member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 22, 2017 14:52:44 GMT 2
Post by autopilot on Nov 22, 2017 14:52:44 GMT 2
21/01/2016 around 8PM @ Madison Square Garden Victoria (+Grace) & Brett missie
. . . Madison Square Garden oli nyt ehkä viimeinen paikka, missä Victoria olisi halunnut olla. Hän osasi arvostaa niitä mahtavia puitteita, liveshown valolementtejä, mahtipontista äänentoistoa ja kaikkea sitä koreutta, mutta sen koko areenan keskellä seisova octagon riitti yksinään siihen, että hän olisi halunnut vain palata kotiin. Sinne oli ensin pitänyt jäädäkin. Oli pitänyt pitää televisio kiinni ja leikkiä, että tänään oli ihan normaali päivä, eikä ex-mies suinkaan ollut jälleen kerran ottamassa osaa jostain käsittämättömästä syystä lailliseen katutappeluun, mitä yli miljoona ihmistä tuijotti keskittyneenä. Kotona oleminen oli käynyt illan mittaan liian hermoja raastavaksi, joten nainen oli lopulta vain kopannut lapsen kainaloon ja suunnannut sen kanssa paikalle. Vaatteita ei oltu edes vaihdettu, vaikka ennen oltiin aina jaksettu pynttäytyä viimeisen päälle. He olivat menneet suoraan backstagelle varmistamaan, että kaikki oli kunnossa, ja tunnustelemaan vähän tunnelmia. Grace oli päässyt sanomaan isälleen onnea ja kaikki olivat vaikuttaneet tyytyväisiltä. Paitsi Victoria. Hän ei ollut tyytyväinen. Oikeastaan hän oli kalmankalpea jo siinä vaiheessa, kun talutti viisivuotiaansa sinne heidän paikoilleen katsomossa ja joutui väistelemään äänekkäitä, humalaisia katsojia. Paikat olivat liian lähellä eturiviä, eikä siitä pääsisi edes juoksemaan mihinkään nurkan taakse piiloon, jos siltä tuntuisi. Main card oli vasta alkanut, eli siinä oli vielä aikaakin. Joshuan ottelu olisi kai ihan viimeisenä, ikävä kyllä - oli ikuisuus aikaa vain ihmetellä ja jännittää. Victoria pahoitteli kovasti, kun koko rivi joutui nousemaan heidän takiaan ylös, ja vielä enemmän, kun Grace vahingossa töytäisi heidän vieressä istuvan miehen kädessä olevaa lasia. Kuusivuotiasta napattiin kädestä ja ohjattiin se siihen tyhjälle penkille, asetuttiin itse istumaan tytön ja tuntemattoman miehen väliin, ihan vain varmuuden välttämiseksi. “Where’s daddy?” Tyttö kyseli, kun tähyili sinne octagoniin, missä ottelu oli jo käynnissä. Victoria ei tiennyt ketkä ottelivat, mutta ne eivät voineet olla kun korkeintaan lightweighteja. “ We just saw him, honey. He’s in the back, remember?” hän yritti todeta tyttärelleen mahdollisimman lempeään sävyyn, mutta kuulosti vain kireältä. Grace päädyttiin kyllä nostamaan syliin, kun sen kurkkiminen ja kurottelu ei tuntunut tuottavan tulosta. “Tu vois?” Tytöltä kyseltiin, kun varmistettiin, että se näki jotain. Hän osoitteli kohti sitä kehää, suukotti sitä ohimennen päälaelle ja jäi sitten silittelemään sen hiuksia ihan äärettömän stressaantuneen ja hermostuneen oloisena. “Papa revient tout de suite, d'accord? Tout va bien, trésor.” Kieli vaihtui lennossa, kun tarpeeksi ahdisti. Daddy’ll be right back. It’s all right, sweetheart.. Victoria taisi hokea niitä asioita lähinnä itselleen. |
|
.gif)
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Nov 22, 2017 16:57:48 GMT 2
Post by missie on Nov 22, 2017 16:57:48 GMT 2
# ootdKenen idea olikaan ikinä ollut suunnata Madison Square Gardeniin sinä iltana, olisi ansainnut Brettin puolesta tulla piiskatuksi. Väsytti tuhottomasti ja kolotti joka paikkaa. Ei siinä mielentilassa huvittanut hillua ihmisten ilmoilla tai seurata miten aikuiset ihmiset pieksivät toisiaan - tappeluita sai seurata kaukalossakin ihan kyllästymiseen asti. Totta puhuen Brett olisi halunnut vain maata sängynpohjalla ja yrittää ladata akkujaan, mutta ilmeisestikin joukkuetovereiden mielestä se oli ihan tyhjänpäiväistä touhua. Brett oli mulkoillut vieressään istuvaa Jaxia jo hyvän tovin harvinaisen happamasti, ja se oli aika ajoin vain tökkinyt häntä kyynerpäällään kylkeen, kuin yrittäen saada joukkueen maalivahdinkin innostumaan muiden tavoin. "Fuck... Stop!" Brett sähähti Jaxille lopulta käärmeissään, juuri parahiksi kun paikalle saapui vaalea nainen pienen tytön kanssa. Henkilökohtaisesti mies ei ajatellut matsin olevan lapsille erityisen sopiva paikka, mutta aika moni olisi voinut väittä ettei myöskään jääkiekko-ottelu ollut lasten silmille sopivaa katsottavaa. Kukin tietysti tyylillään. Brett ei tavannut yleensä salakuuntelemaan, mutta nyt kun satuttiin istumaan melko lähekkäin, ei siinä oikein voinut välttyä kuulemasta äidin ja tyttären sananvaihtoa. Katse pidettiin kyllä tiiviisti itse ottelussa, kuten ihan kaikki muutkin ympärillä tuntuivat tekevän. Stressaantuneisuus ja hermostuneisuus huokuivat naisen olemuksesta sekä sanoista sen verran selvästi, että niitä oli vaikea sivuuttaa. Oli ihan selvää, että ne tarttuisivat ennen pitkää siihen pieneen tyttöönkin. Brett ei halunnut tungetella, mutta katsoi kuitenkin aiheelliseksi vetää naisen huomion toisaalle ihan vain kaikkien mukavuuden vuoksi. "You guys alright?" Mies tiedusteli kääntäen kasvonsa naisen puoleen. Brettin kasvoille kohosi lempeä, ystävällinen hymy, kun hän silmäili kaksikkoa. "I can switch the seats with you two, if you want", hän jatkoi ja viittasi edessään olevaan tyhjään penkkiin, joka vaikutti siltä ettei siihen ollut istuutumassa kukaan. Molemminpuolin penkkiä kun istui jo joku, joten luultavasti se jäisi tyhjilleen loppuillaksi. Brett näkisi kyllä oikeastaan mistä tahansa vallan mainiosti. Pituudesta ei varsinaisesti ollut puutetta. |
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 22, 2017 17:14:46 GMT 2
Post by autopilot on Nov 22, 2017 17:14:46 GMT 2
Jos tänään ei oltaisi oteltu tittelistä, Grace ei todellakaan olisi istunut siinä yleisössä, mutta kai sillä oli kuitenkin oikeus ikuistaa mahdollisesti isänsä uran isointa ja tärkeintä päivää. Ja ehkä siitä olisi Joshuallekin apua, että se tietäisi, että perhe oli edelleen tukena. Jo se pieni mahdollisuus, että se auttaisi, teki siitä sen arvoista. Ainakin se oli pukuhuoneilla vaikuttanut aidosti siltä, että oli iloinen heidän läsnäolostaan.
Victoria ei yleensä antanut lapsen katsoa mitään vapaaotteluun liittyvääkään ja suhtautui äärettömän varautuneesti jopa siihen että se oli toisinaan isänsä mukana salilla ja seurasi harjoittelua. Se oli yksi isoin syy sillekin, miksi he olivat päätyneet avioeroon, ettei hän halunnut lapsensa näkevän isäänsä aina verissäpäin ja kipeänä. Ura tai perhe, sille oltiin sanottu, ja uran se oli valinnut. Jos nainen itse oli aivan täysi hermoraunio ja pelkäsi vähintään ex-miehensä hengen puolesta, niin ei kai lapsikaan sitä pystyisi käsittelemään. Sen kanssa oltiin kyllä jo aikoja sitten keskusteltu asiasta kaikessa rauhassa, oltiin kerrottu ettei kukaan ollut oikeasti vihainen ja että kyse oli vain urheilusta. Victoria tiesi samat asiat, eikä se auttanut.
Hermostuneisuus loisti ilmeisesti aika kauas, koska Victoria onnistui kiinnittämään jo vieressä istuvan miehenkin huomion. Se kyseli oliko kaikki hyvin ja sille yritettiin hymyillä, mutta onnistuttiin näyttämään vain äärimmäisen teennäiseltä. “Oh, yeah, sure!” miehelle lupailtiin, ja pudisteltiin sitten tiukasti päätä kun se tarjosi paikkojen vaihtamista: “we don’t have to see anything. Thank you, though. That’s really nice of you but just, uh, you enjoy your seats.” Häntä ei ainakaan yhtään haittaisi, jos edessä istuja blokkaisi puolet näkymästä.
Grace tuijotteli nyt jo octagoniin ihan liian kiinnostuneena. Victorian katse seurasi sen omaa, mutta kääntyi säpsähdyksen myötä pois, kun onnistuttiin juuri ikuistamaan, kuinka oikea suora hipaisi sitä tismalleen oikeaa kohtaa ohimolla ja joku korkeintaan 25 vuotias, vaalea ja tatuoitu miehenalku putosi maahan. Kaikki huusivat ja hän peitti Gracen silmät ja teki mielessään ristinmerkkejä. Tyttö protestoi, kumartui sylissä kauemmas ja päästi harvinaisen tyytymättömiä ääniä, kun yritti uudestaan kääntää rintamasuuntansa kunnolla kohti toimintaa.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Nov 22, 2017 18:42:44 GMT 2
Post by missie on Nov 22, 2017 18:42:44 GMT 2
Brett ei erityisesti vakuuttunut siitä, että nainen oli ok, mutta ei kai siihen nyt voinut oikein väittää vastaankaan, kun se niin vakuutti. Niinpä Brett nyökkäsi hymynhäivähdys edelleen toisessa suupielessään kareillen. Paikkojakaan nainen ei halunnut vaihtaa mikä oli tietysti ihan ymmärrettävää. Ei Brettkään olisi halunnut lapsiensa joutuvan todistamaan octagonian tapahtumia. Koko se laji raakuudessaan ei varsinaisesti uponnut mieheen. Ei ainakaan siinä mittakaavassa kuin joukkuetovereihin, jotka seurasivat ottelun tapahtumia herkeämättä.
Vielä vähemmän Brett olisi suonut ainoankaan lapsen todistavan sitä, miten vaalea, tatuoitu nuorimies putosi maahan saatuaan iskun ohimolleen. Meteli yltyi valtavaksi ja vaistomaisesti katse kävi viereisellä penkillä istuvassa äidissä sekä tyttäressä. Vaikeuksissahan se nainen tyttärensä kanssa oli, joka ilmeisestikin olisi halunnut nähdä enemmänkin. Paremman puutteessa mies kaivoi puhelimensa esiin farkkujensa taskusta ja avasi selaimen, jonne oli jäänyt auki erään lelukaupan verkkosivu, kun Brett oli yrittänyt aiemmin päivällä miettiä mitä ostaisi Ellelle syntymäpäivälahjaksi. Mistä hän kuitenkaan tiesi millaisilla leluilla kaksivuotiaat tytöt leikkivät? Brandonille lahjojen ostaminen oli huomattavasti helpompaa, kun sitä kiinnosti suunnilleen samat asiat kuin isäänsä aikoinaan.
Hienovaraisesti mies nojautui aavistuksen lähemmäksi naista tyttärineen ja kohotti puhelimen naisen kasvojen tasalle. "Hey, I know this is a little bit unusual. But, uh, can you help me? I really don't know what to buy for my daughter as a birthday present. Elle's two years old. And I just..." Vähän stressaantuneesti hymähtäen Brett osoitti toisella kädellään puhelimen näyttöä, jolla näkyi sekalainen valikoima vaaleanpunaisia pikkutytöille suunnattuja leluja. "It is much easier to buy gifts for my son", mies lisäsi. "What do you say?" Hän tiedusteli kääntäessään puhelimen naisen sylissä olevan tytön puoleen.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 22, 2017 19:10:37 GMT 2
Post by autopilot on Nov 22, 2017 19:10:37 GMT 2
Vaikka niin olisi nyt voinutkin luulla, se ei ollut ensimmäinen ottelu mitä Victoria oli omin silmin ja lähietäisyydeltä ikuistanut. Oikeastaan hän oli ollut mukana kymmenissä ja kymmenissä, aina teini-ikäisestä asti. Aluksi ne ottelutapahtumat olivat olleet hyvin pieniä, usein enemmän tai vähemmän epämääräisiä ja kyseenalaisia. Niitä oltiin pidetty jossain vanhoilla, likaisilla saleilla, missä ei ollut ollut edes suihkuja tai kunnollisia vessoja. Oli pitänyt aina ajaa omalla autolla, ja bensaan oli mennyt enemmän rahaa kun mitä voitosta olisi edes saanut. Tuntui oudolta, miten paljon kaikki oli vuosien saatossa muuttunut.
Gracelle se taisi olla toinen ottelu, minkä se oli koskaan nähnyt, ja ensimmäisessä se oli ollut niin pieni, ettei ollut tajunnut yhtään mistään. Victoria tiesi itsekin, että tartutti tyttöön sen hermostuneisuutensa. Hän teki sen ottelupäivinä jopa kotona, oli tänäänkin ollut hermona aamusta asti. Toistaiseksi viisivuotias oli kuitenkin vain vilpittömän utelias. Ehkä vähän liiankin utelias. Nainen ei sitä oikein osannut rauhoitella, kun ei osannut rauhoitella itseäkään.
Oli oikeastaan vähän noloa, että jonkun tuntemattoman piti tulla apuun, mutta Victoria oli siitä myös äärettömän kiitollinen. Ensin hän näytti vain hämmentäneeltä, kun se rupesi esittelemään puhelintaan, mutta kasvoille nousi nopeasti vain hymy. Vierustoveri ehdotti, että he voisivat auttaa valitsemaan sen parivuotiaalle tyttärelle jonkun lahjan. Se oli aika selvä harhautusyritys, mutta ei se haitannut. “I can help”, Grace julisti välittömästi, siinä vaiheessa kun jo ojenteli käsiään saadakseen sen puhelimen näppeihinsä. Victoria muodosti vain huulillaan äänettömän ‘thank you’n ja korjasi vähän tytön asentoa sylissään, ennen kun se epähuomiossa onnistuisi putoamaan. Käsi kierrettiin vielä varmuuden vuoksi sen ympärille.
“You should get her a finger monkey”, tyttö päätti hyvin nopeasti, “I got Hatchimals. Stardeer, Owlicorn, Giraven, Peacat…” Se lista jatkui ja laajeni myös jokaisen eläimen väreihin. Ne eivät varsinaisesti olleet kaksivuotiaiden leluja, mutta kai se oli pääasia että kaikki saivat muuta tekemistä kun seurata, miten muutamien metrien päässä painittiin. Matto oli jo tässä vaiheessa veripisaroissa ja toisen ottelijan silmäkulma näytti siltä, että lähentelisi huomenna kooltaan golfpalloa. “How old’s your son?” Victoria kysyi, kun se puhe vain jatkui, ja muisti sitten yhtäkkiä ojentaa sille miehelle kätensä. “Oh, hey. I’m Victoria. Rosebrook.” Hän yritti aktiivisesti siirtää oman katseensa pois sieltä kehästä ja leikkiä, että oli missä tahansa muualla. Se onnistui kuitenkin huonosti, kun ei sinne eteenpäin voitu olla vilkuilematta, ja säpsähdettiin taas, kun se aiempi blondi otti kyynerpään naamaan.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Nov 22, 2017 19:38:14 GMT 2
Post by missie on Nov 22, 2017 19:38:14 GMT 2
Brettiä ei haitannut alkuunkaan toimia häiriötekijänä jollekulle muulle, koska se antoi miehelle itselleenkin mahdollisuuden keskittyä aivan johonkin muuhun kuin käynnissä olevaan otteluun. Jax loi vieressä ehkä aavistuksen hämmentyneen katseen joukkuetoveriinsa, mutta ei sanonut mitään, vaan keskittyi seuraamaan matsin tapahtumia. Brett ojensi puhelimen naisen sylissä olevalle tytölle, kun se sitä hamuili näppeihinsä. Samalla katse kävi blondin silmissä ja mies vain puisti huolettomasti päätään sekä hymyili lempeästi huomatessaan naisen huulilta muodostuvat äänettömät sanat. Jos hän olisi ollut pulassa omien lapsiensa kanssa, olisi hän ehdottomasti ollut tavattoman kiitollinen, mikäli joku sivullinen olisi rientänyt avuksi.
"Oh, really? You think so?" Brett höpötti huolettomasti tytölle ja jäi vähän huvittuneena kuuntelemaan miten tyttö jatkoi puhettaan. Selvästikin se oli siinä iässä, että vaikeneminen oli mahdotonta, kun vauhtiin pääsi. Se oli tietysti ihan positiivista, koska ainakin tytön huomio saatiin muualle kuin ottelun tapahtumiin. Kuullessaan blondin äänen, vilkaisi Brett sitä kulmiensa alta. "Brandon? He's four", äänestä kuulsi isällistä ylpeyttä. Ja miksi ei olisi? Brett oli tavattoman ylpeä siitä, että oli kahden fiksun ja eläväisen lapsen isä. Hän ei olisi vaihtanut isyyttä mistään hinnasta pois, vaikka perhe-elämän ja uran välillä tasapainottelu olikin haasteellista, eikä sitä ollut tehty ihan kaikkia varten. Naisen ojentamaan käteen tartuttiin jämäkästi, mutta ei tietenkään mitenkään luita murskaavalla voimalla. "Brett Levesque", mies hymähti hyväntuulisesti. "And bunch of idiots", hän vielä jatkoi vinosti virnistäen, viitaten peukalollaan olkansa ylitse. Onneksi kukaan niistä ei kuullut hänen sanojaan, sillä se olisi luultavasti kirvoittanut ilmoille tarpeettoman kovaäänistä protestointia. Ympärillä oli muutenkin meteliä - lisää ei nyt tähän väliin tarvittu.
"So, which of these should I buy for her?" Brett kyseli Victorian sylissä istuvalta tytöltä huomattuaan, että se oli kaivannut verkkokaupan syövereistä esille ne aiemmin mainitsemansa finger monkeyt.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 22, 2017 19:52:28 GMT 2
Post by autopilot on Nov 22, 2017 19:52:28 GMT 2
“Oh, wow. You must be pretty busy. And tired.” Yhdessäkin lapsessa oli aika paljon tekemistä, joten Victoria ei edes halunnut ajatella millaista olisi, jos toisessa kädessä olisi kaksi- ja toisessa nelivuotias. Nyt jo loppuivat vuorokaudesta tunnit kesken, kun oli täysipäiväisesti työelämässä, mutta samalla yritti myös olla hyvä äiti, huolehtia taloudesta ja pyörittää arkea. Yksin oli vaikeaa, mutta niin oli ollut avioliitossakin. Oli hän silloinkin opiskellut, käynyt töissä ja hoitanut lasta ja kotia, ihan samalla tavalla. Ja aikuista miestä siihen päälle, koska ilmeisesti kaikkia oli pakko mikromanageroida, eikä hän vain osannut antaa olla ja lakata huolehtimasta.
Brett Levesque ei sanonut Victorialle mitään, mutta nimi painettiin mieleen ja miehelle hymyiltiin ehkä vähän aidommin. Edelleen se sai kyllä kilpailla huomiosta, mutta se nyt tuntui muutenkin olevan illan teema. Grace oli ainakin harvinaisen tyytyväisen - ja keskittyi muuhun kun otteluun, joten Victoriakin oli. Ainakin niin tyytyväinen, kun nyt saattoi tässä vaiheessa vain olla. “Nice to meet you, Brett”, miehelle nyökättiin. “I’m sorry to keep you from watching the fight”, hän lisäsi, vaikka mies ei kyllä vaikuttanutkaan erityisen kiinnostuneelta. Se oli outoa, mutta ei hän toisaalta itsekään ollut erityisen innoissaan. Ehkä sekin oltiin huijattu paikalle.
Grace päätyi niihin apinoihin juuri, kun se ottelu päätettiin tekniseen tyrmäykseen ja siirryttiin kehän keskelle julistamaan voittajia. “Two more to go, honey”, Victoria kuiskasi sille ohimennen, koska piti ilmeisesti itse listaa mielessään edes tajuamatta asiaa itse. Tyttö oli kiinnostuneempi siitä fingerling monkeyn valitsemisesta, mikä oli tietysti sekin tärkeä tehtävä. “Zoe”, se sanoi, “she’s turquoise with purple heart.” Perään kuultiin, miten tyttö itse leikki kotona sillä samalla apinalelulla ja miten sitä piti leikittää, silitellä ja nukuttaa. Sen ystävällä oli kuulemma Gigi the fingerling unicornkin, mutta se ei ollut yhtään niin hyvä.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Nov 22, 2017 21:53:14 GMT 2
Post by missie on Nov 22, 2017 21:53:14 GMT 2
"It's pretty hectic, yeah", Brett hymähti huvittuneesti. "Thank God, there's two of us. We are trying to handle things together with my wife. It just makes things so much easier, you know", mies totesi huolettomasti olkiaan kohauttaen ja hymyili vinosti. Elämä lasten kanssa oli huomattavasti helpompaa, kun vastuu jaettiin yhdessä. Laura ja Brett olivat onnistuneet luomaan varsin toimivan systeemin sen osalta. Vaikka mies oli paljon tien päällä, osallistui hän silti lasten kasvatukseen. Brett oli useammankin kerran pitänyt puhuttelun Brandonille FaceTimettelun yhteydessä. Lapsiin oltiin muutenkin paljon yhteydessä, vaikka oltaisiin oltu toisella puolella maata. Ura oli Brettille tietysti tärkeä, mutta niin oli myös perhekin.
Se, ettei nainen osoittanut mitään tunnistamisen merkkejä, oli iso helpotus Brettille. Hän uppoutui paljon mieluummin väkijoukkoon kuin toi oma-aloitteisesti julki, että pelasi maalivahtina NHL:ssä. Tavallinen elämä, tavallisine ongelmineen oli sitä, mistä mies ehdottomasti nautti aina, kun oli mahdollista. "Likewise", Brett nyökkäsi myös kohteliaasti ja silmäili nopeasti naisen vaaleita kasvoja. Hymähtäen hän vilkaisi toistensa kimpussa olevien ottelijoiden puoleen, mutta katsahti sitten uudestaan Victoriaa. "It's fine. They kinda dragged me here", miehen oli pakko tunnustaa kuin kyseessä olisi ollut suurempikin salaisuus, siristi silmiään ja läimäytti sitten vieressään istuvaa Jaxia aavistuksen kovakouraisesti selkään, saaden osakseen harvinaisen murhaavan mulkaisun.
"Zoe", Brett toisti ja kurtisti mietteliäästi kulmiaan, mutta painoi nimen kuitenkin mieleensä. "Really? Purple heart? That's pretty cool, eh?" Mies hymisi katsahtaessaan pikkutyttöä silmiin. Aidosti kiinnostuneen oloisena hän jäi kuuntelemaan tytön puhetta. Kohotteli kulmiaan, hymähteli ja nyökytteli ymmärryksen merkiksi. "Do you often come to see the matches?" Brett osoitti sanansa lähinnä Victorialle, vaikka vilkaisikin naista vain pikaisesti kulmiensa alta, ennen kuin palautti katseensa takaisin naisen sylissä istuvaan tyttöön ja puhelimeen. Ääni pysyi hyväntahtoisena ja pehmeänä, eikä lainkaan syyttävänä. Enemmänkin mies kuulosti uteliaalta.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 22, 2017 22:13:00 GMT 2
Post by autopilot on Nov 22, 2017 22:13:00 GMT 2
Kaksi ihmistä pyörittäisivät arkea varmasti paljon kivuttomammin, se oli ihan totta. Ehkä siinä pärjäisi jo kahden lapsenkin kanssa. Victoria oli kyllä tässä vaiheessa vakuuttunut, että Grace saisi jäädä hänen kohdallaan ensimmäiseksi ja viimeiseksi, oli sitten lisäkäsiä tai ei. Vauvakuume ei kauheasti päässyt vaivaamaan, kun asiaa ei ehtinyt edes ajattelemaan. Ei vauvakuume ollut kyllä vaivannut koskaan aiemminkaan, ei pahemmin edes raskausaikana. “It gets better every day when they grow up”, nainen huomautti vierustoverilleen. Vauva-arki oli rankkaa, mutta vuosi vuodelta lapsista oli enemmän ja enemmän iloa, ja aina niitä vain huomasi rakastavansa vähän enemmän kun eilen.
NHL oli Victorialle tuttu aihe lähinnä vanhempien ja isän penkkiurheilun kautta, eli Kanadalaiset sukujuuret eivät ainakaan siinä näkyneet. Lajia ei oltu seurattu pitkään aikaan, kun urheilu oli kaiken muun rinnalla tuntunut aina mitättömältä, eikä ylimääräistä aikaakaan ollut. Vapaaottelu tunnettiin paljon paremmin, kun oltaisiin koskaan edes haluttu, ja se oli syrjäyttänyt kaiken muun aika tehokkaasti. “Oh did they?” Victoria katsahti muka syyttävästi niitä Brettin ystäviä, jotka olivat kuulemma väkisin sen paikalle raahanneet. “You don’t like it? MMA? The whole sport?” Piti vielä kysyä uteliaana perään. Miehen ystävät vaikuttivat paljon kiinnostuneemmilta.
Grace vaikutti äärettömän otetulta siitä, että joku osoitti kiinnostusta sen leluihin, joten tietysti se vastaili hyvin tyytyväisenä. Victorian huomio siirtyi taas kehään, mihin ohjattiin juuri seuraavaa otteluparia. Musiikki soi, valot välkkyivät. Samaa aikaa hän toivoi, että se ottelu olisi kestänyt ikuisuuden, ja että se olisi ollut ohi mahdollisimman nopeasti, että oltaisiin jo päästy kotiin. Brettin ääneen tunnuttiin taas yhtäkkiä heräävän.
“Huh?” Sitä katsahdettiin, “not really, no. Or I guess I do. But only when I’m needed as... Emotional support.” Eli aina kun Joshua otteli, aikalailla. Vapaaehtoisesti yksin ei ikinä. “Mom never lets me watch. But I don't get scared”, Gracekin valitti närkästyneenä, mutta perään kyllä kertoi, että kuulemma katseli aina isän kanssa. “Do you, really?” Victorian oli pakko kysyä tytöltä, koska hän ei oikeasti pystynyt sanomaan, että valehteliko se vai ei. Se oli vähän siinä iässä, että höpötti puolet ajasta ihan täyttä puuta heinää.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Nov 22, 2017 22:52:28 GMT 2
Post by missie on Nov 22, 2017 22:52:28 GMT 2
Kieltämättä Brett ei malttanut odottaa sitä aikaa, kun lapset oikeasti jaksaisivat touhuta vanhempiensa kanssa yhtä sun toista. Nyt vain leikittiin pikkuautoilla ja nukeilla - mikä sekin oli tietysti ajoittain ihan rentouttavaa. "Yeah, I'll trust that", mies vastasi hyväntuulisesti. "I wouldn't change them to anything, though. They're pretty much my whole world", maailmassa ei ollut oikeastaan mitään, mitä Brett ei olisi tehnyt lastensa puolesta. Hän rakasti toki vaimoaan, mutta rakkauden määrässä - jos niin saattoi sanoa - lapset kiilasivat aina edelle. Oli ihan käsittämätöntä miten paljon niitä pikkuihmisiä saattoikaan rakastaa.
"Yes. Cruel, huh?" Brett vitsaili pikkupoikamaisella virneellä varustettuna, mutta vakavoitui naisen kysymyksen kuullessaan. "It's not that. I just... Kinda don't get it, you know", mies vastasi vähän mietteliäästi, jopa tunnustellen. Viimeiseksi hän halusi suututtaa jotain lajin intohimoista ystävää, jos Victoria sattui sellainen olemaan. "I'm more like hockey and baseball guy", mies tunnusti vaimeasti naurahtaen ja hieraisi niskaansa. Baseballiakin tuli seurattua vain lähinnä siksi, että lajin kausi pyöri suurin piirtein silloin, kun oltiin itse kesälaitumilla. Ja ehkä siksi, että Noah järjesti lippuja serkkunsa kautta Nationalsin peleihin.
Nainen tuntui heräävään ajatuksistaan kuullessaan miehen sanat. Brett kohotti kulmiaan kysyvästi, mutta piti kasvoillaan koko ajan ystävällisen ja avoimen ilmeen. Katse laskeutui Victoriasta siihen pikkutyttöön, kun se huomautti ettei saanut katsoa otteluita - paitsi isänsä kanssa. "Well, that's because dads are always way cooler than moms. It's our job", Brett komppasi virnistäen. "But moms always do a million things at one time and you don't even notice it. Honestly, they're like superheroes. Dads can never be the same. And you're so brave. I mean, even I can't watch that. And it's okay. Just not my thing", mies höpötteli tytölle huolettomasti. "So, how old are you?"
"Does your husband do that, or?" Brett katsahti Victoriaa kysyvästi. Hän oli saanut sen käsityksen, että nainen oli kannustamassa tyttärensä isää, joten oli varmastikin ihan pätevä olettamus että kyseessä oli naisen aviomies.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 22, 2017 23:07:27 GMT 2
Post by autopilot on Nov 22, 2017 23:07:27 GMT 2
Vaikka lasta ei oltu aikoinaan varsinaisesti haluttu eikä suunniteltu, ei Victoriakaan olisi vaihtanut tytärtään pois mistään hinnasta. Sellainen perinteinen, pullantuoksuinen lapsiperhearki ei ehkä ollut häntä varten, mutta nykyinen elämä tuntui kyllä niin omalta kun vain olla saattoi, kiireineen kaikkineen. Ei hän osannut edes ajatella, että olisi edelleen ollut ihan vain yksin - tai että oltaisiin oltu vain ex-miehen kanssa kahdestaan, keskitytty omiin uriin ja ei mihinkään muuhun. Sille oli pakko olla joku syy, että asiat olivat menneet miten olivat. “Just how it should be”, miehelle hymähdettiin, kun se totesi lasten olevan kaikki kaikessa. Sitä ne tosiaan olivat.
Maailmassa oli aika paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet kamppailulajeja. Victoria kyllä ymmärsi, koska oli seurannut sitä mindsetiä niin läheltä niin pitkään, mutta ei hän siitä edelleenkään pitänyt. Ihan sama kenen otteluita katsottiin, niin aina vain mietittiin sitä seuraavan päivän jälkipyykkiä, loukkaantumisia, pitkiä toipumisaikoja ja jatkuvaa pelkoa ja epävarmuutta. Kukin sai itse tehdä itselleen mitä halusi, mutta sitä ei oltaisi suotu kenenkään läheisille. “Could’ve guessed the hockey part by your accent”, Victoria huomautti Brettille, jonka lajimieltymykset eivät tulleet kovin suurena yllätyksenä. Se kuulosti Kanadalaiselta, joten totta kai se oli kasvanut jääkiekon parissa.
Mies summasi Gracelle vanhempien eroja, mihin hän pudisteli vain huvittuneena päätään. “Dads aren’t too bad. Are they, honey?” Victoria vielä kysyi tytöltä ja siveli taas ohimennen sen hiuksia, edelleen lähinnä oman hermostuksensa takia. Paikalla oli vaikea istua, kun olisi tehnyt mieli lähinnä stressaantuneesti juosta ympyrää ja huutaa. Grace pudisteli pontevasti päätään, kun oli ensin näyttänyt mietteliäältä, ja seuraavaksi jo selittikin syntymäpäivistään.
Tyttö sai hetken puhua, mutta Brett jatkoi keskustelua ja osoitti sanansa Victorialle. “Yeah. Lucky me, huh?” Hän huokasi dramaattisesti, ja ihan oikeasti unohti ihan täysin, ettei oltu enää naimisissa. Ex tuntui putoavan puheesta pois hälyttävän usein, vaikka arkea ei oikeasti enää jaettukaan, välillä mentiin pitkiäkin aikoja ilman että edes puhuttiin. Oli vain helpompi edelleen leikkiä, että kaikki oli kunnossa, eikä lähteä selittämään sitä kuviota kellekään. Siitäkään ei haluttu sääliä, että oltiin näin nuorena jo ehditty eroamaan ja jääty yksin lapsen kanssa. “He’s, uh.. In the main event today. The title fight.”
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Nov 23, 2017 8:20:31 GMT 2
Post by missie on Nov 23, 2017 8:20:31 GMT 2
Brett oli kasvanut jääkiekon parissa, koska vanhemmat olivat aina olleet lajin intohimoisia kannattajia. Ne olivat jopa tavanneet aikoinaan jääkiekko-ottelussa toisensa. Isä oli pelannut aikoinaan myös maalivahtina high schoolissa, mutta keskittynyt akateemiseen uraansa sittemmin, joten pelaaminen oli saanut jäädä. Äiti ei ollut edes koskenut jääkiekkomailaan, mutta se tiesi lajista silti yhtä sun toista. Oli luonnollinen jatkumo, että innostus siirtyi myös pariskunnan ainokaiseen. Varmaan yksi sun toinen toivoi lapsestaan NHL-pelaajaa, mutta ei kukaan ollut sitä Levesquen perheessä Brettiltä kuitenkaan odottanut tosissaan, kun poika oli 5-vuotiaana isketty jäälle. "Is it so obvious?" Mies hymähti katsahtaessaan naisen puoleen. "We can blame it on my parents. They were passionate fans of the Montreal Canadiens. Or they are still, but... Yeah", huolettomasti Brett kohautti oikeaa olkaansa ja virnisti leveästi. Vanhempia oli aika usein hyvä syyttää vähän kaikesta.
Isien ja äitien roolit vaihtelivat monessa perheessä melkoisesti. Niin ne tekivät myös Lauran ja Brettinkin kohdalla. Laura keskittyi lähinnä arjen pyörittämiseen, niihin päivittäisiin asioihin, joihin Brettin oli käytännössä katsoen mahdotonta keskittyä kesken kauden. Brett puolestaan taas sai pitää kuria - vaikka sitten puhelimen välityksellä - ja touhuta mukavia lasten kanssa aina, kun sattui olemaan kotona. Vaikka vastuuta yritettiin jakaa, oli silti selvää, että aika iso osa lapsista jäi Lauran harteille. Ja Brett oli tavattoman kiitollinen, että nainen mahdollisti sen kaiken; että hän pystyi pelaamaan ja saamaan silti perheen. Laura ei koskaan ollut valittanut, vaan oli hyväksynyt oman roolinsa mukisematta. Hymyillen Brett jäi kuuntelemaan, kun Victorian tytär ryhtyi selittämään syntymäpäivistään. Tietenkin siinä välissä piti kysyä, mitä se halusi syntymäpäivälahjaksi, millaisen kakun se halusi ja meinasiko se järjestää isotkin juhlat. Kaiken lisäksi mies oli aidosti kiinnostunut kuulemaan vastaukset. Miksi ei olisi ollut? Mies jutusteli samoista aiheista omien lapsiensa kanssa.
"I don't know, you tell me. I am married to a stay-at-home mom. Things at playground gets pretty wild sometimes, but pretty sure that they don't take wrestling to it", mies vitsaili vinosti hymyillen, yrittäen keventää Victorian stressaantunutta mieltä, sillä oikein muutakaan hän ei kyennyt tekemään. Naista tuskin olisi saanut lähtemään katsomosta millään ilveellä, joten Brett katsoi parhaimmaksi vain yrittää kiinnittää Victorian huomion muualle. "Wow, impressive", Brett nyökytteli päätään vaikuttuneena kuulleessaan, että naisen mies oli ottelemassa tittelistä. "Have you two been married long?"
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 23, 2017 12:23:41 GMT 2
Post by autopilot on Nov 23, 2017 12:23:41 GMT 2
“My family was all in for the Habs too”, Victoria naurahti, kun Brett myönsi että molemmat sen vanhemmista olivat olleet ja olivat edelleen antaumuksellisia kannattajia. “Where are you from? I wanna say Montreal”, hän kyseli aidosti uteliaana. Oma äiti oli Québec citystä, ja vaikka Victoria oli kuinka kasvanut periamerikkalaisessa Indianassa, oli äidin kulttuuri ollut aina hyvin läsnä. Kanadassa oltiin käyty vuosittain monta kertaa tapaamassa sukulaisia, joskus ihan muuten vain. Kotonakin oltiin puhuttu lähinnä ranskaa Joskus hän mietti itsekin Kanadaan muuttamista, mutta kun Yhdysvalloissa oltiin kuitenkin eletty koko elämä, niin aika vaikea oli enää lähteä.
Moni nainen jäi kotiin lasten kanssa. Victorian kohdalla oltiin aina lähinnä ihmetelty, että miksei hän ollut niin tehnyt. Tietysti kotiäidiksi olisi voinut ryhtyä, mutta oma pää olisi kuitenkin hajonnut ennätysajassa, jos ei olisi ollut aikuista seuraa ja jotain järkevää tekemistä. Etenkin kun Joshuan ura oli ottanut tuulta siipien alle, oli ollut melkein oletus, että eleltäisiin sen rahoilla. Niitä stereotypioita oltiin myös kohdattu usein, että aina kun joku oli kuullut miehen ammatista, hänet oltiin leimattu aivottomaksi blondiksi ja golddiggeriksi. Kun Joshua oli ruvennut saamaan itselleen nimeä, hänestä oli myös automaattisesti tullut vain ‘Joshua Black’s wife’, eikä mitään muuta.
“I sure hope they don’t”, blondi kommentoi sitä leikkikenttien villiä menoa, mihin ei toivon mukaan sisältynyt painia, potkimista tai lyömistä.
Oli se tittelistä ottelu oikeasti aika vaikuttavaa ja tärkeää, vaikka tietysti saattoi olla montaa mieltä siitä, että olisiko sen omistautuneisuuden ja intohimon voinut suunnata johonkin vähän järkevämpäänkin asiaan. Brett kyseli perään avioliitosta. “We got married in 2010”, nainen nyökkäsi, eikä vieläkään kokenut tarvetta lähteä selvittämään sitä koko erotilannetta. Ei sitä oltu selvitetty vielä oikein itsellekään. “We met in high school, ages ago. It was a… Pretty traditional story, you know.”
Meneillään oleva ottelu päättyi tyrmäykseen kaksikymmentäkolme sekuntia ensimmäisen erän alkamisen jälkeen, eikä sitä voitu olla rekisteröimättä.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Nov 23, 2017 16:00:11 GMT 2
Post by missie on Nov 23, 2017 16:00:11 GMT 2
Brett kallisti päätään ja kohotti kulmiaan aavistuksen, kun Victoria myönsi naisen perheen olevan myös Habsien kannattajia. Maailma oli pieni, ja tässä se taas tuli todistettua. Nainen kyseli perään mistä päin mies oli kotoisin ja veikkasi vielä Montrealia, mihin Brett ei voinut kuin hymähtää. "Yeah. From Montreal", mies vahvisti hyväntuulisesti. "We moved to Lloydminster, when I was barely a teenager, though", Brett lisäsi vielä perään. Vanhempien työ oli vienyt koko perheen Québecista Albertaan. Ei sillä, että Brett olisi valittanut. Muutosta huolimatta hä oli saanut pelata jääkiekkoa, eikä teini-ikäinen poika oikeastaan muuta ollut kaivannut siihen aikaan. "How about you? Where are you from?" Mies tiedusteli, tutkaillen naista uteliaasti.
Brett ei ollut koskaan vaatinut Lauraa jäämään kotiin, vaan nainen oli itse tehnyt ratkaisunsa asian suhteen. Ajatus siitä, että hän olisi painostanut naisen jäämään kotiin, tuntui vastenmieliseltä. Ainoa mitä Brett halusi, oli se että Laura oli onnellinen. Hän teki kaikkensa sen edistämiseksi. Kun Brett määräsi tahdin suurimman osan vuodesta, sai nainen jakamattoman huomion kesällä. No, ainakin melkein. Oli ihan ymmärrettävää tietysti, että kauden ulkopuolella haluttiin tehdä muutakin kuin vain maata sohvalla kotona. Sitä saattoi nimittäin tehdä ihan kyllästymiseen saakka kauden ollessa käynnissäkin. "Me too. But you never know", mies hymähti huvittuneesti ja kurtisti kulmiaan vähän mietteliäästi. Koska leikkikentän reunalla tuli harvemmin istuttua, ei Brettillä ollut hajuakaan mitä siellä tapahtui.
"Oh", mies henkäisi ymmärtäväisesti kuullessaan että Victoria oli mennyt naimisiin jo 2010, mutta pari oli tavannut jo high schoolissa. "Nothing bad in that", Brett huomautti ystävällisesti. Perinteisissä tarinoissa ei ollut mitään vikaa, vaikka kaikkien kohdalle sellaista ei suotukaan. Brettistä oli aina hienoa kuulla, jos joku pariskunta oli pysynyt yhdessä high schoolista saakka. "We got married in 2013. Laura didn't want to be pregnant in wedding pictures", muussa tapauksessa pari olisi jo avioitunut kesällä 2012, mutta sitten Brandon oli ilmoittanut tulostaan.
Brettkin tuli laittaneeksi merkille, että alkanut ottele päättyi nopeasti tyrmäykseen. Aavistuksen huolissaan hän katsahti Victoriaa, toivoen ettei nainen saisi sydänkohtausta siitä kaikesta stressaamisesta. "You alright?" Mies kysyi lempeästi.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 23, 2017 16:21:09 GMT 2
Post by autopilot on Nov 23, 2017 16:21:09 GMT 2
Montrealistahan Brett alkujaan oli, eli arvaus ei ollut mennyt ihan vikaan. “It’s a beautiful city”, nainen kommentoi ja hymyili vähän. He olivat tavanneet tehdä Montrealiin aina viikonloppureissuja perheen kesken. Silloin oltiin lähinnä aina shoppailtu ja syöty hyvää ruokaa, aikuisiällä sitten kitattu viiniäkin ja nautittu kulttuurista. Niille reissuille pitäisi taas yrittää löytää aikaa, kun viime kerrasta oli mennyt ihan liian pitkään.
Mies kyseli perään hänen omista taustoistaan. “Crown Point, Indiana”, Victoria vastasi, ei mitenkään erityisen ylpeänä. Se oli tylsä, pieni kaupunki, missä ei koskaan tapahtunut yhtään mitään ja mitä asutti se parikymmentä tuhatta ihmistä. Ei turismia, ei mitään nähtävää. Siellä ei ollut ollut mitään tekemistä lapsena, ja vielä vähemmän olisi nykyään. “My mother’s from Québec. We used to go there all the time. Still try to”, hän jatkoi. New York tarjosi nyt aikalailla kaiken, mitä elämältä haluttiin, mutta kyllä vähän kiinnostavampi kulttuuriympäristö silti joskus houkutteli. “My parents still own an apartment in Vieux-Québec, actually. It’s absolutely stunning. So full of history”, piti vielä muistella. Vanha Québec oli ehkä kauneimpia paikkoja, mitä oltiin koskaan nähty.
High schoolista asti kun oli ollut yhdessä, niin oli ehtinyt oppia siitä toisesta ihmisestä aika paljon. He eivät todellakaan aina olleet tulleet toimeen, eivätkä olleet edes halunneet samoja asioita - näkyihän se siinäkin, miten kaikki oli päättynyt. Ero ei ollut tullut hyvissä merkeissä. “Who would want that”, Victoria naurahti niihin hääkuviin. Heillä oli kyllä ollut harvinaisen pienet häät, koska hän ei ollut henkilökohtaisesti jaksanut kiinnostua mistään prinsessamekoista tai juhlajärjestelyistä. Pääasia oli ollut, että oltiin päästy naimisiin, ja kaikki muu oli ollut ekstraa.
Mitä lähemmäs päästiin h-hetkeä, sitä kalpeammalta Victoria vaikutti ja sitä tiukemmin varmaan halasi lasta sylissään. Taas Brett kyseli, että oliko kaikki kunnossa, ja sille yritettiin vain nyökytellä. “I just hate it when he does this”, blondi myönsi ja jäi puolella silmällä seuraamaan seuraavia sisääntuloja. “You never get used to it.”
|
|
