Step by step

Tavanomainen torstai-ilta. Se oli oikeastaan sellainen ilta jolloinka kukaan ei olisi olettanut sattuvan mitään pahaa. Ei välttämättä edes New Yorkissa, vaikka kaupunki olikin paikka joka ei nukkunut koskaan. Julie Thompson sen sijaan tunsi itsensä väsyneeksi. Hän ei ollut varma, paljonko kello oli. Ilta oli viileä ja se saikin tytön nostamaan takkinsa kauluksia paremmin kasvojensa suojaksi, samalla kun hän astui ulos bussista. Hän oli viettänyt iltansa eräässä yliopiston monen tunnin kestäneessä seminaarissa. Aihe oli käsitellyt sosiaalipedagogiikan historiaa ja sen kehitystä. Aihe oli opintojen kannalta varsin tärkeä, mutta itse seminaari oli varsin kaukana yliopistolta.

Selviytyäkseen seminaariin, Julien oli täytynyt hypätä bussiin. Seminaari itsessään oli mennyt hyvin ja sen päätyttyä neitokainen olikin navigoinut itselleen sopivan bussin suoraan kotiin. Tai niin hän oli ainakin olettanut - Väsyneenä ihmiset tuppasivat tekemään virheitä ja niin oli käynyt Juliellekin. Hän oli hypännyt väärään bussiin ja löysikin nyt itsensä täysin tuntemattomalta alueelta mitä New Yorkiin tuli. Julie katseli ympärilleen ja kurtisti hieman kulmiaan. Juuri tällaisina hetkinä sitä toivoi, että omistaisi auton. Hän oli pimeällä kadulla yksin ja ainoat maisemat olivat rakennukset, jotka olivat isoja ja harmaita kerrostaloja. Niitä koristivat kapeat ja hämärät kadut. Ei ristin sieluakaan missään. Julie tunsi itsensä hetkeksi aikaa neuvottomaksi. Kuinka hän nyt pääsi takaisin kotiin? Kännykkä kaivettiin lopulta esille ja tämän illan bussiliikenne tarkistettiin. Seuraava saapuisi vasta puolen tunnin päästä. Tyttö huokaisi ja huitaisi kädellään silmien eteen valahtaneita vaaleita hiuksiaan. Ei auttanut muu kuin odottaa.
Sivusilmällä Julie huomasi pienen kahvilan kadun nurkalla. Se näytti olevan vielä auki ja väsymys sai Julien kaipaamaan itselleen teetä. Hän ei tavallisesti juonut teetä näin myöhään mutta nyt turvattomuus sai hänet kaipaamaan itselleen jotain lämmintä. Askeleet siis suunnattiinkin kohti kahvilaa.

Sisään astuttiin ja tilaus tehtiin. Julie istahti erääseen pikku pöytään ja silmäili ympäristöä. Kahvila oli hyvin pieni paikka. Siellä oli hänen lisäkseen vain muutama henkilö. Kännykän näyttöä vilkaistiin uudelleen. Menisi vielä hyvä tovi ennen kuin bussi saapuisi takaisin. Tee siis nautittiinkin rauhassa ja lopulta tyttö harppoi takaisin ulkoilmaan, kiitettyään ensiksi tarjoilijaa hyvästä teestä. Hän oli saanut takaisin vain kulman kohotuksen
.
Koska ulkona oli kylmä, Julie ei halunnut pysyä paikoillaan. Pieni kävely lämmittäisi häntä. Julie ei kuitenkaan huomannut varjoa, joka oli lähtenyt seuraamaan häntä...