The more it heals the worse it hurts

ALEX'S OOTD

Tilanne kotona ei näyttänyt paranevan ollenkaan. Alex oli sentään tiistaina saanut seuralaisekseen Alanin, mutta ei se oikeastaan kovin paljon mieltä lohduttanut. Ei Alankaan nimittäin kyennyt estämään isää juomasta. Ne kyllä olivat yrittäneet vaikka ja mitä, heittivät esimerkiksi yhtenä päivänä kaikki alkoholilliset juomat pois niiden kämpästä, mutta aina isä sai jostain lisää. Ja pystyi se juomaan kotonakin. Alex tiesi jo pelkästään siitäkin asioiden pahentuneen. Aiemmin isä joi vaan kotona, kun häpesi asiaa, mutta nyt se oli muuttanut lähestymistään asiaan ja kuvitteli ulkona juopottelun olevan ihan okei. Siihen kaksoset eivät jaksaneet enää reagoida. Jotain passiivis-aggressiivista tee mitä lystäät –settiä isälle oli tullut jopa heitettyä, mutta kyllä molemmat jälkeenpäin jo katuivat sanojaan.

Koko päivän pojat olivat siis työskennelleet dinerilla, eikä se päivä ollut mikään poikkeus. Ne olivat pistäneet raflan pystyyn iltapäivällä, ja tehneet töitä hiki hatussa. Mutta se oli pakko. Jos kukaan ei olisi tekemässä siellä hommia, niin koko paska kaatuisi käsiin. Tosin siltä tuntui vähän jo nyt. Huonon rahatilanteen vuoksi Valentine’sia oli nimittäin ihan helvetin vaikeaa pitää. Mutta siitäkin huolimatta Alex ja kaikki muutkin tekisivät kaikkensa dinerin pelastamiseksi. Sen oli nimittäin aikoinaan perustanut Aben isä, eli toisin sanoen Alexin ja kumppaneiden isoisä. Rafla oli siis aina kulkenut suvussa, eikä sen myymistä todellakaan harkittaisi. Alex mieluummin myisi vaikka niiden asunnon kuin sen dinerin – diner oli kuitenkin osa sen lapsuutta ja sitä kautta koko elämää.

Se yö oli ollut dinerilla jotenkin eriskummallisen hiljainen. Jotain parin ihmisen porukoita siellä ramppasi tunnin välein, mutta muuta liikennettä ei ollut ollut. Niinpä Alexilla ja Alanilla oli ollut hyvää aikaa keskustella keskenään ja vähän pelleilläkin. Silläkin hetkellä ne nauroivat keittiössä saatuaan yhden pöydän ruoat tehtyä, mutta sitten ne kuulivat oven aiheuttaman kilinän. Hymyillen ne astelivat pois keittiön puolelta, joskin se hymy Alexin huulilta lähti heti kävelemään. Paikalle oli nimittäin tullut Connie Oliverin ja kavereidensa kanssa. Nuorukainen pakotti itsensä kääntämään katseensa pois ja rykäisemään – ne olivat asiakkaita siinä missä muutkin. Niinpä Alex asteli niiden luo reippaasti. ”Hello”, se aloitti, ”welcome to Valentine’s. Here’s our menu—” Se kerkesi aloittaa ennen kuin Oliver nousi ylös. Eikä Alex sitten kerennyt reagoida, kun Oliver oli yhtäkkiä vetäissyt sitä turpaan. Alex tosin ansaitsi sen. ”What the fuck are you doing?” Alan tuli jostain nurkan takaa puolustamaan veljeään. ”Don’t, it’s okay”, Alex murahti ja vei kätensä kaksosensa rintakehälle.

Sitten siinä jo riideltiin. Alex tai Alan eivät kyllä olleet siinä osallisena, vaan riita oli täysin Oliverin ja Connien välinen. Kun kaksikko siirtyi ulos, tytöt menivät perässä. ”Sorry”, Alex heilautti kättään asiakasporukalle, jotka olivat saaneet juuri syötyä ja olivat matkalla pois. Kun ne sitten olivat lähteneet, Alan meni heti sulkemaan oven ja kääntämään closed –kyltin näkyville. ”You deserved that”, Alan aloitti vakavana. ”Don’t even start”, Alex valitti ja kaivoi tupakkaa taskustaan. Se ilmoitti menevänsä tupakalle ja pian löysikin itsensä ulkoa. Se poltti tupakan vauhdikkaasti, mutta sitten näki Connien vähän matkan päässä. ”Hey”, se aloitti, ”what are you still doing here?” Alexin yllätykseksi Connie lähes saman tien nosti kätensä Alexin kasvoille ja kysyi oliko se kunnossa. ”I’m great”, se naurahti, ”at least I’ll look cool.” Se puuskahti huvittuneesti, mutta sitten sen ja Connien katseet olivat lukittuneet ja huuletkin lukittuneet.

Sen suudelman aikana Alex liu’utti käsiä Connien vartalolla, tunsi kehon heräävän eloon monella eri tasolla. Mutta oli siitä suudelmasta lopulta irtauduttava. Alexin suunnitelma oli viettää yö dinerissa veljen kanssa, mutta jostain syystä siitä tuntui, että se suunnitelma oli muuttumassa. ”We should probably talk”, Alex sanoi. ”Alan’s gonna spend the night there, so we can go home. I just need to tell Alan I’m going home.”

Alex oli todellakin ansainnut sen iskun kasvoihin. Paikan ja ajan Oliver oli ehkä valinnut hieman väärin, mutta jos Alex olisi Oliverin saappaissa, se ihan varmasti olisi tehnyt samoin Alex oli kuitenkin mennyt varastamaan sen tyttöystävän ja kaikkea. Oliverille se oli ollut paska juttu, mutta omasta mielestään Alex oli tehnyt Connielle palveluksen. Oliverin kanssa Connie oli nimittäin kaikkea muuta kuin onnellinen. Tyttö oli sanonut niin Alexille ihan itsekin, eli Alex ei kuvitellut sitä asiaa. Sitä paitsi, se kaksikon suhteen laatu oli varmaan ihan kaikille selvä. Ei kukaan olettanut niiden olevan mikään vuosisadan rakkaustarina. Ja jos joku niin oletti, oli pakko olla sokea tai sitten ihan ylitsevuotavan optimistinen. Pessimistinä sentään näki elämän realiteetit eikä rakennellut pilvilinnoja.

Connien kanssa Alex kuitenkin koki aina olevansa vähän normaalia onnellisempi. Sen kevyen kosketuksen tuntiessaankin nuorukainen tunsi olonsa hyväksi. Ihan naurettavalla tavalla. Ei Alex ollut koskaan voinut edes kuvitella, että joku voisi saada sen tuntemaan niin. Se tunne oli kaikilla tavoin Alexille tuntematon. Ylipäätään se hetki siellä ulkona oli sellainen. Taas kerran paikan päällä oli vain Alex ja Connie eikä kukaan kyennyt erottamaan niitä. Ei ainakaan silloin, kun niiden huulet olivat yhdessä ja Alex sai pitää Conniesta tiukasti kiinni. Järki oli kuitenkin Alexin valttikortteja ja siksi se ei viitsinyt antaa tunteiden viedä. Connie ei kuitenkaan ollut heti päästämässä irti, mikä sai Alexin naurahtamaan kevyesti. Suukon jälkeen Alex vielä hetken silitti lempeästi Connien vyötäröä, ennen kuin lähti sinne sisälle.

Sisällä Alan olikin jo odottanut Alexia takaisin. Se oli totta kai hämmentynyt, kun Alex yhtäkkiä kertoikin menevänsä kotiin yöksi, mutta ei pakottanut Alexia jäämään. Poika siis sai hyvin nopeasti lähteä takaisin Connien luo, ja kaksikko sai lähteä taittamaan lyhyttä matkaa Alexin kotiin. Sen matkan aikana varmaan miljoonia ajatuksia pyöri Alexin päässä, mutta ne kaikki liittyivät tavalla tai toisella siihen vierellä kävelemään vaaleaverikköön. So.. How are things with Oliver?” Alex sentään onnistui saamaan yhden kysymyksen ulos. Totta kai se sillä kysymyksellä halusi tietää, että olisiko niillä kahdella mitään tulevaisuutta yhdessä. Ja sen vastauksen perusteella sellainen saattaisi olla mahdollista. Roadtripin mainitseminen sai Alexin hymähtämään huvittuneesti. ”That was a great trip”, Alex naurahti ja sitten taas vakavoitui. ”About Oliver.. He is a wise choice. He really is, but I can’t stop thinking about us. About where we’re standing.” Sitä melkein hävetti olla taas niin avoin. ”Can you answer that?” Alex kysyikin vaikeana.

Kotiin ei onneksi ollut pitkä matka, ja pian Alex sai sovittaa avainta lukkoon. Saatuaan oven auki Alex sitten päästi Connien ensimmäisenä sisälle ja sulki oven perässä. Takin poika jätti naulakkoon ja pipon hattuhyllylle. Kengät tuli heitettyä jonnekin nurkkaan, ja siinä samalla Alex vähän suki hiuksiaan parempaan kuntoon. Tuntui oudolta, että Connie oli siinä. Ne olivat kaksi kuukautta sitten eronneet hiton huonoissa merkeissä, mutta yhtäkkiä kaikki tuntui olevan normaalisti. Tai ainakin niin normaalisti kuin mahdollista. Alex johdatti Connien keittiöön ja tunki sen käteen kaljan, vaikka ei edes tiennyt, joiko tyttö sellaista. Itselleenkin se avasi oman tölkin ja sitten meni istumaan olohuoneen sohvalle. Niiden välillä vallitsi hiljaisuus, joka kertoi siitä, että kumpikaan ei uskaltanut aloittaa puhumista. Alex siis naurahti. ”It’s a nice weather outside”, Alex aloitti vitsailemaan ja toivoi saavansa Connien naurahtamaan. ”What? It really is!” Alex levitteli käsiään.

Totuuden kuuleminen kyllä otti ihan helvetisti tunteisiin. Ne Connien sanat tuntuivat saavan Alexin ryhdinkin romahtamaan, mutta kai Alex edelleen ihan selkä suorassa käveli. Se vain tuntui siltä. Oli vaikeaa kuulla, ettei Connie ehkä enää koskaan luottaisi Alexiin sen takia. Ja ehkä juuri se ajatus sai Alexin muuttamaan reagoimistaan siihen asiaan. ”You have every right not to”, Alex aloitti, ”but what would you have done in my place?” Alex käänsi katseen Connien suuntaan. ”I care about you. I do, but they are my family.” Or should I say were. Tessin kuolema ja alkoholisoituminen oli nimittäin johtanut aiemmin niin tiiviin perheen hajoamisen. Isä ei yhtäkkiä tuntunutkaan isältä. Mutta sisarukset onneksi olivat edelleen tukena ja turvana. Varsinkin Alan. Kai niillä aina olisikin vähän syvempi suhde kuin muilla, identtiset kaksoset kun ne kerran olivat. Tosin suhde Connieen kyllä oli aivan yhtä merkityksellinen kuin suhde Alanin kanssa.

Valentinejen asunnolla olikin sitten hiljaista. Jotain satunnaista auton ääntä ja ihmisen puhetta kuului ulkoa, mutta muuten asuinalue oli sillä hetkellä hiljainen. Oikeastaan vähän oudonkin hiljainen. Sitä asiaa Alex ei kuitenkaan kerennyt ajattelemaan Connien kanssa olohuoneessa istuessaan. Ei, kun päässä pyöri kaikkea muuta. Ei kyllä sää, mutta sen vitsiksi tarkoitetun kysymyksen Alex päätti heittää ilmoille vain puhdistaakseen ilmaa. Ja hetkeksi se tuntuikin toimivan. Mutta vain hetkeksi – Connie päätti ottaa puheeksi Alexin isän. ”He obviously isn’t here”, Alex totesi katkerana, ”he has chosen alcohol over his own family. He’s probably out there drinking as we speak, but I don’t really give a fuck anymore.” Ne Connien sanat olivat kyllä ihan asialliset. Abe todella oli edelleen Alexin isä, eikä se saisi puhua siitä siihen tapaan. Mutta ei se osannut tehdä muutakaan. Se käsi polvella sai Alexin harkitsemaan avautumista, ja se käänsikin katseen Connieen. ”Not many people ask me that”, nuorukainen tokaisi. Sitten se liu’utti oman kätensä Connien oman päälle ja silitti sitä peukalollaan. ”I, uh”, Alex aloitti, ”I’m kinda scared, to be honest. Everything’s falling apart. Tess’ death, dad’s drinking problem, the fact we might to have to sell the diner.. I have to take care of everything and I’m not good at it. I’m not a responsible adult, Connie. I don’t know how to be one.”

Connie menikin sitten lausumaan kauniita sanoja. Niin kauniita, että Alexin katse muuttui pehmeäksi ja se ei osannut kuin tuijottaa Connieta. ”I’m so sorry for hurting you”, se aloitti murtuneena, ”you didn’t deserve it.” Se nosti kätensä Connie kasvoille sipaistakseen muutaman hiussuortuvan pois sen kasvojen edestä. ”Everything seems better now that you’re here with me”, se vielä mutisi, ”and I.. I don’t want to live without you, Connie. Please don’t make me.” Se viimeinen lause kuulosti jopa epätoivoiselta. Hetken kuluttua Alex oli sitten kumartunut eteenpäin niin, että pystyi painamaan huulet Connien omia vasten. Eikä Connieta vaikuttanut haittaavaan. Itse asiassa se suudelma muuttui lähes huomamaatta intohimoisemmaksi, ja Alex oli työntänyt Connieta alleen siinä sohvalla. Se piti edelleen kaksin käsin kiinni Connien kasvoista, kun siirtyi sitten painelemaan suudelmia sen kaulaa vasten. ”I’m so sorry”, se mutisi edelleen Connien kaulaa vasten, nousi sitten kokonaan ylös ja ojensi kätensä Connielle. Irrottautuminen oli vaikeaa, mutta tuntuisi luontevammalta viedä Connie omaan huoneeseen kuin muhinoida sohvalla.

Ei Alex ollut tottunut ottamaan mitään almuja vastaan. Connien vastaus siis sai sen tietenkin mietteliääksi. ”I know you would’ve”, se kohautti olkiaan, ”but I wouldn’t have wanted your help. Or, yeah, I would have, it’s just.. It wouldn’t have felt right. If I had taken money from you, then I would’ve felt like I’d used you.” Alex käänsi katsetta Connieen. Vaaleaverikkö ei välttämättä ymmärtänyt yhtään mitään siitä selityksestä, ja vaarana oli, että se vielä suuttuisi. Mutta ei Alex toisaalta uskonut sellaista Conniesta. Ei se lukenut liikaa jokaista sanaa tai suuttunut pienistä, vaan yritti olla loppuun asti ymmärtäväinen. Sen rajan Alex oli kuitenkin tuntunut sillä typerällä päätöksellään ylittäneen. ”And your mom didn’t want you to know, obviously. If I had told you, she wouldn’t have given the money and things would be even shittier than they already are.”

Connie oli kyllä valo pimeydessä. Kyseinen vaaleaverikkö osasi olla läsnä tavalla, johon Alex ei ollut tottunut. Ja kaiken lisäksi se vielä puhuikin ihan Alexille uudella tavalla. Ei varmaan kukaan ollut kutsunut Alexia vahvaksi, itsenäiseksi ja mitä vielä. Kaikki perheen ulkopuoliset – okei, toisinaan myös perheenjäsenet – näkivät Alexissa oikeastaan vain negatiivisia puolia. Kaikki uskoivat, ettei Alex pystyisi mihinkään, että se oli lost cause. Mutta Connie oli erilainen. Se uskoi Alexiin, ja sai myös Alexin uskomaan itseensä. Kun Connie siinä mainitsi, että Alex ei ollut yksin, muuttui nuorukaisen katse hyvinkin pehmeäksi. Silloin se lausui ne anteeksipyyntönsä, lopulta painoi huulensakin Connien omille torjunnan uhalla. Vaikka niistä sanoista päätellen Connie ei aikonut estellä. Eikä se aikonutkaan. Pian Alex sai jo syventää sitä suudelmaa entisestään, tiukentaa otettaan siitä tytöstä. Kaikki siinä tilanteessa oli lähes epätoivoista, mutta samalla herkkää ja lohdullista. Muistutti aika paljolti niiden suhdetta: taisi se saada molemmat osapuolet ihan sekaisin.

Sitten Alex jo alkoi ohjata Connieta huoneeseensa. Nuorukainen oli kerennyt sulkea oven, mutta ei tehdä sen enempää, kun Connie jo painoi huulensa Alexin omille. Ja totta kai Alex oli heti vastaamassa. Alex luki Connien vinkin, ja riisui totta kai sen päällään olevan paidan. Sen jälkeen Alex saikin taas vetää Connien lähemmäs itseään, antaa sen paskan olon lievittyä Connien avulla. Koska se läheisyys auttoi. Auttoi niin vitusti. ”I missed this, too”, Alexin oli vastattava, mutta sitten sillä jo olikin kiire työntää Connie alleen sängylle. Siinä sängyllä Alex riisui pois Connien lyhyen topin, oli niin keskittynyt siihen koskettamiseen ja suutelemiseen, ettei edes ollut kuullut kolahdusta alakerrasta. ”You’re just being paranoid”, Alex virnisti ja liu’utti sitten kättään aina vain alemmas Connien vartalolla saadakseen sen ajatukset muualle. Se nosti kättä paljasta sisäreittä pitkin ylöspäin hameen alle eikä hetkeksikään rikkonut katsekontaktia Connien kanssa. ”It’s just the two of us, just like it should be.”

Ne sitten jatkoivat touhuilua aina siihen asti, kun ovi ihan oikeasti kävi. Alex nousi polvilleen Connien päältä ja huomasi saman tien isän seisovan ovenraossa. ”Dad”, Alex aloitti yllättyneenä. Se katsoi paidatonta tyttöä, joka oli noussut istuma-asentoon ja peitteli itseään, sitten nousi ylös antaakseen Connielle sen topin takaisin. ”You came back”, Alex jatkoi ja veti oman paitansa takaisin ylleen. ”I know you”, selvästi humalainen Abe aloitti, ”you’re Connie, Alex’s girlfriend. I remember you.” – ”Come, come downstairs with me.” Isä meni edeltä, ja Alex jäi katsomaan sen suuntaan hämmentyneenä. Alex ei ollut menossa. Ei vitussa. ”What are you doing?” Alex saikin kysyä järkyttyneenä Connielta, joka oli menossa alakertaan.

Loppujen lopuksi Alex oli kuitenkin itsekin alhaalla. Se näki isänsä, joka oli kaljatölkki kädessä. ”Dad, give that to me”, Alex vaati, mutta se ei vaikuttanut toimivan. ”Mind your own business! Let your old man have a drink!” Se ärähti. Alexiin se totta kai sattui, ja se käänsikin katseensa hetkeksi muualle. Connieta se ei edes kehdannut katsoa. Ei, kun Alex varmaan näytti siltä, että alkaisi kohta itkeä. ”It’s late, dad. Shouldn’t you go to sleep?” Alex vielä jatkoi. ”It damn sure is, but it won’t stop me. It didn’t stop you from fucking your girlfriend, either”, Abe puhui edelleen ärhäkkään sävyyn. Siihen Alex ei enää edes viitsinyt lisätä mitään. Se oli niin vitun väsynyt yrittämään.

Toki isää pitäisi mennä katsomaan. Connie oli ihan oikeassa sanoessaan, että niiden pitäisi varmistaa Aben hyvinvointi. Ihan hyvin se nimittäin voisi sammua ja tukehtua oksennukseensa. Sellaisia tapauksia oli ollut aikaisemmin – ei vain Alexin perheessä. Oli oikeastaan ihan helvetin kamalaa, että Abe nykyään joi, kun aikaisemmin niiden perheellä oli kuitenkin ollut kaikki hyvin. Biologisen äidin lähtemisestä ne olivat selvinneet yhdessä perheenä, mutta toisen äidin kuolemasta ei tuntunut pääsevän yli kukaan. Perheenä niiden olisi pitänyt puhua asiasta ja lähentyä katastrofin alla, mutta ne olivat vain erkaantuneet toisistaan. Se katsoi Connieen, kun tunsi puristuksen olkapäässään. Conniesta se oli hetki sitten ollut hyvinkin erillään, mutta nyt ne tuntuivat taas löytäneen toisensa uudelleen. ”Seeing him like that hurts”, Alex päätti sanoa suoraan, ”it’s like I don’t know him anymore.”

Alakerrassa Alex yritti heti päästä isän pään sisään. Yleensä Alex siinä onnistuikin, koska oli ihan helvetin hyvä puhumaan, mutta isälle oli vaikeaa teeskennellä. Helpointa olisi ollut olla syyllistämättä, mutta ei nuorukainen siihen tietenkään pystynyt. Se nimittäin tunsi isän pettäneen kaikki lapsensa, silti ehkä Alexin itsensä eniten. Alex kuitenkin joutui isän takia pyörittämään melkein konkurssin partaalla olevaa dineria yksin suurimman osan ajasta. Kun isä ärähti viimeisen kerran, Alex ei enää jaksanut. Se nielaisi katkerasti ja tunsi taas lohduttavan käden olkapäällään. Katseensa se antoi lopulta seurata Connieta, joka istui isän läheisyyteen. Se alkoi puhua isälle empaattisesti, sai oikeastaan Alexinkin uskomaan kaiken ja katseen muuttumaan rakastavaksi. Lempeän katseen Connie kohtasikin vilkaistessaan nopeasti Alexia. Isään käännettiin kyllä taas vähän epäilevämpi ilme. Ainakin silloin, kun sekin katsoi Alexia. ”I, uh”, isä laski kädessään olevan pullon pöydälle ja haroi hiuksiaan, ”I’m sorry, son.” Se nousi ylös ja ennen kuin Alex kerkesi perääntyä, tunsi Alex kädet ympärillään. Ja tietenkin Alex vastasi siihen halaukseen. ”I’m sorry, too, dad”, Alex tokaisi kostunein silmin. Siinä halauksen aikana se sulki silmänsä ja piti isästään tiukasti kiinni. ”I’m sorry for being too hard on you. I’m just worried, okay? We all are”, poika vielä jatkoi. Isä tuntui tajuavan.

Pitkä halaus loppui lopulta, ja Abe käänsi katseensa Connieen. ”I’m glad my son has a girl like you”, Abe aloitti, ”he’s a good kid. And you’re a good girl.” Alex vilkaisi olkapäällä lepäävää kättään. Sitten se seurasi isäänsä katseellaan. Isä laski pullon pois ja katsoi poikaansa: ”Get rid of this for me, will you? I’ll go to bed.” Alex nyökkäsi. Kun isä sitten katosi makuuhuoneeseen, Alex istui epäuskoisena sohvalle. Se katsoi eteensä kulmat kurtussa, eikä oikein meinannut edes tajuta koko sitä tilannetta. Tai enemmänkin se ihmetteli sitä, että sillä oli joku sellainen kuin Connie. Kun kyseinen vaaleaverikkö sitten istui viereen, Alex käänsi siihen heti katseen. ”Why are you willing to forgive me?” Se aloitti. ”I don’t deserve a girl like you. You’re.. You should be with someone better.” Alex ei osannut kuin tuijottaa Connieta sydänsilmin. ”I should let you go, but.. but I can’t.” Sitten se taas tuijotti. Se mietti taas niitä kolmea sanaa, sitä, mitä tapahtuisi, jos se sanoisi ne ääneen. ”Connie, I..” Se lopulta aloitti, mutta ei sanonut sitä loppuun. Ja se vaikutti ärsyttävän Connieta. What se tuskaili, ja Alex vain painautui lähemmäs painaakseen huulet sen omille. Sitten jo vetikin sitä lähemmäs epätoivoisena, kuin Connie vietäisiin siltä pois.

Siltä sohvalta Alex lopulta nousi ylös. Kun Conniekin oli ylhäällä, Alex veti siltä sananmukaisesti jalat alta ja otti syliin bridal style. Se sai Alexin nauramaan, ja huvittuneena se kantoi Connien yläkertaan aina omaan huoneeseen asti. Mutta huoneessaan se sitten laski Connien lattialle ja tunnelma muuttui taas vakavemmaksi. Suutelun Alex aloitti sillä kertaa kyllä harvinaisen pehmeästi, kuin kysyen lupaa tapahtuvalle. Mutta kauaa ei tarvinnut odottaa. Connie raotti huuliaan Alexin kieltä varten, ja pian ne suudelmat muuttuivatkin kyltymättömäksi, lähes epätoivoisiksi. Ne molemmat vaikuttivat kaipaavan toisiaan enemmän kuin mitään muuta. Alex veti pois oman paitansa ja Connie omansa, ennen kuin Alex sitten kaatoi Connien suhteellisen vahvasti sängylle ja löysi tutun paikan Connien jalkojen välistä. Epätoivoisena se haki kitkaa niiden välille lähes heti, ja henkäisikin terävästi sitä saatuaan.

Ei isä varmaan yhdessä illassa ollut parantunut. Se ilta kuitenkin toi edes hieman toivoa tulevaisuuteen. Jonain päivänä isä saattaisi olla taas oma itsensä. Alexia tosin pelkäsi, että sinä päivänä dineria ei enää olisi. Tilanne oli nimittäin se, että diner olisi pian myytävä, jos ne tahtoivat pitää talonsa. Mutta ei Alex sellaista pystynyt kertomaan isälleen – eikä siinä tilanteessa Conniellekaan. Isä oli kuitenkin se huomattavasti pahempi. Se tieto nimittäin saisi isän varmaan vielä pahemmin alkoholisoitumaan ja menettämään kontrollin. Alex siis mieluummin suojelisi isäänsä totuudelta kuin kertoisi sen päin naamaa, jos se tarkoitti sitä, että isä muuttuisi pikkuhiljaa omaksi tukea antavaksi itsekseen. Se oli ehkä väärä lähestymistapa, mutta Alex ei keksinyt muutakaan. Ei ainakaan yksin.

Mutta onneksi sillä oli Connie. Kyseisen vaaleaverikön ansiosta isäkin oli edes hetkeksi antanut niiden muuriensa rikkoontua, eikä Alex uskonut, että kukaan perheenjäsen olisi pystynyt siihen. Vaikka olihan Connie Alexille perhettä omalla tavallaan. Ainakin tärkeä osa elämää se oli. Sellainen osa, jota Alex ei tahtonut menettää, mutta jonka menettäminen olisi varmaan fiksuinta on the long run. Connie ei kuitenkaan vaikuttanut ajattelevan sitä. Sen sijaan se itsekin tunnusti haluavansa Alexin, ja näki pojassa ilmeisesti vain niitä hyviä puolia. Se ei vaikuttanut välittävän edes siitä, että Alex oli pikkurikollinen. Se siis välitti Alexista sellaisena kuin se oli, ja Alex teki Connielle ihan samoin. Vittu, Alex rakasti Connieta. Sillä ei kuitenkaan ollut munaa sanoa sitä ääneen, ja niinpä se vain painoi huulensa vaaleaverikön omille.

Makuuhuoneessa se suutelu olikin jo muuttunut suuntaan, joka ei jättänyt kummallekaan epävarmuutta siitä, mitä oli tapahtumassa. Alex oli painanut Connien alleen, vienyt kättäänkin vähän tytön selän alle siksi, että pystyi vetämään sitä paremmin itseään vasten. Se hamekin tuntui olevan ihan liian paljon tiellä, ja niinpä Alex malttamattomana nyki sen ja alushousut alas. Alex oli painamassa huulensa uudestaan Connien omille, mutta sitten tyttö päättikin vaihtaa niiden asemia niin, että oli itse päällä. Eikä se Alexia kyllä haitannut. Se itse asiassa sai Alexin vain hymyilemään kevyesti. Kauaa ei kuitenkaan hymyilyttänyt, kun Alexkin oli alaosattomissaan ja Connie oli sitten jo painanut itsensä tiukasti Alexin lanteita vasten. Joku nautinnonsekainen fuck sieltä karkasikin, ja Alex painoi hieman päätään tyynyä vasten. Sitten se oli kuitenkin jo viemässä käsiään Connien lanteille, painoi sitä aina hieman tiukemmin alemmas ja hengitti raskaasti. Jossain vaiheessa se joutui keskeyttämäänkin hieman Connien liikettä voidakseen nostaa ylävartaloaan. Se vei toisen kätensä taakse tukeutuakseen siihen, ja toisen se piti tiukasti Connien ympärillä. Alex paineli suudelmia Connien ihoa vasten samalla, kun vaaleaverikkö keskittyi siihen lanteiden keinuttamiseen.

Sitten Alex lopulta tunsi huippunsa tulevan. Se puristi Connien lanteita hieman tiukemmin, puuskutti raskaasti, ja sitten tunsikin jo rentoutuvansa. Se vain naurahti vapautuneesti, vilkaisi sitä vaaleaverikköä, joka vaikutti aivan yhtä tyytyväiseltä kuin se itse. Kun Connie laskeutui pois siitä Alexin sylistä, Alex painoi sen huulille lämpimän suudelman. Connie yritti siitä lähteä siistimään itseään, mutta Alex ei päästänyt. ”Don’t go”, Alex anelikin, ”just stay here for a while.” Ei Alex tiennyt, minkä vitun läheisyydenkaipuun Connie oli sille aiheuttanut, mutta se ei toisaalta haitannut. Niinpä Connie kaivautui siihen selällä makaavan Alexin kainaloon, ja Alex silitti sen selkää toisella kädellään. Jotenkin Alex olisi tahtonut puhua niiden tulevaisuudesta, mutta ei se toisaalta halunnut. Se ei halunnut rikkoa sitä hetkeä.

Aamulla Alex sitten heräsikin ilman Connieta vierellään. Se totta kai sai Alexin kuvittelemaan, että Connie oli sittenkin muuttanut mielensä. Alex kerkesi jo muuttua lähes pettyneeksi, mutta sitten se kuuli puheensorinaa alakerrasta ja tunnisti molemmat äänet. Isä ja Connie olivat siellä. Alex veti päälleen eiliset housunsa ja kauluspaitansa, koska se ei löytänyt sitä tummaa t-paitaa mistään. Portaat Alex kipitti alas nopeasti, ja se näki jokseenkin hämmentävän näyn keittiössä. Siellä Abe ja Connie vitsailivat keskenään, ja Connie oli Alexin t-paita päällään looking all domestic. Pian se vaaleaverikkö jo tulikin Alexin luo iloisena, kietoi kädet niskan taakse ja painoi huulet vasten huulia. ”Good morning”, Alex vastasi hämmentyneenä ja kohtasi sitten isänsä katseen. ”I’ll leave you kids alone”, Abe tokaisi ja nousi ylös aamupalapöydästä, ”just don’t have sex on our kitchen counters.”