|
|
Oct 21, 2017 10:47:24 GMT 2
Post by Deleted on Oct 21, 2017 10:47:24 GMT 2
Friday, the 11th of September 2009John Jay College of Criminal Justice @ Manhattan
Vivian Bray & Emmet Dixonmoa | Vivi's outfit Ilta oli jo aikoja sitten alkanut hämärtymään, mutta John Jay Collegen kampusalueella tuskin tulisi olemaan hiljaista – tai ainakaan yhdessä sen asuntoloista. Jälleen uusi lukukausi oli alkanut ja totta kai sellaista täytyi juhlistaa opiskelijabileillä. Uudet opiskelijat piti opettaa alusta alkaen oikeille tavoille. Olihan bileet myös oiva tilaisuus vaihtaa kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa. Toisaalta, tarvitsivatko opiskelijat koskaan mitään syytä järjestää juhlia? Eivät. Näin ollen juhlien pitopaikaksi valikoituneeseen asuntolaan oli sulloutunut enemmän ja vähemmän humaltuneita juhlijoita. Suurin osa heistä opiskeli John Jay Collegessa, mutta mukaan mahtui muitakin. Kuten esimerkiksi Vivian. Hän ei todellakaan opiskellut kyseisessä oppilaitoksessa, vaikka ikänsä puolesta nainen olisikin mennyt ensimmäisen vuosikurssin opiskelijasta. Hänen opintonsa siinsivät jossain hamassa tulevaisuudessa. Nyt hän oli vain kuokkavieras, joka halusi osansa opiskelun parhaimmasta puolesta – joskus oli mukava vain kaapia kirsikat kakun päältä. Loppupeleissä oli naurettavan helppo soluttautua opiskelijabileisiin, kun tunsi oikeita ihmisiä. Kiitos High School aikojen, Vivi tunsi juuri sellaisia. Oikeastaan John Jay Collegessa opiskeli useampikin hänen tuttunsa ja kiitos pienoisen bilettäjän maineen hänelle oli sadellut kutsuja useampi. Vivianin ei ollut tarvinnut kahta kertaa miettiä osallistuisiko hän näihin kekkereihin – tietenkin. Hänkin kaipasi pienoista tuuletusta työviikkonsa päätteeksi ja olihan hän kesän aikana päässyt eroon poikaystävästään. Tai no… Eroon ja eroon. Nainen ei ollut se jättäjä osapuoli, mutta Ryan oli paljastunut pahemman luokan mulkuksi, joten oli vain parempi, että suhde oli päätynyt eroon. Vivian oli jo onnistunut hylkäämään kaverinsa. Ei sillä, että hän olisi heitä mihinkään tarvinnut. Hän oli itsenäinen nainen ja pärjäsi omillaan. Ainakin vielä toistaiseksi. Kun kello olisi lähempänä aamua kuin yötä, saattoi tilanne olla täysin toinen. Askeleet kuljettivat naista pitkin ja poikin asuntolaa. Bileet toki olivat keskittyneet lähinnä yhteisiin oleskelutiloihin ja osa norkoili rakennuksen ulkopuolella. Syyssää ei ollut vielä liian kylmä. Vivian nosti punaisen muovimukin huulilleen ja maistoi kohtalaisen pahanmakuista boolia. Edes legendaarinen juomavälinen ei pelastanut sitä, mutta alaikäisenä Vivianilla ei ollut oikeutta valittaa asiasta. Juoma oli pakko kaataa kurkustaan alas irvistelemättä. Ehkä se muutaman mukillisen jälkeen alkaisi maistua siedettävältä. Katse kiersi juhlijoiden joukossa. Sakki oli varsin sekalaista. Jossain vilahti tuttu kasvo, mutta ennen kuin brunetti ehti asiaan reagoida millään tasolla, oli henkilö jo kadonnut ihmisvilinään. Käsi haraisi vapaina hulmuvia hiuksia, mutta hyvin nopeasti Vivi sai sen siirtää nykimään hameensa helmaa alemmaksi. Saamarin Cheryl, kun oli moisen vaatekappaleen hänelle antanut. Vivian oli laiskana ihmisenä suunnannut suoraan töistä ystävälleen, joka asui bilepaikan lähettyvillä ja lainannut tältä vaatteita itselleen. Ei hän nyt työvaatteissaan voinut juhlimaan lähteä! Vaikka oletettavasti moni nuorukainen olisi naista siinä vaatetuksessa katsellut. Valitettavasti Vivian halusi maksun, että hän suostui työasunsa pukemaan päällensä. Se oli kertakaikkisen kamala. Nainen nosti mukinsa takaisin huulilleen katseen jälleen kiertäessä ja silloin hän näki sen. Näky ei olisi ollut muussa tilanteessa mitenkään erikoinen, mutta kun siihen yhdisti opiskelijabileet – hauskanpidon tiivistymän. Kieltämättä yksinäinen nuorukainen oleskelutilan laidalla oli outo näky, niin kummallinen, että huomaamattaan Vivian oli astellut kyseisen henkilön luokse. Nuoren naisen oli toki myönnettävä se tosiasia, että nuorukainen oli varsin katseltava tapaus ja hänellä ei näyttänyt olevan seuraa, eikä Vivillä itselläkään. Joten… Miksipäs ei. Hymy kaartui naisen huulille, kun hän pääsi uuden tuttavansa luokse – siis hän toivoi nuorukaisesta tulevan sellainen. ”Why that grumpy face?” Vivian kysäisi kohottaen oikeata kulmaansa pienoisesti. Nuorukainen tuntui olevan ainoa, joka ei suorastaan hihkunut ilosta. |
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Oct 23, 2017 18:32:51 GMT 2
Post by moa on Oct 23, 2017 18:32:51 GMT 2
Emmet's babyface + ootd without the accessories Kesän päättyminen ja uuden lukuvuoden alku oli tarkoittanut Emmetille paluuta Brooklynissa sijaitsevasta lapsuudenkodista John Jayn kampusalueelle. Se oli tarkoittanut myös asuinkumppaneiden vaihtumista poliisina uraa tekevästä isosiskosta, teini-ikäisestä veljestä ja 8-vuotiaasta pikkusiskosta joukkoon akateemista elämäänsä aloittelevia varhaisaikuisia: niitä joista Emmet itse oli yksi, muttei sitten kuitenkaan ollut. Omakotitalon vaihtuminen pieneen asuntolahuoneeseen olisi voinut olla jollekin toiselle järkytys, joku taas olisi voinut iloita niistä mahdollisuuksista, joita muiden nuorten aikuisten kanssa asuminen tarjosi. Emmet ei tuntenut näistä tuntemuksista kumpaakaan omakseen. Opiskelutoverinsa hän olisi koska vain vaihtanut perheeseensä, mutta Brooklyn Heightsin talo ei ollut enää hänen kotinsa ja jo kesäksi sen katon alle palaaminen oli ollut vaikeaa. Niinpä asuntolaelämä oli kyllä kompromissi, mutta eri syistä kuin se olisi voinut olla jollekin toiselle. Ei Emmet vihannut hauskanpitoa, ei ainakaan niin intohimoisesti kuin hänen olemuksestaan olisi useina kuluneen vuoden perjantai- ja lauantai-iltoina voinut kuvitella. Hakeutuessaan opiskelemaan kriminologiaa ja rikosoikeutta hän oli vain kenties kuvitellut, että opiskelijatoverit olisivat olleet jotain muuta. Mitä? Ainakin hieman vakavamielisempiä kuin mitä tarinat collegessa opiskelusta antoivat olettaa. Eivät ne olleet: John Jay College of Criminal Justice oli aivan yhtä täynnä juhlimisesta, päihteistä ja vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostuneita nuoria kuin mikä tahansa muukin college olisi ollut. Se, että Emmet vierasti bileitä ja viinalla läträämistä, ja olisi mieluummin viettänyt perjantainsa tuleviin tentteihin hyvissä ajoin valmistautuen ei pelastanut häntä siltä tosiasialta, että muut samassa asuntolassa asuvat halusivat juhlistaa uutta lukuvuotta. Eivät tietenkään rauhallisen opiskelun vaan alkoholin ja kovalla soivan musiikin tahtiin. Meteli oli ennen pitkää pakottanut Emmetin ulos huoneestaan; ehkä päätökseen olivat vaikuttaneet ne muutamat edellisvuodelta tutut kurssikaveritkin, jotka olivat käyneet itsepintaisesti takomassa hänen oveaan ja nurisemassa siitä jatkuvasta kirjojen kanssa nyhväämisestä. Jokainen, joka oli joskus viettänyt aikaa Emmetin kanssa tiesi, ettei hän ollut epäsosiaalinen tai syrjäänvetäytyvä tyyppi: tämä ei vain ollut hänen lajinsa. Painostuksen oltiin silti annettu lopulta voittaa ja juteltuaan parin tuttunsa kanssa Emmet oli lopulta löytänyt itsensä asuntolan oleskelutilan seinustalta punainen kuppi kädessään. Oluen sijaan hän oli täyttänyt sen vissyllä, mutta kupin läpinäkymätön materiaali antoi tällaiset pikkuseikat anteeksi. Nuorukaisen katse kiersi ympärillä vellovassa väkijoukossa, mutta ketään niin tuttua ei juuri sillä hetkellä näköpiirissä ollut, että hän olisi viitsinyt vaivautua jättämään paikkansa. Oikeastaan se seinustalla seisominen sopi hänelle ihan hyvin, koska nyt kukaan ei ainakaan voisi väittää, ettei hän koskaan tullut ulos huoneestaan. Toki hän olisi luultavasti nauttinut enemmän tenttikirjoihinsa paneutumisesta, mutta ei kai tämäkään aivan luokaton tapa viettää aikaa ollut, vaikka hetkittäin voimakkaana lemahtava alkoholin tuoksu saikin hänet rypistelemään kulmiaan. Seisoskeltuaan hetken paikoillaan poissaolevan näköisenä Emmet yhtäkkiä tiedosti tuntemattoman tytön kävelevän häntä kohti. Sen ei oikeasti ajateltu olevan matkalla hänen luokseen, ei ennen kuin se alkoi puhua ja aivan selvästi nimenomaan hänelle. Emmet nosti ylös katseensa, joka oli jokseenkin apaattisesti päässyt valumaan ihmisten kasvojen korkeudelta uhkaavasti lattiaa kohti. Pienellä ryhtiliikkeellä tavoitettiin tummatukkaisen tytön aasialaiset kasvonpiirteet ja siinä valossa melkein hiilenmustilta näyttävät silmät. ”Grumpy?” Emmet kysyi ja jokin hymyntapainen nykäisi väkisinkin huulipieltä. Tyttö ei näyttänyt tutulta, mutta samaa olisi voinut sanoa monista muistakin ympärillä parveilevista ihmisistä. Söpö se oli, vaikka aika nuoren näköinen. ”Is that how it looks? I thought I was having the time of my life.” Heitto oli ehkä vähän turhankin sarkastinen, mutta naurahtava äänensävy teki siitä vielä ihan salonkikelpoisen. Emmet nojasi selkäänsä seinää vasten ja harkitsi hetken nostavansa kupin huulilleen, muttei sitten kuitenkaan vielä tehnyt sitä. ”This isn’t really my scene”, hän myönsi ja loi tyttöön melkein pahoittelevan katseen. Oli sekin valinnan tehnyt tullessaan kaikista ihmisistä juttelemaan juuri hänelle. ”Are you a freshman?” blondi kysyi tavoitellen hieman kasuaalimpaa äänensävyä.
|
|
|
|
Oct 25, 2017 22:56:52 GMT 2
Post by Deleted on Oct 25, 2017 22:56:52 GMT 2
Vivian tutkaili nuorukaista päästä varpaisiin samalla, kun odotti toisen vastausta kysymykseensä. Nainen tiesi, että hänen katseensa saattoi olla röyhkeäkin, mutta hän ei jaksanut välittää sellaisesta. Miksi yrittää peitellä asioita? Sitä paitsi, suurin osa miehistä katseli naisia kuin lihakimpaleita yökerhoissa ja baareissa, joten kai Vivianilla oli kerrankin oikeus maksaa potut pottuina? Punainen muki nousi jälleen huulille. Myös lähempää tarkasteltuna nuorimies oli katseen kestävä. Nuorukaisen tokaisu kirvoitti hymyn naisen huulille. Kyllä, Vivistä kyseinen sana oli ollut hyvin sopiva kuvaamaan miehen kasvoilla ollutta ilmettä. Toinen näytti juuri siltä, että olisi halunnut olla jossain muualla. Kysymys kuului, että miksi? Eivätkö bileet olleet kaikkien opiskelijoiden elämän kohokohta? Nehän olivat päiviä, kun saattoi unohtaa opinnot ja heittäytyä hauskanpitoon. Toki moni nolasi itsensä pahanpäiväisesti näissä karkeloissa.
” Yes, you exactly look like that dwarf in Snow White and the Seven Dwarfs movie. But don’t worry, Grumpy is cute guy.” Vivian sanoi kevyen naurahduksen saatellessa naisen sanoja. Sitä mikä tuli miehen seuraaviin sanoihin, niitä nainen ei olisi ostanut, vaikka olisivat olleet alennusmyynnissä. Nuorukainen nopeasti paljastikin asian todellisen laidan ja se sai Vivianin jälleen kohottelemaan kulmiaan. Oliko toinen pakotettu osallistumaan näihin kekkereihin? Tietysti, jos hän asui tässä asuntolassa, saattoi osallistumatta jättäminen olla hankalaa.
”What? You’re student and you don’t like party? Are you sick or what is wrong with you?” Vivian kysyi ja yritti loihtia kasvoilleen mahdollisimman järkyttyneen ilmeen, mutta huulilla kareileva, pienoinen virne taisi vesittää naisen yrityksen varsin lahjakkaasti.
Vivian hiljentyi ja muuttui mietteliääksikin, kun nuorukainen esitti kysymyksen liittyen naisen statukseen kampuksella. Se oli erittäin hyvä kysymys, mutta nostatti naisessa huolen pintaan. Mitä hänen kuuluisi vastata? Kaikki eivät pitäneet kuokkavieraista kampuksen juhlissa. Olihan koko kampus hieman kyseenalainen paikka. John Jay College of Criminal Justice, tarvitsiko enempää sanoa? Vivianista oli omituista, että kyseisen oppilaitoksen opiskelijat juhlivat. Olisi luullut, että täällä kaikki olisivat olleet kunnon kansalaisen perikuvia. Silloin naisella ei tosin olisi ollut yhtäkään tuttua täältä. Oikeastaan sekin, että hänellä opiskeli tuttuja täällä, oli outoa. Häntä ei tunnettu siitä, että rakasti poliiseja taikka muuta virkavaltaa – Bronx jätti jäljen ihmiseen. Tietysti sekin saattoi asiaan vaikuttaa, ettei Vivianilla ollut kovinkaan positiivisia kokemuksia poliiseista ja sen sellaisista henkilöistä. Onneksi täällä oli kyse vasta opiskelijoista. Heistä ei ollut tullut vielä samanlaisia kuin jo virkaansa valmistuneista, joten Vivi pystyi huoletta vielä hengaamaan heidän kanssaan.
”If I tell truth, gonna you arrest me?” Vivian kysyi kallistaen päätään hieman. Virne valtasi takaisin mietteliäät kasvot. Nainen haraisi hiuksiaan ja mittaili nuorukaista katseellaan. Naisen kysymys oli epäilemättä kertonut jo vastauksen nuorukaiselle, ellei toinen kuulunut niihin hitaamman puoleisiin miehiin.
”Yeah… I’m not a freshman. This criminal stuff isn’t my thing. It’s cooler to be bad girl than good girl. Am I right?” Nainen tokaisi iskien samalla nopeasti silmäänsä. Muki nousi jälleen Vivianin huulille, jotka jättivät uudet jäljet mukin pintaan, kiitos huulikiillon. Valitettavasti muki tuli juotua tyhjäksi ja brunetti joutui mutristamaan huuliaan. Vaikka juoma oli kertakaikkisen pahaa, oli sääli, että se loppui niin nopeasti. Eihän täällä kuivin suin voinut olla! Vivi kiinnitti katseensa miehen sinisiin silmiin.
“Would you like to drink something with me?” Kysymys oli yllättävänkin kohtelias, mikä sai Vivianin naurahtamaan. Nainen ei jäänyt odottamaan miehen vastausta, vaan tarttui toista kädestä kiinni välittämättä siitä olisiko asia nuorukaiselle okei vai ei. Eikä nainen antanut ajatuksensa harhailla siihen seikkaan, että miehen muki saattoi olla vielä täysi.
”Of course you wanna. We’re party now.” Vivian tokaisi ja lähti johdattelemaan taikka raahaamaan tuntematonta nuorukaista perässään – todennäköisesti heillä oli eriävä mielipide asiasta.
”And… I’m Vivian, but you can call me Vivi.” Brunetti tajusi vihdoin ja viimein esitellä itsensä. Katse käväisi nuorukaisessa sanojen aikana, mutta ihmisvirta pakotti naisen keskittymään enemmän heihin kuin nuorukaiseen.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Nov 29, 2017 22:25:43 GMT 2
Post by moa on Nov 29, 2017 22:25:43 GMT 2
Se tyttö ei ainakaan ujostellut, ei tippaakaan ja jollain hassulla tavalla Emmet huomasi pitävänsä sen asenteesta. Se oli röyhkeä, muttei huonolla tavalla. Emmet ei tosin ollut aivan varma, olisiko hänen pitänyt tuntea olonsa jotenkin alastomaksi sen katseen alla, niin intensiivisesti se vilkuili häntä päästä jalkoihin. Lopulta nuorukainen päätti ottaa sen kohteliaisuutena, eikä vaivata sillä liikaa itseään. ”Not sure if I should be offended by that remark”, hän naurahti ja kohotti kysyvästi toista kulmaansa, vaikkei se oikeastaan ollut mikään kysymys. Taisihan se olla ihan totta, että hän pisti silmään siellä iloisesti pauhaavien ihmisten joukossa. Kääpiöksi nimittäminen oli yksi asia, mutta sairaaksi epäileminen laittoi pojan virnistämään ja puistelemaan päätään huvittuneena. ”Yeah, maybe”, hän sanoi kuitenkin ja kohtautti olkiaan. ”I thought being a student was about studying, not partying, but guess I was wrong.” Keskustelun sävy pysyi kepeänä ja Emmetin heitot huolettomina.
Ensimmäistä kertaa tyttö meni vähän mietteliään näköiseksi, kun Emmet kysyi siitä fuksiudesta. Mietintätauosta saattoi jo päätellä, ettei se ehkä ollut. Toisaalta vanhempi opiskelija olisi nopeasti korjannut, että oli jo aiempaa vuosikurssia, niin yliopistohierarkiat ilmeisesti toimivat. Kun tyttö kallisti päätään, kallisti poikakin hieman omaansa. ”Can’t promise anything, I am quite passionate about justice”, mukamas tunnustettiin. Opiskelijan oikeudellako hän olisi tytön pidättänyt ja mistä hyvästä? Ei vieraalle kampukselle bileisiin tuleminen tainnut kovin kummoisesta rikoksesta käydä. Joka tapauksessa kysymyksestä kävi ihan selväksi, ettei se opiskellut siellä ja tulihan siihen asiaan sitten vahvistuskin. Emmet otti huikan vissystään kuunnellessaan tytön analyysia kiltteyden ja pahuuden anatomiasta. Loppuun esitetylle kysymykselle hän puoliksi irvisti. Flirttailiko se hänen kanssaa ja mitä siihen olisi edes pitänyt sanoa? ”I think we’ll both be happier if I don’t take a stand on this matter. But just… You do you. Live the life to it’s fullest potential and all that”, heitettiin ja huulilla pyörivässä hymyssä saattoi olla jonkinlainen kujeileva alavire. Kai siinä ikään kuin annettiin tytölle lupa olla paha, tuhma, mitä ikinä se halusi. Oli varmaan ihan selvää, että Emmet itse oli varsinainen kultapoika. Aina valppaana opintojensa kanssa, huolissaan perheestään ja vähän varuillaan itsensä suhteen. Hänhän siinä nimenomaan yritti aktiivisesti valita olla hyvä pahan sijaan, ihan kuin se niillä geeneillä olisi ollut helppoa.
Kaikki se päänsisäinen pohdinta jätettiin ihan omaan arvoonsa ja sen sijaan annettiin katseen jumittua hetkeksi vastapäätä tiukasti seisovan tytön silmiin. Edelleen siinä valossa melkein mustat. Esitetyn kysymyksen myötä Emmet vilkaisi kuppiinsa, joka ei ollut vielä aivan tyhjä, muttei toisaalta myöskään täynnä sitä, mitä tummatukka kuvitteli. Tyttö ei varmaan puhunut vaapukkamehusta tai mineraalivedestä, mutta kai se olisi jotenkin kierrettävissä. Ihan kohteliaisuudestakin olisi tuntunut typerältä kieltäytyä, muttei sitä olisi ehditty tehdäkään, kun tyttö oli jo tehnyt päätöksen hänen puolestaan. Jos Emmet olisi pannut vastaan, olisi hänen varmasti onnistunut pysyä paikallaan, mutta ei sellaiseen vänkäämiseen viitsitty tai haluttu ryhtyä. Sen sijaan naurahdettiin vähän epäuskoisesti ja annettiin tytön vetää hänet irti seinästä ja liikkeelle. ”Sure, why not”, Emmet myöntyi vielä muodollisestkin, vaikkei edelleenkään kokenut minkäänlaista tarvetta alkoholin nauttimiseen. Siinä heidän navigoidessaan ihmisten ohi keittiötä kohti tyttö kääntyi puolihuolimattomasti katsomaan häneen päin ja kertoi viimein nimensä. Ei Emmet ollut edes tajunnut ajatella sitä, vaikka kysyminen olisi varmaan ollut ihan normaali toimenpide. Vivian tuntui kuitenkin ihan sopivalta, tai Vivi, kuten se pyysi itseään kutsumaan.
Se koko tilanne meni lopulta Emmetiltä vähän ohi ja saattoi olla, että tyttö joutui katsomaan häntä vähän oudosti olkansa yli ennen kuin poika tajusi oman virheensä. ”Oh, yeah. Emmet. I’m Emmet”, hän vastasi, kun he pääsivät asuntolan jaettuun keittiöön. Yhdelle huoneen pöydistä oli kasattu juotavaa: jotain kohtuullisen hirveän näköistä boolia ja oluttynnyri. ”Well… What can I offer you?” Emmet kysyi herrasmiehen elkein heidän seisahduttuaan pöydän eteen. Hän vilkaisi Viviania pieni hymy huulillaan ennen kuin kääntyi takaisin pöydän puoleen ja alkoi lyhyen silmäilyn jälkeen esitellä heidän vaihtoehtojaan. ”There’s so much to choose from. We have this delightful looking greenish thing that I suppose is the punch? Did you try it? Looks like something that would get you killed” hän totesi ja katsahti boolimaljaa uudelleen kulmiaan hieman huolestuneesti rypistäen. ”There’s pretty much only that or beer. Yeah. Many good alternatives.” Jostain syystä juhlissa ei juuri ollut tarjolla alkoholittomia vaihtoehtoja, ja kummasti Emmet aavisti, ettei Vivi niitä ollutkaan vailla. Sen hilpeästä olemuksesta saattoi päätellä.
Emmet täytti tuoreen seuralaisensa lasin sen toiveiden mukaan ja kumottuaan loput vissyt oman lasinsa pohjalta täytti sen hieman yli puolilleen oluella. Ei oikeastaan siksi, että olisi halunnut juoda, vaan lähinnä koska ei ollut myöskään erityisen halukas availemaan täysin vieraalle ihmiselle alkoholittomuutensa taustoja. ”So, if you’re not our freshman or interested in justice; what do you do then?” nuorukainen kysyi, kun he olivat siirtyneet pöydän välittömästä läheisyydetä vähän sivummalle. ”Other than hang out in other people’s dorms, obviously.”
|
|
