Dreams gone to waste like broken bottles

ALEX'S OOTD

Connien lähteminen oli saanut Alexin tolaltaan. Jos ne poliisit eivät olisi tulleet sinä päivänä paikalle, olisi se ihan varmasti lähtenyt ajamaan Connien pois vieneen taksin perään ja hakenut Connien takaisin kotiin. Tai pikemminkin jonnekin muualle. Alex olisi ollut valmis viemään blondin jonnekin, missä ne olisivat voineet elää ilman, että muut ihmiset työnsivät nokkaansa niiden suhteeseen. Sitä vaihtoehtoa Alex ja Connie eivät kuitenkaan koskaan saaneet. Itse asiassa vaikutti siltä, että Connie ei edes halunnut enää olla Alexin kanssa. Siihen lopputulokseen Alex oli tullut sen jälkeen, kun ne Nickin kanssa olivat lähteneet Itävaltaan pelastamaan tytön jostain tyttöjen sisäoppilaitoksesta. Connie ei koskaan saapunut sinne sovittuun tapaamispaikkaan, vaan sen sijaan niille ilmoitettiin, että blodi ei tahtonut tulla. Ei Alex sitä tietenkään ollut uskonut - se oli ihan varma, että Connieta pidettiin jossain vankina. Samana päivänä Alex kuitenkin sai vielä blondilta itseltään viestiä, ja siitä kävi selväksi, että Connie ei halunnut enää olla minkäänlaisissa tekemisissä Alexin kanssa.

Itävallasta takaisin New Yorkiin saapumisen jälkeen Alex ja Nick olivat vielä törmänneet vihaiseen Heatheriin lentokentällä, ja viimeistään vankilalla ja ties millä uhkailu sai yleensä niin määrätietoisen ja jääräpäisen Alexin vimeistään luovuttamaan. Se oli game over. Alex yritti niinä tuskaisina kuukausina Connien lähtemisen jälkeen esittää, että kaikki oli hyvin, mutta se oli vaikeaa, kun kaikki tutut huomasivat Alexissa selvän muutoksen. Vittu kaikki siinä tilanteessa muistutti äidin lähtemisestä, eikä Alex voinut uskoa, että se joutui kokemaan taas sen kaiken. Connien kohdalla se tuntui kuitenkin vielä pahemmalta. Ei kukaan ollut koskaan hyväksynyt Alexia täysin kaikkine vikoineen, ei ainakaan sillä tavalla kuin Connie. Connien unohtaakseen Alex siis lipui takaisin niihin aikaisempiin tapoihin naistennaurattajana ja se tuntuikin auttavan. Ainakin hetken. Kyllä se helposti ajatteli Connieta aina sen jälkeen, kun oli jotakuta toista pannut. Se tuntui melkein pettämiseltä, vaikka mitään sellaista ei tapahtunutkaan.

Connien lähdettyä Alex jaksoi opiskella valokuvausta vajaan vuoden. Tarpeekseen se sai siinä vaiheessa, kun kaikki ihastuivat juuri Conniesta otettuihin kuviin ja kyselivät kysymyksiä, joihin Alex ei halunnut vastata. Niinpä Alex lopetti koulunsa kesken ja palasi kotiin, jossa dinerissa työskentely tuntui tutulta ja turvalliselta. Tai niin Alex ainakin luuli. Se sai isänsä pian kiinni siitä, että se oli dinerin turvin mm. väärentänyt rahaa. Se ei kuitenkaan käräyttänyt isäänsä perheelleen, vaan sen sijaan päätti mennä siihen mukaan. Alex löysi sitä kautta itselleen jopa uuden jengin, jonka kanssa hengata. Ne olivat nuori rikollisjengi, ja niiden kanssa touhuaminen sai Alexin ajattelemaan muutakin kuin Connieta. Oikeastaan vasta parin vuoden jälkeen Alex pystyi sanomaan, että Connie ei koko ajan kummitellut mielessä, ja että se uskalsi taas luottaa itselleen uusiin ihmisiin. Erään ystävänsä kautta Alex löysi jopa uuden tyttöystävän, Maxinen – tai Maxiksi kaikki sitä kutsuivat. Kyseinen tyttö oli suurin piirtein kaikkea muuta kuin Connie, mutta ei se haitannut. Oikeastaan oli vain hyvä juttu.

Max ja Alex olivat suurin piirtein erottamaton kaksikko, mutta sinä iltana Alex ei ollut ottamassa tyttöystäväänsä mukaan. Se oli nimittäin Nickin ja Jasonin kanssa sopinut menevänsä joihinkin yliopistobileisiin. Jo ennen sitä automatkaa Alex oli aloittanut juomisen, ja sinne kampukselle saapumisen jälkeen Alex saattoi sanoa olevansa mukavassa hiprakassa. Se hiprakka ei kuitenkaan voinut estää kaikkia niitä ristiriitaisia tunteita seuraavasta tapahtumasta. Suurin piirtein heti, kun sinne bileisiin oli saavuttu, se joutui nimittäin koppaamaan syliinsä tutun blondin. Niin tutun, että Alex ei osannut edes reagoida. Yleensä niin terävähoksottiminen mies meni ihan vaikeaksi. ”Connie?” Nuorukainen osasi avata suunsa vasta silloin, kun nuori nainen oli jatkamassa matkaansa. Katsekontakti viimeistään varmisti, että Alex ei ollut erehtynyt henkilöstä. ”I came here with Jason and Nick”, Alex sanoi hämmentyneen kuuloisena. ”What are you doing here? Do you live here?” Alex ei varmaan koskaan ollut tuntenut oloaan niin out of his element. Sarkastisuus ja huumoripainotteisuus olivat aika kaukana sillä hetkellä.

Toisessa huoneessa sillä hetkellä istuskeleva Levi odotti uskollisesti naksujenmetsästysreissulla olevaa kämppistään takaisin. Pilvipäissä se koko tilanne tuntui jopa siedettävältä, mutta siitä huolimatta nuorukainen ei tuntenut oloaan hyväksi kaikessa siinä ihmispaljoudessa ja melussa. Levi nosti katseensa puhelimensa ruudusta tuttuun blondiin, joka toi sille turvaa edes hieman. Mutta naksuja se ei kyllä tuonut. ”Where’s our snacks?” Levi heti kysyikin. Sitten se kyllä tajusi, että Connie oli suurin piirtein paniikissa. ”Uh, Connie?” Levi nousi seisomaan. ”Are you.. Okay?” Se käveli Connien vierelle. Oli itse asiassa viemässä käden sen olkapäälle, mutta ei, se tuntui liian ahdistavalta. ”How are you feeling?” Totta kai Levi kuvitteli sen johtuvan huumeista. ”Are you hearing or seeing things you shouldn’t?”

Se oli ihan oikeasti Connie. Alexilla ei ollut edes ollut tietoa, että Connie oli palannut New Yorkiin, eli totta kai se tuijotti tyttöä kuin olisi nähnyt aaveen. Connie itse taas näytti pelästyneeltä, ihan selvästi yritti paeta koko tilannetta. Ja se vaikutti kaiken lisäksi oudoltakin. Se ei kuitenkaan ollut mikään ihme, kun Alex pääsi yli siitä alkujärkytyksestään ja tajusi sekä laajentuneet pupillit että pilven hajun. ”Are you.. Are you high?” Alex ihmettelikin ääneen. Ei se kuitenkaan kerennyt koskaan saada vastausta, kun Connie meni sisälle huoneeseen. ”Connie”, Alex kyllä sanoi sen perään, mutta ei se auttanut. Huoneessa Connien nimeä olikin lausumassa toinen ihminen. Levi. Se oli tietenkin heti huolissaan ystävästään, joka vaikutti olevan ihan poissa tolaltaan. Ilmeisesti pilvi ja Connie eivät sittenkään sopineet yhteen. Yllättäen se siinä käski ihmisten lähteä niiden huoneestakin, mistä Levi oli kyllä ihan onnellinen, mutta kuitenkin huolestunut – vielä hetki sitten Connie oli ollut ihan innoissaan. ”What happened?” Levi levitteli käsiään ja katsoi lievästi panikoivaa tyttöä. ”A minute ago you were fine”, se ihmetteli ääneen.

Pian Connien panikoinnin aiheuttava mies kuitenkin astui ovesta sisään. Alex päästi muutaman ihmisen ulos, ennen kuin itse astui sisään ja etsi tietenkin heti tuttua blondia katseellaan. ”Connie?” Alex toisti Connien nimen, mikä sai Levin kurtistamaan kulmiaan. Kuka vittu se jätkä oikein oli, jos sai Connien niin kauhistuneeksi? ”Who are you?” Levi kysyi heti Alexilta, joka taas seurasi hämmentynein tunnelmin Connieta, joka pakeni pilvipäissään pöydän alle. ”I’m Alex”, se selitti ja lähentyi sitten pöytää. ”I think you should leave”, Levi yritti vielä isotella, ”she obviously doesn’t want to see you.” Alex ei kuitenkaan ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsakaan vaan siirtyi sinne pöydän alle Connien seuraksi. ”Hey, you can’t just—” Levi aloitti, mutta Alex keskeytti. ”For fuck’s sake, we used to date! Everything’s fine, so just calm down, okay?” Alex ärähti pojalle. Sitten se kietoi kätensä Connien ympärille, mikä samaan aikaan oli äärimmäisen lohdullista että kamalaa. ”Why shouldn’t you see me?” Alex kyseli pehmeään äänensävyyn. Samalla se jopa hipelöi Connien vaaleita hiussuortuvia. ”It’s me, Connie. It’s Alex. Calm down. I’m here now.”

Levi oli ihan ulapalla. Kun sinne huoneeseen sitten paukkasi vielä joku toinenkin jätkä, ei se voinut kuin pyöräyttää silmiään. ”What the fuck’s going on, seriously?” Levi kysyi turhautuneena. Se paikalle saapunut mies esitteli itsensä Nickiksi ja katsoi sitten Alexia. ”You knew, didn’t you?” Alex kysyi siltä suoraan. Se oli tiennyt vittu koko ajan. Connie oli ollut vaikka kuinka pitkään Alexin lähellä, mutta sille ei sitä tietenkään oltu kerrottu. Saatana. Nick ei edes kerennyt vastata, kun Levi oli jo osoittamassa sille ovea. ”Get out, both of you. Please?” Se osoitti kädellään käytävää. ”Connie can’t handle this right now.” Tosin nyt, kun Levi uudestaan katsoi, Connie vaikutti rauhoittuneen siihen Alexin syleilyyn. That’s fucked up se huomasi ajattelevansa.

Alex oli tehnyt pilvipäissään mitä oudoimpia juttuja, eikä se siis ollenkaan ihmetellyt, että miksi Connie koki sen pöydänalusen turvalliseksi paikaksi. Sitä Alex kyllä ihmetteli, että miten tytön reaktio oli suoranainen paniikki hänen näkemisestään. Kai se liittyi siihen tapaan, miten niiden tiet olivat eronneet – miten siitä ei oikeastaan oltu puhuttu. Varsinainen closure niiltä puuttui kokonaan. Ehkä blondia ahdisti pelkkä ajatuskin siitä, että yhtäkkiä ne kaikki haavat pitäisi repiä auki. Alexilla niin oli jo käynyt. Itse asiassa oli ihme, ettei se ollut vihaisempi tai katkerampi tai mitään muutakaan, koska se oli kyllä ollut kaikkia niitä asioita joissain vaiheessa. Sillä hetkellä Alexin täytti kuitenkin lämpö, se yhteenkuuluvuuden tunne, varmaan edelleen se vitun rakkauskin. Ei Alex tunteitaan ollut kerennyt parissa vuodessa unohtaa. ”Heather’s not here”, Alex muistutti tyttöä saadakseen sen rauhoittumaan, ”there’s nothing to worry about.”

Eipä siinä kauaa kestänyt, että Nick pelmahti paikalle. Alex ei muuta kuin tuijottanut ystäväänsä. Loi se sentään samalla vilkauksen siihen blondiin poikaan, joka vaikutti hukassa olevalta. Ja ihan syystä. Sitä paitsi, ei Alexkaan nauttinut siitä, että siinä sen ja Connien ympärillä oli noin miljoona ihmistä nyt, kun he lopultakin olivat taas nähneet toisensa. Alex oli vihainen Nickille siitä, että se oli evännyt niiltä jälleennäkemisen mahdollisuuden. Alex called him out for it, mutta ei jaksanut jauhaa asiasta enempää. Pahoitellen se katsoi Leviin, joka sai paskaa niskaansa niin Nickiltä kuin Alexiltakin. ”Come on”, Alex kuitenkin kiinnitti pian kaiken huomionsa Connieen, ”take my hand. Let’s go out for a bit of fresh air.” Connie suostui, ja kun Alex sai Connien pois pöydän alta, Levi pudisti päätään. ”I don’t even.. Whatever. Connie, if he hurts you in any way, don’t blame me for not trying to help. ’Cause I did.” Alex katsahti ensin Nickiä, sitten Leviä. ”I’m sorry for being rude”, se aloitti Leville, ”and don’t worry. I won’t hurt her.”

Alex painotti vielä niin Nickille kuin Levillekin hänen ja Connien menevän ulos kahden. Niinpä ne pääsivätkin kampukselta ulos nopeasti. Ei se ehkä mikään maailman rauhallisin paikka ollut, kun aina välillä ulos saapui muutamia yksinäisiä sieluja, mutta oli se jotain. Ainakaan ne eivät olleet uteliaita tuttuja. Kun Alex sytytti itselleen tupakan, Connie pyysi itselleen myös sellaista. ”You haven’t started smoking, have you?” Se kysäisi, virnistikin kevyesti, mutta pian sen tilanteen luonne sai Alexin vetämään naamansa peruslukemille. Hieman se naurahti, kun Connie hipelöi sitä hattua, mutta siinä samalla se vain katsoi Connieta. Pian se katse muuttuikin äärimmäisen pehmeäksi, sellaiseksi, että Alex olisi nähnyt edessään kaiken maailman kauneuden. Aikoinaan Connie oli ollut Alexille koko maailma. Tuntui oikeastaan edelleen siltä. Se katse oli epäreilua Maxia kohtaan, mutta Alex ei voinut estää itseään.

Lopulta Alex kykeni kokoamaan itsensä. ”Since when have you been hanging out under tables?” Se kysyi kevyeen äänensävyyn ja tajusi vetäistä henkoset liki koskemattomasta tupakasta. Se oli ollut ihan liian ajatuksissaan hetki sitten. Nyt se kuitenkin tunsi taas olevansa paikalla. Alex onnistui jopa naurahtamaan Connien kysymykselle. ”Uh, since forever?” Alex nauroi hyväntuulisena. ”Who was that guy in there? Your roomie?” Se sitten jatkoi kyselyään. ”And, uh, what are you studying? Are you even studying here?” Kysymyksiä tulvi Alexin suusta ulos. Se tahtoi tietää vittu kaiken. ”How’s your life in general? We haven’t seen each other in, what, three years? It’s a long time.” Sen sanominen ääneen sai Alexin taas vakavaksi. ”Really long. To be honest, the first year without you was.. Tough.”

Alex joutui keräämään rohkeutta, ennen kuin lopulta sai sanottua sen, mitä ajatteli: ”I’ve missed you.” Se luultavasti teki itsestään pellen sanoessaan niin, mutta ei voinut asialle mitään. ”You kinda just.. Disappeared. Just told me you don’t want to see me anymore and that was it. Can I have some kind of explanation? I know it’s stupid to ask for an explanation, it’s been three years, but still I.. I need it.” Nuorukainen katsoi Connieta silminnähden murtuneena. Ei se vieläkään ollut päässyt tapahtuneesta yli, vaikka oli muuta väittänytkin. Hitto, se ei ollut ylipäätään päässyt yli Conniesta. Se tahtoi vain kelata aikaa taaksepäin ja tehdä kaiken niin, että Heather ei koskaan olisi saanut tietää niiden suhteesta.

Alex naurahti sille Connien vitsille. Ei tyttö vaikuttanut unohtaneen sitä Alexin mustaa, sarkastista huumoria, vaikka ne eivät olleet nähneetkään toisiaan kolmeen vuoteen. Vittu kolmeen vuoteen. Tuntui oikeastaan hassulta, että siitä oli kulunut niin paljon aikaa. Mikään ei nimittäin vaikuttanut muuttuneen. Aivan samalla tavalla Connie kosketti Alexin pipoa ja takinkaulusta kuinn aikaisemminkin, eikä Alex voinut estää sitä pehmeää, rakastavaa katsetta, jota se oli näyttänyt aikaisemmin vain Connielle. Ei Alex Maxiakaan ollut niin katsonut. Kyllä sillä jotain tunteita oli naista kohtaan, mutta Alex oli aina jarrutellut sen kanssa. ”Yeah. He seemed.. Nice”, Aex yritti etsiä sopivaa adjektiivia kuvaamaan Leviä. Kieltämättä se poika oli vaikuttanut todella kiusaantuneelta siitä koko tilanteesta, eikä Alex varsinaisesti hyviä viboja siitä ollut saanut. Ehkei sen tarvinnutkaan – kunhan Connie piti Levistä, se riitti. Connie oli a good judge of character. Oli ainakin ollut. ”Or something?” Alex virnisti toispuoleisesti sille vastaukselle. ”You don’t really know, do you? Do you even like it? Studying medicine, I mean?”

Kauaa Alexia ei kuitenkaan enää naurattanut tai hymyilyttänyt. Blondin läsnäolo sai nimittäin Alexin niin onnelliseksi, että se oli ihan perseestä. Ei Alex olisi yksinkertaisesti saanut olla niin onnellinen. Ei, koska se tiesi, että ne eivät enää olleet yhdessä, eivätkä varmaan tulisikaan olemaan. Ihan varmasti Connie oli löytänyt itselleen jonkun uuden. Se oli drop dead gorgeous, eli sillä oli jono miehiä, eikä Alex varmastikaan mennyt minnekään kärkikastiin. Ei nuorukaisessa ollut oikeastaan mitään erikoista tai mitään myyntivalttia, joka menisi kaikkien muiden yli. Mutta Connie oli kyllä vaikuttanut pitäneen Alexista oikeasti – ainakin se sanoi, että ei olisi tahtonut edes jättää Alexia. Ja sitten se sanoi rakastavansa Alexia. Se sai Alexin raottamaan huuliaan, ja sen otsaankin taisi ilmestyä muutama kurttu. Blondikin siinä itki, ja sitten tunnusti myös ikävöineensä Alexia. ”In a year?” Alex kyseenalaisti, naurahtikin epäuskoisena. ”How could I have moved on when I’m still in love with you?”

Alex ei oikeasti tiennyt, mitä sen olisi pitänyt tehdä siinä tilanteessa. Se olisi halunnut suudella Connieta ihan helvetin paljon, mutta ei tiennyt, olisiko se soveliasta. Fuck it Alex kuitenkin huomasi ajattelevansa. Niinpä se asteli muutaman askeleen lähemmäs Connieta, eikä Connie mennyt kauemmas. Nuorukainen vilkaisi Connien huulia, sitten taas silmiä, ja toisti saman. Sen pääkin alkoi ihan automaattisesti kumartua niitä pehmeitä huulia kohti, ja tupakkakin tippui pois sormien välistä siksi, että Alex saattoi viedä kädet Connien kaulan molemmin puolin. Se veti vielä viimeisen kerran terävästi henkeä, ennen kuin sulki sen viimeisenkin välimatkan niiden välillä ja voi Luoja, miten Alex olikaan kaivannut sitä. Kenenkään huulet eivät sulautuneet yhtä hyvin Alexin omien kanssa, eikä kenenkään muun kanssa vaan tullut sitä tunnetta. Sitä vitun tunnetta, joka tuntui ihan päästä varpaisiin saakka.

Sitä ei kuitenkaan kestänyt loputtomiin. Itkien Connie nimittäin työnsi miestä kauemmas, sanoi, että ne eivät voineet tehdä sitä. ”Why? I don’t give a fuck about Heather”, Alex kysyi murtuneena. Se ei koskaan ollut tuntenut oloaan niin tyhjäksi ja torjutuksi. Kun Connie sitten mainitsi jonkun Oliver-nimisen jätkän, kävi selväksi, miksi Connie oli työntänyt Alexin pois. ”Oh”, Alex huokaisi ja asteli muutaman askeleen taaksepäin, ”yeah, I.. I understand.” Se katsoi maahan ja yritti esittää, ettei ollut pettynyt, vaikka olikin sellainen. Ja pahasti. ”I, uh, I’m happy for you. Really. It’s a good thing you told me you have someone. I mean, I have this girl, too. I’ve been kinda holding back with feelings, but now, uh, now I can go for it, you know?” Se vilkaisi nopeasti Connieta, mutta ei kuitenkaan pystynyt katsomaan sitä kauaa.

Ihan automaattisesti se alkoi hakea itselleen uutta tupakkaa taskustaan. Sen sytytettyään Alex veti siitä pari syvää henkosta. Kai se yritti sillä polttamisella jotenkin rauhoitella itseään, koska se oli ihan vitun onneton. Varmaan itkisikin millä hetkellä hyvänsä. ”So, uh, this Oliver”, Alex aloitti, ”how’s he like? What does he do for a living?” Toisaalta Alex ei olisi edes halunnut kuulla vastausta, koska Alex voisi vaikka lyödä vetoa, että se oli rikas tai jotain. Se olisi siis toisin sanoen sellainen kumppani, jonka Connie ansaitsi. Alex ei koskaan voisi kilpailla sen kanssa. Eikä sen kai tarvinnutkaan – sillä oli nyt Max. Max, johon Alexiin vain pitäisi kiintyä yhtä syvästi kuin Connieen. Kyllähän se Maxista tykkäsi ja kaikkea, varmaan rakastikin, mutta ei se ollut samanlaista kuin Connien kanssa. God damn, Alexin piti olla vertaamatta Connieta ja Maxia toisiinsa. Ne olivat kuin yö ja päivä.

Parhaansa mukaan Alex yritti vaikuttaa siltä, että se koko tilanne oli okei, että torjunta ei sattunut niin paljon kuin se oikeasti teki. Alex oli kyllä ollut varsinainen idiootti. Se oli lähes huomaaamattaan kolme vuotta ajatellut, että jonain päivänä ne vielä olisivat yhdessä Connien kanssa, ja sen takia jarrutellut suhdettaan Maxiin. Miten se oli edes saattanut olla niin tyhmä? Sehän nyt oli selvää, että Connie hankkisi itselleen jonkun paremman, jonkun sellaisen, joka voisi provide for Connie. Toki nuorukaisen pikkurikollisen elämä toi sille normaalia enemmän tuloja ja sillä oli enemmän käyttörahaakin, mutta ei se tarkoittanut sitä, että Alex voisi yhtäkkiä tarjota Connielle sellaisen elämän kuin se tahtoi. Siis kai oli ihan vain hyvä juttu, että Oliver oli kuvioissa. Ainakin se kyseinen poika, mies, mikä ikinä lienikään, pystyisi tarjoamaan Connielle ihan helvetin hyvän elämän.

Connie kuitenkin kuulemma ottaisi Alexin, jos tilanne olisi toinen. Totta kai Alex esitti ymmärtävänsä, vaikka tosiasiassa se ei todellakaan ymmärtänyt. Miksi tytön piti mennä ylipäätään sanomaan sellaisia asioita lohdutusmielessä? Sellaiseksi Alex ne sanat ainakin kuvitteli. Se oli nyt ihan selvää, että Connie oli onnellisempi Oliverin kanssa kuin Alexin kanssa koskaan. Blondi kyllä puhui vain tykkäämisestä, mutta eiköhän se loppujen lopuksi vain yrittänyt pehmentää sitä Alexin laskua pilvilinnoista. Oli toisaalta ihan sama, mitä Connie sanoisi, koska paskalta se tuntuisi joka tapauksessa. ”He sounds like a good guy”, Alex kertoi, loi jotain teennäistä hymyäkin huulilleen, ”he sounds like he can make you happy.” Se mustasukkaisuuden pisto oli ihan sietämätön, mutta Alex ei aikonut näyttää sitä ulospäin. Eipä. Saman tien sen koko olemus nimittäin muuttui onnettomaksi, eikä se voinut kuin katsoa Connieta puppy eyes –ilmeellä. ”Are you? Happy?” Alex kysyi vaikeana, koska ei Connie ihan sataprosenttisesti vaikuttanut onnelliselta. Jotain epäröintiä siinä äänessä oli, vaikka se varmaan johtuikin vain Alexista. Siitä, että Connie tahtoi kohdella Alexia kauniisti. Aina se tahtoi tehdä kaikille niin.

Yhtäkkiä Alexia ei enää huvittanutkaan se Connien seura. Tai no huvitti, koska ainahan Alex oli onnellisin Connien seurassa. Sillä hetkellä kuitenkin tieto siitä, että Connie seurusteli jonkun toisen kanssa, sai Alexin ahdistuneeksi. Vauhdikkaasti se tumppasi tupakkansa maahan ja jatkoi sitten matkaansa sisälle. Sillä matkalla olikin Connien vuoro esittää liuta kysymyksiä. ”One question at a time, please”, se sanoi muka asiallisesti, mutta naurahti sitten kuitenkin. ”Well, I really don’t do photography anymore. At least I don’t photograph people anymore. It’s mostly events and animals and landscape for me nowadays”, se kohautti olkiaan. ”My family.. I guess they’re fine?” Sen epäröinnin kuuli Alexin äänestä ihan selvästi. Se ei nimittäin oikeasti ollut kovin läheinen perheensä kanssa lähiaikoina – kaikki muuttui, kun Alex oli alkanut myydä huumeita ja varastella autoja. Ei sitä katsottu hyvällä. ”It’s a boy. Duck”, Alex kertoi. Connien hämmentynyt (ja niin vitun suloinen) katse sai Alexin naurahtamaan. ”He’s Daniel. He just really likes Ducks, so everyone calls him Duck. Okay, I started to call him Duck and it stuck.” Connien toivomus sai Alexin hymähtämään. ”I will.” – “Did you know that Rosemary and Alan are still together?”

Sisällä ne sitten pysähtyivät Connien huoneen eteen kuin yhteisestä sopimuksesta. Ihan selvä epävarmuus paistoi niiden välillä – eivät ne kai tienneet, miten olisi pitänyt hyvästellä. Koska hyvästeiltähän ne taas tuntuivat. Ei Alex voisi nähdä Connieta, kun se sattui ihan liikaa. ”It was, uh”, Alex hieraisi niskaansa, ”it was nice to.. No, no it wasn’t.” Vaikea naurahdus karkasi Alexin huulilta. ”It was awkward to see you, to be honest. But now we’re over it, and that’s great.” Se veti asian leikiksi. Tyypillistä Alexia. ”But hey, at least we’re done with it now. We both now we’re doing good, so now it’s a good time to start over, right? Turn a new chapter in our lives.” Vaikka Alex näytti siltä, että sitä ei sattunut, sen silmissä oleva kaipuu kyllä paljasti sen heti.