|
|
Dec 10, 2017 22:20:37 GMT 2
Post by Deleted on Dec 10, 2017 22:20:37 GMT 2
THU 13TH OF JULY 2017
STARRING CONNIE & ALEX
@ THEIR SHED
CONNIE’S OOTD + BUMP | nepa eiköhän pistetä pelixi taas
.......................................................................................... Lauantaina tulisi täyteen neljä viikkoa siitä, kun Alex oli lähtenyt. Ei sillä, että Connie olisi sitä jotenkin laskenut, mutta oli kuitenkin. Ne olivat olleet nimittäin neljä erityisen surkeaa viikkoa. Vaikka siihen oli tietyllä tapaa jo tottunut, ettei Alex ollut sen kanssa siinä niiden asuttamassa vajassa, otti se silti edelleen tunteisiin. Aina välillä Connielle iski joku asia mieleen, minkä se olisi halunnut jakaa Alexin kanssa, mutta ei voinut. Kyllä se parhaansa mukaan lähetti niitä sitten Alexille tekstiviestinä, tai kertoi kun he soittelivat, mutta ei se ollut sama asia. Itse asiassa ne puhelut tuntuivat vain pahentavan sitä ikävää. Pojan äänen kuuleminen sai Connien kaipaamaan sitä entistä enemmän, ja se yksinäisyys kalvoi. Sitä yksinäisyyttä helpottaakseen Connie olikin suurin piirtein asunut dinerilla, mutta niin oli tehnyt kyllä Tesskin. Tess oli ottanut aviomiehensä pidätyksen raskaasti, ja kaksin he olivat tehneetkin selvitystyötä dinerin todellisesta tilanteesta. Eikä se tilanne ollut mikään mieltä ylentävä. Sinä päivänä diner oli kuitenkin ollut kiinni aamupäivän, kun Aben tuomio oli langetettu. Valentinen perheen pää istuisi kiven sisässä kymmenen vuotta. Ja sekin oli lähinnä hyvän lakimiehen ansiota – Connie oli onnistunut puhumaan isänsä kumppanin, lapsuudenystävänsä isän ajamaan Aben asiaa ja se olikin ollut auttava tekijä siinä, miksi Aben tuomio oli niinkin lyhyt 25 vuoden sijaan. Oikeudenkäynnin jälkeen Connie ja Tess olivat normaaliin tapaan pyörittäneet dineria loppuillan, sillä kumpikaan ei halunnut mennä yksin kotiin. Ne todella olivat lähentyneet sen kuluneen kuukauden aikana, ja Connie kyllä näki, miksi Alex halusi kutsua Tessiä äidikseen. Lämminhenkisesti se nainen oli ottanut Connien perheeseensä ja kohteli blondia kuin omaa tytärtään. Ja vaikka Tessillä ei ollut omia lapsia, oli se ollut suuri tuki ja turva Connielle, ja se tuntui enemmän äidiltä kuin Heather koskaan. Blondi tekisi varmaan mitä vain Tessin vuoksi. Suljettuaan dinerin tuo parivaljakko oli hypännyt autoon ja Tess oli ajanut heidät kotiin. Ilta oli kuuma ja hiostava, kuten keskikesään kuului, ja se helleaalto ja päivän tapahtumat olivatkin puristaneet mehut Conniesta. ”Do you want company?” Connie kysyi tulevalta anopiltaan. ”I need to see to Horace, but I can come to the house after that.” – ”No, you should get some rest. Thanks for the offer, but I’ll be fine.” Connie oli nyökännyt naiselle ja halasi sitä vielä pitkään, ennen kuin päästi sen sisälle taloon. Blondi avasi oven vajaan, eikä horrosuupumuksessaan edes tajunnut, että siellä oli valot päällä. Sen sijaan hän potki kengät jalastaan ja tiputti laukkunsa lattialle, kunnes pysähtyi ja kurtisti kulmiaan. Horace ei ollut tullut sitä vastaan. Ja kun tyttö nosti katseensa ylös, se näkikin, miksi. Peremmällä vajassa seisomaan oli noussut nimittäin Alex, siinä ihan ihka elävänä, ja Connie tunsi sydämensä jättävän lyöntejä välistä. ”Oh my God, you’re back”, blondi henkäisi ja kuroi ripeästi sen välimatkan umpeen ja heitti kätensä Alexin niskan taakse, vetääkseen sen tiukkaan halaukseen välissä pönöttävästä raskausmahasta piittaamatta. Kyyneleetkin siinä tirahtivat välittömästi silmiin ja Connie purskahti hysteeriseen itkuun kaikesta siitä ikävästä. ”How did you… when… what…” Connie ei saanut edes muodostettua mitään järkeviä lauseita. Tyttö vetäytyi kauemmas ja siirsi kädet Alexin poskille, piti sen kasvoja siinä paikallaan tutkiakseen niitä tarkkaan. ”I can’t believe it’s really you”, Connie sanoi naurahtaen, ennen kuin veti sen suudelmaan. |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Dec 12, 2017 22:56:12 GMT 2
Post by nepa on Dec 12, 2017 22:56:12 GMT 2
ALEX'S OOTDViimeiset neljä viikkoa olivat olleet ihan helvetin vaikeita. Sen koko pidätysepisodin jälkeen Alex oli paennut muutaman muun hämäräveikon kanssa Kanadaan, eivätkä ne tuntuneet pysyvän hetkeäkään paikallaan. Sen sijaan ne liikkuivat koko ajan, tuntuivat lipuvan vain kauemmas ja kauemmas kotoa, mikä tietenkin sai Alexin ahdistumaan. Vittu se nimittäin kaipasi kaikkia. Ja ahdisti se tilanne ylipäätään muutenkin – ei Alex tiennyt, milloin se pääsisi kotiin. Jossain vaiheessa, toki, mutta kotona kaikki olisi sitten taas erilaista. Isä olisi poissa, Tess olisi murheen murtama, ja Connien täytyi huolehtia kaikista. Kyseinen blondi oli joutunut huolehtimaan ihan varmasti Tessistä, ja kaiken lisäksi vielä Alexistakin puheluiden aikana. Ne Connien kanssa käydyt puhelut eivät juurikaan olleet helpottaneet ikävää, koska niiden takia Alex tiesi, mistä kaikesta jäi paitsi. Se ei päässyt seuraamaan Connien vatsan kasvua, silittelemään Horacea, keskustelemaan Tessin kanssa. Eikä se vittu soikoon edes ollut nähnyt kahta tuoretta avioparia aikoihin. Päivien kuluessa Alex alkoi taas muuttua pessimistisemmäksi. Väkisinkin siitä tuntui, että se ei koskaan pääsisi kotiin. Tai niin se oli luullut aina eiliseen asti. Yksi siitä rikollisporukasta nimittäin sai tietää, että Abella olisi seuraavana päivänä oikeudenkäynti. Totta helvetissä Alexille se siis tarkoitti sitä, että nyt ne voisivat lopulta lähteä kotiin. Kaikki eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä. Alex, josta oltiin väkisin muovattu johtohahmo, joutui varmaan ensimmäistä kertaa act like the leader he was. Nuorukainen siis käytti kovempia ja uhkailevimpia sanoja ihan vain päästäkseen kotiin perheensä luokse, ja se toimi. Heti sinä päivänä ne olivat lähteneet matkaamaan takaisin kohti New Yorkia. Alex oli hymyillyt leveästi moottoripyörän kyydissä, varmaan ajanut ylinopeuttakin, kun tiesi, että lopultakin pääsi Connien luo. Matka oli pitkä ja väsyttävä, mutta lopulta Alex oli päässyt kotiin. Tutun talon luona sen sydän hakkasi tuhatta ja sataa, ja vaikka Alex olisi halunnut rynniä sisälle, jokin jarrutteli sitä. Ehkä se oli se häpeä, jota se tunsi kaikesta tapahtuneesta. Tai ehkä se oli yksinkertaisesti pelko tulevasta – kaikkien reaktioista. Alex huokaisi raskaasti, laski lopulta käsissään olevan kypärän moottoripyörän päälle ja siirtyi autotallista ulos ja vajan ovelle. Koottuaan itsensä Alex koitti ovea ensin kädellä, mutta se oli lukossa. Niinpä Alex veti esiin avaimen ja sovitti sitä lukkoon, ja ainakin ovi edelleen aukesi. Connie ei ollut paikalla, mutta Horace oli. Kyseinen koira alkoi riehua ja vinkua hillittömästi isäntänsä nähtyään, eikä Alex oikein tiennyt, mihin olisi mennyt. ”Hey, boy, hey”, se nauroi onnellisena, ”I know, boy, I’ve missed you, too.” Alex lopulta istahti koiran kanssa sohvalle, ja siihen ne molemmat jumittuivat. Kaksikko oli siinä sohvalla aina siihen asti, kun ovi kävi uudestaan. Alexille ei ollut epäselvää, että kuka sieltä oli tulossa, ja niinpä se nousi ylös malttamattomana. Ulkona Alexia häirinnyt jännitys tuntui laantuvan, ja jännittämisen sijaan Alex huomasi hymyilevänsä kuin Naantalin aurinko. Sen silmätkin kostuivat jo pelkästä ajatuksesta Connien näkemisestä, ja kun Connie lopulta tuli Alexin näkökenttään, naurahti Alex helpottuneena. Se vastasi siihen tiukkaan halaukseen, itki edelleen, sitten tutkaili Connien kasvoja aivan yhtä tarkkaan kuin Connie Alexin. ”I know”, Alex naurahti takaisin ja vastasi sitten siihen suudelmaan, joka alkoi pehmeänä. Niin kovin lämpimänä ja hellänä, mutta ennen kuin kumpikaan kerkesi ajatella selvästi, taistelivat niiden kielet jo vallasta. Alex tarttui tiukasti kiinni vaaleisiin hiuksiin työntäessään Connieta pöytää vasten, ja pian vaatteetkin alkoivat kadota. Alex oli vain kääntänyt Connien ympäri, ottanut sen, ja sitten se saikin jo huohottaa raskaasti Connien niskaa vasten. Helpottunutta, mutta samalla huvittunuttakin naurua karkasi sen huulilta, koska eipä Alex olisi panemisen odottanut olevan niiden ensimmäinen reaktio. Vaikka ei se loppujen lopuksi ollut edes outoa – ne olivat fyysisesti aktiivisia, ja kuukauden ero oli varmasti saanut ne molemmat turhautuneiksi. Kun Connie oli kääntynyt ympäri, Alex painoi sen huulille vielä yhden, pitkän suudelman, ennen kuin naurahti taas. ”Well now I believe I’m back”, se virnisti, ja veti boksereita takaisin päälleen.
|
|
|
|
Dec 12, 2017 23:52:30 GMT 2
Post by Deleted on Dec 12, 2017 23:52:30 GMT 2
Oi luoja se tuntui ihan uskomattoman hyvältä nähdä taas Alex. Se näytti samaan aikaan sekä niin tutulta, että myös jotenkin vieraalta. Erilaiselta. Jollain tapaa muuttuneelta. Kai se sillä tavalla tien päällä oltuaan olisikin jollain tapaa erilainen kuin aiemmin, mutta Connie couldn’t quite put her finger on it. Jokin pojassa tuntui erilaiselta, eikä Connie tiennyt, oliko se hyvä vai huono asia. Molemmat tosin reagoivat ihan samalla tavalla siihen eron jälkeiseen kohtaamiseen – halasivat tiukasti toisiaan, itkien toistensa olkapäälle silkasta ilosta. Connie oli ajatellut olleensa jotenkin hormonaalinen sen kyynelehtimisensä kanssa, mutta ihan yhtä liikuttunut Alex oli, joten kai se sittenkin oli ihan luontainen reaktio.
Pian he suutelivat, kunhan olivat päässeet yli siitä ensireaktiosta. Suudelma oli pehmeä ja hellä, kuvastaen niitä rakkauden ja ikävän tunteita toisiaan kohtaan. Se herkkä suudelma kuitenkin sai Connien vartalon myös välittömästi heräämään. Sai Connien raottamaan huuliaan, käyttämään kieltään Alexin huulilla ja pojan reaktiosta päätellen myös se oli kaivannut Connieta. Ei siinä nimittäin kauaa mennyt, kun Alex oli pakittanut ne keittiön tasoa vasten ja kosketuksillaan saanut hormonaalisen naisen haukkomaan happea. Hitto, miten Connie oli kaivannutkaan kihlattuaan – jo pelkkä sen kosketus sai blondin ihan hulluksi. Puutteessa oleminen oli saanut ihan uudet ulottuvuudet aikaiseksi siinä Connien herkkyydessä Alexin kosketusta kohtaan. Kiireessä ja hädässä kädet vaeltelivat vartaloilla ja vaatteet hupenivat varmaan ennätystahtiin. Hetken he hapuilivat siinä, kun se blondin vatsa tuotti lisähaastetta, mutta lopulta Alex ratkaisi ongelman varsin järkevällä tavalla ja Connie sai tarttua tiskin reunaan matkatessaan kohti nirvanaa.
Neljän viikon jälkeen siinä ei sitten kauaa nokka tuhissutkaan, kun ne ottivat toisensa varsin epätoivoiseen tyyliin, ja Connie tunsi jalkojensa kirjaimellisesti vapisevan, kun Alex huohotti sen niskaan keräillessään itseään. Ja kieltämättä oli siinä Conniellakin tekemistä itsensä keräämisen kanssa, mutta sai se sitten käännyttyä ympäri ja vastattua Alexin painamaan suudelmaan. ”What’s so funny?” Connie hengähti ja virnisti huvittuneesti, kun Alex uudemman kerran naurahti jotain itsekseen. Samalla se käytti katseensa niissä lattialla lojuvissa vaatteissa ja totesi, etteivät ne olleet sen vaivalloisen kumartelun arvoisia, vaan suuntasi hakemaan päälleen kevyen, kesäisen yöpaidan. ”I suppose it’s safe to say that we missed each other”, Connie sitten tokaisi vastaukseksi ja hymyili vinosti, pysähtyäkseen katsomaan Alexiin. ”I know I missed you.” – ”You must’ve heard about your dad, haven’t you?” Connie huomasi kysyvänsä varovaisesti. Se oli kuulostanut ihan loogiselta jatkumolta Connien ajatuksille, jotka olivat pohtineet sitä, mitä Alex teki Bronxissa nyt ja sillä tavalla sen kummemmin ilmoittamatta.
Alex ei kuitenkaan vaikuttanut kuulleen koko totuutta Aben oikeudenkäynnistä, ainakin jos Connie tulkitsi sen sanoja oikein. Blondi istahti sängyn reunalle, nojautui toiseen käteensä siinä missä toinen lepäsi sen vatsan päällä. Connie kurtisti kulmiaan luodessaan katseen Alexiin. ”He’s going to be in jail for ten years, Alex”, Connie sanoi hitaasti. ”Tess is pretty messed up about it. She’s doing her best to stay strong but I can tell it’s affecting her”, blondi kertoi, annettuaan ensin sen uutisen sink in rauhassa Alexiin. Connie tunsi samalla silmiensä kostuvan, kun se mietti sitä, että sinne kiveen sisään olisi ihan yhtä hyvin voinut olla joutumassa Alex, jolloin se neljän viikon ero olisi hyvin pieni määrä. ”That can never happen to us, Alex. I mean it, this four weeks was horrible enough.”
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Dec 13, 2017 21:56:41 GMT 2
Post by nepa on Dec 13, 2017 21:56:41 GMT 2
Kiihkeän hetken jälkeen Alex ei voinut kuin nauraa. Conniekin siinä kyseli, että mikä Alexia oikein nauratti, mutta ei se ensin pystynyt edes vastaamaan – se oli sen verran hengästynyt, että jo pelkkä nauraminenkin tuotti ongelmia. Lopulta se vain totesi tuntevansa vasta nyt olevansa todella kotona, ja sitten se sai seurata Connieta katseellaan. Eikä se olisi hitto soikoon halunnut irrottaa sitä katsetta. Alex pelkäsi, että jos se edes räpäyttäisi, Connie olisi jo poissa. Että se vain uneksi. Kyllä se Connie kuitenkin palasi siinä rennossa yöpaidassaan. ”Really? I didn’t miss you that much”, Alex virnisti. Pian se kuitenkin vakavoitui, kun Connie esitti kysymyksen. ”Yeah”, se kertoi. Ei se kuitenkaan ollut kuullut ihan kaikkea, kun ei ollut ollut mukana oikeudenkäynnissä, eli se käänsi uudestaan katseen Connieen. ”At least I heard he has his trial today”, se mutisi. Seuraavaksi Alex heitti päälleen valkoisen, kevyesti läpikuultavan topin, mutta farkkuja se ei vaivautunut pukemaan jalkaansa.
Blondi kertoi isän viettävän kymmenen vuotta vankilassa. Se sai Alexin vilkaisemaan maahan, ja hetkessä se äskeinen onnellisuus tuntui katoavan kuin tuhka tuuleen. ”Ten years?” Alex toisti, kun ei olisi halunnut uskoa sitä. Kymmenen vuotta oli ihan helvetin pitkä aika. ”But he can get out of there earlier, right?” Se vielä kysyi toiveikkaana. Sitten puheenaihe vaihtuikin jo Tessiin, joka varmaan silläkin hetkellä oli onnettomana talon puolella. ”Yeah, she.. She wants to look strong. She doesn’t want other people to see her weaknesses”, Alex kertoi. ”I should go see her, probably”, Alex totesi ajatuksissaan. Tessin näkemistä Alex kyllä pelkäsi. Kyseinen nainen pahimmassa tapauksessa voisi vetäistä Alexia turpaan. Se nimittäin olisi ihan varmasti vihainen – tai ehkä enemmänkin pettynyt. Ei se olisi voinut koskaan kuvitella, että Alex menisi mukaan Aben rikolliseen elämäntyyliin. Ei sillä, että Alex olisi kuvitellut niin.
Yhtäkkiä Connie taas muuttui masentuneeksi, eikä se syy jäänyt arvoitukseksi. ”That will never happen to us”, Alex sanoi varmana. Se istui siihen blondin vierelle, tarttui sitä käsistäkin kiinni. ”I won’t be careless”, se lupaili. Connie tosin vaikutti olevan sitä mieltä, että Alex ei enää saisi tehdä rikollisia hommia ollenkaan – tai niin Alex ainakin ymmärsi niistä sen sanoista. ”What do you mean?” Alex kysyi kulmiaan kurtistaen. Tiukka otekin blondin käsistä helleni, ja pian Alex veti kätensä syliinsä. Connie kertoi, että ei tahtonut olla Alexin kanssa, jos se vielä jatkaisi senhetkistä elämäntyyliään. ”Those people are my family, too. I can’t just abandon them, Connie, you have to.. You have to understand that.” Mutta Connie ei antanut periksi. Pian se oli jo heittänyt ilmoille uhkauksen – se oli joko rikollisuus tai Connie. Se sai Alexin nousemaan ylös, henkäisemään terävästi. ”That’s not fair, Connie”, nuorukainen mutisi.
Connieta ei kuitenkaan vaikuttanut kiinnostavan. Ja se oli ihan ymmärrettävää – Connie ei tahtonut Alexin sekoilevan, kun siitä oli tulossa isä ja kaikkea. Blobin hyvinvointi olisi kuitenkin kaikista tärkeintä. Alex veti sormensa hiustensa läpi, mietti, että miten se voisi koskaan kertoa sille porukalle, että ei enää jatkaisi ja että jättäisi ne oman onnensa nojaan. Se nimittäin oli tehtävä. Ei Alex voinut valita niitä muita kihlattuna ja Connien sijasta. ”Okay”, Alex totesi masentuneena, ”okay. I will do it. I will leave that part of my life behind.”
|
|
|
|
Dec 13, 2017 22:48:24 GMT 2
Post by Deleted on Dec 13, 2017 22:48:24 GMT 2
Se kiihkeä, nopeasti hutaistu hetki muistutti Connieta kaikesta siitä, mikä oli niiden välillä hyvää. Kuinka he saattoivat olla täysin omia itsejään toistensa seurassa. Kuinka Connie, jota lievästi sanottuna ahdisti se alati vain kasvava vatsanympärys (se oli Connien mielestä nyt ohittanut sen söpön vaiheen, jonka jälkeen se näytti vain liian isolta ja turpealta), pystyi siitä huolimatta olemaan rennosti ja ahdistumatta Alexin kanssa. Alex sai sen unohtamaan sellaiset pikkuseikat ja keskittymään olennaiseen. Kuten siihen, että Abe oli tosiaan saanut tänään tuomionsa ja Connie ei missään nimessä halunnut, että Alexille kävisi koskaan samoin. Se neljän viikon ero oli antanut Connielle runsaasti aikaa miettiä asioita halki, ja voisikin sanoa, että se oli onnistunut saavuttamaan jonkinlaisen päätöksen. Sen oli pakko nimittäin ajatella pian kasvavaa perhettään ja sen parasta.
Connie kohautti olkapäitään, kun Alex pohti toiveikkaasti sitä, että pääsisikö Abe aikaisemmin ulos. ”I suppose there’s a possibility. But no one can say for sure”, Connie sanoi. Ei siitä voitu antaa mitään lupauksia tai takeita, että Abe pääsisi yhtään aikaisemmin ulos vankilasta. Se olisi varmaan yksin Herran hallussa, miten siinä kävisi. Sen sijaan Connie lähti petaamaan oman ajatustyönsä hedelmää puhumalla Tessistä ja siitä, miten se kaikki oli vaikuttanut kyseiseen naiseen, joka oli kaikkensa antanut aina sille perheelle. ”I would let her be, if I was you”, Connie sanoi. Mutta sitten Alexin vastaus ei riittänytkään Connielle, ja se sai blondin välttelemään katsekontaktia pojan kanssa. ”That’s not good enough”, Connie ilmoitti, kun Alex varmana lupaili, että niin ei koskaan kävisi heille, kuinka se ei olisi varomaton. Connien huumorintaju sen asian suhteen oli loppunut – niiden oli aika kasvaa aikuisiksi voidakseen tarjota syntymättömälle lapselleen parhaimmat mahdolliset olosuhteet.
Connie nousi siitä sängyltä ylös ja loi tiukan katseen Alexin suuntaan. ”What I mean is that your father was being careful, and he still ended up in jail. And it was very close that you would’ve ended up there, too. And I don’t want to face that kind of a situation ever again. Ever”, blondi saarnasi desperately, sillä se halusi Alexin ymmärtävän näkökantansa. Halusi, että Alex palaisi takaisin siltä pimeältä polulta, jolle Abe sen oli johdatellut. ”I know I said I’d marry you”, Connie sanoi ääni murtuen, katsoen sitä nimettömässään koreilevaa sormusta, ”and that hasn’t changed. But I can’t do it if you keep doing this. I just, I can’t.” Sen tilityksen jälkeen Alex lähti kuitenkin perustelemaan, kuinka se rikollisjengi oli sille yhtä lailla perhe, jota se ei voinut hylätä. Se sai veren kiehumaan Connien hormonaalisessa kehossa, ja se tunsi, kuinka draamakuningatar sen sisällä nosti rumaa päätään. ”No, I don’t understand”, Connie melkein sylki suustaan. ”I gave up everything to be with you, Alex. I lost my family, no matter how shitty it is, because I want to start one with you. And now I’m asking you to put our family first. You, me and Blob. You can only choose one, because I won’t have any part of this lifestyle of yours.”
Connie oli lähellä tuntea olonsa kohtuuttomaksi niiden vaatimustensa vuoksi, mutta toisaalta se ei ymmärtänyt myöskään lainkaan sitä osaa Alexin elämästä. Ei Connie ymmärtänyt jengien päälle yhtään mitään. Se, minkä se ymmärsi oli se, että Alex ja heidän syntymätön lapsensa oli Connien koko maailma, jonka vuoksi sille ei olisi ollut lainkaan vaikeaa valita heidät. Vaikka olihan se paininut sen saman asian kanssa aikoinaan, kun vaihtoehtoina oli joko Alex tai oma perhe. Mutta Alex väitti, että Connien vaatimukset eivät olleet reiluja. ”It’s a simple request that I’m asking from you. Please. We’ll figure everything out, just please stop risking your future, our future. Blob needs a dad that is in his life, not behind bars. And I don’t want to live in fear for my husband’s sake.” Ja lopulta, lopulta, ihan luvattoman pitkän ajan jälkeen Alex ilmoitti suostuvansa Connien vaatimuksiin. Blondi pyyhkäisi silmiinsä kihonneita kyyneleitä pois, koska hetken se oli oikeasti ehtinyt jo pelätä, ettei Alex valitsisikaan niitä. Että Alex oli liian syvällä mukana, että Connie ei riittänytkään sille. Sitten Connie heitti kätensä Alexin ympärille halatakseen sitä tiukasti. ”Thank you, Alex”, se kuiskasi. ”I love you so much. You know that, right?”
|
|
