member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Sept 24, 2017 20:25:08 GMT 2
Post by nepa on Sept 24, 2017 20:25:08 GMT 2
..........................................................................................
THURSDAY 20TH OF DECEMBER 2018
STARRING CONNIE AND ALEX
TAKES PLACE @ THEIR BRAND NEW HOME
OOTD OF ALEX | @elmia tää on mun koti.......................................................................................... Diner oli nyt virallisesti suljettu. Kahteen viikkoon Alex ei ollut ollut kokkaamassa keittiön puolella tai hoitamassa asiakaspalvelua, ja kieltämättä se tunsi olonsa hukassa olevaksi. Ilman Connieta se varmaan olisikin ollut ihan murtunut. Kyseinen blondi oli oikeastaan sen ainut seuralainen: Alan panosti nykyään aikaa tuoreeseen parisuhteeseensa, Ally oli viimeisillään raskaana, ystäviään Alex ei viitsinyt häiritä ja isäänsä Alex ei viitsinyt edes ajatella. Connie oli siis joutunut kestämään liki läheisriippuvaiseksi heittäytynyttä Alexia. Jos Alex vietti hetkenkin yksin, se joutuisi ajattelemaan dinerin menetystä ja stressata omasta isästään, eikä se todellakaan ollut mieltä ylentävää. Yksinäisinä hetkinä Alex vain koki ihan suunnatonta ahdistusta. Se oli joskus yksin jopa käynyt dinerin ovien ulkopuolella vain nähdäkseen terveysviranomaisten sulkemisilmoituksen, mikä taas sai Alexin vain pahemmin ahdistumaan ja roikkumaan vielä pahemmin Conniessa kiinni. Oli niillä Connien kanssa kyllä ihan oikeasti paljon tekemistäkin. Aben alkoholisoitumisen jälkeen ne nimittäin olivat alkaneet etsiä uutta asuntoa, ja uuden asunnon löytämisellä todella oli kiire – tai oli ainakin Alexin silmissä. Se ei tahtonut dinerin ikävöimisen lomassa ahdistua isästään. Niinpä ne olivat kiertäneet aktiivisesti kaikenlaisia asuntoja dinerin omistamisen jälkeen, ja lopulta olivat löytäneet mieleisensä. Se oli valitettavasti myyntiasunto, ja Alex kuvitteli, että ne vain vuokraisivat sellaisen. Connie oli toki ollut eri mieltä. Itse asiassa se oli saanut Connien kertomaan, kuinka sillä oli trust fund ja kuinka se voisi käyttää sen asunnon hankkimiseen. Siitä Alex ja Connie olivatkin saaneet heitettyä ties mitä vitsejä aina palkkamurhaajan hankkimisesta golddigger Alexiin. Silloin Alex oli tuntenut olonsa edes hieman normaalimmaksi – se oli dinerin menettämisen jälkeen keskittynyt ihan liikaa masisteluun. Connie sen toki huomasi, mutta harva sitä tajusi, jos ei Alexia syvällisemmin tuntenut. Niinpä asunto ostettiin ja saman tien saatiin aloittaa muuttopuuhat. Taas. Siitä ei ollut tuntunut kuluneen edes kauan aikaa, kun Kennyä ja Allyä viimeksi autettiin muuttamisessa. Kyseinen kaksikko tosin lupautui tulla auttamaan muuttamisessa, vaikka viimeisillään raskaana olevasta Allystä ei nyt varsinaisesti ollutkaan mitään hyötyä. Kennystä kyllä oli, ja jopa Duck oli reippaana pikkupoikana ojentanut auttavaa kättä. Kennyn ja Allyn lisäksi paikalla olivay myös vastarakastuneet Alan ja Rosemary, joista sitten oikeasti oli hyötyä. Isää ei pahemmin ollut muuttokuorman kantamisessa näkynyt, eikä se muutenkaan ollut paljoa kotoa. Ei se varmaan tahtonut nähdä poikansa muuttavan pois – ei, koska se pois muuttaminen oli alun perin isän itsensä syytä. Niinpä oikeastaan vain Kenny, Alex ja Alan vuorotellen olivat olleet edesmenneen Valentine’s dinerin auton ratissa ajamassa tiuhaan tahtiin Bronxin ja Brooklynin väliä. Kaiken sen huonekalujen ja tavaroiden roudaamisen jälkeen Alex oli ihan poikki, mutta toisaalta onnellinen. Ainakin muuttaminen sai sen ajattelemaan kaikkea muuta kuin dineria ja isää. Enää olikin jäljellä tavaroiden purkaminen, johon siihenkin ne saivat apua samalta porukalta, ja sen oli määrä tapahtua sinä päivänä. Alex olikin sovittuna päivänä herännyt ensimmäisenä, koska se ei muutenkaan ollut nukkunut erityisen hyvin. Niinpä Alex oli vähin äänin siirtynyt keittiöön keittämään kahvia, joskin Connie seurasi lähes heti perässä. ”Hey”, se tervehti vaimoaan, joka sitten tuli painamaan kevyen suukon Alexin huulille. Punaisella ruokapöydän tuolilla istuva Alex kiersi hetkeksi kätensä vaimonsa ympäri, veti sitä hieman lähemmäs. ”Still can’t believe we have our own home now”, se tokaisi, ”but I’m damn happy about it.” – “Are you?” |
|
|
|
Sept 24, 2017 21:21:46 GMT 2
Post by Deleted on Sept 24, 2017 21:21:46 GMT 2
CONNIE'S OOTDConnie rakasti aviomiestään. Ihan todella rakasti. Mutta hitto, että se oli ollut raskasta seuraa viime aikoina. Alex oli ihan ymmärrettävästi täysin hukassa sen jälkeen kun diner oli suljettu, ja Connie oli valitettavasti saanut kärsiä sen seurauksista. Alex seurasi Connieta kuin hai laivaa ja aina kun Connie johonkin suuntaan kääntyi, oli Alex siinä. Sellainen tilanne oli tietysti omiaan testaamaan tuoretta avioliittoa ja sen kestävyyttä, mutta toistaiseksi se oli mennyt ihan hyvin. Conniella oli toki ollut täysi työ keksiä tekemistä Alexille, ja yhdessä he olivatkin sitten juosseet lukuisissa asuntonäytöissä, joiden jälkeen blondi oli aina aivan poikki. Olipa Connie saanut potkittua Alexin jollekin valokuvauskurssillekin, että se saisi edes parina iltana viikossa nukkua rauhassa päiväunet ilman Alexin häiriköintiä. Sir Pugsworthkin tuntui olevan niistä hetkistä kiitollinen. Niitä oikeasti varteenotettavia asuntoja olikin sitten ollut kiven alla siitäkin huolimatta, että Connie oli Alexin kanssa niissä näytöissä ravannut. Lopulta se heille miellyttävä asunto oli löytynyt, joka oli saanut Connienkin tulemaan varallisuuskaapista ulos. Hyvin Alex oli ottanut vastaan uutiset rikkaasta vaimostaan, onneksi. Itse asiassa jopa niin hyvin, että hetken ajan Alex vaikutti taas omalta itseltään. Sitten tilanne oli palautunut taas normaaliksi ja Connie oli saanut potkia Alexia pakkaamaan heidän tavaroitaan. Connie itse olikin sitten viettänyt lukuisia hetkiä tihrustamassa kyyneleitä keskeneräisen lastenhuoneen luona. Blondi otti sen asian kovin raskaasti – sen huoneen kun oli ollut tarkoitus olla Alexin ja Aben yhteinen projekti ja nyt se symboloi uuden alun sijaan vain Aben uutta rappiota. Tavarat oltiin saatu pakattua lähes ennätysajassa, ja sitten saatiinkin aloittaa muuttoruljanssi uudelleen. Ihan samanlainen kaaos se oli kuin viimeksi, kun Connie ja Alex olivat muuttaneet saman katon alle. Ihan yhtä lailla nimittäin Alex juoksi paimentamassa Connien perässä ja sättimässä sitä tavaroiden nostelusta, mikä lopulta olikin saanut blondin vain luovuttamaan ja pitämään seuraa Allylle, josta oli yhtä paljon hyötyä muuttoprojektissa. Onneksi niitä raavaita nuoria miehiä riitti kantamaan tavaroita, joiden lisäksi myös Rosemary oli auttamassa. Brooklynin päässä paikalleen laitettiinkin sitten vain kaikista välttämättömimmät tavarat, jotta aviopari selviäisi hengissä yön yli. Loput tavarat purettaisiin paikoilleen vasta seuraavana päivänä. Ensimmäinen yö uudessa kodissa ei sitten sujunutkaan ihan niin hyvin kuin olisi voinut. Paitsi että Connie joutui muutenkin nousemaan vähintään kerran, yleensä pari kertaa yössä käymään vessassa kun Blob onnistui jollain ilveellä painamaan rakkoa, niin Alex oli liikehtinyt koko yön levottomasti ja häirinnyt blondin unta senkin edestä. Sir Pugsworth oli retkottanut onnellisesti kuorsaten pedissään ja Connie oli ollut sille suunnattoman kateellinen. Hetkeksi Connie oli onnistunut nukahtamaan, ja sitten Alex olikin jo noussut ylös keittämään kahvia. Blondi punnitsi vaihtoehtojaan hetken, jonka lopputuloksena se päätyi nousemaan ylös ja seuraamaan Alexia keittiöön. Sen tervehdys saikin Connielta vastaukseksi lähinnä tyytymättömän murahduksen. Koska kirottu kahvinkeitin vasta tiputti mustaa nestettä pannuun, raahasi blondi luunsa aviomiehensä luokse suukottaakseen sitä kevyesti huulille. Jälkeen mainitun sylistä Connie löysikin itsensä istumasta, kulmat tyytymättömästi kurtussa väsymyksestä. ”Not really. Ask me again after I’ve drowned myself in coffee.” Alexia tuntui lähinnä huvittavan Connien väsymyskiukku. Ihan liian monen kahvikupillisen jälkeen apujoukot rupesivat sitten valumaan paikalle. Ensin saapuivat Alan ja Rosemary, sitten Kenny, Ally ja Duck. Tosin Allyn porukan mukana tuli joku neljäskin henkilö, joka ei eilen ollut ollut paikalla. ”Hey, you”, Connie tervehti iloisesti sitä ovesta sisään tullutta porukkaa, halasikin Allya ja Kennyä, luoden sitten hämmentyneen katseen siihen vieraaseen naiseen. ”Who’s this?” – ”Connie, this is our mom. Mom, this is Connie”, Ally esitteli heidät, ja Connien kasvoilta paistoi realization. ”Oh. Oh. Right. Wow. I, uh, didn’t really expect to see you here, but… Welcome to our new home, I guess?”
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Sept 24, 2017 21:53:49 GMT 2
Post by nepa on Sept 24, 2017 21:53:49 GMT 2
Connie muistutti etäisesti zombieta – tosin harvinaisen hyvännäköistä sellaista. Sen tyytymätön murahdus ja yleinen valitus sai Alexin vain naurahtamaan, kun Connie lopulta istui siihen Alexin syliin. Se melkein vastasikin jotain siihen Connien vitsiin, mutta tyytyi lopulta hymähtämään huvittuneesti. Kyllä sitä nimittäin vähän hävetti se, että Connie ei pystynyt nukkumaan hyvin Alexin levottomuuden takia. Oman unettomuutensa kanssa Alex oli ihan okei, koska se oli muutenkin tottunut nukkumaan lyhyitä öitä, mutta ei Alex tahtonut sen vaikuttavan vaimoonsa. Kaiken lisäksi Connie oli vielä raskaanakin. Connien baby bumpia Alex vilkaisikin nopeasti ennen kuin tyytyi vain painamaan suukon Connien poskelle. ”I’ll kick myself out of the bedroom the next time I can’t sleep”, Alex lupasi virnettä huulillaan. ”You don’t have the balls to kick me out. Coward.”
Kahvikupillista siinä sitten vedettiinkin toisensa perään ennen kuin muuttopulaiset paukkasivat paikalle tasaisen tappavaan tahtiin. Alan oli ensimmäisenä paikalla täsmälliseen tapaansa Rosemary mukanaan. Vaikka ne olivat seurustelleet virallisesti jo hetken aikaa, ei Alex siltikään voinut sisäistää sitä asiaa. Ei, vaikka Connie ja Alex olivatkin innoissaan tuuppineet kaksikkoa toistensa syliin. Rosemaryn Alex oli kuitenkin jo ottanut ihan avoimesti osaksi perhettä, joka siinä muutossa oli auttamassa. Kenny, Ally ja Duck saapuivat ehkä hieman myöhemmin kuin oletettua, mikä kieltämättä ihmetytti Alexia. ”What the fuck took you so long?” Se kysyi muka vihaisena, mutta halasi sitten niin siskoaan kuin Kennyä. Sitä neljättä ihmistä Alex ei edes huomannut, kun Duck oli jo roikkumassa sen jaloissa. ”Hey, buddy”, se tervehtikin poikaa, joka alkoi kysellä heti Sir Pugsworthin perään. Alexin onneksi mopsinperkele kipitti pian paikalle häntä villisti heiluen ja Duck keskitti kaiken huomionsa siihen koiraan.
Sitten Alexilla oli kuitenkin aikaa keskittyä muuhunkin. Siis ihan liian paljon. Kun se näki Kellyn, biologisen äitinsä, Alexin naama venähti. Ja niin venähti kyllä Alaninkin – ei se ollut osannut odottaa sellaista yllätystä. Eikä se yllätys varmaan ollut kummallekaan kovin positiivinen. ”It’s so nice to meet you! Ally has told me a lot about you.” Äiti ilakoi ja kosketti Connieta tuttavallisesti. Se oikeastaan vaikutti siltä, että olisi jotenkin pidempäänkin ollut mukana lastensa elämässä, mikä sai Alexin kurtistamaan kulmiaan. Kunhan äiti oli päässyt keskustelemasta Connien kanssa, se läheni Alexia ja Alania, joka oli hetki sitten siirtynyt kaksoisveljensä perään. Poikiensa luo Kelly tuli selvästi varovaisemmin, katsoi molempia selvästi herkistyen. ”I know you don’t want me here”, se aloitti, ”but I had to see my boys. You’re adults, now, and I thought that maybe.. I don’t know what I thought. I came here for Abe. Ally told what he’s been going through and I wanted to help. She also told me about everything else. About this, too, and I wanted to be here for you. I wasn’t there when you needed me most and I don’t expect you boys to forgive me, but just.. Just let me be here. I want to help.”
Alex puri hampaitaan tiukasti yhteen, että pystyisi hillitsemään itseään. Sen teki nimittäin mieli käskeä äidin painua helvettiin, mutta Duckin äänen kuultuaan se tajusi olla hiljaa. Ei se voinut räjähtää Duckin läsnä ollessa. ”Help is always appreciated”, Alan avasi niistä suunsa ensimmäisenä, ”right, Alex?” Äidin koko ilme tuntui kirkastuneen, mikä ei kyllä vaikuttanut Alexiin millään tavalla. ”Whatever”, Alex tyytyi tokaisemaan väliinpitämättömästi. Se oli nyt aikuinen, pystyi pitämään mölyt mahassaan. Siis ainakin toisinaan. ”Ally, Alan”, se tokaisi sitten sisaruksilleen, ”come with me.” Se oli selvä vinkki sille, että asiasta oli puhuttava. Alex jätti siis Connien kuin suden suuhun, mutta se uskoi blondin pärjäävän. Tarpeeksi kauas päästyään Alex sitten pudisti päätään. ”How long have you talked to her, Ally? – “Actually, never mind, the more pressing issue here is you bringing her here. She is not a part of our life nor will she be. She left us behind.” Alex puhui kuiskaten, mutta raivo paistoi läpi siitäkin. Alanin oli silloin puututtava peliin: ”It was a long time ago, Alex. Besides, she obviously regrets it. And she’s our mom, no matter what. Maybe we should forgive her. Forgiveness is important. She deserves a second chance.” Alex ei voinut uskoa korviaan. ”Are you fucking kidding me? Forgiveness is important.? Who the fuck told you that? Rosemary? Your pastor? Does Rosemary take you to church every Sunday?”
|
|
|
|
Sept 25, 2017 21:04:42 GMT 2
Post by Deleted on Sept 25, 2017 21:04:42 GMT 2
”No”, Connie kielsi unisesti, kun Alex lupasi siirtyä suosiolla muualle univaikeuksiensa kanssa. ”I don’t like sleeping without you.” Blondi takertuikin mieheen tiukemmin lähes lapsenomaisesti, antaen silmiensä painua hetkeksi takaisin kiinni samalla, kun pää painettiin miehen olkapäätä vasten. Luojan kiitos sitä kahvia oli valmistumassa, ja se ensimmäinen pannullinen kumottiinkin varsinaisessa ennätystahdissa. Se helpottikin jo siinä silmien auki pitämisessä, jonka johdosta tukijoukkoja tervehtimässä oli jo huomattavasti sädehtivämpi Connie. Sen verran tarkka Connie oli, että se olisi ollut melko devastated jos ei olisi ollut skarppina tapaamassa vieraita.
Järkytystä niissä vieraissa sitten riittikin. Tai siis lähinnä siinä Alexin äidissä. Conniella oli ollut sellainen käsitys, että Alexin äiti oli enemmän tai vähemmän pysyvästi poissa kuvioista, ettei se ollut juurikaan edes ottanut kontaktia perheeseensä sen jälkeen kun oli ottanut hatkat. Sanomattakin oli siis selvää, ettei Connie ollut osannut odottaa tapaavansa kyseistä naista koskaan, ja siinä se nyt sitten seisoi täysin varoittamatta heidän eteisessään. ”Well, I do hope it has been pleasant”, blondi viittasi siihen, mitä Ally oli hänestä kuulemma puhunut. Connie käänsi katsettaan Alexin suuntaan, kun se oli jotenkin epäilyttävän hiljaa, ja sen katse oikeastaan kertoikin naiselle kaiken tarvittavan. Ilmeisesti Kellykin ymmärsi lähestyä varovaisesti, ja sen anteeksipyynnöt saivat Connien pehmenemään. Kai silläkin jo joku äidin vaisto oli lyömässä bensaa empatiakyvyn liekkeihin.
Ihailtavasti Alex kyllä hillitsi itsensä siinä tilanteessa, vaikka jättikin sitten surutta Connien Kellyn armoille. Kelly katsoikin hetken haikeana lastensa perään, ennen kuin siirsi keskittymisensä miniäänsä. ”Do you think he’ll ever forgive me?” Kelly kysyi selvästi huolestuneena, johon Connie ei oikeastaan osannut vastata muuten kuin kohauttamalla olkiaan. ”Honestly, I don’t know. He doesn’t have a very good track record when it comes to second chances and forgiveness”, Connie vastasi rehellisesti, johdattaen Kellyä peremmälle asuntoon. Siellä anoppi sitten ehtikin käydä läpi kaiken – milloin oli laskettu aika, joko he tiesivät sukupuolen, söihän blondi monivitamiineja ja sen sellaista. Vatsaakin siinä taputeltiin sen kummemmin kyselemättä, mikä sai Connien olon jokseenkin epämukavaksi, kulmien painuessa kurttuun. Mukavalta ja herttaiselta Kelly vaikutti, mutta rajansa kaikella.
Connie sai onneksi johdateltua heitä pois niistä keskusteluista ottamalla työnjohtajan roolin ja jakamalla tehtäviä kaikille. Kelly sai tyhjentää keittiöön merkittyjä laatikoita, siinä missä Rosemary purki laatikoita olohuoneeseen. Delegoinnin jälkeen blondi sitten etsikin käsiinsä aviomiehensä sisaruksineen, jotka löytyivät makuuhuoneesta jonkinlaisesta sanaharkasta. ”Hey, hey, hey, what’s going on?” Connie kysyi, ottaen paikkansa Alexin rinnalla. ”Can you please talk some sense into him? He’s being ridiculous and stubborn about this! Mom just wants to help and be a part of the family again”, Ally vaahtosi välittömästi, johon puolestaan Alex rupesi väittämään vastaan. ”Wow, you need to stop this fight right now”, Connie sanoi tiukasti. ”We’re here to put our stuff in place, not fight. And it’s almost Christmas. Can’t this wait for a better time?”
|
|
