member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Sept 3, 2017 18:32:43 GMT 2
Post by nepa on Sept 3, 2017 18:32:43 GMT 2
..........................................................................................
SATURDAY 8TH OF DECEMBER 2018
STARRING CONNIE AND ALEX
TAKES PLACE AROUND BRONX
OOTD OF ALEX | @elmia crying is for pussies.......................................................................................... Alex oli niin saatanan onnellinen – ihan over the moon. Se ei olisi voinut edes kuvitella, että vakiintunut parisuhde ja tuleva isyys tekisi sen onnelliseksi, mutta kappas vain, miten se oli varmaan onnellisempi kuin koskaan. Sairaalareissun jälkeen suhde Connieenkin oli suoraan sanottuna kukoistanut ja ne olivat säästyneet elämää suuremmilta riidoilta. Jotain pieniä riitoja ne olivat toki saaneet aikaiseksi, mutta ne oltiin onnistuttu korjaamaan aina puhumalla. Tai sitten panemalla. Connie oli tosin onnistunut saamaan takaisin seksuaalisen halukkuutensa, vaikka taisikin kokea jonkinnäköistä kauhua muuttuneesta ulkonäöstään. Sillä oli nimittäin jo ihan selvä baby bump. Alexille se ei kuitenkaan ollut mikään ongelma, ja miksi helvetissä edes olisi. Se rakasti Connieta, ei sen vartaloa, vaan Connien sielua. Kun Connie oli sen kuullut, oli se taas mennyt tirauttamaan muutaman hormonihuuruisen kyyneleen. Sille Alex oli kyllä vain pyöritellyt silmiään leikkisästi. Sekä Connien että Alexin vanhempien kanssa asiat menivät myös hyvin. Heatheriä Alex ja Connie olivat jopa nähneet muutamaan kertaan, ja niinä kertoina Heather oli kohdellut Alexia kuin ihmistä. Kaikkein loistavinta oli kuitenkin se, että Abe oli vaikuttanut raitistuvan. Se oli jo vähän päälle kuukauden onnistunut pitämään kätensä erossa kaljapulloista ja muista houkutuksista, mikä sai Alexin äärimmäisen ylpeäksi ja onnelliseksi isästään. Abe oli niin kovin onnellinen, että se oli jopa vaatinut saavansa remontoida tulevalle lapselle huoneen. Alex ja Connie olivat suostuneet, mutta Alex oli tahtonut olla isänsä apuna. Alexilla ja Abella oli siis ollut käynnissä oikea yhteinen projekti ja ne olivat taas lähentyneet keskenään. Valentinejen perhe tuntui siis harvinaisen kokonaiselta isän raitistumisen jälkeen. Kaksinkeskistä aikaa Conniella ja Alexilla oli isän raitistumisen jälkeen ollut harvinaisen vähän, mutta sinä iltana sitä olisi edes hieman. Jopa Sir Pugsworth oli Allyn luona, koska Duck oli vinkunut ja vonkunut mopsia yökylään. Niinpä Alex ja Connie olivat vallanneet olohuoneen leffan katselu mielessään. Aika hiton nopeasti ne mielihalut olivat kuitenkin vaihtuneet johonkin ihan muuhun, ja ennen kuin leffa oli edes puolessavälissä, oli Connie jo Alexin alla sohvalla. Pitkästä aikaa ne saivat touhuilla ihan vapaasti ilman ahdistumista Aben mahdollisesta kuulemisesta. Alexilla oli juuri huulet Connien kaulalla ja käsi jossain syvällä paidan uumenissa, kun sen puhelin alkoi soida. Don’t answer sanoi Connie ensin, eikä Alexilla tietenkään ollut mitään aikomustakaan. Alex työnsi lanteitaankin terävästi Connien omia vasten saadakseen niiden ajatukset ihan muualle, mutta kun soittoääni ei millään loppunut, meinasi tunnelma väkisinkin laantua. ”Fuck”, Alex mutisi, mutta jatkoi kuitenkin Connien kaulan parissa. Sitten Connie jo patisti Alexia vastaamaan. ”They can call back”, mies tokaisi virnistäen, ”I’m busy right now.”Connie ei kuitenkaan ollut samaa mieltä, ja riittävän tönimisen jälkeen Alex oli noussut ylös ja napannut puhelimen käteensä. ”Hello, this is Alex. I’m gonna fuck my girlfriend so—” Aloiti Alex vitsikkäästi, mutta sitten se järkyttyi. Linjan toisella puolen oli nimittäin joku poliisi. ”Yes, yes, Valentine. Alex Valentine. Good evening, officer.” Conniekin vaikutti järkyttyvän. Ensin Alex kuvitteli, että se oltiin saatu jostain kiinni, mutta sen sijaan ne alkoivat puhua Abesta. Siitä, kuinka se oli putkassa ja että se pitäisi hakea pois. ”He’s.. What? What happened?” Alex jännittyi. Ja sitten se ei edes tiennyt, mitä olisi pitänyt tuntea, kun poliisi kertoi Aben jääneen kiinni rattijuopumuksesta. Jotain muutakin se siinä selitti, mutta Alex ei oikein tiennyt, mitä. ”Okay, I’ll.. I’ll come pick him up.” Sitten se sulki puhelun, nakkasi puhelimen pöydälle ja liu’utti sormensa hiustensa sekaan. Connie alkoi tietenkin heti huolestua, eikä Alex tiennyt, mitä olisi pitänyt sanoa. ”I should have known”, Alex aloitti epäuskoisesti puuskahtaen, ”I should have known. Abe was caught drunk driving and it’s up to me to pick him up.” Connie ei vaikuttanut uskovan, eikä Alexkaan ollut varma, että oliko äskeinen sittenkin ollut unta. ”Fuck!” Alex lopulta parahti. ”What the fuck! I trusted him, Connie!” – ”We can’t raise Blob around him. He’s gonna a horrible, horrible influence on Blob and I, I won’t accept it. I won’t. We’re gonna leave this place and get our own house. There’s no other way.” |
|
|
|
Sept 3, 2017 20:01:02 GMT 2
Post by Deleted on Sept 3, 2017 20:01:02 GMT 2
CONNIE'S OOTDKuukausi sitten Connie oli viettänyt varmaan elämänsä kauheimman aamupäivän jouduttuaan sairaalaan mahdollisen keskenmenon takia. Onneksi kaikki hänen ja Alexin lapsellaan oli hyvin, mutta kyllä se pisti asioita tärkeysjärjestykseen. Parhaansa mukaan Connie oli yrittänyt löysätä kuvainnollista pipoaan ja ottaa asiat enemmän go with the flow –meiningillä vastaan. Helppoa se ei ollut, mutta mielestään Connie oli onnistunut ihan kohtalaisesti. Ainakin riidat olivat huomattavasti laantuneet ja ne olivat nykyään lähinnä nahistelua, jonka ennemmin tai myöhemmin jompikumpi totesi merkityksettömäksi. Kyllähän siinä helpotti se toisen raskauskolmanneksen alkaminen, joka myös Connien kohdalla tarkoitti sellaista auvoista aikaa raskauden aikana, kun alun pahoinvointi ja hormonihirviöily oli poissa mutta olo ei vielä ollut tukala kuten lopussa. Oli Connie toki onnistunut jo kriiseilemään siitä vihdoin esiin pompsahtaneesta raskausvatsasta, joka tuntui tehneen niin ihan yhdessä yössä yhtäkkiä. Alkushokin jälkeen Conniekin oli sen asian hyväksynyt, oikeasti jopa piti siitä pikkupömppiksestään. Se oli erittäin konkreettinen todiste siitä, että siellä ihan oikeasti kasvoi pikkuinen Blob. Vaikka Connie oli onnistunut tasaamaan stressitasojaan, ei elämä osana Valentinejen perhettä suinkaan ollut mitenkään rauhallista. Päivät kuluivat enemmän tai vähemmän dinerilla asiakkaita palvellen, kotona taas odotti remontti, kun Alex ja Abe olivat alkaneet laittaa Allyn vanhaa huonetta lastenhuoneeksi. Hiljaiset hetket olivat harvassa, mutta sellainen tulisi se ilta olemaan. Sir Pugsworth oli hoidossa, Abe oli ilmeisesti tapaamassa jotain tuttaviaan ja Alan oli hoitamassa dineria. Oli Conniella ja Alexilla ollut tarkoituksenaan oikeasti katsoa elokuvaa, mutta olisi Connienkin kyllä pitänyt arvata, ettei siitä mitään kuitenkaan tulisi. Sen sijaan elokuva unohtui ja muuttui nopeasti muhinointihetkeksi, jonka kanssa tosin ei onneksi tarvitsisi pitää kiirettä minkään ulkoisen häiriön vuoksi. Ei, parivaljakolla olisi koko ilta aikaa tehdä läheisempää tuttavuutta toistensa vartaloihin ja he aikoivat käyttää sen tilaisuuden hyödyksi. Conniella meni jopa hetki tajuta ylipäätään koko puhelin, kun se Alexin tuottaman mielihyvän pauloissa makasi sohvan pohjalla. ”Don’t answer it”, Connie kielsi, kun Alexin huomio hetkeksi herpaantui. Vastaukseksi blondi sai tuntea kitkaa jalkojensa välissä, mikä sai naisen vetämään terävästi henkeä ja antamaan samalla mitalla takaisin. Itsepintaisesti se puhelin kuitenkin jatkoi soimistaan, ja sai Connien lopulta puuskahtamaan. ”Man, they’re persistant. Maybe you should answer it?” Connie sanoi, yrittäen työntää miestä kauemmas, mutta Alex ei ollut lainkaan yhtä halukas hylkäämään tyttöystäväänsä. ”Just answer the god damn phone, Alex”, Connie ilmoitti turhautuneesti, tönien Alexia pois päältään, ”It’s probably just Alan calling from the diner and then you can tell him to stop disturbing us.” Connie oli toki kuolla häpeästä, kun Alex ilmoitti puhelun toiselle osapuolelle olevansa aikeissa panna tyttöystäväänsä, mutta Alexin yhtäkkinen hiljeneminen ja asialinjan otto sai Connien nousemaan istualteen kulmat kurtussa. Alexin äänensävy ei nimittäin luvannut hyvää. ”What was it?” Connie kysyikin heti, kun se puhelu päättyi ja Alex näytti silmin nähden ahdistuneelta. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut heti. ”Alex? Is everything okay?”Kaikki ei tosiaankaan ollut okei. Abe oli kuulemma jäänyt kiinni kännissä ajamisesta ja virui nyt putkassa. ”What? Are you serious?” Connie kysyi. ”But… He’s been doing so good. This doesn’t sound like Abe.” Alex oli tietenkin siitä pois tolaltaan. Se flippasi ihan täysin totaalisesti rekisteröityään kunnolla sen asian, mikä sai Connien nousemaan ylös. ”Alex, calm down”, nainen yritti rauhoitella. ”You know we can’t leave him alone. It would only get worse if we do.” Alex ei tietenkään sitä Connien järkeilyä kuullut hirvittävän hyvällä, vaan rupesi vain enemmän paasaamaan nimenomaan Blobin turvallisuudesta. ”I know, and I agree. We can’t raise Blob here if he falls off the wagon. But don’t you think we should hear him out first? He’s been so excited about everything that this just doesn’t make any sense.” Connie laski kätensä Alexin olkapäille. ”He’s your dad, Alex. And between my relatives and yours, yours are much more sane – drunk or not. Give him a chance. Please?”Rauhoittui Alex sentään edes vähän niin, että sen uskalsi päästää rattiin. Kaksikko käveli lyhyen matkan kotoa dinerille, josta hyppäsivät autoon ja matkasivat poliisilaitokselle. ”We’re here to get Abe Valentine”, Connie kertoi aulapalveluhenkilölle, joka rupesi näpyttelemään tietokoneelle tietoja. Molempien henkilöllisyyskin siinä tarkistettiin vielä, ennen kuin parivaljakko saatettiin peremmälle. Kaltereiden takana yhdessä sellissä viruikin Abe, josta Connie haistoi alkoholin jo pitkälle. ”Alex! Connie! You’re here, thank god”, Abe huudahti ja hoiperteli nojaamaan kaltereita vasten, jolloin blondi sai taistella hajun aiheuttamaa kuvotusta vastaan hetken. ”Hey, Abe. What were you doing, driving a car in this condition? You could’ve really hurt someone”, Connie sai sanottua nuhtelevaan äänensävyyn, kun Alex selvästi yritti kerätä itseään. ”Please don’t be mad, I was trying to do a good thing. I couldn’t let my friend drive home, you’ve got to understand.” Connie loi surkean, huolestuneen katseen Alexin suuntaan sen selityksen kuultuaan.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Sept 3, 2017 20:51:56 GMT 2
Post by nepa on Sept 3, 2017 20:51:56 GMT 2
Miksi Alex oli alun perin mennyt edes luottamaan taas isäänsä? Se vittu oli koko ajan jossain syvällä sisimmässään tiennyt, että kaikki ei vaan voinut kääntyä parhain päin. Alexin elämässä asiat eivät voineet olla hyvin kauaa. Toki niitä hyviä kausia oli aina silloin tällöin, mutta väistämättä jotain paskaa tuli niskaan loppujen lopuksi, ja se paska liittyi aina lähes poikkeuksetta perheeseen tai sukuun ylipäätään. Alexin suku oli ihan vitun fucked up. Varsinkin isä. Kyseiseen mieheen Alex oli tukeutunut koko ikänsä, mutta sen alkoholisoituminen oli muuttanut asian tyystin. Enää Alex ei enää edes tuntenut isäänsä. Se oli luullut saaneensa isänsä takaisin, mutta sai katkerasti huomata olleensa väärässä. Miten isä edes oli voinut muuttua niin paljon sen alkoholisoitumisen myötä? Isä oli viinapäissään ihan täysi mulkku – vittu, katsoi joskus Connietakin tavalla, jolla oman pojan kihlattua ei todellakaan kuulunut katsoa. Blondi ei sentään sitä ollut varmaan tajunnut.
Ei siis todellakaan ollut tajunnut – yhtäkkiä Connie koki jotenkin tarpeekseen puolustella Abea ja sen käyttäytymistä. Se oli tosin ihan oikeassa siinä, että isä vajoaisi vain syvemmälle suohon, jos Alex ja Connie lähtisivät. Mitään muuta vaihtoehtoa Alex ei kuitenkaan nähnyt. Sillä oli velvollisuus suojella omaa tulevaa vaimoaan ja lastaan – siitä oli tulossa perheen mies, kuten sanottiin. ”Hear him out?” Alex kurtisti kulmiaan. ”You want to listen to more of his lies? I’m done with them, Connie. I’m done with him.” Alex tarkoitti niitä sanojaan, vaikka se kovasti satuttikin. Blondin tarjoama kosketus sai Alexin huokaisemaan lähes liioitellusti. Kehokin siinä rentoutui Connien rauhoittavasta vaikutuksesta ja niinpä ne olkapäätkin laskeutuivat korvista alaspäin. ”I don’t want to give him a chance”, Alex aloitti murtuneemmalla äänensävyllä, ”not anymore. I’ve done that too many times.” Connien silmiin se ei halunnut katsoa. Jos Alex tekisi niin, Connie näkisi, miten rikki ja murtunut ja sekaisin Alex oli siitä tilanteesta. ”If you really want me to hear him out.. I’ll do it for you.” Alex vilkaisi lopulta Connieta pikaisesti. ”You would never break my heart like that.” Mies näytti sillä hetkellä varmaan eksyneeltä koiranpennulta.
Poliisilaitokselle Alex ajoi suurin piirtein talla pohjassa. Ei siis siksi, että sillä olisi ollut jotenkin kiire vaan siksi, että hermostunut olotila sai kaasujalan herkäksi. Polisilaitoksen pihalla se tosin epäröi taas kaikkea. Se pelkäsi tulevaa reaktiotaan, isän näkemistä ylipäätään. Kestäisikö Alex sen? Vastausta siihen kysymykseen Alex ei kuitenkaan jäänyt pohtimaan vaan se päätti seurata Connieta reippaasti sisätiloihin. Blondi puhui kohteliaasti Alexin puolesta: se selvästi huomasi kihlattunsa ahdingon. Virkailijalle Alex joutui vielä vilauttamaan ajokorttiaankin ennen kuin ne päästettiin peremmälle putkaan. Muutama muukin ihminen siellä virui, yksi niistä ainakin näytti kiinni jääneeltä prostituoidulta. Alex loikin siihen säälivän katseen ennen kuin näki – ja haistoi – isänsä ja jäätyi. Isä vaikutti onnelliselta niiden näkemisestä, mutta Alex ei voinut tuntea samoin. Ei, kun isä vielä antoi niin paskan selityksenkin kaikelle tapahtuneelle. ”But it okay for you to drive, then?” Alex ärähti. ”I’m sorry, Alex. Hey, listen. Alex, I—“ – ”Shut up.” Eikä isä sen jälkeen paljoa mitään puhunutkaan.
Oikeastaan koko paluumatka kotiin kului äärimmäisen hiljaisissa merkeissä. Connie oli tarttunut rattiin huomatessaan Alexin sekavan mielentilan, eli Alexin matka kului oikeastaan vain maisemia katsellessa. Välillä se nieleskeli kyyneleitä, välillä puri kieltään, ettei vain sanoisi mitään väärää. Se alkoholin katkuinen mies takapenkillä aiheutti todella ties minkälaisia tuntemuksia nuoren miehen pääkopassa. Kun auto oli lopulta kurvattu kotipihaan, oli Abe ensimmäisenä kompuroimassa ulos autosta. Se oli niin huonossa kunnossa, että ei pysynyt edes tolpillaan. Mutta Alexhan ei sitä jäänyt odottamaan. Mies meni suoraan sisälle isäänsä vilkaisematta ja tajusi, että blondi oli jäänyt auttamaan Abea. Varmaan ne jauhoivat paraikaa paskaa siitä, kuinka kylmä ihminen Alex oli, kun ei edes omaa isäänsä ollut jäänyt auttamaan. Mutta vittuako Alexia kiinnosti. Se riisui eteisen naulakkoon takin, jonka oli pikaisesti laittanut päälleen lähtiessään liikkeelle, ja meni sitten keittiöön, jossa kävi jääkaapilla ja nappasi itselleen kaljatölkillisen.
Ja kaljatölkki kädessään Alex oli silloinkin, kun Connie ja Abe lopulta saapuivat sisälle. Isäänsä Alex katsoi raivoissaan, mutta Connieta se ei vilkaissutkaan. Alex nimittäin häpesi sitä käytöstä – sitä, että Connien piti nähdä se puoli hänestä. Abe istutettiin keittiössä olevalle tuolille, ja Connie tuli Alexin luo nappaamaan tölkkiä pois sen kädestä. ”Okay”, se alistui kohtaloonsa ja antoi tölkin Connielle. Ja sitten hiljaisuus laskeutui kolmikon välille. Why did you do it oli kysymys, joka pyöri Alexin mielessä, mutta se ei saanut sitä lausuttua. Eikä oikeastaan uskaltanut, kun ei voinut olla varma, millaisella äänensävyllä se tulisi ulos. Mutta isä sentään lopulta aloitti ensin. ”Alex, I know you’re mad”, se tokaisi ilmiselvän asian. ”No shit”, Alex puuskahti sarkastisesti edelleen keittiön tasoon nojaten. ”I did a horrible thing”, isä sitten vielä sanoi. ”No shit” Alex tokaisi vielä siihenkin. ”That wasn’t the only thing. Alex, I.. I sold the diner.” Ja sillä hetkellä Alexin maailma tuntui romahtavan. ”You did what?” Se liki kuiskasi ja kyyneleet olivat epäilyttävästi nousemassa pintaan. ”You sold the diner behind my back? Behind our back?” Se jatkoi loukkaantuneena ja osoitti isäänsä syyttävällä sormella. ”I’ve been talking about this with Alan”, isä mutisi vastaukseksi. ”With Al—And he agreed? And didn’t tell me? – “Fuck, dad!”
|
|
|
|
Sept 3, 2017 22:05:06 GMT 2
Post by Deleted on Sept 3, 2017 22:05:06 GMT 2
Oli Conniekin tietysti pettynyt siihen Aben rattijuopumukseen. Ihan helvetin pettynyt suorastaan. Mutta siinä missä Alexilla heräsi viha ja raivo siitä ratkeamisesta, heräsi Conniessa huoli. Koska sitä se oli – huolissaan Abesta. Connie oli tuntenut Aben isäkseen enemmän kuin oman isänsä tai isäpuolensa, eikä senkään vuoksi halunnut luovuttaa Aben suhteen. Jos he luovuttaisivat, kuka enää katsoisi Aben perään? Kuka siitä pitäisi huolta? Connie uskoi vahvasti siihen, että jos he hylkäisivät Aben, Abe vielä joisi itsensä hengiltä. Ei se osannut pitää huolta itsestään, varsinkaan viinapäissään. Enemmän kuitenkin Connie oli siinä hetkessä huolissaan Alexista. ”Don’t say that, Alex”, Connie sanoi pehmeästi poikaystävälleen, joka vakuutteli olevansa täysin kypsä isäänsä. ”We’re the only ones he’s got. And you know he’s a good person deep down. Even I’ve seen that person, before the booze. We need to fight for that person.” Connien kädet kulkivat olkapäiltä miehen poskille, jolloin mies oli pakotettu nostamaan katseensa blondiin. Alex näytti positively miserable, ja se särki Connien sydäntä. Siispä vastaukseksi Alexin sanoihin Connie painoi lämpimän, lohdullisen suudelman sen huulille ja kuljetti kätensä Alexin käsivarsia pitkin alas. ”Come on, let’s go pick him up.”
Connie sai ottaa ohjat käsiinsä, kun he pääsivät poliisilaitokselle asti. Alex ei vaikuttanut olevan lainkaan toimintakunnossa, eikä blondi kyllä sitä ihmetellytkään. Siispä Connie mielellään seisoi puolisonsa tukena ja auttoi sitä näinä vaikeina aikoina, etenkin kun se ei vaatinut muuta kuin asioiden selvittelyä ja puhumista. Connie yrittikin lämminhenkisenä ihmisenä keskustella Aben kanssa siitä tapahtuneesta, mutta Alex ei äkkipikaisena ollut hyvillään niistä puheista. Sen sijaan se ärähti isälleen, joka oli kaikesta hyvin pahoillaan. Eikä siihen väliin Connie sitten viitsinytkään asettua. Tärkeintä sille oli kuitenkin ensisijaisesti seistä Alexin rinnalla – kahden kesken he saisivat olla kuinka eri mieltä asioista tahansa. Sen lyhyen sananvaihdon jälkeen Abe päästettiinkin ulos ja Connie ja Alex saattoivat sen dinerin autolle. Koko sen matkan ajan Connie tarkkaili lapsensa isää huolestuneena, mutta eivät he sanoneet mitään. Ennen kuin Alex oli hyppäämässä rattiin sen jälkeen, kun Abe oltiin saatu pienen hatchbackin takapenkille. ”I’ll drive”, Connie sanoi nopeasti asetuttuaan osittain Alexin ja kuskin oven väliin. Äänensävy ei jättänyt mitään kyseenalaistettavaa, ja niin he saivat kaikessa hiljaisuudessa matkata kotiin.
Alex oli niin käärmeissään, että se hyppäsi autosta saman tien kotipihassa ja marssi sisälle. Connie ei kuitenkaan pystynyt siihen, vaan se avasi oven takapenkille ja auttoi Aben ulos. Ei sillä ollut sydäntä jättää miestä yksin. Ja sillä välin kun Connie käänsi selkänsä lukitakseen auton ovet, oli Abe kumartunut tyhjentämään vatsalaukkunsa sisältöä kadun varteen. ”Come on, let’s get you inside, shall we?” blondi sanoi miehelle pehmeästi ennen kuin lähti taluttamaan sitä hitaasti sisälle. ”You’re so nice, Connie. Thank you for helping me”, Abe sopersi, mihin Connie lähinnä hymähti vastaukseksi. Muutakin se selitti – kuinka iloinen oli siitä, että Alexilla oli sellainen nainen ja että he olivat perustamassa perhettä ja kaikkea sellaista. Lopulta he selviytyivät sisälle asti ja Connie sai istuttaa Aben keittiön pöydän ääreen tuolille. Alex oli ehtinyt jo napata jonkun kaljatölkillisenkin itselleen siinä välissä, jonka Connie meni välttömästi poistamaan Alexin kädestä. ”You don’t need that”, blondi ilmoitti, eikä Alexilla jäänyt vastaanpistettävää. Tölkki tyhjennettiin lavuaariin, ja se olikin ainoa ääni asunnossa hetkeen.
Vesilasillisen Abelle nostettuaan Connie kävi heittämässä takkinsa naulakkoon, ennen kuin siirtyi Alexin rinnalle. Ja hyvä olikin, että blondi siinä seisoi, nimittäin seuraavaksi Abe pudotti varsinaisen pommin. Se oli mennyt myymään dinerin – dinerin, joka oli Alexille varmaan tärkein asia maailmassa. Kieltämättä se tuntui pahalta Conniestakin, sillä hän oli oppinut rakastamaan sitä paikkaa viimeisten kuukausien aikana. Varsinkin, kun he olivat tehneet Alexin kanssa niin paljon töitä sen eteen, että dinerin saisi taas kannattavaksi. ”Why didn’t you tell us, Abe? That you were thinking about selling it?” Connien oli pakko kysyä, kun Alexilta sai suunvuoron. ”The diner was a lost cause. It’s falling apart and there’s so much debt that I didn’t want to burden you kids with… And I–“ Abe oli selittämässä, kun Alex sitten räjähti.
Alex antoi tosiaan Aben kuulla kaiken. Nuori mies piti nimittäin isälleen palopuheen siitä, miten paljon diner oli merkinnyt heille ja kuinka se ei todellakaan ollut mikään lost cause. Kuinka nyt kaikki se työ, minkä Alex ja Connie olivat tehneet sen eteen oli valunut nyt hukkaan, tai pikemminkin ostajan hyväksi. ”But Alex, no, you don’t understand–” Abe oli sanomassa väliin, mutta Alex ei ollut kuuntelemassa. Connie ei oikein tiennyt, mitä olisi siinä tehnyt tai sanonut, ennen kuin Alex sitten julisti, että he muuttaisivat Connien kanssa pois. ”Alex!” Connie älähti, jolloin heidän katseensa kohtasivat ja Connie näytti järkyttyneeltä. ”I thought we talked about this.” Mutta Alex oli saanut tarpeekseen. Se haukkui vielä vähän lisää isäänsä, ennen kuin poistui keittiöstä. ”Come on, let’s get you to bed, okay?” Connie sanoi Abelle, joka siinä pöydän ääressä jotain kyyneleitäkin jo tihrusti. ”It’s okay, I can do it myself”, Abe sanoi murtuneella äänensävyllä, mutta siitä huolimatta Connie auttoi sen makuuhuoneeseensa ja jätti sille vadinkin pahoinvoinnin varalta. ”Why did you say that to him?” Connie sitten kysyi, kun palasi alakertaan ja löysi Alexin heidän makuuhuoneestaan. ”We talked about this, Alex. I thought we agreed on this.”
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Sept 3, 2017 22:50:25 GMT 2
Post by nepa on Sept 3, 2017 22:50:25 GMT 2
Connie oli aivan oikeassa siinä, että alkoholi ei ainakaan auttaisi Alexin oloa millään tavalla. Osittain mies oli siis kihlattunsa teosta kiitollinen. Ei se tietenkään sitä osannut sanoa ääneen, mutta eiköhän se okay kertonut ihan tarpeeksi. Niiden sanojen jälkeen Alex jäikin sitten katsomaan Connieta hieman pidemmäksi aikaa. Se mietti, että voisiko blondikin vielä jonain päivänä pettää sen yhtä pahasti kuin isä. Alexista nimittäin tuntui vähän siltä, että jokainen ihminen sen elämässä kääntyi jossain vaiheessa sitä vastaan. Conniesta mies ei voinut edes kuvitella mitään sellaista. Blondi oli Alexin silmissä pure – too pure for him. Alex oli vetänyt Connien sen tahtomatta kiusalliseen tilanteeseen eikä Connie ollut pakenemassa. Olisi voinut luulla, että sen jälkeen, kun Alex oli jättänyt auttamatta isäänsä, Connie olisi edes katsonut sitä pahalla silmällä. Mutta ei se tehnyt niin, vaikka Alex olisikin ansainnut kuulla kunniansa. Connie välitti Alexista liikaa satuttaakseen sellaisessa tilanteessa.
Pian keittiössä vallinnut kytenyt tulenarka tunnelma oli leimahtanut ilmiliekkeihin – isä oli nimittäin tunnustanut myyneensä dinerin. Ihmekös se oli juonut. Ei se kyennyt sen jälkeen tapaamaan poikaansa selvänä. Vielä uskomattomamman siitä koko tilanteesta teki kuitenkin se, että Alan oli mukana siinä jutussa jotenkin. Sekin oli vittu mennyt pettämään kaksosveljensä, vaikka ne olivat luvanneet olla joka hiton tilanteessa rehellisiä toisilleen. Alex oli ollut jopa rehellinen silloin, kun oli mennyt panemaan sitä Alanin tyttöystäväehdokasta, mutta Alanille se sanallisesti hoidettu pact ei selvästikään ollut yhtä merkityksellinen kuin Alexille. Kun isä sitten vain jatkoi puhumistaan, oli Alex saanut virallisesti tarpeekseen. ”A lost cause?” Se aloitti ensin hiljaa, mutta eipä se äänensävy tietenkään pysynyt alhaisena. ”It was never a lost cause! It was my home ! I grew up there, our whole family grew up there and you decided to sell it? What the fuck is wrong with you! That diner was ours, not yours alone!” Silloin Alex oli jo lopettanut keittiön tasoon nojaamisen. Sen sijaan se nojautui lähemmäs voidakseen mennä lähemmäs pöytää, jossa isä oli ja heilutella käsiä sen edessä. Ei se juoppo varmaan tajuaisi vähemmälläkään. ”That lost cause was in deep shit ‘cause of you. All of us did everything to save our diner, but you didn’t. You were too busy getting wasted!” – ”I practically lived there with Connie!”
Ei Alex edes tiennyt, oliko koskaan ollut niin loukkaantunut ja raivoissaan. Connien epävarmuudet Alexista tuntuivat ihan helvetin pieneltä verrattuna siihen tilanteeseen. ”I do understand! I understand perfectly well that you don’t give a fuck about anyone but yourself? How do you think I’ll provide for Connie and Blob now, huh? I have no decent education, no skills.. Fuck you!” Sitten se sai tarpeekseen. ”I’m done giving second chances! We’re moving out!” Alex julisti isälleen. Connie tietenkin parahti kauhuissaan, mutta Alexia ei kiinnostanut. ”I changed my mind! I won’t watch him for another minute”, se osoitti isäänsä. ”I was so happy, dad. I thought we could live here now that you’re sober, that you could teach Blob things you thought me when I was a kid. But you can’t. I trusted you, and you broke that trust. Again.” Sitten se veti syvään henkeä. Alex oli itkun partaalla. Niinpä se oli kävelemässä pois siitä tilanteesta, mutta ennen poistumista katsoi isäänsä vielä viimeisen kerran: ”You’re dead to me.” Eikä se todellakaan tarkoittanut niitä sanojaan, mutta ei Alex voinut olla niitä lausumattakaan.
Makuuhuoneeseen päästyään Alex romahtikin heti. Se sulki oven perässään ja antoi itsensä heti itkeä, hautasi kasvojaankin käsiinsä. Ei mies osannut käsitellä sitä tilannetta ollenkaan. Alex oli kerennyt maata sohvalla jo hetken aikaa, kun Connie sitten tuli takaisin. Miehen ensimmäinen reaktio oli piilotella itkemistään, eli se kääntyi hieman poispäin ovelta. Connie ei kuitenkaan ollut tyhmä, ja pian se liki syyttävä äänensävy muuttui pehmeämmäksi ja Connie oli kapuamassa siihen Alexin vierelle. Connien kosketus sai Alexin taas hajoamaan lähes huutoitkuun, ja se painoi päänsä Connien rintakehää vasten. Connie siinä rauhoitteli Alexia, käski sitä hengittämään ja kaikkea, mutta Alexilla oli vaikeuksia tehdä työtä käskettyä. Lopulta se oli edes saanut sitä hengitystään hieman tasaisemmaksi, ja se valahti makuuasentoon ja laittoi päänsä Connien syliin. Sillä hetkellä sitä ei hävettänyt. Alex tunsi olonsa turvalliseksi, olo oli vähän kuin lapsena äidin syleilyssä.
”I’m sorry”, Alex nyyhkytti ja hipelöi kädellään Connien yöhousujen kangasta. ”I just.. He betrayed me. I wanted to listen, to be calm, but then he told he sold the diner and I flipped.” – “Do you think there’s something wrong with me?” Alex oli itse vakaasti sitä mieltä. Sillä oli ihan oikeasti vaikeuksia käsitellä asioita normaalisti. Se oli yleensä lunki kaveri, joka ei turhasta stressannut ja osasi vain pitää hauskaa. Rakastuminen ja kaikki muu oli kuitenkin tuonut siinä esiin ihan uuden puolen, jota olisi pitänyt oppia käsittelemään jo kauan sitten, mutta Alex ei ollut tehnyt niin, ja sen vuoksi se varmaan koki olevansa jotenkin vajavainen. Se vain tunsi ja tunsi eikä osannut pysähtyä.
|
|
|
|
Sept 6, 2017 16:16:29 GMT 2
Post by Deleted on Sept 6, 2017 16:16:29 GMT 2
Ei Connie ollut nähnyt Alexia pitkään aikaan niin vihaisena kuin nyt. Viimeksi ehkä silloin alkusyksystä, kun Abe oli silloinkin ilmaantunut humalassa perhepäivälliselle. Asiat olivat parantuneet siitä huomattavasti, ja kenties nimenomaan sen vuoksi Alex olikin nyt niin raivona. Petos tuntui huutavalta vääryydeltä, kun tilanne oli ollut niin hyvä. Ei Connie silti olisi uskonut, että Alex olisi haukkunut Aben pystyyn sillä tavalla kuin teki, vaikka kaikki oikeutushan sillä oli. Itseasiassa ne Alexin raivoamat lauseet ottivat Connietakin syvälle tunteisiin, koska he olivat oikeasti aika kusessa. Conniekin oli juuri jättänyt koulunsa kesken voidakseen panostaa enemmän dineriin Alexin kanssa, ja nyt heillä ei olisi mitään. Heidän tulisi keksiä jokin uusi ratkaisu elämäänsä, ja se tuntui kohtuuttoman rankalta siinä tilanteessa, kun elämä oli muutenkin kääntymässä ihan päälaelleen uuden tulokkaan johdosta. Blondi halusi tosin uskoa, että kaikki järjestyisi. Olihan heillä hänen pesämunansakin.
Kuuliaisesti Connie auttoi Aben huoneeseensa. Kaikki ne Valentinen perheen miehet tuntuivat ylistävän Connieta jonakin blondina pyhimyksenä, vaikka ei Connie itse sitä asiaa nähnyt lainkaan sellaisena. Palatessaan heidän makuuhuoneeseensa Connie huomasi tahtomattaan ottavansa alkuun vähän kiihtyneemmän äänensävyn, syyttäen Alexia siitä tilityksestä. Nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että Alex oli täysin murtunut, eikä ansainnut Connielta yhtäkään tuomitsevaa sanaa. Niinpä Connie liittyi Alexin seuraan ja otti toisen syleilyynsä, silittäen sitä lohduttavasti päälaelta, kun toinen itki petetyksi tulemistaan. ”Everything’s gonna be alright, Alex. We’ll figure it out. Just let it all out.” Ja Alex tosiaan antoi kaiken tulla. Jonkin aikaa he vain olivat siinä rauhassa, ilman sanoja, tarjoten toisilleen tukea ja turvaa rankassa tilanteessa. Lopulta Alex varmaan osittain uupumuksestakin valui makuuasentoon, jolloin Connie vähän paransi asentoaan ja jatkoi sitä miehen hiusten hyväilyä.
”It’s fine, Alex. I understand. And you are absolutely right – he did betray us”, Connie lohdutti. Sitten Alex rupesikin jo kyseenalaistamaan sitä, oliko hänessä jotain vialla. ”Why would you say that?” blondi hämmästeli ihan ääneen. Ja kun Alex sitten avasi ajatuksiaan, Connie puuskahti ääneen. ”There is nothing wrong with that. Yeah, you were pretty harsh, but it’s understandable. And I stand beside you, one hundred percent.” – ”We’re gonna have to really think about our next move. We’re gonna be out of jobs and I’m worried that it might not be the best time to move to another place… And I’m worried what might happen with your dad if we leave him alone. He’s not capable of taking care of himself”, Connie pohti ääneen. Heillä tosiaan oli siinä kusinen tilanne, jossa mikään tilanne ei vaikuttanut hyvältä. ”And on the other hand, we can’t really stay here when the baby comes, now can we? I don’t know, it all just feels a bit too much. Maybe… Maybe we should talk to my mom?” Connie katsoi varovasti Alexia, sillä pelkkä ajatuskin äidille puhumisesta ahdisti Connieta suunnattomasti. Tiedä mitä se keksisi, koska vaikka se oli kaikin puolin käyttäytynyt fiksusti viime aikoina, ei Connie oikein osannut vieläkään luottaa siihen. ”What do you think?”
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Sept 6, 2017 20:01:29 GMT 2
Post by nepa on Sept 6, 2017 20:01:29 GMT 2
Alexilla oli vaikeaa uskoa koko tilannetta. Kertaheitolla kaikki sen pelot ja huolet olivat käyneet toteen. Vaikka dinerin menettäminen tuntui sanoinkuvailemattoman hirveältä, oli vielä kauheampaa se, että siitä asiasta oltiin puhuttu Alexin selän takana. Ei Alex edes voinut tajuta miksi. Eivätkö Alan ja isä uskoneet, että Alex pystyisi tekemään suuria päätöksiä vai mistä oli kyse? Toki Alex tiesi, että sillä oli varmasti tekemistä sen luonteen kanssa. Alex nimittäin oli pässi ihan oikeasti. Se olisi varmaan keskustelun aikana sanonut, että dineria ei myytäisi ja that’s it, vaikka tiesi, että sen myyminen olisi varmasti kannattavaa. Alex ei kuitenkaan kyennyt siihen. Dinerissa oli ihan liikaa muistoja, joista Alex ei tahtonut päästää irti, ja se tahtoi omankin lapsensa leikkivän vielä siellä. Valentine’s oli perheyritys, ja jos Alexilta kysyttiin, se myös pysyisi sellaisena. Sllä Alex pystyisi elättämään oman perheensä, ja ehkä jonain päivänä Blob vielä tekisi samoin.
Alexin haaveet ja unelmatkin olivat siis tuhoutuneet. Mies oli omasta mielestään varsinainen pahanilmanlintu, eikä se ollenkaan ihmetellyt, että niin oli käynyt. Mutta sitä se ihmetteli, että miten Connie oli edelleen hänen vierellään. Blondi oli tullut vain lohduttamaan ja antamaan tukea, vaikka ihan varmasti se olisi tahtonut lausua Alexille muutaman valitun sanan tapahtuneen jälkeen. Alex oli siitä äärimmäisen kiitollinen. Se oli sillä hetkellä niin helvetin avoin, että ottaisi varmaan jokaisen sanan syvälle itseensä. Hiljaisuus pää Connien sylissä oli siis täydellistä. Jopa se kevyt kosketus hiuksissa sopi siihen hetkeen upeasti, ja sai Alexin rauhoittumaan. Hengittämään. Sitten ne alkoivatkin jo puhua ja Connie oli tarkentanut esittävän kysymyksen. ”I basically kicked my own dad out of my life. He’s been taking care of me for 25 years, and I just.. Fuck. I’m fucked up, Connie. So fucked up.” Connien mielestä Alexissa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa vaan se kuulemma seisoi Alexin takana.
Ja sitten tulevaisuus tuli jo puheeksi. Tulevaisuus työttöminä vanhempina. Ja sitten Connie mainitsi isän. Sen, että isänkään tulevaisuudesta ei voinut tietää. Sillä hetkellä Alexia ei kuitenkaan kiinnostanut isän kohtalo ollenkaan, vaan sen piti miettiä Connieta ja Blobia, taata niille eikä isälle hyvä elämä. Alex ei edes jaksanut miettiä vaihtoehtoja seuraaville askelille, mutta Conniella oli sellainen takataskussaan. Heather. Se askel ei todellakaan ollut sieltä mieluisimmasta päästä, mutta varmaan ensimmäistä kertaa elämässään Alex ei ollut laittamassa vastaan. ”We’re kinda out of options here.” Se oli lyhyt vastaus, josta saattoi lukea myöntymisen rivien välistä. ”She’ll finally get her chance to say told you so.” Heather oli varmasti odottanut sitä, että Alex vielä munaisi asiat jotenkin. ”But I don’t want to talk about your mom right now”, Alex pudisti päätään, ”I don’t want to talk at all. Come here.” Se kohottautui hieman ylöspäin, että Conniekin voisi tulla siihen viereen.
Loppuillan Alex sitten olikin pikkulusikkana Connien kainalossa.
|
|
