To the rhythms of the world adored by the sun's rays

Oikeastaan jo nyt Levi stressasi matkan loppumista. New Yorkissa Levi ja Hugo olisivat nimittäin taas kuin kaksi vierasta – okei, opiskelukaveria, mutta kuitenkin. Eivät ne sillä tavalla voisi hengailla muualla kuin Cozumelissa. Siellä ne olivat kuin eri maailmassa. Kukaan ei ollut siellä muistuttamassa kaikista velvollisuuksista ja niinpä ne saivat olla vain kahden. Mikä ei kyllä ollut hyvä asia siinä mielessä, että Levi oli mennyt ihan kunnolla ihastumaan Rhodesinperkeleeseen. Miten olisi voinut olla ihastumatta, kun Cozumelissa se oli näyttänyt Leville itsestään uuden, upean puolen? Ei Levi olisi koskaan kuvitellut Hugosta löytyvän sellaista herkkyyttä. Se oli siis jopa hieman häkeltynyt, kun ne makasivat vierekkäin ja Hugo veti Levin uuteen suudelmaan. Liikkuva sormi sai ihan varmasti Levin kananlihalle, eikä Levi osannut tehdä mitään muuta kuin tuijottaa vieressä makaavaa jätkää silmiin.

Ei Levi meinannut aluksi edes rekisteröidä sitä esitettyä kysymystä siinä ihastuneessa mielentilassaan. Mitään varsinaista vastausta sen päässä ei ainakaan liikkunut – sen aivot löivät tyhjää. Jos ne jotain ajattelivat, niin sitten Hugoa. Sille Hugon vitsille Levi muka pyöräytti silmiään, mutta ei se voinut olla sulamatta hymyyn. ”Yeah”, Levi tokaisi, ”they’re great. But do you really want to go snorkeling?” Se irvisti hieman. Leviä ei juurikaan kiinnostanut luonto suurissa määrin. Joo, nättiä kaikki oli, mutta Leviä kiinnosti se eteen avautuva näkymä Rhodesinperkeleestä enemmän. ”Let’s just stay here”, Levi ehdotti ja nosti toista kättä Hugon rintakehälle, liikutteli sormenpäitään sitä vasten. ”No?” Levi ennakoi Hugon vastausta, ja niinpä Levi joutui miettimään uudestaan mahdollisia vaihtoehtoja. ”Well.. You wanted to party, didn’t you? Are there any good clubs here?” Ajatus ahdisti Leviä kyllä jo valmiiksi, mutta ihan sama. Hugon seurassa se tuntui pystyvän mihin tahansa.

Levi oli keskittynyt katselemaan Hugon rintakehää, mutta nosti kyllä katseensa Hugon silmiin, kun se niin mietteliäästi puhui kolmannesta päivästä. ”There’s only a few days left”, Levi jatkoi Hugon puolesta hieman haikeaankin sävyyn. Niille molemmille oli nimittäin ihan selvää, ettei mikään olisi samanlaista New Yorkissa. Sen vakavan aiheen Levi kyllä onnistui unohtamaan heti, kun Hugo taas alkoi vittuilla perinteiseen tapaansa. Vaikka Levi aluksi oli suurin piirtein vihannut sitä piirrettä, oli se oppinut rakastumaan jo siihenkin. ”I’ve hated it. Every minute. In the future I’ll definitely be choosing school over you”, se vittuili takaisin, mutta hymyili kyllä. Sitten vakavoitui ja vastasi siihen katseeseen. ”You’re welcome?” Levi naurahti hieman huvittuneesti. ”Thank you for taking me here. It’s been.. Amazing.” Se tuijotti taas Hugoa, tällä kertaa kuitenkin haikeasti. Sen olisi tehnyt mieli kysyä, että mitä Hugo ajatteli niistä kahdesta. Levi tahtoi tietää mitä tapahtuisi New Yorkissa. Ei se kuitenkaan voinut sitä kysyä. Niinpä Levi yritti keventää haikeaa olotilaansa naurahtamalla. ”I pretty much hated you at first”, Levi päätti kertoa, ”and now we’re here. It’s all so surreal.”

Hetken kuluttua Levi pakotti itsensä lähtemään siitä Hugon vierestä. Järki oli nimittäin palannut päähän ja muistuttanut, että sellaisesta läheisyydestä ei seurannut mitään hyvää. Boksereillaan hilluva Levi kumartui matkalaukkunsa ääreen ja nappasi sieltä päälleen valkoisen t-paidan ja caprit, koska ei oikeastaan ollut ottanut mitään muutakaan fiksua mukaansa matkaan. Ei se edes omistanut mitään vaatteita. Voisi kai lainata Hugolta jotain, jos olisi vain kehdannut kysyä, mutta eiköhän se pärjäisi omillaankin. Kun Levi alkoi vetää vaatteita päälleen, Hugo tuli siihen viereen oman laukkunsa ääreen. Levi pakeni siitä ja istui takaisin sängyn reunalle, nappasi kännykkänsä käteen. Se otti virnistäen kuvan pukeutuvasta Hugosta. ”That’s for personal purposes”, se vihjaili.

Levi ei tosiaan ollut elämässään kerennyt nähdä kovinkaan monia eksoottisia maisemia, jos ollenkaan. Sille oli ollut iso juttu jo se, kun se Hugon asunnon katolla oli nähnyt valaistun Manhattanin edessään, eli Cozumelin maisemat painivat ihan eri sarjassa. ”Well I’ve seen picture of reefs”, Levi päätti kertoa, mutta oli seuraavaksi ehdottamassa sitä huoneeseen jäämistä. Se todella tahtoi ottaa ilon irti siitä reissusta – siitä, että se saattoi roikkua Hugossa kiinni niin paljon kuin halusi. Meksikossa kukaan ei ollut estelemässä niitä tai asettamassa odotuksia. Hugon vanhemmatkin ihan varmasti tahtoivat sille tyttöystävän, jota se voisi esitellä kaikissa hienostojuhlissa. Leviä Hugo ei koskaan veisi sellaisiin, eikä Levi edes tahtonut niihin. Eivätkä ne vittu ylipäätään edes seurustelleet. Siitä, tahtoisiko Levi seurustella Hugon kanssa, ei nuorukainen oikeastaan ollut enää varma, ja se pelotti. Se oli kyllä leikitellyt ajatuksella, mikä oli vaarallista. Levin sydän tulisi vielä murtumaan pahemman kerran. ”Everything beach related’s fine, then?” Levi kysyi virnistäen. ”How about sex on the beach?”

Pian Hugo oli jo ärisemässä Leville sen negatiivisuudesta. Se sai Levin kurtistamaan kulmiaan, mutta ainakin toistaiseksi se aikoi pitää mölyt mahassaan. ”Well sorry”, Levi vain tokaisi sovittelevaan sävyn. Kauaa sitä ei kuitenkaan enää suruttanut, kun ne alkoivat puhua siitä, kuinka kiva se matka oli ollutkaan. Levi virnisti, kun Hugo kipusi osittain siihen hänen päälleen, oli oikeastaan ihan epäröimättä vastaamassa siihen suudelmaankin. Hugon käsi kyljellä sai Levin virnistämään Hugon huulia vasten, mutta lopulta Levi työnsi Hugoa kauemmas ja nousi pois sängyltä pukeakseen päälleen sen valkoisen asukokonaisuutensa. Ainakaan sille ei tulisi kuuma – tai no, tulisi, jos Hugo alkaisi jossain häntä hipelöidä. Ihan vittuillakseen Levi meni vielä nappaamaan kuvankin päälleen pukevasta Hugostakin ja vihjaili sen tulevan yksityiseen käyttöön. ”It’s your fault”, Levi valitti, ”you’ve taught me bad manners.” Ihan oikeasti Levin seksuaaliset halut olivat nousseet uusiin sfääreihin Hugon tapaamisen myötä.

Hotellilta ne poistuivat ripeästi. He lopulta valitsivat määränpääkseen jonkun ravintolan, ja Levi jopa antoi Hugon maksaa sen annoksen. Jotain matalaprofiilista kuherteluakin ne jatkoivat hotellin ulkopuolella: ne tahtoivat jättää kunnon kuhertelut hotellihuoneen sisäpuolelle. Illalla ne lopulta päätyivät klubille, ja molempien yllätykseksi valitsivat LGBT-kansalle suunnatun klubin. Levi oli ollut sellaisessa New Yorkissakin muutamaan kertaan, mutta ei voisi kuvitellakaan menevänsä Hugon kanssa sellaiseen New Yorkin puolella. Klubille jonottaessaan Levi oli tuijottanut komeaa seuralaistaan, kosketellutkin sitä aina välillä liki huomaamatta, mutta sitten joku oli tullut häiritsemään sitä niiden rauhaa. Se oli joku meksikolainen kundi, joka mitä ilmeisimmin oli tullut iskemään Hugoa – ei Levi jaksanut uskoa, että joku lähtisi sitä iskemään. Levin suureksi yllätykseksi Hugo meni vastaamaan sen jätkän esittämään kysymykseen empimättä myöntävästi, eikä Levi oikein tiennyt, miten olisi siihen reagoinut. Ainakin se tieto oli saanut sen sisuskalut sekaisin. ”DId you mean that?” Levi kysyi hetken päästä varovaisesti, mutta ei koskaan kerennyt saada vastausta, kun Hugo kiirehti sisälle klubiin.

Levi ei edes pahemmin katsellut ympärilleen, kun se oli edelleen niin tohkeissaan. Se katseli vain Hugoa, ja varmaan Hugokin tajusi sen siinä vaiheessa, kun meni esittämään kysymyksen. ”I just asked about the answer you gave to that Mexican guy”, Levi sanoi muka huolettomana, vaikka sen mahassa pyöri perhosia. ”Forget it”, Levi pudisti päätään, kun Hugo kysyi täsmennystä, ”it’s nothing.” Vaikka Hugo vaikutti epäilevältä, se silti antoi asian olla, ja niinpä ne saivat tilata illan ensimmäiset juomat. Eivätkä ne todellakaan jääneet viimeisiksi. Sen illan aikana ne joivat ihan helvetisti liikaa, ja totta kai Leville se oli sananmukaisesti liikaa – sen tapana ei ollut juoda paljoa. Levi oli sen illan aikana siis kosketellut Hugoa ihan liikaa kaikkien edessä, muutenkin ollut todella rohkea ja läheisyydenkaipuinen. Ei sillä, että Hugoa olisi vaikuttanut haittaavaan – tanssilattiallakin se mielellään otti vastaan sitä huomiota.

Hetki sitten ne olivat eksyneet ulos tupakalle. Silloin Leville iski jo huomattavasti pahempi olo, ei ehkä fyysisesti, mutta henkisesti. Se mietti sitä, mitä tapahtuisi New Yorkissa, miten ne jatkaisivat, tahtoisiko Hgo enää edes nähdä. Levi ei nimittäin voisi enää kuvitella elämää ilman Hugoa. Se oli ihan liian nopeassa ajassa tullut tärkeäksi osaksi Levin elämää. ”Hugo”, Levi sitten aloitti vakavana, ”I think we need to end whatever this thing is between us.” Totta kai Hugo oli hämmentynyt – vielä saman päivän aikana Levi oli kehunut reissuea. ”The trip has been great, yeah, but it’s just.. It’s been too great.” Levi huokaisi syvään ja kiirehti vetämään lisää tupakansavua keuhkoihinsa. ”I’m crushing on you, okay? Big time”, se tunnusti, eikä edes tohtinut katsoa Hugoa siinä vaiheessa. ”I know you want nothing serious, and you probably don’t feel the same, so maybe we should just go home tomorrow and never see each other again.” Levi nosti lopulta varoen katsetta Hugon silmiin. ”I can’t do this. I can’t. I want more, but you don’t, so there’s no point.”

Yhtäkkiä se hyvin alkanut Meksikon-reissu tuntui muuttuneen täysin. Yllättäen Levi tunsi olonsa siksi, että se seisoi jossain kiirastulessa palamassa, koska vittu, kun ne kaikki tunteet sattuivat. Eivät ne ainakaan toistaiseksi olleet vielä mitään fyysisesti pahaa oloa aiheuttaneet, mutta henkisellä tasolla kipu tuntui sietämättömältä. Leviä vedettiin kahteen suuntaan – suurimman osan ajasta se halusi olla Hugoa lähellä, mutta toisaalta se tunsi tarvetta mennä niin kauaksi kuin mahdollista. Siellä klubilla kauaksi meneminen oli kyllä suorastaan mahdotonta. Levi nimittäin alkoholipäissään roikkui Hugossa kiinni kuin takiainen, unohti, että mitään julkisia hellyydenosoituksia ei todellakaan ollut ollut tarkoitus esittää. Levi vain eli hetkessä ja nautti siitä, että edes hetken sai vielä viettää aikaa Hugon kanssa. New Yorkissa ne olisivat taas strangers. Hyvä, jos ne edes enää moikkaisivat nähdessään. Hugolla ei varmastikaan ollut mitään mielenkiintoa jatkaa yhteydenpitoa. Tai panemista. Se sai seuraa varmasti muaaltakin.

Herkkänä poikana Levin oli heti pakko päästä kertomaan tuntemuksistaan Hugolle. Se nimittäin oletti, että Hugo olisi vain tokaissut okay tai jotain muuta vastaavaa. Ehkä. Kieltämättä lähiaikoina Levi oli nimittäin ollut vähän huomaavinaan muutosta Hugon käyttäytymisessä. Se vaikutti siltä, että olisi myös tuntenut jotain enemmän. Sellainen oli kyllä luultavasti jotain Levin vainoharhoja. Niinpä Levi meni ihan avoimesti kertomaan kaikesta, kiitos veressä virtaavan alkoholin, mutta Hugon reaktio oli kummallinen. Kaikkea muuta kuin odotettu. Ensin se yritti toki koskettaa, mikä sai Levin vain pakittamaan kauemmas. Ei se tahtonut Hugon koskevan sen avautumisen jälkeen. Avautumista sieltä kyllä tuli sitten Hugonkin puolesta. Kyseinen jätkä oli kyllä draamakuningatar, mutta sillä kertaa se taisi olla vihainen ihan aiheesta. ”Why did you bring me here, then? I don’t understand”, Levi tokaisi turhautuneena ja hylkäsi sormiensa välissä olevan tupakkansa. Sitten Hugo jo kyseenalaisti, että miten Levi muka tiesi, mitä Hugo halusi. ”You’re Hugo Rhodes”, Levi yritti selittää, ”you don’t do serious relationships, but lately, lately you’ve seemed different and I don’t.. I’m confused, Hugo. And scared.” Siinä vaiheessa Hugo sitten vaikuttikin saavan tarpeekseen. Eikä ihme, koska sillä hetkellä Levi lokeroi Hugon suurin piirtein kusipääksi vain maineen perusteella. ”Hugo”, Levi yritti huutaa perään, mutta ei se kehdannut tehdä niin kuin kerran. Muut saattaisivat katsoa.

Yksinään Levi sitten meni baaritskin kautta istumaan johonkin pöytään. Nuorukaisen koko olemus oli masentunut, ja se suurin piirtein vain pyöritteli edessään olevaa breezerpulloa. Huoli Hugosta nousi suureksi. Levi pelkäsi Hugon hankkiutuvan ongelmiin tai, mikä vielä pahempaa, Hugo saattaisi sillä hetkellä olla iskemässä jotakuta toista. Pelkkä ajatus sai mustasukkaisuuden aallon lipumaan Levin yli. Se oli vittu niin epätoivoisesti ihastunut, että ei pystynyt edes ajattelemaan Hugoa jonkun toisen kanssa. Se ei varmastikaan ollut tervettä. Levi ei kauaa kyllä saanut velloa itsesäälissä, kun joku meksikolainen, isompi mies oli istunut siihen hänen viereensä. Levi yritti ihan kohteliaasti pyytää sitä painumaan helvettiin, mutta se mies vaikutti olevan eri mieltä. Ennen kuin Levi kerkesi edes panikoida, se mies oli alkanut hipelöidä ja ehdotella ja ties mitä, eikä kukaan juhlija vaikuttanut huomaavan Levin ahdinkoa. Ihan sama, vaikka Levi olisi huutanut, ei kukaan silloinkaan varmaan vilkaisisi sen pöydän suuntaan.

Pelastaja oli lopulta harvinaisen tuttu. Hugo. Nuorukainen katsoi sitä huolestuneena heti, kun se tuli siihen isottelemaan. ”Hugo, don’t”, Levi yrittikin estää sitä, koska väkivallasta ei seuraisi mitään hyvää. Hugo ei kuitenkaan kuunnellut. Ei varmaan oikeastaan kuullut. Se isompi jätkä totta kai tönäisi Hugon kimpustaan ongelmitta, eikä Hugo kaatunut siihen lattialle mitenkään kevyen näköisesti. Joku ulkopuolinen auttoi Hugon ylös, kun Levi ei taas osannut tehdä muuta kuin katsoa penkin reunalta koko tilannetta. Levi kyllä liukui kauemmas antaakseen Hugolle tilaa. ”No, are you okay?” Päätti poika esittää vastakysymyksen. Se kosketteli Levin vartaloa suurin piirtein kaikkialta, paineli hieman lujempaa nähdäkseen, sattuiko Hugoa jonnekin. Ja lopulta se reagoi ranteeseen osuessa. ”Do we need to find a hospital?” Levi ylireagoi, mikä onneksi sai Hugon vain naurahtamaan. ”Fuck you”, Levi naurahtikin sille, mutta sitten vei kätensä Hugon niskan taakse ja hipelöi sitä kevyesti. ”Come on. Let’s get back to the hotel.” Se odotti Hugon liikkuvan, koska ei halunnut töniä sitä. Levi pelkäsi rikkovansa sen tai jotain.

Matka hotellille ei kestänyt kauaa. Vasta siellä hotellin aulan valoissa Levi tajusi, miten likaiset ja tahmeat kaikki Hugon vaatteet olivat. ”You need a shower”, blondi naurahti ennen kuin kaksikko astui hissiin. Hotellihuoneen puolella Hugo sitten todella alkoi riisuutua suihkua varten. ”You sure you’re okay?” Levi seurasi katseellaan Hugon alastonta takapuolta. Oli se kuulemma. Vähän vaisulta se jätkä vaikutti, mikä sai Levin kääntämään katseensa maahan. Johtuikohan se siitä, mitä Levi oli sanonut? Veden virratessa suihkun puolella Levikin alkoi riisua vaatteitaan. Se liittyisi saatana seuraksi. Se ei ehkä osannut sillä hetkellä puhua käytöksestään, mutta ehkä se voisi edes näyttää läheisyydellä edelleen välittävänsä. Ei siinä kauaa kestänytkään, kun Levi oli avannut suihkuverhon ja hymyili Hugolle kevyesti. Ensimmäisenä Levi vain kietoi kädet Hugon ympärille takaapäin, painoi suukon sen olkapäätä vasten. ”I’m sorry”, Levi mutisi sitä olkapäätä vasten. Sitten ne jakoivat muutaman kevyen suudelman, ennen kuin peseytyivät. Kovin tiukasti ne välillä olivat kiinni toisissaan, mutta mitään varsinaisesti eroottista ei tapahtunut. Sillä hetkellä Hugo ja Levin vain olivat toistensa seurana ja kai Levi oli hyväksymässä sen asian, että oli ihastunut. Ei se muuten olisi sillä tavoin katsonut Hugoa silmiin tai sipaissut märkiä hiussuortuvia pois sen kasvoilta.

Suihkun jälkeen ne saivat pukea päälleen. Tai pukea ja pukea, koska Levi ainakin jäi vain alushousuilleen. Se meni selälleen makaamaan sänkyyn ja tuijotti Hugoa. ”Im sorry”, se toisti vielä uudestaan. ”I know you. Or at least I feel like I do. That’s why I should follow my own intuition instead of other people’s opinions of you. It’s all just very confusing, and as you know, if I get confused, I shut down.” Levi huokaisi syvään. ”You said I don’t know what you want”, se sitten jatkoi hetken kuluttua, ”so could you tell me?” Levi puristi huuliaan yhteen. ”You have.. Changed. At first it was just sex, but then something happened and it makes me feel.. It makes me feel you like me too.” – “If I’m being paranoid, please just tell it to me right away. Then I can get on with my normal life as a social outcast.”

Vaikka Hugo oli omasta mielestään ihan okei, Levi oli silti huolissaan. Pahimmassa tapauksessa se Hugon ranne menisi vielä pakettiin. Levi yritti kuitenkin olla parhaansa mukaan ajattelematta sitä hiton rannetta, ja sen takia se siellä hissiaulassa kiinnittikin huomiota ihan eri asioihin, kuten siihen, että Hugo näytti paskaiselta. Hugon oli pakko vetää siitä suihkukommenttista jotain vitsiä, mikä sai Levin kurtistamaan kulmiaan. ”I was serious?” Levi naurahti hieman hämmentyneenä hissien ovien sulkeutuessa. Niiden kahden onneksi siellä hississä ei ollut ketään muita, eli ne saivat keskustellakin ihan kaikessa rauhassa. Vaikka eipä siellä paljon keskustelua tai mitään muutakaan tapahtunut – kaksikko oli vain hiljaa. Hugo ihan varmasti olisi höpöttänyt, jos Levi olisi edes yrittänyt keksiä puheenaihetta, mutta sen sijaan se oli uppoutuneena omiin ajatuksiinsa eikä vaivautunut puhumaan sitten yhtään mitään. Sitä vähän ihmetytti se, että miten Hugo saattoi olla niin fine sen Levin avautumisen jälkeen. Vaikutti melkein siltä, että mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Ehkä Hugo ei siis olisi tahtonut mitään sellaista tapahtuvan. Ehkä se yritti kieltää kaiken, uskotella itselleen, että ne olivat edelleen reissussa vain fuckbuddy –meiningeissä.

Siitä ei enää kuitenkaan ollut ainoastaan kyse kaksikon suhteessa. Tai siltä se ainakin vaikutti. Ihan yllättäen Hugossa oli tapahtunut muutos, joka samaan aikaan tahtoi Levin pakenemaan ja avautumaan enemmän. Hugon välttelystä ei ainakaan tullut mitään. Siksi Levi menikin kyseisen nuorukaisen mukaan sinne suihkuun lämpimän veden alle, hetken aikaa antoi ajatustensa olla vain siinä hetkessä. Kerrankin se yritti olla ylireagoimatta ja suunnittelematta eteenpäin, ja sen pienen hetken ajan se toimikin. Suihkusta ulos päästyään ne aivan samat, sekavat ajatukset kuitenkin tulivat takaisin, eikä Levi enää voinut olla hiljaa. Sen oli käytävä se asia läpi saman tien. Jos ne pääsisivät New Yorkiin ennen kuin asiasta oli puhuttu, sitä ei koskaan tulisi tapahtumaan. Niinpä boksereihinsa sonnustautunut ja sängylle lepäilemään mennyt Levi tuijotti hetken Hugoa, ennen kuin alkoi puhua, ja lopulta myös pyysi Hugoa kertomaan tunteistaan asiaa kohtaan ihan suoraan. Jos Hugo ei tuntisi samoin, Levi kestäisi sen. Sen olisi pakko tehdä niin. Ei poika voisi koko loppuikäänsä ajatella Rhodesinperkelettä, kun there’s plenty of fish in the sea. Ei kyllä Leville. Tai siltä ainakin tuntui.

Levi sai loppujen lopuksi erittäin suoran – ja satuttavan – vastauksen. Se puhui Levistä virheenä. Että sitä ei kai koskaan olisi pitänyt tapahtua. Pojan Hugossa oleva katse kääntyi jonnekin patjan suuntaan, ja tuntui vähän siltä, että sen sydän tipahti jonnekin mahaan asti. Ainakin se oli sattunut. ”Oh”, Levi sanoi pettyneenä, yritti kyllä kuulostaa siltä, että se oli ihan okei, että Hugolla sai olla oikeus omaan mielipiteeseensä. Ei Levi voinut alkaa sanoa vastaan, koska Hugolla oli oikeus omiin tunteisiinsa. ”So you think I’m a mistake? That we should never have fucked?” Levi vielä varmisti nin surkean kuuloisena, että hävetti. Nuorukaisesta todella asti varmaan kilometrien päähän, että se vastaus oli saanut sen ihan masentuneeksi. Hugon kanssa Levi tietenkin yritti piilotella reaktiotaan, mutta eiköhän Hugo ollut viettänyt jo niin paljon aikaa Levin kanssa, että huomasi sen surumielisyyden. ”It’s fine. Really”, se vielä valehteli perään ja hymyili vaikeasti, yritti ottaa jotain katsekontaktiakin Hugoon. Turhaan – heti sen piti kääntää katseensa muualle. Varmaan kostuneista silmistä viimeistään huomaisi mitä Levi oikeasti ajatteli asiasta.

Ennen tupakalle menemistä Hugo sitten meni tokaisemaan, että ei sittenkään voisi pitää Leviä koskaan virheenä. Se sai nuorukaisen avaamaan suunsa, sitten sulkemaan sen, ja hetken se mietti, olisiko mennyt perään. Ei Levi kuitenkaan tehnyt niin – varmasti Hugo tahtoi vain selvittää omia ajatuksiaan edes hetken ajan yksinään. Niinpä Levi nappasi puhelimen käteensä selatakseen Instagramia. Pian se sai jo hymähtääkin, kun huomasi Hugon laittaneen sinne reissukuvan. Kukaan ei tiennyt, kenen kanssa Hugo oli reissussa. Ei kukaan tietänyt Levistä, eikä varmaan tulisikaan tietämään. Levi oli jäänyt katsomaan sitä kuvaa ihan tuhottoman pitkäksi ajaksi, niin pitkäksi, että Hugo palasi. Vähän pelästyneenä Levi laittoi heti puhelimen pois – nuorukaisesta tuntui siltä, että se oli tehnyt jotain väärää. Kun Hugo istui sängyn laidalle ja alkoi puhua, Levi nousi istuma-asentoon. ”You’re not a mess”, Levi yritti lohduttaa. Se itse asiassa paransi asentoaan niin, että saattoi koskettaa Hugon olkapäätä. Sitten se hymyili keyesti: ”We have organic chemistry on Monday.” – “See? You got me for that.” Kun Hugo käänsi katseensa Leviin katsoakseen sitä, Levi vei käden Hugon poskelle ja silitti sitä. ”Why do you think you’re a mess?” Se kysyi. ”I think you’re amazing. You’re honest, straight-forward, funny, social.. Popular. You’re kinda everything people want to be.” Levi naurahti kevyesti.

Kun Levi meni selälleen makaamaan, Hugo tuli siihen viereen. Nuorukainen nousi käsiensä varaan niin, että saattoi painaa nopean suukon Hugon huulille, ja sitten se kääntyi kyljelleen. Levi jäi hiljaisena katselemaan Hugoa, mutta lopulta huokaisi syvään. ”So what should we do?” Se kysyi. ”We need to decide if we want to see each other again in New York or not.” Levi hipelöi Hugon hiuksia hermostuneena. ”I’d like to see you”, se sanoi nolostellen. ”To be honest, you’ve brought me back to life.” Levi nauroi ääneen, kun se oli kuulostanut niin helvetin typerältä. ”I know it sounds fucking stupid, but it’s true!” Levi puolusteli itseään. ”My life wasn’t really that exciting, and you know it”, se vielä virnisti. Sitten taas vakavoitui. ”You would never tell people about us, wouldn’t you?” Levi kysyi ihan suoraan. ”I’d always be your secret, what, lover, right?” Ei se syyllistänyt tai mitään – varmisti vain. ”I don’t care, really. I just want to hang out with you.” I want you olisi ollut oikeampi ilmaisu, mutta ei niin voinut sanoa.