I find it funny that you're the only one I never looked for

ALEX'S OOTD

Alex ei enää koskaan suostuisi kenenkään muuttoavuksi. Muuttorumbaa ehkä kestäisi, jos edes joskus saisi lepopäivän, mutta Valentinejen perheelle sellainen ei suinkaan ollut mahdollista. Jonkun oli nimittäin aina pidettävä huolta dinerista. Ne siis vuorotellen pakkasivat tavaroita ja pitivät dineria pystyssä, ja Alexin oli tunnustettava, että se oli ihan poikki. Ei ehkä niin pahasti kuin Connie, mutta oli kuitenkin. Kyseinen blondi oli nimittäin vaikuttanut siltä, että se voisi nukkua kuin mikäkin Prinsessa Ruusunen. Jonain aamuina Alex oli jopa ihan tarjonnutkin sille vaihtoehtoisia herätystapoja prinssi Philipin tavoin, mutta eipä blondi ollut tarttunut niihinkään. Se vain käänsi kylkeä ja mutisi jotain vastaan, teki selväksi, että she wasn’t in the mood. Sen muuttorumban aikana Connie ei kyllä ollut ollut sillä tuulella suurin piirtein kertaakaan kaikessa siinä väsymyksessä.

Sinä maanantaina diner kuitenkin suljettaisiin päiväksi. Aikaisin Valentinejen perhe olikin herännyt voidakseen matkata Allyn ja Kennyn uudelle asunnolle, eikä Alex siis antanut Connien nukkua. Jos totta puhuttiin, oli se Connien väsymys jopa huolestuttava asia. Ties mikä anemia silläkin oli, kun se vain tahtoi nukkua. Dinerin pienessä autossa istuskellessaan Alex aina silloin tällöin vilkuilin oikeasti sairaan näköistä Connieta, mutta yritti olla näyttämättä sitä huolestuneisuuttaan. Ei se siitä maininnut edes silloin, kun ne pääsivät Allyn ja Kennyn luo. ”Hey guys!” Se huolehtimisen sijaan tervehti reippaasti ja halasi niin Allyä kuin Kennyä. ”Where’s Duck?” Oli kuitenkin kysyttävä, kun poikaa ei näkynyt missään. Se kuulemma nukkui vielä. Muistipa se Alexia katsoen pyytää kaikkia olemaan mahdollisimman hiljaa – Duckilla oli kuitenkin raskas viikonloppu takanaan.

Aamupalapöytään siirtyivät siis loppujen lopuksi Ally, Kenny, Alan, Alex, Abe ja Connie. Alex totta kai istahti siihen Connien viereen maha muristen. Soon se kiitti Luojaa mielessään. Sitten käänsi jo katseensa Connieen, joka näytti siltä, että nukahtaisi pöydän päälle. ”Aye, Aurora”, se viittasi prinsessa Ruususen satuun, ”no need to sleep, Philip kissed you already.” Kun muut eivät enää katsoneet, uskaltautui Alex jo kumartumaan lähemmäs Connieta. ”Are you really okay?” Se päätti kysäistä hiljaa blondilta, joka vaikutti kaiken olevan ihan hyvin. Yeah right. Alex paransi ryhtiään, kun pekonia ja paistettua kananmunaa oli lopulta tuotu siihen eteen. ”I’m in heaven”, se sulki hetkeksi silmänsä nauttimaan jumalaisesta tuoksusta. Connie tosin ei tehnyt niin – sen sijaan se paineli vauhdilla vessaan. Alex katsoi hetken tyttöystävänsä perään huolestuneena, mutta Allyn kehotuksesta upotti haarukkansa pekoninpalaan. Syödessään Alex sitten miettikin Connien tilannetta. ”She’s been like that for, like, few days now”, Alex totesi, ”I’m starting to get worried.”

Sitten Ally yhtäkkiä ilmoitti lähtevänsä ruokapöydästä. Kun vaaleaverikkö katosi nurkan taakse, Kenny käänsi katseen Alexiin. ”I hope whatever Connie has is not contagious”, se tokaisi, ”Ally’s too pregnant to be sick.” Alex kohautti olkiaan: ”If it was contagious, I would have it by now, wouldn’t I?” Ne kuitenkin olivat läheisissä tunnelmissa Connien kanssa. ”I guess”, Kenny yhtyi siihen mielipiteeseen. Sitten se jo virnisti: ”If I wouldn’t know better, I’d say she’s pregnant.” Abe siinä liittyikin keskusteluun sanomalla, että se ottaisi mielellään uusia lapsenlapsia perheeseen. Alex sen sijaan pudisteli päätään. ”That’d be a nightmare”, Alex irvisti, ”I’d be a terrible dad.” Ei Alex todella voinut edes kuvitella kasvattavansa lasta. Se oli sen verran hulivili, että ei sellaisesta tulisi mitään. Lapset kyllä olivat muuten ihan kivoja.

Varsinkin Duck. Kun kyseinen mukula tuli alakertaan, siirtyi Alex leikkimään sen kanssa lattialle. Ruokailun jatkaminen ilman Connieta ei nimittäin tuntunut oikealta. Ei, vaikka nälkä oli kova. Alex leikki Duckin kanssa vielä silloinkin, kun Connie ja Ally palasivat takaisin. Ei Alex oikeastaan edes tajunnut, että ne olivat olleet kauan poissa – sen verran keskittynyt Alex oli Duckin kanssa touhuamiseen. Siinä se räjäytti jotain legopoliisilaitosta menemään, kun se sitten kohtasi Connien katseen. Se katsoi blondia lempeästi ennen kuin kääntyi takaisin Duckin puoleen. ”Come on, Duck, it’s time for you to eat some breakfast”, Ally tokaisi ylipirteälle Duckille liki turhautuneena, ”you too, Alex.” Niinpä ne istahtivat takaisin pöydän ääreen. Alex kietoi toisen käden Connien olkien yli ja veti sitä lähemmäs painaakseen suukon sen poskelle. ”Feeling better?” Se huolehti.

Ally ja Connie olivat sen näköisiä, että ne olivat puhuneet jostain. Nimenomaan jostain – ei Alex osannut sanoa, mistä, mutta se kyllä osasi lukea tyttöystäväänsä ja siskoaan eli tiesi niiden puhuneen jotain luottamuksellista. Siitä naiset olivat kyllä ihan helvetin ihmeellisiä. Niillä oli aina se tietty ilme kasvoillaan, kun ne olivat menneet puhumaan jotain sellaista, mikä ei kuulunut muiden korville. Ei silti, ei Alexia edes pahemmin kiinnostanut. Se oli vain onnellinen, että sisko ja tyttöystävä olivat selvästi bondanneet. Ei se mikään ihme ollutkaan – niissä oli aika paljonkin samankaltaisuuksia. Olisivat varmaan hyviäkin ystäviä, jos viettäisivät enemmän aikaa keskenään. Ja tulevaisuudessa niin varmaan tulisikin tapahtumaan, tai niin Alex ainakin toivoi. Se tahtoi Connien tiukaksi osaksi omaa perhettään. Sitä se kyllä olikin jo. Kaikki rakastivat Connieta. Rakastivat varmaan enemmän kuin Alexia, hitto soikoon.

Vaikka Connie käski Alexia olemaan huolehtimatta, huolehti Alex silti. Se toteamus saikin Alexin vain hymähtämään ja sitten se alkoi jo tunkea ruokaa suuhunsa. Ja hyvä niin, koska voi Luoja sitä kantamusten määrää sen päivän aikana. Perinteisiä sukupuolirooleja noudattaen Abe, Alan, Alex ja Kenny olivat porukka, joka kantoi kaikki raskaimmat tavarat. Naiset eivät kyllä olisi edes voineet kantaa mitään, Connie kun oli kipeänä ja Ally raskaana. Duck kyllä pyöri innokkaana jaloissa, mutta niinä hetkinä Alex käski poikaa toisinaan tylystikin väistymään tieltä. Ei se sitä tahallaan tehnyt, mutta ei se mitenkään helvetin hyväntuulinen voinut olla, kun piti kantaa jotain saatanan isoa lipastoa sisälle ja joku pyöri jaloissa. Hiki siinä hommassa todella tuli, ja Alex tiesi, että kaikki sen lihakset olisivat huomenna kipeinä.

Ei se urakka kuitenkaan loputtomiin kestänyt, ja niinpä Alex sai suihkun kautta siirtyä makuuhuoneen suojiin Connien kanssa. Se siellä lattialla leikitti Sir Pugsworthia vetolelun kanssa, murisi ja haukkuikin siellä ääneen. Mutta sitten Connie esitti kysymyksen. ”Sure”, se tokaisi murinansa keskeltä. Se varsinainen kysymys sai kuitenkin Alexin irrottamaan siitä lelusta, jota Sir Pugsworth alkoi ravistella itseensä tyytyväisenä. Kun mopsinperkele katosi sängyn alle tuhoamaan saalistaan, Alex kääntyi paremmin Connien puoleen. ”I hate them”, se tokaisi vastaukseksi vakavalla naamalla mutta naurahti sitten kuitenkin, ”just kidding. Kids are cool. Why do you ask?” Alexia jopa hieman pelotti se yllättävä kysymys. Connie yritti vain heilauttaa kättään koko asialle, mutta Alex ei tietenkään osannut jättää sitä rauhaan. ”Are you trying to aski f I want kids?” Se nousi ylös, käveli sitten lopulta Connien viereen sängylle ja istui alas. ”Cause, to be honest, I don’t. Not at the moment, at least. I’m still a kid myself, so the thought of having my own is.. Unnatural. I couldn’t raise a kid. I’d just fuck up.” – ”I could adopt Duck, tho.”

Jostain syystä Connie oli tuntunut menneen vaikeaksi siitä vastauksesta. Se sai Alexin tietenkin kurtistamaan kulmiaan. ”Do you want kids, then? Cause that’s fine, if you do. It wasn’t a definite no, it was just.. I’m too young, we’re too young, don’t you think?” Mutta sitten Alex sai vastaukseksi hieman yllättävänkin tarinan siitä, kuinka Connie ei lääkärin mukaan koskaan pystyisi saamaan lapsia. ”Oh”, Alex vastasi hämmentyneenä. ”I’m sorry”, se vielä jatkoi, ”having your own family must be important for you.” Tai niin Alex ainakin oletti – eihän se varsinaisesti tiennyt. ”At least I think so. We haven’t really talked about this. What even made you think about kids in the first place?” Alex naurahti kevyesti.

Sitten oveen koputettiin. Se yritettiin avatakin, mutta Alex oli laittanut sen lukkoon Duckin takia. Kyseinen poika nimittäin seurasi setäänsä kuin hai laivaa. ”Alex! Open the door, please!” Poika aneli. ”In a minute, Duck, okay? I’m a bit busy right now.” Poika ei kuitenkaan osannut ottaa kieltoa vastaan: ”Please? Mommy told me you might be doing adult stuff, so I shouldn’t bother you, but I want to see! Please!” Alex ei voinut kuin naurahtaa ääneen. ”I’ll be there soon. Go wait for me downstairs”, Alex ehdotti pojalle, jonka askeleet kuuluivat sitten loittonevan. Sir Pugsworthikin oli mennyt ovelle katsomaan, että kuka koputti oveen, mutta se tallusteli takaisin sängyn alle. Alex siis kääntyi myös paremmin Connien puoleen. ”Duck’s a pain in the ass”, Alex valitti leikillään, ”but he’s adorable. I can’t say no to him. There’s one more reason why I can’t have kids, I never say no to cute people.” Se nauroi. ”Like you”, Alex vielä lisäsi ja painoi sitten huulensa Connien omille, vei kättäänkin sen polvelle.