member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Nov 24, 2017 13:17:27 GMT 2
Post by julle on Nov 24, 2017 13:17:27 GMT 2
TUESDAY 10. JANUARY 2017, AFTERNOON SIBLEY MEMORIAL HOSPITAL & BROBEAN’S HOME @ WASHINGTON D.C COCO FLEMMING & JACKSON BILLON (+ BUNCH OF OTHER PEOPLE, NICK, DAISY ETC.) Viime marraskuussa Coco oli saanut tietää olevansa raskaana ja sen myötä elämä oli laitettu täysin uuteen uskoon. He olivat päättäneet Jacksonin kanssa pitää lapsen ja vaikka ajatus tuntui vielä kuusi viikkoa sitten kaikin puolin pelottavalta, Coco oli pikku hiljaa alkanut tottua ajatukseen. Raskaus ei näkynyt vielä selvästi, joka oli ainoastaan hyvä asia, sillä Coco ja Jackson olivat päättäneet odottaa kertomisen kanssa, kunnes kriittisin vaihe odotuksesta olisi ohitse. Tosin ei se vatsakaan ollut kasvanut vielä silmiin pistävästi ja jos olisi, ei sitä kukaan olisi luultavasti edes huomannut. Nimittäin Coco oli viime viikkoina aktiivisesti pukeutunut – normaalista tyylistään poiketen – Jacksonin isohkoihin huppareihin ja muutenkin löysiin vaatteisiin, sekä luojan kiitos niiltä pahoilta aamupahoinvoinneiltakin oli vältytty. Niiden viikkojen välissä oli kuitenkin kerjetty viettää joulua ja uutta vuotta – poikien peleistä huolimatta. Coco oli oikeastaan raskauden ilmitulon jälkeen järjestellyt asiat niin, että sai vietettyä enemmän aikaa Washingtonissa. Hyvien tuttujen kautta oltiin löydetty satunnaisia barista ja ja stylisti keikkoja ja tavoistaan poiketen Coco oli laittanut kaikki tienaamansa rahat säästöön, sillä ei halunnut Jacksonin pulittavan kaikkea, vaikka tienasikin huomattavasti enemmän heistä kahdesta. Se hiljainen siirtyminen New Yorkista D.C’n oli oikeastaan jäänyt kaikilta huomaamatta. Ei sillä että kumpikaan pojista olisi edes laittanut sitä pientä muutosta pahakseen; Coco kun tuppasi auttelemaan niin Nickiä keittiössä, kuin Jacksonia siivoamisessa ja Noahia sohvan paikalla pitämisellä. Coco oli siis kaikin puolin hyödyksi pojille, pykäten ja puunaten taloa aina kun pojat olivat maailmalla pelaamassa, jolloin Coco piti taloutta yksin pystyssä. Tiistaille oltiin kuitenkin saatu varattua ensimmäinen virallinen ultra, jossa lääkärin oli tarkoitus katsoa että kaikki oli mennyt hyvin. Aikaisemmin sitä ei oltu saatu varattua, sillä Coco oli väistämättä halunnut Jacksonin olevan paikalla siinä ensimmäisessä ultrassa. Pojat olivatkin edellisiltana pelanneet Montréal Canadienseja vastaan ja saapuneet voiton jälkeen myöhäisellä lennolla kotiin. Aamusta he olivat myös raahautuneet treeneihin, sillä keskiviikkona oli odotettavissa kotipeli Pittsburgh Penguinseja vastaan, mitä Coconkin oli määrä mennä katsomaan. Niin ultra oli varattu sille välipäivälle ja Coco oli sopinut hakevansa Jacksonin hallilta, minkä oli myös tehnyt. Hallin parkkipaikalle oli saavuttu ajoissa Jacksonin autolla, haettuaan matkallaan heille kupit kahviakin. Odotellessaan Coco oli jäänyt selaamaan instagramia, mutta katse nousi sopivasti ylös, nähdäkseen kuinka Jackson saapui autolle – kun Nick ja Noah puolestaan suuntasivat Nickin autoa kohti. Jacksonin heitettyä tavaransa takakonttiin ja istuutuessa pelkääjän paikalle, Coco hymyili miehelle leveästi ja kurottautui suukottamaan tuon huulia. ” Hey babe, how was your morning? Here’s coffee for you”, Coco tiedusteli ja otti sitten keskikonsolista toisen kupeista, jonka ojensi jo silmiin pistävästi väsyneelle poikaystävälleen. Kuulumisten vaihdon jälkeen Coco käynnisti auton ja lähti sillä luovimaan tietään pois parkkipaikalta, muun liikenteen sekaan. ” So, our fist ultrasound. Are you excited?”, Coco tiedusteli hymyillen, katsahtaessaan nopeasti pelkääjän paikalla istuvaa Jacksonia, jonka jälkeen katse palautettiin takaisin tiehen. Liikenteen seassa oltiin jo viime viikkojen aikana opittu varsin vaivattomasti luovimaan tietä, vaikka tälläkin kertaa Cocolla oli navigaattori, joka opasti heitä kohti sairaalaa, jossa heidän ultran oli määrä tapahtua. Ajellessaan Coco hiljeni hetkeksi aikaa, näyttäen siltä että keskittyisi ajamiseen vaikka todellisuudessa lähinnä pohti pitäisikö heidän kertoa jo raskaudesta muille. Lopulta sekin ajatus haluttiin jakaa Jacksonin kanssa.” You know... We are in 13 weeks, so those critical times should be behind us now. We should tell everybody about this”, Coco ehdotti ja kohotti kulmiaan, vilkaistessaan uudemman kerran Jacksonia. Samaan aikaan navigaattori ilmoitti heidän saapuneensa määränpäähän, jolloin Coco parkkeerasi auton ja nousi kuljettajan paikalta ulos. ” Like today. Daisy and everybody is going to be here today so… Why not, or what do you think?”, hän jatkoi tiedustelevaan sävyyn, odotettuaan ensin että Jackson myös nousisi autosta ulos. Hän lukitsi auton ovet ja kiersi miehen puolelle autoa, tarttuessaan Jacksonia vuroostaan kädestä, samalla kun he lähtivät yhdessä suuntaamaan sairaalan pääovia kohti. Sairaalan ovia kohti kävellessä Coco huomasi pienen hermostuneisuuden hiipivän sisuksiinsa, jolloin hän myös puri hermostuneena alahuultaan. ” I’m nervous”, hän myönsi hyvin pian perään, puristaessaan nyt tiukasti Jacksonia kädestä. |
|
.gif)
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Dec 25, 2017 13:35:24 GMT 2
Post by missie on Dec 25, 2017 13:35:24 GMT 2
Tieto tulevasta lapsesta oli ollut iso uutinen. Sitä oli pitänyt käsitellä hetken, jotta Jax oli sisäistänyt sen kunnolla. Tuntui edelleen epäuskoiselta, että heistä oli Cocon kanssa tulossa vanhemmat. He olisivat yhdessä vastuussa pienestä ihmisestä, koko lopun elämäänsä. Kieltämättä se oli ihmeellistä, mutta myös äärimmäisen pelottavaa. Jax mietti nyt jo joka ikistä kauhuskenaario, joka olisi enemmän kuin mahdollinen. Mieltä kuitenkin rauhoitti ajatus siitä, että Coco oli luultavasti ihan yhtä peloissaan tulevasta muutoksesta. Ainakin he olivat yhdessä kaiken sen keskellä. Coco oli puolestaan ollut D.C:ssä entistäkin tiiviimmin, mistä Jackson tietysti piti. Oli mukavaa, kun treenien ja pelien jälkeen kotona odotti joku. Etenkin huonojen päivien jälkeen Jackson osasi arvostaa sitä, että saattoi unohtaa murheensa, hautua Cocon viereen ja puhua aivan jostain muusta kuin jääkiekosta.
Vaikka Coco olikin viettänyt enemmän aikaa D.C:ssä New Yorkin sijasta, ei kukaan ollut tuntunut kiinnittävän siihen sen suuremmin huomiota. Mikä oli oikeastaan ihan hyvä, koska Jax ei halunnut vielä selittää kenellekään syytä Cocon maisemanvaihdokselle. He olivat sopineet, ettei tulevasta perheenlisäyksestä kerrottaisi kenellekään, ennen kuin kriittisin vaihe olisi ohitse. Siinä oli myös pysytty. Maanantai-iltana oli pelattu Montréal Canadienseja vastaan ja heti pelin jälkeen joukkue oli lennätetty kotiin. Seuraava peli olisi kotona ja tietysti Capitalsin arkkivihollista Pittsburgh Penguinsia vastaan, joten totta kai lyhyiden yöunien jälkeen oli pitänyt raahautua takaisin jäälle. Jaxin ajatukset tosin tuppasivat harhailemaan ikävästi, eikä pelkästään väsymyksen vuoksi vaan myös ensimmäisen ultran takia. Cocon oli määrä hakea mies hallilta treenien jälkeen. Niinpä mies osasi hakea autoaan näkökenttäänsä, ku hän asteli parkkipaikalle Nick ja Noah seuranaan. Bongattuaan tutun Mersun parkista kauempana, mies heilautti kättään hyvästien merkiksi ystävilleen ja hölkkäsi painavan kanssinsa sekä mailansa kanssa puolijuoksua auton luokse.
Tottuneesti Jax nakkasi tavaransa takakonttiin ja kiersi sitten pelkääjän paikalle. Leveä, hieman vino hymy kaartui miehen huulille, kun hän kurottautui Cocoa vastaan voidakseen vastata naisen suukotukseen. Nopeiden suukkojen jälkee Jackson vetäytyi takaisin omalle puolelleen ja veti syvään henkeä painautuessaan penkkinsä selkänojaan. "We kinda sucked today. Everyone was just a bit tired, I guess. We got yelled at like all the time", Jax myönsi vähän vastahakoisesti ja kohautti olkiaan muka vähättelevästi, mutta miehen olemuksessa oli aistittavissa turhautunutkin sävy. Ei ollut helppoa ensin lentää yöllä kotiin ja sitten herätä heti seuraavana aamuna treenaamaan. Yksi jos toinenkin poti väsymystä siinä kohtaa. Onneksi Jax ei siis ollut ainoa, joka oli suoriutunut vain puolivillaisesti päivän tehtävistä. Joka tapauksessa Cocon tuoma kahvikuppi oli oikea päivän pelastus, sillä mies kaipasi pikaisesti kofeiinia, vain pysyäkseen hereillä. Tyytyväisenä hän otti pahvikupista ensimäiset siemaukset, eikä edes seurannut kuinka Coco kaarsi parkkipaikalta muun liikenteen joukkoon. "Yeah, I am", Jax hymähti pehmeästi, kun nainen tiedusteli tunnelmia ensimmäisen ultraäänen suhteen. Hän hieraisi niskaansa ja vilkaisi kuljettajan paikalla istuvaa tyttöystäväänsä. "You?" Mies kohotti kysyvästi kulmiaan ja piti katseensa Cocossa, vaikka ottikin uuden hörpyn kahvistaan. Kiitos treenien sekä pelien, Jax oli kadottanut ajantajun jo aikaa sitten. Siksi tuli hienoisena yllätyksenä, kun Coco tiedotti raskauden edenneen jo 13. viikolle. "Already, huh?" Jax henkäisi puhuen hieman naisen puheen päälle, eikä edes peitellyt yllättyneisyyttä äänessään. Mies vielä pyöritteli ehdotusta mielessään, kun Coco pysäköi auton heidän saavuttuaan määränpäähänsä. Väsyneesti mies nousi autosta ja vilkaisi Cocoa olkansa ylitse, naisen jatkaessa puhettaan. Jax ei oikein tiennyt olisiko kaikille pitänyt kertoa kerralla, vai ehkä yksitellen. Miten vauva-uutiset yleensä hoidettiiin? Mietteliäästi Jax kurtisti kulmiaan ja mutristeli huuliaan kevyesti. Coco ehti siinä välissä kiertää miehen vierelle ja tarttua kädestäkin kiinni. "Why not. I mean we should tell to everyone at some point and they are all here now, so... Yeah, let's do it", Jax päätti lopulta ääni täynnä varmuutta, joskin myös Cocolta tukea hakien. Hän katsahti vieressään kävelevää naista ja puristi kevyesti naisen kättä. He olivat vain muutaman askeleen päässä sairaalan pääovilta, kun Coco yhtäkkiä mainitsi olevansa hermostunut. Jax kietaisi vaistomaisesti kätensä naisen hartioiden ylitse ja suukotti Cocoa ohimelle. "It's going to be fine. Everything's good", mies vakuutti lempeästi mahdollisimman tasaisella ja rauhallisella äänellä.
Ikään kuin varmistaakseen, ettei Coco kääntyisi kannoillaan ja karkaisi paikalta, haki Jax naisen käden uudestaan omaansa. Hän piti siitä kiinni tiukasti, kun johdatti naisen peremmälle sairaalan aulaan ja siitä hisseille. Ei mennyt kauaakaan, kun he saapuivat odotusaulaan, joka oli täynnä mainoksia vanhemmuudesta, lasten kasvatuksesta ja raskaudesta. Heille varattuun aikaan oli vielä kymmenisen minuuttia, joten pari ehti hyvin istuutua alas ja rauhoittua. Tai ainakin yrittää rauhoittua. "How's your day has been?" Jax kysyi kääntyen naisen puoleen paremmin ja silmäili Cocoa tutkivasti. He eivät joutuneet onneksi odottamaan kuin viitisentoista minuuttia, kun nuorehko, vaalea naislääkäri pyysi heidät huoneeseen. Jax hieraisi Cocon niskaa rohkaisevasti, heidän noustessaan ylös ja suunnatessaan askeleensa ovella odottavan lääkärin luokse. Pienen kyselytuokion jälkeen Coco oli ohjeistettu käymään tutkimuspöydälle. Mies itse puolestaan kävi seisomaan naisen viereen jonkinlaiseksi henkiseksi tueksi, kun ei muutakaan osannut tehdä. Jax seurasi kulmiaan kurtistellen miten lääkäri levitti geeliä Cocon vatsalle. Tutkimuspöydän viereen asetetulla näytöllä näkyi vain epämääräistä pikselimössöä vielä siinäkin vaiheessa, kun lääkäri ryhtyi ottamaan mittoja. "Can you see baby in that?" Jax kuiskasi Cocolle ja nyökkäsi näyttöön, ennen kuin virnisti naiselle vinosti. Hellästi Jackson silitti Cocon pehmeitä hiuksia, suunnaten katseensa takaisin näyttöön lääkärin osoittaessa jotain epämääräistä kohtaa siitä pikselimössöstä ja puhui sydämensykkeestä. Tuntui ihan käsittämättömältä, jotenkin epätodelliselta, että heille todella oli tulossa vauva - siinä se oli ensimmäistä kertaa heidän silmien edessä ja kasvoi kovaa vauhtia Cocon sisällä.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jan 18, 2018 23:17:28 GMT 2
Post by julle on Jan 18, 2018 23:17:28 GMT 2
Coco hymähti huvittuneena Jaxin turhautuneeseen valitukseen, joka näkyi ja paistoi miehen olemuksesta sekä äänensävystä. Hän kyllä ymmärsi miehen turhautumisen, sillä olihan se inhottavaa että piti pelata puoliteholla. Coco toivoi sitä suuremmalla syyllä että ultra menisi kaikin puolin hyvin ja jouhevasti, niin he voisivat palata hyvillä mielin kotiin. Ja Jax voisi ottaa mieltään kohentavat päiväunet, jonka aikana Coco voisi taas vaihteeksi tehdä ruokaa talon asukeille. Nimittäin jos Jax oli pelkästään niin väsynyt, niin hän saattoi vain kuvitella Nickin ja Noahin mielentilan olevan samalla aaltopituudella joukkuetoverinsa kanssa. Muun liikenteen seassa ajettiin rauhallisesti, samalla kun vilkaistiin hymyillen pelkääjänpaikalla istuvaa miestä. ”Nervous? No. Scared? Yes”, Coco naurahti hermostuneesti ja käänsi katseensa takaisin tiehen. Raskaus oli naiselle enemmänkin pelottava, kuin hermostuttava ajatus. Coco ei ollut kuvitellut tulevansa raskaaksi vielä vuosiin – saati sitten löytävänsä kerään, jonka kanssa asettua aloilleen. Kaikki kuitenkin tuntui loksahtavan Jacksonin kanssa paikalleen kuin itsestään, joten tavallaan sitä pelkoa helpotti se, että Jax oli siinä kanssaan. ”Yeah... Time fly’s and I’m not even fat yet”, todettiin virnistellen, mikä oli totta sillä Coco ei ollut ottanut kovinkaan montaa kiloa sen jälkeen kun hän oli tullut raskaaksi. Eikä raskausvatsa ollut edes kovin kummoinen vielä. Saapuessaan määränpäähän, Coco parkkeerasi auton ja hyppäsi kuskin paikalta ulos, kiertäen Jacksonin puolelle autoa. ”Okay, let’s do it then. Today”, Coco nyökkäili Jaxin sanojen jälken varmasti ja hymyili vieressään kävelevälle miehelle. Jaxin kättä puristettiin vastapainoksi takaisin, kunnes hän irrotti otteensa ja kietoi sen hartioidensa ylitse. ”I know, because you are there”, hymyiltiin lempeästi miehelle takaisin ja kiedottiin hetkellisesti kädet vuorostaan Jacksonin ympärille, painautuen hennosti tukea hakien miestä vasten.
Jaxin vanavedessä lopulta asteltiin sisälle sairaalaan ja miehen käteen tartuttiin uudelleen tiukasti puristaen. Sisällä vellovan jännityksen lomasta huokaistiin hiljaa, kun aulan lävitse suunnattiin hissiin ja hissillä toisen kerroksen odotusaulaan istumaan. Jacksonin kädestä eio päästetty siinä vaiheessa hetkeksikään irti, etenkin kun katse harhaili kaikissa niissä seinillä olevissa mainoksissa vanhemmuudesta ja lapsen kasvatuksesta. Kaikki se tuntui pelottavalta, eikä Coco vielä siinä vaiheessa ollut varma, että oliko se pelko hyvää vai huonoa. Jacksonin ääni vieressä kuitenkin havahdutti naisen ajatuksistaan ja käänsi katseensa vinosti hymyillen mieheen.”Pretty basic. After you guys left, I felt bit nauseous so went back to sleeping and woke up when mom called”, Coco kertoili päivästään kallistellen päätä kevyesti puolelta toiselle. Aamupahoinvoinneista ei oltu onneksi kovin useasti kärsitty viime viikkojen aikana ja jos oli, niin Coco oli onnellinen, että heidän makuuhuoneensa Jacksonin kanssa sijaitsi kellarissa, jossa hän sai rauhassa potea pahaa oloaan. Hyvin pian sen keskustelun lomassa lääkäri oli pyytänyt heitä huoneeseensa. Lääkäri kyseli perusasiat lävitse ja seuraavaksi käytiin makaamaan tutkimuspöydälle. Paitaa nostettiin todella pienen raskausvatsan edestä pois ja vaistomaisesti sen lomassa vilkaistiin Jacksonia, kuin varmistaakseen että mies todella oli paikalla. Vatsalle levitetty geeli oli kylmää ja se sai Cocon henkäisemään terävästi, pienen nenän nyrpistyksen kera, kun katse palautettiin lääkäriin ja siihen monitoriin, johon pian ilmestyi epämääräistä pikselimössöä. ”No, should I?”, Jacksonin kuiskaus kirvoitti huvittuneen virneen naisen huulille. Lääkäri viisoi kuvaa ja selitti jotain sydämen sykkeestä, mutta siinä vaiheessa Coco ei liioin oikein enää kuunnellut, vaan keskittyi tujottamaan sitä sekavaa ultrakuvaa, josta ei saanut mitään selvää.
”So, here’s your baby. Overall, everything seems to be fine and in few weeks we can find out what gender your child will be. If you want to know that, of course”, lääkäri puheli viisottuaan kuvaa kaksikolle, niin että he ehkä edes hiukan hahmottaisivat missä odotettu vauva oli ja paineli muutamaa näppäintä koneesta, ennen kuin kääntyi paremmin nuoren paremmin puoleen. Hän ojensi koneesta tulostetun ultrakuvan Cocolle ja pyyhki naisen vatsan geelistä. ”I’ll go get you some pamphlets, so I’ll be right back”, mukava naislääkäri ilmoitti ja nousi tuoliltaan, poistuen hetkeksi siitä huoneesta. Coco ainoastaan nyökkäsi sille lääkärille, jonka jälkeen katse laskeutui takaisin kädessään pitelemään kuvaan. ”I think I’ve missed few health education classes, cause’ I can’t believe this is growing inside of me”, hän naurahti häkeltyneenä, nostaen katseensa Jaxiin. Miehen rinnuksesta tartuttiin kevyesti kiinni ja vedettiin lähemmäksi leveästi hymyillen. ”Any thoughts? What are your feelings now?”, tiedusteltiin Jaxin kasvoja uteliaasti silmäillen. ”I’m not scared anymore… I’m kinda relieved, you know? Now that I know baby is okay and everything”, kyseinen lääkärikäynti taisi olla juuri sitä mitä Coco tarvitsi, jotta se pelko oli muuttanut muotoaan ja saanut hänet varmemmaksi siitä, että hänestä tulisi äiti. Luultavasti ihan hyväkin sellainen. Hänellä oli toki vielä paljon opeteltavaa, mutta luojan kiitos sitä varten oli kirjoitettu yksi, jos toinenkin kirja. Myös että lapsella oli kaikki hyvin, sai helpottuneen hymyn nousemaan naisen huulille. ”You are going to be great dad”, sanottiin seuraavaksi varmaan sävyyn. ”I love you”, Coco herkesi vielä henkäistä hymyillen ja suukottaa Jacksonin huulia, ennen kuin samainen lääkärinainen palasi huoneeseen parin lehtisen kanssa. Lääkärin kanssa vaihdettiin vielä muutama sananen ja varattiin uusi aika ultraan, Cocon lopulta poistuessa huoneesta Jacksonia kädestä pitäen, kun toisella heilutteli pientä ultrakuvaa kädessään. ”So, should we tell everybody now? Do you think they are home?”, kysyttiin hennosti kulmia kohottaen ja katseltiin Jacksonia hetki, ennen kuin taas silmäiltiin sitä epämääräistä pikselimössökuvaa jonka lääkäri oli heidän mukaansa antanut. ”I hope it’s a girl”, Coco ilmoitti vinosti hymyillen ja irrotti kätensä Jacksonin omasta, jotta pystyi viedä kätensä miehen selän taakse ja hakeutua tuon kainaloon.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Feb 19, 2018 8:05:57 GMT 2
Post by missie on Feb 19, 2018 8:05:57 GMT 2
Rennosti tuolinsa käsinojaan toisella kyynerpäällään nojaten Jax kuunteli Cocon kertoillessa päivästään. Kuullessaan naisen voineen pahoin, irvisti mies vaistomaisesti. Se oli kai välttämätön paha, joka menisi onneksi jossain kohtaa ohi, eikä Coco onneksi ollut kärsinyt kovinkaan massiivisesta aamupahoinvoinnista, joka pahimmillaan olisi kestänyt koko päivän. Siitä piti varmaan olla ihan kiitollinen, että raskauden mukana tulevat sivuoireet olivat jääneet kohtalaisen minimiin. "How's your mom?" Mies kysyi tyynesti, pienesti kulmiaan kohottaen. Flemmingit olivat mukavia, vaikkakin Jackson oli aluksi ollut kauhusta kankeana kuultuaan Cocon isän työskentelevän FBI:lle. Lääkärin pakeille oli päästy lopulta viimeinkin ja vain hetkeä myöhemmin kaksikko tuijotti hölmistyneenä epäselvää kuvaa pieneltä näytöltä. Puheet sydämen sykkeestä, koosta ja muusta menivät pitkälti ohitse, kun mies lähinnä keskittyi silmiään siristellen ja päätään puolelta toiselle kallistellen selvittämään missä kohtaa kuvassa vauva näkyi. Helpommin sanottu kuin tehty.
Vaikka Jax ei varsinaisesti ollut pelännyt minkään olevan pielessä, oli hän automaattisesti helpottunut kuullessaan kaiken olevan hyvin. Muutaman viikon päästä saataisiin tietää tulevan lapsen sukupuolikin. Oli vaikea sanoa kumpaa mies toivoi. Hän ei ollut edes ajatellut tulevansa isäksi vielä vuosiin, jos koskaan. Ei ajatus omasta lapsesta kauhistuttanut, mutta vaati se nyt vielä totuttelemista jonkin verran. Jax ei olisi missään tapauksessa kuitenkaan lähtenyt muuttamaan mieltään enää tässä vaiheessa. Hän oli tyytyväinen heidän päätökseensä nimenomaan pitää lapsi. Ehkä oli liian aikaista perustaa perhe, ehkä ei - ainakin he olivat yhdessä siinä Cocon kanssa. Lääkäri tulosti kuvan siitä epämääräisestä pikselimössöstä ja ojensin sen Cocolle, mutta lähti sitten hakemaan lehtisiä vaikka ja mistä. "Yeah, it's kinda scary, if you think about it", Jackson naurahti huvittuneena naiselle, kun se ihmetteli miten se pieni ihmisen alku saattoikaan kasvaa sen sisällä. Olihan se nyt aika ihmeellistä ja kummallista. Päätään kallistaen mies kuunteli Cocon ultraäänen jälkeisiä tuntemuksia. Ne tuntuivat menevän kovasti yhteen miehen omien kanssa, mikä valoi ainakin Jaxiin uskoa sen suhteen, että he selviytyisivät kyllä niin kauan, kun tekisivät yhteistyötä lapsen kasvatuksen suhteen. "I am mostly relieved too. That everything is fine, you know. Baby is okay and that's all what matters now, eh?" Mies hymähti omiin ajatuksiinsa. Coco oli selvästikin vakuuttunut jo puoliskonsa isällisistä taidoista, eikä Jax voinut kuin hymyillä leveästi ja puistaa päätään. "I love you too", hän ehti huokaisemaan naisen nopean suukotuksen jälkeen, ennen kuin lääkäri palasi lehtisten kera huoneeseen. Suosiolla Jackson jättäytyi vähän sivumpaan, kun Coco vaihtoi vielä muutaman sanan lääkärinsä kanssa ja varasi uuden ajan ultraan. Yhdessä he poistuivat huoneesta. Jax puristi hellästi Cocon kättä omassaan ja suuntasi askeliaan uloskäyntiä kohti. "Why not?" Mies tuumi edelleen, sillä ei hänellä ollut mitään sitä vastaan, että he kertoisivat ystävilleen odottavansa yhteistä lasta. "And I know they are home. Probably just laying on the coach and doing nothing", Jackson hymähti huvittuneena luodessaan Cocoon hyvin merkitsevän katseen. Harvemmin kukaan heistä jaksoi treenien jälkeen enää tehdä mitään erityistä, ja hyväkin se oli kai vain ottaa rennosti. "Oh, I'm screwd if it's a girl", Jackson naurahti, päästäen Cocon pujahtamaan kainaloonsa. Jos Coco oli onnistunut kietomaan hänet pikkurillinsä ympärille, niin mitä oma tytär tekisi? Veisi luultavasti koko käden.
Ajomatka kotiin ei kestänyt kovinkaan kauan. Jax parkkeerasi auton kadun reunaan ja asteli etuovelle Coco rinnallaan. Nainen päästettiin eteiseen kohteliaasti ensimmäisenä. Takkia riisuessaan mies pisti merkille, että kaikki olivat tuntuneet pakkautuneen keittiöön. Tai ainakin kaikki vilkas puheensorina ja naurunremakka kantautui keittiön suunnalta, joten oletettavaa oli että olohuoneen sijaan Nick, Daisy, Noah ja muut olivat löytäneet tiensä samaan huoneeseen. Vähän laiskanpuoleisesti Jax siirtyi keittiöön Coco mukanaan, nojautuen kevyesti ovenkarmiin jäädessään katselemaan ystäviään. "Hey, you two! Where have you been?" Daisy tervehti iloisesti huomattuaan kaksikon saapuneen. Jackson veti kätensä löyhään puuskaan ja vilkaisi Cocoa. "We have something what we want to tell you, guys", mies aloitti, mutta puraisi sitten kevyesti alahuultaan. "Do you want to tell or...?" Jax kohotti kulmiaan Cocolle kysyvästi. Kaipa se oli ihan sama kumpi heistä kertoisi.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Mar 14, 2018 6:31:59 GMT 2
Post by julle on Mar 14, 2018 6:31:59 GMT 2
Niihin äidin kuulumisiin ei kerjetty sen suuremmin paneutua, kun lääkäri oli jo kutsunut heidät sisälle. Ultrassa ei myöskään mennyt kovin kauaa, kun lääkäri oli jo painellut menemään, jättäen Cocon ja Jaxin kahden hetkeksi aikaa. Siihen hetkeen asti koko raskaus oli tuntunut hyvin epätodelliselta, mutta nyt he olivat ultran kautta nähneet heidän tulevan lapsensa, jolloin se todellisuuskin alkoi pikku hiljaa iskeytyä Coconkin kalloon. Raskaus oli aluksi tuntunut pelottavalta, niin kuin myös Jaxille asiasta kertominen. Asiat olivat onneksi kääntyneet niin kuin ne olivat nyt; he olivat päättäneet pitää lapsen yhdessä ja tässä sitä oltiin. Toki se äidiksi tuleminen tarvitsi vielä paljon totuttelua, mutta nyt sitä pikselimössökuvaa katsellessa kaikki se alkoi olla paljon todellisempaa. Pelottavaa se ei kuitenkaan tuntunut olevan, etenkin kun Cocolla oli Jaxin kaltainen mies tukenaan. ”Yeah I know what you mean”, Coco nyökkäili hymyillen Jaxin hymähdyksen jälkeen. Sen myötä lääkärikin palasi niiden lehtisten jälkeen, jotka saatua ja muutaman sanan vaihdettuaan lääkärin kanssa kaksikko pääsi lähtemään. Ensimmäisen kolmanneksen ylitse oltiin päästy ja lapsella oli kaikki hyvin ja se oli, sillä hetkellä tärkein asia.
Poistuessaan huoneesta yhdessä Jaxin kanssa, Coco silmäili edelleen leveästi hymyillen sitä kädessään olevaa pikselimössökuvaa. He eivät olleet ehkä ajatelleet tulevansa vanhemmiksi vielä moniin vuosiin, jos koskaan – varsinkaan Coco – mutta tässä sitä oltiin. Valokuva vietiin varovaisesti takin taskuun, jonka lomassa Jaxin kädestä tartuttiin, sitä vielä perään kevyesti puristaen. ”Yeah, it stings one and after that it’s over”, Coco huomautti pehmeästi ja kohautti olkiaan huomaamattomasti. Heidän pitäisi jossain vaiheessa kuitenkin kertoa muille ja nyt kun ensimmäisen kolmanneksen yli oltiin päästy, keskenmenonvaara oli huomattavasti pienempi. Nyt jos koskaan olisi siis hyvä aika kertoa muille, ilman että he saisivat huomata asiasta vasta kuukausia myöhemmin, kun Cocon vatsa olisi pyöristynyt. ”Probably. I’m assuming you want to do that too when we get back home?”, Jaxille virnistettiin hiukan huvittuneena ja miestä pukattiin kylkeen kevyesti. Cocon puolesta kotiin päästessä, Jax saisi kaikessa rauhassa liittyä muiden poikien seuraan sohvalla makaus kerhoon. Poikien tekemiseen omistettiin täysi ymmärrys, vaikka kieltämättä sillä hetkellä Cocosta itsestäkin tuntui siltä, että päiväunet tulisi varmasti tarpeen. ”I think Nick is going to be happy for us”, Coco uumoili, samalla kun hakeutui Jaxin kainaloon ja kietoi kätensä miehen ympärille. ”You were already screwed when you met me so… You don’t have anything to loose”, miehelle huomautettiin kulmia merkittävästi kohottaen, ennen kuin kasvoilleen nousi taas pehmeä, onnellinen hymy.
Poikien kotitalosta oli tullut jo jossain määrin Coconkin koti, sillä DC:ssä vietettiin nykyään huomattavasti enemmän aikaa, mitä New Yorkissa. Niinpä auton kaartaessa sen tutun talon edustalle, Coco nousi autosta ja lähti astelemaan etuovelle Jaxin mukana. Eteiseen astuessa takki riisuttiin yltä ja kuullessaan keittiöstä vilkasta puheensorinaa, Coco vaistomaisesti vilkaisi Jaxia. Nähtävästi pojat eivät olleetkaan jumittuneet sohville harjoituksien jälkeen. Coco lähtikin sitten ulkovaatteensa riisuttua ja valokuvan housujensa takataskuun jemmattua Jaxin kanssa keittiötä kohti ja nähdessään Nickin, Daisyn, Noahin ja muiden kerääntyneen keittiönsaarekkeen ympärille, niille hymyiltiin leveästi. ”Heey guys! We’ve been running some errands”, Coco ei viitsinyt heti ensi alkuun paljastaa päivänsä menoja, vaan rennosti nojautui saareketta vasten ja vilkaisi Jaxia, joka nähtävästi oli jo valmis kertomaan siitä missä mentiin. ”I can tell them”, paremmalle puoliskolle hymyiltiin vinosti, jolloin sarakkeen toisella puolella seisova Nick kurtisti kulmiaan hämmentyneenä, luoden sen lomassa nopean vilkaisun Daisyyn ja Noahiin. ”Tell us what? Why are you so suspicious?”, hän uteli, jolloin Coco virnisti ja kallisti herttaisesti päätään. Nick oli jo tottunut siihen, ettei se naisen virne koskaan tietänyt mitään hyvää.
Coco kaivoi seuraavaksi housujensa takataskusta sinne piilotetun ultrakuvan ja laskiessaan sen pöydälle, hän liu’utti sen pöytää pitkin muiden nähtäville. ”I’m pregnant”, Coco päätti sitten paljastaa asiaa sen suuremmin kaunistelematta. ”And obviously we are keeping it, otherwise we wouldn’t be here, having this conversation”, hän lisäsi ja sen myötä jäi odottamaan muiden reaktiota. Nickillä meni tovi, jos toinenkin todella sisäistää se uutinen. Suustakaan ei tunnuttu saavan mitään järkevää ulos sen hämmennyksen keskeltä. ”What? Really?”, mies loi sen lomassa kysyvän vilkaisun niin Jaxiin, kuin Cocoon, joka nyökkäili Nickille. Tavallaan Cocoa pelotti se kaikkien suhtautuminen ja reagointi asiaan, mutta nähdessään kun leveä virne levisi hyvin lapsirakkaan Nickin kasvoille, hänestä tuntui siltä, että suurikin takka olisi tippunut harteiltaan. Nick naurahti vielä varsin häkeltyneeseen sävyyn, ennen kuin ensimmäisenä lampsi halaamaan Jacksonia. ”Jesus, I’m going to be uncle! And congrats buddy!”, velipoikaa halattiin tiukasti ja taputettiin sitten miehekkäästi selkään onnittelujen lomassa. Jacksonin ja Cocon puolesta oltiin ehdottomasti onnellisia, etenkin kun näytti siltä, että molemmat todella halusivat pitää sen lapsen, eikä niin että toinen – kuten Jackson – olisi pakotettu siihen hommaan ehdoin tahdoin. ”I have to admit, it’s bit weird, but if you are happy – I’m happy. Can’t believe we are getting little Billon here…”, Nick myönsi ääneen, osittain itsekseen asiaan myös uumoillen. Coco hymähti niille sanoille pehmeästi, jolloin myös tuli naisen vuoro. ”That’s why you’re not wearing those teeny tiny clothes anymore”, Nick virnisti, kun vuorostaan siirtyi onnittelemaan Cocoa, jota halatessa nosti siron naisen kevyesti irti lattiasta. Vastapainoksi Coco halasi Nickiä myös tiukasti ja miehen laskeutuessa alas, hän taputti tuota kevyesti olalle ja hymyili vinosti, katseensa käydessä siinä vaiheessa myös Jacksonissa, Daisyssä ja Noahissa. ”Yeah, uh, we kinda wanted to keep it as a secret until we get over this first trimester”
|
|
