|
Apr 8, 2014 18:18:17 GMT 2
Post by Deleted on Apr 8, 2014 18:18:17 GMT 2
//15.3.2014, Lauantai. Iltapäivä. Manhattan, ostoskeskus Leo ja Prue.Pruen huulilta karkasi syvä, haikea huokaus, kun hänen sormensa sivelivät kevyesti eräässä rekissä roikkuvaa punaista mekkoa. Mekko tuntui niin mukavalta sormissa. Niin pehmeältä ja varmasti mukavalta yllä. Harmi vain, että hintaa kyseisellä mekolla oli kuitenkin yli 200 dollaria, joten ne haaveet mekon ostamisesta eivät kävisi toteet. Oli perseestä olla velkaa pankille ja vieläpä toisen henkilön (exän) mokailuista johtuen. Prue oli viime päivinä ollut erittäin kiukkuinen. Viha Tomia kohtaan kasvoi kasvamistaan, koska tämän aiheuttama velkataakka tulisi painamaan Pruen hartioilla vielä monen vuoden verran. Olihan Tomin itsemurha saanut Pruen tuntemaan syyllisyyttä ja pahaa oloa useamman vuoden verran, mutta nyt se paha oli vaihtui surusta vihaan. Miksi vitussa Pruen piti olla se, joka tästä joutui kärsimään? Vain siksikö, kun hän ei ollut kirjoittanut sitä saaman avioeropaperi ajoissa? Eipä tämä selitys käynyt oikeussalissa, vaan Prue määrättiin velan maksajaksi. Blondi irrotti viimein sormensa mekosta ja käänsi sille rivakasti selkänsä. Jos hän ei katsoisi tuota mekkoa enää, niin ehkä tämä paska fiiliskin katoaisi? Prue tiesi tuon olevan vain harhakuvitelmaa, mutta jotain hänen oli itselleen uskoteltava jatkaakseen matkaansa Macy’sillä (iso tavaratalo, jossa myydään vaatteita ja asusteita miehille ja naisille, kosmetiikkaa, koruja, kelloja, jalkineita tms.). Pruen piti ostaa itselleen uudet sukkahousut, joten hänen katseensa etsiskeli kylttejä, jotka neuvoisivat häntä oikealle osastolle. Nyt hän oli vain vahingossa eksynyt naistenvaateosastolle... Hänen katseensa harhaili liikkeen yläosassa, eikä lattiatasoon kiinnitetty enää kovin paljoa huomiota. Esimerkiksi pikkuväki saattoi jäädä helposti huomiotta. //Lumene please :-)
|
|
|
Apr 8, 2014 20:14:18 GMT 2
Post by Deleted on Apr 8, 2014 20:14:18 GMT 2
Poikkeuksellisesti Leon ja Elainen lauantaipäivä oli muuttunut alunperin suunnitellusta eväsretkestä vaatteiden ostoon. Sääksi oli nimittäin luvattu vesisadetta ja kaksikko oli yhteistuumin sopinut, että nyt heillä olisi hyvä tilaisuus käydä ostamassa Ellielle lisää vaatetta – tämä kun oli jo päässyt kasvamaan joistain vaatteista yli ja uudet vaatteet olivat aina tervetulleita prinsessan vaatekaappiin. Poikkeuksellista siinä oli kuitenkin se, että Leo oli lähtenyt sen suurempia tuskia ostoskeskukseen lauantaina. Yleensä hän yritti vältellä suurempaa ihmisjoukkiota ja ostoskeskukset ynnä muut olivat juuri sellasia täynnä aina viikonloppuisin.
Odotetusti Ellielle oli tullut nälkä kesken kaiken shoppailun, joten pienen kädenväännön jälkeen tummatukka oli päätynyt ostamaan tyttärelleen jäätelöä. Mansikka ei tällä kertaa kelvannutkaan tytölle, joten suklaa sai korvata sen. Tietysti Leo oli punninnut monesti, oliko viisasta ostaa jäätelöä, koska kuitenkin tytär onnistuisi sotkemaan yhden jos toisen vaatteen softiksellaan, mutta lopulta Ellien valitus ja ininä oli vienyt voiton ja tämä sai jäätelön kouraansa. ”Et sitten juokse jäätelö kädessä. Ja varot vaatteita”, hän saarnasi tyttärelleen, joka nuoli tyytyväisenä jäätelöään ja käveli kuuliaisena isänsä vieressä. Vinosilmä sattui vilkaisemaan ulos yhdestä ostoskeskuksen lasi-ikkunasta ja näky sai hänet vääntämään suutaan ärtyneenä. Tänään piti sataa. Missä se sade sitten oli? Vai oliko auringon paistaminen luokiteltu tätä nykyä sateeksi? Hemmetti... Enää ei kyllä uskota säätiedotuksiin..
Kaksikko otti suunnan takaisin lastenosastolle – ei, heidän shoppailunsa eivät vielä olleet ohitse, vaikka mukaan oli tarttunut kaksi kassillista vaatteita, joiden löytäminen oli ollut jälleen kerran erittäin vaikeaa. Ellie ja tämän vaatimustaso. Jos Leo saisi päättää, hän pukisi tyttärensä vaikka farkkuihin ja huppareihin, koska niitä oli kaikista helpoin löytää. Tämä ei kuitenkaan käynyt prinsessalle, joten... Niin.. Ei toista voinut pakottaakaan. Herra vilkaisi sivulleen tarkistaakseen, syökö tytär siististi jäätelöään, vai joutuuko hän kaivamaan taskustaan pari paperia, jotka nappasi mukaansa jäätelökojulta. Mutta Elaine ei ollutkaan siinä, missä vielä hetki sitten oli. Mit- helv- ELLIE! Montako hemmetin kertaa hän sai sanoa, ettei saa lähteä sooloilemaan ympäriinsä? Taas sitä oltiin puhuttu kuuroille korville. Ja Leo lähti metsästämään tytärtään lähimmältä osastolta, joka sattui olemaan naisten osasto.
Elaine tepasteli vaatteiden reunustamilla käytävillä ja katseli hienon näköisiä vaatteita. Tämä löysi itselleen pari suosikkiakin, jotka näyttivät aivan prinsessan vaatteilta. Jäätelö hupeni koko ajan ja pian tämä tajusi katsoa taakseen. Isää ei näkynyt missään. Tyttö pyörähteli ympäri ja yritti löytää tutun ja turvallisen henkilön näkökenttäänsä, onnistumatta siinä. Pieni paniikki alkoi vallata tämän mielen ja epävarmasti tämä lähti kävelemään eteenpäin, katsomatta kuitenkaan eteensä. Ja thump, tämä oli törmännyt johonkuhun. Jäätelö osui tuntemattoman naisen vaatteisiin ja tipahti siitä lattialle. Ja sinä samaisena hetkenä Ellie tajusi tehneensä juuri niin kuin ei olisi saanut tehdä; tämä ei ollut katsonut eteensä vaikka isä oli siitä monesti sanonut ja varoitellut. Kyyneleet täyttivät silmät ja ennen kuin kukaan oli ehtinyt edes sanoa juuta eikä jaata, alkoi prinsessa itkemään kovaan ääneen ja huusi isäänsä kuin olisi tulossa hirviön syömäksi. Leo tunnisti heti jonkin matkan päässä olevan itkunlähteen ja harppoi sitä kohden. Ellie oli tainnut tajuta jääneensä yksin.
Ikävä kyllä asia ei ollutkaan niin; Ellie huusi kuin palosireeni jäätelötötterö kädessään ja edessään nainen, jonka vaatteet olivat tahriintuneet jäätelöstä. Voi paska... Hän oli jollain tasolla tiennyt tämän tulevan. Ei enää jäätelöä Ellielle ostoskeskuksissa, kiitos. Mies kutsui tytärtään, joka tutun äänen kuultuaan alkoi huutaa kahta kamalammin ja ojensi käsiään tyhjentäen kyynelkanaviaan nopeaan tahtiin. Leo nosti parkuvan tytön syliinsä, joka tarrasi tähän kuin hukkuva, ja hyssytteli tätä. Kaiken sen sekaannuksen keskellä hän sai siirrettyä huomionsa naiseen, jonka vaatteet olivat kokeneet... no... jäätelön... ”Voi hemmetti, olen pahoillani..” sai Leo sanottua ja katsoi ikävän näköistä jäätelötahraa.
|
|
|
Apr 8, 2014 20:28:59 GMT 2
Post by Deleted on Apr 8, 2014 20:28:59 GMT 2
Niin, totta kai jotain epäonnekasta piti käydä. Tämähän olikin ollut oikein 'riemuvoittoinen' viikko. Tosin tämä oli kyllä sellainen juttu, mitä Prue ei nyt heti olisi keksinyt itselleen käyvän. Varsinkin tällaisenä päivänä, kun hänellä nyt sattui olemaan yllään se kallein valkoinen lyhythihainen pitsipaita ja siihen aivan mahtavasti sopiva vaaleanpunainen laskotettu hame. Jälkimmäinen oli ostettu vain H&M:sta, mutta silti. MIKSI.
Prue tunsi töytäisyn ja jotain viileää vatsansa kohdalla. Hänen katseensa laskeutui pieneen ihmiseen, joka rääkyi hänen edessään kuin viimeistä päivää. Tällä pikkuihmisellä oli kädessä jotain sellaista, minkä nähdessään blondin sydän jätti lyönnin välistä ja katse hakeutui tutkailemaan vatsan seutua kuin peläten pahinta. "Voi paska", karkasi aivan ajattelemattomasti neitokaisen huulilta ja pari sekuntia se vain vei, kun silmät revähtivät kiukusta suuriksi ja kasvot lehahtivat punaisiksi. "EI SAATANA!"
Hän ei ehtinyt edes miettimään tuota pientä itkevää ihmistä edessään, sillä Prue teki kaikkensa, jottei jäätelö sulaisi/leviäisi paidalta hänen hameelleen. Tosin nyt kun blondi tarkemmin katsoi, niin kyllähän se suklaapehmis oli jo sinnekin päässyt valumaan. Aivan puskista eteen olikin ilmestynyt joku miespuolinen äänestä päätellen ja Pruen viiruiksi muuttuneet silmät nousivat katsomaan syyllistä. Kyllä, mies oli syyllinen, koska mitä ilmeisemmin tuo oli päästänyt muksunsa hortoilemaan yksinäänsä jäätelönsä kanssa.
Prue oli pitkän tovin aivan hiljaa. Hänen mielessään oli monta ajatusta samanaikaisesti. Hän tiesi, että paikalla oli lapsi, pieni lapsi, joten aivan kaikkea pahaa hän ei voisi suoltaa ulos suustansa. Toiseksi, hänen teki kuitenkin mieli avautua tuolle kaksikolle kalliin paitansa pilaamisesta. Kolmanneksi... No, Prue oli muuten vain aivan helvetin kiukkuinen. ".. Tämä oli hyvin kallis paita..." Prue sai lopulta sähistyä onnistuttuaan filtteröimään kaikista pahimmat sanat pois. "Miksi sen piti olla juuri suklaata.." jälkimmäinen oli hiljaista mutinaa.
|
|
|
Apr 8, 2014 20:45:50 GMT 2
Post by Deleted on Apr 8, 2014 20:45:50 GMT 2
Leo naksutteli kieltään, hyssytteli, taputteli Ellien selkää, heijasi tätä, teki kaikki mahdolliset tämän hiljentämiseen tehoavat asiat, sillä tilanne tuntui HYVIN kiusalliselta. Ihmiset kuikuilivat vaatteiden välistä ja ohi kulkevat loivat paheksuvia katseita kolmikkoon. He olivat häirinneet näiden shoppailun iloa. Leon olisi tehnyt mieli kaivaa yhdestä kassista juuri ostetut prinsessasukat ja tunkea ne Elainen suuhun hiljentääkseen tämän, jotta tilanne raukeaisi ainakin siltä osin, että he eivät herättäisi huomiota kiljuvalla tytöllä, joka ei meinannut saada tarpeekseen itkemisestä. Onneksi tyttären huutovoluumi alkoi pienentyä ja lopulta taantui nikotteluksi ja pieneksi hyminän tyyliseksi ininäksi. Vinosilmän olisi tehnyt mieli huokaista helpotuksesta, mutta oli aivan liian aikaista tehdä niin; blondi nainen näytti olevan räjähtämispisteessä ja vielä sanoi paidan olleen kallis. Voi Ellie minkä menit tekemään...
”Ja vielä suklaata..” hän mumisi ärtyneesti tyttärelleen, joka suri varmasti jäätelönsä kamalaa kohtaloa, ja kaivoi yhdestä ostoskassista nenäliinapinkan, jonka ojensi naiselle. ”Mä olen todella pahoillani. Voin maksaa pesulan ja jos se ei lähde pois niin ostan uuden. Kai niitä vielä on jossain saatavilla?” Leo ehdotteli heijaten tytärtään puolelta toiselle, katseen pysyen koko ajan naisessa ja tämän jäätelöisessä asukokonaisuudessa. Hemmetin suklaa. Hiiteen koko jäätelö. Hän ei tämän jälkeen ostaisi sitä vähään aikaan edes kotiin, ei vaikka Elaine huutaisi itsensä kipeäksi ja tyhjentäisi kyynelkanavansa rutikuiviksi.
|
|
|
Apr 8, 2014 20:55:29 GMT 2
Post by Deleted on Apr 8, 2014 20:55:29 GMT 2
"Se on vintagea.." kuului Pruen piiperrys, kun hän oli jotenkuten tiedostanut miehen sanat uuden ostamisesta. Ei Prue voinut muuta toivoa kuin sitä, että tämä ruskea liha lähtisi pois pesussa. Sen olisi pakko lähteä pois pesussa. PAKKO. Prue ei tiennytkään tähän päivään asti, että hän piti paidastaan näin paljon.
Vihertävän siniset silmät, jotka olivat edelleen viiruina kiukusta, nousivat paidasta tutkimaan paikalle tullutta miestä ja miehen sylissä olevaa pienempää ihmistä, joka paljastuikin lähemmin tarkasteltuna söpöksi pieneksi ihmiseksi. Oikeastaan erittäin söpöksi pieneksi aasialaiseksi lapseksi. Se sai Pruen hieman muuttamaan katsettaan lempeämmäksi. Mutta vain hieman. "Mä en voi kävellä ulkona tän näkösenä", Prue totesi lopulta, ääni jo hieman rauhoittuneena. Häntä harmitti edelleen sattunut onnettomuus, mutta nyt oli kohdattava faktat. "Mä tarvitsen uuden paidan ja musta tuntuu, että oot sen mulle velkaa."
|
|
|
Apr 8, 2014 21:07:17 GMT 2
Post by Deleted on Apr 8, 2014 21:07:17 GMT 2
Tilanne tuntui helpottuvan hitusen verran, kun blondi – ja ei mikään pahan näköinen – nainen nosti katseensa heihin ja tarkasteli erityisesti Ellietä hetken aikaa, joka sai selvästi tämän tulisen katseen lauhtumaan. Ainakin hetkellisesti. Toivottavasti pysyvästi. Tämä totesi, ettei voi lähteä ulos sen näköisenä ja Leo oli samaa mieltä, jonka hän ilmaisi nyökäyttämällä päätään. Hänelle se ei ollut ongelma lähteä jäätelöisillä vaatteilla liikenteeseen – varsinkin kun hän oli autolla liikkeellä, mutta naisille se oli aina suuri ongelma. Pienikin lika aiheutti kohun siitä, kuinka niillä vaatteilla ei voisi liikkua metriäkään enempää. Tai niin ainakin oli ollut jokaisen naisen kohdalla, jotia hän oli tapaillut. Mutta blondi ei maininnut asiasta turhaan; tällä kun näytti olevan vain pari vaatekappaletta päällään ja laukusta päätellen tällä ei ollut mukana pitkää paitaa tai muuta vastaavaa, joka voisi juuri ja juuri peittää vahingon jäljet.
Aluksi vinosilmä meinasi tiedustella, minkä hintainen asukokonaisuus oli yhteensä, mutta luopui asiasta nopesti; naisen hermostumisesta päätellen tätä oli turha ärsyttää sen enempää ja ei kannattanut alkaa pihiksi. Hän pääsisi paljon helpommalla lupautumalla maksamaan tämän valitseman asukokonaisuuden, maksoi mitä maksoi. ”Valitse ihan minkä haluat. Mä maksan sen sulle.” mies lupautui ja sylissä liikkuva Ellie nosti kasvonsa isänsä olalta vilkaistakseen uudemman kerran naista, jonka vaatteet oli juuri onnistunut tärvelemään.
|
|
|
Apr 8, 2014 21:16:39 GMT 2
Post by Deleted on Apr 8, 2014 21:16:39 GMT 2
Mikä noissa lapsissa oikein viehätti? Prue oli aina pitänyt lapsista, vaikkei voisi kuvitella itseään äitinä. Lapset, varsinkin 5-6 -vuotiaat, olivat niin söpöjä ja viattomia. Vaikka olivathan lapset siinä iässä tyhmiä ja kömpelöitä ja ja ja... Lista jatkuisi loputtomiin. Neiti ei vain nyt tohtinut miettiä lapsista mitään pahaa, sillä tuo edessä oleva nappisilmä oli varastanut hänen huomionsa. Prue ei oikein koskaan osannut olla lasten kanssa. Hän muuttui aina vaivaantuneeksi ja varautuneeksi. Lasten kuullen kun ei voinut puhua mitä vain, koska yleensä lapsilla oli tapana toistella toisten sanoja ja tehdä tilanteesta vielä nolompi. Jos Prue nyt vain yrittäisi keskittyä oleelliseen eli nykytilanteen ratkaisemiseen..
"Lapset", Prue sihahti hiljaa päätään pudistellen. "Niitä ei saisi jättää ikinä valvomatta", hän jatkoi kuin yrittäen opettaa tätä nuorta miestä jatkossa katsomaan tarkemmin lapsensa perään, mutta nyt, kun Prue tarkemmin silmäili tätä nuorta miestä, niin toinen näytti kyllä harvinaisen nuorelta ollakseen isä... "Ootko sä ton isä?" Prue päätti yhtäkkiä varmistaa, ettei vai vetäisi turhia johtopäätöksiä. Samalla hän huomasi ohikulkevien ihmisten katselevan naista jokseekin säälivästi ja Prue muisti taas 'hyvin' tahriintuneen paitansa.
Uusi paita olisi saatava.
|
|
|
Apr 8, 2014 21:27:22 GMT 2
Post by Deleted on Apr 8, 2014 21:27:22 GMT 2
Jos Leo olisi ollut yhtään vittumaisella päällä, olisi hän aivan varmasti sanonut pari valittua sanaa tuolle vaaleaverikölle, joka saarnasi hänelle siitä, ettei lapsia tulisi jättää ikinä ilman valvontaa. Pieni ärtymys nousi pintaan, mutta herra karkotti sen pois mielestään. Hymyillä hän ei kuitenkaan pystynyt ja se huoleton ilme, joka oli pari minuuttia sitten ollut, oli muuttunut jäiseksi perusilmeeksi. Eikä hän edes viitsinyt yrittää hymyillä. Mikä helvetti tuo nainen oli häntä neuvomaan lastenkasvatuksessa? Kaikesta päätellen tuolla itsellään ei ollut lapsia, koska harva lapsia omistava aikuinen uskaltaisi puuttua muiden vanhempien kasvatusmetodeihin. Saati sitten huomautella niistä. Ja minkä hän sille voi, että Ellie on livahtamisen mestari? Hänen ei tarvitse kuin kääntää katseensa hetkeksi muualle, on tuo jo ehtinyt juosta karkuun. Jääräpäinen tytär. Kaikki piti oppia kantapään kautta.
”Eikö sitä muka huomaa?” Leo suorastaan ärähti toiselle. Mitä se edes kuului blondille? Mitä tämä sillä tiedolla teki, oliko hän tytön isä, setä, serkku vai kidnappaaja? Ei yhtään mitään. Tummatukka päätti kuitenkin malttaa mielensä ja hiljeni hetkeksi katsoen muualle kuin naiseen saadakseen kiinni itsehillintänsä punaisesta langasta. ”Hommataan sulle nyt vaan uusi paita?” ehdotettiin pienen tauon jälkeen, kunhan katse oli saatu suunnattua takaisin naiseen. Ellie kääntyi isänsä sylissä rintamasuunta sivulle päin ja tarkasteli blondia naista tarkemmin.
|
|
|
Apr 8, 2014 21:37:45 GMT 2
Post by Deleted on Apr 8, 2014 21:37:45 GMT 2
Pruen kulmat kohosivat pienoisesta yllätyksestä ja huulet menivät sievästi suppuun, kun aasialaispiirteinen nuori mies selvästikin suuttui naiselle tämän sanomisista. Mitä väärää Prue muka sanoi? Ja jos nyt alunperin muistellaan, miten tähän tilanteeseen päädyttiin, niin se nimenomaan oli tuon kaksikon vika! "Sanoinpahan vain", blondi hymähti loukkaantuneesti ja antoi katseensa lipua vieressä olevaan vaaterekkiin. Hänen kätensä sukelsi vaatteiden, nimeomaan paitojen, sekaan ja hetken kuluttua esiin oli kaivettu pelkistetty musta toppi.
Toppia näytettiin miehelle. "Olinko tarpeeksi nopea? Yleensä miehet on erittäin tyytyväisiä," Prue näpäytti, eikä oikeastaan itsekään tiennyt, miksi hän oli heittänyt toiselle jotain sellaista, mikä kuulosti härskiltä. Tarkoitus oli vissiin saada toinen vain hiljentymään, mutta nyt kun paikalla sentään oli lapsi... Ehkä tilanteen pystyi vielä korjaamaan? "Siis, en tarkottanu tota mitenkään pervosti." Ja tilanne paheni varmaankin entisestään. Miksi Prue ei ollut nyt niin sanavalmis ja näpäkkä niin kuin yleensä? Se oli varmasti tuo suloisen nappisilmälapsen vika.
|
|
|
Apr 8, 2014 21:48:47 GMT 2
Post by Deleted on Apr 8, 2014 21:48:47 GMT 2
Blondi selvästikin otti nokkiinsa hänen ärähtämisestään, mutta nyt he olivat tasoissa. Blondi oli onnistunut ärsyttämään häntä ja hän tätä. Jos nyt ei oteta huomioon Ellien tekemää jäätelövahinkoa toisen vaatteille. Okei, olisi hän voinut olla vähän maltillisempi tilanteen suhteen. Kyllä hän pystyi ottamaan kritiikkiä vastaan, siinä ei ollut ongelmaa. Ongelma oli kritiikin antajassa. Hän olisi ymmärtänyt, jos lapsipsykologi olisi saarnannut hänelle, mutta että lapseton nainen alkoi hänelle naputtamaan, ei sitä voinut katsoa kokonaan läpi sormien. Tietäisipä tämä vain, millaisen helvetin hän oli joutunut käymään läpi kasvattessaan käytännössä yksin tytärtään. Ja tyhmäkin ymmärtäisi, ettei se ollut helppoa toimia isä- että äitihahmona.
Nainen siirtyi sitten valkkaamaan korviketta turmeltuneelle vaatekappaleelleen ja nopeasti tämä nappasi mustan topin. Itse Leo ei ehtinyt edes ajatella lausetta pervolla tavalla, Ellien läsnäolo oli aina onnistunut ohjailemaan hänen ajatuksensa kauas kaikesta irstaasta. Joten vaaleaverikön korjaus sai hänet vasta miettimään tämän edellistä lausetta ja toden totta, olihan se kuulostanut pervolta. ”Joo, olen tyytyväinen”, sai vinosilmä sanottua, sillä yritti saada ajatuksensa pois naisen lauseesta, joka oli jäänyt pyörimään hänen päähänsä normaalia pidemmäksi aikaa. Ja se oli karistettava pois mielestä. Nyt. ”Haluatko sovittaa sitä, että se varmasti on oikean kokoinen?” kysäistiin. ”Ettet sitten myöhemmin tule urputtamaan, että ostin väärän kokoisen topin ja vaadi uutta tilalle..”
|
|
|
Apr 8, 2014 22:00:43 GMT 2
Post by Deleted on Apr 8, 2014 22:00:43 GMT 2
"Näyttääkö tämä muka liian pieneltä mulle?" oli ensimmäiset, ajattelemattomat sanat, jotka Prue päästi suustansa, kun mies oli ehdottanut paidan sovittamista. Pruen katsoi hetken aikaa toppia ja sitten taas miestä kuin yrittäen nähdä tilannetta miehen silmin - siinä onnistumatta. Mies oli onnistunut kohottamaan Pruen kiukkutasoa entisestään.
Kaikesta mielestään liikkuvasta pahasta ajatuksesta huolimatta Prue sai pidettyä mölyt mahassa. Olihan paikalla alaikäisiä. Kiukkunsa siivittämänä hän sitten tepasteli lähimmän sovituskopin luokse ja piilotti itsensä verhon taakse. Prue mumisi kirosanoja huomatessaan peilistä, miten pahasti hänen kaunis valkoinen vintagepaita olikaan likaantunut. Hän jatkoi kiukkuista mutinaansa riisuessaan paitaansa ja ripusti sen roikkumaan naulakkoon. Blondi nappasi nyt mustan toppimaisen paidan käsiinsä ja ryhtyi pukemaan sitä yllensä. Kun Prue oli aikansa yrittänyt sulloutua (kyllä, kirjaimellisesti sulloutua) mustaan toppiin, hän tajusi tilanteen kamaluuden - hän oli oikeasti ottanut käsiinsä aivan liian pienen paidan. Prue oli kokoa S, mutta tämä paita taisikin olla lasten kokoa...
Voi ei. VOI EI. Prue alkoi kiskoa toppia pois yltänsä, mutta se ei ollutkaan niin helppoa. Hän oli onnistunut pukemaan sen jotenkin yllensä, mutta toppi kiristi niin penteleesti, että edes Pruen kädet eivät pystyneet tilannetta juuri auttamaan. Blondi pyöri huomaamattaan ympyrää pukukopissa, kun hän alkoi tajuta tilanteen nolouden. Hän ei vain kehtaisi pyytää apua tuntemattomalta ihmiseltä, jotka olivat tulleet pukukoppiin vaatteita sovittamaan. Ja miten noloa se olisikaan pyytää itse myyjää auttamaan, koska mitä myyjäkin kuvittelisi, kun Prue yritti änkeä yllensä lastenpaitaa. Ei Pruella nyt niiin huono omakuva itsestään ollut! Voi kamaluus!
"Psst!" Aikaa oli kulunut 10 minuuttia, kun Pruen pää kuikkasi verhon takaa ja hän yritti kiinnittää tämän aasialaismiehen ja lapsen huomion itseensä.
|
|
|
Apr 8, 2014 22:14:36 GMT 2
Post by Deleted on Apr 8, 2014 22:14:36 GMT 2
… Hän ei saanut sanaa suustaan. Hän vain katsoi naista tyhmänä ja ennen kaikkea hämmentyneenä. Mistä tämä oli tuollaisen kysymyksen repäissyt? Hänelle se oli aivan sama, oliko toppi tälle sopiva vai ei. Jos tämä kelpuuttaisi sen, kelpuuttaisi myös hänkin ja tilanne raukeaisi. Ja mitä nopeammin sen parempi.
Blondin siirtyessä sovituskoppiin – Leo oli jo ehtinyt luulla, ettei tämä aikoisi sovittaa toppia ollenkaan tämän viimeisimmän kommentin perusteella – lipui hän tytär ja kauppakassit mukanaan lähemmäs sovituskoppeja. Ei kuitenkaan niin lähelle, että myyjät pitäisivät häntä irstaana miehenä, joka yritti kurkkia naisten sovitussessioita. Ei luoja, ei. Häntä ei kiinnostanut, mitä naiset puuhailivat sovituskopeissaan sillä hetkellä. Kunhan kyseinen vaaleaverikkö sovittaisi koltun nopeasti ja hän pääsisi jatkamaan Elainen kanssa shoppailua. Ja ehkä he joskus pääsisivät kotiinkin asti. Kyseinen pikkutyttö alkoikin painaa sen verran, että hänen oli pakko laskea tämä hetkeksi seisomaan omille jaloilleen, sillä hänen kätensä väsyivät tytön, että ostoskassien painosta. Ellie ei näyttänyt ilahtuvan asiasta ja ynisi kapinoivasti, mutta päästyään seisomaan lopetti sen kuin seinään. Tarraten vielä kiinni isänsä housun lahkeesta ikään kuin varmistaakseen, ettei hän lähde minnekään ilman tätä. Kauppakassit laskettiin läheiselle penkille, pois häiritsemästä.
Minuutteja kului. Leo kuikuili kelloaan ja aina välillä vilkaisi sovituskopin suuntaan, jonne blondi oli mennyt. Voiko yhden topin sovittamisessa mennä näin kauan? Vai oliko tämä jäänyt ihastelemaan itseään peilistä? Naiset... Pieni suhinan tapainen ääni kuului läheltä ja tummatukka huomasi naisen kurkistavan sovituskopin verhon välistä. Hän loihti kasvoilleen 'mikä maksaa?' -ilmeen ja hivuttautui lähemmäs koppia, irrottaen Ellien otteen lahkeestaan, joka siirtyi ilman kehottamista vahtimaan kauppakasseja.
|
|
|
Apr 8, 2014 22:24:31 GMT 2
Post by Deleted on Apr 8, 2014 22:24:31 GMT 2
Kun Prue oli tavoittanut miehen katseen, muuttui tilanne naisen kannalta vain entistä enemmän nolommaksi. Samalla hän tajusi, ettei edes tiennyt miehen nimeä. "Olen Prue", blondi päätti sitten tahdikkaasti esittäytyä, kun mies oli tullut tarpeeksi lähelle. "Nyt olisi hyvä hetki esittäytyä, sillä pääset näkemään vähän paljasta pintaa.." Miksi tämäkin lause kuulosti jotenkin hyvin pervolta? Oh god, kunpa tätä tilannetta ei olisi sattunut!
"En saa tätä paitaa pois päältäni, se on liian pieni. Myönnän, tein virhearvion ja mun sanat kostautu plaaplaaplaa.. Mutta sun täytyy nyt tulla tänne pukukoppiin ja ottaa tämä paita pois. Veri ei kohta enää kierrä käsissä", niin, Pruen kädet olivat tosiaan koholla, eivätkä mitenkään luonnollisessa asennossa. Mies ei vain sitä vielä nähnyt, mutta tulisi näkemään, kun tulisi pukukoppiin kiskomaan paitaa pois naisen yltä.
Mainittakoon, että Pruella oli yllään vaaleanpunainen hame, puoliksi päälle sullottu musta toppi ja tälläkin hetkellä esillä olivat hänen valkoiset, ohuenohuet rintaliivit, jotka olivat hienoisesti läpikuultavat. Hei, you never know milloin mies kutsuu luoksensa nauttimaan kahdenkeskisestä ajasta. Prueta hänen asukokonaisuutensa ei lainkaan hämmentänyt, mutta tätä tuntematonta miestä se voisi ehkä hieman häiritä.
|
|
|
Apr 8, 2014 22:37:42 GMT 2
Post by Deleted on Apr 8, 2014 22:37:42 GMT 2
Leo ei voinut käsittää, mikä naisella oli ongelmana. Vaatteiden sovittaminenhan oli naisille arkipäivää, nämä olivat siinä eksperttejä, toisin kuin miehet. Mutta miehet eivät ostelleet yhtä usein vaatteita. Vasta sitten kun oli aivan pakko. ”Leo”, hän esittäytyi vastavuoroisesti, vaikka ei itseasiassa oikein ymmärtänyt, miksi nimien vaihto oli yhtäkkiä muuttunut oleelliseksi asiaksi. Heidän piti vain hoitaa tämä asia pois alta ja erota siinä toivossa, etteivät he enää koskaan törmäisi toisiinsa, koska se tulisi olemaan kaikkea muuta kuin mieluista. ”Täh?” oli ainut mitä vinosilmä sai ähkäistyä suustaan. Siis hetk-... MITÄ?!
Blondi, joka oli hetki sitten esittäytynyt oliko se nyt Prueksi, kertoi ettei saanut paitaa pois päältään. Leo katsoi toista vaiti kun tämä selitti asiansa loppuun. Lauseiden edetessä hänen suunsa aukeni vain enemmän, kunnes lopulta hän näytti siltä, kuin häntä olisi juuri lyöty puulla päähän. Hän oli aivan varmasti kuullut väärin. Niin sen täytyi olla. Eihän Prue voinut ehdottaa, että hän auttaisi tämän pois liian pienestä rätistä. Ei, ei todellakaan. Leo onnistui hetken päästä tiedostamaan leukansa roikkuvan lattialla ja niinpä tajusi sulkea suunsa. Hänen leukansa ei roikkunut sen takia, että hän olisi jotenkin innoissaan saadessaan luvan liittyä Pruen seuraan pukukoppiin, ei, vaan sen vuoksi, ettei hän ollut koskaan törmännyt näin koomiseen tilanteeseen elämänsä aikana. Tai ainakaan tällä hetkellä hänelle ei juolahtanut mieleen yhtäkään tilannetta, joka vetäisi vertoja tälle. ”Pyydä myyjää tai jotain. En mä sinne voi tulla. Järkikin jo sanoo”, hän vastasi lopulta, ”Mä voin vaikka hakea myyjän tänne jos haluat. Mutta mä en voi tulla sinne.”
|
|
|
Apr 8, 2014 22:48:39 GMT 2
Post by Deleted on Apr 8, 2014 22:48:39 GMT 2
Mies hämmentyi, kuten oli odotettavissakin, Pruen tilanteesta ja Prue odotti, että Leoksi esittäytynyt mies oli saanut sanottua asiansa loppuun. Prue katsoi aasialaismiestä vakavana, eikä hänen ilmeensäkään värähtänyt. "Tiedätkö.. Tämä koko tilanne on jo nyt aivan naurettava ja totaalisen kamala ja suoraan sanoen mä en halua, että joku uusi ihminen sekaantuu tähän soppaan. Sä oot tällä hetkellä näistä kaikista ihmisistä se, jonka mä tunnen kaikista eniten - vaikka nyt vaan pelkän nimen - ja kuten jo sanoin, en halua enää nolata itseäni jonkun uuden ihmisen edessä", Prue päätti selittää koko tilanteen auki Leolle, jotta tämä nyt jotenkin tajuaisi, että Pruen sanoissa piilee totuus.
"Ole nyt kiltti ja tuu tänne, ennen kuin joku näkee", vaaleaverikkö taisi aluksi kuulostaa hieman anelevalta, mutta loppua kohden hän kuulosti jo käskevältä. Kunpa Leo nyt tekisi niin kuin Prue pyysi, niin ehkä tämä nolo tilanne saisi jo lopulta loppunsa, Prue saisi hommattua oikean kokoisen paidan, Leo maksaisi sen ja happy ending. Eikö niin?
|
|