Ain't it fun?

Eipä olisi Leo uskonut tämänkin hetken koittavan. Heidän ensitapaamisensa oli ollut kaikkea muuta kuin leppoisa ja hauska, ja nyt he yhteistuumin yrittivät saada liian pientä vaatekappaletta pois Pruen päältä. Molemmat tuntuivat enemmän tai vähemmän soitaisilta persoonilta, joten oli suorastaan ihme, että he pystyivät edes sen pienen hetken verran pelaamaan samalla puolella.
”Joo joo”, vinosilmä hoputti ja ennen kuin Prue oli ehtinyt edes kunnolla kumartua, tarrasi hän jo toppiin ja alkoi vetää sitä pois tämän päältä. Hän halusi hoitaa asian mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestään. Ja mitä sutjakkaammin tilanne hoidettiin, sen parempi.

Aluksi toppi ei tuntunut liikkuvan suuntaan eikä toiseen. Hän ei voinut käsittää, kuinka Prue oli saanut itsensä survottua toppiin, mutta ei sitten ollut onnistunut saamaan sitä pois. Kaiken logiikan mukaan jos jotain sai päälle, se oli myös saatava pois.
”Hitto, miten sä oikeen sait tän päälles?” ihmeteltiin ja vedettiin kovemmalla voimalla toppia, joka alkoi pikkuhiljaa liikkua toivottuun suuntaan. Tosin siinä samalla Pruen rintaliivit liikahtivat sijoiltaan ja Leon oli pakko kääntää katseensa muualle, jatkaen kuitenkin vetämistä. Toivottavasti toppi ei repeäisi tämän pienen prosessin aikana. Jos ja kun he saisivat sen pois Pruen yltä, olisi se aivan varmasti kokoa XXL.

Transsissa? Mikä selitys. Hänen olisi tehnyt mieli napauttaa Prueta sormille, mutta malttoi mielensä ja keskittyi vetämään toppia tämän yltä.
”Tiedän, joten jätetään aihe sikseen”, Leo vastasi vaaleaverikölle. Hän oli huomannut asian ja yrittänyt olla kiinnittämättä siihen sen enempää huomiota, joten Pruen muistutus siitä sai hänen ajatuksensa harhailemaan aivan muualle. Asioihin, joita ei pitänyt tällä hetkellä ajatella ollenkaan. Pruen käsien vääntäminen edesauttoi sen verran, että toppi liukui hivenen verran enemmän pois tämän päältä, muttei kuitenkaan tarpeeksi. Vielä pari senttiä ja hän voisi riuhtaista sen pois tämän päältä ja ongelma ratkeaisi.

Kaksikon touhuja häiritsi kuitenkin verhon takaa kuuluva miesääni, joka sai Leon tuhahtamaan. Ihmisillä ei selvästikään ollut parempaa tekemistä kuin vahdata muiden tekemisiä. Ja vielä vetää täysin vääriä johtopäätöksiä tilanteesta. Tilanteesta, josta näillä ei ollut harmainta aavistustakaan. Jos he olisivat panemassa, ei sovituskoppi varmastikaan ollut paras vaihtoehto siihen. Järkikin jo sen sanoi. Jos se hänestä olisi kiinni, asia tapahtuisi aivan jossain muualla. Jossain vähemmän julkisella paikalla. Mutta kyseessä ei ollut mitään sellaista.
Pruen annettua vastaus verhon toisella puolella odottavalle yleisölle, sai Leo vetäistyä viimeinkin topin tämän yltä ja huokaisi helpottuneena. Hitto, tässä hommassa oli melkein tullut hiki.
”Mä hoidan tämän, joten pue sä jotain ylles.” naista kehotettiin ennen kuin pujahdettiin verhon välistä kopin ulkopuolelle, jossa vastassa olikin vihainen miesmyyjä ja pari myyjätärtä, sekä vanha nainen – joka oli ilmeisesti 'ilmiantanut' heidät henkilökunnalle.

Selittäminen tuntui turhalta, sillä juuri kun hän oli saanut myyjät uskomaan asian oikeaa laitaa, mummo työnsi nokkansa keskusteluun ja väitti tanakasti vastaan, kuinka hän oli kuullut ja ollut täysin varma asiasta. Niin, varma asiasta, jota ei ollut koskaan nähnytkään.
”Rouva on hyvä ja pysyy erossa tästä asiasta”, vinosilmä sihahti kurttuiselle mummolle, jonka kasvot vääristyivät pöyristyksestä ja kiukusta. Tämä kehtasi alkaa saarnata hänelle siitä, kuinka hänelle ei ollut opetettu käytöstapoja. Mikä oli kaikkea muuta kuin totta, johon hän näpäyttikin, että hänelle oli opetettu käytöstavat, mutta myös opetettu sekin, etteivät kaikki ihmiset ansaitse hänen kunnioitustaan, mikä sai mummon entistä suuttuneemmaksi.

Juuri parahiksi Prue ilmestyi paikalle, mikä sai Leon sulkemaan suunsa ja mulkoilemaan vanhaa kääkkää jäisellä katseellaan. Rouva kuitenkin alkoi hyvin epäkohteliaaksi väittäessään Prueta huoraksi – niin kenellä niitä käytöstapoja oli ja kenellä ei? Eihän tämä nyt suoranaisesti sitä sanaa sanonut, mutta vihjaukset olivat sen verran ilmiselviä, että kuka tahansa sai mieleensä sanan huora.
Vinosilmä naurahti ivallisesti mummolle ja olisi kovin mielellään sanonut tälle pari valittua sanaa, mutta Prue ehti ensin ja hän päätti pitää päänsä kiinni. Ei hänellä oikeastaan ollut minkäänlaista velvollisuutta astua vaaleaverikön puolelle, mutta huora-nimitys oli hänen mielestään liikaa.

Koko sopan selvittäminen vei hetken aikaa ja onneksi Prue onnistui selittämään asian niin, että myyjät ja vanha kääkkä uskoivat heidän tarinaansa, ja pääsivät siihen lopputulokseen, että rouva oli vain kuvitellut omiaan. Niin kuin todentotta olikin.
Suuressa, ratkaisevassa roolissa oli myös Elaine, joka oli juuri sopivaan saumaan saanut tarpeekseen itsekseen olemisesta ja liittyi aikuisrysään. Kuka isä ottaisi lapsensa mukaan, jos aikoi saada naista? Ei kukaan vähänkään järkevä ihminen..
Prue oli kyllä osunut naulankantaan todetessaan, että mummolle tekisi hyvää saada miestä. Ilmeisesti tämä ei ollut saanut moniin vuosiin, kun oli heti pienenkin äänen kuullessaan täysin vakuuttunut siitä, että muilla ihmisillä oli meneillään jotain todella irstasta.

”Isi, ostetaan jätskiä”, uskalsi Ellie viimeinkin sanoa, kun vieraat ihmiset olivat jättäneet heidät rauhaan.
”Ei todellakaan.” Leo totesi kylmästi, mikä sai tyttären inisemään kapinoivasti ja roikkumaan hänen kädessään.
”Jos tällä kertaa valkkaat jonkun paidan, jonka varmasti saa myös pois?” tummatukka siirsi huomionsa Prueen ja nosti Ellien syliinsä, joka lopetti kapinansa.

Leo pyöritteli silmiään toisen toteamukselle osoituksena siitä, ettei tämän vittuilu ollut uponnut niin syvälle, että hän viitsisi vastata siihen. Heidän molempien onneksi Ellie oli uppoutunut hiplaamaan letillä olevia hiuksiaan ja tarkasteli hyvin kiinnostuneena niiden latvoja. Siinähän olisi ollut päivän toinen hupi; yrittää saada tytär unohtamaan naisen sanomiset ja erityisesti tietty sana, jota tämä tulisi jauhamaan seuraavat päivät läpeensä.

Prue lähti metsästämään uutta paitaa – ja toivonmukaan oikean kokoista, ja pian saapuikin sellainen mukanaan. Vinosilmä ei aikonut puuttua sen enempää tämän touhuihin ja antoi tämän kaikessa rauhassa sovittaa sen. Tällä kertaa paita oli mennyt päälle ja varmasti oli myös saatavilla pois ilman toisen ihmisen apua.
”Joo, mielellään.” vaaleaverikölle todettiin, omat kauppakassit nostettiin roikkumaan käsivarrelle ja suunnattiin kassalle. Pankkikortilla maksaminen kävi nopeasti ja kun se oli hoidettu, ojensi Leo kuitin vielä Pruelle. Jos paidassa vaikka olisikin jotain vikaa niin ainakin Prue pystyi palauttamaan sen ja saamaan rahat takaisin.
”Nyt ollaan sujut, joten me jatketaan Ellien kanssa kenkien metsästystä”, naiselle huikattiin ja sen enempiä sanomatta lähdettiin kävelemään lastenosastoa kohden. Prinsessa napitti hetken aikaa taakse jäävää blondia naista, jolle tämä lopulta vilkutti, ennen kuin katosi isänsä kanssa vaatemereen.