puhuttiin, Alex oikeastaan vain ajoi. Eivät ne Connien kanssa olleet vielä kerenneet suunnitella mitään pidemmälle. Itse asiassa se koko tilanne oli niin sekainen jo ihan tunnetasollakin, että Alex meni avaamaan suunsa siitä seurusteluaiheesta. Connieta se ei luojan kiitos vaikuttanut harmittavan. Ei se oikeastaan saanut blondissa aikaan mitään muuta kuin kysymyksiä, ja ihan helvetin hyvän kysymyksen se sanoikin ääneen. ”I don’t know”, Alex vastasi totuudenmukaisesti. ”What I want wouldn’t matter anyway”, poika vielä kohautti olkiaan.
Totta kai Alex ensin pelästyi, että johtuiko se Connien hermoromahdus osittain siitä seurusteluaiheesta. Selväksi kuitenkin kävi, että ei. Oli ollut vain ajan kysymys, milloin Connie romahtaisi henkisesti, mutta Alex olisi tahtonut siinä kestävän vielä hetken aikaa. Ei se ratissa pystynyt keskittymään kenenkään lohduttamiseen tai rauhoitteluun. Niinpä Alex sai lopulta kurvata kalliin auton tien varteen ja mennä Connien vierelle. Kun Connie vei sen pienen fyysisen kontaktin läheisemmäksi, tietenkin Alex vastasi. Se kietoi kätensä hyvinkin tiukasti vaaleaverikön ympärille, yritti sillä tiukalla puristuksella saada Connien rauhoittumaan. ”Take it one day at a time”, Alex tokaisi lohduttavaan sävyyn. ”It’s the only thing that will help.” - ”And I’m here, too. You’re not alone, Connie.” Sitten Alex irrottautui Conniesta sen verran, että pystyi viemään toisen kätensä sen poskelle. ”You’re a smart girl, so figuring out what you want to do with your life won’t take long”, Alex tokaisi leikkimielisesti. Hetken se mietti, josko olisi suukottanut Connieta, mutta jostain syystä se tuntui paremmalta jättää tekemättä.
Motelli oli Alexin mielestä seuraava looginen etappi. Connie oli ainakin niin henkisesti väsyneen oloinen, että ei se jaksaisi enää matkustaa eteenpäin ilman suunnitelmaa. Eikä kyllä halunnut Alexkaan. Ihan pakko niiden olisi tehdä edes pieni suunnitelma, miettiä edes reitti, mitä pitkin ne kulkisivat seuraavat päivät. Jotain pientä suunnitelmantynkää Alex jo pohtikin mielessään. Tai pohti ainakin aina sinne motellihuoneelle asti. Siellä vaaleaverikkö nimittäin päätti esittää kysymyksen, johon oli jälleen kerran vaikeaa vastata. Niinpä Alex istahti parisängyn päälle riisumaan kenkiään ja mietti hetken. ”For the adventure?” Alex virnisti lähes kysyen – menisikö se vastaus läpi? Ilmeisesti ei. Niinpä Alex joutui nousemaan takaisin seisomaan, mutta sillä kertaa sukkasillaan. ”You should ask trickier questions”, Alex valitti, ”these are too easy for Einstein like me.” Vitsailu ei kyllä tuntunut auttavan. ”What do you want me to say?” Alex levitti käsiään. Ei se ollut vihainen, mutta ehkä vähän turhautunut. ”It seems like you want me to say something.” – ”Did you even want this? Is that the problem?”
Ei Alexia oikein huvittanut jatkaa sillä hiton aiheella. Niinpä se kaivoi esiin puhelimeensa ja meni sängylle istumaan, nyökkäsi Connieta sinne sen viereen. ”We need a plan, right?” Se hymyili. Sitten se jo ehdottikin Connielle pari eri reittivaihtoehtoa, oli sitä mieltä, että lyhyintä ne eivät ainakaan valitsisi. Innoissaan Alex vilkuili sitä puhelimensa näyttöä, sitten katsoi vielä Connietakin. Jäi tuijottamaan sitä pidemmäksikin aikaa, koska vaaleaverikkö näytti niin täydelliseltä ollessaan aivan yhtä innoissaan kuin Alexkin. Hetken mielijohteessa Alex sitten siirtyikin vähän lähemmäs istumaan Connieta ja painoi huulensa sen omille. Irrottautui kyllä heti – se oli vain nopea, lempeä hellyydenosoitus. Niitä Alex ei ollut muille tytöille pahemmin antanutkaan. ”Have you given any thought to what you want to do on this trip?” Sitten se kyllä jo vähän vakavoitui. ”Or after it? When do you want to go back?”
|
|
|
|
Jul 23, 2017 19:23:00 GMT 2
Post by Deleted on Jul 23, 2017 19:23:00 GMT 2
Connien kysymykset eivät olleet helpoimmasta päästä, joten se ei sinällään yllättänyt, että Alexilla ei ollut niihin vastauksia. Vähän blondia meinasi kyllä ärsyttää se, ettei pojasta saanut mitään vastauksia irti, niin taitavasti se vältteli niitä. Alexille mutristettiin vähän huuliakin pettyneesti, kun se ei vastannut totuudenmukaisesti. ”Seriously? That’s your answer?” Connie naputtikin samalla, kun riisui punaiset korkokengät jalastaan ja laittoi ne siististi oven viereen. Meinasi siinä tunteetkin kuohahtaa. ”What I want is for you to be honest with me”, se sanoikin. ”I’m being honest with you and I’m expecting the same from you.” – ”Hey, this is my crisis and my meltdown, I get to do whatever I want. I’m just wondering why you are tagging along when you don’t have to, why you would risk everything.”
Alex vastasi siihenkin jotain ympäripyöreää samalla, kun kävi sängylle istumaan. Connie pyöräytti silmiään ja päätti luovuttaa siihen. Kai siitä pojasta oli mahdotonta saada mitään suoraa vastausta irti, joten parempi oli lopettaa ennen kuin he olisivat vielä jossain ilmiriidoissa. Sen sijaan tyttö liittyi pojan viereen sängylle istumaan. ”I suppose, yeah”, blondi sanoi ja hymyili, oli oikeastaan aika innoissaankin nyt, kun pahimmat paniikit oli panikoitu ainakin toistaiseksi. Alex oli ehtinyt jo miettimään jotain reittejä matkan aikana ja esittelikin niitä. Connie kallisti päätään katsellessaan puhelimessa auki olevaa karttasovellusta, hymyili ja tarjosi omia ehdotuksiaan. Grand Canyonissa heidän ainakin olisi käytävä, eikä Niagaran putouksetkaan huono ajatus ollut.
Connie sai yhtäkkiä suukon huulilleen, mikä sai tytön sulamaan lämpimään hymyyn. Hitto vieköön, kun Alex onnistui niin yksinkertaisilla teoilla saamaan Connien sisuskalut kääntymään ympäri. ”Well, first things first, I think we should get out of the state as quickly as possible, just in case my parents flip out and start looking after me”, tyttö sanoi ensin. ”But other than that, no. I just want new experiences, you know? I wanna see places I’ve never seen before, have fun, enjoy myself and forget everything about home. And when I feel like I’ve seen enough, we can go back. Right? One day at a time”, Connie sanoi ja hymyili leveästi. ”I don’t want to think too much in advance. Just… drive and see where the road takes us. Is that okay with you?”
Oli se. Enemmän kuin okei. Se sai blondin hymyilemään hampaat paljastavaa pepsodent-hymyään ja vetämään pojan kauluspaidastaan luokseen. Huulet painettiin yhteen, tällä kertaa painokkaammin kuin äsken, mikä sai lämpimän tunteen leviämään vatsan pohjalle. ”Thanks for doing this”, Connie sanoi irrottautuessaan haukkaamaan happea. ”You didn’t have to do this, yet you did. I really appreciate it.” Sitten blondi työnsi Alexin nojaamaan sängynpäätyä vasten, jonka jälkeen kiipesi hajareisin sen päälle istumaan. Puhelin otettiin pojan kädestä ja laskettiin yöpöydälle, ennen kuin huulet painettiin takaisin uuteen suudelmaan.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 23, 2017 19:53:08 GMT 2
Post by nepa on Jul 23, 2017 19:53:08 GMT 2
Ei Alex jaksanut kokea mitään huonoa omaatuntoa siitä, että ei halunnut vastata niihin Connien kysymyksiin. Ei nuorukainen nimittäin halunnut sanoa liikaa. Ei se halunnut valita sanoja, jotka saisivat Connien odottamaan tai luulemaan liikoja. Ei Alex kyllä tiennyt, että miksi edes pelkäsi koko asiaa. Connie nimittäin tiesi jo, että Alex piti siitä. Ei Alex oikein enää voinut perääntyä mihinkään. Alex oli suoraan sanonut sen seurusteluhaluttomuutensakin, eli kaiken pitäisi olla okei. Mutta sitä se ei todellakaan ollut. Jos totta puhuttiin, Alex nimittäin voisi ihan hyvin nähdä Connien tyttöystävänään. Sinä tyttönä, jonka voisi ylpeänä viedä ties minkälaisiin kissanristiäisiin. Alex kuitenkin tiesi sen olevan mahdotonta, ja ehkä juuri sen takia pessimistille oli helppoa kieltää koko asia kuin edes ajatella sen olevan mahdollista. Niin Alex teki joka helvetin kerta, oli asia mikä hyvänsä.
”Cause I like to live dangerously”, se virnisti sängylle siirryttyään ennen kuin ne uppoutuivat niiden suunnitelmien tekemiseen. Connie oli ihan selvästi päässyt yli siitä pahimmasta meltdownistaan, eli Alex pystyi ihan täysillä iloitsemaan siitä tulevasta yhteisestä reissusta. Alex ei oikein vieläkään sisäistänyt, että se oli lähtenyt reissuun jonkun tytön kanssa ja tasan tarkkaan juurikin sen tytön takia. Eihän Alexille mitään muuta syytä reissuun lähtemiselle löytynyt. Itse asiassa se oli ihan helvetin huono idea – Alexilla oli kuitenkin paljon muutakin tekemistä ja velvollisuuksia oman perheen dineria kohtaan. Mutta ei Alex edes osannut ajatella sellaisia. Ei, kun se vaaleaverikkö puhui niin innostuneesti ja sai lämpimän tunteen leviämään kehoon kokonaisvaltaisesti. Hitto, miten paljon Alex pitikään siitä blondista. ”It’s more than okay”, Alex naurahtikin. ”Are you changing into a female version of me? Please don’t. I couldn’t handle myself.” Se nauroi sitä, että oli todella onnistunut vaikuttamaan Connieen omalla asenteellaan. Ehkä se tyttö vielä oppisikin rentoutumaan.
Tietenkin Alex vastasi siihen suudelmaan – ei se miettinyt kahta kertaa. Sen suudelman loputtua naurahti kyllä hieman, kun Connie kertoi arvostavansa Alexin lähtemistä mukaan. ”Someone had to save you from a bad marriage”, se sanoi, kun Connie oli työntänyt sen sängynpäätyä vasten istumaan. Alex virnisti tietäväiseen sävyyn, kun blondi siirtyi istumaan syliin hajareisin. ”You’re just damn lucky it was me”, se vielä lisäsi, ennen kuin puhelin oli kadonnut kädestä ja huulet osuivat jälleen yhteen. Alex tunsi saman tien koko kehonsa heräävän henkiin ja solujen janoavan sitä päällä istuvaa vaaleaverikköä enemmän kuin mitään muuta. Alex koskettelikin sen ylävartaloa jokseenkin vahvoin ottein, suuteli siinä sen kaulaakin. EI edes tiennyt, kuinka lujaa teki niin – saattoi olla, että blondilla olisi vielä mustelma muistona niiden yhteisestä hetkestä. Aikaisemmin sellaisia ei tosiaan ollut voinut edes jättää. Oli oikeastaan ihan erilaista panna Connieta nyt, kun se oli oikeasti vapaa.
Juuri, kun Alex oli saanut käden Connien paidan sisään, se ilmoitti lähtevänsä suihkuun. Toki Alex jo siitä tajusi, että se oli kutsu. Nuorukainen puuskahti turhautuneena Connien noustessa pois sylistä, ja tuskainen naurahduskin oli paikoillaan. ”What if I don’t want to come?” Sen oli hieman haastettava. Kun Connie alkoi riisua vaatteita ja pakittaa suihkua kohti, Alexin ei kyllä kahta kertaa tarvinnut miettiä, että menisikö se mukaan. Kunhan sieltä kylpyhuoneesta sitten kuului veden lorinaa, Alex riisui itsekin vaatteet päältään ja avasi kylpyhuoneen oven. Se asteli Connien taakse, tokaisi leikkisästi ”boo”, ja käänsi Connien ympäri voidakseen painaa huulet sen omille.
|
|
