There's nothing better than spending a day with your friend

Coco’s ootd

Cocon elämä oli viimeisen vuoden aikana muuttunut radikaalisti. Ei siksi että oli ainoastaan löytänyt elämänsä rakkauden aivan sattumalta, mutta myös muutama kuukausi synnyttänyt sen lisäksi vielä esikoisensa. Tai siis, hänen ja Jacksonin esikoisen, Rachelin. Jos vielä muutama vuosi sitten joku olisi kertonut Cocolle hänen olevan lähitulevaisuudessa äiti ja vielä naimisissa, hän olisi luultavasti nauranut itsensä kipeäksi. Nyt oli kuitenkin naisen railakkaat juhlimisvuodet jääneet taakse ja kaikkia odotuksia vastaan, Coco oli enemmän kuin vain tyytyväinen siihen elämäntilanteeseensa. Toki se kaikki oli tapahtunut äärimmäisen yllättäen, mutta siitäkin huolimatta hän ei nähnyt elämäänsä enää toisin. Cocon ja Jacksonin avioliitosta ei vain tiennyt kukaan muu kuin Jacksonin ja Cocon vanhemmat, sillä sekin liitto oli solmittu hyvin vaatimattomin menoin ennen Rachelin syntymää – Cocolla oli vielä sukunimenkin vaihto kesken.

Sinä maanantaina Coco oli kuitenkin heti aamulla löytänyt Alyssan ovensa takaa ja samaan syssyyn rakas anoppi oli ilmoittanut antavansa miniälleen vapaapäivän – jota Coco räjähtäneen aamulookinsa perusteella kaipasi kipeästi. Tuoreena äitinä Coco luonnollisesti epäröi, sillä Rachel oli vasta vajaan muutaman kuukauden vanha, eikä hän ollut vielä kertaakaan jättänyt lasta kenenkään muun hoidettavaksi. Coco kyllä tiesi kaipaavansa apua, sillä Jacksonin asuessa D.C:ssä, Coco oli tavallaan jonkinlainen yksinhuoltaja äiti, joka hädin tuskin pääsi suihkuun ilman että pelkäsi sillä välin Rachelille tapahtuvan jotain. Alyssa tuntui kuitenkin olevan kartalla Cocon suunnitelmista lähteä seuraavana päivänä D.C’n Jacksonin luokse, pojilla kun oli muutama ylimääräinen ”vapaapäivä”. Niinpä nainen kertoilikin suunnitelmissaan olevan viettää aluksi hiukan omaa aikaa lapsenlapsensa kanssa, ennen kuin suuntaisi Jacksonin luokse ja veisi tytön isänsä ja kummisetien hoiteisiin. Lopulta sille idealle ei laitettu vastaan vaan annettiin Alyssa ottaa lapsenlapsensa tavaroineen päivineen mukaansa.

Coco olikin sen jälkeen suunnannut suoraan kaupungille nauttimaan siitä hänelle suodusta omasta ajasta. Hän oli käynyt kampaajalla, manikyyrissä ja huolella viilannut luottokorttejaan miinuksen puolelle. Tunteja myöhemmin Coco palasi kotiin, missä iski tylsyys ja ikävä omaa pienokaista kohtaan. Sitä ikävää kuitenkin harhautti muutamaa tuntia myöhemmin oven koputus, jolloin Coco ensimmäiseksi ajatteli Alyssan muuttaneen mielensä ja tuovan Rachelin jo kotiin. Eteiseen astellessa ja oven avatessa sen takaa kuitenkin paljastui Rebecca, jota ei muistanut nähneensä miesmuistiin. ”Oh my god, Becca!”, Coco naurahti yllättyneenä ystävänsä nähdessään ja otti vastaan naisen ojentaman lahjakorin, jota silmäiltiin hetki edelleen varsin häkeltyneenä. ”Come on in!”, siinä tilanteessa ei ensiksi osattu tehdä muuta kuin siirtyä oven suulta sivumpaan ja päästää Becca sisälle. Sylissä olevasta korista otettiin parempi ote ja ovi suljettiin, kun Rebecca oli päässyt peremmälle. ”It’s been like… Yeah, ages and thanks, you shouldn’t have”, Coco naurahti ystävänsä sanoille jopa huvittuneena ja tunsi, kuinka vatsansa muljahti omantunnontuskista. He eivät olleet nähneet aikoihin ja suurin syy taisi olla myös siinä, että Cocon viimeinen vuosi oli mennyt lähinnä raskauden ja Jacksonin parissa.

Rebeccaa nyökättiin sitten mukaan, kun Coco lähti astelemaan keittiöön korin kanssa, jonka laski lopulta sylistään työtasolle. ”Well… Uh, I assume you know that I’m a mom now?”, Coco naurahti hyväntuulisesti ja hymyili leveästi, katsahtaessaan Rebeccaa, ennen kuin käänsi katseensa takaisin siihen tasolle laskettuun koriin ja silmäili sen sisältöä. Useimmille vanhoille tuttavuuksilleen oli tullut varsinaisena yllätyksenä se että Coco oli nykyään äiti ja vakavassa suhteessa jääkiekkoilijan kanssa. Useimmat heistä oli kuitenkin myös iloisia hänen puolestaan, vaikka Coco olikin radikaalisti muuttunut siitä mitä oli ennen. ”But I’m fine. Like more than fine.”, hän lisäsi ja nyökkäili sanojensa painoksi, jonka jälkeen palautti katseensa takaisin Rebeccaan ja ymyili leveästi. ”So what’s up with you? How are you?”, tiedusteltiin seuraavaksi uteliaana ja viitottiin Rebeccaa istumaan alas keittiön pöydän ääreen. ”Do you want something to drink? Water, coffee, tea? Wine?”

Coco tiesi olleensa huono ystävä, siitä ei ollut kiistämistä. Raskauden ja Jacksoniin tutustumisen myötä hän oli lähes tyystin unohtanut pitää ystäviinsä yhteyttä. Hän oikeastaan piti aktiivisesti yhteyttä nykyään Daisyyn ja Pennyyn, joka oli lähinnä luonnollista, kun tytöt olivat olleet keskenään jo vuosia kuin paita ja perse. Sen lisäksi äitiys oli myös muuttanut Cocoa niin paljon vastuullisemmaksi, että yhteydenpito kaikkiin bilettäviin ja meneviin kavereihin oli raskauden aikana hiipunut varsin minimiin. Hän nimittäin tiedosti elävänsä nykyään aivan erilaisessa elämäntilanteessa kuin moni muu ystävänsä, joten väistämättä siinä yhteydenpitokin hiipui. Siitäkään huolimatta Rebecca oli kuitenkin ystävistään semmoinen, johonka Coco ei olisi halunnut unohtaa yhteydenpitoa – vaikka toisaalta olihan se yhteydenpito aina kaksipiippuinen juttu.

Rebeccan sanoille naurahdettiinkin huvittuneena ja viitottiin peremmälle asuntoon. Lahjakori vietiin keittiöön ja laskettiin työtasolle, jonka jälkeen kyljellä nojauduttiin tason reunaa vasten nojailemaan. ”Thanks, I try to remember that... And Jax’ mom pick her up like few hours ago. She thought I looked like train wreck, so she gave me a day off from motherhood and took Rachel with her”, Coco kertoili ystävällensä vinosti hymyillen. Luojan kiitos Rebecca ei ollut tullut ovensa taakse ennen Alyssan tuloa. Äitiydessä oli kieltämättä se huono puoli, ettei itsestä välttämättä muistettu pitää niin hyvää huolta kuin ennen. Tänään Coco oli kuitenkin päässyt käymään kampaajalla ja muuta mukavaa, mikä myös näkyi hänen huolitellussa olemuksessaan. Sen lisäksi Coco oli pääosin kahdestaan Rachelin kanssa, kun Jackson asui työnsä vuoksi D.C:ssä, joka teki äitiydestä vielä astetta vaikeampaa. Coco olikin sen myötä tiedustellut vuorostaan ystävänsä kuulumisia ja nyökkäili kuuntelemisen merkiksi. ”Well that sound just great”, hän hymyili aidosti iloisesti ystävänsä puolesta. Kieltämättä Coco oli hiukan kateellinen siitä mitä Rebecca nykyään elämällään teki. Oma työnteko oli jäänyt kun Rachel oli syntynyt maailmaan ja sen myötä Jackson oli pitkälti kaikki heidän kustannuksensa hoitanut. Ei sillä, Coco rakasti Rachelia enemmän kuiten mitään muuta tässä maailmassa ja oli mielellään hänen kanssaan kotona – mutta siitä huolimatta hänkin kaipasi toisinaan töihin, kuten mallimaailmaa.

Rebeccan myönnyttyä kahviin, Coco lopetti työtasoon nojaamisen ja meni lataamaan kahvinkeittimen. Siinä ei onneksi mennyt kovin kauaa, kun vedet ja purut laitettiin omiin säiliöihin ja odotettiin juoman valmistumista. Kahvinkeittimien piipatessa valmistumisensa merkiksi, Coco otti läheisestä kaapista heille kupit ja kaatoi pannusta niihin juomaa. Samalla napattiin jääkaapista maito, jonka kanssa siirryttiin keittiönpöydän ääreen, asettaen nyt toisen kahvikupeista Rebeccan eteen ja istuutui ystäväänsä vastapäätä. Naisen tiedusteluille äitiydestä hymähdettiin huvittuneena, samalla kun kaadettiin tilkka maitoa kahvinsa sekaan.”It’s hard, but I wouldn’t change it for anything. Even though it means no partying or banging every guy I meet at the bar”, Coco totesi huvittuneesti virnistäen ja otti huikan kahvistaan, jonka jälkeen sormensa kiertyivät lämpimän kupin ympärille. Sen myötä katseensa laskeutui hetkeksi kahvikuppiinsa, Cocon lähinnä mutristaessa mietteliäästi huuliaan. Olihan elämänsä muuttunut äitiyden ja parisuhteen myötä radikaalisti; ei juhlimista samalla tavalla kuin ennen, eikä hyppimistä sängystä toiseen. Niiden loppumisesta oltiin kuitenkin nykyään vain tyytyväisiä. ”And I’m happy that things went how they went with Jackson. He’s like the best guy in this world and even tho’ he lives at D.C – he’s always there for me”, hän puheli ja Cocon äänestä ei ollut vaikea olla erottamatta sitä pehmeää, rakastunutta sävyä kun hän puhui poikaystävästään – tai no aviomiehestään. He olivat kuitenkin menneet naimisiin ennen Rachelin syntymää, eikä siitä tienneet muut kuin omat ja Jacksonin vanhemmat. Vielä.

”Can you keep a secret?”, Coco kysyi seuraavaksi varovaisesti ja palautti katseensa pöydän toisella puolella istuvaan ystäväänsä. ”No one else knows about this and we kinda want to keep it that way with Jackson, so you can’t tell anyone alright?”, hän vannotti, vaikka tiesi kyllä voivansa luottaa Rebeccaan. Oli hän ennenkin voinut kertoa asioita naiselle, ilman että se lähti juorunlailla leviämään kuin kulovalkean tavoin. ”We got married with Jax in the spring”, paljastettiin ja hymyiltiin sen myötä niin ällöttävän rakastuneena kuin vain saatettiin. Samalla Coco kaivoi paitansa alta pitkän kaulaketjun, jossa säilytti sormustaan ja näytti sitä Rebecalle leveästi hymyillen. Siinä samalla Rebeccaa silmäiltiin tutkivasti, ennen kuin virnistettiin leveästi. ”So… do you have someone special in your life?”