The secret to friendship is being a good listener

Willow oli lähtenyt kihlatunsa kanssa vierailulle miehen kotikulmille ensimmäistä kertaa. Hänen oli siis määrä tavata kihlattunsa vanhemmat ensimmäistä kertaa, mutta sattuipa niinkin mukavasti, että mies oli unohtanut kertoa hänelle yhden pienen seikan heidän matkastaan. He eivät olleet tulleet tänne huvikseen. Ehei, eivät todellakaan, vaikka Willow oli vielä tähän aamuun asti saanut luulla niin. Tänä aamuna mies oli kuitenkin aurinkoisesti hymyillen kysynyt, mitä hän aikoi pistää juhliin päälle. 'Niin mihin juhliin?'
He olivat tulleet tänne Mickin äidin syntymäpäivien takia, ja koko suku olisi paikalla. Kiva.

Pieni paniikki oli saanut kasvaa aamupäivän aikana naurettaviin mittoihin kun Willow oli laukannut Bostonin katuja, yrittäen epätoivoisesti etsiä jotain vaatetusta illan juhliin. Hän poloinen ei tiennyt kunnolla edes illan pukukoodia, joten tehtävä oli miltei mahdoton. Kun vielä yhden kaupan pukukopin peilistä tuijotti Willowin mielestä oikea hirviö kauheine juurikasvuineen ja likaisen näköisine hiuksineen, oli Willow valmis purskahtamaan itkuun. Itkuun ei kuitenkaan purskahdettu, vaan paniikin vallassa hän syöksyi ensimmäiseen vastaan tulevaan hiussalonkiin. Willow ei tullut edes ajatelleeksi, että hän taisi olla melkoinen näkö laukatessaan sisälle kauhealla kiireellä, ja paniikin kuultaessa kasvoiltaan. Ylireagointia, ylireagointia, mutta tässä hän oli vietävän hyvä aina välillä.

Willow selitti tilannettaan nopeasti puhuen, ja käsillään suuresti elehtien, ja yllättäen tiskin takana oleva nuori mies sai hänen selityksestään jopa selvää. Miehen sanat kuullessaan vapaasta ajasta, ja kahvista, Willow henkäisi syvään. Halleluja!
Willow istui miehen viittaamaan tuoliin, jääden rauhassa paikoilleen hengittelemään. Ehkä hän selviäisi?
Miehen tuoman kahvikupillisen pitäminenkin rauhoitti hänen oloaan, sillä nyt hän ei voisi samalla tavalla hosua.

Willow hymyili kiitollisen näköisenä miehelle, alkaen sitten selittää tilannettaan miehelle, tuon jo hipelöidessä hänen hiuksiaan mietteliään näköisenä.
"..joten ainakin juurikasvu piiloon. Kenties jonkinnäköistä kampausta illaksi?", hän ehdotti kysyvän näköisenä. Eihän hän tässä ammattilainen ollut, hän kyllä luottaisi tämän miehen ammattitaitoon.

Nainen rauhoittui enemmän ja enemmän joka hörppäyksellä, minkä hän joi käsiinsä saaneesta kahvikupista, ja hetken kuluttua häntä alkoi jopa hitusen nolottaa ainainen ylireagointinsa. Eikö joskus voisi vain osata ottaa asioita rauhallisesti? Tämäkin kaupunki oli varmasti täynnä toinen toistaan parempia kampaamoita, joten hänellä ei ollut mitään hätää.
Helppohan se oli taas kerran jälkikäteen miettiä, kun tilanteessa sitä antautui vain tunteiden vietäväksi. Niin, sellainen hän oli, eikä varmaan koskaan tulisi muuttumaan.

Willow peilaili itseään peilistä, stressin takia leukaan oli ilmestymässä kaiken lisäksi näppykin, mutta sen nyt saisi helposti piilotettua. Hän haluaisi päästä vain juomaan terveellisen vihersmoothien ja joogaamaan tämän stressin ja huonon energian pois. Mutta nyt hän istui tässä.
Willow havahtui ajatuksistaan kuullessaan kampaajan ehdotuksen - otsatukka. Hänelle.
Nainen rypisti pienesti kulmiaan, kääntyen penkissään niin, että näki kampaajan omin silmin, aikaisemmin kun kommunikoinnin aikana hän oli vain tyytynyt katsomaan toista peilin kautta. Ja totta se oli uskottava, tuo mies taisi olla ihan tosissaan ideansa kanssa.

Epävarmuus varmasti paistoi hänestä, sillä tuo mies tuntui nyt oikeasti tekevän kaikkensa saadakseen hänet suostumaan ideaansa. Ja se idea, se kuulosti hänen korvaansa todella hullulta. Hän ei ollut ikinä edes harkinnut otsahiuksia, joten ehdotus tuli todella puun takaa. Miten hän voisi luottaa tähän uuteen ihmiseen? Hän ei luottanut edes vakikampaajaansa niin paljon, että olisi antanut tuon tehdä jotain niin radikaalia.
"Otsahiukset", Willow lausahti ääneen, katsellen itseään vielä epävarmasti peilistä. Kampaajamies pystyi varmasti näkemään, että hän yritti kuvitella otsahiukset itselleen, siinä jopa jotenkuten onnistuen.
"Okei, mutta jos ne ovat ihan kauheat niin..", Willow aloitti uhkauksensa, mutta ei sitten ikinä keksinyt sellaista uhkausta, jonka olisi kehdannut sanoa uudelle ihmiselle, joten hän tyytyi vain naurahtamaan kesken jääneen lauseensa lopetukseksi.

"..kannattaa aloittaa leikkaaminen ennen kuin muutan mieleni", hän vielä neuvoi nyt jo hitusen rentoutuneempana. Hän oli tehnyt päätöksen, joten nyt tässä voisi enää vain toivoa ettei päätös ollut huono. Hän hymyili miehelle peilin kautta pienesti, ottaen sitten käsiinsä pöydällä olevan lehden.
"oletko ollut pitkäänkin alalla?", Willow kysäisi kampaajalta, mittaillen tuota omalla tavallaan, eli hitusen arvostellen, katseellaan. Ehkä tuo kysymys olisi kannattanut esittää jo ennen otsahiustenleikkaamislupaa? Hups.

Kun hän huomasi kampaajansa yrittävän pidätellä naurua, tai ainakin todella huvittuneelta tuo miesihminen näytti, kohosi Willowin itsensäkin huulille huvittunut virne. Haha, ehkä hän oli vähän liian teatraalinen välillä. Joskus Mick, siis sulhasensa, valittikin, että hän toi teatterin jo ihan siviilielämäänsäkin. Ja paskat, hän oli vain tällainen ihminen. Ja jos jonkun, niin hänen kihlattunsa, olisi pitänyt tietää se.

"hienoa", Willow vastasi pienesti hymyillen kun José lupasi pistää hihat heilumaan. Willow vilkaisi ranteessa olevaa kelloaan ennen kuin syventyi muotilehtiin. Ei tässä vielä kiirettä olisi, juhlat alkaisivat vasta vähän illemmalla, mutta kyllähän tässäkin aikaa saisi kulumaan, jos meinasi tehdä ihan mallin muutoksen sekä värjätä päälle.
"saa käyttää ihan veistäkin", Willow antoi luvan. Hänen luottokampaajansa New Yorkissa suosi veistä, joten hän uskalsi luvata sen välineen käytön.

Willow sulki sylissään olevan muotilehden kysymyksensä jälkeen, katsoen sitten peilin kautta kampaajamiestä, joka joutui kunnolla muistelemaan työhistoriansa kestoa. Se vaikutti lupaavalta, ei siis ollut ihan eilen aloittanut. Ja vielä kun hän kuuli lopullisen vastauksenkin, pystyi Willow kunnolla rentoutumaan. Jos ei olisi hyvä, ei varmana voisi olla noin kauan alalla. Eihän?
Se miehen nauru tarttui häneenkin, varsinkin kun hän kuuli kampaajan kysymyksenkin.
"taisit osua oikeaan", Willow myönsi naurua äänessään.

"oh, sähän sen mulle visioit, joten mennään nyt ihan sun ehdoilla", Willow naurahti pienesti.
"pääset toteuttamaan itseäsi, mutta jätetään ne luovimmat viritelmät kuitenkin tällä kertaa pois", nainen pyysi vielä hymähdellen. Hänellä ei ollut hinkua saada pinkkiä otsatukkaa tai muuta yhtä luovaa. Ehkä nyt pysyttäisiin siis kutakuinkin luonnollisuudessa?
"Ainiin. Sä olet paikallisia, tai ainakin oletan niin kun työskentelet täällä, niin osaat varmaan sanoa mistä mä löytäisin hienot vaatteet illan juhliin?", Willow kysyi. Hän ei halunnut häiritä miehen työskentelyä, mutta ajatteli, että toinen varmaan osaisi neuvoa häntä ettei tarvisi kampaajan jälkeen jatkaa pää kolmantena jalkana ympäriinsä juoksentelua. Ehkä pitäisi myös tekstiviestillä varmistaa Mickiltä illan pukukoodi niin hän ei menisi iltapukutilaisuuteen coctailmekossa tai muuta yhtä kauheaa.

Miehen ottaessa puheeksi vihreän hiusvärin, kun hän käski unohtamaan luovimmat ja villeimmät viritelmät, karkasi naisen huulilta naurua. Mikä ihana mies! Juuri tätä hän kaipasikin tällä hetkellä, jonkun ihmisen, joka sai hänet rentoutumaan ja unohtamaan kaiken muun, tai oikeastaan vain illan juhlat. Ei hänen muuta tarvisi unohtaa. Ja juhlat unohtuivat tässä vitsaillessa.
"hyvältä kuulostaa", Willow totesikin miehen mietelmät kuullessaan, vastaten siihen saamaansa lempeään hymyyn. Mikseivät hänen tuntemansa kampaajat olleet tällaisia New Yorkissa? Niillä oli aina kiire tai he olivat muuten vain haluttomia juttelemaan. Ehkä hän oli vain käynyt aina väärillä kampaajilla?

Willow kohotti pienesti, puoleksi hämmentyneenä ja puoleksi anteeksipyytelevästi kulmiaan, kun kampaaja sanoi, ettei ollut asunut täällä kauaa.
"Oi, en tullut ollenkaan ajatelleeksi. Miltä tämä kaupunki on vaikuttanut?", Willow kysäisi uteliaana. Kihlattunsa oli varttunut tässä kaupungissa, joten olisihan se mukava oppia tuntemaan tai ainakin tietämään kaupunkia vähän enemmän. Ajatuksensa kultaansa liittyen katosivat kuitenkin nopeasti kun José otti puheeksi ostoskeskukset, ja miehen sanavalinta sai Willowin naurahtamaan innostuneena ja huvittuneena. Sanoiko hän jo kuinka mukavalta tämä kampaaja vaikutti? Äh taisi hän jo sen todeta itselleen.
"Okei, ensin siis Copley Place", Willow mumisi itsekseen kirjoittaessaan nopeasti miehen sanomat ostoskeskukset kännykkänsä muistiinpanoihin ylös, jottei hän vain unohtaisi niitä.

"jospa löydän jonkun hyvän mekon illan juhliin", hän ehti naurahtaa ennen kuin mies käski häntä sulkemaan silmänsä, ja Willow ajatteli, että olisi ehkä parempi, jos hän pitäisi myös suunsa kiinni. Ihan jo sen takia, että nyt oltiin otsahiusten parissa eikä hän halunnut hiuskarvoja suuhunsa, mutta myös sen takia, ettei toisella menisi hermot hänen höpötykseensä. Tuohan yritti työskennellä!
Miehen leikatessa hänelle etuhiuksia, ja Willowin tuntiessa kuinka paksut ja pitkät hiussuortuvat tipahtelivat hänen syliinsä, meinasi Willow jännittyä, ja jopa pidättää hengitystään. Mitä jos etuhiukset olisivat ihan karmeat? Tässä vaiheessa olisi jo auttamatta myöhäistä katua ja perua, joten ei auttaisi kuin toivoa parasta ja yrittää luottaa tähän mieshenkilöön.

Willow rentoutui melko pian heti jännittymisensä jälkeen, varsinkin kun José jatkoi rentoa puhumista. Jos toinen olisi ollut huono, olisi tuon pitänyt keskittyä paljon enemmän, ja se taas tarkoitti, että toinen ei olisi voinut jutustella hänelle samalla. Hyvä luoja, toivottavasti toinen oikeasti olisikin hyvä!
"New York City", Willow antoi sanojen karata huuliltaan nopeasti, minkä jälkeen hän oli hetken puhumatta, kun toinen leikkeli hiuksia juuri niin, että hän olisi saanut niitä myös syötäväkseen.
"olen elänyt siellä koko elämäni. Ei sillä, en valita, sillä satun edelleen rakastamaan kyseistä kaupunkia", Willow naurahti pienesti, käyttäen silmiäänkin ihan pienen hetken auki.
"Oletko ikinä käynyt siellä? Suosittelen", hän hymyili pienesti.
"..mistä olet itse muuten kotoisin?", hän kysäisi vielä ennen kuin joutui taas hiljenemään.

Willow oli jo nyökäyttämässä päätään kun José sanoi, ettei Boston ollut hullumpi paikka. Viime hetkellä nainen tuli kuitenkin toisiin aatoksiin, ja piti päänsä vain visusti paikoillaan. Ehkei ollut ihan paras idea heiluttaa päätään silloin, kun toinen työskenteli hänen otsahiuksiensa parissa. Se olisi voinut olla katastrofi.
"mukava kuulla, että alkaa jo tuntua ihan mukavalta paikalta. Miten sinä ylipäätään päädyit tänne..?", Willow kyseli ja tajusi, että oli varmasti mennyt ylittämään jonkun näkymättömän rajan asiakas-kampaaja -suhteessa. Kampaajalla käydessä monesti harrastettiin small talkia, kyllä, mutta hän oli tainnut mennä jo liian henkilökohtaisuuksiin.
"voi anteeksi, ei tietenkään ole pakko vastata jos et halua, minä vain välillä unohdan mikä on sopivaa ja mikä ei", Willow pahoitteli naurahtaen.

"Sieltäpä sieltä", vastasi Willow naurahtaen, ollen miltei huvittunut aikaansaamastaan reaktiosta. Vau, mies todella taisi tykätä New Yorkista, ja kohta vastaus tulikin.
"siinä ei ole mitään väärää tai kliseistä. Meitä on muitakin, jotka sortuu kyseisiin kliseisiin", Willow nauroi vapautuneesti.
"toivotan sinut tervetulleeksi kaupunkiin. Jos joskus muutat sinne niin sinun pitää etsiä minut käsiini niin voin johdatella sinut kaupungin saloihin", hän lupaili leveää hymyä huulillaan.
"vaikka luultavasti olet tutustunut kaupunkiin jo perinpohjaisesti..", hän mumisi vielä pientä hymyä huulillaan, viitaten miehen innostukseen.

Miehen vastauksen ja leikkisän naurahduksen jälkeen ei Willowkaan osannut kuin naurahtaa. Siihen kysymykseen ei taidettu odottaa vastausta, joten nainen käveli vain miehen opastamana pesupisteen suuntaan, ja istui sitten paikoilleen, hakien hyvän asennon. Suurimmassa osassa kampaamoista oli inhottavat pesupisteet, ja vaikka kampaajat kuinka ohjeistivat rentoutumaan, niin ohjeistusta ei voinut noudattaa, sillä niskaan sattui niin paljon. Nyt kuitenkin pesupiste oli juuri oikeanlainen, ja Willow osasi rentoutua täysin. Ehkä se johtui myös siitä, että hän oli tämän lyhyen ajan sisällä oppinut luottamaan tuohon kampaajamieheen. Tuosta huokui jotain positiivista energiaa ja maanläheisyyttä, minkä ansiosta mies oli voittanut hänen luottamuksensa.
"käytän", Willow mumisi vastauksen, raottaen silmiään pikaisesti kun kuuli miehen sanat.
"jos sinulla on ratkaisu asiaan, joku suositeltava shampoo-hoitoaine -kombo, niin kerro ihmeessä", Willow lausahti miltei tuntien kuinka kuivat kohdat päälaellaan rahisivat. Okei, ei hän tuntenut tai kuullut yhtään mitään. Hän ei ollut tiennyt edes koko kuivantuntuisista hiuksista ennen kuin mies oli sanonut, mutta nyt hän oli salaa hitusen kauhuissaan. Hiuksensa olivat naiselle miltei kaikki kaikessa, olihan ulkonäkö myös tärkeä asia broadwaylla ja näyttelemisessä, joten tieto siitä etteivät hiuksensa olleet täysin kunnossa, saivat hänet harmistumaan.
"hiuksiani kyllä käsitellään välillä melko paljon, käherrystä, suoristusta, laineille pistämistä, tupeeraamista. Ne saavat kestää joskus melko paljon", hän ehdotti miehelle syytä siihen, ettei hiukset olleet täysin voimissaan.
"voisiko ratkaisuna olla joku syvähoito? En ole harrastanut sellaisia", hän tuumi kun mies alkoi kuivata hänen hiuksiaan, avaten sitten silmänsä ja vilkaistessaan kampaajaa.

"kiitos!", Willow totesi ennen kuin käveli taas takaisin miehen työpisteelle, istahtaen tutulle tuolille. Willow oli ehtinyt ottaa käsiinsä jo jonkun naistenlehden, muttei hän ehtinyt edes avata sitä, kun José tuli luokseen värikartan kanssa, ehdotellen hänelle eri sävyvaihtoehtoja.
"olisiko tämä", Willow ehdotti, mutta kurtisti sitten pienesti kulmiaan.
"ei, tämä on ehkä paras", hän mietiskeli ankarasti, ja oli jo vaihtamassa vielä kertaalleen mielipidettä, kun José sanoi, että se sävy sopi hänenkin mielestään parhaiten hänen ihonsävyynsä.
"se on sitten tämä", Willow lausahti hymyillen, nyökäten päällään ikään kuin vahvistukseksi.

José lähti sekoittelemaan värejä, ja Willow avasi sen naistenlehtensä. Hän kuitenkin tajusi vilkaista puhelintaan, johon oli tullut pari viestiä. Toinen uuden näytelmän ohjaajalta, ja toinen kihlatultaan. Hän luki ensin rakkaansa viestin, siitä selvittäisiin nopeammin. Mies kysyi moneltako hänet saisi hakea kaupungilta, ja Willow vastasi ilmoittavansa sitten, sillä ei vielä yhtään tiennyt. Tämän jälkeen hän avasi ohjaajan viestin, jossa tuo ehdotti, että tällä viikolla pidettäisiin erikseen pelkät laulutreenit normaalien treenien lisäksi. Paikalle tulisi Willowin ja vastanäyttelijänsä lisäksi muutama muu, jolla oli heidän lisäkseen eniten lauluosuuksia. Willow muistutti vastauksessaan ohjaajaa, että hän tulisi vasta torstaina aamulla reissusta, joten koska heillä oli treenit torstaina, jäisi vain viikonloppu heidän käyttöönsä. Hänelle kyllä sopisi viikonloppukin, mutta muista hän ei sitten ollutkaan varma.

Pian José saapuikin värin kanssa, alkaen lätkimään väriä hänen päähänsä. Okei, se lätkiminen oli ihan väärä termi, sillä mies levitti väriä hänen päähänsä systemaattisesti ja rutiininomaisesti. Miehen utelun kuullessaan pääsi Willowin huulilta pieni huokaus.
"kyseessä on anoppini syntymäpäiväjuhlat", hän lausahti ennen kuin rupesi avaamaan kampaajalle hitusen sitä, miksi oli huokaissut.
"kun lähdimme miesystäväni kanssa reissuun, oli tarkoituksena tavata appivanhemmat ensimmäistä kertaa. Okei, kyllähän minä edelleen tapaan heidät ensimmäistä kertaa, mutta Mick, siis miesystäväni, oli unohtanut ilmoittaa, että kyseessä on hänen äidinsä suuret syntymäpäiväjuhlat, joihin on tulossa koko suku", Willow selitti käsillään pienesti elehtien, vilkaisten sitten kampaajaa peilin kautta.
"olen lievästi sanottuna kauhuissani", hän tokaisi ennen kuin huuliltaan karkasi pieni naurahdus, joka oli vaarana yltyä paniikinomaiseksi naurukohtaukseksi, joten Willow tyytyi puremaan hetken pienesti huultaan.
"..enkä edes tiedä juhlien pukukoodia", Willow muisti sen saman tosiasian, mikä oli ajanut hänet paniikin partaalle aamulla, eikä hän tullut nytkään tiedosta yhtään sen iloisemmaksi.

/tulin tällä erää nyt vaan pahottelemaan, etten oo vastannut, ja sanomaan, etten yhtään tiedä milloin edes kerkeän vastata. Hyvällä tuurilla vastaus tulee vielä tänään myöhään illalla, tai sitten vasta parin viikon päästä :(
Yritän kuitenkin jostain vetäistä välin, jolloin tulla vastailemaan, sillä ois kauhea hinku pelata! Aika ei vaan oo tällä hetkellä mun puolella :(/