The answers you seek will never be found at home

CONNIE'S OOTD

Sinäkin päivänä oli blondi tyttö miettinyt what am I doing here, kun se oli astellut Bloodhoundin ovista sisään. Connie sitä aina välillä pohti, erityisesti kuitenkin niinä iltoina, kun klubin väki koostui lähinnä keski-iän kriisistä kärsivistä miehistä. Sellaiselta se ilta vaikutti, eikä Connie kovin väärässä ollut. Mitä muutakaan siellä toisaalta maanantaisin olisi. Connie harvoin Bloodhoundissa edes työskenteli maanantaisin, mutta Cindy oli yllättäen jäänyt sairaslomalle ja Howard oli pyytänyt blondia tuuraamaan. Tietysti Connie oli suostunut, koska ei siitä ollut kieltäytymään Howardille. Se oli tuntenut miehen lipuvan kauemmaksi itsestään, se kävi yhä harvemmin Connien luona ja blondia pelotti, että mies oli kyllästynyt siihen. Se hermostutti ja sai blondin on edge, ja se oli ollut pahantuulinen jo pitkän aikaa. Muut stripparit klubillakin välttelivät Connien seuraa, ja tyttö oli saanutkin viettää työvuoronsa pääsääntöisesti omassa rauhassaan.

Työmoodissaan Connie kuitenkin sai luvan unohtaa sellaiset murheet, vaan sen piti keskittyä liisteröimään kasvoilleen se viettelevä kestohymy, minkä avulla miehet halusivat pyytää siltä sylitansseja. Minkä ansiosta miehet menivät villiksi, kun Connie astui lavalle pyörimään tangon ympärille, ja mikä varmisti sen, että Connie saisi tipeistään rahaa ruokaan. Normaali-iltana niitä tippejä kilahti kukkaroon varsin paljon, mutta tällaisena hiljaisena iltana tulos oli vähintäänkin säälittävä. Siispä kun viimeiset asiakkaat oli ajettu ulos, Connie suuntasi viivana pukuhuoneille ja linnottautui sen perälle, kun muut vaihtelivat iloisesti kuulumisiaan ja supattivat jostain uudesta baarimikosta. Connie antoi katseensa hetken levätä peilin kautta muissa, mutta sitten se pudisti päätään ja keskittyi keräämään tavaransa kasaan, jotta se voisi pian lähteä kotiin ja toivon mukaan siellä odottaisi Howard.

Rachel oli hävinnyt takahuoneesta hakemaan sen tuoreen baarimikon esittäytymään niiden seuraan, mutta Connieta ei oikeastaan kiinnostanut. Vaan blondia ei oltu sinä iltana siunattu helpolla poistumisella, kun se mustatukkainen mies tuli siihen sen luokse. Mies heitti sille tervehdyksen ja Connie loi siihen hetkeksi neutraalin katseen, mutta jatkoi sitten kassinsa pakkaamista mumistuaan jonkin vastahakoisen tervehdyksen. Mies esitti Connielle jonkin kysymyksen, jonka pelkkä sävy kertoi Connieta olemaan vastaamatta siihen. Ehkä sitten se baarimikkokin jättäisi blondin rauhaan, kun Connie ei reagoisi niihin sen juttuihin. Mutta sitten baarimikko lausui loppuun sen muka-niin-nerokkaan iskulauseensa, jolloin Connie nosti olkalaukun olalleen ja loi nihkeän, unimpressed katseen mieheen. ”Seriously?” Connie vastasi, jolloin se yritti pedata sitä kaikkea vitsiksi. ”You think that was funny and somehow original? What the fuck is wrong with you? We hear this sort of shit all day, every time we’re here. You really think we want to hear more of it on our free time?” Connie tilitti miehelle tiukkaan sävyyn. Connie antoi katseensa kiertää miestä päästä varpaisiin, ja se päätti siinä hetkessä, ettei pitänyt siitä. ”Ass”, blondi vielä tokaisi, ennen kuin painoi miehen ohi. ”See you tomorrow”, se huikkasi vielä työkavereilleen.

Pihalle päästyään Connie kaivoi laukustaan välittömästi tupakan huultensa väliin. Aikaa kului, sillä se aski oli valunut pohjalle asti, eikä se sitten meinannut löytää sytkäriäänkään. Ja kun se sytkäri löytyi, se osoittautuikin siksi onnettomaksi vempeleeksi, mikä ei ollut enää aikoihin suostunut syttymään. ”Fuck”, Connie tuhahti, kun oli aikansa tapellut sen kanssa. Silloin näkökenttään ilmestyi sytkäri, josta paloi liekki, ja Connie kohotti katseensa ylös vain nähdäkseen sen saman, uuden baarimikon näkökentässään. Blondi kumartui työntämään sen savukkeen liekkiin, ja veti keuhkonsa täyteen kunhan syöpäkääryle oli syttynyt. Connie ei ollut aikeissa sanoa miehelle sanaakaan, mutta kun se huomautti tekemästään huomaavaisesta eleestä, blondi tuhahti ja pudisti päätään. ”Well, ungrateful I am not, so thank you. This may or may not have just bought you another day on Earth.”

Vittu, kun Connie olisi edes sen tupakkansa halunnut polttaa rauhassa. Mutta ensin se sytkäri ei vaan suostunut syttymään, ja sitten sen seuraan oli astellut jo se muka-hauska mies, joka ilmeisesti ei osannut kunnioittaa ihmisten omaa rauhaa. Connie sitten kiitti siitä saamastaan tulesta, mikä sai Alexin full-blown puheripuliin. Se heitti jotain outoa settiä itsensä tappamisesta ja esittäytyikin vielä ihan oma-aloitteisesti. Connie nosti kummeksuvan katseen poikaan, ei oikein tiennyt oliko se tosissaan vai ei ja miten siihen olisi pitänyt reagoida. Niinpä Connie päätyi vain olemaan hiljaa ja polttamaan sitä tupakkaansa. ”Maybe there was a reason for that”, Connie mutisi, kun Alex nuhteli tyttöä siitä, ettei se ollut antanut mahdollisuutta miehelle esittäytyä.

Connie yritti parhaansa mukaan vaan keskittyä polttamaan sen tupakkansa mahdollisimman nopeasti pois alta, mutta Alex ei päästänyt sitä helpolla. Ensimmäiseen kysymykseen Connie lähinnä viileästi kohautti olkapäitään, sitten kuunteli Alexin kommentin siitä, kuinka muut eivät pitäneet takakireistä ihmisistä. Connie nosti vähän jopa pöyristyneen katseen Alexiin, koska sille ei vaan mennyt kaaliin se, miten joku Bloodhoundin keltanokka kehtasi laukoa tuollaisia kommentteja menemään uudelle tuttavuudelle. ”Well, you certainly seem to have a talent for making people like you. I already feel like we’re bonding”, Connie lausui nasevasti, kaikkea muuta kuin lämpimällä ja tuttavallisella äänensävyllä.

Alex osoitti hetken jonkinlaista parantumisen merkkiä, kun se pyyteli anteeksi käytöstään sisällä. Connien tarkkaillessa Alexia pistävällä katseellaan se kuitenkin ehti jo pyörtämään sanansa, mikä sai Connien pyöräyttämään silmiään ja pudistamaan päätään. Hitto, mikä idiootti. Juuri Alexin kaltaiset miehet olivat syynä sille, miksi Connie ei seurustellut ikäistensä kanssa, miksi se arvosti Howardin kypsyyttä ja charmia. ”Alright, well, this was fun and all”, Connie lausui sarkastisesti ja veti viimeiset henkoset, kunnes tumppasi puoliksi poltetun tupakan. Ei sen tehnytkään mieli polttaa enempää. ”But, I’m really tired and I don’t really want to talk to you, so I think I’m just going to go.” – ”Thanks for the light, though.”