member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Dec 16, 2017 20:43:41 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Dec 16, 2017 20:43:41 GMT 2
Saturday, November 11th, 2017 - around 2.00 am
Near some random bar @ New York, Manhattan
Rebecca Barley & Gabrian Adair (+ Nicole & Mason)
Se ilta oli ollut railakas. Vähän turhankin railakas, jos totta puhuttiin. Nicole oli ainakin vaikuttanut olevan kuin seipäässä, kun se punapää oli nuokkunut siihen malliin baarin tiskillä, ettei meinannut pysyä enää jaloillaan. Rebecca ei ollut aivan niin humalassa, mutta humalassa kuitenkin. Ajatukset eivät ehkä juosseet niin selvästi kuin normaalisti, mutta ainakin hän pysyi tolpillaan. Ja ihan hyvä että pysyikin, sillä naisen täytyi toimia ystävänsä tukipilarina aina silloin tällöin, kun Nicole vaikutti kävelevänsä niin ristiin, että sotkeutui omiin jalkoihinsa ja meinasi lentää suoraan pärställeen maahan. Olihan Rebecca yrittänyt hieman rajoittaa sitä Nicolen juomista vastuuntuntoisena ystävänä, mutta ei hän paljoa voinut aikuista ihmistä kieltää juomasta. Aina, kun hän oli sanonut, ettei Nicolen kannattanut juoda enempää, oli Nicole mulkaissut häntä, kehottanut tukkimaan suun ja kulauttanut uuden lasillisen erilaisia shotteja alas kurkustaan kuin olisi osoittanut mieltään. Yritäpä siinä sitten estellä sydänsuruista kärsivää ihmistä.
”Jeez! Where are we going?” Rebecca huokaisi astellessaan Nicolesta askeleen tai pari taaempana. Hän ei enää muistanut, minne he olivat matkalla, mutta baarista he olivat lähteneet parisen minuuttia sitten. Eivät he kovin pitkälle olleet edenneet, sillä Rebecca näki yhä baarin ovet takanaan. ”I have to find my car”, Nicolen puhe sammalsi niin, että siitä oli toisinaan vaikea saada selvää. Rebecca kuitenkin ymmärsi kaiken – tietenkin. ”Your car? Well, it's not here. And you can't even drive!” Rebecca tokaisi vilkuillessaan ympärilleen. Nicole käännähti katsomaan häntä huuliaan mutristaen ja kohautti toista kulmaansa. ”I can drive! I'm not even drunk! Let's just find my car. You promised to help me find it”, Nicole muistutti ja katsoi häntä juuri sellaisella don't you remember -ilmeellä. Ei, Rebecca ei muistanut. Oliko hän luvannut jotakin sellaista? Rebecca yritti hirvittävällä vaivalla kaivella muistiaan, mutta turha yrityshän se oli. Okei, ehkäpä hän oli luvannut jotakin sellaista. Olkoonkin, että hän suostui kaikkeen typerään ollessaan aivan liian humalassa.
Sillä välin, kun Rebecca eleli hetken aikaa täysin omissa maailmoissaan, oli Nicole astellut jonkin matkan päähän hänestä sellaisella vauhdilla, että oli vaikea uskoa sen naisen olevan humalassa. Seuraavaksi Rebecca näki vain jalat, jotka näyttivät kaikesta siitä nopeudesta menevän niin solmuun, että pystyssä pysyminen oli lähes mahdotonta. Lopulta kuului vain hiljainen tömähdys, kun Nicole kaatui maahan siltä seisomalta. Rebecca kykeni vain hetken aikaa vilkuilemaan naista, ennen kuin tajusi kiirehtiä ystävänsä luokse.
”Oh my God! Are you okay?” Rebecca tiedusteli saavuttuaan Nicolen luokse. Se maassa makaava nainen ei liikahtanut suuntaan jos toiseenkaan, mutta mutisi jotakin erittäin epäselvää. Luojan kiitos, ainakin se oli hengissä! ”C'mon, get up!” Rebecca huokaisi kyyristyessään ystävänsä puoleen. Hän nappasi ystäväänsä toisesta kädestä kiinni ja suorastaan kiskaisi Nicolen istumaan. ”No! Don't!” Nicole sopersi irvitys naamallaan. Se punapää riuhtaisi Rebeccan itsestään irti sellaisella voimalla, ettei edes Rebecca, joka oli kuitenkin vähemmän humalassa, pysynyt siinä vaiheessa pystyssä. Rebecca lennähti jotenkin aivan käsittämättömästi suoraan maahan, mutta ennätti ottaa sen verran käsillään vastaan, ettei iskenyt kuin oikean silmäkulmansa kivikovaa asfalttia vasten. Siinä se taas nähtiin se railakas bileilta.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 16, 2017 22:02:14 GMT 2
Post by autopilot on Dec 16, 2017 22:02:14 GMT 2
Gabe's ootd + Mason's. . . Ennen paikallisten klubien vakiokalustukseen kuulunut Gabe oli viimeaikoina pitänyt suorastaan hälyttävän matalaa profiilia, kun oli yhä useammin päättänyt pitkistä työvuoroista selvittyään vain jäädä kotiin. Ehkä ikä painoi, tai ehkä se oli viimein tuonut päähän vähän järkeä, mutta meno oli kuitenkin selvästi rauhoittunut. Tänään he olivat lojuneet Masonin kanssa sohvalla katsomassa Frendejä, kuten olivat tehneet satana muunakin iltana, kun olivat sitten yhdessä päättäneet, että ei tässä nyt ihan eläkeläisiä vielä oltu. Koska lähipiiri oli edelleen vanhojen tapojensa orja, ei ollut ollut vaikea vain lyöttäytyä baariin tuttuun seuraan. Taustalla oli pyörinyt futispeli - 49rs oli kohdannut Bearsin ja hävinnyt 61 - 20 - ja olut oli virrannut. Se oli oikeastaan ollut ihan hauskaa, ja paremmaksi vain muuttunut kun oltiin sitten lopulta valuttu klubille, tanssittu ja pidetty hauskaa. Se teki päälle hyvää. Gabe oli kuitenkin se, joka ensimmäisenä ilmoitti, että halusi kotiin. Sille oli hyväkin syy - hän oli ehtinyt nukkua pari tuntia reilun vuorokauden mittaisen työvuoron jälkeen, ja väsymys ihan oikeasti painoi päälle, oli sitten hauskaa tai ei. Mason ei ollut protestoinut, koska sekin oli ehkä salaa harvinaisen uupunut ja haaveili vain omaan sänkyyn kaatumisesta, joten yhdessä oltiin sitten suunnattu kirpeään yöilmaan. Koska taksijono oli ollut käsittämättömän pitkä, he olivat vain lähteneet kävelemään kotia kohti ilman sen suurempaa missiota siitä, että milloin aikoisivat antaa periksi. “ It’s so fucking cold, man”, Gabe julisti ja yritti tunkea käsiään vieressä kävelevän miehen takin taskuihin. Sormet todellakin olivat kohmeessa, ja niin tuntui olevan kaikki muukin, kun alkoholi ei enää lämmittänyt. “I told you to take mittens”, aussi vain nauroi ja hypähti dramaattisesti sivumpaan, tönäisi siinä samalla jotain humalaista ohikulkijaa ja pyyteli siltä vuolaasti anteeksi. “I know. Let me have yours”, Gabe vaati, eikä reagoinut siihen anteeksipyytelyyn mitenkään, vaan jäi kävelemään takaperin toisen eteen. He jatkoivat hetken keskustelua siitä, että miten toimittaisiin kun vain toisella oli lapaset - mikä saattoi olla vähän ylilyöntiä, kun otettiin huomioon ettei tässä nyt vielä pakkaslukemissa oltu - ja maleksivat eteenpäin. Kaduilla oli suhteellisen rauhallista, koska valomerkeistä oltiin vielä kaukana, mutta muutamia oman elämänsä sankareita oli aina. Nyt siihen kategoriaan putosi joku tyttöpari, joka tuntui kirjaimellisesti kierivän maassa. “ Look”, Mason osoitteli niitä lähinnä huvittuneena ja virnistellen, Gabe kääntyi ympäri ja palasi kävelemään sen rinnalla. “ At least someone’s having a good time”, mies puhahti ja kiskoi hupparin huppua päähänsä siinä pelossa, että korvatkin saattaisivat pudota kylmän ilman takia irti. Ei se kyllä siltä näyttänyt, että niillä olisi ollut kauhean hauskaa. “ You’re the one who wanted to leave”, Mason huomautti. He kävelivät siitä ohi, ja tietysti ensin vain väistivät reilusti sivuun. “ You girls alright?” Gabe huuteli niille ja hidasti vähän askeleitaan, käännähti taas kävelemään takaperin siinä ohittaessaan. “Cabs are that way”, hän ohjeisti kiltisti ja viittoi siihen suuntaan, mistä he olivat tulleet.
|
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Dec 17, 2017 0:39:06 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Dec 17, 2017 0:39:06 GMT 2
Oli se nyt saatana, kun Nicolen kanssa ei koskaan voinut sanoa olevansa turvassa yhtään missään. Sen naisen kanssa suorastaan hankkiutui ongelmiin – halusi sitä tai ei. Ei ollut ensimmäinen kerta – ja tuskin viimeinenkään –, kun sitä löydettiin itsensä vähintäänkin jostakin lattiatasolta, jos ei muualta. Toisinaan Nicolea sai myös olla repimässä irti jostakin rajummista kissatappeluista, kun se otti humalapäissään yhteen jonkun kanssa. Olihan se tänäänkin ollut maailmanloppu lähellä, kun Nicolen miesystävän – taisi itse asiassa olla jo entinen miesystävä siitä juomisesta päätellen – eksä oli astellut baarissa ohitse. Onneksi Rebecca oli kiskonut Nicolen sivuun tarpeeksi ajoissa, ennen kuin siinä oltiin edetty pientä suunsoittamista pidemmälle.
Rebecca oli onneksi sen verran humalassa, ettei se isku hänen silmäkulmaansa sattunut lähes lainkaan. Tuntui ehkä aavistuksen ikävältä, mutta ei niin tuskastuttavalta, että se olisi saanut hänet irvistämään kivusta. Yksi niitä alkoholin positiivisia puolia: mikään ei tuntunut miltään. Siitäkään huolimatta hän ei voinut sanoa nauttivansa siellä maassa makoilemisesta. Olihan se nyt aika perseestä, ja Nicolekin vain röyhkeästi kupsahti häntä vasten siitä istuma-asennostaan, johon Rebecca oli ennättänyt toisen kiskoa, ennen kuin oli itse kaatunut. Hän ei todellakaan halunnut tietää, miltä se mahtoi näyttää ulkopuolisten silmissä.
”Rebeccaa! Rebecca! Rebecca, get up!” Nicole puheli hänelle ja vittumaisesti kehtasi taputella häntä toisella kädellään päähän. Rebecca liikahti hieman vaikeasti paikoillaan, sillä Nicole oli puolittain yhä hänen päällään. ”Oh, fuckin' hell, Rebecca! Are we drunk?” Nicole kysyi häneltä naureskellen. Rebeccasta se tilanne ei ollut millään tavalla huvittava, ja hän änkeytyi väkipakolla pois humalaisen ystävänsä alta, vaikkakin koko homma oli erittäin vaivalloista. Hän ei lähtisi Nicolen kanssa enää koskaan mihinkään.
”Why the fuck did you do that?! I tried to help you!” Rebecca suorastaan ärähti, kun pääsi kierähtämään Nicolesta hieman kauemmaksi. Nainen ennätti juuri nousta istumaan, ennen kuin huomasi kahden miehen kävelevän heidän ohitseen. Jotakin se toinen niistä huuteli ja jakeli jo seuraavaksi ohjeita takseista. Mihin tässä taksia tarvittiin? Ei niin yhtään mihinkään. ”Oh, really? Like we wouldn't know that”, Nicole tokaisi nenäkkäästi, ennen kuin Rebecca kerkesi sanoa sanaa väliin. Hänen ystävänsä ei kyllä osannut käyttäytyä yhtään missään. ”Shut your mouth! This is your fault. You and your fucking car... This is just... a nightmare”, Rebecca tuhahti hieman sekavasti ystävälleen. Nainen kohotti kätensä hieraisemaan asfalttiin iskeytynyttä silmäkulmaansa, eikä edes vielä siinäkään vaiheessa huomannut, että siitä vuosi hieman verta.
”But yes, we are just fine. You can go now”, Rebecca tajusi sitten vihdoin vastata miehelle, kun se oli jo hetki sitten kysellyt, olivatko he kunnossa. ”We are not fine! And you are bleeding...”, Nicolen täytyi tietenkin protestoida siinäkin tilanteessa. Rebecca ei kuitenkaan kiinnittänyt ystäväänsä sen kummemmin huomiota, vaan vilkaisi nyt vuorostaan kättään, jolla oli silmäkulmaansa koskenut. Olihan siinä hieman verta, mutta Rebecca ei osannut panikoida. Olisiko hänen edes pitänyt? ”What did I tell you? This is your fault!” Rebecca tuskaili Nicolelle ja osoitti silmäkulmaansa, josta kaikki se hänen kädessään oleva veri oli peräisin. Siinä vaiheessa hän tajusi vihdoin kääntää kunnolla katseensa niiden kahden miehen suuntaan. ”This really is her fault”, hän tokaisi niille kummallekin ihan kuin siinä oltaisiin jotakin syyllisiä haettu. Tuskin haettiin, mutta pitihän hänen nyt kertoa, ettei tällainen örveltäminen ollut ollut hänen ideansa.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 17, 2017 13:33:44 GMT 2
Post by autopilot on Dec 17, 2017 13:33:44 GMT 2
Taksijonosta huomauttelu oli siinä mielessä ihan ajankohtaista, että selvästi tyttöjen olisi parempi vain suunnata kotiin - ja ei omalla autolla, vaikka siitäkin ne nyt jostain syystä keskustelivat. “I don’t know if you know”, Gabe huomautti toiselle niistä tytöistä ja nosti kätensä pystyyn sen merkiksi, ettei aikonut jäädä asiasta väittelemään. Tilannetta ei muutenkaan pitänyt jäädä millään tavalla seisomaan, ja silti molempien askeleet vain jotenkin pysähtyivät ja siihen jäätiin seisomaan ja ihmettelemään.
Toinen tyttö valitteli, että tämä oli täysi painajainen, ja vaikutti muutenkin hyvin dramaattiselta. Se oli kolhinut kasvonsakin johonkin. Hämärässä oli vaikea nähdä kovin tarkasti, mutta oli se nyt verta ainakin vuotanut. Naamansa kolhinut vakuutteli niiden olevan kunnossa samalla, kun Gabe oli vasta avaamassa suutaan ja kysymässä, että miten ne aikoisivat tämän painajaisen nyt sitten ratkaista. Toinen tyttö oli eri mieltä siitä kunnossa olemisesta, ja siinä ne sitten seuraavaksi jo kinastelivat ja syyttelivät toisiaan.
Gabe ei oikein osannut kun vaihtaa Masonin kanssa pitkän katseen. Se pudisti päätään sen oloisena, ettei halunnut sekaantua tähän kriisiin millään tavalla. “Uh… Do you have a plan on how you’re gonna get home?” Gabe tiedusteli, kun sai katseensa siirrettyä takaisin outoon parivaljakkoon. “How bad’s that cut? Let me see”, hän sitten vaati, vaikka olisi voinut oikeasti vain osoitella uudestaan kohti sitä taksijonoa ja toivottaa onnea matkaan. “Let’s just go home”, Mason ehdotti ja nappasi miehen takin helmasta kiinni, kun hän jo suuntasi lähemmäs. “In a second”, sille vain lupailtiin vähän kärsimättömään sävyyn.
“If I was you, I’d just get her home”, Gabe sanoi itsensä kolhineelle siihen toiseen, humalaisempaan tyttöön liittyen samalla, kun yritti päästä tarkastelemaan sitä ruhjetta lähempää. “And you can’t just sit here and scream. Someone’s gonna call 911, you know. People get worried over this stuff.” Oikeastihan olisi ollut paljon järkevämpää, että joku ensihoitaja, joka oli oikeasti töissä ja jolle maksettiin siitä huolehtimisesta palkkaa, olisi nyt tullut tiedustelemaan niistä kotiinpääsysuunnitelmista, vaan ei.
|
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Dec 17, 2017 20:08:02 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Dec 17, 2017 20:08:02 GMT 2
Koska Rebecca oli ystävilleen aina lojaali ja teki kaikkensa niiden ihmisten eteen, joista välitti, ei hän tietenkään ollut kieltäytynyt Nicolen kutsusta lähteä ulos. Hän ei vielä siinä vaiheessa ollut tiennyt, mitä Nicolen ja sen miehen välillä oli tapahtunut, mutta baarissa sekin oli sitten selvinnyt. Rebecca oli elänyt siinä uskossa, että siinä oltiin lähdetty vain parille keskustelemaan niitä näitä, koska he eivät olleet pitkään aikaan nähneet toisiaan, mutta hän oli ollut harvinaisen väärässä. Siinä, missä Nicole oli kiskonut lähes kaksin käsin ties mitä kurkustaan alas, oli Rebecca vain kyennyt seuraamaan tilannetta vierestä kulmat kurtussa samalla miettien, mikä mahtoi tällä kertaa olla vinossa. Alex oli kuulemma pettänyt – se oli ollut ainoa ja viimeinen asia, minkä hän oli saanut Nicolesta irti.
”Where's Alex? I need him”, Nicole sopersi heti perään, kun oli ensin nenäkkäästi huomauttanut sille paikalle saapuneelle miehelle, että he kyllä tiesivät, missä suunnassa taksit olivat. ”Jeez... You don't need him”, Rebecca huokaisi, ”I'm here for you, you know. We are going home now. You need some rest.” Rebecca oli jo mielessään päättänyt, että sijoittaisi Nicolen sohvalleen yöksi. Sen punapään ei todellakaan ollut hyvä olla nyt yksin. Sitä kun ei koskaan tiennyt, mitä se yksin ja humalaisena keksisi.
”Oh, sorry? What did you say?” Rebecca kysyi hieman hajamielisesti, kun kuuli jällen sen takseista puhuneen miehen äänen. Kyllä hän oli oikeasti kuullut sen kysymyksen, mutta kysymyksen rekisteröimisessä meni hetki aikaa. ”We are going to walk”, hän vastasi. Hänen kotiinsa ei ollut enää pitkä matka, mutta se vain tulisi viemään hieman aikaa, koska Nicole ei suostunut yhteistyöhön. ”No, you don't need to do that. It's fine”, Rebecca vakuutteli, kun se mies kyseli vuorostaan hänen haavastaan ja vaati vielä nähdä sen. Siinä vaiheessa toinen siitä parivaljakosta puuttui tilanteeseen ja yritti ehdotella kotiin menemistä. Silloin Rebeccaa kyllä kieltämättä hieman harmitti, koska ei hän missään vaiheessa ollut halunnut kenenkään muun joutuvan viivytetyksi hänen ja Nicolen takia.
”I'm trying! She is just... I don't even know anymore. She's having a bad day”, Rebecca huokaisi päätään puistellen. Hän ihan oikeasti yritti vain saada Nicolen turvallisesti johonkin. ”I know that. Sorry”, Rebecca sanoi, kun hän kuuli paasauksen siitä, ettei siinä nyt yksinkertaisesti voinut vain istua ja huutaa ja kuinka joku soittaisi vielä hätänumeroon ja ihmiset huolestuivat ja luoja ties mitä muuta. ”Is that bad?” Rebecca tiedusteli siitä silmäkulmassaan vallitsevasta ongelmasta. ”And who are you? If you don't mind me asking”, nainen kyseli heti perään. Hän loi ensin silmäyksen sitä hänen silmäkulmaansa tutkivaan mieheen ja vilkaisi sitten sen toisen suuntaan, joka oli ehdotellut kotiin menemistä.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 18, 2017 15:57:22 GMT 2
Post by autopilot on Dec 18, 2017 15:57:22 GMT 2
Ei ollut mitenkään epätavallista, että humalassa sattui jotain. Gabe oli itsekin ollut hyvin kyseenalaisissa tilanteissa, joista oltiin parhaimmillaan lähdetty ambulanssilla, ja sekin oltiin voitu vain kuitata naurulla. Hän ei tuominnut, jos oikeasti oli kyse jostain niin viattomasta kun siitä, että vähän kierittiin päissään kadulla ja kolhittiin silmäkulmaa. Nytkin siihen pyöriskelyyn oli selvästi johtanut joku pitkä tapahtumaketju, mihin liittyi jotain miehiä ja varmaan särkyneitä sydämiä. Aika tyypillistä sekin.
Oli vaikea edes sanoa, kumpi niistä tytöistä oli paremmin orientoitunut, kun ne tuntuivat molemmat olevan aika pihalla ja kiinni omissa mietteissään. “Don’t walk”, Gabe vastasi sille, joka ilmoitti, että ne olivat aikoneet kävellä. “That’s really not a good idea. Just get a cab”, hän sanoi, melkein pyysi. Se niiden oleminen ei todellakaan vaikuttanut niin vakaalta, että voisi suositella jalkapatikalle lähtemistä.
“I don’t mind. Come on”, mies hymyili ja kyykistyi sen naamansa kolhineen puoleen. Sormet kävivät ohimennen ja hyvin varovasti sen ohimon tienoilla, mutta sitä haavaa ei tietysti lähdetty räpeltämään. Ei siihen tikkejä tarvittaisi, mutta ruvelle se takuulla menisi. Kaipasi ainakin hyvää puhdistusta näin heti alkuunsa, ennen kun tulehtuisi. Luoja ties mitä sillä kadullakin oli. Varmaan oli joku vähintään kussut ja oksentanut siihen kohtaan, mihin se oli kasvonsa iskenyt.
Mason jäi vähän vaivaantuneena seisomaan siihen sivummalle, tunki vain kädet taskuihinsa ja näytti siltä, että olisi halunnut olla missä tahansa mieluummin. Se ei selvästi ollut ihan yhtä sinut sen kanssa, että tungettiin ihan jokaisen vastaantulijan naamalle, vaikka niiden ongelmat eivät millään tavalla kuuluneet itselle. “It’s fine. It happens”, Gabe vakuutteli siihen tiellä istuskeluun. Eiköhän se toinenkin tyttö saataisi vielä pystyyn ja jonkun taksin taakse. Hän itse nojautui naisen puolesta vähän kauemmas, kun se kyseli siitä kulmastaan. “You don’t need stitches. Just clean it up real good when you get home, alright?” Hän tiivisti, “the ground’s real dirty, so clean it. For real.”
Perään hymyiltiin rohkaisevasti ja noustiin siitä takaisin jaloille. “Gabe”, hän esittäytyi ohimennen, mutta kääntyi sitten ilmeisesti sen ongelmallisemman tapauksen puoleen ja ojensi sille kätensä. “Let’s get you up and get you home. Can’t sit here”, sille sanottiin jämäkästi, mutta ystävällisesti.
|
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Dec 19, 2017 13:38:59 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Dec 19, 2017 13:38:59 GMT 2
Rebeccan päätöstä kävelemisestä ei otettu innolla vastaan. Hän meinasi jo väittää vastaan, vakuutella, että he kyllä pärjäisivät ja ettei heistä tarvinnut olla enää huolissaan. Se vastaan väittäminen jäi kuitenkin vain ajatuksen tasolle, kun mies lähes pyysi, että heidän tulisi vain suosiolla ottaa se taksi. Rebecca kohautti olkiaan sen merkiksi, että ei yksinkertaisesti jaksanut väitellä aiheesta. ”Fiiine. We'll get a cab”, nainen myöntyi huokauksen kera. Aivan samahan se loppujen lopuksi oli, millä sitä kotiin matkustettiin, kunhan sinne kotiin asti päästiin.
”Okay, you don't mind but this is embarrassing, you know”, Rebecca huomautti. Ei hän ikimaailmassa ollut kuitenkaan itseään verille asti saanut humalapäissään, vaikka olikin toisinaan rämpinyt ties missä. Humalassa oli kyllä saatu kolhuja, mutta ne olivat usein jääneet mustelmien tasolle. Aina kuitenkin sattui ja tapahtui, ja taisi olla onni onnettomuudessa, ettei siinä oltu isketty hampaita asfalttiin tai murrettu nenää samalla. Rebecca kun ei todellakaan halunnut kävellä hampaattomana tai nenä vinossa yhtään missään. Siinä olisi saanut varmasti myös heittää hyvästit tanssijan uralle ainakin hetkellisesti, sillä palkintoja tuskin herui ihmiselle, joka näytti seinään päin juosseelta. Sitä kun olisi voinut kuvitella, ettei ulkonäöllä ollut väliä, mutta kyllä se jonkin verran aina vaikutti.
Rebecca nyökkäytti vain päätään sille miehen vakuuttelulle ja antoi sen rauhassa tutkia hänen silmäkulmaansa. Tikkejä ei kuulemma tarvittu, mutta puhdistaa se haava piti erittäin huolellisesti. ”Thank God! I hate stitches”, nainen huokaisi hieman helpottuneena. Sairaalareissuhan se olisikin siltä illalta vielä puuttunut. ”I'll do that”, Rebecca vakuutteli vielä siihen haavan puhdistamiseen liittyen, ”for real.” Kyllä hän sen putsaisi, sillä vaikka hän humalassa olikin, järkeä löytyi siitäkin huolimatta vielä päästä.
”Okay, Gabe, I'm Rebecca”, hän esitteli itsensä samalla, kun nousi vihdoin ja viimein ylös maasta. Hieman tuntui kyllä kieltämättä huippaavan sen istuskelun jäljiltä, mutta tunne katosi nopeasti. ”That girl on the ground is Nicole”, Rebecca esitteli vielä ystävänsä, ennen kuin asteli Nicolen lähettyville, kun Gabe ojensi sille punapäälle kättään. Nicole tarttui tietenkin Gabea kädestä kiinni ja kampesi itsensä ylös, vaikka tuskin edes tajusi, mitä oli tekemässä. Kun Nicole seisoi taas omilla jaloillaan, Rebecca nappasi ystävästään tiukan otteen varmistaakseen, ettei se siitä huojuisi suuntaan jos toiseenkaan. ”Thank you so much, Gabe. I won't forget this. I owe you”, Rebecca sanoi aidosti kiitollisena. ”Now, my friend, we are gonna take that cab”, hän kääntyi sitten Nicolen puoleen, joka vain nyökkäytti laiskasti päätään.
|
|
