Show jumping is kinda like eventing, but with big boy jumps

Hannah vilkaisi hymyillen sitä työntekijää, jolle Leo oli jutellut ennen kuin nainen oli pelmahtanut itse paikalle, ja se hymyili vain takaisin, vetäytyen samalla hieman kauemmaksi kaksikosta, kuin tilaa antaen. "I thought your schedule would be so busy... That, um... yeah", Hannah virkkoi puolittain naurahtaen ja sipaisi vaaleita hiuksiaan takaisin turvaan korvansa taakse, kun Leo riisti kypärän hänen päästään. "But I'm glad that you're here", nainen lisäsi kuitenkin heti perään leveästi hymyillen. Vilpitön, aidosti ilahtunut hymy kertoi ihan omaa tarinaansa siitä, miten riemuissaan Hannah oli siitä, että Leo oli saapunut paikalle. "You know, you're the first man who has ever come to see my competition", Hannah ei voinut olla virnistämättä hieman ilkikurisesti miehelle. Oikeastaan Leo taisi olla ensimmäinen ihminen, joka oli tullut Hannahin vuoksi kilpailupaikalle. Naisen vanhemmat olivat välttäneet kilpailuissa mukana juoksemista kuin ruttoa ihan alusta saakka - ne olivat vain lykänneet tyttärensä valmentajan mukaan ja toivottaneet vain onnea matkaan. Aavistuksen huvittuneena Hannah seurasi miten Leo peruutti kauemmaksi. Hän kohotti miehelle myös kysyvästi kulmiaan, mutta vastausta ei kuulunut. Se sai Hannahin hymähtämään ja puistamaan päätään, kuin työntäen kaikki mieleen juolahtaneet kysymykse mielestään.

Hannahin hymy leveni entisestäänkin - jos se siis vain oli mahdollista -, kun Leo kertoi olevansa vapaa seuraavat neljä tuntia. "Oh, great! We're slightly ahead of schedule. So four hours is more than enough", Hannah selvensi. Neljässä tunnissa Leo ehtisi näkemään koko luokan ja myös palkintojen jaon, johon Hannah haaveili pääsevänsä. Hän oli kuitenkin asettanut tavoitteeksi ratsastaa vain puhtaat, tasapainoiset radat, sillä se oli enemmän kuin mitä saattoi pyytää niin pitkän tauon jälkeen. Miehen tiedustelu vaatetuksen suhteen sai Hannahin hymähtämään ja vilkaisemaan Leoa päästä varpaisiin. Boston Bruinsin logoilla varustettu takki ja huppari ei ehkä ollut ensimmäinen valinta, jota Hannah olisi suositellut miehelle päälle ratsastuskilpailuihin, mutta sillä hetkellä hän olisi ottanut Leon vaikka jätesäkissä. Pääasia oli että mies oli tullut paikalle, vain sillä oli merkitystä. "No, you're fine, babe", lempeä hymy kohosi Hannahin vaaleille kasvoille, kun hän puisti miehelle vielä päätään ja jatkoi hyväntuulisesti: "The important thing is that you are here." Millään muulla ei ollut väliä. Leon ilmestyminen paikalle myös rauhoitti Hannahia mukavasti, mikä oli ihan hyvä sinäänsä, sillä jännitys kalvoi ikävästi naisen vatsanpohjaa. Toki pieni jännitys oli aina hyväksi suorituksen kannalta.

"But my class doesn't start for another hour. However, I have to warm up my horses and I need to give an interview to some journalist", Hannah rypisti hieman hämmentyneen oloisena kulmiaan viimeisten sanojensa kohdalla, koska hän piti jokseenkin omituisena, että häntä oli pyydetty antamaan haastattelu ennen ensimmäistä startiaan, mutta toisaalta siitä saattoi kai olla myös ihan otettu. "But I can spend some time with you too. Come!" Hannah sieppasi kypäränsä Leon käsistä ja viittasi samalla kädellään jonnekin selkänsä taakse pitkää käytävää kohti, jonka kautta ratsastajat taustajoukkoineen pääsivät livahtamaan katsomoon. Hannah olisi voinut toki kiikuttaa Leon verryttelualueen laidalle, josta näki itse ratsastusareenalle, mutta koska hän tiesi miten lämpimästi mies suhtautui hevosiin ei Hannah katsonut aiheelliseksi kiduttaa miestä turhaan. Kävellessään eteenpäin Hannah kaivoi puhelimensa housujensa etutaskusta ja näpytteli viestin Ninalle pyytäen naista verryttelemään hevosen. Samaan syssyyn oli myös hyvä laittaa selitys siitä, että Leo oli kuin olikin saapunut paikalle ja perään tietysti monen monituista innostunutta emojia. "So, what's up? How has the day gone so far?" Hannah tiedusteli iloisesti, käännähtäen hieman Leon puoleen, kun he kulkivat rinnatusten kohti katsomoa. Oli jotenkin omituista että he olivat ammatillisissa merkeissä samassa paikassa, sillä Hannah harvemmin seurasi Leon perässä vierasotteluihin.

"No pressure", Hannah kuittasi hymyillen ja heilautti toista kättään jossain rintansa korkeudella huolettomasti. Totta puhuen nainen oli niin tottunut pärjäämään yksinään vain oleellisimpien ihmisten tuen kera, ettei hän osannut kaivata ketään istumaan katsomoon vuokseen. Riitti kun oli hyvä hevosenhoitaja ja jämäkkä valmentaja mukana - sillä pääsi jo pitkälle. Miehen kysymyksellä jännityksestä ei voitu muuta kuin hymähtää ja pyöräyttää silmiä dramaattisesti. Hannah veti syvään henkeä, ennen kuin totesi: "I've been nervous ever since yesterday. Like for real." Helen oli joutunut hokemaan vielä illalla Hannahille, että jännitys oli vain hyvästä ja kukaan ei peruisi yhtään mitään. Nainen kun oli ollut jo valmis vetämään osallistumisensa pois kilpailusta. "But yesterday's training session went really, really well and they're both soooooo talented horses, so everything's possible", Hannah huomautti vielä, vaikka luultavasti Leolla ei ollut hajuakaan mistä hän puhui. Eipä sillä väliä, mies oli siinä ja kuunteli. Ja se oli aika paljon enemmän, kuin mitä kukaan muu oli tehnyt hänen vuokseen.

Hannah kurtisti pienesti kulmiaan, sillä hän ei ollut ihan varma itsekään miksi he olivat edellä aikataulusta, mutta yleensä syy oli sama; lähtöjä oli peruuntunut. Niin oli luultavasti käynyt tässäkin tapauksessa. "Some riders didn't show up. So that's why", Hannah selvensi. Leon vakuuttelu siitä ettei oikein muutakaan päälle pantavaa ollut, oli aika herttaista. Hannah ei oikeasti tuominnut miestä vaatetuksensa perusteella millään tavoin, eikä kyseessä ollut niin iso kilpailu, että joku olisi katsonut Leoa erityisen pahasti. "You look like a Bruins' fan", Hannah hymyili miehelle melkein rakastavasti, mutta astui sitten lähemmäksi Leoa. Hän asetti kätensä miehen rintakehän päälle ja suukotti hellästi Leon huulia. "You look fine. You're always most handsome man on the earth", Hannah vakuutti, eikä edes valehdellut, sillä hän piti Leoa komeana jopa murtuneen nenän kanssa. 

"Are you sure?" Hannah kysyi aavistuksen huolestuneena, kun Leo mainitsi päiväunien jäävän väliin. Hän tiesi kyllä millaisella vakavuudella pelaajat suhtautuivat pelipäivän rutiineihin - Luoja paratkoon, hän oli asunut kahden kiekkoilijan kanssa melkein vuoden. Hannah työnsi oven auki katsomon puolelle ja astui korkeahkon kynnyksen ylitse, vilkaisten olkansa ylitse nopeasti Leoa. Kypärä keikkui edelleen kainalossa, kun ei sitä ollut sillä hetkellä mitään tarvetta iskeä päähänkään. Kaikessa rauhassa Hannah mutkitteli penkkirivien välissä, kunnes löysi heille sopivan istumapaikan, josta näki mukavasti koko radan yhdellä silmäyksellä. Radalle kuulutettu ratsukko ravasi juuri samaan aikaan sisään. "I ride on the third and last in my class", nainen totesi samalla, kun seurasi miten ratsastaja tervehti tuomaria käden heilautuksella ja sai lähtöluvan saman tien. "There's also a decent restaurant here if you are hungry", onneksi olikin, sillä Hannah olisi varmaan kuollut nälkään, jos tarjolla olisi ollut vain pieni kanttiini, josta sai ostaa suklaapatukan ja vesipullon. "So, how's Callihan? Did you already told him that you're here?" Hannah kysyi virnistäen. Samaan aikaan kuului kohahdus yleisöstä, kun radalla ollut ratsastaja päätyi pää edellä viimeisen esteen sekaan. Rautias tamma laukkasi suorinta tietä kohti verryttelyalueelle johtavaa ovea, kun taas ratsastaja jäi makaamaan puomien keskelle päätään pidellen. Hannahin katse kiepsahti suoraan esteen seassa makaavaan tyttöön, kun lääkintähenkilökunta juoksi paikalle tarjoamaan mahdollista ensiapua. Yleisössä vallitsi painostava, odottava hiljaisuus, joka oli omiaan aiheuttamaan ahdistusta yhdessä jos toisessakin. "She's fine", Hannah supatti Leolle ja vilkaisi miestä mietteliäänä. Vastaavaa tapahtui jatkuvasti ja harvoin niissä sattui oikeasti mitään, mutta tietysti silloin kun sattui, niin todella sattui. Onneksi puomien seassa maannut tyttö kuitenkin nousi omille jaloilleen pian, joten hätää ei todennäköisesti ollut. "Looks worse than it is", Hannah kuittasi huolettomasti Leon tapaan ja hieraisi lohduttavasti miehen reittä.

Hannahin hymy leveni levenimistään, kun Leo ryhtyi pitämään jonkin sortin pep talkia. Yritys oli hyvä kymppi, mutta se ei oikein silti osunnut ja uponnut, sillä ratsastus ei ollut ihan sama asia kuin jääkiekko. Silti Hannah antoi Leon nojata otsaansa hänen omaansa vasten ja viedä kätensä hänen takaraivolleen. Se sai hänet nauramaan heleästi, huvittuneesti. "Thanks, babe! I appreciate this", nainen hymähti ja vei sormenpäänsä koskettamaan lähes hipaisun lailla miehen poskia molemminpuolin, ennen kuin varasti vielä pari hellää suukkoa Leon huulilta. "You're the best. You know that, right?" Hannah kysyi virnistäen vetäessään kasvojaan kauemmaksi Leon kasvoista. 

Bruinsin logo oli harvinaisen omituinen näky Hannahinkin silmille ja siihen tottuminen oli kestänyt oman aikansa. Nyt se ei enää tuntunut väärältä joukkueelta, vaan enemmänkin Leon joukkueelta. Ei sillä, että Hannah ryhtyisi Bruinsia kannattamaan intohimoisesti, mutta jollain tasolla nainenkin oli hyväksynyt sen, että Leo oli nykyään osa sitä, eikä Penguinsia. Vaikka eipä siinä juuri Hannahin - tai edes Leon - hyväksyntää kaivattu. Sinne mentiin, missä oli paikka heille - ja nyt se oli Bostonissa. "I'm sure that they could", luultavasti ne eivät kuitenkaan olleet valmiita Bruinsissa kuuntelemaan jonkun pelaajan tyttöystävän tyylivinkkejä.

"Please, don't", Hannah pyysi, luoden vetoavan katseen Leon. "I don't wanna see you in prison", Leosta oli paljon enemmän iloa ja hyötyä vapaalla jalalla, kuin kalterien takana. "We have a big horse truck with comfortable living space. It may smell a horse, but at least there is a bed. It is yours, if you want", Hannah tarjosi, sillä olihan se tyhjääkin parempi. Isoissa hevosautoissa oli se hyvä puoli, että niissä oli yleensä melkoisen ylelliset asuintilat. No, ylelliset ja ylelliset - olosuhteisiin nähden nyt ainakin. Helenin autosta löytyi vuodepaikat neljälle hengelle, keittiö mukavuuksineen ja wc. Ahdasta toki oli, mutta siihenkin tottui nopeasti. "Yeah, me too", naisen oli pakko myöntää, sillä hän oli myös nukkunut uskomattoman huonosti edellisenä yönä. Oikeastaan Hannah nukkui aina huonosti, kun ei ollut kotona Leon kainalossa. Siinä vain oli jokin rauhoittava tekijä, kun tottui nukkumaan toisen ihmisen vieressä. Nyt kun Leo oli enemmän poissa vieraspelien merkeissä, oli sillä ollut ihan oikeasti melkoinen vaikutus myös Hannahiin. Hän heräili jatkuvasti ja tunsi olonsa kauhean levottomaksi, kun viereisellä tyynyllä ei ollut ketään toista. Ihan siitä syystä pitäisi varmaan harkita koiran hankkimista taas uudestaan, sillä silloin olisi ainakin joku, jonka voisi vetää kainaloon. "I always sleep like shit whenever you're gone", Hannah kohautti olkiaan vähättelevästi, sillä se olihan se asia, jolle he eivät voineet mitään. "Where are you staying? Or are you heading home today?"

Leon ruokailusta oli selkeästikin pidetty hyvää huolta - parempaa kuin Hannahin. Se tosin johtui ihan puhtaasti siitä, ettei nainen jännitykseltään kyennyt syömään mitään sillä hetkellä. Kevyt aamiainen oli ollut päivän ainoa ateria siihen mennessä. Leon vastaus sai osakseen lähinnä tietäväisen hymähdyksen. Siitä olisi voinut murjaista yhden jos toisenkin hyväntahtoisen naljaisun, mutta viestittely tuntui olevan aika arkojen aiheiden joukossa sillä hetkellä, joten Hannah katsoi aiheelliseksi pysyä hiljaa. Hän nyökytteli päätään miehen päätelmille. Niin kauan kuin käveli omin jaloin kentältä, oli ihan syytä olettaa kaiken olevan kunnossa. Hannah oli pudonnut monta kertaa itsekin. Pahimmillaan hengitys salpaantui hetkeksi ja liikkuminen oli mahdotonta, mutta parhaimmillaan sitä vain ponnahti jaloilleen ja metsästi villisti ympäri kenttää laukkaavan hevosensa. Niin pitkään kuin Hannah olikin hevosten kanssa ollut tekemisissä, oli melkoinen onni ettei mitään vakavaa ollut sattunut. Hän ei ollut koskaan saanut mitään aivotärähdystä ja mustelmia pahempaa, hän ei ollut edes menettänyt tajuaan pudottuaan kesken hypyn suoraan esteen sekaan. "Yeah yeah", nainen vahvisti. "The rules force organizers to get medical staff to the scene. If something happens", ei vara venettä kaatanut.

Hannah oli parhaan kykynsä mukaan yrittänyt selittää Leolle sääntöjä ja mistä virhepisteet koostuivat. Vaikka ratsasti nopeimmiten, ei välttämättä voittanut, jos otti pudotuksia tai pahimmassa tapauksessa kieltäytymisiä radan aikana. Nainen ei oikeastaan välittänyt yhtään miten paljon Leo kuunteli tai ymmärsi, mutta oli kerrankin mukavaa että osat olivat toisinpäin. Yleensä Hannah oli se, joka kuunteli, ja Leo se, joka puhui. Samalla nainen oli tullut kerranneeksi Leolle radan, jotta mies tietäisi mihin Hannah oli ratsastamassa aina seuraavaksi. Lopulta naisen oli kuitenkin pitänyt suunnata jatkamaan sitä, minkä Leo oli keskeyttänyt. Miehen jättäminen yksin katsomoon oli saanut Hannahin potemaan huonoa omatuntoa, mutta hän vakuutteli itselleen että Leo pärjäisi kyllä ja kyse oli työstä sekä velvollisuuksista, jotka eivät ikävä kyllä odottaneet. Puolentunnin mittaisen tauon aikana oli kuitenkin ehdittävä kävelemään rata läpi ja antamaan se haastattelu, jota oli naiselta pyydetty. Hannah ehti käydä nopeasti myös Flying Stepin selässä, ottaa muutaman hypyn ja luovutti ruunan sitten takaisin Ninan käsiin, mutta sen jälkeen hän oli rientänyt kävelemään radan Helenin kanssa. Leolle Hannah oli hymyillyt vaivihkaa useampaankin otteeseen, minkä vuoksi Helen oli joutunut pyytämään naista keskittymään ainakin kolmesti - lähinnä sellaiseen huvittuneeseen ja isosiskomaisen lempeään sävyyn. Vähemmästäkin Helen ymmärsi miten iso asia Hannahille oli, että kerrankin katsomossa oli joku hänen vuokseen.

Radan kävely helpotti aina miettimään sitä, miten sen halusi todella ratsastaa, mutta loppukädessä viimeiset päätökset tuli tehtyä vasta, kun pääsi tositoimiin. Suunnitelmia saattoi laatia vaikka millä mitalla, mutta niitä tuli harvoin pistettyä täytäntöön ihan sellaisinaan. Aina jokin saattoi muuttua matkan varrella. Siksi Hannahkin piti mielessään muutaman varasuunnitelman, jos alkuperäinen versio ei jostain syystä enää toiminutkaan. Kuuliaisesti Hannah jäi lopulta ratsastuskentän reunalle. Kypärän nainen nappasi kainaloonsa ja keskittyi kuuntelemaan toimittajan iloista jutustelua hymynhäivähdys suupielissään. "Let's start then", John Trudyksi esittäytynyt mies tokaisi topakasti. Ilmeisestikin haastattelun oli määrä päätyä Spruce Meadowsin omalle youtube-tilille, mutta se näytettiin myös katsomoa vastapäätä olevalla suurella screenillä. Alkujuontonsa päätteeksi John oli kääntynyt Hannahin puoleen mikin kera. "So how's it going, Hannah? Are you nervous?" Mies tiedusteli hyväntuulisesti, eikä Hannah voinut muuta kuin hymyillä kohteliaasti ja vastata kysymykseen lähes yhtä hyväntuulisesti kuin John: "Everything has been awesome. We have here two really talented horses that have a lot to show." Hannah onnistui vaikuttamaan yllättävänkin rennolta sen suhteen, että hän starttaisi ihan vain kymmenen minuutin sisään. Hymy pysyi huulilla, eikä katse harhaillut siellä täällä vaan pallotteli luonnollisesti Johnin ja kameran välillä. "It's been over a year since I last competed. So it's nice to be here again", Hannah naurahti ja liikahti paikoillaan hieman vaaleita suortuvia kasvoiltaan sipaisten. "Oh yeah! You left your career 'cause of your boyfriend and hockey player Leo Cote. He's here today?" John tuntui tähyävän paikoiltaan jonnekin katsomon joukkoon, eikä Hannah ehtinyt vastaamaan mitään, kun mies jo hihkaisi innostuneesti: "There he is!" Ja samassa kentän laidalle ehtinyt kamera oli jo napannut Leon kuvaan, joka näkyi siltä suurelta screeniltä. Hannahin olisi tehnyt mieli irvistää, mutta sen sijaan hän pakottautui pitämään hymyn kasvoillaan, vaikka tietynlainen jännittynyt sävy siihen ilmestyikin. "Boston Bruins is playing today in our city!" John tuntui olevan enemmän riemuissaan tulevasta pelistä kuin omasta pestistään. Tai ainakin siitä päätellen miten mies puhui hetken pelkästään jääkiekosta ja nauratti yleisö asiaankuuluvilla vitseillään. "What is it like to be girlfriend of professional hockey player?" Mies tiedusteli seuraavaksi Hannahilta, saaden naisen vetämään syvään henkeä. "Umh, it's great. You know,  he understands what competition is all about", Hannah vastasi rennosti naurahtaen ja tuli vilkaisseeksi samalla Leoa. Screenin kuva oli palannut takaisin Johniin ja Hannahiin, mutta katsomossa yksi jos toinenkin tuntui vilkuilevan miehen puoleen avoimen uteliaasti.

Leon kannustuspuheet olivat niin epäsopivia siihen tilanteeseen kuin olla saattoi, että se sai Hannahin nauramaan väkisinkin. Sellaista samanlaista taistelutahtoa ei ollut tarpeen kohottaa ratsastuksen parissa. Enemmänkin oli parempi pysyä maltillisena, sillä hermostuneena hermostutti vain hevosensa - ja sen jälkeen koko homma olisi sitten siinä. Kilpailutilanne oli itsessään hevosille jo niin stressaava, että mitä rauhallisempana ratsastaja pysyi, sen parempi. "I fucking promise I'll make you regret you didn't?" Hannah toisti kulmiaan kysyvästi kohottaen. Äänessä oli myös huvittunut sävy, ja hetkellisesti Hannah oli ihan tyytyväinen, etteivät omat valmentajat olleet harrastaneet samanlaisia puheita, kuin mitä Leon joukkueen valmentaja ilmeisestikin. "Sounds scary as hell." 

"Yes", nainen totesi ponnekkaasti ja nyökkäsi vielä samaan syssyyn päälläänkin vakuuttavasti. "It's big and pretty luxurious, too", Hannah vakuutti. Oli ollut huvittavaa nähdä miten erilaisista lähtökohdista niissäkin kilpailuissa ihmiset tulivat. Heillä oli ehkä iso, hieno ja mukava hevosauto, mutta kaikilla ei ollut. Osa oli saapunut paikalle trailerin kanssa, jossa ei ollut paljonkaan mukavuuksia. Toki ne olivat huomattavasti edullisempia, kuin suuret hevosautot. Hannahkin oli ihan varma, että Helen oli maksanut itsensä kipeäksi siitä valtavasta hevosautostaan. Ja se oli vielä melko vaatimaton siihen verrattuna, millainen heillä oli ollut käytössään Saksassa. Kaikki oli siis suhteellista. 

Hannah puisti päätään Leolle ja mutristi pienesti huuliaan, kun mies loi häneen pahoittelevan katseen. "Don't do that. I know you do your best", toki olisi ollut mukavaa, jos Leo olisi ollut joka ilta kotona, mutta se oli tilanne jolle ei voinut tehdä mitään nyt. Hannah kyllä pärjäsi, vaikka sitten redbullin voimin. Vastaukselle aikatauluista vain nyökättiin hymyillen. Kenties yhteistä aikaa löytyisi siis illallakin Leon pelin jälkeen. Ei sillä, että Hannah olisi sitä vaatinut, sillä kumpikin heistä oli Calgaryssa ensisijaisesti työn merkeissä. "I thought so", Hannah hymähti Leon kertoessa jakavansa huoneensa jonkun toisen pelaajan kanssa. Niin teki myös Hannah itsekin; he olivat ottaneet Helenin kanssa yhteisen huoneen ihan vain kuluja säästääkseen. "I could get the room from there too. We could just lie in the bed and watch tv together and order food from room service", Hannah ehdotti leveästi virnistäen. Rentoa yhdessäoloa - se oli juuri sitä, mitä nainen olisi kaivannut iltaan. Ja ennen kaikkea yhteinen ilta hotellihuoneen mukavuuksista nauttien oli harvinaista herkkua heille, sillä Hannah ei tavannut seurata Leon perässä peleistä peleihin. Se voisi tuoda jopa tietynlaista luksusta arkeen ja tehdä samalla ihan hyvää kummallekin heistä.

Tilanne kääntyi nopeasti siihen, että Hannah sai vastailla kysymyksiin Leo Coten tyttöystävänä, eikä omana itsenään. Toimittajaa ei tuntunut edes kiinnostavan se, miten paljon Hannah oli ehtinyt saavuttamaan, ennen kuin oli asettanut oman uransa syrjään Leon vuoksi. Tai jos siitä nyt mitään pystyi päättelemään, että kaikki kysymykset koskettivat sitä millaista oli olla jääkiekkoilijan tyttöystävä. Se tuntui loukkaavalta ja nöyryyttävältä, sillä ilmeisestikin naisen suurin saavutus oli se, että hän oli onnistunut löytämään tiensä Leon tyttöystävän asemaan. John hehkutti vielä illan peliä, ennen kuin kääntyi Hannahin puoleen uudestaan kysyäkseen: "Are you going to the game tonight, Hannah?" Mitäpä muutakaan siihen saattoi tehdä kuin nyökätä ponnekkaasti ja hymyillä sievästi. "Of course if there's a ticket for me. He's here because of me, so I'm always there for him", Hannah vilkaisi nopeasti Leon suuntaan vastauksensa päätteeksi, mutta palautti katseensa sitten takaisin Johniin, joka tuntui innostuvan puhumaan jääkiekosta entisestäänkin. Mieli olisi lähinnä tehnyt vain kääntyä kannoilla ja poistua paikalta, mutta se nyt olisi ollut vain tökeröä. Eikä Hannah halunnut paljastaa kaikelle kansalle, miten loukatuksi olonsa tunsi. Lopulta John oli kiittänyt Hannahia ja päästänyt naisen lähtemään, mikä oli enemmän kuin suuri helpotus. Ikävä kyllä hän kuuli, miten John päätti juontonsa toteamalla: "And that was Leo Cote's girlfriend!" Leo Cote's girlfriend. Tuntui ihan älyttömältä, että häneen viitattiin pelkkänä tyttöystävänä, kun Hannah oli myös kaikkea muuta. Hänellä oli takanaan oma, aktiivinen ja menestynyt ura, josta olisi saanut kirjoitettua artikkelin jos toisenkin, mutta nyt sillä ei tuntunut olevan mitään merkitystä.

Helen oli verryttelyalueella vastassa Ninan kanssa, kun Hannah pääsi takaisin takatiloihin. Helen oli nähnyt - kuten moni muukin - sen täydellisen fiaskon, jonka Hannah oli kunnialla kuitenkin rämpinyt läpi. Nainen yritti lohduttaa ja käski keskittyä vain omaan suoritukseen, sekä jättää omaan arvoonsa John Trudyn kaltaiset ääliöt. Hannah nyökytteli ymmärryksen merkiksi, mutta ei voinut mitään sille että raivo velloi hänen sisällään. Oli ehkä ihan hyvä, että Leo istui katsomossa, eikä hän päässyt purkamaan pahinta kiukkuaan mieheen. Niinpä ei auttanut tehdä mitään muuta kuin nostaa jalka jalustimeen ja ponnauttaa itsensä satulaan. Omat, henkilökohtaiset tunteet ja sitä myötä ajatukset oli työnnettävä syrjään. Hannah keräsi ohjat käsiinsä, otti muutamat siirtymät laukasta käyntiin herätelläkseen ruunaa vielä kertaalleen, ennen kuin hänet kutsuttiin radalle. Jännitys velloi vatsassa aina siihen saakka, kunnes Hannah pääsi yleisön eteen. Yhtäkkiä se vain katosi ja jäljellä jäi täydellisen rauhallinen tunne. Tosin nainen vältteli tietoisesti Leon päin katsomista, sillä se olisi ollut ihan omiaan herättämään kiukun uudestaan hänen sisällään. Suoritukseen keskittyminen oli sillä hetkellä tärkein asia - omia murheita ehtisi pohtimaan myöhemminkin. Tuomarin tervehtiminen kävi vanhasta tottumuksesta ja lähtömerkki sai Hannahin viimeistään keskittymään vain ja ainoastaan yhteen asiaan - ratsastamaan. Ensimmäinen este ylittyi kevyesti. Katse oli jo seuraavalla ja Hannah pidensi laukkaa, voittaakseen hieman aikaa. Alla oleva ruuna pukitti iloisesti toisen esteen jälkeen, mikä olisi varmasti saanut hieman kokemattomamman ratsastajan muksahtamaan kentänpohjalle. Kolmatta estettä lähestyttiin hyvässä tahdissa, eikä ruuna ehtinyt ottamaan kuin hädin tuskin yhden askeleen esteen jälkeen, kun Hannah oli jo kääntänyt sen jyrkästi vasemmalle ja ratsasti kohti kolmoissarjan a-osaa. Ensimmäinen väli onnistui täydellisesti, mutta b- ja c-osan välillä Hannahin oli pakko ottaa hieman kiinni, jotta hän sai askeleet sopimaan ponnistuspaikkaa ajatellen. Este toisensa jälkeen tuli ylitettyä puhtaasti, melkoisella ilmavaralla ja ennen kaikkea Hannah tunsi olonsa itsevarmaksi. Viimeisen esteen ylitettyään Hannah ei voinut olla muuta kuin yhtä hymyä. Hän tosin ei kuullut hallissa raikuvia taputuksia, eikä sitä miten kovaääniset kertoivat hänen kiilanneen ensimmäiselle sijalle. Ei, sen sijaan Hannah kumartui tyytyväisesti pärskivän hevosensa puoleen ja taputti sitä kiitollisena kaulalle, ennen kuin siirtyi raviin ja sitä kautta käyntiin, poistuen radalta samaan aikaan, kun seuraava ratsukko saapui sisään. Helen oli vastassa Ninan kanssa ja halasi ystäväänsä heti, kun Hannah pääsi tiputtautumaan alas satulasta. Nainen tuntui olevan ihan yhtä innoissaan hienosta suorituksesta kuin Hannah itsekin.

Aikaa varsinaiselle juhlimiselle ei vielä jäänyt, vaan Hannah vaihtoi hevosta käytännössä katsoen lennossa. Hän ehti lämmittelemään hyvin, ottamaan muutamat hypyt ja sitten oli jo aika suunnata takaisin radalle. Vaikka suoritus S Ameeran kanssa ei ollut missään tapauksessa huono, oli se silti huomattavasti hitaampi ja maltillisempi. Hannah otti pidempiä teitä vain koska hevonen tuntui hermostuneelta ja epävarmalta. Kun oli enemmän aikaa reagoida, sai Hannah tuotua myös varmemmin 7-vuotiaan tamman esteelle. Uusintaan ei ollut mitään asiaa enää, kun toiseksi viimeisen esteen ylin puomi putosi ikävästi kolahtaen. Silti tamma ansaitsi vuolaat kehut taputuksien muodossa, kun Hannah poistui sen kanssa radalta takatiloihin. Nina nappasi hevosen välittömästi, kun Helen puolestaan auttoi Hannahin nousemaan Flying Stepin selkään uusintaa varten, jossa Hannahin oli määrä startata viimeisenä. Vain neljä estettä ja kaikki viisi uusinnassa mukana olevaa ratsukkoa halusivat voittaa - tietenkin. Koska ruuna tuntui sinä päivänä olevan ihan elementissään, ei Hannah turhaan arastellut, vaan hän ratsasti ripeällä tempolla koko radan lävitse, otti niin lyhyet tiet kuin mahdollista ja se todellakin palkittiin, sillä suoritus siivitti Hannahin uudestaan ensimmäiselle sijalle. Riemuissaan Hannah palasi takaisin taakse, jossa Helen odotti Ninan kanssa taas. Molemmat olivat ihan yhtä lailla pelkkää hymyä. Helen lupasi käydä hakemassa Leonkin takatiloihin, kun Hannah sitä pyysi. Eikä mennyt kovinkaan kauaa, kunnes nainen palasi Leo mukanaan. "Did you see it?! I won!" Hannah hihkui vähän liiankin innoissaan, hyökätessään halaamaan Leoa. Haastattelun aiheuttama kiukkukin oli jo ehtinyt unohtumaan siinä voitonhuumassa.  

"I don't really watch at the football movies, but continue", Hannah huomautti Leolle hyväntuulisesti ja nyökkäsi päällään, kuin kehoittaen miestä jatkamaan puhettaan. Päätään kallistaen hän jäi katselemaan Leoa, kun mies kertoi siitä millaista kylmää kyytiä oli saanut aikoinaan valmentajaltaan. "Jesus", Hannah henkäisi lähinnä järkyttyneen oloisena. Se, että joutui istumaan tunnin verran jokaisessa askellajissa satulassa kädet selän takana, eikä mistään saanut ottaa kiinni, ei enää tuntunut ihan niin kidutukselta verrattuna Leon kokemukseen. "I think I'm pretty lucky that none of my coaches hasn't done anything like that for me", Hannah hymähti. Hän todellakin tunsi itsensä ihan onnekkaaksi, sillä Leon kokemus kuulosti lähinnä suoranaiselta painajaiselta.

Olisi ollut valhe väittää, etteikö Hannah olisi ollut hieman pettynyt Leon mainitessa varhaisen aamun välttelevään sävyyn. Se tuntui vähän tekosyyltä, sillä koska muka Leolla ei olisi ollut varhaista aamua? Tuntui olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että mies oli heistä kahdesta aina ensimmäisenä pystyssä. "Perhaps I'll leave you to the mercy of your roommate", Hannah uhkasi leikkisästi ja näytti kieltään lapsellisesti. Hän tarrasi kiinni Leon rintamuksesta ja työnsi miestä lempeästi kauemmaksi, ennen kuin veti sitä taas lähemmäksi itseään. Huulilla kareili vino, ilkikurinen virne. "C'mon now! How often do we get this chance in the middle of the season?" Hannah maanitteli hyväntuulisesti. Luultavasti kyseessä olisi ehkä ainoa kerta, kun he nyt sattuivat olemaan samassa kaupungissa yhtä aikaa työn merkeissä. "It could be nice, you know... A small break from everyday life. Like a mini vacation. A little bit luxury to life", yhteistä laatuaikaa parhaimmillaan. Välillä olisi mukava vain olla ja nauttia siitä, ettei tarvinnut tehdä yhtään mitään. "I'm not going to follow you around the country in the future. Don't you worry about it. I don't have time for that. Let's take advantage of this opportunity for once, when there's a chance", nainen yritti vielä kerran. Hän hymyili sädehtivästi miehelle ja kohotti odottavasti kulmiaan.  

Hannah nauroi ilahtuneesti päästessään Leon syliin ja miehen pyörittäessä häntä ympäri. Oli oikeastaan aika mukavaa, että tukena oli joku muukin kuin valmentaja ja hevosenhoitaja. Joku, joka oli vain aidosti iloinen hänen puolestaan. Ja sitä Leo tuntui todella olevan. Hannah vastasi suudelmiin ihan mielellään, ei voinut olla virnistämättä miehen sanoille. "I don't have it yet!" Hannah nauroi Leolle. "They give them separately. It's... uh, some kind of ceremony, or something. It should start quite a bit", nainen vilkaisi olkansa ylitse Helenia, joka nyökkäsi vahvistaen Hannahin sanat oikeiksi. "You should get up in the saddle. I can show him where he sees everything", Helen lupasi ystävällisesti. Hannah katsahti nopeasti Leoa ja suukotti miehen huulia, ennen kuin asteli kauempana odottavan Ninan ja hevosensa luokse. Helen viittoi Leo seuraamaan ja johdatti heidät ratsastuskentän porttien luokse. Valitettavasti myös paikalle eksynyt John Trudy bongasi kameramiehensä kanssa Leon, eikä malttanut olla hyökkäämättä melko lailla yllättäen miehen luokse. "Hey, Leo! Are you proud of your girlfriend? How well do your team do today?"

Samaan aikaan Hannah oli noussut hevosen selkään ja siirtyi muiden palkintojen jakoon tulevien kanssa yksitellen kutsuttaessa kentälle. Hälinän keskellä Hannah ei tullut huomanneeksi lainkaan sitä, miten Leo oli joutunut John Trudyn ahdistelemaksi. Oikeastaan koko ympäröivä maailma unohtui aika hyvin siinä vaiheessa, kun luokan tuomari ryhtyi jakamaan palkintoja. Kukkakimppu, pieni hevosen muotoinen pokaali ja 1500 dollarin arvoinen shekki iskettiin käteen, kun taas ruusuke asetettiin hevosen suitsiin. Kunniakierros oli hetki joka viimeistään muistutti siitä, miksi kilpaileminen - ja voittaminen ennen kaikkea - oli niin koukuttavaa, eikä siitä meinannut millään päästä irti, kun siihen kerran hurahti. Leveä hymy huulillaan nainen palasi muiden ratsukoiden kera takaisin takatiloihin. Hannah luovutti hevosen jälleen Ninan huomaan heti porttien luona, joka päätti ensin kävellyttää ruunaa hetken ja vasta sitten viedä sen takaisin karsinaan hoidettavaksi sekä hemmoteltavaksi pitkän päivän jäljiltä. Helen seurasi Ninan perässä onniteltuaan vielä kerran Hannahia hyvästä suorituksesta niin sanallisesti kuin halauksen kera, jättäen ystävänsä sitten Leon kanssa kahden. Hannah heilutti voitonriemuisesti kukkakimppuaan, pokaaliaan ja shekkiään. "See what they gave me! And I got... like 1500 bucks", nainen kuulosti ylpeältä, vaikka kyseessä oli pikkurahoja siihen verrattuna, mitä Leo tienasi. Ensimmäinen suoritus pitkän tauon jälkeen oli sujunut enemmän kuin hyvin. "Do you want to do something? I am totally free now."

Hannah ei piitannut tippaakaan Leon asenteesta, vaan tärkeintä tuntui olevan se, että vastaus oli kyllä. Se näkyi myös leveän hymyn ja silmissä kirkkaasti tuikkivan pilkkeen muodossa. "Yay!" Hannah hihkaisi ilahtuneena ja löi kätensä yhteen riemuissaan. Miehen vaatimuksille pyöriteltiin kuitenkin dramaattisesti silmiä. "Jeez! I know, I know. I also just wanna sleep", tuskin mitään muuta Hannah oikeasti edes jaksaisi tehdä. Pitkä, jännityksen täyteinen päivä tuppasi aina vaatimaan veronsa, joten nainen halusi kaivautua vain peiton alle ja katsella televisiota siihen saakka, kunnes uni tulisi. Se olisi enemmän kuin täydellinen tapa viettää loppuilta.

Hannah oli ihan käsittämättömän tyytyväinen omaan suoritukseensa, mutta myös hevosiinsa ja koko kilpailuun yleisesti. Kaikki oli sujunut hienosti ja kotiin saatiin viedä ihan oikeat palkinnot, sekä ensimmäinen sija omasta luokasta - olisiko voinut enää paremmin mennä? Kenties se haastattelu olisi voinut sujua hieman eri tavalla, mutta totta puhuen Hannah oli tyystin unohtanut sen. Tai, no, ei ehkä unohtanut, mutta ainakaan hän ei ajatellut sitä aktiivisesti. "1500 bucks, babe!" Hannah vahvisti riemuissaan ja seurasi Leon toimia huvittuneesti hymyillen. Tuskinpa ne jakoivat mitään leikkirahoja, vaikka kyse nyt ei ollutkaan mistään suuresta ja kansainvälisestä hevostapahtumasta. "Maybe not a yacht or a new car, but... I don't know. Something nice", käyttökohteita löytyisi taatusti tuonnempana. Kenties Hannah voisi palkita itsensä ostamalla vaikka uudet nahkasaappaat, tai ehkä hän laittaisi rahat säästöön odottamaan parempaa käyttöä. Sillä hetkellä se summa tuntui ihan käsittämättömän suurelta, ja ennen kaikkea Hannah oli tienannut sen itse omalla työllään. Oli varmasti ihan ymmärrettävää, että nainen koki toisinaan huonoa omatuntoa siitä, että Leo maksoi kaiken, joten ehkä hän käyttäisi palkintorahansa heidän kahden arkipäiväisiin menoihin osallistuakseen yhteisiin kuluihin. Kyllä 1500 dollarilla hetken ajan kaupassa kävisi.

Nainen nappasi shekin takaisin itselleen, kun Leo sitä häntä kohti ojensi. "Yeah, of course", nainen totesi, kuin asia olisi ollut itsestäänselvyys. Ja niinhän se vähän taisi ollakin. Leon työpäivä oli luultavasti vasta aluillaan, kun Hannahin oma oli jo ohi. "Is there a ticket for me?" Hannah tiedusteli vino hymy huulilleen. Hän kallisti Leolle päätään ja kohotti kulmiaan hienoisesti, vetäessään kätensä kevyeen puuskaan rintansa korkeudelle. "I'll come watch", nainen lupasi lempeästi kuitenkin jo ennen kuin Leo ehti edes vastaamaan. Kun he kerta olivat samassa kaupungissa, ei ollut mitään syytä miksi Hannah olisi jättänyt Leon pelin väliin. "I need to change my clothes though, and I have to get that hotel room", tekemistä riitti kyllä tunniksi tai pariksi. Lisäksi omat tavarat pitäisi pakata ja siirtää uuteen hotelliin - siihen samaan, jossa Leo joukkueineen yöpyi. "So, I have a lot to do for a moment", nainen henkäisi ja levitti käsiään sekä huuliaan samaan aikaan mutristaen, kuin viestittäen että hautautui melkoisen urakan alle. "Could you get that ticket?" Hannah pyysi lopulta.

Hotellihuone oli tullut hankittua, suihkussa käytyä ja vaatteet vaihdettua. Hannah oli Helenin avustuksella siirtänyt tavaransa samaan hotelliin Leon kanssa. He olivat Helenin kanssa sopineet tapaavansa seuraavana aamuna Spruce Meadowsilla, kun hevoset oli määrä lastata autoon ja kuljettaa kotiin. Vastavuoroisesti tukeaan Leolle osoittaen, oli Hannah ilmestynyt katsomaan peliä, kuten oli luvannutkin. Hotellihuoneen avainkortin Hannah oli saanut toimitettua joukkueen työntekijän välityksellä Leolle, joten hän oli lähtenyt hallilta heti ottelun päätyttyä ja suunannut hotellille jo edeltä. Mitään kovin romanttista vastaanottoa ei ollut tarjolla, sillä nainen oli vaihtanut vaaleansinisen, puuvillaisen pyjaman päälleen ja kömpinyt peiton alle katselemaan televisiota. Oli nainen sentään tilannut huonepalvelusta ranskalaisia, joita hän mussutti tyytyväisenä sängyssä odotellen, että Leo suvaitsisi saapua paikalle.