member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 17, 2017 15:22:10 GMT 2
Post by autopilot on Dec 17, 2017 15:22:10 GMT 2
20th of June 2017, around 4 pm @ From home to stadium and around
. . . Sacha oli aina ollut sitä tyyppiä, että meni pahimmistakin kriiseistä läpi hymy huulillaan ja hyvin mielin. Hän uskoi vakaasti siihen, että asenne ratkaisi, joten ei turhia valittanut tai ulissut, vaikka joskus olisi syytä ollutkin. Nytkin elämässä oli tapahtunut lyhyessä ajassa niin paljon, että väkisinkin vähän hirvitti. NHL-sopimus oli tullut loppuunsa ja hän oli päätynyt itse sanomaan, että jättäisi leikin nyt tähän, eikä kaivannut jatkoa. Syitä oli monia. Se, että keho nyt vain ei kestänyt, ja se, että ehkä hän kaipasi salaa vähän enemmän sisältöä elämäänsä. Pelaaminen oli tietysti mahtavaa ja lapsuuden unelmien täyttymys, mutta se oli myös ajoittain puuduttavaa ja yksitoikkoista, ei tarjonnut paljonkaan älyllisiä virikkeitä tai mahdollisuutta kehittää itseään jään ulkopuolella. Kuukausi sitten päätös oli tuntunut oikealta, mutta nyt se jo vähän arvelutti. Sacha koitti samalla edistää opintojaan, eikä siitäkään oikein tuntunut tulevan mitään. Oli mennyt ihan liian pitkään siitä, kun hän oli viimeksi yrittänyt opiskella yhtään mitään, eikä kielitaitokaan ollut vielä tarvittavalla tasolla - mikä oli ihan käsittämätöntä, kun otettiin huomioon, että Yhdysvalloissa oltiin asuttu siitä asti, kun oltiin täysi-ikäiseksi tultu. Ilmeisesti jääkiekkosanasto ja päivittäinen kommunikointi ei vain yksinkertaisesti kääntynyt erinomaiseksi esseeksi tai hyväksi suulliseksi esitelmäksi. Parhaansa hän yritti joka tapauksessa. Koulu oli pitänyt mielen aktiivisena, mutta muuten elämä oli taas rajoittunut aika hyvin kotiin. Tai Kennyn kotiin - sen sohvallehan Sacha oli muuttanut, kun se oli tarpeeksi pyydellyt ja suostutellut. Vaikka eläköitymisen oli pitänyt tarkoittaa, että kesälomia ei enää vietetty vain kuntouttaen ja leikkauskivuissa kärvistellen, niin siihenhän se oli joka tapauksessa mennyt. Kuten tässä vaiheessa tuntui tietävän ihan joka ikinen, polvet olivat aina olleet hänen akilleen kantapäänsä. Etenkin oikea oli oikutellut luoja ties miten pitkään. Sitä oltiin onnistuttu pitämään pelikunnossa erilaisilla tempuilla, mutta nyt kaivattiin pidempiaikaista ratkaisua - eli tekoniveltä, mikä oltiin sitten operoitu pari viikko sitten. Se lähinnä nauratti, koska ikää oli lasissa 26, mutta mitä pienistä. Kepeillä hypittiin kuin ammattilainen, mutta turhaa kaupungilla pyörimistä oltiin silti rajoitettu ihan käytännöllisyyden nimissä. Nyt mies oli kuitenkin iloisesti odottelemassa talon edessä, tupakka toisessa ja puhelin toisessa kädessä, ja kepit julkisivua vasten nojaamassa. |
|
.gif)
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Dec 17, 2017 15:59:37 GMT 2
Post by missie on Dec 17, 2017 15:59:37 GMT 2
# ootdKoska Cole nyt sattui olemaan kaupungissa, oli hän katsonut asiakseen viihdyttää uransa siihen kauteen päättänyttä ystäväänsä. Polvioperaatio oli ihan jo omiaan painamaan kenen tahansa mielen matalalle, kuten olivat myös muutkin elämän suuret muutokset, jotka pyörittivät Sachan elämää sillä hetkellä. Silti - totta puhuen - Cole ei ollut ihan varma mitä olettaa nyt. Sen mitä hän oli Sachaa muutaman vuoden verran tuntenut, oli se aina vaikeina aikoinakin säilyttänyt hymyn huulillaan. Ehkä juuri sen vuoksi Cole olikin vain ilmoittanut olevansa New Yorkissa Pittsburghin (ja Charlien luona loisimisen) sijaan, ja että hän oli hankkinut Yankeesien peliin kaksi lippua - Sacha lähtisi mukaan joko hyvällä tai pahalla. Onneksi se oli lähtenyt mukaan ilman mitään radikaalimpia toimenpiteitä, joten vuokraliikkeen Mersun keula oli suunnattu sovittuun aikaan Sachan antamaan osoitteeseen. Sacha oli yksi niistä joukkuetovereista, joiden kanssa Cole oli viihtynyt vapaa-ajallakin. Vaikka Charlie olikin pitänyt alusta saakka parhaan ystävän tittelin itsellään, olivat he tulleet aina hyvin toimeen Sachan kanssa. Ehkä siksi että molemmat olivat luonteeltaan hyvin samankaltaisia - rentoja ja hyväntuulisia -, ehkä jostain muusta syystä. Ei sillä, että Cole olisi asiaa kauhean syvällisesti analysoinut, mutta kaipa sekin yhdisti jollain tasolla, että satuttiin olemaan myös samaa ikäluokkaa. Charliella oli vaimonsa ja lapsensa, Sachan sai tarpeen vaatiessa houkuteltua ryyppyseuraksi - ei se sen monimutkaisempaa ollut. Vaikka New Yorkin liikenne oli mitä oli, kaarsi Cole hyväntuulisena tien sivuun, bongattuaan Sachan jo hyvän matkan päästä. "Do I have to help you in the car, grandpa?" Mies ei voinut olla vinoilematta leveä virne kasvoillaan loistaen, kun hän hyppäsi kuskin paikalta ulos heti auton pysähdyttyä ja kiersi pelkääjän puolelle avaamaan oven kohteliaasti leikkausesta toipuvalle ystävälleen. "Sorry about this, buddy. Charlie threw me out, so you just have to deal with me now", Cole hymähti, vaikka ei oikeasti Sachan härnääminen ollutkaan syy sille, miksi mies oli alun perin päätynyt New Yorkiin. Eikä Charliekaan ollut Colea ulos heittänyt, kunhan oli ei-niin-hienovaraisesti vihjaillut, että kesällä voisi tehdä muutakin kuin linnoittautua sohvalle ja katsella Netflixiä päivät pitkät. |
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 17, 2017 16:45:45 GMT 2
Post by autopilot on Dec 17, 2017 16:45:45 GMT 2
Uran aikana olivat joukkueet vaihtuneet usein, joten Sacha tiesi jo mitä silloin tapahtui yhteydenpidolle kun parin tunnin varoitusajalla pakkasi tavaransa ja lähti tien päälle. Luvattiin, että soiteltaisiin ja pidettäisiin yhtä, eikä sitten tehtäisi niin koskaan, kun hullaannuttaisiin uusista kuvioista ja tutuista. Se oli ihan ok. Sitä hän ei tiennyt, miten kuului menetellä, kun oikeasti eläköityi. Koska uutiset olivat aika uusia, hän oli vielä jaksanut tekstailla vähän yhdelle jos toisellekin, mutta jotenkin tuntui, että se hiipuisi viimeistään kauden alkaessa. Ehkä hyväkin niin - ei hän välttämättä halunnut katsoa muiden menoa vierestä, kun ei voinut itse osallistua, oli sitten tyytyväinen päätökseensä tai ei. Kauden viimeisten pelien katsominen oli ahdistanut nyt jo, vaikka oltiin vain oltu sairaslomalla.
Mistään minuutin tarkasta ajasta ei oltu sovittu, mutta Sacha ei ehtinyt kauhean kauaa ihmetellä siinä pihalla ennen kun mersu kurvasi vierelle. Autoa ei tunnistettu, mutta koska hänet oltiin selvästi joko kidnappaamassa tai Cole oli kuskina, niin tupakka pudotettiin maahan ja kepit poimittiin käteen. Rupesi se vinoilemaankin heti, kun hypähti autostaan ulos. “Yes. Carry me, please”, Sacha ehdotti heti, kun se tarjosi apua, mutta päätään pudistellen sitten linkutti pelkääjän puolelle ihan itse. Kävely onnistui ihan näppärästi, eivätkä kivutkaan olleet mitenkään sietämättömiä. Paremminkin oli tietysti mennyt, mutta niin oli kyllä huonomminkin.
Ovi oltaisiin saatu auki ihan itsekin, mutta kieltämättä se passaaminen helpotti elämää, vaikka sitä ei ääneen myönnettäisikään. “I got it”, Sacha vain vakuutteli, kun asetteli itsensä siihen penkille ammattiloukkaantujan kokemuksella ja viskasi kepit takapenkille. “I know you just missed me. You don’t have to lie”, mies vielä väläytti entiselle joukkuelaiselle hurmaavan hymyn, kun se pahoitteli sitä, että hän oli päätynyt juuri sen seuraksi. Kaikki seura kelpasi tässä vaiheessa, kun mökkihöperyys tuntui oikealta riskiltä.
“Where is he, anyway?” Mies tiedusteli Charlieen liittyen, kun Cole kiersi kuskin paikalle. Aurinkolasit siirrettiin t-paidan kauluksesta roikkumasta silmille ja valuttiin penkillä huonompaan ryhtiin, että löydettiin mukavampi asento.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Dec 17, 2017 18:05:14 GMT 2
Post by missie on Dec 17, 2017 18:05:14 GMT 2
Cole hymähti huvittuneena, kun Sacha tarttui tarjoukseen avusta. Totta kai passattavana oli mukava olla, siksi Colekin viihtyi niin hyvin Charlien nurkissa. Kun Ashley oli ollut vielä elossa, oli tarjolla ollut aina ruokaa ja lohduttava olkapää, jos elämä kävi liian rankaksi. Aika monen mittapuulla Colen elämässä ei ollut tietoakaan vaikeuksista, mutta kaikki oli suhteellista. Kuluneen kevään aikana Charlien luona oli pyöritty lähinnä tukena ja turvana. Ashleyn kuolema edellisenä syksynä oli tullut järkytyksenä yhdelle jos toisellekin. Cole oli halunnut vain varmistaa, että Charlie pärjäisi kotona poikansa kanssa. Oli mahdotonta tietää, mitä Charlie oli käynyt lävitse, mutta ainakin arjen pyörittämisessä Cole oli osannut auttaa. No, joten kuten. "I don't even know if can carry you anymore. You're getting a little bit chubby already, man", mies huomautti ilkikurisesti virnistäen ja loi Sachaan aavistuksen arvioivan katseen. Oikeasti se näytti ihan samalta kuin aina ennenkin, mutta silti Cole koki äärimmäisen viihdyttäväksi mielikuvan Sachasta ainakin 20 kiloa lihavampana.
"Yeah, yeah", Cole jupisi, joskin hyväntuulisesti, kun Sacha vakuutteli pärjäävänsä kyllä. Hän seurasi miten näppärästi se asetteli itsensä penkille ja siirsi kepit takapenkille. Kieltämättä se tuntui menevän sellaisella rutiinilla, ettei Cole oikein voinut kuin kohotella kulmiaan ja mutristella huuliaan hyväksyvästi. Sachan hurmaava hymy sai miehen naurahtamaan. "I missed you sooooo much! Have I ever told you that you have the most prettiest smile in the time? Right after me, of course", liioitellen herttaisesti Cole räpäytti silmiään ja hymyili imelän ihastuneesti, ennen kuin puisti päätään. "I don't even know what to do without you when the season starts. Charlie just preaches and patronizes and Leo is somewhere in fucking Scranton", säälittävä koiranpentu ilme tuskin maagisesti saisi Sachaa palaamaan jäille, mutta yrittänyttä ei laitettu. Leveä hymy hiipi kuitenkin nopeasti Colen kasvoille, kun hän läimäytti pelkääjän puoleisen oven kiinni ja kiersi auton toiselle puolelle keulan edestä.
Mies ehti juuri ja juuri istuutua ratin taakse, kun kuuli Sachan äänen vierestään. Aavistuksen kysyvä katse kohdistui Sachaan, eikä Cole ollut ihan varma mitä vastaisi. "Somewhere between Pittsburgh and Canada, I guess", hän vastasi olkiaan kohauttaen. "I dunno. Pretty sure that he went to Brett's place. You know, Caps' scary goalie", viimeisten sanojensa kohdalla Cole irvisti vähän pelokkaasti. Jokin Brettissä nostatti sellaista tietynlaista pelon ja kunnioituksen sekaista tunnetta, eikä mies ollut ihan varma mistä se johtui. Nopea vilkaisu kävi peilissä, siitä olan ylitse ja vasta sitten Cole iski vilkun päälle, ennen kuin liittyi takaisin muun liikenteen joukkoon. "Have you heard of him? Leo, I mean. Does he still spend another season at AHL?" Omatunnon pistos tuntui jossain sydänalassa. Totta puhuen Cole ei edes muistanut koska oli viimeksi jutellut Leon kanssa. Yhteydenpito vain tuppasi jäämään, kun oli muka liian kiire koko ajan.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 17, 2017 18:24:37 GMT 2
Post by autopilot on Dec 17, 2017 18:24:37 GMT 2
“I’m not”, Sacha protestoi hyvin järkyttyneeseen sävyyn, kun Cole väitti että hän oli selvästi lihonnut nyt jo. Oikeastihan paino oli lähinnä pudonnut siinä sairasloman aikana, kun ruokahalu oli täysin kadonnut liikunnan vähennyttyä, mutta ei se tarkoittanut etteikö hänkin olisi jo kuvitellut itseään merkittävän ylipainoisena ja miettinyt, että mihin joku mahdollinen toimistotyö voisi johtaa. Siis jos toimistotöitä joskus saataisiin, ja se oli juuri nyt kyllä aika utopistinen ajatus. Oikeastaan sekin oli, että saataisiin noin ylipäätään yhtään mitään töitä, kun pätevyys ei varmaan riittäisi mäkkäriinkään.
“I don’t even know what’s worse, keep playing or be fat”, hän pohti ääneen. Pelaaminen itsessään olisi kelvannut, mutta eivät ne muut olosuhteet. Pää olisi varmaan hajonnut, jos olisi vielä kerrankin pitänyt aloittaa kausi ja jättää se kesken, kun kaikki paikat prakasivat vuorotellen. Oli parempi olla kokonaan pois kun jättää aina joukkue pulaan juuri ennen pudotuspelejä.
Sacha kurottautui taputtamaan toista miestä poskelle, kun se vakuutteli että oli ollut kauhea ikävä. “I know I do”, hän nyökkäsi hyväksyvään, itsetietoiseen sävyyn siihen maailman kauneimpaan hymyynsä. Ilme vakavoitui kyllä aika nopeasti, kun ruvettiin puhumaan tulevaisuudesta. Sachasta oli ihan älyttömän outoa edes puhua siitä koko aiheesta, koska oli jotenkin helpompi ajatella, että koko jääkiekkomaailma vain lakkaisi olemasta, jos hän ei ollut siinä enää mukana. “Come on, think positive. You can be the most good looking one for once”, hän huomautti ja virnisti, “you’ll get some new people. They might be nice.” Mitään viitteitä ei ollut siihen, että eläköitymispäätöstä oltaisiin heti perumassa.
Charlie meni kuulemma jossain Kanadan ja Pittsburghin välillä. Sacha vain kohautti harteitaan. He eivät olleet koskaan olleet erityisen läheisiä, joten väliäkö sillä. Nyt keskityttiin lähinnä leikkimään radiolla, eikä ajateltu asiaa sen suuremmin, ennen kun Cole tiedusteli puolestaan Leosta. Samalla löytyi juuri joku hittikanava. “I don’t think he wants to come back”, Sacha huomautti, “those new guys are so much cooler than we ever were, you know.” Tai Callihan kai oli, kuka tiesi niistä muista mitään. Leo vaikutti oikeastaan kaikin puolin tyytyväiseltä elämäänsä, mikä oli oikeastaan jopa aika outoa. Ei sitä oltu osattu odottaa, kun se oli ollut ensin niin maansa myynyt. "And you get to fight way more in the AHL", hän myös lisäsi vähän huvittuneena, "he might be liking it. Who knows."
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Dec 17, 2017 19:49:04 GMT 2
Post by missie on Dec 17, 2017 19:49:04 GMT 2
"You would look good as fat too", Cole rohkaisi lohduttavasti, ei niin vakavissaan tosin, enemmänkin vitsillä. "And you can always tell the girls that you're former NHL player", tuskin se mikään kovin pitkälle kantava iskutaktiikka olisi, mutta ainahan sitä saattaisi jonkin aikaa käyttää. "Oh, c'mon! You have to keep that tight ass of yours, so that there's something to drool for the mothers of those kids that you start to coach somewhere in the future", mies vitsaili, eikä voinut olla kohottamatta kulmiaan muutamaan otteeseen hyvin vihjailevasti Sachalle. Se olisi taatusti syy sille, miksi entistäkin useampi äiti ilmestyisi lapsensa jääkiekkotreeneihin - Cole olisi ollut valmis vaikka lyömään vetoa siitä.
"What?" Cole älähti ihan yhtä järkyttyneen oloisena kuin Sacha aiemmin, kun hän oli epäillyt sen lihonneen nyt jo. "I'm the most good looking one!" Mies protestoi kiivaasti, eikä ollut helppo sanoa vitsailiko Cole vai oliko hän todella tosissaan. "I don't want those new people. They're stupid", hän vielä jatkoi ja mutristi alahuultaan pikkupojan uhmakkuudella. Oli kuitenkin sanomatta selvää, että Sacha oli päätöksensä tehnyt, siksi Cole ei edes pistänyt minkäänlaista todellista yritystä ystävänsä pään käännyttämiseen.
Cole ehkä mulkaisi pahasti Sachaa, kun se ryhtyi leikkimään radiokanavilla, mutta ei viitsinyt edes vaivautua kieltämään sitä. Hieman yllättyneenä mies kohotti kulmiaan, kun Sacha arveli, ettei Leo ehkä halunnut tehdä paluuta NHL:n. "Nobody is cooler than we", hän päätyi kuitenkin kiistämään vähän liioitellun happamasti, eikä kyennyt estämään virnistystä kaartumasta kasvoilleen vilkaistessaan Sachan puoleen. "Leo likes to fight? Oh, give me a break!" Cole naurahti kuulostaen juuri niin sarkastiselta kuin suinkin saattoi kuvitella. "Leo is such a goody two shoes. He don't fight never ever", mies totesi, mutta jatkoi vielä perään imitoiden streotypista etelävaltion rouvashenkilöä: "What are you talkin' about, ms. Albrecht? I should spank you!" Oli se sitten hyvä tai huono juttu, väkisinkin Colen huulille kohosi hymy, joka ylsi korvasta korvaan. Hän yritti vakavoitua, mutta hymy jäi keikkumaan kasvoille siitä huolimatta, vaikka äänensävy saatiinkin kuriin jollain tasolla. "But yeah, I get that. He gets to play captain and all in Scranton. That's not gonna happen in Pittsburgh. Unless someone going to go and kill Sid. And that's unlikely so..." Cole päätti lauseensa vain mitäänsanomattomaan huulien mutristukseen ja olkien kohautukseen.
Syvään henkeä vetäen Cole otti mukavamman asennon ratin takana. Hän lepuutti kevyesti toista kättään ratin päällä ja nojasi syvälle nahkapenkin selkänojaan. "Are you excited? Traditional all American day at baseball game. You're going to like it!" Jos Sacha ei ollut innoissaan, niin Cole takuulla oli sitä ystävänsä edestäkin. Se kuulsi äänestä läpi, näkyi leveässä hymyssä ja tavassa jolla miehen silmät kirkastuivat pelkästä ajatuksestakin. "And if you don't like it, then... Well, suffer in silence", Colen vaativa katse kohdistui Sachaan, kun hän irroitti sen hetkellisesti edessä ajavan auton perävaloista.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 18, 2017 10:58:05 GMT 2
Post by autopilot on Dec 18, 2017 10:58:05 GMT 2
Kun otettiin huomioon, että Sacha ei ollut kertonut tytöille olevansa NHL-pelaaja edes silloin kun oli sitä oikeasti ollut, tuntui kaukaiselta ajatukselta että siitä tulisi jatkossa go-to iskutekniikka. Ei hän asiaa peitellyt, mutta ei myöskään pitänyt siitä mitenkään erityisen paljon meteliä. “The moms are crazy”, mies huomautti niihin juniorien äiteihin, joita aina välillä tapasi kaukalon laidalla. Ne huusivat ja paapoivat ihan liikaa, eikä niistä lapsista varmaan koskaan tulisi itsenäisiä ihmisiä, jos sama meno jatkuisi.
“When I was a kid my mum and dad made me take the bus. And Elias, too. We turned out fine.” Heillä ei ollut kukaan käynyt katsomassa treenejä, hyvä jos oli joskus edes peleihin tullut. Vanhemmat olivat kyllä kannustaneet jos sitä oltiin tarvittu, mutta harrastukset olivat aina olleet lähtökohtaisesti lasten oma juttu, kuten niiden kuuluikin olla. “No one made brownies every week or watched every single practise”, jatkettiin päätä pudistellen, “stupid American thing. Kids will learn nothing.”
Kun otettiin huomioon, että joukkueeseen tuli uusia ihmisiä joka ikiselle kaudelle, niin se Colen kommentti oli aika dramaattinen. “All of them?” Sacha kysyi kulmiaan nostellen ja vähän huvittuneena. Se oli kyllä varmasti totta, että nykyinen kokoonpano oli siistimpi kun mikään muu voisi koskaan olla, mutta tuskin pari muutosta ja pari uutta pelaajaa nyt maata kaataisi. “That’s true”, hänenkin oli pakko myötäillä, “but maybe the new ones will all be really bad and make you look good, for once.”
AHL oli sellainen taisteluareena, että joko siitä piti tai sitä vihasi. NHL oli ehkä noin pelilliseltä tasoltaan kovempi, mutta farmi… Joka ikinen halusi sitä paikkaa pääliigassa niin paljon, että taistelutahto oli ihan eri tasolla eikä keinoja kaihdettu. “I hated the AHL. Always have to worry about losing teeth or getting hurt”, Sacha päivitteli, “but he’ll fit right in, right? I’d be afraid of him, so…” Sacha ei ollut kovin iso eikä kovin fyysinen, joten välillä oli kyllä hirvittänyt ihan tosissaan syöksyä jonkun parimetrisen hyökkääjän kanssa kulmaan, kun suojelkaa supertähteä -säännöt eivät siinä liigassa päteneet.
“I’d rather go snowboarding”, Sacha julisti siihen, että oliko innoissaan baseballpelistä ja perinteisestä amerikkalaisesta päivästä. Hän piti seurasta ja siitä, että oli jotain tekemistä, mutta se laji nyt ei kauheasti sytyttänyt. Ei sen hienouksia tajuttu sitten ollenkaan. “We could be in Engelberg right now, you know. Mountainbiking. Or, uh… Klettersteig…. Climbing. With ropes and ladders. On rocks. Tällistock's so cool, man. You gotta go.”
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Dec 18, 2017 21:32:31 GMT 2
Post by missie on Dec 18, 2017 21:32:31 GMT 2
Cole ei ollut millään tavoin yllättynyt kuullessaan, että Sacha oli saanut pärjätä omin nokkineen harjoituksiin lapsena. Se nyt oli muutenkin yksi sellaisista joukkuetovereista, joiden pärjäämisestä Cole ei ollut erityisen huolissaan oikeastaan koskaan. Nytkään sitä ei oltu noukittu mukaan sen takia, että se olisi ollut jollain tasolla potentiaalinen itsemurhakanditaatti, vaan lähinnä sen takia että Cole arveli sen tarvitsevan muutakin tekemistä opiskelun ja polvensa kuntoutuksen oheen. Ei sillä, että mies itsekään olisi nyt saanut kovinkaan paljon holhousta ja passausta osakseen, mutta avuttomaksi heittäytyminen nyt vain oli harvinaisen mukavaa ja helppoa, kun ympärillä oli ihmisiä, jotka ottivat kopin tilanteesta. Olikin siis ehkä syyttämään Charlieta ja Ashleyta siitä, miksi Cole niin mielellään nautti täyshoidosta kuin ylhäisestä yksinäisyydestä omassa kodissaan. Viimeisen puolen vuoden aikana miehen oli kuitenkin ollut pakko ottaa tietynlaista vastuunkantajan roolia, kun paras ystävä oli kaivannut jonkun potkimaan persuksille sen kaamean painajaisen keskellä. Tuntui edelleen uskomattomalta, ettei Ashleyta enää ollut, vaikka naisen kuolemasta oli tullut kuluneeksi melkein jo vuosi. Toisinaan Billonien luona käydessään Cole odotti edelleen tapaavansa Charlien aina hyväntuulisen vaimon keittiöstä laittamasta ruokaa. Tuntui epätodelliselta, että hautasmaalla odotti kivi, jossa luki Ashleyn nimi.
Selvästikin Sachalla oli mielipide lapsiaan holhoaviin vanhempiin. Cole vilkaisi ystäväänsä huvittuneesti ja hieraisi vasenta korvalehteään ennen kuin huomautti kohtalaisen huolettomasti: "My parents didn't come to watch my games or practices. Like never ever." Tukena olivat olleet sen sijaan joukkueiden valmentajat, jotka olivat myös ehdottomasti toimineet kukin oman aikaansa Colen esikuvina vuorotellen. "They never believed that I could play in NHL", hän vielä lisäsi perään ja liikautti hartioitaan pienesti, eikä vaikuttanut mitenkään erityisen traumatisoituneelta siitä, vaikka ei ollutkaan saanut vanhempiensa siunausta haaveilleen. Oikeastaan Cole ei vaikuttanut olevan edes kovinkaan pahoillaan isänsä ja äitinsä asenteesta, vaan tuntui olevan aika lailla sinut sen suhteen. Vanhempien kanssa ei oltu ehkä kovinkaan läheisiä, mutta Colekin tiesi sanomattakin, etteivät ne olleet ikinä tarkoittaneet mitään pahaa. Kai ne olivat olleet enemmänkin huolissaan, mikä oli täysin ymmärrettävää. Eivät ne nykyäänkään tulleet peleihin kuin silloin tällöin, mutta mitä saattoi olettaa, kun kotiinkin oltiin yhteydessä ehkä muutaman kerran vuodessa?
"Yes, all of them!" Cole julisti päättäväisesti ja uhmakkaasti. Ei se nyt tietenkään ollut ihan totta, sillä suurin osa uusista tulokkaista oli ihan ok tyyppejä, mutta pitihän sitä muutosta nyt vastustaa ihan muodon vuoksi. "I thought at first that you and Leo were stupid too. You smiled like all the time and Leo didn't say anything. But apparently you two were rare exceptions. Charlie was nice to me right away, but he probably had to, because I lived with him and Ash at first", viimeisten sanojen yhteydessä Colen kasvot sulivat hävyttömään, leveään virneeseen ja hän kurottautui pukkaamaan Sachaa kylkeen kyynerpäällään - ei kovin lujaa, ihan vain koska se nyt oli toipilaan roolissa leikkauksensa jäljiltä. Hymy hyytyi nopeasti Sachan seuraavien sanojen myötä, kun Cole siristi silmiään. "Why you always have to be so mean? Why can't you be nice to me for once in your life? You'll never even hug me. Charlie hugs Sid and Fleury all the time", mies valitti muka äärimmäisen traumatisoituneena ja loihti kasvoilleen säälittävän koiranpentuilmeen.
Cole kohotti kulmiaan aavistuksen, mutta ei ennättänyt kommentoimaan mitään nasevaa Sachan hampaista ja siitä nätistä hymystä, jota se kovin mielellään esitteli, kun se jo jatkoi. "Oh, you're such a child", Cole tyrskähti huvittuneesti, mutta vakavoitui sitten keskittäessään katseensa tiehen ja mumisi hiljempaa: "I'm not afraid of him, but I wouldn't want him to be an opponent's team either." Sanojensa päätteeksi mies vilkaisi pelkääjän paikalla istuvaa Sachaa ja kohotti tietäväisesti kulmiaan. "He's like a steam train", Cole oli päässyt muutamankin kerran todistamaan millainen Leo oli pahimmillaan ja parhaimmillaan jäällä. Ihan jo sen perusteella hän saattoi vain toivoa, että he pysyisivät samassa joukkueessa uransa loppuun saakka.
Suffer in silence -taktiikka ei selvästikään päässyt käyttöön, vaikka Cole sitä erikseen ystävälleen mainosti. "Stop whining. You like it. End of discussion", mies vain ilmoitti jämptisti, eikä edes ryhtynyt neuvottelemaan aiheesta. Auto oli lopulta pysäköity areenan parkkipaikalle ja siitä oli suunnattu metsästämään lipuissa mainittuja paikkoja. Siis sen jälkeen, kun oli ensin piipahdettu hakemassa juotavaa. Molempien juomia kannellen Cole johdatti heidät katsomoon ja ojensi muovimukin vasta ystävälleen, kun he olivat päässeet istumaan. Ajoissa olemisessa oli se hyvä puoli, ettei peliin tarvinnut vielä keskittyä hetkeen, vaan mukaan tarttunutta olutta saattoi siemailla kaikessa rauhassa. "So what's up? What have you done lately? Just school and stuff, or?" Cole kyseli uteliaasti otettuaan ensimmäisen hörppynsä oluestaan. Hän nojasi kevyesti kyynerpäillään reisiinsä ja katsahti Sachaa olkansa ylitse odottavasti.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 22, 2017 16:49:43 GMT 2
Post by autopilot on Dec 22, 2017 16:49:43 GMT 2
Tekeminen tuli ihan oikeasti tarpeeseen, joten ihan senkin takia Sacha oli suhtautunut Colen ideaan ihan lämpimästi - oli tarjolla sitten baseballia tai ei. Se tarkoitti joka tapauksessa sitä, että hän pääsi pois kotoa, mikä oli positiivista. Ei hän yksin kotonakaan vaipunut mihinkään syvään masennukseen ja ahdistunut suunnattomasti, mutta oli se nyt mukavampaa, ettei joutunut olemaan ihan vain omassa seurassaan. Kennykin tuntui olevan töissä useammin kun kotona, niin siitä oli seuraa aika rajallisesti.
Cole myönsi, että sen vanhemmat olivat olleet samanlaisia, eikä niistä ollut kauheasti tukea löytynyt. “Mine neither”, Sacha totesi siihen NHL-unelmiin uskomiseen. “I didn’t think I could either, though. I just wanted to go to school”, hän myönsi perään. Ei hän ollut uskonut voivansa pelata pääliigassa edes silloin, kun oli niin oikeasti tehnyt, ja pitänyt puolensa paremmin kun hyvin. Kotona oltiin aina vain vannotettu koulutuksen tärkeyttä ja muistuteltu, että jääkiekko oli vain harrastus, ja sellaisena se olisi parempikin pitää. Tavallaan hän arvosti sitä, että vanhemmat olivat aina saaneet pitämään jalat maanpinnalla, eivätkä olleet antaneet mitään free passeja muuhun elämään ja velvollisuuksiin. “I think it’s good”, Sacha sanoi perään, “Helicopter parents can’t get you to the NHL.” Itsestä sen piti lähteä, ei kenestäkään muusta.
Sacha ei edes yrittänyt peitellä huvittuneisuuttaan, kun Cole julisti, että kaikki muut olivat kamalia. Hän ja Leo olivat kuulemma vain poikkeuksia, vaikka hekin olivat kuulemma olleet ensin harvinaisen outoja. “Hey!” Sacha tuhahti siihen hymyn kritisointiin, “what’s wrong with my smiling?!” Se oli kyllä hyvä kuvaus, että hän ei ollut tehnyt mitään muuta kun kävellyt ympäriinsä leveästi hymyillen ja ihan liian pirteänä, ja Leo oli puolestaan esittänyt mykkää ja lähinnä viihtynyt yksin. Perään Sacha oli kuulemma vielä ilkeäkin, mikä sai sen hymyn vain levenemään entisestään. “I hug you all the time”, hän kuitenkin protestoi, “I’d hug you more if you scored more.” Varmuuden vuoksi Colea vielä taputeltiin muka lohduttavasti olalle.
Koska paikalla oltiin ajoissa, ei jouduttu ihan pahimpaan tungokseen. Sacha arvosti sitä, koska nyt jo tuntui sohivan kepeillään vähän yhtä jos toistakin vastaantulijaa, ja joutui tönimään useampaa tieltään. Cole joutui kantohommiin, kun sille sysättiin oma olut, ja samalla se sai etsiä ne paikatkin, kun tuntui tuntevan sen areenan huomattavasti paremmin. Hän tyytyi vain maleksimaan perässä ja lopulta linnoittautumaan siihen omalle paikalleen. Kepit pudotettiin maahan ja työnnettiin penkin alle, jotta niihin ei ihan jokainen kompastuisi. Cole kyseli kuulumisista samalla, kun Sacha otti sen oman mukinsa. “I did some coaching, with little kids. And some school”, hän tiivisti kuulumisiaan, “now I’m just doing school ‘cause, well…” Hän viittoi sitä tuen peittämää polveaan. Sen kanssa ei kauheasti valmennettu. “What’s up with you?” Hän kysäisi perään, vaikka Colen elämä kai oli jatkunut aika samoilla raiteilla.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Dec 27, 2017 16:54:03 GMT 2
Post by missie on Dec 27, 2017 16:54:03 GMT 2
"It's creepy", Cole tuhahti ja irvisti pienesti vilkaistessaan pikaisesti vieressään istuvaa ystäväänsä. Cole oli tietysti paraskin puhumaan, kun mies tuppasi olemaan jatkuvasti itsekin yhtä hymyä. Sacha kuitenkin oli aina vetänyt pidemmän korren, mitä tuli hymyilemiseen, joten sen nojalla oli ihan ok pitää sitä vähän omituisena hyypiönä - ainakin aluksi. "That's just wrong", mies ilmoitti mutristaen huuliaan pettyneesti. "You can't do that for me. You can't put so much pressure on me and then I fail no matter what I do", Cole vielä valitti perään liioitellun dramaattisesti. Miehen huulet sulivat kuitenkin nopeasti taas leveään, poikamaiseen virneeseen, kun hän käytti katseensa Sachassa.
Oli melkein liian helppo unohtaa ajoittain miten paljon leikkaukset ja niistä toipuminen rajoittivat elämää. Colekin oli ollut edellisellä kaudella poissa pelistä - kiitos murtuneen leuan. Mikään ei ollut niin tuskastuttavaa kuin odottaa, koska olisi taas kunnossa ja voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin. "Oh, yeah. That sucks", mies hymähti ja vilkaisi polvea, jota Sacha itsekin viittoi. Olutmuki kävi huulilla samaan aikaan, kun Sacha tiedusteli Colen kuulumisten perään. Hän mutristi otsaansa mietteliäästi ja käytti katseensa kentällä, ennen kuin kohautti olkiaan. "Well..." Hän aloitti vähän vaikeasti, mutta vaikeni hetkeksi kootakseen ajatuksiaan. "Cassie is back in the picture. Or she was. I kinda hooked up with some instagram girl and she found out, so... yeah", Cole kohautti oikeaa olkaansa muka kovinkin välinpitämättömästi. Muutaman vuoden vanhempi Cassie oli pyörinyt kuvioissa parin vuoden ajan tiiviisti ja sen jälkeenkin nainen oli piipahtanut lyhyiden hetkien ajan Colen elämässä. Jostain käsittämättömästä syystä Cole ei tuntunut pääsevän naisesta eroon, vaan palasi Cassien luokse aina, kun elämä potki päähän - tai kun mies vain yksinkertaisesti kaipasi seuraa. Joka ikinen kerta homma päättyi yhtä rumasti; Cole löysi jotain mielenkiintoisempaa ja Cassie käski olla soittelematta enää koskaan. "I should probably marry her, or something. I dunno..." Mietteliäästi mies puraisi alahuultaan ja puisti päätään, nostaen sitten oluen uudestaan huulilleen.
"When did you buy apartment in New York?" Oli tietysti ihan luontevaa olettaa, että Sacha oli ostanut oman asunnon kaupungista uransa päättämisen jälkeen. Ei Colella edes käynyt mielessä, että se nukkui jonkun sohvalla.
|
|
