member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jul 24, 2017 16:57:15 GMT 2
Post by julle on Jul 24, 2017 16:57:15 GMT 2
SATURDAY 16. SEPTEMBER 2017, EVENING
MOVIE PREMIERE @ MANHATTAN
ELENA CADDY & ASTOR RHODESElena’s ootd / moa moaskis eletoria Myöhään perjantai-illasta Elena oli lentänyt Los Angelesista New Yorkiin ja majoittunut tavoistaan poiketen hotelliin. Asunnostaan oli havaittu muutama kuukausi sitten vesivahinko, jonka korjailu oli venynyt ja sen myötä siellä asuminen ei ollut mahdollista. Se oli harmillista, sillä vaikka hotellielämä oli Elenalle varsin tuttua, hän halusi kahdessa kotikaupungissaan asua edes omassa asunnossa, eikä loisia hotelleissa. Olihan hotellissa asumisessa omat etuutensa, kuten huonepalvelu ja muut luksusetuudet, joita sai rahalla. Nyt Elenalla ei kuitenkaan vaihtoehtoa ja assistenttinsa oli varannut Four Seasonsista sviitin Elenalle, josta oli tilanteessa kuin tilanteessa naisen majapaikka. Jacob oli jopa tarjoutunut majoittamaan Elenan sviittiinsä Rhodes Hotel&Spahan, mutta siitä huolimatta että mies puolestaan liihotteli jossain Euroopassa työmatkalla, ajatus ystävänsä sviittiin majoittumisesta tuntui oudolta. Toki siinä olisi luultavasti enemmän ollut kodintuntua, mutta Elena oli kohteliaasti kieltäytynyt ja majoittunut lentonsa jälkeen Four Seasonin sviittiin. Hotellille saapuminen sujui onneksi varsin mutkattomasti ja FS:n palvelun mukaisesti Elenan huoneesta löytyi kaikki tarpeellinen ja se mitä oli pyydetty sinne hankittavaksi ennen neiti Caddyn saapumista. New Yorkiin saapumiselle oli täysin yksinkertainen syy; Elena oli kutsuttu ensi-iltaan, jonka ohjaaja ja tuottaja olivat vanhoja ystäviään. Siitä kutsutta ei siis voitu ihan periaatteenkaan vuoksi kieltäytyä, vaan Elena - tai tässä tapauksessa assistenttinsa - olivat raivanneet tilaa kalenterista ja mahdollistaneet Elenan saapumisen paikalle. Sen lisäksi he olivat järjestelleet asioita että tapaamiset UN Womenin toimesta oli sovittu muutaman viikon päähän, tultaisiin hoitamaan ensi viikon aikana New Yorkissa. Näin Elena sai lyötyä kaksi kärpästä yhdellä istulla ja hänen ei tarvitsi heti sunnuntaina lentää takaisin länsirannikolle. Lauantaiaamuksi Elenalla ei ollut mitään sovittua menoa, joten illan movie premieriä varten, hän oli varannut itselleen muutaman rentouttavan tunnin hotellinsa kauneushoitolasta. Sen suorituksen jälkeen Elenaa oli jo hoputettu laitettavaksi iltaa varten. Mukaan oli tietenkin raahattu luottohenkilökunta, jotka kiharsivat ja kähersivät Elenan hiuksia ja meikkasivat iltaa varten. Siitä parituntisesta operaatiosta suoriuduttua, Elena sai viimeistellä itsensä ja siirtyä henkivartijoidensa saattelemana hotellin ulkopuolella odottelevan limusiinin luokse. Matka itse juhlapaikalle ei onneksi kestänyt kauaa ja limusiinin pysähtyessä tapahtumapaikan edustalle, Elena kiltisti odotteli kuinka henkivartija kolmikkonsa kampesi itsensä ensiksi ulos ja avasi takapenkin oven. Autosta noustiin varovaisesti ja varmistettiin mekon helmasta kiinni pitäen, etteivät ulkona välkehtivät salamavalot saaneet talteen mitään skandaalimaista vilautusta. Oven avanneelle Michaelille hymyiltiin kiitokseksi, ennen kuin siirryttiin punaiselle matolle poseeraamaan niille kameroille, joita oli tungoksi asti punaisen turvanauhan takana. Helmaakin korjailtiin kameroiden edessä ja leveän hymyn saattelemana Elena uskaltautui jopa pitkän halkionsa takaa näyttää kilometrisäärtään. Aikansa poseerattua kameroille ja suotua jokaiselle jotain julkaisukelvollista materiaalia, matkaa jatkettiin sisälle juhlatilaan, jossa jo parveili monia elokuva-alan ihmisiä. Käteen saatiin heti ensimmäiseltä ohikulkevalta tarjoilijalta lasillinen kuohuvaa ja lasin kanssa lähdettiin vaeltelemaan muiden kutsuvieraiden sekaan. Ensimmäiset kymmenen metriä käveltyään Elena tunsi kuinka henkivartijansa hengittivät niskaansa. Väkijoukon seassa pysähdyttiin ja käännyttiin perässä tulleiden miesten puoleen, joihin luotiin varsin merkittävä, katse. “ Guys, seriously. I’ll be fine, go far and be invisible”, Elena viittilöi kädellään naureskellen ja luojan kiitos miehet ottivat vinkistä vaarin ja siirtyivät sivummalle tarkkailemaan tilannetta. Elena puolestaan jatkoi matkaansa ja löysi varsin nopeasti itse illan päätähdet, tuottajan Christopher Ridleyn ja ohjaajan Quentin Nolanin. Miesten kanssa vaihdettiin kevyet halaukset ja poski suudelmat, jonka jälkeen uppouduttiin keskustelemaan Elenasta, hänen urasta ja siitä kuinka heidän pitäisi vielä yhdessä tehdä jotain. Kuohuvaa siemailtiin tasaiseen tahtiin, kunnes tuli Christipherin ja Quentin aika pitää puhe kaikille paikalle saapuneille. Miesten siirryttyä mikrofonien ääreen, Elena ajatteli siirtyvänsä sivummalle siitä väkijoukon keskeltä, mutta ennen kuin ehti edes päästä turvallisesti juhlatilan seinustalle, joku erehtyi ohi kävellessään tuuppaamaan voimakkaasti naista vieressään seisovaa miestä päin. Vaistomaisesti Elena oli tarrannut kyseistä miestä käsivarsista ja välttänyt näin täydellisen turvalleen kaatumisen. “ I’m so sorry, someone just walked past me and push-”, Elena automaattisesti alkoi pahoitella äskeistä tapahtunutta, ennen kuin edes kerkesi katsoa kunnolla miestä jonka syliin hänet oli tuupattu. Puhe tyssäsi kuin seinään, kun Elena nosti katseensa edessään seisovan miehen omiin ja salamana tunnisti toisen Astoriksi. Ex-poikaystäväksi, jota ei ollut nähty sitten vuosiin eron jälkeen. ” Oh, Astor. Hi”, sen kattavampaa keskustelunavausta Elena ei saanut aikaiseksi, kun äskeisen jälkeen hänestä tuntui siltä että sanat takertuivat kurkkuun. |
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jul 25, 2017 11:37:37 GMT 2
Post by moa on Jul 25, 2017 11:37:37 GMT 2
Astor's ootdJos joku olisi heinäkuun alussa väittänyt Astorille, että hän tulisi vielä kehittämään jonkin omituisen, seksittömän, mutta ilmeisen kuumana käyvän ihmissuhteen Mia Hobsoniin, olisi mies nauranut sille päin naamaa. Syyskuun puoliväliin tultaessa hänen oli kuitenkin nieltävä kaikki huvittuneisuus, jota aiheeseen olisi aiemmin voinut liittää, koska jotenkin niin oli kuin olikin päässyt käymään. Astor oli edellisen kuukauden aikana päätynyt useampaankin otteeseen melko tiiviisiin tunnelmiin naisen kanssa, mutta toistaiseksi kaksikon housut olivat pysyneet vielä tiukasti jalassa, mitä nyt saattoi pitää vähintäänkin turhauttavana ja ennenkuulumattomana, koska pidättäytyminen ei varsinaisesti kuulunut Astorin lempiharrastuksiin. Eipä hän sitä toki oikeasti ollut harrastanutkaan, koska sitä omituista viritelmää Mian kanssa saattoi tuskin parhaalla tahdollakaan kutsua jotain uskollisuutta vaativaksi suhteeksi. Sehän oli vain hauskanpitoa, ainakin jos hauskanpito nykyään piti sisällään pitkiä keskusteluja, suudelmia ja ilmeisesti myös sylikkäin nukahtamista ilman varsinaista huipennusta. Astor oli siis luonnollisesti tapaillut muitakin naisia. Tai ”tapaillut”. Pannut lähinnä, joskin sekin oli jäänyt paljon normaalia vähemmälle ja Astor kyllä tunsi turhautumisen kerääntyvän aivojensa ohella myös muihin ruumiinosiinsa. Tällainen kissahiirileikki olisi ollut omiaan tekemään kenet tahansa vähän hulluksi ja lisäksi hän oli mies, joka oli tottunut saamaan haluamansa, yleensä vielä melko nopeasti. Sinä syyskuun kuudentenatoista Astor oli päättänyt pyyhkiä Mian aiheuttaman turhautuneisuuden armeliaasti mielestään, koska Martin oli teroittanut moneen kertaan, miten tärkeää edustaminen hänen tilanteessaan oli. ”Tilanteella” manageri tarkoitti ilmeisesti sitä, että nuori ihminen oli lyönyt uransa täysin levyiksi useiden vuosien ajaksi ja yritti nyt uudella elokuvallaan elvyttää sen rippeitä. Tähän asti kaikki oli mennyt yllättävän hyvin: elokuva oli kuvattu alkukesästä ja oli nyt jälkituotannossa. Astor oli antanut uuteen projektiinsa liittyen haastatteluja ja selvästi hänen paluunsa elokuvabisnekseen aiheutti jonkinasteista kuhinaa piireissä, toimittajat olivat siitä kiinnostuneita, kuten myös ohjaajat ja tuottajat. Se oli hyvä, niin sen pitikin olla, eikä Astor oikeastaan pannut pahakseen pientä juhlissa näyttäytymistä, jos se voisi antaa nostetta hänen uralleen. Sen iltainen ensi-ilta oli sitäpaitsi muutenkin kiinnostava, koska elokuvan tuottaja Christopher Ridley oli jättänyt Martinille ehdotelman yhteistyöstä seuraavan projektinsa merkeissä. Astor tunsi tuottajan uransa aiemmilta vaiheilta, eikä saatua tarjousta todellakaan haluttu ohittaa. Ensi-ilta oli siis paitsi hyvä paikka tuoda näkyvyyttä jo tuotannossa olevalle elokuvalle, myös minglailla muiden alalla olevien kanssa ja kenties kuulostella tuulia seuraavien projektien suhteen. Toisin sanoen nauttia avoimesta baarista ja patsastella kameroille; muutama asia, joissa Astor oli äärettömän hyvä. Saavuttuaan tapahtumapaikalle Astor oli ensin tehnyt ne tavanomaiset asiat: poseerannut punaisella matolla, antanut muutaman lyhyen haastattelun ja marssinut sitten lopulta sisälle asti vain saadakseen heti käteensä lasin samppanjaa. Heti lasin saatuaan Astor oli tietenkin nähnyt sielunsa silmin Martinin varoittavan katseen ja kuullut sen muistutukset kohtuudesta, minkä vuoksi lasista otetut huikat oli pidetty erittäin maltillisina. Liikkuessaan ihmisten joukossa ja pysähtyessään vähän väliä kättelemään jotakuta Astor pani merkille, että joukossa oli vanhojen tuttujen lisäksi myös paljon uusia kasvoja: sellaisia, joiden silmissä oli vielä jännittynyt pilke ja huulilla värisevässä hymyssä selvää malttamattomuutta. Joku nostalgiaan taipuvaisempi olisi voinut alkaa muistelemaan oman uransa alkuvaiheita, mutta ei Astor. Hän suhtautui iltaan hieman suorituskeskeisemmin, eli teki tiensä tervehtimään elokuvan ohjaajaa Quentin Nolania ja tuottaja Ridleytä, jonka kanssa luvattiin hakeutua juttusille vielä uudemman kerran illan aikana, kunhan elokuvanäytös olisi ohi. Käytös sellaisissa tapatumissa oli täydellinen yhdistelmä virallista ja rentoa, eikä Astorin ollut vaikea myöntää, että oli sellaisessa ympäristössä kuin kala vedessä. Erilaiset juhlat olivat tulleet tutuiksi jo lapsena ja kun uraakin oli takana se pari vuosikymmentä, oli takaisin solahtaminen aika helppoa. Vähän kuin pyörällä ajo. Astor oli ehtinyt pyöriä juttelemassa erinäisten tahojen kanssa hyvän tovin, kun huomasi, että elokuvaa edeltävä puheosuus oli ilmeisesti alkamassa. Hän kääntyi hieman paremmin lavan suuntaan, laski tyhjäksi ehtineen lasinsa erään ohikävelevän tarjoilijan prikalle ja sai vaihtokauppana käteensä uuden lasin. Siitä ehdittiin onneksi ottaa siemaus, koska muuten sisältö olisi varmasti lentänyt kaaressa lattialle, kun Astor seuraavasa hetkessä sai kaapata käsivarsilleen tummatukkaisen naisen, joka horjahti häntä kohti. Naisen kasvoja ei rytäkässä ehditty nähdä, mutta heti kun se avasi suunsa, Astor tunsi oudon viileän tunteen leviävän vatsanpohjaansa. ”Elena”, mieheltä karkasi ensin varsin häkeltyneenä, mutta hän korjasi sitten sen yllättyneen ilmeen pois kasvoiltaan ja veti tilalle pehmeän hymyn. Kohteliaisuusvaatimus muita vieraita kohtaan käsitti varmasti myöskin ex-tyttöystävät, joiden kanssa oltiin erottu vaikeasti ja julkisesti vuosia sitten. Astor auttoi naisen takaisin tasapainoon ja suukotti sitä sitten muodollisesti poskelle, ikään kuin kohtaaminen ei olisi ollut millään tasolla outo ja vähän hermojaraastavakin. ”How are you? kysyttiin kuten etikettiin kuului. Miehen katse kävi matkan naisen päästä varpaisiin ja takaisin ylös, eikä niihin mekon käsittämättömän ylös yltäviin halkioihin pysähdytty kuin hetkeksi paluumatkalla. You look amazing so I assume life has been treating you well” todettiin hurmaavan hymyn kera. Elena oli aivan yhtä upea kuin hän oli muistanutkin. Oli suoranainen ihme, että he olivat onnistuneet olemaan törmäämättä kaikki ne vuodet. Ehkä Astorin tauko oli auttanut osaltaan, mutta mies oli varsin tietoinen siitä, että esimerkiksi Jacob – kenties muukin Rhodesien perhe – piti edelleen varsin tiiviisti yhteyttä naiseen. ”How long has it been?” Astor kysyi, nappasi nyt ohikulkevalta tarjoilijalta toisen lasin kuohuvaa ja ojensi sen kohteliaasti Elenalle, joka näytti olevan kuivin suin. ”It feels like I haven’t seen you in ages”, todettiin mietteliäästi. Se oli totta. Etenkin nyt kun nainen tosiaan seisoi siinä hänen edessään ilmielävänä niiden vuosien paino tuntui ilmeiseltä. He olivat olleet ystäviä kauan ja vuosia yhdessä. Eron jälkeen… Kyllä Astor oli naista ikävöinyt, mutta miten sitä olisi koskaan voitu myöntää, kun hän oli itse pilannut kaiken pettämällä ja sotkemalla elämänsä totaalisesti.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jul 25, 2017 14:38:59 GMT 2
Post by julle on Jul 25, 2017 14:38:59 GMT 2
Elena oli luonut itselleen varsin kattavan uran, eikä hänellä ollut aikomustakaan lopettaa sitä vielä vuosiin. Hän oli oikeastaan ikäisekseen saavuttanut hyvin paljon, eikä vain näyttelemisen taholta vaan myös hyväntekeväisyyden saralla. Rahallisesti ja ei rahallisesti; vuodesta 2015 lähtien hän oli ollut osa Make-A-Wish Foundationin toimintaa, jonka tarkoituksena oli toteuttaa vakavasti sairaiden lapsien toiveita ja vuonna tänä vuonna hänet myös valittiin YK:n tasa-arvo järjestön, UN Womenin hyvän tahdon lähettilääksi. Astorista erottua Elena oli vältellyt skandaalimaisia uutisia ja muutenkin negatiivista julkisuutta. Heidän eroaan oli aikanaan jo riepoteltu niin räävittömästi mediassa, ettei Elena halunnut sitä kokea uudelleen. Se sai hänet jopa hetkellisesti katoamaan julkisuudesta. Eikä vain hetkellisesti, vaan Elena oli kaiken kaikkiaan viisi kuukautta poissa julkisuudenvalokeilasta. Managerinsa Harvey West, oli ainoa joka tiesi suojattinsa sijainnin ja kyseisen viiden kuukauden jälkeen hän oli repinyt Elenan takaisin elokuvabisnekseen. Ja rytinällähän Elena saapui, sillä ever since, Elena on keskittänyt kaiken focuksensa uraansa, läheisiinsä ja tietenkin hyväntekeväisyyteen. Hänellä on takana mittava ura elokuvien- ja sarjojen saralta, eikä sille tunnu tulevan loppua. Hänen kalenterinsa on niin sanotusti täynnä seuraaviksi vuosiksi, erilaisista elokuvaprojekteista hyväntekeväisyyteen, seurapiirijuhliin ja gaaloihin. Ja kaikella sillä on vain ja ainoastaan ollut positiivinen vaikutus Elenan imagoon. Olihan Time-lehti jopa julistanut Elenan olevan yksi vaikutusvaltaisimmista henkilöistä vuonna 2017.
Sitä suuremmalla syyllä Elena kävi näissä tapahtumissa – sieltä usein pikittiin uusia kontakteja ja päästiin juttusille vanhojen tuttujen kanssa. Kuten juuri Christopherin ja Quentinin kanssa, jotka olivat suorastaan vaatineet Elenaa tulemaan paikalle. Totta kai siinä oli jokin taka-ajatus ollut, sillä Quentin oli puhellut hypoteettisella tasolla tulevasta elokuvastaan, johonka olisi kaivattu Elenan kaltaista, tummaa kaunotarta päärooliin. Siihen ei osattu luvata mitään, vaan hymyiltiin kohteliaasti ja kehotettiin ottamaan yhteyttä manageriinsa Harveyhin, joka tiesi paremmin Elenan tulevasta aikataulusta elokuvien saralla. Ainoa mistä Elena sattui olemaan kartalla, oli muutaman kuukauden päästä alkavat The Insiders sarjansa kolmannen kauden kuvaukset. Hän ei edes uskaltanut miettiä sen pidemmälle, koska sen jälkeen häntä luultavasti odotti uudet kuvaukset ja uuteen rooliin mukautuminen. Oli yksinkertaisesti vain helpompaa sopeutua tilanteisiin niiden mukaan, eikä hyppiä kuin päätön kana paikasta toiseen. Elena oli työlleen hyvin omistautunut ja moni alalla onneksi tiesi sen. Elämässä ei minkäänlaisia häiriötekijöitä, jotka olisivat vaikeuttaneet asiaa, kuten miesystävää tai muuta vastaavaa. Elena liihotteli vapaana varsin tyytyväisenä, vaikka ottajia kyllä olisi. Sitä hienostunutta imagoa oltiinkin tultu New Yorkiin saakka kiillottelemaan, hymyilemään kameroille ja antamaan paparazzeille aihetta. Eritoten niillä mekkonsa pitkillä halkijoilla ja säärillä, joiden vilauttaminen tulisi luultavasti tuomaan Elenan muiden tähtien kanssa seuraavan päivän lehden kansiin.
Eron jälkeen Elena oli jossain määrin vältellyt ex-poikaystävänsä seuraamista mediassa – kaikki missä luki isoilla kirjaimilla Astor Rhodes, Elena jätti suosuilla lukematta, vaikka toisinaan se oli osoittautunut varsin mahdottomaksi. Etenkin kun oma managerikin oli muutamia kuukausia sitten kertonut huhusta, jonka mukaan Astor oli palailemassa elokuva-alalle. Elena rohkeni epäillä sitä huhua, mutta asiaa ei ollut sen suuremmin enää kaiveltu, vaan se oli jätetty siihen. Nyt Elenasta kuitenkin tuntui siltä että häntä olisi kirjaimellisesti lyöty Astorilla päin kasvoja, sillä sopivasti hänet kopannut mies sattui juuri olemaan se armas ex-poikaystävä, jota oli taitavasti vältellyt viime vuodet. Ero Astorista oli osoittautunut kipeämmäksi mitä Elena oli ajatellut, joten oli ollut odotettavissa, että miehen näkeminen kaikkien niiden vuosien jälkeen sai edelleen naisessa jonkinlaisen tunnekuohun aikaiseksi. Luojan kiitos Astor auttoi Elenan takaisin koroilleen ja miehen poskisuukolle hymyiltiin vienosti, aivan kun tilanne ei olisi heti alkuun saanut sitä kiusallista sävyä. “Oh I’m fine, I’m fine. Busy as hell, but nothing that I can’t handle”, miehen kyselyihin vastattiin kohteliaasti hymyillen ja sipaistiin etusormella muutamaa tummaa hiussuortuvaa pois silmien edestä. Elenan tummien silmien katse silmäili Astorin kasvoja, eikä hän antanut itselleen samalla tavalla lupaa katsahtaa miestä päästä varpaisiin. “Well thank you, you don’t look so bad either”, Elena hymyili ja vuorostaan viittasi kädellään Astoria miehen joskin paremmin kunnostautunutta olemusta. Liekö sitten Astor oli jättänyt huumeet taakseen, mutta siitä huolimatta mies näytti yhtä hyvältä kuin ennenkin.
Astoriin törmääminen tuntui oudolta, eikä Elena tiennyt oliko se hyvällä vai huonolla tavalla outo tilanne. He olivat alun perin olleet hyviä ystäviä ja sen myötä yhdessä monen monta vuotta, joten olisi ollut vain luonnotonta jos se ei olisi aiheuttanut mitään tunteita Elenassa. Oikeastaan jo pelkästään Astorin näkeminen oli saanut Elenan havahtumaan siihen, kuinka paljon olikaan kaivannut miestä. Niin ystävänä, kuin entisenä kumppanina. “It’s been… Almost three years, I think”, Elena vastasi kevyen nyökkäyksen saattelemana, jouduttuaan hetken aikaa jopa miettimään kuinka kauan heidän erostaan tosiaan oli. Astorin ojentama lasi kuohuvaa otettiin vastaan kiittävästi hymyillen ja kuivaa kurkkua kostutettiin pienellä huikalla. Lasin laskeutuessa Elenan huulilta, sen jalkaan tartuttiin nyt molemmin käsin sormin ja painoa vaihdettiin jalalta toiselle, kun katseltiin Astoria. Elena olisi halunnut huomauttaa että sillä oli ihan syynsä, minkä vuoksi vuosia oli kulunut peräti kolme vuotta, mutta hän ei viitsinyt enää siinä vaiheessa edes vatvoa asioita jotka oli tapahtunut menneisyydessä. Silloin oli sanottu kaikki ja Elena ei aikonut ottaa niitä esille – varsinkaan siinä tilaisuudessa, johonka heidät molemmat oli nähtävästi kutsuttu vieraiksi.
Elenan katse käväisi pikaisesti mekkonsa helmassa, jota korjaili toisella kädellään, ennen kuin palautti tummien silmiensä lämpimän katseen silmäilemään Astoria. “So... How are you? I heard rumors that you’re making a comeback? Is it true?”, tiedusteltiin varsin neutraaliin sävyyn ja kallistettiin päätä herttaiseen sävyyn. Elenalla olisi ollut vaikka kuinka paljon kysyttävää, mutta hän ei kuitenkaan halunnut antaa itsestään liian innokasta kuvaa kaikkien näiden vuosien jälkeen. Luojan kiitos niistä hyvistä näyttelijänlahjoista, sillä neutraalista ulkokuoresta huolimatta sisällään myllersi varsinainen tunteiden taisto, jota olisi halunnut tyynnyttää useammalla lasilla kuohuvaa. “I also heard you’re uncle in these days, congratulation. How’s things with your family?”, onnittelujen saattelemana kyseltiin luonnollisesti myös Astorin perheestä, jota oli vain kuullut pieniä paljoa. Tai no, Jacobin kanssa hän oli edelleen hyvinkin läheisissä tekemisissä, mutta jostain kumman syystä seurassaan mies vältteli aihetta Astor Rhodes. Sen Elena oli kuitenkin kuullut että Juliet oli saanut pojan muutama vuosi sitten ja hän muisteli Astorin olevan läheinen siskonsa kanssa. Kaikkien niiden kysymyksien jälkeen Elena tajusi olleensa paljolti äänessä kaikkien niiden kysymyksien vuoksi, jolloin niskaa hieraistiin tukalasti. “Sorry about all the question’s but as you said… It’s been ages”
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jul 26, 2017 8:57:01 GMT 2
Post by moa on Jul 26, 2017 8:57:01 GMT 2
”So I’ve heard”, Astor myötäili, kun Elena puhui kiireistään. Ei hän ollut varsinaisesti seuraillut ex-tyttöystävänsä urakehitystä (sellaiseen Astorilla ei olisi ollut energiaa eikä keskittymiskykyä puoletkaan ajasta), mutta olipahan vain pannut merkille, että se pyöri vähän joka paikassa. Kun naisen kasvot ilmaantuivat milloin minkäkin lehden kanteen ja vilahtelivat elokuvien tai tv-sarjojen mainoksissa, oli mahdotonta päästä täysin kieltämään sen olemassaolo. Elena oli ollut mitä suurimmissa määrin olemassa Astorille kaikki ne vuodet, hän oli vain päättänyt jättää sen huomiotta. Kai niin oli täytynytkin tehdä, jos oli halunnut pysyä edes jossain määrin järjissään, syyllisyyshän olisi muuten tehnyt hulluksi. Sen kohtaaminen nyt tuntui kieltämättä oudolta, melkein epätodelliselta. Naisen kehut saivat Astorin hymähtämään huvittuneesti: olisi joku muukin kai voinut väittää, että Astor siistiytyi ihan mukavasti niin halutessaan. Kun kiharainen hiuspehko kaikessa villeydessään pysyi maltillisen mittaisena, parta siistittiin ainakin parin päivän välein ja jatkuva juhliminen ei jättänyt silmien alle tummia varjojaan, oli mies kai universaalistikin ajateltuna ihan komea. Toki Elena olisi varmaan sanonut sen ihan kohteliaisuudestakin. ”Thank you”, mies vastasi kuitenkin hyvätapaisesti.
Elena laskeskeli, että edellisestä kohtaamisesta tulisi pian kuluneeksi kolme vuotta. Astor nyökkäsi mietteliäästi, koska tuli itse nopeasti mietittynä samaan tulokseen. Kolme vuotta oli pitkä aika, kun otti huomioon, että ennen eroaan he olivat nähneet toisiaan kaiken aikaa. Niin oli ollut jo ennen seurustelusuhteensa alkamista, siitä oli samassa elokuvasarjassa työskenteleminen pitänyt huolen. Suhteen edetessä ja sarjan kuvausten loppuessa yhteinen aika oli toki vaihdellut, joskus he olivat filmanneet elokuviaan eri kaupungeissa, mutta silti: heillä oli ollut yhteinen koti, yhteinen elämä. ”Feels crazy, doesn’t it?” Astor naurahti päätään puistellen. Ajan kulumista oli turha lähteä päivittelemään sen enempää, mutta omiin kuulumisiin siirryttäessä Astor irvisti kevyesti. ”The rumors are in fact true”, hän myönsi ja vilkaisi heidän ympärillään vellovaa ihmismassaa ennen kuin palautti katseensa Elenaan. ”I filmed a New York based indie flick couple of months ago. It shoul come out early next year. I think it’s good but you never know, maybe the critics will hate it”, arvioitiin ja kuitattiin omat epäilyt olankohautuksilla, vaikka oikeasti niistä oltiin vähän hermostuneitakin. Jossain vaiheessa oli ihan ok tehdä elokuvia, joita kriitikot vihasivat, jos yleisö rakasti, mutta sillä hetkellä Astor olisi halunnut enemmän rakentaa uransa vakavampaa puolta. Hän halusi tehdä elokuvia, joita kiiteltiin, koska ei hänellä rahasta ollut puutetta, sen nyt tiesivät kaikki. Jos elokuva olisi sekä taloudellinen että arvostuksellinen floppi, voisi Astor lopettaa uransa saman tien. ”That’s basically what I’ve been up to lately. Martin has been keeping me in a short leash”, virnistettiin sitten perään, vaikkei se ihan kokototuus ollutkaan. Eiväthän ne koskaan Astorin kanssa olleet. Elena kuitenkin tunsi Martinin, tietenkin, joten siihen oli helppo tarttua. Mieshän oli ollut hänen managerinsa niin kauan kuin oli mahdollista muistaa. Sillä oli toisinaan ollut vaikeuksia suojattinsa kurissa pitämisessä, mutta yrityksen puutteesta ei kukaan voinut Hayesia syyttää.
Puhe kääntyi Rhodesien perheeseen, mikä olisi voinut olla Astorista epämiellyttävääkin, muttei ehkä Elenan kanssa, eikä kun puhuttiin siitä enoksi tulemisesta. ”Yeah, Jules got herself a little baby boy couple years back. Charles Benjamin. No one knows who the father is – classic Jules isn’t it? – but he’s the most amazing little kid I’ve ever seen. You’d adore him”, Astorin silmissä kirkastui kun hän puhui Benjaminista ja ne oletukset Elenan suhtautumisesta poikaankin tulivat niin luonnostaan. Hän oikeasti uskoi, että Elena olisi jumaloinut sitä pientä poikaa, mutta kukapa ei olisi? Sai Astor välillä tuta sen kiukunpuuskat ja temppuilutkin, mutta edes niitä ei olisi vaihdettu mihinkään. Sisarenpoika oli yksi niistä harvoista asioista, jotka tosissaan saivat Astorin ryhdistäytymään elämässään. ”Still can’t believe Jules made me the godfather, poor child. Jacob would have been much more suitable for the task, he’s such a golden boy. But I’ve been trying to be good. You know, better than I was before”, naista vilkaistiin ja kasvoilla ehkä häivähti jokin sellainen ilme, josta saattoi lukea rivienväliin kirjoitetun anteeksipyynnön. Ei siinä tehtävässä aina oltu onnistuttu, edelleen tuli ylilyöntejä, mutta siskonpoikaansa Astor ei ollut koskaan tavannut huonossa kunnossa. Sen takia oltiin pidetty asioista huolta.
”The Rhodes clan just keeps on kicking, you know how my parents are. Busy with work I guess. And Jacob, little birds have told me that you two are still as tight as ever?” kysäistiin kulmakarvoja merkitsevästi kohottaen. Astor ei ollut aivan varma mitä pohjimmiltaan ajatteli siitä, että isoveli ja ex-tyttöystävä ilmeisesti pitivät tiiviisti yhteyttä, mutta eipä se oikeastaan ollut hänen asiansa. ”Having a child sums up Juliet’s life quite comprehensively, Matt is in LA as far as I know, Jerry is Jerry and the younger ones are doing good. I think. I’m still not a huge family person as you probably remember”, myönnettiin lammasmaisesti. Perhettä kyllä rakastettiin, mutta ajan viettäminen Rhodesin ydinperheen kanssa koko suvusta puhumattakaan oli kuluttavaa. Pikkusisarukset alkoivat kyllä olla siinä iässä, että Astorin olisi varmaan pitänyt nähdä vähän vaivaa oikeasti tutustuakseen niihin. Hän oli ollut poissa valtaosan niiden lapsuudesta, joten nuorimmaisille isoveli taisi olla enemmänkin pelkkä sekava kokoelma erilaisia vuoroin ylistäviä ja toruvia äänensävyjä perheen muiden jäsenten puheissa. Se oli sääli, mutta totta. Kun Elena seuraavaksi pahoitteli uteluitaan, Astor puisteli sille päätään. ”Please, don’t apologise. It’s good to see you and even better to notice that you’re still interested in my affairs”, hymähdettiin ja siemaisiin hiukkasen sitä kuplivaa. Elenan kasvoista ja sen suurista silmistä oli melkein mahdotonta irrottaa katsettaan. Ei Astor ollut unohtanut miten kaunis nainen tuo oli, mutta kaiketi se vain oli ilmielävänä vielä upeampi kuin kuvissa koskaan. ”How are the Caddys doing? Still in Canada raising elsk and playing hockey?” kysyttiin selvästi vitsaillen. Kyllä Astor tiesi, että Elenan vanhemmat uurastivat lain eivätkä hirvien ja jääkiekon parissa, mutta olihan pieni Kanadasta kuittailu aina paikallaan. Pakollista melkein ”What about Georgia and Isabella? Are they trying to follow your footsteps into acting?”
Lavalta ja kaiuttimista alkoi viimein kantautua puhetta, kun illan päätähdet ottivat puheenvuoron itselleen. Hieman vastentahtoisesti Astor siirsi katseensa pois Elenasta ja niihin lavalla seisoviin miehiin. Oman uran kannalta olisi tärkeää kuunnella, mitä niillä oli sanottavanaan, koska tämän elokuvan tekoprosessi ja päämäärät varmaan antaisivat hieman lisäperspektiiviä myös kaksikon seuraaviin projekteihin, olivatpa ne sitten yhdessä tai erikseen. Jos Astor aikoisi sotkeutua Ridleyn tuotoksiin, olisi niistä hyvä tietää mahdollisimman paljon, olkoonkin että mies oli muutamaankin otteeseen palkittu työstään ja osasi sen ilmeisen hyvin. Puheita kuunneltiin keskittyneesti, mutta aina välillä vieressä seisovaa naista silmäillen. Edelleen tuntui oudolta, että se oli siinä. He olivat aikanaan käyneet vastaavissa tapahtumissa jatkuvasti, esiintyneet niissä yhdessä ja onnellisina, vaikka toisinaan pinnan alla olisi ollutkin jotain muuta. Nyt Elena näytti aidosti onnelliselta, itsevarmalta ja vaivattoman upealta. Oli varmaan hienoa elää elämää, jota ei varjostanut kaikki se, mikä heidän elämäänsä oli pahimpina aikoina varjostanut. Kun puheen pitäjät viimein saateltiin pois lavalta aplodien kera ja ihmiset alkoivat hiljalleen valua elokuvasalia kohti, Astor kääntyi Elenan puoleen ja kosketti sen käsivartta höyhenenkevyesti. ”I know this might seem like an odd thing to ask after everything, but can we continue our conversation after the movie? I’d love to hear more about your doings, you know, catch up?” pyydettiin kohteliaan, mutta kuitenkin tuttavallisen hymyn kera. Ei Elenan kanssa voisi koskaan olla täysin vieraskorea, koska ei se ollut vieras.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jul 29, 2017 15:24:59 GMT 2
Post by julle on Jul 29, 2017 15:24:59 GMT 2
Kolmessa vuodessa oli kerjennyt tapahtua paljon, ainakin Elenalla jos ei Astorilla. Elena oli päässyt irti siitä lapsitähden leimasta, mutta mikään naisen saavutuksista ei ollut tullut sormia napsauttamalla. Töitä oli tehty olan takaa, ihan vain todistaakseen että Elenasta oli muuhunkin kuin teinitähdeksi. Kova työ oli onneksi palkittu ja sen myötä Elenasta oli myös tullut täysin vakavasti otettava näyttelijätär, jota ei enää nykypäivänä vaivannut leimat ja niistä juontava työpula. Elena nosti hetkellisesti kulmiaan yllättyneenä, kun mies myönsi huhujen olevan totta ja kertoillessaan tulevasta elokuvastaan, hän nyökkäili kevyesti. ”Don’t be like that. I’m sure they’ll love it”, Elena hymyili rohkaisevaan sävyyn ja sipaisi taas muutamaa tummaa suortuvaa korvansa taakse kun katseli Astoria. Arviostaan huolimatta Astor vaikutti huolettomalta, mutta Elena rohkeni epäillä että kaikkien näiden vuosien jälkeen miestä saattoi jopa hiukan jännittää tulevan elokuvansa arviot. Ketä ei olisi joskus jännittänyt kriitikoiden arviot? Toisinaan kriitikoilla ja yleisöllä oli hyvin eriävät mielipiteet katsomistaan elokuvista ja sarjoista, jonka ansiosta Elenakin oli oppinut vuosien saatossa toisinaan sivuuttamaan ne negatiivisimmat arvostelut.
Katse palautettiin Astoriin kuitenkin varsin nopeasti, kun mies alkoi kertoilla perheensä kuulumisista. Julietin toilailut eivät kieltämättä yllättäneet Elenaa ja vaikka he eivät olleet koskaan erityisen läheisiä, Elenalla ja Julietilla oli ainakin muodollisesti ystävälliset välit. Hiukan erilaiset mitä esimerkiksi hänellä ja Jacobilla, joka laskettiin nykyään jo äärimmäisen hyväksi ystäväksi. Elena tiesi ettei Astor erityisemmin perheestään halunnut puhua, joten hän jopa yllättyi kuinka miehen ilme oli kirkastunut siskonpojastaan puhuessa. Se oli suloista, siis todella suloista. ”Well, I have to admit that doesn’t shock me. But nobody knows who the father is? Wow, that’s big. Do you have any suspicions?”, Elena tiedusteli aidosti yllättyneenä – mutta myös varsin uteliaasti Astoria silmäillen. Elena saattoi jo kuvitella kuinka Rhodesien perheessä oli kuohunut lapsen isyyttä selvittäessä. Saattoihan hyvin olla ettei Juliet itsekään edes tiennyt kuka oli lapsen isä, etenkin kun otti naisen railakkaan menneisyyden huomioon. ”You two are close - or at least I remembered it – so I’m not surprised that she made you as her son’s godfather. I can see you really care about him and that’s good, I’m… I’m happy for you”, Elena hetkellisesti jopa takerteli niiden sanojen kanssa, sillä ei tiennyt mikä oli soveliasta ja missä meni se raja, kun kun keskustelu kävi liiankin tuttavalliseksi. kuitenkin nyökkäili sanojensa painoksi leveän hymyn kera ja katseli Astoria niitä tummilla silmillään, aidosti iloisena miehen puolesta, että tuo oli edes kummipoikansa vuoksi kunnostautunut. Parempi silloin kuin koskaan, vaikka se oli Elenasta harmi, ettei Astor ollut tajunnut tehdä sitä aikaisemmin. Asiat olisivat nyt voineet olla toisin.
Elena siemaisi kädessään olevasta kuohuviinilasillista, ennen kuin kallisti päätään herttaisesti miehen merkittävälle kulmien kohotukselle. ”Well… Yeah. Your brother has always been good to me and I consider him as one of my best friends”, eihän Elenan olisi tarvinnut luultavasti sen kummemin edes selitellä hänen ja Jacobin ystävyyttä – he vain olivat ystäviä ja that’s it. Elena tiesi varsin hyvin Jacobin käynnissä olevasta avioerosta ja suhteesta Marthaan, eikä Elena ollut edes koskaan omistanut romanttisia tunteita Jacobia kohtaan. Ajatuksin sellaisesta tuntui puistattavalta, siitä huolimatta että Jacob oli veljensä tavoin ilo silmälle. Niille muiden perheiden kuulumisille nyökkäiltiin ymmärtäväisesti ja samalla hörpittiin kädessä olevasta kuohuviinilasista. ”I remember”, Astorille hymyiltiin nyt huomattavasti lämpimämmin kuin aikaisemmin ja silmäiltiin tyytyväisesti. Katse laskeutui hetkellisesti kuitenkin Astorin kasvoista lattiaan, kun mies pyysi ettei pahoittelisi sitä kysymystulvaa. Ne miehen huomioherättävät, siniset silmät olivat aina olleet Elenan heikkous ja niihin kohdistettiin katse uudelleen, samalla kun taas sipaistiin etusormella tummia hiuksia korvan taakse ja naurahdettiin aidosti huvittuneena Astorin kiusoitteluille. ”I can see you've been dying to see me so you can ask me that. You just love to tease me with that fact I’m Canadian, aren’t you?”, Elena ei ottanut sitä vitsailua tosiaankaan loukkauksena. Oli jopa onni että oma kanadalainen puhetapansa oli kadonnut vuosien mittaa ja nin sanotusti yhdysvaltalaistunut ja sopeutunut massaan. Mitä harvempi tiesi kanadalaisuudestaan, sen parempi – vaikka wikipedia sivuillaan lukikin syntymäpaikkana Montreal. Kuka li senkin oli sinne täyttänyt. ”But my family is fine. Mom and dad are still working with the law and living nice, happy life in Montreal. And I think Isabella would be interested in an acting career, she have talked about it on and on now couple of years and even gone up in few auditions but… I don’t know really. She doesn’t want to ride with my name, so there’s nothing much I can do. And my lovely sister Georgia studies – surprise surprise – law, at Université de Montréal”, se kertomus kaiken kaikkiaan kiteytti perheensä kuulumiset.
Kun lavalta alkoi vihdoin ja viimein kuulua puhetta, Elena hymyili Astorille, ennen kuin joskin vastahakoisesti kääntyi paremmin lavalla puhuvien ystäviensä puoleen. He olivat kuitenkin tulleet tänne heitä varten, joten vaikka keskustelu Astorin kanssa oli ollut varsin miellyttävä, Elena halusi myös osoittaa tukensa lavalla seisoville miehille. Etenkin jos sitä oltiin sotkeutumassa Ridleyn tai Nolanin tuleviin tuotoksiin, niin oli ihan hyvä kuunnella mitä miehillä oli sanottavaa. Tosin Elena kuunteli puolella korvalla, sillä vieressä seisovan Astorin läsnäolo sai ajatuksensa harhautumaan. Häntä ei välttämättä pahemmin silmäilty, mutta jo pelkästään Astorin näkeminen oli herättänyt tunteita ja muistoja pintaan. Puheen loppuessa ja puheen pitäjien lähtiessä lavalta aplodien saattelemana, Elena oli valmis siirtymään muiden juhlavieraiden kanssa elokuvasaliin. Astorin kosketus sai naisen kuitenkin kääntymään miehen puolen, katseen käydessä käsivarressaan jota Astor oli koskettanut, ennen kuin nosti sen miehen kasvoihin. Astorin pyyntöä ei makusteltiin hetki hiljaa, Elenan nyökätessä lopulta hyväksyttävästi. ”Sure – that actually sounds great idea. See you here after the movie?”, hän ehdotti ja sovittuaan tapaavansa Astorin kanssa samassa paikassa elokuvan loputtua, hän puolestaan kosketti ystävällisenä eleenä miehen käsivartta, jonka jälkeen askeleensa suuntasivat elokuvasalia kohti. Salista etsittiin vapaapaikka ja istuuduttiin puolillaan olevan kuohuviinilasin kera, ristittiin jalat sirosti ja korjailtiin helmaa enemmän niiden päälle – kiitos pitkien halkioiden. Elokuvan pyörähtäessä käyntiin ja sen kaksi ja puolituntisen aikana Elena yritti parhaansa mukaan keskittyä itse olennaiseen. Valitettavasti hänen keskittymisensä harhautui huomaamattaan kerta toisensa jälkeen toisaalle – toisin sanottuna Astoriin. Omille ajatuksille kurtistettiin kulmia ja havahtuessaan elokuvan loputtua annettuihin aplodeihin, Elena luonnollisesti liittyi niihin, ennen kuin nousi muiden mukana ja siirtyi salin ulkopuolelle odottelemaan Astoria.
Astoria odotellessa tyhjä kuohuviinilasi oli jätetty ohikävelevän tarjoilijan prikalle ja harottu tummia hiuksia paremmin. Henkivartijakolmikkokin kävi pyörähtämässä siinä ja painelivat juuri sopivasti matkoihinsa kun Astor löysi luokseen. ”Hey, I was thinking that do you want to stay here and get a drink or go somewhere else?”, tiedusteltiin ja viitattiin peukalolla olan ylitse lounge tyyppistä tilaa kohti, johonka oli luonnollisesti järjestetty isompi juomakattaus. Kyseessä oli kuitenkin iso elokuva ja paikalle oli kutsuttu paljon alan ihmisiä, joten luonnollisesti heille oli elokuvan jälkeen vielä tarjolla juotavaa. Elenalla ei ollut niin väliä missä he vaihtelisivat kuulumisiaan, kunhan saisivat sen tehdä edes rauhassa. Hänellä kävi kyllä mielessä ulkona kärkkyvät paprazzit, jotka odottivat kuin haukka saavansa kuvia tapahtumaan kutsutuista ihmisistä. Siitähän olisi roskalehdet revennyt liitoksistaan, kun kaksikosta olisi kaikkien näiden vuosien jälkeen ikuistettu kuva yhdessä. ”Let’s go get something to drink”, Elena kehotti hymyillen ja hetken harkinnan jälkeen tarttui varovaisesti Astoria käsivarresta, ennen kuin lähti johdattelemaan Astoria lounge tilan juomapöydän luokse. Olisihan Elena voinut käyttäytyä lapsellisesti ja olla edelleen katkera kaikesta tapahtuneesta, mutta kolme vuotta oli pitkä aika ja sen aikana hän oli melko lailla saanut käsiteltyä kaikki tunteensa siihen pisteeseen, ettei edes osannut olla vihainen. Juomapöydän luona Elena irrottautui Astorin käsivarresta ja tilasi lasit viskiä, jotka saatuaan hän kääntyi miehen puoleen ja ojensi toista seuralaiselleen. ”Hopefully whiskey is okay?”, naurahdettiin kysyvään sävyyn ja siirryttiin läheiselle sohvaryhmittymällä istumaan.
Viskilasillisesta otettiin suullinen ja taas kerran keon helmaa korjailtiin, kun jalat ristittiin sirosti. ”I have to say… You really look good. And I can’t believe it’s been like three years”, päiviteltiin huvittuneena Astoria katsellessa. ”Anyway, how does it feel to be back? Did Ridley or Nolan already talk to you about their upcoming movies?”, Elena tiedusteli vuorostaan uteliaana ja silmäili miestä viskilaskinsa takaa, jonka laski käsiensä kera syliinsä. “Nolan try to persuade me to join his new movie next year, but I said I have to consider it. I still have The Insiders shooting and everything.”
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Aug 24, 2017 11:20:49 GMT 2
Post by moa on Aug 24, 2017 11:20:49 GMT 2
Elenan sanat olivat rohkaisevia, mutta Astor ei ollut liikkeellä aivan yhtä luottavaisin mielin. Hän kuitenkin hymyili hitusen niille naisen vakuutteluille. Ei hänen historiansa kanssa voinut odottaa, että kriitikot, media ja ihmiset ylipäätään ottaisivat ilolla vastaan. Uskollisin fanikunta ei tietenkään ollut koskaan kaikonnutkaan, eikä roskalehtien huomiosta päässyt eroon vaikka olisi halunnut, mutta oli paljon ihmisiä, jotka pitäisi nyt vakuuttaa uudelleen. Sitä oltiin kuitenkin saatu puida ihan tarpeeksi Martinin kanssa ja Astor tiesi, että managerilla oli mielessään monia strategioita, joiden avulla menneiden vuosien suosio voitaisiin vielä palauttaa. Elenaa ei niillä tarvinnut vaivata, vaan Astor oli ihan mielissään päästessään puhumaan jostain muusta kuin itsestään. Julietin edesottamuksille virnisteltiin huvittuneesti ja pyöriteltiin päätä niille Elenan lisäkysymyksille. ”I have no idea”, Astor myönsi ja siemaisi hieman lasistaan. Jos hän olisikin tiennyt, kuka Charlien isä oli, ei asiaan olisi voitu ottaa kantaa. Se oli pohjimmiltaan Julesin asia, vaikka Astor ehkä hieman paheksuikin siskonsa päätöstä pimittää totuus myös siltä mieheltä itseltään. Jos Astorilla olisi ollut lapsi jossain, olisi hän halunnut tietää siitä. Ehkä Charlien isää ei olisi kiinnostanut, mutta olisi kai sillä pitänyt olla mahdollisuus päättää asiasta itse. Olettaen, että Jules tiesi itsekään. ”That’s true, we’ve always been close. And I really do care about him, he’s magnificent little fellow”, mies totesi hymyillen. Kuka olisi uskonut, että Astor Rhodes oli pohjimmiltaan äärettömän lapsirakas ja tuli parivuotiaan siskonpoikansa kanssa paremmin toimeen kuin monien muiden perheenjäsentensä?
Sen lausahduksen Jacobin hyvyydestä olisi voinut tulkita piikiksi, mutta Astor päätti olla tekemättä niin. Hän ei ollut aina ollut hyvä Elenalle kuten Jacob, mutta hän ei myöskään uskonut, että nainen siinä lausunnossaan mitenkään vertasi veljeksiä toisiinsa. Ei ainakaan tarkoituksellisesti tai kiusallaan. ”That’s my brother, real national treasure if you may”, hän totesi vähän kuivakasti, mutta vino hymy pysyi lauseen läpi huulilla. Onneksi muut Rhodesin sisarukset eivät olleet samanlaisia herranterttuja kuin vanhin veljensä, muuten elämä olisi voinut olla kohtalaisen tukalaa. Oman perheen kuulumisten läpikäymisen jälkeen udeltiin Elenan vanhempien ja sisarusten edesottamuksia, eikä voitu olla kallistamatta päätä ja kohottamatta olkapäitä muka arvoituksellisesti, kun Elena arveli hänen hautoneen sitä heittoa hirvistä ja jääkiekosta jo pitkään. ”I’m not going to admit such a thing”, tokaistiin rennosti virnistäen. Kanadalaisuus oli kieltämättä oivallinen kiusoittelun aihe, mutta sen annettiin nyt jäädä vähemmälle, kun keskityttiin kuuntelemaan naisen puheita. ”I think she’s made the right decision not to use your name for her advantage, this is not a career you can have without real talent. If she has it she’s going to make it. Just like you did”, mies järkeili, eikä lauseessa ollut vähintäkään viitettä kuittailusta. Se oli totta. Jos Isabellassa olisi ainesta alalle, se kyllä pääsisi parrasvaloihin enemmin tai myöhemmin. Hollywood oli jo ihan tarpeeksi täynnä sukulaistensa maineella ratsastavia, valitettavan lahjattomia ihmisiä. Ei sillä, että siskon maineen hyväksikäyttäminen olisi automaattisesti ilmiantanut lahjattomaksi, mutta ainakin Astor oli onnellinen, että yritysmaailmassa ja seurapiireissä kuuluisasta nimestään huolimatta hän oli saanut näyttelijänä aloittaa pohjalta, kun kukaan perheestä ei ollut ollut samalla alalla. ”When your sister graduates don’t forget to give me her card, one can never have too many lawyers. At least one behind every border is almost mandatory”, Astor vitsaili Georgian urapolkuun liittyen ja saattoi olla, ettei Elena voisi varmuudella sanoa oliko se edes mikään vitsi. Rhodeseilla oli pieni armeija lakimiehiä kaikkiin mahdollisiin tarpeisiin, eikä se ollut mikään salaisuus.
Kaikkien niiden vuosien jälkeen ja heidän sotkuisen menneisyytensä valossa oli ehkä hieman uskaliasta ehdottaa keskustelun jatkamista elokuvan jälkeen, ja Astor saikin odottaa melkein jännittyneenä, mitä Elena vastaisi. Hän tiesi, ettei menisi mitenkään rikki siitä, jos nainen sanoisi ei. Sittenpä sanoisi, oli maailmassa pahempaakin. Mutta kieltämättä hän toivoi myöntävää vastausta, koska Elenan näkeminen oli nostanut pintaan jotain tuttua. Ja tämä jos mikä auttaisi pyyhkimään mielestä sen yhden tietyn VIP hostessin, ennen kuin joku uskaltaisi väittää että Astor oli kehittämässä sitä kohtaan jonkinlaisia tunteita. Kovin kauaa miehen ei tarvinnut ex-tyttöystävänsä vastausta odottaa ja tämän ilme pehmeni aavistuksen siitä tyytyväisyyden tunteesta, joka valtasi hänet Elenan sanojen myötä. Eikä se kevyt kosketus käsivarrellakaan ainakaan haitannut. ”See you then. Enjoy the show”, kehotettiin, kun lähdettiin lopulta siirtymään muiden mukana saliin. Astor löysi omalle paikalleen kohtuullisen helposti, eikä sitä yllättävää kasvokkain joutumista menneisyyden haamujen kanssa viitsitty liiaksi märehtiä elokuvan aikanakaan, vaikka ennen alkutekstejä ajatukset saattoivatkin hieman seilailla sopimattomilla vesillä. Astor ei ollut koskaan ollut mies, joka jaksaisi käyttää liikaa aikaa sellaisten asioiden miettimiseen; asioilla oli yleensä tapana järjestyä tai jos ne eivät järjestyisi, jotain muuta tulisi kyllä tilalle. Niinpä Astor uppoutui melko kokonaisvaltaisesti käsillä olevaan elokuvanautintoon ja palautti mielenkiintonsa Elenaan vasta, kun lopputekstit olivat vyöryneet valkokankaalle ja ihmiset olivat aplodien jälkeen lähteneet siirtymään pois salista. Kun Astor pääsi takaisin vastaanottotilan puolelle, oli Elena jo odottelemassa häntä. Astor tervehti naista tyytyväisesti hymyillen: oli jo voitto sinänsä, ettei se ollut tullut toisiin aatoksiin ja marssinut matkoihinsa. ”Whatever works for you works for me”, mies vastasi, eikä pannut lainkaan pahakseen sitä, että drinkit päätettiin ottaa siellä ulos lähtemisen sijaan. Martin ei olisi ollut tyytyväinen, jos olisi kuullut Astorin livistäneen ensi-illasta heti elokuvan jälkeen, olihan tämä tärkeä hetki minglailulle. ”What did you think about the movie?” Astor kysyi ihan small talkin vuoksi saadessaan iloiseksi yllätyksekseen Elenan käsikynkkäänsä ja lähtiessään kulkemaan tuon rinnalla kohti lounge-baaria.
Elena hoiti tilaamisen hyvin tottuneesti, eikä Astor vastustellut, vaan odotti kuuliaisesti vieressä aina siihen asti, että sai käteensä lasillisen kullankeltaista nestettä. ”Whiskey is perfect”, hän vakuutteli, kun he siirtyivät läheisen sohvaryhmän ääreen. Sanonta vanhoista koirista ja tempuista saattoi olla valheellinen, mutta Astor ainakin oli monella tapaa tapojensa orja ja viskinjuonti oli hänen paheistaan kenties viattomin. Tottuneesti Astor avasi smokkitakkinsa napin istuutuessaan ja nojasi käsivarttaan sohvan selkänojaan, jotta saattoi kääntää rintamasuuntansa seuralaisensa puoleen. Elenan kehut saivat hänet naurahtamaan matalasti. ”Elena, don’t flatter me. You’re going to make me blush and that doesn’t suit me at all”, mies vitsaili suvereenisti, mutta kallisti sitten hitusen päätään, otti siemauksen lasistaan ja silmäili naista. ”Everyone in this room can agree with me when I say you’re the one who is looking really good. Stunning even”, kehuttiin aivan yhtä tottuneesti, mutta myös tosissaan. Elena näytti todella hyvältä, mutta ainahan se näytti. Nainen oli käsittämättömän kaunis jopa vasta heränneenä ja hiukset pörrössä, saati sitten sellaisessa mekossa ja laittautuneena. Astor toki salaa preferoi ensimmäistä vaihtoehtoa, nyt kun asiaa ajatteli. Kehuista palauduttiin sitten vähän soveliaammille vesille ja Astor kohautti olkiaan melkein huomaamattomasti. ”Was I ever really gone?” hän kysyi retorisesti. Elokuvia ei ehkä oltu tehty pariin vuoteen, mutta kaipa hän silti oli enemmän tai vähemmän pysynyt mukana hengessä. Tai ehkä ei. ”It’s refreshing really. I’ve missed it. Not the events or sucking up ’important people’ as much, but making movies”, myönnettiin sitten ja pyöriteltiin viskilasia mietteliäästi. Elena ei ollut mikään eilisen teeren poika, koska se tuntui heti aavistavan, että tulevaisuuden projekteista oli ehkä tälläkin suunnalla puhuttu. Ilmeisesti Nolan oli ehtinyt jo pyydellä naista mukaan omaansa. ”Have you already seen the sript?” Astor kysyi kiinnostuneesti, vaikka Elena sanoikin suoraan, ettei ollut vielä päättänyt mitään asian suhteen. Naisella oli tosiaan se tv-sarjansakin, joten aikataulujen sovittaminen ei luultavasti aina ollut helppoa. ”Has the world of television treated you well? I've understood that The Insider is doing pretty good?” udeltiin sitten. Ihmisten sanottiin liikkuvan pieneltä näytöltä suurempaa kohti, mutta Elena oli tainnut tehdä liikettä molempiin suuntiin. Astor itse ei kokenut kovin suurta kiinnostusta televisiomaailmaa kohtaan, mutta selvästi se oli sopinut Elenalle ihan hyvin. Sarja menestyi, joten mitä valittamista tuolla olisi ollut.
Omiinkin suunnitelmiin oli lopulta pakko palata, koska Elena oli kuitenkin niistä kysynyt. ”Nolan did approach me – or well, Martin really – about his upcoming project and I am interested. He’s a good producer, I just need to see the script first. It’s impossible to know beforehand if the movie is going to be well suited for me. But I’m excited about it for sure, it seems like a great opportunity”, mies kertoili ja kasvoilla häivähti mietteliäs ilme. ”I actually promised Nolan I’d find him after the movie but then I bumped into you, so I guess I’ll have to meet up with him on some other occasion”, naurahdettiin, eikä oltu oikeasti kovin huolissaan asiasta. Nolan olisi sinä iltana muutenkin kiireinen, joten keskustelu olisi luultavasti jäänyt hyvin pintapuoliseksi. Kunnon tapaamisen sopiminen voisi toimia paremmin, olihan hän kuitenkin ehtinyt miestä jo alkuillasta tervehtimään. ”But that’s enough about my career moves, what a boring subject”, Astor virnisti seuraavaksi. ”Have you settled down in New York or is this just a courtesy call?” mies kysäisi muka viattomasti, vaikka oikeasti Elenan asuinpaikka kiinnosti häntä aika paljonkin. Oli ollut aika kun he olivat asuneet yhdessä, jakaneet jokapäiväisen elämänsä, joten kai oli ihan luonnollista olla utelias. Etenkin kun miehellä itsellään ei ollut sen jälkeen ollut hotellihuonetta kummempaa kotia, ei vaikka se yhteinen asunto edelleen omistettiin.
|
|
