Dropping your bombs now, on all we've built

Connien ei edes pitäisi pystyä olemaan raskaana. Kaksi vitun viikkoa sitten se blondi oli mennyt kertomaan Alexille, kuinka se oli lähes hedelmätön eikä siis varmaan koskaan voisi saada lapsia. Mutta kai se taikasana olikin lähes. Connie ei ollut sanonut, että se olisi sataprosenttisen varmasti hedelmätön. Kai se tarkoitti jotain vitun yhdeksääkymmentäyhdeksää prosenttia. Siinä nimittäin oli aina se helvetin yhden prosentin mahdollisuus, ja totta kai sen piti iskeä Alexin ja Connien kohdalla. Sillä niiden panotahdilla ei tosin ollut mikään ihme, että Connie pamahti paksuksi. Mutta vittu, kun kyllä Alex oli kuvitellut ehkäisyn olevan kunnossa. Kai Connie sentään jotain ehkäisyä söi? Se koko tilanne oli kyllä karu muistutus siitä, että koskaan ei voinut olla varma, että ehkäisystä oli ihan pakko puhua. Kumin kanssa Alex ei ollut jaksanut pelata sitten ensimmäisen kerran jälkeen, eikä Connie ollut vaatinut, eli totta hitossa Alex oli kuvitellut Connien olevan pillereillä tai jotain. Ja lähes – se saatanan taikasana – joka kerta Alex oli vetäytynyt ulos ajoissa.

Pahinta siinä kaikessa oli se, että Alex oltiin pidetty asiasta pimennossa. Se oli vittu sen raskauden toinen osapuoli, sen syntymättömän lapsen isä ja sitä kohdeltiin kuin jotain vierasta? Siskolleen Alex kerkesikin heittää aikamoiset raivot, ennen kuin blondi siihen tuli paikalle. Se ei ainakaan vähentänyt sitä raivoa. Ei sitten ollenkaan, liki päinvastoin. ”No!” Alex huusi ensin ääneen. Sitten se kuitenkin tajusi hiljentää sitä volyymiä: ”You’re pregnant!” Ja sitten Conniellakin oli pokkaa esittää, ettei se edes tajunnut, mistä Alex puhui. ”Isn’t it fucking obvious?” Alex ärähti kiivastuneena. Ei se edes meinannut tajuta, että se korotettu ääni sai tietenkin kaikkien katseet kääntymään hänen suuntaansa. ”No, we can’t!” Alex vain jatkoi. ”We’re gonna talk about this now.” Kun Connie tokaisi, ettei suostuisi puhumaan asiasta siellä, Alex tarttui päättäväisenä kiinni Connien käteen ja lähti raahaamaan sitä master bedroomiin.

Siellä makuuhuoneessa Alex sitten lopulta päästi irti. Se vei kätensä hiustensa läpi, ei oikein pystynyt pysymään edes paikallaan, vaan nuorukainen huomasi ravaavansa eestaas hermostuneena. ”You’re fucking pregnant! Did it ever even cross your mind to tell me?” Alex päätti heti aloittaa. Sitten Connie jo alkoi puhua selvästi paniikkisena, vetosi siihen, ettei tiennyt mitä olisi tehnyt. Sitten puhui lääkäreistä – vittu, siitä käynnistäkään Alex ei tiennyt mitään – ja Alexin reagoinneista. Ja lopulta Connie meni sanomaan jotain sellaista, mikä sai nuorukaisen kurtistamaan kulmiaan. Hetkeksi se jopa hiljeni. Se ei nimittäin voinut uskoa, mitä Connie oli sanonut. Alex oli truly hurt, ja se koki harvoin sellaista. ”You thought that I wouldn’t want to be with you anymore?” Alex aloitti rauhallisesti, mutta loppua kohden se äänensävy taas nousi. ”What the fuck did you think? That I’d run? Is that what you think of me? Do you still see me as the, the player I was? Do you really think I’d just leave you after everything we’ve been through, after everything I’ve done for you?” Se heilutti jo toista kättäänkin hermostuneena. ”Maybe I’m not good enough for you after all! Maybe you think I’m just too weird and too fucking poor for the perfect Constance Gerlich!”

Ja sitten Connie jo itki. Ei Alex tiennyt, että oliko se alkanut itkeä jo aikaisemmin – ei se ollut kerennyt kiinnittää huomiota. ”What were you going to do, huh?” Alex sanoi itsekin jo murtuneemmin. ”We’re you just gonna get rid of it without even telling me?” Se kysyi. Alex tiesi harvinaisen hyvin ylireagoivansa, mutta se ei voinut sille yhtään mitään. Se tunsi olonsa ihan liian left out ja loukatuksi. ”You can’t do that! That kid inside you is a part of me! It got half of it’s fucking genes from me! Me, Connie!” Nuorukainen osoitti itseään ja varmaan senkin silmät olivat jo kostuneet. ”Why didn’t you trust me, Connie? What were you afraid of? That I’d tell you to kill it? Is that it?” Se kyseli selvästi häkeltyneeltä Connielta. ”And don’t say you didn’t tell me cause I said I don’t want kids. If you’d trust me, you would have told me.” – ”But you clearly don’t. You thought I was gonna leave you and that tells me everything I need to know.” Alex hautasi hetkeksi kasvonsa käsiinsä, ennen kuin vei ne taas hiustensa läpi. ”I just.. Who do you think I am? What kind of a person do you think I am?”

Connien mukaan Alex oli good enough. Nuorukaisesta itsestään ei kuitenkaan tuntunut siltä. Heather oli ainakin tehnyt Alexille ihan helvetin selväksi, että se oli roskasakkia niiden perheen – paitsi kai Nickin ja Connien – silmissä. Ja kai Alex sellaisten rikkaiden ihmisten silmissä olikin roskasakkia. Alexille ei oltu opetettu lapsesta asti mitään täydellisiä käytöstapoja, eikä se koskaan osannut hillitä itseään, vaan se oli sitä mitä oli. Connien asemasta olikin tullut Alexille epävarmuus – mitä, jos Connie jossain vaiheessa tajuaisi, että tahtoi jotain muuta? Olihan sillä Oliverin kanssa ollut suurin piirtein kaikkea, kun Alex ei taas voinut tarjota sille mitään muuta kuin rakkautta ja helvetin huonoja vitsejä. Alex ei ainakaan voinut viedä Connieta hienoihin ravintoloihin tai spontaanille ulkomaanmatkalle. Ikivanhan dinerin ja road trippien oli riitettävä.

Connie ei kuulemma ollut tekemässä mitään päätöksiä ilman Alexia. Jos sanoi – vähän kaikki tuntui menevän Alexin korvien ohi siinä mielentilassa. Se oli niin kiihtynyt, ettei edes tajunnut, kuinka murtunut ja surullinen Connie olikaan siitä, että Alex oli mennyt pahoittamaan mielensä. Toki Alex ymmärsi, että Connie ihan varmasti oli ollut järkyttynyt kuultuaan raskausuutisesta, mutta sitä suuremmalla syyllä sen olisi pitänyt tukeutua Alexiin, eikä se selvästikään sitä ollut pystynyt tekemään. Ei blondi sitten kai pitänyt poikaystäväänsä tarpeeksi luotettavana. Mutta mitä mahtavimpana isänä kyllä. Kun Connie pahoitteli, Alex alkoi sentään hengittää normaalisti. Vaaleaverikköön päin se ei edelleenkään katsonut, mutta enää ei ainakaan ollut tarvetta raivota. Kun Connie sitten nousi ylös ja oli lähtemässä, Alex sentään käänsi katseensa Connieen. Varmaan saman tien se tunsi katumusta. Sietämätöntä sellaista – miksi vitussa sen oli pitänyt reagoida asiaan raivolla?

Sitä asiaa Alex kerkesi katua niin paljon, että se oli koittanut saada koko illan Connieen yhteyttä. Vastausta ei kuitenkaan koskaan kuulunut. Niinpä nuorukaisen oli edes yritettävä nukkua aamuvuoron takia. Se oli ollut onnetonta, joten Alexin onneksi aamu dinerissa oli ollut hiljainen. Se oli saanut tehdä vain muutaman tilauksen, ja muuten se oli vain käynyt päässään läpi eilistä raivoamistaan Connielle. Totta kai Alex siinä kaiken lisäksi pelkäsi, että oliko se pilannut kaiken. Ehkä blondi ei sen jälkeen tahtonut enää edes nähdä Alexia. Nuorukaisen onneksi se oli harhaluulo, koska pian se näki jo blondin ovella. Dinerissa ei ollut ketään – se siis antaisi tilanteen keskustella. Ennen Connien luo menemistä nuorukainen käänsi ovessa olevan kyltin closed –puoli ulospäin, mutta pian jo pääsi sen luo. ”Hi”, nuorukainen tervehti takaisin. Se vei kätensä loossin selkänojalle, mutta ei oikeastaan koskenut Connieta. ”I’m sorry, Connie”, Alex lopulta pystyi aloittamaan, ”I overreacted.” Sitten se yritti pukea sanoiksi epävarmuuksiaan. Se oli vitusti vaikeampaa neutraalilla mielentilalla. ”I, uh, I guess it would suck to lose you”, se yritti sanoa hymyillen, mutta vakavaksi se ilme kuitenkin muuttui. ”I love you so fucking much”, Alex sanoi hetken kuluttua ja katsoi Connieta pehmeästi. Se ojentautui painamaan suukonkin Connien huulille.

Sitten pitikin käsitellä asia, josta eilen ei oltu pystytty puhumaan. Kumpikaan ei vaikuttanut tahtovan ottaa sitä puheeksi. Alex tosin koki syystä tai toisesta sen olevan hänen velvollisuutensa, ja niinpä katse käännettiin taas blondiin samalla, kun Alex sormillaan hipelöi Connien olkapäätä. ”So”, Alex aloitti, ”if it was up to you, what would you do?” Totta kai blondi yritti heittää sitä kysymystä ensin takaisin Alexille. Alex avasi suunsa, mutta sulki sen sitten. ”Yesterday you told me I’d be the best dad ever”, Alex aloitti, ”and I trust you. You know me better than anyone else, so I have to take your word for it.” Alex hymyili toispuoleisesti. ”I was afraid I couldn’t raise our kid properly, but then I understood that I wouldn’t be alone. We would be together.” Se veti syvään henkeään. ”So”, Alex vielä selvitti kurkkuaan, ”I’ve come to the conclusion that I’d like to keep it.” Sen sanominen ääneen tuntui ihan vitun peruuttamattomalta. Sitä se kyllä vähän olikin. ”But before you say anything.. You told me you were pretty much infertile. Now that you’re pregnant, does it affect the pregnancy somehow? Could you be in danger?” – Or our baby?”

Luojan kiitos Connie oli tajunnut tulla Alexin luo. Ei Alex nimittäin ollut oikein varma, että olisiko sillä ollut pokkaa mennä vaaleaverikön luo. Eilisen jälkeen nuorukainen kun oli ollut varma, että Connie oli saanut siitä heidän suhteestaan tarpeekseen kertaheitolla. Alexin onneksi Connie oli kuitenkin tainnut tajuta, että Alex oli vain ollut niin kiihtynyt pelon ja ahdistuksen takia. Ei se muuten sillä tavoin olisi Connielle ärissyt, vihaisuus ei ylipäätään kuulunut Alexin perusluonteeseen. Eilen se oli muutenkin ollut aika paljolti pois itsestään, kun oli yhtäkkiä muuttunut niin epävarmaksikin. Ei se kai mikään ihme ollut. Oli Connien möläytys siitä, kuinka se pelkäsi Alexin jättävän raskaustiedon takia, nimittäin ottanut syvälle tunteisiin. Ja otti se kai vähän vieläkin. Nyt Alex sentään oli jo tajunnut, että Connie ei ollut tarkoittanut sitä ihan kirjaimellisesti. Ja jos olikin, niin ei Connien ollut ollut tarkoitus loukata. Eikä se varmasti mikään ainut syy kertomattomuudelle ollut – niitä oli ihan varmasti tuhansia muitakin ja ne kaikki olivat vain mahdollisuuksia.

Anteeksi pyytämisen ja suukottamisen jälkeen olo tuntuikin jo tuhat kertaa paremmalta. Ei vielä mitenkään helpottuneelta, koska niiden olisi kuitenkin edelleen puhuttava siitä raskausaiheesta. Eikä Alex kyllä vielä sen jälkeenkään tuntenut oloaan sellaiseksi. Enemmän sitä kuumotti, mitä Connie ajatteli koko asiasta. Se nyökkäs ja hymyili helpottuneesti Connien antamalle vastaukselle kysymykseen raskauden vaarallisuudesta, mutta sitten vakavoitui. Vaaleaverikkö nimittäin alkoi puhua itse sen vauvan pitämisestä. Alex kuunteli sitä vastausta jopa innoissaan, mutta ei osannut näyttää sitä ulospäin. Se näytti vain häkeltyneeltä istuessaan siinä Connien vieressä. ”So we’re gonna keep it?” Alex vielä varmisti varoen. ”It will be a huge responsibility”, Alex vielä epäröi, ”and to be honest, I’m terrified. I hope you’re not.” Alex naurahti vaisusti.

Connie kyllä ihan varmasti oli aivan yhtä kauhuissaan. Yhdessä Alex ja Connie kuitenkin pystyisivät vaikka mahdottomaan, eikä Alex epäröinyt hetkeäkään. Pelko oli kuitenkin ihan eri asia kuin epäröinti. Varovan innokkaasti Alexin huulet nykivät ylöspäin, kun se sitten tarttui kiinni Connien käsiin. Se nosti Connien käsiä niin, että saattoi painaa niitä vasten suukon, ennen kuin sitten katsoi vaaleaverikköä kohti. ”I’ve never been good at planning”, Alex tokaisi, ”but I guess I can’t just make it up as we go.. Or as it grows.” Se vilkaisikin nopeasti Connien vatsaa. ”Where are we gonna raise it?” Alex heitti mieleensä ensimmäisenä tulleen kysymyksen. ”Should we move in together?” Se sitten heitti yllättäen. Connie näytti ehkä hieman häkeltyneeltä, mikä sai Alexin naurahtamaan sydämellsiesti. ”I’m serious”, se kuitenkin jatkoi vakavana, ”it’s not a horrible idea.” Sitten se katsoi sitä Connien vatsaa uudestaan, itse asiassa vei käden sitä vasten. ”I want it to grow in a stable enviroment”, Alex puhui lempeään sävyyn. Ei se voinut itsekään uskoa, että oli jo itse asiassa kiintymässä siihen kakaraan. Oi Luoja.

”How long have you been pregnant?” Alex ei selvästikään osannut olla hiljaa. Olo oli kuin kyselyikäisellä kakaralla. ”And what did the doctor say, anyway? When were you there? What happened?”

Pessimistinen pääkoppa meinasi silloin tällöin sitkeästi muistuttaa olemassaolostaan. Siinäkin tilanteessa Alex nimittäin huomasi miettivänsä, että ei lapsen hankkimisessa siinä elämäntilanteessa ollut yhtään mitään järkeä. Sitä paitsi, ne olivat tunteneet Connien kanssa vasta alle vuoden. Nehän olivat vielä paraikaa siinä tilanteessa suhteessaan, että näkivät toisensa suurin piirtein täydellisessä valossa vaaleanpunaisen näön takia. Kaiken lisäksi varmaan koko universumi – no okei, ehkä Connien perhe – olisi niitä vastaan. Ei Alex tiennyt, miten ne pystyisivät kertomaan asiasta. Koska se olisi varmaan tehtävä aika pian. Ei siinä kuluisi enää kauaa aikaa, kun Connien raskaus jo alkaisi näkyä. Sitä ennen niiden oli siis koottava itsensä ja kerrottava kaikille niille, joiden kuuluisi tietää asiasta. Omasta perheestään Alex ei kyllä ollut huolissaan.

Connien läsnäolo kyllä sai sen pessimismin katoamaan lähes kokonaan. Ei se voinut tuntea kuin onnellisuutta, kun ajatteli olevansa isä sen ja Connien yhteiselle lapselle. Ne varmaan olisivat ihan hyvät vanhemmat sille lapselle, ainakin tasapainottaisivat toisiaan kasvatustyössä, kai noudattaisivat perinteisiä äidin ja isän rooleja. Tulevassa yhteisessä kodissa lapsi tosiaan saisi kasvaa rajat asettavan äidin ja hitosti liian rennon isän kanssa. Connieta suukotettuaan Alex naurahti sille ajatukselle, ja painoi sitten omaa poskeaan Connien päälakea vasten. ”Dad’s gonna be so happy when we tell him were pregnant”, Alex totesi mietteliäänä. ”He’s gonna have two new grandkids now. I hope it makes him think about his lifestyle.” – ”He doesn’t want to be drunk around kids. He was fucking devastated when he realized Duck had seen him like that. He told everyone he’s sorry, actually.” Se lapsi todella toisi varmasti hyvää ympärilleen. Allyn ja Kennyn tuleva lapsikin saisi oman ikäisensä serkun leikkikaveriksi ja kaikkea. Duck varmaan potisi mustasukkaisuutta, mutta sekin varmasti menisi ohi aikanaan. Eikä Alex ainakaan aikonut unohtaa sedän velvollisuuksiaan: Duckin olisi opittava huonoille tavoille.

Blondi oli kuulemma ollut raskaana kaksi kuukautta. Se sai Alexin kurtistamaan kulmiaan, koska se tunsi olonsa ihan idiootiksi. Siellä lääkärissäkin Connie oli onnistunut käymään niin, että Alex ei ollut huomannut, mikä teki Alexista idiootin lisäksi sokean. ”I really am an idiot, aren’t I?” Se sanoikin nauraen samalla, kun Connie kaivoi jotain lompakostaan. Sieltä tuli sitten esiin elämää kärsinyt ultraäänikuva, jonka Alex tietenkin otti heti käteensä. Siitä kuvasta ei kyllä saanut selvää vittu kukaan – hyvä, että edes se lääkäri. Nuorukainen tutkaili aikansa sitä kuvaa ja pudisti lopulta päätään. ”I can’t see shit in this”, se tokaisi suoraan, ”what am I supposed to see? Am I supposed to see anything? Am I on candid camera and soon you’ll tell me you’re not pregnant after all?” Alexille ominainen virne oli noussut huulille. ”Or maybe the doctor was pranking you?” Lopetti se sen vitsailun kuitenkin aikanaan. ”We need to put this somewhere”, Alex sanoi vakavana, ”I don’t want to lose it.” Sellaisella mitäänsanomattomalla kuvalla todella oli tunnearvoa.

Alex ei sitten antanutkaan sitä kuvaa Connielle takaisin. Sen sijaan se nousi ylös, käveli tiskin taakse ja laittoi ultraäänikuvan kiinni taululle, josta näki menun. ”There”, se virnisti, ”we can have a little competition. Guess what’s in the picture. The winner gets free curly fries or something.” Alexista todella huomasi sen vitsailun takia, että se alkoi rentoutua. Kun Connie ilmestyi siihen tiskin taakse Alexin viereen, Alex kyllä vakavoitui. ”When are we gonna tell everyone? Some of our friends don’t even know we’re dating yet.” Alex masentui hieman ajatuksesta. ”Should we just leave that there and call people to eat? Maybe they’d get the hint. And if that won’t do it, we can, like, start selling fortune cookies with baby jokes.”

Alex puuskahti Connien todetessa, että Heather vihasi sitä. ”No way”, se tokaisi muka yllättyneenä. Sitten kyllä yhtyi nyökkäämällä Connien mielipiteeseen siitä, että Heather pidettäisiin vielä pimennossa koko asiasta. Heather ei nimittäin kestäisi sellaisia uutisia. Pahimmassa tapauksessa saisi vielä sydänkohtauksen. Alexin ajatukset onneksi siirtyivät kohta ihan uusille urille. Ainakin tavallaan – edelleen ne puhuivat raskaudesta, mutta ainakaan Heather ei enää pyörinyt mielessä. Enemmän se mietti sitä kakaraa, sitä white blobia. Alexin oli tuttuun tapaansa vittuiltava siitä ultraäänikuvasta, mutta sillä kertaa Conniekin jo oli sanomassa takaisin. Selvästi se alkoi oppia tavoille. ”Let’s hope Blob is a boy, then. If it isn’t, I got some bad news for it.” Alex muijana ei todella olisi mikään maailman kaunein näky. ”We’re gonna name our kid Blob, just so you know. It’s like Bob with a twist.”

Blobin kuvan Alex kyllä tahtoi ehdottomasti ripustaa jonnekin. Ei se oikeasti sinne dineriin tulisi jäämään, mutta vitsinsä takia se oli ripustettava dinerin seinälle. Vitsaillessaan Alex kyllä ihan tosissaan mietti, että minne ne sen Connien kanssa laittaisivat. Pitikö sitä jo alkaa suunnitella jonkun helvetin vauvakirjan ostamista? Ainakin Connie varmaan täyttäisi sellaista innoissaan. Alex tuijotti kuvaa tarkkaan ennen kuin Connie päätti kuittailla Alexille. Totta kai Alex sille naurahti – ei se voinut olla tekemättä niin. ”I’m not sure I wanna be with you anymore”, se virnisti, kun Connie painoi suukkoa poskelle, ”you’re too mean.” Sitten ajatukset kuitenkin muuttuivat taas vakavemmaksi. Alex alkoi miettiä, että milloin ne kertoisivat muille raskaudesta – hitto, milloin kertoisivat ystävilleen edes seurustelevansa. Jälkimmäiseen ongelmaan Connie antoi kelpo vastauksen, ja niin teki ensimmäiseenkin, mutta siitä oli totta kai vitsailtava. ”It can’t be that easy for my family”, Alex irvisti. ”They have to earn it. You better work, bitch.” Se naurahti. Sitten Connie olikin jo sitä mieltä, että ne voisivat oikeasti vetää huvia siitä raskausasiasta. ”I’m pretty sure dad and Alan will think I’m pranking them when I tell them”, Alex tokaisi huvittuneena, ”so maybe there’s no need. Maybe.”

Nickin aiheeksi ottaminen sai Alexin puuskahtamaan syvään. Sille sanavalinnalle Alex tietenkin virnisti leveästi, mutta tajusi vähän vakavoitua, kun Connie ei siitä selvästikään pitänyt. Sitä paitsi, Alex oli ihan samaa mieltä Nickille kertomisesta. ”Our Heathler’s probably prepared for it”, Alex heitti vitsiä kolmannesta maailmansodasta silmiään pyöräyttäen. Sitten kuitenkin avasi suunsa uudelleen: ”Yeah, I think Nick deserves to know before other friends. We’re not exactly on best terms, so if he finds our from someone else.. Well, he would never be my friend again.” Nickin ystävyyttä se todella kaipasi ihan hitosti. Nickin kanssa sillä oli synkannut heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien, ja niiden kahden ystävyyssuhde oli kyllä ollut erityinen. Nick kuitenkin katosi mielestä heti, kun Connie kyseli dinerista ja rahatilanteesta ylipäätään. Se sai Alexin pelästymään, liki nolostumaan. Connie oli nimittäin rikkaasta perheestä eikä se varmaankaan kyennyt edes kuvittelemaan millaisissa rahavaikeuksissa Alexin perhe oli. ”I, uh”, se aloitti rykäisten. Se itse asiassa nappasi ultraäänikuvan pois siitä taululta ja laski sen pöydälle, katsoikin sitä pitkään ja hartaasti. ”I don’t have any money right now”, se sanoi vaikeasti, ”and neither does my family.”

Kuvan katsominen sai sen paniikin vain kasvamaan. ”What if I can’t make Blob feel secure?” Alex sanoi huolestuneena, kutsui sentään sitä muksua lempinimellä. ”I’m his father, I should be able to provide for it. But I don’t know if I can”, se heilautti kättään. Hetkeksi se jätti kätensä jopa niskan taa, kun oli niin mietteissään. ”I’ve always been able to steal cars, but now that Blob’s on it’s way, I can’t do that. I don’t want him to see his dad end up in jail.” Connie kuunteli sitä Alexin paniikkia ihan yllättävän hyvin, mikä oli kyllä harvinaisen ahdistavaa, vaikkakin lohduttavaa. ”And the, uh, the diner.. We’re losing it, Connie. When dad started drinking, bills just started to pile up.” – If we’d we wise, we’d sell the place, but we just.. We can’t. This diner’s basically our home – my home. I’ve been here since I was a kid, me and Alan used to sleep on the floor in these little sleeping bags.. And I used to bring girls here. You were the last one tho.” Se katsoi Connieta hetken aikaa lempeästi, mutta sitten se taas muuttui haikeaksi. ”If I want to provide for us in the future, our family has to lose the diner. There’s no other way, What do you think we should do?”