Sometimes, when we're not alright we go hard

Alex vaikutti ottavan ne Connien kommentit itseensä. Ainakin se rupesi vänkäämään vastaan siitä, ettei siellä ollut mitään asiakkaita, mille tarjoillakaan. Sen lapsellinen kommentti sai Connien puuskahtamaan. ”Please don’t, that’ll make the rest of our clients leave”, blondi huomautti Alexille, joka oli tarjoutunut menemään strippaamaan myös. ”What I meant is that you shouldn’t be keeping our dancers occupied at the bar”, Connie sanoi napakasti. Siitä kummunnut haastava kommentti Alexilta sai Connien kurtistamaan kulmiaan. ”I don’t. I’m just interested in keeping my job”, se selitti kärkkäästi vastaan. Ajatteli kuitenkin samalla sitä, miten sitä ei voinut tietää vaikka se joku päivä omistaisikin palasen tästäkin ravintolasta. Okei, se oli kyllä vähän kaukaa haettua, Connie myönsi sen jopa itselleen.

Haastoi sitten kuitenkin Alexin tekemään sille juoman. Connie ihan oikeasti ja vilpittömästi halusi antaa Alexille mahdollisuuden osoittaa olevansa parempi ihminen kuin sen iskukommenttinsa perusteella oli antanut ymmärtää. Ja kun Alex tarttui siihen syöttiin ja tuntui jopa vakavoituvan sen ansiosta, Connie tiesi tehneensä oikean päätöksen sen suhteen. ”Surprise me. Blow my mind”, Connie vastasi miehelle, joka lähti sekoittelemaan juomaa, jonka blondi lopulta tunnisti Cosmopolitaniksi. Se olikin yksi Connien suosikkeja – myös varmoja valintoja, kun halusi humaltua nopeasti. Connie arvostelevasti katsasti sen juoman ja nosti sitten lasin huulilleen ja maistoi sitä. Ja olihan se ihan juuri oikein tehty. ”I don’t know, pretty typical. Nothing surprising. I expected more from you”, Connie huomautti laskettuaan juoman tiskille, mutta Alex oli ilmeisesti onnistunut bongaamaan tytön vinon, vienon hymyn. ”What?” Connie kysyi lähes pöyristyneesti, ja joutui taistelemaan hymyään vastaan. ”I did no such thing”, Connie väitti tiukasti vastaan. Se oli nostamassa juomaa uudestaan huulilleen, kun Alex heitti seuraavan kommenttinsa, ja Connie hukutti hymynsä siihen siemaisuun. ”I don’t know what you’re talking about”, Connie sanoi tärkeilevästi.

Sitten se keskittyminen kuitenkin herpaantui, kun ovi kävi ja itse klubinomistaja asteli sisään. Se sai Connien laskemaan juomansa takaisin tiskille ja nousemaan ylös. ”Fine it was ok”, blondi sanoi nopeasti, jonka jälkeen asteli reippaasti Howardin luo vaihtamaan kuulumisia. Jotain flirttiäkin siinä heiteltiin ilmoille, kun Connie kyseli, olisiko mies kenties tulossa milloin seuraavan kerran luokse. Latinomies antoi katseensa kiertää vähäpukeisen blondin vartalolla, kätensä vähän koskettaa mustaa pitsiä ja se antoi jonkin hyvin tyypillisen, salamyhkäisen lupauksen ilman, että kuitenkaan antoi mitään konkreettista. Sellaiset saivat Connien hulluksi, ja palaamaan aina uudestaan Howardin luokse, janoten lisää. Herra Marone ei kuitenkaan viipynyt kauaa klubillaan, ennen kuin sen piti mennä taas seuraavaan tarkastamaan tilannetta, ja Connie jäi hetkeksi haikaillen seuraamaan miehen perään. Sitten kuitenkin ryhdistäytyi ja kapusi lavalle tanssimaan, löytäen siihen ihan uudenlaista tarmoa, kun kuvitteli sinne puolikuolleeseen klubiin yleisöksi Howardin.

”Just, leave it to the pros”, Connien oli huomautettava, kun Alex väitti olevansa hemmetin hyvä strippaamaan. Alex suli hymyyn ja Conniekin melkein teki niin, mutta yritti parhaansa mukaan estellä itseään. Ei se ainakaan sitten maininnut mitään ennen kuin vasta sitten, kun Connie oli maistanut sitä juomaa ja tuntenut sen hymyn uhkaavasti nousevan kasvoilleen. Connien olikin pyrittävä estelemään sitä reaktiota ja pääsemään siitä tilanteesta nopeasti eroon, jonka onneksi sitten mahdollistikin Howardin saapuminen. Se sai Connien hetken mielijohteesta myöntämään, että se juoma oli oikein hyvä, koska ei se ollut aikeissa jäädä asiasta vänkäämään enempää Howardinkaan katseen alla. Ei, kun se yökerhomoguli saapui niihin tiloihin, oli Connie jo päätä pahkaa menossa sinne kerjäämään kaipaamaansa huomiota. Sitä irtosi juuri sopivasti liian vähän, kun siinä edessä seisoi kujertelemassa. Connie tunsi muiden katseen itsessään, mutta ei välittänyt niistä sitten kuitenkaan sen enempää. Oikeastaan Connie nautti siitä, että oli suosikin asemassa muiden nähden – se sai Connien tuntemaan itsensä vallassa olevaksi, sillä ei se mies ketään muutakaan Connien käsityksen mukaan painanut ainakaan siinä klubissa. Eiköhän sellainen olisi tullut ilmi.

Lavalle Connie sitten nousi, kun luuli Howardinkin jo lähteneen pois koko klubilta. Yleensä se sai rauhassa tanssia ja tehdä sylitanssejaan Bloodhoundissa. Välillä oli kyllä poikkeuksia, ja yksi niistä oli se vanhempi mies, mikä nytkin kävi sen verran innokkaasti kiinni, että Connieta ahdisti. Kai nyt, kun toinen tarttui ensin jalkaan ja sitten antoi sen otteensa luisua pidemmälle, kun saalis oli tietyllä tapaa loukutettu. Connie hädin tuskin kykeni siinä muuta tekemään kuin tuijottamaan sitä miestä järkyttyneesti kauriin silmillään, mutta sitten Alex tuli keskeyttämään tilanteen. Siinä, missä kaikki muut vain käänsivät katseen pois, tuli se mustatukkainen poika tiskin takaa jarruttelemaan tilannetta. Se vakioasiakas ei kuitenkaan ollut hyvillään siitä, vaan rupesi riehumaan varsin äänekkäästi, mikä sai jopa Howardin palaamaan paikalle, missä lie oli ollutkaan. Mutta sen sijaan, että Howard olisi puolustanut työntekijöitään ja hoidokkiaan, se ryhtyikin vain tylyttämään siitä hyvästä, että asiakkaan rettelöintiin oli puututtu.

Siitä näkemyserosta meinasikin tulla sitten oikea sanaharkka Howardin ja Alexin välillä. Asiakaskin oli poistunut jo jupisten paikalta ja jättänyt kolmikon siihen keskenään. ”Alex, don’t. It’s fine”, Connie sanoi melkein hätäisesti, sitten loi katseen Howardiin. ”It’s fine, I’m not quitting. I don’t know why Alex came, it’s not like I asked him for it. I know how to deal with mr Johnson”, Connie selitti, mutta Alexin puolustelu sai Howardin lopulta ärähtämään. Connie vain pudisti päätään Alexin puoleen, yritti viestittää, että Alex voisi vain jättää asian niikseen. Ja onneksi se vihdoin uskoi ja poistui tilanteesta takaisin tiskin taakse, minne kuuluikin. ”Please don’t fire Alex, he didn’t know about mr Johnson”, Connie huomasi sanovansa Howardille. ”It was my fault, really. I wasn’t prepared and he caught me by surprise”, Connie sanoi. ”You need to keep that bartender in check”, Howard sanoi tyytymättömästi, mihin Connie nyökkäsi. Sitten blondi ilmoitti poistuvansa tauolle, ja paineli takaoven kautta pihalle keräämään itseään heitettyään viltin ensin niskaan vähäpukeisuutensa johdosta.

Pihalla seisoessaan Connie sitten tunsi, kuinka oli hitaasti romahtamassa siitä kaikesta. Se oli oikeasti onnistunut säikähtämään sen miehen hipelöinnistä, eikä se ollut koskaan ollut kuitenkaan niin tungettelevaa. Pääsääntöisesti Connie sai tuntea olonsa turvatuksi työssään, mutta nyt Johnson oli kyllä käynyt liian pitkälle. Takaovi kävi ja Connie niiskuttaen keräili itseään ja kääntyi katsomaan ovelle, jossa tietenkin oli Alex. Connie kääntyi ympäri piilottaakseen sitä reaktiotaan, mutta Alex tuntui tietävän paremmin. ”I’m fine, it’s nothing new”, Connie ilmoitti. ”I just, I wish that at this point mr Marone would stand up for me more, but I guess I was wrong. I’ll live”, blondi sanoi ja painautui siihen Alexin tarjoamaan syleilyyn.