Let today be the start of something new

# H's ootd / hyi sissos oksennan näiden vuoks  nauseaemoji heartemoji

Hollylla oli onneksi ilmestynyt muutaman viikon tyhjä aukko kalenteriin, jolloin hän oli kaikessa rauhassa suunnannut Scottin kanssa Etelä-Ranskaan. Vielä kun kausikaan ei ollut alkanut, Holly halusi viettää kaiken sen vähäisenkin ajan poikaystävänsä seurassa. Toki he näkisivät kaudenkin aikana, mutta joskus se väli saattoi muuttua viikoista kuukaudeksi, jos Scotty oli ensimmäiset viikot tienpäällä ja Holly puolestaan seuraavat viikot kuvauksissa maailman toisella puolella. Heillä se onneksi toimi. Oli kuinka pitkä välimatka heidän välillään tai olivat he sitten näkemättä toisiaan seuraavaan kuukauteen, kaikki oli ennallaan, kun he palasivat kotiin. Holly oli suunnattoman onnellinen siitä, että kaiken kokemansa jälkeen oli löytänyt Scottyn kaltaisen poikaystävän itselleen, joka jaksoi kaikista oikuistaan huolimatta rakastaa häntä ehdoitta. Holly tiesi, ettei ollut maailman helpoin tyttöystävä, kyltymättömän hellyydenkipeytensä ja toisinaan tapahtuvan sulkeutumisen vuoksi. Kaiken aikaa myös jaksettiin pelätä, että milloin Scotty saisi hänestä tarpeekseen, mutta jo se yhden yksinkertaisen nimitatuoinnin myötä Holly jaksoi päivä päivältä uskoa enemmän siihen, että Scott oli todella jäädäkseen hänen elämäänsä. Mustasukkaisuutta se ei tosin poistanut mihinkään – Holly oli edelleen, tilanteessa kuin tilanteessa aivan järjettömän mustasukkainen poikaystävästään, oli kyse sitten tutusta tai vähemmän tutusta naisesta.

Iltaa oli vietetty hyvinkin romanttisissa merkeissä myöhäisen illallisen parissa, jonka jälkeen nuori pari oli suunnannut rannalle. Hollya ei haitannut laisinkaan se, että he olivat valinneet lomakohteeksi, joskin viileähkön Cannesin, etenkin kun suurin osa kuvauskohteistaan oli paahtavan auringon alla, niin aina ei samanlaisiin kohteisiin kaivattu lomalle. Vieressä kävelevän miehen kädestä pidettiinkin tiukasti kiinni ja vilkaistiin hymyillen, kun Scott puhkesi puhumaan. ”Oh, I agree. We should stay here and never go back”, Holly hymyili kujeilevaan tapaansa ja nojautui nyt itsekin paremmin Scottya vasten, samalla kun vastasi siihen hellään suukkoon, koittaen jopa pitkittää sitä. Miehestä kuitenkin irtaannuttiin, kun Scott kiepsahti eteensä ja pakotti näin naisenkin pysähtymään siihen paikkaan. Omat kädet hakeutuivat viileän ilman vuoksi myös rennosti taskuihin ja miehen varmisteluille hymyiltiin lempeästi pää kallella. ”I love you too babe, so so so much”, vakuuteltiin hennosti naurahtaen, mutta miehen sanat veljestään sai naisen pyöräyttämään silmiään huvittuneena. ”He doesn’t want to kill you… He just, uh, needs time to get used to this”, Jesse oli ehkä ottanut sen uutisen huonosti, mutta Holly oli varma, että kun veljensä näki, kuinka onnelliseksi Scott teki hänet, hän ehkä rauhoittuisi. Holly oli myös veljensä mukinoista huolimatta raahannut tavaransa New Yorkista D.C’n, joten sitä oli turha lähteä edes perumaan. New Yorkissa edelleen jouduttiin käymään töiden puitteissa, mutta se muutaman tunnin ajomatka ei haitannut.

Holly katseli Scottia hymyillen ja erehtyi hetkeksi vilkaisemaan toisaalle, vain huomatakseen, että katseensa palautuessa poikaystäväänsä, Scott oli polvistunut eteensä. Suunsa loksahti kirjaimellisesti auki ja vapaa käsi hakeutui sen eteen. Holly ei todellakaan osannut odottaa sitä ja polvistunutta miestä tuijotettiin hetki sanattomana, sillä kaikki sanat tuntuivat sillä hetkellä jäävän tiukasti kurkkuun kiinni. ”Scotty… You, uh, oh my god!”, Holly takerteli häkeltyneenä, eikä kyennyt hetkeen tehdä muuta kuin tuijottaa miestä. Sen kosinnan sisäistämiseen meni loppujen lopuksi lyhyt aika, mutta se tuntui jopa Hollystakin tuhottoman pitkältä. Lie miltä se hiljaisuus tuntui Scottysta. Kauaa ei mennyt, kun tytön kasvoille levisi sitäkin leveämpi, onnellinen hymy, joka ulottui silmiin saakka. ”Yes! Yes, I do, I do, I do!”, kiljaistiin lopulta onnensekaisin tuntein, silmiensä kostuessa siinä samassa jupakassa kun Scott lopulta pujotti sormuksen sormeensa. Sormus oli upea, mutta sitä ei liian kauaksi aikaa jääty ihastelemaan, kun Holly tarttui Scottia molemmista käsistä, kiskaisi ylös maasta ja hyppäsi miehen syliin. Jalat kietoutuivat tiukasti Scottin ylävartalon ympärille ja kädet hakeutuivat niskan taakse, samalla kun painettiin pitkä, intohimoinen suudelma poikaystävänsä huulille. ”I love you, more than everything – you know that right?”, Holly hykerteli onnellisena poikaystävänsä – kihlattunsa – huulia vasten, painaen vielä muutaman suukon Scottin huulille, kunnes nojasi päätään hiukan taaksepäin, jotta pystyi näkemään miehen kasvot paremmin.

Miehestä ei suinkaan irrottauduttu vielä, vaan Holly oikeastaan tiukensi otettaan miehestä ja kallisti herttaiseen sävyyn päätään. ”You really wanna marry me? How long have you been planning this?”, Holly uteli lempeä hymy huulillaan. “You are sneaky guy Mr. Davis, we live together and I had no idea you’re going to pull something like this”, Holly oli todellakin yllättynyt siitä, kuinka Scott oli onnistunut sellaisen asian salaamaan häneltä. He kuitenkin asuivat yhdessä ja kotona ollessa Holly oli lähes aina liimautunut mieheen, joten oli ihme, ettei hän ollut nähnyt mitään sormukseen viittaavaa asunnossa. Scottya katseltiin nyt edelleen hymyillen ja Holly alkoi jopa tuntea itsensä hiukan tyhmäksi sen hymyn ja sisällään vellovan onnellisuuden kanssa. Huulet painettiin vielä kertaalleen miehen omille, samalla kun rutistettiin entistä tiukemmin Scottya vasten. ”I’m going to Mrs. Davis”, mutistiin onnellisena ja irrottaessaan huulensa miehen omilta, Holly suukotti vielä miehen nenänpäätä. ”I really like sound of that… I’m going to be best wife ever!”

Hollylle olisi käynyt paremmin kuin hyvin, jos he olisivat päättäneet jättää kaiken Yhdysvalloissa ja jääneet pysyvästi Ranskaan. Hän rakasti suunnattoman paljon Scottia ja koki oikeastaan olevansa onnellinen siellä missä Scott oli. Valitettavasti se Ranskaan jääminen ei kuitenkaan ollut mahdollista, miehen luodessa uraa baseballin, kun Holly taas loi uraansa bikinimallina – molemmat loppujen lopuksi myös rakastivat sitä mitä he tekivät, eikä Holly uskonut, että kumpikaan olisi loppujen lopuksi olevansa valmis luopumaan omista uristaan. Häntä kuitenkin suunnattomasti huvitti poikaystävänsä pelokas asenne isoveljeään kohtaan. Holly ei aina ymmärtänyt miksi Scott niin paljon pelkäsi veljeään, mutta toisaalta hän ei nähnyt Jesseä niin pelottavana, mitä muut elämänsä miehet tuntuivat näkevän. Ei sillä, Scott oli elämänsä ainoa mies, mutta jopa miespuoliset ystävänsäkin tuntuivat hiukan pelkäävän hänen veljeään. Sitten Scott olikin tehnyt jotain, joka oli saanut naisen täysin sanattomaksi. Miehen polvistuttua eteensä ja kaivettua takkinsa taskusta sen samettisen sormusrasian, Holly henkäisi ja kätensä jopa nousivat suunsa eteen häkeltyneenä. Totta kai Holly tiesi jo vastauksen siihen kysymykseen, mutta hänellä meni siitäkin huolimatta tovi, jos toinenkin vastata siihen kysymykseen myöntävästi. Lopulta niiden onnenkiljahduksien saattelemana oli vastattu myöntävästi ja kiskottu mies maasta, vain jotta Holly pystyi kirjaimellisesti hyppäämään Scottyn syliin.

Vaihdettujen suudelmien jälkeen oltiinkin jo seuraavaksi varmistelemassa, mahtoiko mies varmasti olla tosissaan sen kosinnan kanssa ja saadessaan vastaukseksi sarkastisen kommentin, Holly puolestaan hymähti huvittuneena. ”Yeah, well I just have to be sure… I don’t know if someone has hit you with a baseball bat and you’re suffering concussion right now”, Holly kiusoitteli hyväntuulisesti, samaan aikaan kun vei toisen kätensä paremmin miehen niskan taakse ja toisen liu’utti sivelemään Scottin leukapieltä. ”Just end of the season? How the hell did you do that? Usually you can’t hide anything from me”, hän oli aidosti yllättynyt siitä, että Scott oli saanut salattua sen asian niinkin pitkään, mutta toisaalta Holly oli myös miehen kauden loputtua ollut jonkin verran matkoilla, jonka vuoksi yksi jos toinenkin asia oli väistämättä jäänyt naiselta huomaamatta. Hän kuitenkin rakasti suunnattoman paljon sitä vaivaa, minkä Scott oli tehnyt sen kosinnan eteen. Scottin seuraaville sanoille hymähdettiin pehmeästi, samalla kun painettiin otsa miehen omaa vasten. ”Oh, I wanna be Mrs. Davis. Holly Davis sounds so sexy and that’s how everyone will know who’s mrs. I am”, Holly ilmoitti varmaan sävyyn ja virnisti leveästi sanojensa jälkeen. Hän oli ehdottomasti ottamassa Scottyn sukunimen, sillä ei nähnyt mitään syytä pitää omaansa, saati sitten ottaa yhdistelmä sukunimeä. Jos se joskus aikoisivat myös perustaa perheen Scottin kanssa, niin hän halusi, että kaikilla heillä oli sama sukunimi, eikä niin että olisi ainoa joka eroaisi joukosta. Olihan se lapsien hankkiminen vielä kaukainen ajatus, mutta sekin tulisi jossain vaiheessa olemaan ajankohtaista. Miehen hyväntuulisille sanoille hymyiltiin leveästi ja epäröimättä vastattiin siihen miljoonanteen suudelmaan, jonka aikana Holly tiukensi otettaan ja painautui entistä lähemmäksi miestä, jos se oli vain enää mahdollista.

Miehen tunnustuksen jälkeen Holly nojasi päätään pienesti taaksepäin, jotta pystyi katsomaan Scottin kasvoja paremmin. ”Why you thought I would say no to you? I love you, more than everything”, hän ihmetteli aidosti yllättyneenä ja kallisti päätään. Holly olisi ollut hullu, jos olisi kieltäytynyt siitä kosinnasta. Scott oli ehdottomasti yksiä tärkeimpiä ihmisiä elämässään, eikä maailmassa olisi luultavasti ollut mitään, minkä vuoksi olisi kieltäytynyt. Oikeastaan elämänsä tärkeimmät ihmiset kiteytyivät pitkälti kahteen ihmiseen ja toinen niistä oli edessään – kun toinen oli rakas velipoika, jolle siitä kihlautumisesta kertominen ei olisi helppoa. ”I’m going to start in few weeks, before that I have to take care of couple of photoshoots and so on... Maybe I should ask if Daisy or someone else could help me…”, Holly uumoili ääneen. Olisihan niiden järjestelyjen aloittaminen ajoissa hyvä idea, mutta valitettavasti Hollyllakin oli työnsä hoidettavana. Hänellä ei valitettavasti ollut kovin montaa ystävää, jonka harteille olisi voinut sysätä sen järjestelyn, sillä suurin osa ystävistään oli itsensä tavoin malleja ja heillä oli yhtä lailla omat keikkansa. Tosin Holly oli juuri niitä tyttöjä, joka oli jo pienestä pitäen suunnitellut suurta päiväänsä. Tähän mennessä häneltä oli ainoastaan puuttunut mies, mutta nyt sekin oli onneksi löydetty.

Lopulta Holly valahti miehen sylistä takaisin hiekalle, mutta tarttui sen myötä Scottia kädestä ja lähti miehen vierellä kävelemään takaisin kohti hotellia. ”We should. I just don’t know how to tell him about this, you know? He was pretty pissed off when he found out about us”, hän vuorostaan huokaisi vaisusti ja katseli mietteliäästi eteensä, samalla kun hieraisi niskaansa. ”He thinks you’re going to hurt me...”, Holly jatkoi, antaen katseensa lipua hitaasti vierellään kävelevään mieheen, jonka kättä puristi tiukasti siinä vaiheessa. Vaikka veljensä ei sitä uskonut, niin Holly oli täysin varma siitä, ettei Scott satuttaisi häntä. Hän kuitenkin tiesi ja tunsi kaikki naisen virheet, niitä rumimpia myöten. Kuten hänen yltiömäisen mustasukkaisuuden ja menettämisenpelon, mikä oli nostanut rumaa päätään vanhempiensa kuoleman jälkeen. ”So I’m a little bit afraid of that... What if he doesn’t approve this - us?”, hän myönsi ja viittoi sormillaan heidän kahden väliä, sipaisten sitten muutamaa vaaleaa suortuvaa kovansa taakse. ”I want him to walk me down the aisle, but if he’s not going to do it… I’m still going to marry you”, Holly jatkoi kuitenkin varmana, nyökätessään omien sanojensa painoksi. Häntä kieltämättä pelotti se, että mitä jos Jesse olisi niin itsepäinen, ettei hyväksyisi heidän suhdettaan, saati sitten suostuisi taluttamaan siskoaan alttarille. Holly tunsi veljensä ja tiesi, että hän halusi ainoastaan siskonsa parasta, mutta sitä suuremmalla syyllä se tulisi myös murtamaan sydämensä, jos veljensä ei haluaisi olla paikalla hänelle tärkeänä päivänä. Totta kai vielä Neiti Perkins kunnioitti suuresti veljeään ja hänen mielipiteitä, mutta rakkaus oli ehdottomasti sellainen asia, jonka suhteen velipoika ei missään nimessä pystynyt vaikuttamaan. Hollyhan seurustelisi ja meni naimisiin kenen kanssa halusi. Ja se joku oli Scott. Holly kurtisteli mietteliäästi kulmiaan, ennen kuin pysäytti heidän matkansa hotellin liepeillä ja kiersi Scottyn eteen seisomaan. ”Donno if you wanna talk about it, but how about your family?”, Holly vuorostaan tiedusteli varovaiseen sävyyn ja tarttui molempiin miehen käsiin, mitä puristi tiukasti. ”Do you want to invite them to our wedding?”