This is going to be one hell of a night

”Jeez! Stop that!” Rebecca kivahti sille Mikahin viittoilulle, kun se huitoi idioottina niitä käsiään. Turhaahan se siinä viittoili, kun viittoilun kohde oli jo kiinnittänyt heihin huomionsa ja lähtenyt astelemaan heidän suuntaansa. Mikah vilkaisi häntä kulmiaan kurtistaen kuin olisi yrittänyt kysyä, mikä hänen ongelmansa oli. Ei niin kerta kaikkiaan mikään, kunhan nyt vain yritti pitää huolen siitä, ettei se mies näyttänyt aivan saatanan typerältä. Onneksi sen pikaisen katseiden vaihtamisen jälkeen Mikah lakkasi heiluttelemasta käsiään ja asetti ne hetkeksi puuskaan kuin olisi yrittänyt osoittaa jotenkin mieltään hänen kieltojensa tähden. ”Don't be like that”, Rebecca irvaili sille hieman ivallisesti ja tietoisesti matki miehen aikaisempia sanavalintoja. Mikah puolestaan tuhahti hieman huvittuneena päätään puistellen. He olivat kyllä sellainen parivaljakko, että oli vaikea edes ymmärtää, miten he olivat yhdessä.

Rebecca suuntasi katseensa lopulta Alaniin, kun se asteli heidän luokseen. Nainen antoi katseensa tutkailla toisen päästä varpaisiin samalla kuunnellen sitä kaljakeskustelua. ”Forget your beers! You can always drink something else”, Becca yritti ehdotella, kun Mikah niin kiihkeästi kaipaili kaljojensa perään. Alan kuitenkin kertoi nähneensä kaljatölkkejä ja -pulloja sekä arveli osan niistä kuuluneen Mikahille. Kehtasipa siinä vielä tiedustella, oliko Mikah tutkinut jo auton. Rebeccan teki mieli lyödä jotakuta sen seurauksena, koska hänen mielestään Mikahin ei tarvinnut juoda kyllä yhtään enempää. Siitä miehestä tuli rasittava humalassa. ”He doesn't need anything. Right, Mikah?” Rebecca kyseli kohdistaen kysyvän katseen miehen kasvoihin. Nainen yritti hymyillä muka oikein vakuuttavasti heti kysymyksensä perään. ”Of course I need my beers. I'm not even drunk yet”, Mikah hymähti päättäväisesti, ja siihen loppui se keskustelu siitä kalja-aiheesta ainakin Rebeccan osalta, kun hän ei viitsinyt enää edes kommentoida yhtään mitään.

Nainen palautti jälleen huomionsa Mikahin ystävään ja ojensi sitten kätensä miestä kohti, kun se esitteli itsensä. ”I'm Rebecca”, hän esittäytyi hymy huulillaan. Alanin kysymys sen sijaan nostatti pienen irvistyksen hänen kasvoilleen, ja hymy haihtui välittömästi kuin tuhka tuuleen. ”Girlfriend? We are more like friends... I guess”, hän sanoi hieman takellellen. Hän inhosi koko tyttöystävä-sanaa. Siitä tuli liian vangittu olo. ”Excuse me? Friends? You think that we are just friends?” Mikah kyseli heti perään selvästi hämmentyneenä. Siinä välissä nainen vilkaisi Alanin suuntaan sellaisella okay, now I fucked up -ilmeellä, ja vääntelehti sitten hieman vaivaantuneesti paikoillaan. ”I don't know... It's complicated, Mikah, and you know that”, nainen yritti korjailla sanojaan, mutta tiedosti epäonnistuneensa siinä harvinaisen loistavasti. ”What the fuck? Alan, do you understand what she's trying to say? Because I don't”, Mikah kääntyi ystävänsä puoleen kulmiaan kurtistaen. Rebecca käänsi puolestaan katseensa johonkin jalkojensa suuntaan. Voi nyt helvetti taas.

Mikah todellakin menetti järkensä silloin, kun se oli humalassa. Sen Rebecca oli päässyt todistamaan jo lukuisia kertoja, ja aina se vitutti. Mitenkäs muutenkaan? Ei hän voinut sanoa olevansa itsekään humalassa mikään siedettävin ihminen, mutta kyllä Mikah oli pahempi. Naisella sentään säilyi järki päässä edes jollakin tasolla, mutta Mikahilla se katosi kuin tuhka tuuleen. Nytkin siitä miehestä näki, ettei se aivan täysillä käynyt. Normaalisti se ei jaksanut pitää niin hanakasti kiinni yhdestä puheenaiheesta tai takertunut pieniin yksityiskohtiin keskustelun yhteydessä. Nyt se oli vain rasittava, ja Rebeccaa ärsytti, koska hänen tulisi mitä luultavammin vahtia sitä miestä koko loppuilta. Mitään muuta parempaa tekemistä, kun ei selvästi löytynyt – ei tietenkään.

Alan siinä yritti ehdotella Mikahille pientä taukoa ja lupasi vielä auttaa kaljojen etsimisessäkin, mutta se keskustelu jäi siihen, kun Becca ja Mikah pistivät sen vielä toistaiseksi pienimuotoisen sanasotansa käyntiin. ”Don't try to drag Alan into this! This thing is between us”, Rebeccan oli pakko nostaa katse jaloistaan ja varoitella Mikahia sotkemasta ketään muuta siihen kuvioon, kun se yritti pyydellä Alanilta tukea. Sitähän se mies aina teki. Sotki kaikki muutkin joko tahallisesti tai tahattomasti jokaiseen kuvioon mukaan, ja lopulta käsissä oli sellainen katastrofi, ettei kukaan tiennyt, pitikö siinä itkeä vai nauraa. ”Yeah, but you just told my friend that you are not my girlfriend, so I don't even know what to do or say!” Mikah korotti hänelle ääntään, ja kumpikaan heistä hädin tuskin edes kiinnitti Alaniin huomiota, kun se höpötteli jotakin selvästi vaivaantuneena ja teki lähtöään paikalta. Hyvä niin, sillä Rebecca ei halunnut sen miehen olevan todistamassa sitä sotaa, mikä siinä luultavasti käytäisiin. ”You are drunk! This whole relationship is fucked up and I don't wanna talk about this right now”, Becca töksäytti siihen väliin. Mikah katsoi häntä jotenkin äärimmäisen tympääntyneesti. ”You don't wanna talk about this? What the fuck, Becca? You are just one little...”, Mikahin sanat vaipuivat jonnekin unholaan loppua kohti. Rebecca puolestaan kallisteli päätään odottavasti ja asetti kätensä puuskaan. Niin mikä hän oli? ”What am I?” nainen tivasi vastausta. Sieltä tuli sitten se whore, ja nainen ei osannut muuta kuin osoitella sormellaan eteisen suuntaan. Kasvoille vääntyi suorastaan järkyttynyt ja loukkaantunut ilme. ”Get out of my sight! I don't wanna see you ever again! Leave, please”, hän tuhahti närkästyneenä. Hän ei sellaista kuuntelisi yhtään keneltäkään. Mikah oli niin humalassa, että tuskin edes ymmärsi, mitä puhui, mutta siitäkään huolimatta miehellä ei ollut oikeutta sanoa, mitä se halusi.

Siitä se pariskunta sitten erkani omiin suuntiinsa. Mikah suuntasi askeleensa eteiseen ja Rebecca puolestaan makuuhuoneeseensa. Makuuhuoneessaan nainen yritti tietenkin kerätä itsensä taas kasaan ja rauhoittua hieman. Hän halusi vain kaiken sen porukan ulos asunnostaan, mutta ei aikonut ajaa niitä pois raivopäissään. Tovin hän ottikin omaa aikaansa, ennen kuin poistui taas muiden ihmisten seuraan. Nainen oli juuri kävelemässä olohuoneeseen, kun tunsi kosketuksen olallaan. ”Oh, hey!” Becca tokaisi, kun käännähti paikoillaan ja näki Alanin. Heti perään se kyseli, missä Mikah oli. ”He had to leave”, nainen selitti muka huolettomasti, ”you want something to drink?” Tiedusteluidensa perään Becca antoi pienen hymyn kaartua huulilleen. Vastausta hän ei jäänyt odottelemaan, vaan viittoili kädellään Alania seuraamaan häntä keittiöön. Kyllä tässä nyt jotakin juomaa kaivattiin.

”Yep”, Rebecca vakuutteli päätään nyökytellen. Alan kuulosti niin epäuskoiselta, että hänen vakuuttelunsa eivät selvästikään purreet. Rebeccalla ei kuitenkaan ollut niin minkäänlaista mielenkiintoa edes keskustella Mikahista enää hetkeäkään. Hän halusi vain sen miehen pois ajatuksistaan. Mitä nopeammin se kävisi, sen parempi. Sillä hetkellä nainen kaipasi jotakin alkoholipitoista. Ja koska Alan kyseli Mikahin perään, hän halusi vain hiljentää miehen iskemällä sille jonkun juoman kouraan, jotta Alanin suu pysyisi kiinni edes hetken aikaa ja uteleminen loppuisi siihen.

Keittiöön päästyään Rebecca toimi niin määrätietoisesti ja nopeasti, ettei siinä mennyt kauaakaan, kun hän iski Alanille juoman käteen samalla vilkaisten miestä suorastaan varoittavalla katseella, kun toinen jatkoi uteluaan. Nainen pysyi aivan hiljaa keskittyen seuraavaksi penkomaan keittiössään olevaa kulmakaappia. Hän veti punaviinipullon esiin ja availi sitä samalla, kun Alan puhkesi jälleen puhumaan. Sen girlfriendin kohdalla Rebecca mulkaisi miestä erittäin pahasti, mutta Alan tajusi onneksi korjailla sanojaan. Hän avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta olohuoneesta kantautuva huuto keskeytti hänet täysin. Jumalauta, nyt todellakin riitti ne bileet. ”Just... wait for a sec. Okay?” Becca pyysi jotenkin älyttömän kyllästyneellä äänensävyllä, ennen kuin jätti punaviinipullonsa hetkeksi rauhaan ja marssi keittiöstä olohuoneeseen. Olohuoneessa nainen kailotti kovaan äänen niiden juhlien olevan nyt ohitse. Ilmoitus herätti selvästi kummastusta, mutta pikkuhiljaa, kun hänen totinen äänensävynsä alkoi mennä jokaisella jakeluun, porukka alkoi valua eteisen suuntaan – jotkut hitaammin ja toiset vähän nopeammin riippuen siitä, missä kunnossa kukakin oli. Rebecca sai osakseen hieman närkästyneitä katseita, mutta nainen ei välittänyt, vaan seurasi sitä ihmisvirtaa eteiseen asti. Siinä meni aivan tuhottoman kauan aikaa, että viimeisellekin ihmiselle sai toivotettua hyvät illanjatkot. Lopulta hän vain pamautti oven kiinni syvän huokauksen kera ja palasi sitten keittiöön, jonne oli Alanin jättänyt.

”So, you really wanna know what happened?” hän varmisti ensimmäisenä. Nainen loi hieman epäilevän katseen Alaniin, ennen kuin nappasi nopeasti siinä välissä itselleen viinilasin. ”Mikah said that I'm a whore”, se oli hyvin lyhyt tiivistys siitä keskustelusta. Rebecca vilkaisi pikaisesti Alania kuin varmistaakseen, että mies todella kuunteli, kun kerta oli halunnutkin sen pienen tarinan kuulla. Rebecca aikoi pitää tarinatuokionsa hyvin lyhyenä, kaunistelemattomana ja yksinkertaisena. ”And I said that I don't wanna see him ever again”, hän jatkoi ja lopetti. Nainen kaatoi viinilasiinsa punaviiniä, kun sai vihdoin pullon korkin auki. Hän täytti lasinsa lähes kokonaan – ei liian täyteen, mutta kuitenkin sen verran täyteen, että sillä saisi siihen hätään muuta ajateltavaa. Sen juomisessa kun menisi pieni hetki. Hän ei nimittäin liiemmin pitänyt punaviinin mausta, mutta se sai nyt kelvata siihen hätään. ”I'm not his girlfriend but definitely not a friend either. I don't know. It's so complicated, you know. I like him but I don't love him”, Rebecca puheli huolettomasti. Hän käännähti viinilasi kädessään jälleen Alanin puoleen ja katseli miestä kulmiaan kurtistaen. Miksi he yhä puhuivat Mikahista? ”Tell me about yourself”, hän käskytti, eikä edes antanut Alanille mahdollisuutta kieltäytyä, kun viittoili miestä istumaan keittiön pöydän ääreen samalla, kun istahti itse yhdelle tuoleista. Hän ei todellakaan ymmärtänyt, miksei heittänyt Alania muiden tavoin ulos asunnostaan. Kaipa hän vain kaipasi juttukaveria, jotta siitä illasta ei jäänyt niin paska maku suuhun.

Alan ryhtyi tietenkin puolustamaan Mikahia, eikä Rebecca osannutkaan odottaa muuta. Kyllä hänkin olisi yrittänyt puoltaa jotakuta ystäväänsä, jos se olisi mennyt möläyttämään jotakin typerää. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö hän olisi voinut tiedostaa sitä, että hänen ystävänsä oli toiminut typerästi. ”Yeah, I do know that. He was drunk. But you can't say such a thing to anyone, you know”, nainen huomautti siihen väliin. Lopulta Alan kuitenkin puolsi hieman heitä kumpaakin, ja Becca tyytyi vain nyökyttelemään päätään, mutta kasvoilla oleva ilme paljasti, ettei häntä paljoa kiinnostanut. Ei häntä yleensä kiinnostanut, mitä muut hänestä ajattelivat, mutta kyllä hän silti oletti, etteivät hänen lähipiirissään olevat alkaneet ladella suustaan mitä tahansa. Jotenkin se aina vain kirpaisi pahemmin, jos joku läheinen ihminen sanoi jotakin, mitä Rebecca ei todellakaan halunnut kuulla. Nainen käännähti katsomaan Alania miehen ympäripyöreän vastauksen kuullessaan aavistuksen huvittunut hymy huulillaan. ”Have you ever dated?” hän tiedusteli edelleen hieman huvittuneena. Kuulosti nimittäin hieman siltä, ettei se ollut. Ei sen puoleen, Rebecca hädin tuskin itsekään jaksoi seurustella yhtään kenenkään kanssa puolta vuotta pidempään, joten hänellä ei ollut varaa tuomita ketään.

”Uh, yes. Is there a problem?” Becca kysyi kulmiaan kurtistaen. Mitä muutakaan hän olisi voinut kysyä? Eihän hän tiennyt Alanista niin yhtään mitään. Oli vain helpompi laittaa mies kertomaan itse itsestään jotakin. ”Valentine?” nainen kysyi hieman hölmistyneenä, kun Alan kertoi sukunimensä. Oikeastiko se oli joku Valentine? Ilmeisesti kyllä, koska Alan vahvisti vielä, että hän oli kuullut aivan oikein. Rebeccalta ei tosin jäänyt huomaamatta se sarkastinen äänensävy, mikä sai naisen lopulta virnistämään. ”Physiotherapy? Really?” hän kysyi epäuskoisena Alanin suuntaan vilkuillen. Jotenkin mies ei vaikuttanut yhtään miltään fysioterapeutiksi opiskelevalta. Ennemminkin hän olisi voinut luulla, että se oli lukemassa yliopistossa jotakin ydinfysiikkaa tai matematiikkaa, joista kummastakaan Rebeccalla ei ollut mitään käsitystä. Rebecca oli aikeissa kysellä jotakin Alanin kaksoisveljestä, mutta hädin tuskin ennätti enää suutaan aukaista, kun mies puolusteli jo itseään. Tuntui kuulemma siltä kuin hän olisi haastatellut miestä. ”I'm so sorry. That wasn't my intention”, hän naurahti pahoittelevasti. Heti perään Alan kyseli jo hänestä. Piti kuulemma kertoa jotakin kiinnostavampaa kuin mies oli osannut itsestään kertoa. Nainen ei todellakaan tiennyt, löytyikö hänestä sen kummemmin mitään kiinnostavaa tietoa. ”Well, I'm Rebecca Barley. I'm a dancer and songwriter. I was born here in New York but I've lived like... everywhere – even in Europe. I moved back here almost a year ago because my family lives here too. But I still travel a lot because of my career. And... Jesus, that sounded boring as fuck”, Rebecca selitti, mutta oikeasti tajusi kuulostavansa melko tylsältä tapaukselta, vaikka Alan oli nimenomaan halunnut kuulla jotakin kiinnostavaa. Samanlaista se oli kuitenkin aina. Aina, kun hän joutui esittelemään itsensä jollekulle uudelle tuttavalle, hän selitti lähes samat asiat. Toisinaan hieman eri tavalla tai eri järjestyksessä, mutta selittipähän kuitenkin.

Lyhyen esittelynsä jälkeen nainen vain joi tasaisin väliajoin viinilasistaan punaviiniään ja pohti samalla mielessään, miksi ihmeessä he istuivat siinä kahdestaan. Lopulta Alan tiedusteli kuin tilauksesta, miksei hän ollut potkinut miestä muiden tavoin ulos. Sille täytyi kuulemma olla syynsä, eikä hän saanut sanoa, ettei näin ollut. ”I don't have a reason for it”, Becca kuitenkin tajusi jo heti perään väittävänsä. Oliko sille Alanin jäämiselle syynsä? Hitto kun hän ei itsekään tiennyt. ”I just needed some company, you know. Mikah said that you are nice, so... maybe I wanted to find out if he was telling me the truth”, hän jatkoi pohtivalla äänellä. ”Of course you are free to go if you don't wanna hang out with me”, Rebecca sanoi naurahtaen ja osoitteli sormellaan eteisen suuntaan sanojaan vahvistaakseen. Ei hän ketään luonaan väkisin pitänyt. Alan sai kävellä ulos hänen asunnostaan heti, kun itse halusi.

”No, yes, I... uh, relationships are complicated”, Rebecca meni jotenkin aivan sanattomaksi ja naureskeli hieman vaivaantuneena, kun ei löytänyt ensin oikeita sanoja. Harvemmin sellaista tapahtui, että nainen menetti puhekykynsä tai takelteli sillä tavalla, mutta jokin Alanissa sai hänet tuntemaan olonsa hermostuneeksi. Ehkä hän ei vain halunnut antaa aivan typerää kuvaa itsestään sille miehelle, kun oli jo aikaisemmin järjestänyt Mikahin kanssa sen hirvittävän kohtauksen. Hän ei halunnut Alanin ajattelevan hänen olevan vain jokin heikkohermoinen miesten kanssa leikkijä. ”Why did you break up? If you don't mind me asking”, Rebecca tiedusteli, kun mies kertoi, että sillä oli ollut tyttöystävä, jonka kanssa tosin oli eronnut pitkän yhdessäolon jälkeen. Hän oli utelias ja luonnollisesti halusi heti ensimmäisenä tietää eron syyn, vaikka se ei hänelle millään tavalla kuulunutkaan. ”Nope. I think that serious relationships are not for me. They make me feel like I'm locked in a cage. I don't like that. I want to be able to do whatever I want”, nainen selitti nyt täysin vakavissaan. Ei Rebecca koskaan ollut ollut mitään sitoutuvaa tyyppiä, ja esimerkiksi hänen siskonsa Natalia jaksoi aina naljailla siitä, kuinka häneen hurahtaneet miehet eivät todellakaan tienneet, mihin hänen kanssaan ryhtyivät. ”To be honest, no. Like I said, I really like Mikah but it doesn't feel right. He's such a nice and sweet guy, but we are not meant to be together”, Rebecca sanoi täysin rehellisesti. Ei hän ollut ajatellut loppuelämäänsä vietää Mikahin kanssa, ja se vain oli tosiasia. Mikah vain tuntui elättelevän toiveita sellaisesta, mihin hänestä ei ollut vastaamaan.

What were you expecting? Rebeccan huulille kaartui hieman ilkikurinen virne, ja nainen joi hieman punaviiniään. Hän kohautti kujeileva ilme kasvoillaan olkiaan, ennen kuin laski lasinsa pöydälle. ”You look like a guy who has spent his whole life reading books, so...”, nainen naurahti päätään puistellen. Hänellä tuli miehestä mieleen ennemminkin jokin opettaja kuin fysioterapeutti. Mutta toisaalta ei hänestäkään välttämättä aina olisi uskonut, että hän oli tanssija tai lauluntekijä. Naisesta oli todella vaikeaa joskus itsekään uskoa sitä. ”Why I don't believe you?” Rebecca kysyi, kun Alan väitti, että hänen esittäytymispuheensa oli ollut muka kiinnostava. Niin varmaan. Kerta kaikkiaan tylsä ja puuduttava se oli ollut – Rebeccaa ihan hävetti, ettei hän keksinyt parempaakaan sanottavaa. Alan yritti silti vakuutella häntä, eikä nainen voinut olla puistelematta huvittuneena päätään. Niin no, miehet. Ne tuntuivat toisinaan löytävän jotakin kiinnostavaa siitäkin, missä sitä ei todellakaan ollut. ”It was so stressful! Oh my God, you can't even imagine it!” Becca huokaisi dramaattisesti. Hän muisti yhä edelleen, miltä se jatkuva muuttaminen oli tuntunut. Se oli ollut äärimmäisen stressaavaa, suorastaan vituttavaa. ”Sometimes I was so tired of all that shit and cried on the floor like some crazy bitch. I never cry! Never”, nainen selitti nauraen. Nyt sen jatkuvan muuttorumban ajatteleminen nauratti, mutta silloin oli ollut kyllä mielenterveys koetuksella useammin kuin kerran. Rebecca oli onnellinen siitä, että hän oli asettunut asumaan New Yorkiin. Ei hän sinne välttämättä lopullisesti aikonut jäädä, mutta muuttamisesta ei myöskään haaveiltu ainakaan ihan heti.

Rebecca virnisteli Alanin kysymykset kuullessaan. ”Yes, he sure did. I thought that he was crazy”, hän naurahti virne huulillaan. Nainen väänsi kasvoilleen hieman pohtivan ilmeen, kun mies tiedusteli, oliko Mikah hänen mielestään oikeassa. ”Nope. I think you are boring and weird. I don't like you at all. Could you just leave me alone, please?” Becca aloitti ensin vakavissaan, mutta loppua kohden huulille kaartui virne, joka paljasti, ettei hän ollut tosissaan. ”I was just kidding. You are nice”, nainen sanoi pieni hymy huulillaan. Seuraavaksi hän jo nauroi, kun Alan heilutteli käsiään lähes hätääntyneenä. Naurunsa lomasta hän seurasi katseellaan, kuinka Alan tyhjensi lonkeronsa ja nousi sitten seisomaan tiedustellen, saisiko se toisen. ”Yeah, sure. Take whatever you want”, hän tietenkin suostui, koska miksi ei. Hänen puolestaan mies sai tyhjentää vaikka kaikki alkoholipitoiset juomat, mitä sieltä asunnosta löytyi, jos vain halusi.

”U-huh, that was a hard question”, Rebecca tokaisi Alanin kyselylle. Nainen alkoi pallotella päässään eri asuinpaikkoja, joissa oli asunut, ja pohti tietenkin, missä oli kaikista parhaiten viihtynyt. ”I would say... Los Angeles or Chicago. I don't know why. It just felt like I was at home when I lived in those places”, hän selitti. Ei sille oikeasti löytynyt sen kummempaa syytä. ”Do you like to travel?” Rebecca esitti nyt puolestaan kysymyksen Alanille ja kohautti kysyvästi kulmiaan.

Rebecca kohotti kätensä ilmaan sen merkiksi, ettei muka tiennyt, mistä Alan puhui. Kunhan nyt vain oli viattomasti tiedustellut eron syytä. Ei häntä oikeasti kiinnostanut tietää niin yhtään mitään. Hän kun oli sitä mieltä, että mies oli kerta kaikkiaan tylsä ihminen. Ei siinä voinut olla mitään kiinnostavaa, ja kaikkein vähiten kiinnosti tietää, miksi sen pitkäaikainen suhde oli päättynyt. Siinä vaiheessa, kun Alan kuitenkin vastasi hänen kysymykseensä, Rebecca virnisti itsekseen. ”Such a cliché excuse to break up”, nainen sanoi, ”but yeah, long distance relationships don't usually work.” Ei se tietenkään aina pitänyt paikkaansa, mutta yleensä kaukosuhteessa olevat erosivat melko nopeasti tai vähintäänkin muuttivat lopulta saman katon alle, jos eivät oleet valmiita antamaan periksi. Seuraavaksi Alan jo väitti, ettei se oikea ihminen saanut oloa tuntumaan siltä kuin olisi ollut lukittuna häkkiin. Niin no, mies ei selvästi tuntenut Rebeccaa. ”If you say so”, nainen tokaisi olkiaan kohauttaen. Häntä raivostutti selitellä menojaa ja tulojaan jollekulle, ja vakavissa parisuhteissa yksinkertaisesti kaikesta raportoitiin kumppanille. Rebecca ainakin olisi tullut hulluksi sellaisesta. ”I know”, Becca huokaisi raskaasti Alanin selvästi sääliessä Mikahia. Mikah oli kyllä tiennyt, mihin oli hänen kanssaan ryhtynyt, joten mies sai luvan tajuta sen, ettei heistä ikinä tulisi mitään vakavaa.

Alan yritti muka esittää loukkaantunutta, mutta se ei hämännyt Rebeccaa. Itse asiassa nainen vain nauroi miehen esitykselle ja puisteli päätään huvittuneesti. ”I'm so sorry. Did I hurt your feelings?” nainen tiedusteli ivallisesti perään. Naisen huulille kaartui suorastaan ilkikurinen virne, kun hän katseli miestä. Vai yritti se muka esittää loukkaantunutta. Rebecca ei uskonut hetkeäkään. ”I knew it!” Becca suorastaan huudahti voitonriemuisesti, kun Alan kertoi kyllä lukeneensa kirjoja. Mitä hän sanoi? Kyllä hän sellaiset lukuhirmut tunnisti. ”Video games? Seriously?” hän kysyi hieman epäuskoisesti ja kohautti kulmiaan. ”What kind of video games do you like to play?” heti perään nainen esitti lisäkysymyksen. Uteliaisuus nosti taas päätään, ja nainen katseli Alania kiinnostuneena. Ja sitten Alan olikin mielestään an honest guy, eikä Becca osannut muuta kuin nauraa. Sehän nähtäisiin. ”It was insane but I actually loved living in different places”, nainen kertoi hymy huulillaan. Kaikesta siitä muuttorumbailusta huolimatta oli ollut mukavaa vaihtaa maisemaa niin usein. Sellainen ei kaikille sopinut, mutta Rebecca luonteeltaan niin helposti kyllästyvää sorttia, että kaipasi aina muutoksia elämäänsä.

”U-huh! You called me Becca. Things are getting very serious now. You should call 911 because I'm going to have a heart attack”, Rebecca tokaisi dramaattisesti. Hänestä se oli jotenkin suloista, että Alan puhutteli häntä hänen lempinimellään, vaikkei mies edes tuntenut häntä kunnolla. Hän oli lähinnä tottunut kuulemaan sen vain perheensä tai läheisimpien ystäviensä parissa. Muille hän oli tylsästi vain Rebecca. ”But you can't blame me! You asked me if Mikah was right. I just answered your question”, nainen tajusi sitten puolustella draamakohtauksensa jälkeen itseään, kun Alan oli tiedustellut hänen käytöstapojensa perään. Hän oli vain sanonut, mitä oli ajatellut, vaikkakaan hänen sanansa eivät olleet pitäneet paikkaansa. Alan ei ollut tylsää tai outoa nähnytkään.

”Of course but I just loved living in Los Angeles and Chicago”, Becca hymähti Alanin utelulle. New York tulisi aina olemaan hänen kotinsa ja sinne oli aina yhtä mukavaa palata, mutta kun oli löytänyt jotakin parempaa, ei New York tuntunut enää niin vahvasti kodilta kuin jokin muu paikka. Rebecca ei kuitenkaan suunnitellut lähiaikoina muuttavansa minnekään. ”That's just... sad and unfair”, hän sanoi, kun Alan kertoi, ettei sillä oikeastaan koskaan ollut ollut rahaa matkustamiseen. Sellaisina hetkinä Rebecca oli kiitollinen siitä, että hänellä oli aina ollut mahdollisuuksia vain ottaa ja lähteä. Alan oli kuitenkin ollut monilla roadtripeillä veljensä kanssa. Mies oli juuri aloittamassa kertomaan omasta yhdestä reissustaan, kun ovikello soi. Rebecca kurtisti kulmiaan, nousi ylös pöydän äärestä ja suuntasi askeleensa ovelle. Nainen oli suorastaan järkyttynyt, kun sai oven auki. Mikah rynnisti nopeasti peremmälle asuntoon, eikä Becca ennättänyt reagoida siihen mitenkään. ”We need to talk”, Mikah sanoi lähtiessään astelemaan lupia kyselemättä keittiöön. Rebecca kykeni vain epätoivoisesti juoksemaan miehen perään saatuaan oven kiinni, mutta sai pysäytettyä Mikahin aivan liian myöhään. Mies jäi seisomaan niille sijoilleen huomattuaan Alanin. ”What is this?” olikin ensimmäinen kysymys, minkä mies esitti. Sen jälkeen se vain osoitti Alanille tylysti sormellaan, että sen oli parempi lähteä. ”You should go now”, Mikah tuhahti tylysti Alanille. Rebeccasta se koko tilanne oli epämukava, mikä varmasti välittyi myös Alanille naisen katsoessa miehen suuntaan lähes pahoittelevasti. Ei sen illan sillä tavalla pitänyt päättyä.