Don't think twice before listening to your heart

ALEX'S OOTD

Viikonlopun jäljiltä kaikki oli epäselvää. Abe oli mennyt tunnustamaan ennen humalaista ajoreissuaan mennyt myymään dinerin, ja se oli tietenkin laittanut Alexin ja Connien tulevaisuudensuunnitelmat ihan uusiksi. Mutta ensimmäisenä niiden oli mietittävä uutta asuntoa. Alex ei nimittäin todellakaan suostuisi jäämään samaan asuntoon isänsä kanssa, vaikka isälle se tietenkin oli kova paikka. Itse asiassa Alex olisi kuvitellut, että isä olisi vielä yrittänyt hyvitellä asiaa ja kääntää Alexin pään. Niin ei kuitenkaan ollut käynyt, vaan sellaisen sijaan isä ei ollut ollut edes kotona. Totta kai Alex oli kuvitellut sen johtuvan siitä, että isä oli ratkennut ryyppäämään ihan kunnolla – humalassahan se ei koskaan tahtonut lastensa näkevän itseään. Connie oli tietenkin yrittänyt keksiä siihenkin vähän positiivisemman lähestymistavan, eli sen, että Alex ja Connie eivät yksinkertaisesti olleet kerenneet nähdä sitä miestä kaiken dinerissa vietetyn ajan takia. Saattoi se olla niinkin, mutta mieluummin Alex kuunteli sitä vaihtoehtoa, joka teki isästä paskan ihmisen.

Asunnon etsimistä oltiin todella keretty harrastaa parissa päivässä jo paljon. Sinäkin aamuna lääkärikäynnin jälkeen ne olivat istuneet sohvalla ja selanneet kaiken maailman lehtiä asuntoilmoituksineen. Mikään ei kuitenkaan vaikuttanut sopivan. Alex oli uppoutunut syvälle johonkin asuntoilmoitukseen, kun Connie varsin suurieleisesti ilmaisi saaneensa tarpeeksi. Alex nosti huolestuneen katseen vieressä istuvaan blondiin ja laski lehden käsistään viereensä. ”I haven’t”, Alex aloitti, ”but it doesn’t matter. We still have a place where we can live for now. And we can always go to Alan’s or Ally’s, if we can’t stay here.” Se tarttui Connien käsiin vakuuttavan sävyyn. ”Look at me”, Alex käskytti, ”everything will be okay.”

Kun Connie oli hieman rauhoittunut ja lopulta napannut lehden omaan käteensä, Alex seurasi sen pienintäkin liikettä katseellaan. Yhtäkkiä se vakavoitui tyystin ja nielaisi jopa hieman hermostuneesti. ”Let’s get married”, se ehdotti ihan yllättäen. Connie tietenkin naurahti, koska olivathan ne menossa naimisiin jossain vaiheessa. ”No, I meant now. Let’s go to a magistrate and make this shit official.” – ”I already made our rings, and we don’t want to have a fancy wedding so what’s stopping us?” Connie oli hämmentynyt ja ehkä ihan syystäkin. ”I’m serious, Connie”, Alex naurahti, ”let’s get married now. I want to think about something else.”

Totta kai Alex ymmärsi Connien turhautuneisuuden. Oli se itsekin yhtä lailla vittuuntunut siihen koko tilanteeseen ja se ahdistuskin oli liki sietämätöntä. Siinä oli kuitenkin kyseessä Alexin isä, jota suurin piirtein paettiin. Muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ollut – ei Alex tahtonut, että Blob kasvaisi epävakaassa ja traumatisoivassa ympäristössä. Kyllä vauvakin kaikki tunnetilat ihan varmasti aisti, ja Connien stressi heijastui siihen vauvaan silläkin hetkellä. Stressiä vähentääkseen ja tunnelmaa muuttaakseen Alex sitten olikin saanut päähänsä sen idean, joka aluksi hämmensi Connieta. ”If you had, we’d already be married”, Alexin oli naurahdettava Connien vitsille ennen kuin se vielä vakuutteli olevansa tosissaan. Ja sitten Connie jo suostui. ”Good”, Alex naurahti ja nousi sohvalta, tarjosi siinä samalla Connielle kättään nousemisen avuksi. Jos he lähtisivät maistraattiin, nehän lähtisivät sinne heti.

Oli siinäkin tapa mennä naimisiin. Kaksikko vain asteli maistraattiin, ilmoitti haluavansa naimisiin ja sitten niiden käteen tyrkättiin papereita täytettäväksi. ”Seriously? How cool is that”, Alex tokaisi huvittuneesti, mutta hetken päästä joutui keskittymään paperin täyttämiseen. Multitaskaaminen ei kuulunut sen vahvuuksiin. Sen vuoksi se nostikin kokonaan katseensa pois paperista hetkeksi Connien puhuessa. Alex kurtisti kulmiaan muka loukkaantuneena, mutta otti sitten vastaan suukon. ”I want to be Alex Kardashian”, sen oli vielä jatkettava virnettä huulillaan. Sitten Connie taas avasi suunsa ja sai Alexin nyökkäämään. ”Well we are insane”, Alex tokaisi, ”so I’m pretty sure people won’t even be surprised.” – ”I think they’ll most likely be hurt. I know Alan was looking forward to being my bestman.” Sitten Alex hiljentyi. ”Oh, man. Now I feel bad.”

Papereiden täyttämisen jälkeen Connie ja Alex sitten kehotettiin istumaan jollekin penkille odottelemaan. Niin ne siis tekivät, ja sillä hetkellä Alex oli heittänyt toisen kätensä Connien olkien yli ja piirteli laiskoja kuvioita sen kyynärvartta pitkin. ”Connie Valentine”, Alex maisteli suussaan, ”Mr. And Mrs. Valentine. Will I ever get used to the sound of them?” Alex naurahti kevyesti. Se oli yllättävän rennolla tuulella, vaikka se olikin ottamassa suurta askeletta elämässään. Siksi Alex yllättäen naurahtikin huvittuneesti. ”Is it too late to turn back?” Sen oli vitsailtava tilanteesta. ”For you, I mean? Soon you’ll be stuck with me for the rest of your life.” Connie ei edes kerennyt vastata, kun joku oikeasti häävermeisiin pukeutunut pari asteli onnellisena ulos puisista ovista. ”Congratulations!” Alex huikkasi niille. ”Should we ask them to be our witnesses?” Alex vielä jatkoi vieressä istuvalle blondille.

Connien mukaan ne voisivat järjestää häät myöhemmin. Se olisi varmasti hyvä vaihtoehto. Tai oikeastaan väistämätön, jos mietti, mitä muut tahtoivat. Heather ainakin tahtoi nähdä tyttärensä menevän naimisiin jossain helvetin hulppeassa kirkossa ja se varmasti halusi nähdä hääpuvunkin tai kaikkea. Olisi Alexkin silti kieltämättä tahtonut Connien hääpuvussa. Jos niitä varsinaisia häitä ei kuitenkaan koskaan tulisi, Alex pystyisi elämään sen asian kanssa. Valkoinen hääpuku oli kuitenkin alun perin tarkoitettu joillekin pyhille neitsyeille, eikä Conniella varmaankaan ollut enää tarvetta leikkiä sellaista. ”Yeah”, Alex lopulta vain tokaisi vastaukseksi, ”that’s a good idea.”

Ja pian ne jo istuivat odottamaan vuoroaan. Alex onnistui pysyttäytymään suhteellisen rauhallisena, mutta Connie selvästi oli hermostuneempi. Ei Alex oikein osannut sanoa miksi, eikä se oikein viitsinyt ottaa sitä puheenaiheeksikaan – pahimmassa tapauksessa Connie saisi vielä jonkun hermoromahduksen. Kaksikko nauroi siinä keskenään hetken jännitystä laukaistakseen, mutta sitten se vastavihitty hääpari saapui paikalle. Alex totta kai näki siinä kaksikossa heti mahdolliset todistajat, kun Connie taas harkitsevampana ihmisinä oli eri mieltä. Alex vain kohotti kulmiaan pariin kertaan ja käveli sitten määrätietoisena sen pariskunnan luo. Kohteliaasti se kysyi, josko ne tahtoisivat tulla todistajiksi, ja totta kai rakkaudesta – ja varmaan jostain muustakin – humaltunut kaksikko suostui ehdotukseen.

Todistajat takataskussa Alex ja Connie lopulta kutsuttiin paikan päälle. Alex vain hymyili, mutta Connien elekielen huomatessaan se vakavoitui heti. ”Connie.. Are you sure you want to do this?” Alex kysyi huolestuneena. Se ei todellakaan ollut pakottamassa Connieta avioliiton satamaan, vaikka itse sitä tahtoikin. Connie siinä sitten kiirehti sanomaan, että sellaisesta ei ollut kyse. Sen mieleen sitten tulikin miljoona muuta huolenaihetta, joille Alex naurahti sydämellisesti. ”Connie, breathe”, Alex puhui rauhallisesti ja vei kädet Connien olkapäille, ”just breathe. We are getting married. Not our families or friends – us. Okay?” Se tuijotti tulevaa vaimoaan vakuuttavasti silmiin. ”We will tell everyone eventually. There’s no rush. This is our decision, not theirs, Connie. And we need to make the decision together. If you think this is a dumb idea and you don’t want to marry me, I won’t force you. It’s okay. Just know that I want to marry you. Desperately. Like, I’ll die if you won’t.” Se naurahti lopun vitseilleen.

Sitten Alex ja Connie ja se tuikituntematon pariskunta astelivat johonkin toimiston tapaiseen tilaan. Pöydän toisella puolen istui rennon oloinen vanhempi äijä, joka kyllä esitteli itsensä ja kaikkea, mutta oli kyllä heti laittamassa papereita Alexin ja Connien eteen. ”I almost thought we’d never get down to business”, Alex tokaisi sarkastisen vitsin ennen kuin otti kynän käteensä. Koska Connie hieman epäröi allekirjoittamista, Alex tarttui sitä nopeasti kädestä ja hymyili. ”At the same time, okay?” Se ehdotti, ja sitten ne nimet olivat jo paperissa. Ja siinä se koko toimitus oli muutenkin. Congratulations ja painukaa helvettiin. Vaikka tilanne oli kaikkea muuta kuin romanttinen tai intiimi, Alex ei voinut lakata hymyilemästä, kun ne astuivat ulos sieltä toimistosta. Heti niiden ovien ulkopuolella Alex nappasikin Connien syleilyynsä ja painoi huulet sen omille. ”Fuck”, Alex nauroi, ”you’re my wife.” Ja sitten se muisti niiden kahden uuden tuttavan läsnäolon. ”Oh, thank you for your help! Made the experience feel more special.”